Erittäin kirpeää pakkasiltaa arvon tekkiläistoverit.
Pitkäaikainen lurkkija ilmoittautuu vihdoin joukkoonne. Jo pienestä asti tekniikka ja kaikki siihen liittyvä on ollut elintärkeä osa elämääni, toivoisinkin että hyväksytte minut kulttiinne mukaan kunhan olette kuulleet koskettavan tarinani. Tarina alkaa jo muutaman vuoden takaa, kun ensimmäinen itse kasaamani tietokone alkoi vanheta, ja muistuttaa uljaan tykin sijaan enemmän ser-jätekasaa. Jo tuolloin tiesin haluavani Radeon näytönohjaimen, mutta valitettavasti mikään markkinoilla ollut ei pystynyt tyydyttämään pohjatonta kaipaustani kohti sulavampia ruudunpäivityksiä. Jokin kolahti päässäni heti kuullessani ensimmäisiä huhuja lopulta eeppiset mittasuhteet saaneesta Big Navi -piiristä. Niinpä aktiivisen huhumyllykierroksen jälkeen olin jo pukemassa ostohousuja jalkaan, DR Lisan kiusoitellessa tätä mystistä olentoa.
Useiden viikkojen piinallisen odottelun jälkeen koittikin aika, ja tuo niin monen muistama marraskuun 18 päivä. Muistan olleeni useiden muiden urheiden sotilaiden rinnalla kilvoittelemassa kohtuuhintaista ja järkevää korttia. Lopulta tuskallinen Jimms päivittely jätti käsiinsä vain puhki kuluneen F5 näppäimen. Ja kuin kohtalon oikusta pari päivää myöhemmin verkkokaupan tilaus mitätöitiin. Lopulta jäljellä oli enää murtunut mies. Muutaman piinallisen yön jälkeen tunnelin päästä alkoi kuitenkin näkyä valoa. Jos järkevän hintaista ratukkaa on mahdoton saada, niin eikö kannata unohtaa se järki kokonaan?
Filosofisin sanoin voidaankin todeta että hauskuus alkaa siitä mihin järki loppuu. Niimpä erittäin hyvä valinta pian alkavaan F5 lottoon olisikin nestejäähdytetty Asus Strix 6800 XT OC LC. Eiköhän tuo pitempi nimityskin jo pelkästään takaa laadun ja nopeuden? Hintakin tulee olemaan aivan varmasti niin järjetön, että hauskaa riittää useaksi vuodeksi eteenpäin! Ja olinhan aiemmin kuullut myös isojen poikien sanoneen, mitä märempi sen parempi. Niinpä kaikki arpanumerot kohdistettiin tuohon malliin.
Aiemmasta tappiosta sisuuntuneena mukaan parin viikon takaiseen koitokseen pyydettiin nöyrin mielin muutama valikoitu henkilö. Heidät koulutettiin optimoituun refresh hyökkäykseen, ja tämä sota aloitettiin heti mahdollisimman laajalla rintamalla. Kyytiä saivat useat verkkokaupat, ja lopulta keskiviikkoillan hämärtyessä ostohousutkin olivat revenneet, luottokortin kirskuessa viilapenkissä. Alkoi usean päivän mittainen piinallinen odotus. Päivät venyivät viikoiksi. Tässä ketjussa sijainneen vertaistukiryhmän avulla kuitenkin elämänilo säilyi, ja jatkuvasta tilausten seurannasta selvittiin päällisin puolin ehjänä.
Jäljellä oli enää tuskallisen pitkä odotus. Toivoa odotukseen antoi se, että eräs soturi on Racing kilpasimulaatiossa melko tunnettu tekijä, muutaman maailmanennätyksen haltija, sekä vilpittömästi sanottuna melkoisen pätevä pikaostaja™ . Jimms tilausvahvistus saapui kello 16:03:45. Tämä hyvin suurella todennäköisyydellä toi paikan jo perinteeksi muodostuneen näyttisjonon kärjen lähettyville. Myös asiakaspalvelusta saatu kommentti "Ei valitettavasti voida jonopaikkoja tarkentaa, aika kärjessä kuitenkin" loi uskoa tulevaan. Lohtua toi myös uuden Ryzen prosessorin saapuminen uuteen kotiin. Enää tarvittaisiin se viimeinen lenkki, ja kaikki palaset loksahtaisivat kohdalleen.
Mitään tietämättä toivon kipinä alkoi loistaa tuolloin toisella puolella maapalloa. Sirot kätöset olivat juuri sinetöineen kohtaloni. 5.12 alkoi pienen IsoNavin urhea matka kohti omaa kotiaan. Tuo matka oli varmasti täynnä kuoppia, ja kasvomaskeja. Kaiken lisäksi matka maapallon ympäri piti taittaa yksin, ilman muiden näyttisten lämpöistä seuraa. Ilman lämmintä laivakonttia. Matka tehtiin kylmässä ruumassa, korkealla taivaalla, DHL kuljetuspalvelun hellässä huomassa.
Lopulta tänä harmaana armon päivänä, 10.12.2020 saapui viesti: Tilauksenne on noudettavissa. Nämä jopa kylmäksi tulkittavat sanat saivat aikaan lämpimiä ilon kyyneliä. Tästä alkoikin vimmattu matkasuunnittelu kohti Jimms nimistä pyhättöä, matkaa tulisi olemaan usea sata kilometriä. Matka aloitettiin aivan palstan omistajan kotikaupungin kupeesta. (Aiempina öinä olinkin uneksinut niin lähellä mutta niin kaukana sijainneesta yksisarvisesta, tuosta LC Strixistä.) Peurat ja poliisit tekivät kaikkensa jotta matka saataisiin loppumaan, lopulta selvittiin kuitenkin voittajana perille.
Kaikkein pyhimpään saavuttiin auringon jo laskettua horisontin taa. Sydän oli musertua onnesta kun myyjä toi sanoinkuvaamattoman kauniin ruskean pahvilaatikon varaston puolelta näkyviin. Saatesanoina hän totesi kylmän viileästi että "yksi tällainen on jostain saatu kaivettua". Ja toden totta, louhimispaikkana oli Jiangshun provinssi, josta malmi oli pikapostina lähtenyt kohti pohjolaa. Jäljellä oli enää kotiuttaminen ja kohta saisimme onnellisen lopun.
Kotiin selvittyämme selvisi, että lähellä sijaitseva olkiluodon ydinvoimalaitos oli kyykännyt jo ennen kuin kortti saatiin tulille, onkohan tämä enne tulevista sähkölaskuista? Joka tapauksessa paketin sisältö paljastui juuri sellaiseksi mitä pitikin. Ja voi pojat, mikään elämässä ei voita uuden tietokoneraudan tuoksua! Tästä lähin lupaankin pitää hellää huolta uudesta PikkuIsoNavista, ja ylikellottaa häntä maltilla vain juuri niin pitkälle kuin paukkuja riittää. Toisin sanoin kohti ääretöntä, ja sen yli. Tarinamme sai kuin saikin siis onnellisen lopun.
Lopuksi haluan kiittää foorumilla sijainnutta vertaistukiryhmää, ystäviä, sukulaisia, työkavereita, ja kaikkia jotka ovat joutuneet kuuntelemaan epätoivoista ulinaani usean viimeviikon ajan. Erityinen kiitos kuuluu kuitenkin F5 mestarille, tietäjät tietävät varmasti ketä tarkoitan. Jomppa92, eläkkeellä olevat pappa ratukka R9 290, ja hänen ystävänsä urhea Puskutraktori FX 8350 toivottavat kaikille vielä näytönohjaintaan odottaville pikaista helpotusta, ja smoootheja freimejä loppuvuodelle. Ehkä näemme taas muutaman sukupolven päästä, kun ystävämme Ryzen ja BigNavi pääsevät eläkkeelle. Kiitos