Sitä aina silloin tällöin päätyy pohtimaan (osin ammattini kautta), että mikä mahtaa aiheuttaa seuraavan finanssikriisin. Joidenkin tutkimusten mukaan finanssikriisit seuraavat toisiaan n. 11 vuoden välein. Jos referenssinä pidetään vuoden 2008 finanssikriisiä, niin tässä mielessä elettäisiin jo "vaarallisia aikoja".
Vuoden 2008 finanssikriisi sai alkunsa ylivelkaantuneista kotitalouksista, joka oli seurausta pankkien hövelistä luotonannosta ja luottojohdannaisten kikkailuista finanssi-instituutioiden välillä. Kovasti mainetta kerännyt Michael Burry ennusti kriisin yksinkertaisesti sillä, että seurasi jenkkien julkista dataa, josta pystyi päättelemään, että jotain isoa täytyy olla tapahtumassa kun ihmiset ottavat tuloihinsa nähden aivan liian suuria luottoja ja maksamattomien luottojen määrät kasvoivat voimakkaasti.
Nyt kun mietitään tätä päivää, olen yrittänyt miettiä ihan ruohonjuuritasolla, osin omassa elämässänikin, miten tämä inflaatio ym. koronan lieveilmiöt ovat vaikuttaneet elämääni. Voisiko tästä jotenkin johtaa jotain, mikä heijastuisi yleisemminkin yhteiskunnassa ja voisi aiheuttaa kriisiä? Nimittäin jos kyse ei ole valtionlainoista tai muista vastaavista seikoista, yksi kriisien aiheuttaja on se, mitä reaalielämässä tavan ihmisten toiminnassa tapahtuu.
Jos olette katsoneet viime aikoina uutisia, kuinka öljyn, sähkön, teollisuuden tuottajahintojen, ym. ym. käyrät osoittavat suoraan ylöspäin, on hyvä miettiä, missä vaiheessa tilanne muuttuu kestämättömäksi. Kuten täällä aiemmin todettiin, ihmisten on pakko ostaa sähköä, bensaa, ruokaa yms. Meillä Suomessa on onneksi aika hyvä tilanne, meillä ei esim. juurikaan kärsitä energiaköyhyydestä. Maailmalla tilanne voi olla hyvin erilainen. Mutta kyllä täälläkin jää näytönohjaimet kauppaan, jos kuukauden ruoka-, bensa- ja sähkölaskun jälkeen ei jää enää rahaa muuhun elämään. Vielä ei toki olla tässä tilanteessa, mutta jos omat kuluni kovasti nousevat, niin kyllä mietin kahdesti, investoinko isosti johonkin, joka ei ole välttämätöntä, sanotaan vaikka uuteen näytönohjaimeen.
Kysynnän ja tarjonnan laki on nykyisessä markkinataloudessa siitä ongelmallinen, että niin kauan kuin markkina aidosti toimii tehokkaasti, se kyllä tasaa pidemmällä aikavälillä tilannetta ja yritysten katteet eivät kasva mahdottomiksi ja toisaalta ihmisillä riittää ostovoimaa ostaa myös niitä ei välttämättömyyksiä. Mutta tilanne on tyystin toinen, jos esimerkiksi Nvidia pystyisi oman markkina-asemansa turvin rajoittamaan tarjontaa, sopimaan hinnoista kilpailijoiden kanssa tai estämään uuden toimittajan tulemista markkinoille. Silloin kuluttajat maksavat ylimääräistä, jota kysynnän ja tarjonnan laki ei korjaa, koska kyse on keinotekoisesta niukkuudesta. Sellaista en voisi ainakaan itse koskaan puolustaa.
Jos vedetään tämä juttu yhteen, niin päätellen siitä, minkälainen inflaatio on tällä hetkellä käynnissä ja kuinka monen välttämättömyysasian hinta on noussut, uskon itse vakaasti siihen, että mikäli suunta ei muutu, alkavat vaikutukset näkymään viiveellä myös näissä ei välttämättömyyksissä kuten näytönohjaimissa. Sen kertoo yksinkertaisesti jo se, että jos hinnat nousevat, mutta palkka ei seuraa perässä, niin ainakin ilman velanottoa, ostovoima laskee ja se on automaattisesti pois jostain kulutuksesta. Aiemmin mainittuun kryptolouhintaan en osaa muuta sanoa, en aihetta niin hyvin tunne muuten kuin, että minusta se vaikuttaa jonkinasteiselta "pyramidihuijaukselta" tietyssä mielelessä, koska sen kehitys perustuu täysin siihen, että aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan lisää rahaa kiinni siihen. Se ei perustu mihinkään aitoon lisäarvon tuottamiseen, eikä sitä voi muuttaa fyysiseksi omaisuudeksi. Lisäksi käsitykseni mukaan kryptolouhinta on erittäin epäekologista, joka on nykymaailmassa aika kestämätöntä. Mutta tämä siis vain minun näkemykseni asiasta.
www.io-tech.fi
