Ajatteletko kielellä/sanoilla?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja munse
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
09.10.2018
Viestejä
2 622
Olen havainnut, että yllättävän moni kokee kielen ja ajattelun kytkeytyvän toisiinsa erottamattomasti. He sanovat ajattelevansa tietyllä (äidin)kielellä ja että heillä on vaikeuksia kuvitella, miten ajatuksia ylipäätään voisi olla ilman kieltä.

Jotkut jopa väittävät, että heidän muistonsakin muodostuvat sanoista.

Minä taas en käsitä, miten joku voi ajatella kielellä/sanoilla. Siis ajatella yleisesti eikä silloin, kun miettii jotain tiettyä sanaa tai lausetta. Minulle kieli ja ajattelu ovat itsenäisiä toisistaan.

Minulle kieli astuu peliin periaatteessa vasta, kun puhun, kirjoitan tai luen. Koen, että kieli on vain ajatuksen pukemista sanoiksi kommunikaatiota varten ja ajatukset itsessään ovat vain... ajatuksia.

Olenko outo vai ovatko kielellä ajattelijat kummajaisia?
 
Viimeksi muokattu:
En edes osaa sanoa. Nyt menee työpäivä pilalle kun mietin että mietinkö kielellä vai sanattomasti.
Noh kyllä ainakin välillä tulee selkeästi sanoilla ajateltua.
 
No voi saatana, nyt aloin ajattelemaan omalla äänellä...
Yleensä tulee ajateltua aika pitkälti kuvallisesti, esim reittiä paikasta A paikkaan B miettiessä "ajan" sen reitin päässä läpi, missä käännytään ja milloin.
Samoin esim töissä jotain tiedonkulkua kun pohtii niin ajattelee sille eri pisteet missä sitä tietoa käsitellän ja siitä jatkoa miten se liikkuu mihinkin ja missä muodossa. Ei niinkään välttämättä kuvaa piirrä päässä, mutta yrittää silti hahmottaa kokonaisuuden ja tarvittaessa "zoomaa" johonkin tiettyyn kohtaan ja tarkastelee sitä lähemmin.

Eli usein ei sanoilla vaan selkeästi abstraktimmin. Ja jatkuvasti tuntuu että taustalla on joku biisi soimassa joka alkaa pyöriä päässä heti kun ajatus vähän herpaantuu.
 
Luulen että kerroksittain...iso osa ajattelusta tapahtuu sanattomasti "vaihdanpa kaistaa koska tuo kaista on se mikä vie kotiin". En todellakaan pue sanoiksi.

Toisaalta tuntuisi että mieli käsittelee ja tekee muistiinpanoja teksti, puhe - ja numeromuodoissa. Varsinkin tekstiä ja keskusteluita käsitellään sanamuodossa.

Laskemisessa joku 2 plus 2 menee tajunnanvirtana mutta 25+37 käsitellään numeroina. Mielessä on oma paikkansa myös välisummille:)
 
Jaa-a. En osaa sanoa.
Sanojen kanssa kikkailen aika paljon. Pystyn uudelleen sanoittamaan tuttuja biisejä samantien, ja usein viihdytän tuttuja omin sanoin hyräillyn sanoin.;) Osa on törkeitä. Ja vihalauluja, jos ajatuspoliisit kuulisivat. :vihellys: Ja omalle kissalle lepertelen jatkuvasti joutavia hellittelyjä.:lol:
 
Olen havainnut, että yllättävän moni kokee kielen ja ajattelun kytkeytyvän toisiinsa erottamattomasti. He sanovat ajattelevansa tietyllä (äidin)kielellä ja että heillä on vaikeuksia kuvitella, miten ajatuksia ylipäätään voisi olla ilman kieltä.

Jotkut jopa väittävät, että heidän muistonsakin muodostuvat sanoista.

Minä taas en käsitä, miten joku voi ajatella kielellä/sanoilla. Siis ajatella yleisesti eikä silloin, kun miettii jotain tiettyä sanaa tai lausetta. Minulle kieli ja ajattelu ovat itsenäisiä toisistaan.

Minulle kieli astuu peliin periaatteessa vasta, kun puhun, kirjoitan tai luen. Koen, että kieli on vain ajatuksen pukemista sanoiksi kommunikaatiota varten ja ajatukset itsessään ovat vain... ajatuksia.

Olenko outo vai ovatko kielellä ajattelijat kummajaisia?
Joo sama juttu. Sanoilla ajattelu on jotenkin älyttömän hidasta jos sitä yrittää.

Esiintyessä on myös parempi antaa vaan suun käydä. Mieli osaa järjestää sanat paljon paremmin kun niitä ei mieti, vaan käyttää senkin kapasiteetin itse substanssin ymmärtämiseen.
 
Itse ajattelen enimmäkseen sanoilla, useimmiten ikään kuin keskustelen itseni kanssa. Joskus suomeksi (äidinkieli) ja joskus englanniksi, riippuen hieman asiasta. Joitain asioita kun on oppinut englanniksi niin jotenkin luontaisempi muistella ja miettiä niitä sillä kielellä.

Veikkaisin kyllä, että ilman sanoja ajatteleminen on tavallaan "luonnollisempi" juttu. Sanat kun on abstraktio toisten ihmisten kanssa kommunikointia varten, joten sitä ei varsinaisesti tarvitse ajattelemisessa. Toisaalta sanojen voisi kuvitella tiivistävän ja sitä kautta tehostavan ajattelua kun mieleen ei tarvitse tuoda kuvaa siitä esineestä tai asiasta vaan pelkkä sana.
 
Välillä jotain touhutessa kytken kertojaäänen päälle, vähän samaan tyyliin kuin Pasilan darra jaksoissa. Säilyy tavallaan keskittyminen paremmin kun siinä joku dokumenttiääni/radio rock aamutiimi/auton alle jäänyt aku ankka selostaa tekemisiä samalla. Yleensä noilta selostajilta tulee vaan välillä niin urpoja juttuja että se keskittyminen menee siihen ja pistän musiikin päälle, kunnes kertojaääni alkaa hyräillä siihen päälle ja tässä vaiheessa onkin sitten paras nollata ajatukset ja hakea jääkaapista kalja.
 
Kyllä varsinkin ulkomaisilla kielillä muodostaa lauseita. Siihen tarvitaan sanamuistia. Tai jos pohtii vaikka jonkun asian sanomista suomeksikin.
Jos lauseen muodostusta pitää miettiä, niin silloin ei kieli ole vielä täysin hallussa (tai se on unohtunut, kuten itsellä suomi unohtui yhdellä välin). Se tulee niin selkäytimestä, kunnos joku sana hukkuu (missä tahansa kielessä) ja havahtuu siihen että mikäs se nyt olikaan tai mitä se olis jollakin toisella kielellä...

Mutta tosiaan, kyllä sitä ihan selkeästi ajattelee sanoilla, tai sellaisena itselleen (ei ääneen) jutusteluna tai mutusteluna päässä. Sen kyllä huomaa siinä vaiheessa viimeistään kun alkaa kaantämään suomeksi asioita päässään, kun pitäisi jotain suomeksi sanoa, tajuaa että ei hetkinen miksi en ajattelisi tätä suomeksi niin jäisi se kääntäminen välistä. Itsellä omat ajatukset muuttui jo vuosikausia sitten englanniksi, mutta myös joskus asiat pyörii mielessä muillakin kielillä. Paljon riippuu mitä on tekemässä, ja missä on menossa, koska moni asia on helpompi kuvailla/sanoa yhdellä kielellä kuin toisella.

Tosin osa "ajattelusta" menee ihan mielikuvina, jotka sitten vain muuttuvat sanoiksi, kun aukaisee suun. Nämä siis muistikuvia, mutta varsin suuri osa ajattelua sinänsä (joillakin ihmisillä, koska on myös ihmisiä, joilla ei ole selkeitä muistikuvia).
 
No siis useinhan en ainoastaan ajattele kielillä, vaan AJATTELEN ÄÄNEEN kun olen itsekseni... Kuten nytkin.

Myös unissa esiintyy tietysti puhetta eli kielellistä alitajuntaa.. :think: Ja hassusti joskus ajattelen unissani englanniksi, vaikka äidinkieli on siis suomi.
 
Sekä että. Ajatuksen muodostuminenhan vain tapahtuu, mutta niiden pureksiminen ja jatkokäsittely sitten useasti voi tapahtua kielellisesti omassa päässä, mulla useammalla eri kielellä vieläpä.
 
Pakko nostaa, kun tuntuu, että valtaosalla ihmisistä ajatuksenjuoksu tapahtuu täysin eri tavalla kuin itsellä. Jotenkin mind-blown olo. Vähän kuin saisi tietää, että näen värit eri lailla. :D

Ajattelen ajatuksilla, en kielellä. Kun puhun tai kirjoitan, käynnistyy prosessi, missä nämä kielettömät ajatukset käännetään halutulle kielelle, joka voi olla suomi, englanti tai ruotsi.

Toki jos mietin jotain tiettyä sanaa tai lausetta, niin silloin periaatteessa ajattelen sillä kielellä millä sana tai lause on muodostettu, mutta se ei ole sama asia.

Tässä videossa pyritään opettelemaan englanniksi ajattelua ei-natiiville puhujalle. Aivan käsittämätöntä tällaiselle "ajatuksilla ajattelijalle". :confused2:



Edit: Mainittakoon, että olen aina ollut hyvä kielissä. Pystyn vaihtamaan sulavasti kesken keskustelun toiseen kieleen, mikä ilmeisesti on monille vaikeaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä keskustelussa nostetaan hyviä seikkoja esille. Nimittäin esimerkiksi tuo, että autolla ajettaessa kaistalta toiselle siirryttäessä todennäköisesti ääneen ajattelijat eivät ajattele "Siirryn toiselle kaistalle koska siitä pääsen paikkaan B".

Ajattelen usein "ääneen", siis jotain kieltä käyttäen. Kuten muutama muukin jo mainitsi, teen sitä myös muillakin kielillä kuin äidinkielellä.

Toisinaan olen ollut paikalla kun monikielisiltä (esim. bilingual) ihmisiltä on kysytty "millä kielellä ajattelet" ja he ovat vastanneet "en tiedä". Tätä olen ihmetellyt.

Jonkinlaista johtopäätöstä voisi tehdä siitä että ihmisiä on erilaisia:
- Yhtä kieltä osaavia ihmisiä, jotka eivät ajattele millään kielellä
- Yhtä kieltä osaavia ihmisiä, jotka ajattelevat äidinkielellään
- Monikielisiä ihmisiä, jotka eivät ajattele millään kielellä
- Monikielisiä ihmisiä, jotka ajattelevat usealla eri kielellä

Monikielisellä tarkoitetaan kieliä sujuvasti puhuvia henkilöitä.
Veikkaan, että ääneen ajattelevat monikieliset ihmiset ajattelevat kaikki toisinaan usealla eri kielellä. Kun kielestä tulee niin sujuva, sillä lienee jokin vahva paikka aivoissa. Viittaan esimerkiksi tuohon videoon "lopeta kielenkääntö päässäsi". Sujuvaa kieltä ei käännä päässä. Sitä käsitellään kuin äidinkieltä.

Näin ollen väitän että ei ole olemassa ryhmää "Monikielisiä ihmisiä, jotka ajattelevat vain yhdellä kielellä /äidinkielellään"
 
Huomannut kyllä, että ajattelen konsepteilla ennen kuin sanoilla, koska melko usein alkaa olla tilanteita missä suomen kielen sana on hukassa mutta englannin kielen sanan tietää.
 
Riippuu aika paljon siitä mitä ajattelee. Jos mietin jotain tiettyä käytännön asiaa niin saatan miettiä sanoilla enemmän kuin mielikuvilla, mutta jos unohdun muistelemaan tapahtumia tai haaveilemaan olemattomasta niin silloin ehdottomasti kuvilla.
 
Ajattelen asioita kaikilla kolmella kielellä joita käytän päivittäin.
Ja tämä johtaa minut uskomaan siihen futurama-päätelmään jossa aivot on kuin tietokone josta osasta tietoa joutuu luopumaan säilyttääkseen uutta. Puhun siis viittä kieltä. Kaikkia huonosti.
 
Ei ole aivot kehittyneet niin paljoa vielä, että olisi päässyt kuvakirajasta eteenpäin. Eli ei aapista muista kielistä puhumattakaan. Eli en kyllä osaa ajatella miten ajatella sanoilla tai kielillä. Kielillä ajattelusta tulee ensimmäisenä mieleen:
Eli täysin visuaalisesti mennään. Kuten täällä jo mainittu autolla ajan päässäni useita reittejä miettien mikä on nopein. Yleensä sitten valitsen sen hitaimman... Esineitä/asioita kun tulee vastaan yleensä lähden heti purkamaan niitä päässäni vaikka se ei olisi edes sillä hetkellä tarkoitus. Samoten jonkun asian tekeminen niin visualisoin homman läpi. Esimerkiksi jos joku tärkeämpi kokous tulossa missä pitäisi tuottaa jotain muutakin kuin olla kokouslihana niin kelaan kohtaan jossa pitäisi tuottaa sisältöä ja mietin oliko se osuus jo hanskassa eikä tartte sitten vetää stetsonista jotain mikä ei kuitenkaan onnistu.

Kotona teen jotkut kotihommat niin monta kertaa päässäni etten edes vaivaudu aloittamaan niitä koskaan. Hyvänä esimerkkinä on autotallin siivoaminen. Varaston sain siivottua kun olin varmaan siivonnut sen päässäni jo 100x reilun vuoden aikana, mutta sitten kun sen vain sai tehtyä niin homma ollut kuin muutaman tunnin. En edes viitsi sanoa mihin suuntaan visualisointi menee kun tulee katseen kestäviä naisia vastaan :).

Ongelmanratkaisussa mielestäni visualisointi on varsin kätevää kun pystyy vetämään montaa eri skenaariota läpi ja etsimään niitä ongelma kohtia. Samalla vanhasta kuvapankista haetaan vetailukohtia ja rinnastetaan niitä siihen ongelmaan aina edeten kohti lopputulosta.
 
Olen havainnut, että yllättävän moni kokee kielen ja ajattelun kytkeytyvän toisiinsa erottamattomasti. He sanovat ajattelevansa tietyllä (äidin)kielellä ja että heillä on vaikeuksia kuvitella, miten ajatuksia ylipäätään voisi olla ilman kieltä.

Jotkut jopa väittävät, että heidän muistonsakin muodostuvat sanoista.

Minä taas en käsitä, miten joku voi ajatella kielellä/sanoilla. Siis ajatella yleisesti eikä silloin, kun miettii jotain tiettyä sanaa tai lausetta. Minulle kieli ja ajattelu ovat itsenäisiä toisistaan.

Minulle kieli astuu peliin periaatteessa vasta, kun puhun, kirjoitan tai luen. Koen, että kieli on vain ajatuksen pukemista sanoiksi kommunikaatiota varten ja ajatukset itsessään ovat vain... ajatuksia.

Olenko outo vai ovatko kielellä ajattelijat kummajaisia?
Pakko nostaa, kun tuntuu, että valtaosalla ihmisistä ajatuksenjuoksu tapahtuu täysin eri tavalla kuin itsellä. Jotenkin mind-blown olo. Vähän kuin saisi tietää, että näen värit eri lailla. :D

Ajattelen ajatuksilla, en kielellä. Kun puhun tai kirjoitan, käynnistyy prosessi, missä nämä kielettömät ajatukset käännetään halutulle kielelle, joka voi olla suomi, englanti tai ruotsi.

Toki jos mietin jotain tiettyä sanaa tai lausetta, niin silloin periaatteessa ajattelen sillä kielellä millä sana tai lause on muodostettu, mutta se ei ole sama asia.

Tässä videossa pyritään opettelemaan englanniksi ajattelua ei-natiiville puhujalle. Aivan käsittämätöntä tällaiselle "ajatuksilla ajattelijalle". :confused2:



Edit: Mainittakoon, että olen aina ollut hyvä kielissä. Pystyn vaihtamaan sulavasti kesken keskustelun toiseen kieleen, mikä ilmeisesti on monille vaikeaa.



huoh. taas tällainen oman elämänsä sademiehen humblebrag-ketju. seuraavaksi alkaa taas se ihmettely miten ei voi ymmärtää miten muut eivät näe numeroita ja musiikkia väreinä, ja miten jollakin ei ole absoluuttinen muisti.

hienosti vielä nostettu oma kuollut ketju.
 
huoh. taas tällainen oman elämänsä sademiehen humblebrag-ketju. seuraavaksi alkaa taas se ihmettely miten ei voi ymmärtää miten muut eivät näe numeroita ja musiikkia väreinä, ja miten jollakin ei ole absoluuttinen muisti.

hienosti vielä nostettu oma kuollut ketju.
Enpä usko, että ajatteleeko sanoilla vai ei olevan mitään suoraa yhteyttä älyllisiin kykyihin. Ihmiset vain ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia, mikä oli yllätys.
 
Riippuu mistä roikkuu. Monesti käyn päänsisäisiä keskusteluja itseni kanssa jostain mieltä askarruttavista asioista. Kuitenkin yleensä ajatukset ovat "vain ajatuksen" tasolla. Esimerkiksi numerot muistan monesti väärin, jos yritän muistaa miten ne luin yksittäisinä sanoina. Jos vain katson numerosarjaa, muistan sen ja voin lukea luvut muistista tarvittaessa. Samoin koodatessa harvemmin tulee ajateltua sanoilla rakenteita, vaan jonkinlaisina palikoina, jotka sopivat toisiinsa vain tietyillä tavoilla.

Lapsena sain jonkin "muistimestari"-kirjan, jossa esiteltiin erilaisia muistamistekniikoita. Melkein kaikki niistä liittyivät jotenkin siihen, että asiat liitettiin johonkin sanaan tai lauseeseen tai tarinaan. Silloin tuntui, ja tuntuu edelleen, että tuolla tavalla on vain lisää asioita muistettavina. Sen sijaan tekniikka, jossa muistettava asia liitettiin kuljettavaan reittiin, tuntui luontevalta. Kauppalista tuleekin yleensä laadittua niin, että se on siinä järjestyksessä, jossa tavarat tulee kaupasta noukittua. Tällöin lista jää yleensä muistiin samalla kun sen kirjoittaa.
 
Puoliso on sanoilla ajattelija. Hän kertoo ajattelevansa kuin lukisi kirjaa itselleen päänsä sisällä.

Jopa visuaalisten tehtävien ajattelu tapahtuu hänellä sanoin. Esimerkiksi kun hän kokoaa palapeliä lapsen kanssa, hän sanoo ajattelevansa kokonaisina suomenkielisinä lauseina tähän tyyliin:

"Sopisiko pala näin päin?"
"Ei sovi, entä jos käännän sitä 90 astetta?"
"Sopii, hyvä."

Eli jos hänen päähänsä kytkisi ajatuksia lukevan laitteen, niin ulos saisi valmista jäsenneltyä suomenkielistä tekstiä. Outoa. :)
 
Minulla se menee niin, että luetun luen viittomakielellä, samoin kuullun puheen tulkitsen viittomakielellä.
 
Kyllä ajattelen kielellä.

Ja kieli voi jopa vaihtua suomesta englanniksi jos käyttää paljon englantia (käytän ja puhun työkseni).
 
Miten te kielellä ajattelijat ajattelette, kun pelaatte pallopelejä? Miten muka nopeatempoisessa pelitilanteessa ehtii luomaan sanoja ja lauseita siitä, kenelle aikoo syöttävänsä tai kuinka kovaa potkaisee/lyö palloa?
 
Viittomakiellä huomaamattomat pikkumerkit kertovat kyllä minne mennä ja mihin paikkaan ja koska täräyttää missä pelissä vaan.
 
Miten te kielellä ajattelijat ajattelette, kun pelaatte pallopelejä? Miten muka nopeatempoisessa pelitilanteessa ehtii luomaan sanoja ja lauseita siitä, kenelle aikoo syöttävänsä tai kuinka kovaa potkaisee/lyö palloa?
Eihän siinä kauaa mene ajatella esim. "Jaska huitoo, että syötä mulle, syötänpä sille". Itselle ainakin tuollaisen ajatuksen muodostaminen päässä on välitöntä. Ehkä tässä voi olla joku sellanen, että jos ajattelet jotenkin muuten kuin sanoilla niin sulla kestää jonkun aikaa kääntää se sun ajatus sanoiksi, mutta sanoilla ajattelevilla se asia on jo valmiiksi sanoina.

Se fyysinen suoritehan sen sijaan ainakin pitäisi tulla ajattelematta. Jos osaat pelata niin silloin se potkun/lyönnin oikea voima tulee ilman ajatteluakin. Jos vasta harjoittelet niin asiaa tietty pitää miettiä ja pelaaminen ei ole niin tehokasta. Mutta tämä on siis riippumatta millä tavalla ajattelet pään sisällä.
 
Ajatukset jotenkin hahmottuu tapahtumaketjuna, ikään kuin sarjakuvat. En osaa sanoa kieltä, millä ne tapahtuvat, mutta uskosin sen olevan se kieli jolla olen viimeksi jotain asiaa funtsinut. Äidinkieleni on englanti, mutta siitä huolimatta suomen kieli on eniten käytössä ajatuksissani. Ehkäpä se johtuu missä hetkessä/tilanteessa käytän kieltä.
 
Ehkä mieli toimii tavalla X jota kaikki vaan tulkitsevat eri tavoilla ja tavalla joka on itselleen ominaista. Toiset hahmottavat asioita paremmin kuvista, toiset teksteistä jne. mutta mieli taustalla toimisi kaikilla kåytännössä samalla tavalla.

Luulen, että on mahdotonta miettiä mielellä miten mieli ihan tarkalleen toimii ja tulkinnat siitä miten mieli näyttäisi toimivaan perustuvat vain siihen miten on tottunut muutenkin käsittelämään asioita.
 
Nyt vuoden päivät opiskellut alaa, jossa tullut täysin 0-pohjalta opittua sellaiset, kuin IV ja LVI-järjestelmä. Olisi kyllä mahdoton "ajatella" sanoin laitteen mekaanista toimintaa esim. räjäytyskuvien tai pelkän tekstin kautta.

Myös monia teoria osioiden ymmärtämistä sujuvoittaa ainakin kolmanteen potenssiin jonkinlainen vertaus/rinnastus, jota ulkopuoliselle olisi kuumottavaa yrittää selitää, miksi/miten tällaiset rinnastukset toimii käytännössä.
Esim. itseäni auttoi aukoinaan paperilta/räjäytyskuvista polttomoottorin toimintaa hahmotellessa vertaus (ilman suurempia sanoja) yhdyntään. Kyseessä oli siis vaikein, sylinterin ja männän yhteistoiminta. Imu, puristus,työstö ja poisto venttiileineen olivat alusta alkaen helpompia. Olisi mennyt ikuisuus ja monesti unohtanut tuon perusidean, jollei "sanoinkuvaamaton" vertaus.

Muutenkin, jos joku unohtunut seikka/sana on tuonnut paikalla jonkinlaista toispuoleista "kokemuksia/ajatuksia", assosiaatioita, asian unohtaessa tai sanaa hakiessa viestintää varten "kielen päältä", toispuoleisen kokemuksen palauttaminen potkaisee viimeistään sen muistiin, jos ei muuten meinaa löytyä.

En voi sanoa ollenkaan ajattelevani kielellä, vaikka sisäinen puhe onkin pääroolissa varmaan 90% ajasta. Sanattomalla ajattelulla on merkittävä rooli siirtymissä ja varmaan vaikkapa joku adhd tai muu ylivilkas henkilö on käytännön esimerkki siitä, etten ole yksin asian suhteen.
 
Itellä on ainakin 2 tapaa ajatella. Toisesta en osaa oikein kuvailla miten se tapahtuu. Toinen on kielillä (suomi tai englanti, englannissa täydellinen lausunta vaikka oikeasti puhun täyttä ralli-englantia).
 
Tässä voisi olla hyvä erotella fyysisessa tilassa toimiminen ja ongelmanratkaisu pään sisäisestä ajattelusta. Ehkä alkuperäinen aihe on enemmän tuo pään sisäinen ajattelun tyyli, siihen omakin alkuperäinen vastaus perustui (viesti #9).

Ongelmanratkaisu varsinkin on myös mielenkiintoinen aihe. Siihen vastaus ei välttämättä ole sama kuin yleiseen ajatteluun. Riippuu aika paljon ongelmasta mitä ollaan ratkaisemassa, mikä tapa ajatella sopii siihen parhaiten eli ihmiset voivat käyttää ongelmanratkaisuun erilaista ajattelutapaa kuin yleensä. Esimerkiksi, vaikka itse ajattelen sanoilla, niin koodausjutuissa mieleen tulee kyllä laatikoita ja viivoja minkä välillä asiat liikkuvat (yritän näitä myös puhuessa piirtää käsillä :) ).

Tähän jatkoksi kiinnostava aihe on, että millä tavalla eri ihmiset hahmottavat loogisia suhteita eri asioiden välillä. Itse olen mielestäni aika hyvä ymmärtämään tälläisiä. Esim. virheilmoituksesta tai lopputuloksesta on helppo päätellä, missä vika voisi olla ja sitä kautta löytää ratkaisu. Itselle tämä tuntuu usein itsestäänselvältä ja sitä kautta osaan ratkaista koodauksen/systeemin ongelmia nopeasti. Auttaa myös hahmottamaan uusia systeemejä. Sinäänsä voisi olettaa, että kaikki tekniset ihmiset ihmiset ymmärtäisivät asiat samalla tavalla, mutta töissä olen huomannut, että jotkut kollegat lähestyvät asioita täysin eri tavalla. Tuntuu siis siltä, että ero ei ole pelkästään ajattelun nopeudessa. En osaa kyllä oikein selittää miten oma ajatuksen juoksu toimii, se vaan jotenkin tuntuu loogiselta ja ratkaisu löytyy nopeasti vaikka en edes yritä kovasti.

Yksi ehkä selkeä ero on, että itse usein koodailen niin, että kokeilen debuggerilla nopeasti eri asioita ja sitä kautta löydän ratkaisun, verrattuna siihen että ilmeisesti jotkut kollegat haluavat ensin ymmärtää kokonaisuuden ja sitten vasta lähestyvät asiaa tarkemmin eli ensin suunnittelevat ratkaisun ja sitten koodaavat sen kerralla.

PS. Hahmottelin tätä viestiä ja luovutin varmaan kolme kertaa aiemmin. Todella hankala saada ajatukset kasaan niin, että muutkin ymmärtäisivät ja ettei tämä kuulostaisi liian omakehulta. Tässä tämä nyt kuitenkin on, sen verran mielenkiintoinen aihe itselle ja tullut useasti pohdittua. Kyselkää, jos ette ymmärtäneet ja laittakaa omia ajatuksia.
 
Ajattelen kielellä, ja tarkemmin sanottuna sillä kielellä mitä puhun. Toinenkin tapa on, jos vaikka muistelen jotain tapahtumaa se on kuin leffaa katsoisi kommenttiraidan kanssa, tai oikeastaan riippuen siitä mihin keskityn, useiden eri mahdollisten kommenttiraitojen kanssa.. Silloin on vaikeaa, jos puhun kieltä, jota en kunnolla osaa esimerkiksi puutteellisen sanavaraston vuoksi. Silloin tunnen itseni tyhmäksi tai jotenkin hitaaksi kun ei kerta kaikkiaan vaan ole sanoja esineille, asioille ja ilmiöille ja joudun ajattelemaan eri kielellä kuin mitä puhun ja kääntämään toiselle kielelle.
 
Ajattelen kielellä, ja tarkemmin sanottuna sillä kielellä mitä puhun. Toinenkin tapa on, jos vaikka muistelen jotain tapahtumaa se on kuin leffaa katsoisi kommenttiraidan kanssa, tai oikeastaan riippuen siitä mihin keskityn, useiden eri mahdollisten kommenttiraitojen kanssa.. Silloin on vaikeaa, jos puhun kieltä, jota en kunnolla osaa esimerkiksi puutteellisen sanavaraston vuoksi. Silloin tunnen itseni tyhmäksi tai jotenkin hitaaksi kun ei kerta kaikkiaan vaan ole sanoja esineille, asioille ja ilmiöille ja joudun ajattelemaan eri kielellä kuin mitä puhun ja kääntämään toiselle kielelle.
Leffan katsominen kun mainittiin, niin miten kielellä ajattelija sen kokee? Päänsisäinen kommenttiraita? :)

Tai vaikka petipuuhat? "Tuntuupa hyvältä" toistuu päässä? :hmm:

Tai se kun ei löydä sanoja (millään kielellä)? Tämänhän pitäisi olla mahdotonta kielellä ajattelijalle.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä menee mielestäni helposti ristiin:
- Mielen toiminta
- Kehon antamat aistimukset (prosessoidaan mielessä)
- Asioista ajatteleminen (prosessoidaan mielessä)

Mieli on koko ajan toiminnassa ja se toimii tiedostamattakin tehokkaasti. Ajattelu on myös päällä, mutta verbaaliseen muotoon se tulee vasta, kun asiaan X keskittyy. Mieli skannaa ympäristöä koko ajan ja tuo asioita ajatteluun. Se mistä mieli loppuu ja ajatus alkaa lienee ihan mahdotonta sanoa ja mielestäni vaikuttaisi vahvasti, että mieli/ajatus olisivat vähintäänkin osittain samaa prosessia? Joten pelkän ajatuksen kuvaaminen on sama kun kuvailisi norsua sen kärsän perusteella.
 
Ajattelen sekä sanoilla että ilman. Kun luen näitäkin viestejä, "kuulen" ne omalla äänelläni päässä. Monesti yksin ollessa käyn monologia tai jopa kuvitteellista dialogia itseni kanssa. Ja jos kukaan ei ole paikalla, saatan sanoa ajatukseni ääneen. Vaikea kuvitella, että joku lukisi tekstiä ilman sisäistä ääntä. Tai ei koskaan puhuisi yksikseen. Se on vain inhimillistä.

Ilmiöön liittyy kuitenkin mielenkiintoisia seikkoja, joita olen pohtinut jo lapsesta asti. Fyysiset teot tapahtuvat käytännössä aina intuition tasolla, eli en luonnollisesti ajattele jokaista kehon liikettäni. Myös suuri osa ajatuksista vain "pulpahtaa" tietoisuuteen, esim. "ai niin, piti tehdä sitä ja tätä". Eli itse ajatus ilmaantuu intuitiivisesti, mutta sitten tietoisella tasolla saattaa manata sisäisellä äänellään, että "hitto, kun unohdin asian" ja jopa ääneen mutista asiasta.

Toisekseen, koska sisäinen puhe on sarjallista, tietoisesti voi ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan. Multitasking-tilanteessa on pakko prosessoida joitakin asioita automaattisesti. Esim. aiemmin kuvattu autolla ajaminen tapahtuu yleensä ilman yhtään kielellistä tapahtumaa. Samaan aikaan voi toki miettiä itsekseen muita asioita.

Voin sanoa, että huomion kiinnittäminen sisäiseen puheeseen ei ehkä ole hyvä idea. Jossakin vaiheessa "kokeilujani" rupesin toistamaan sisäisellä äänellä esim. tv-ohjelmien tekstityksiä. Se vain häiritsee keskittymistä, joten jos mahdollista, tekstityksiä pitäisi lukea intuitiotasolla. Myöskään muiden puheiden prosessointi sisäisellä äänellä menee jo neuroottiseksi. Puhuminen ja puheen vastaanotto pitäisi lähteä "selkäytimestä" (intuitiosta). Vain kirjallinen teksti kaipaa sisäistä puhetta.

Tästäkin on varmasti psykologian teoksia olemassa, eli netistä etsimään lisää tietoa hakusanalla "inner speech".
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 480
Viestejä
4 539 216
Jäsenet
74 803
Uusin jäsen
Mäntyvirta

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom