Hmm... Kummallista. Fingridin mukaan ydinvoimalla tuotetaan 841MW. Jos Loviisa 2:n teho on 502MW, niin tuon mukaan Loviisa 1 kävisi 339MW teholla.
Joo näin, mutta yleensähän noita voimaloita tauotetaan/huolletaan kesällä kun kulutus on vähäistä, joten tuo OL-vika tuli lähes parhaaseen aikaan. Silti kun tarve on 9GW niin tuontia on nyt 3GW, talvella tarve on helposti 12GW, jopa 15-16GW, jossa onkin jo melkoinen alijäämä energiantuotannossa. Ei se yksi voimalaitos OL3:n lisäksi pahaa tekisi, tai toinenkin. Tuskin nuo vanhat myllytkään ikuisesti pyörii, ja kun tietää voimalaitosten rakentamisvauhdin Suomessa (toki OL3 on aika räikeä ääripään esimerkki) niin ei niiden valmistelua kannata liian myöhään jättää.
Periaatteessa näin, mutta ei niitä samaan aikaan yleensä huolleta.
Meinaatko siis, että 2 kpl/laitos? Olki-1 käsittääkseni tipahti tapahtuman aiheuttaman häiriön takia eli sen omat värkit on ok ja tahdistetaan just takaisin verkkoon.
Kummallakin laitoksella on oma Fingridin muuntoasema, mutta toinenkin jouduttiin laittamaan virrattomaksi sammutustöiden ajaksi. Ykkönen saatiin jo täydelle teholle, kun korjausten aikana toiseenkiin muuntajaan tuli vika. Muuntajia voisi tietenkin olla vaikka 1 varalla, mutta Fingrid ei ole nähnyt sille tarvetta.
OL3:n turva-automaatiolta on suora yhteys esim. UPM:n joidenkin paperitehtaiden sähkönsyöttöön. Jos OL3:lla tulee pikasulku, näiltä tehtailta lähtee välittömästi sähköt, koska Suomen sähköverkko ei kestä kolmosen tippumista verkosta ilman kuormanpudotusta. Kuormanpudotuksesta vastaavat siis OL3:n omistajat.
Suomen sähköjärjestelmä suunnitellaan niin, että normaalissa tilanteessa minkä tahansa yksittäisen osan (voimalaitosyksikön, siirtojohdon...) irtoaminen on kestettävä ilman koko järjestelmän romahdusta.
En siis niin väittänytkään, että sähköverkko kaatuisi OL3 irtoamisesta. Mutta OL3 irrotessa ennalta-arvaamattomasti muutenkin haastavana aikaan (tehonsäädön kannalta), on järjestelmän kyky sietää muita ongelmia varsin matalalla tasolla. Tämä ei ole erityisesti ydinvoiman ongelma, vaan OL3 suuren tehon ja Suomen muun sähköntuotantojärjestelmän heikkous. Joku aika sitten EU:n alainen virasto muistaakseni mainitsi eri maiden sähköverkkoja koskevassa rapsassaan, että Suomessa on yli 50 % prosentin mahdollisuus maanlaajuiselle sähkökatkolle ensi vuosikymmenen alkupuolella (en muista milloin ko. raportissa oletettiin Suomen vanhat ydinvoimalat suljettaviksi).
35-asteinen vesi ei kaukolämpöverkkoon taida kelvata, joten sähköntuotantoprosessia pitäisi käpälöidä, jos kaukolämpöä haluttaisiin suoraan lauhdevedestä.
Totta kai voi. Ainakin bio-CHP-laitoksiin tehtiin vielä ennen lamaa korkeapaineturbiini + kl-perä (lämmönvaihdin siis)+ matalapaineturbiini höyrylle, joka ei mene kaukolämmöksi tai muuhun prosessiin. Toki saman voi toteuttaa väliotollakin. Lähinnä meinasin sitä, että noita vanhoja laitoksia tuskin on kannattava muokata kaukolämpökäyttöön, koska se vaatisi kl-liitoksen lisäksi muutoksia myös turbiiniin.
Porvoon energialla on Loviisan kaukolämpöverkko. Kun se Ydinvoimaloiden lauhdevesi on noin 35-asteista, niin se ei riitä sellaisenaan edes kaukolämmön paluuveden lämmittämiseen. Matkaa kun voimalasta keskustaan on kuitenkin 15km, niin ei tuo taida kannattavaa olla kuskata liian kylmää vettä keskustaan lämpöpumpulla lämmitettäväksi.
Meinaat, että se kannattaisi lämmittää jo ydinvoimalan luona riittävän kuumaksi kaukolämpöön? Opettelisit nyt hemmetti edes ihan perusasiat, niin ei kaikesta tarvitsisi jankata.
Lämpöhäviö siirtoputkessa pienempi, jos vesi on mahd kylmää. Mutta tosiaan, ei ole mitenkään relevantti asia tämä lauhdeveden lämpötila kaukolämmön kannalta.
Tuolla lauhdeveden lämpötilalla pystyisi esimerkiksi kasvihuoneita kyllä lämmittämään jos vesi ajetaan kiertoon kasvihuoneiden alle. Ongelma vain on siinä, että haluttaisiinko noita tuotteita ostaa enkä tiedä miten tuo alue muuten soveltuu tämmöiseen toimintaan.
No varmaan kannattaisi siirtää samoin tein jotain reilu 90 asteista vettä, jota tuo lauhdevesi olisi, jos sitä ei käytettäsi ns. liikaa. Stadissa muistaakseni otatetaan kaukokylmävedestä (paluulämpö 30-40 astetta?) lämpö hyötykäyttöön. Joka tapauksessa tuon Loviisan kl-verkon koko on täysin nappikauppaa ydinvoimalan kokoluokassa eikä missään nimessä maksaisi vaivaa ainakaan retrofitata vanhoja laitoksia myös kl-käyttöön.Jaa. No kun äsken sanottiin ettei kannata 35-asteista siirtää ollenkaan?
Noniin. Hyvä oletetaan että vain energian määrällä on merkitystä. 35-asteisellakin vedellä saadaan lämmitettyä ne talot kun laitetaan sinne riittävän suuret patterit tai joka taloon vesikiertoiset lattialämmitykset. Tämä sitten kompastuu niihin kustannuksiin.
Kerro toki miten tämä prosessi tapahtuu.
Ydinvoimassahan tosiaan kulut syntyvät laitokset rakentamisesta ja ylläpidosta, siihen ei juuri vaikuta millä teholla pytinkiä ajetaan joten tottakai se kannattaa ajaa kokoajan täysillä.
Johtunee siitä, että ydinvoima on ainoa tapa omavaraisuuden ja varmuuden takaamiseen. Typerät poliitikot harhoissaan pelkäävät ja vastustavat ydinvoimaa, ei tuohon hölmöilyyn muita syitä tarvita.
No, eipä suomi kovin omavarainen ole ydinvoimankaan osalta yhtään pidemmällä tähtäimellä kun omaa polttoainetuotantoa tai rikastusta ei ole. Kiitos uraaniesiintymien oman polttoaineen tuotanto olisi sentään teoriassa mahdollista.
Lähinnä tarkoitin sitä, että onko sähkön riittävyys Suomessa normaalioloissa tai lyhyen poikkeustilanteen aikana kiinni kotimaisista laitoksista vai tuontisähköstä. Toki täällä riittää puuta poltettavaksi ja kivihiiltäkin on varastoitu kohtuullisen suuria määriä huoltovarmuusmielessä. Ydinmiiluissa ei riski polttoaineen loppumiselle ole kovin suuri, sillä polttoainetta ei ladata kovin tiuhaan ja olettaisin nuokin jotenkin porrastetuksi siten, että joka laitoksesta ei polttoaine lopu samana kesänä. Jos uraanipolttoaineen saanti pitkittyy vuosia, on luultavasti käsillä suurempiakin ongelmia kuin sähkön kulutushuippujen aikainen kotimaisen tuotannon kulutuksen ero.
Suomen pitäisi muistaakseni rikkoa yksipuolisesti voimassaolevaa tai neuvotella uusi ydinsulkusopimus joka rajoittaa rikastamista.
Ydinaineiden vientiä säätelee tätä nykyä direktiivi, oliskohan 2011 tullut voimaan. En muista numeroa. Mutkat suoriksi tulkiten käyttökelpoista kamaa saa roudata EU:n sisällä aika vapaasti (luvat toki hankkien), käyttökelvottoman loppujätteen osalta vaaditaan sitten jo sopimuksia tietyin poikkeuksin (umpilähteet yms.). Suomen laki on siinä mielessä hassu, että sen mukaan ydinpolttoaine muuttuu jätteeksi heti kun poistuu lopullisesti reaktorista, direktiivissä on välimuoto mukana (poistettu, mutta käyttökelpoista). Tuoreen pa:n osalta vientirajoitukset ovat lievemmät. Eu:n ulkopuolelle vienti/tuonti vaatii sitten vielä enemmän paperisotaa. Jos jättää umpilähteet ja Otaniemen pannun jätteet huomiotta, niin ulospäin meiltä lähtee vain pieniä määriä tutkimustarkoituksiin (muutama käytetty pa-sauva/kerta).
Tässä ydinkaukolämpömallissa on sellainenkin bugi, että voimala ei suinkaan tuota tasaisesti vuoden ympäri tuota 35-asteista hukkalämpöä vaan se lämmittää merivettä 10-15 astetta. Ulostulevan hukkalämmön lämpötila riippuu siis suoraan sisäänmenevän meriveden lämpötilasta.
Perimmäinen syy kai on se, että voimayhtiö saa tuloja verkkoon toimitetusta sähköstä mutta ei mereen pumpatusta lämmöstä. Turbiiniprosessin hyötysuhde sähköksi on sitä parempi, mitä enemmän ja kylmemmäksi höyry paisuu turbiinissa. Siksi lauhduttimen lämpötila kannattaa minimoida.
Jäähdytysvettä pumpataan lauhduttimiin vakiotilavuusvirralla riippumatta meriveden lämpötilasta eli läpi virtaava vesi lämpenee aina saman verran (OL1/2 noin 12 astetta) eli talvella ulostuleva jäähdytysvesi voi olla noin 10 asteista. Sähköteho näkyy nyt olevan noin 30 MW pienempi kuin talvella, koska jäähdytysvesi on niin lämmintä, mikä nostaa lauhduttimen painetta. Ei ole siis mitään järkeä nostaa jäähdytysveden lämpötilaa kaukolämmön vaatimaan noin 100 asteeseen. Kaukolämpö otettaisiin siis turbiineilta väliottona, mutta sekin vaatisi isoja muutoksia. Lovisaan suunniteltuun kolmanteen yksikköön nämä muutokset olisi tehty varalle, mutta tuo ei koskaan saanut periaatelupaa.
The Most Dangerous Nuclear Power Plant
PUHEENVUORO
Esa Tommila
Kylmää harkintaa lämpenemisen vaikeaan hillintään – Teslan 129 MWh jättiakku riittäisi Suomen keskikulutukseen 50 sekuntia
- 9.10. klo 08:00
JAA ARTIKKELI
Ilmastontutkijat kiirehtivät päästöleikkauksia painavin perustein. Aikapulassa meidän on ilman hapuilua löydettävä kaikkein tuloksellisimmat toimenpiteet. Urakka on vaikea.
Nykytilanteessa pitää välttää jyrkkiä tunnepohjaisia ratkaisuja. Esimerkiksi on epätodennäköistä, että jonkin energiantuotantotavan tai polttoaineen yksioikoinen kielto olisi ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tuloksellisin tapa edetä, ellei tätä ole perusteellisessa vaikutusarvioinnissa osoitettu.
Vähintään pitää selvittää ennalta, millä kiellettävä asia korvautuu ja miten se puolestaan vaikuttaa ilmastoon. Poliitikot haluavat kieltää kivihiilen ja korvata sen suurella määrällä pellettejä ja muita biomassoja. Kuitenkin niillä on isommat päästöt energiayksikköä kohti kuin kivihiilellä, eikä päästettävän hiilen sitoutumisesta kasvustoon vuoteen 2050 mennessä ole saatavissa mitattavia takeita.
Kun päästöjen vähentämishanke kääntyy ensi sijassa bioenergian lisäämishankkeeksi, on tulostavoite hukattu.
Yritystoiminta tehostui olennaisesti, kun viime vuosisadalla alettiin tarkastella erikseen panoksia ja tuloksia. Ne menevät tämän vuosisadan ilmastotyössä vielä usein sekaisin. Kirjoitteluun ja keskusteluun ilmastonsuojelusta on siksi pesiytynyt harhaanjohtavia käytäntöjä.
Yö ja päivä vuorottelevat, ja synkät talvet jatkuvat. Tyyniä ja heikkoja tuulia on kaksinkertaisesti sähköä hyvin tuottaviin tuuliin verrattuna. Katkeilevaa aurinko- ja tuulisähköä ei synny jatkuvasti eikä täydellä teholla edes kolmasosaa ajasta.
Tästä huolimatta viestimissä näkee usein esitettävän katkeilevan sähköntuotannon kokotietoja tuulivoimaloiden ja aurinkokennostojen pelkillä nimellistehoilla. Näitä megawattilukuja tulee verratuksi muun muassa jatkuvatuottoisiin vesi- ja ydinvoimalatehoihin.
Niinpä poliitikotkin puhuvat vain nimellisteholuvuista ja tuntuvat uskovan, että tämä tieto riittää. Kuitenkin nimellisteho mittaa lähinnä panostusta laitokseen. Ilmastonmuutoksen torjunnassa olennaisia ovat tuotokset eli loppukäyttöön saatava vuosienergia ja ympärivuotiset päästöt, suorat ja välilliset.
Näiden varsinaisten tulostietojen puute on eräs syy nykyisen ilmastotyömme heikkoon vaikuttavuuteen. Kun ministeri vaatii kaikkea uusiutuvaa energiaa lisättäväksi mahdollisimman paljon, ei tulosajattelu ole käytössä. Linjaus pitää nopeasti oikaista.
Ilmastotoimien päämääränä tulee olla hiilitaseen parantaminen eikä tietynlaisen energian maksimointi. Tässä meillä on vielä paljon opittavaa.
Uusiutuvan energian lajeista tuulivoiman kyky tuottaa nettoenergiaa on kohtalainen. Tuulivoiman käytettävyys täystehon ajalla mitattuna on vähitellen parantunut rakentamalla entistä korkeampia myllyjä. Ylhäällä tuulee paremmin. Vuonna 2017 keskimääräinen käytettävyys oli 23,5 prosenttia vuoden tunneista.
Tyynenä ja heikkotuulisena aikana tuulivoiman sijaan tarvittavaa sähköä saadaan toistaiseksi riittävästi pääasiassa vesivoimasta ja tuonnista. Tuulivoimakapasiteetin lisääntyessä tilanteemme vähitellen vaikeutuu.
Paraikaa Norja rakentaa Länsi-Euroopan hintaville markkinoille vieviä uusia yhteyksiä, joilla siirtokapasiteetti sinne lähes kolminkertaistuu. Niinpä tuulivoiman järkevän kasvun rajat alenevat meilläkin muutaman vuoden kuluttua. Jo rakennettujen Iijoen ja Kemijoen lisäallas- ja voimalahankkeet olisivat aitoja ilmastotekoja.
Sähkön varastoinnilta moni odottaa paljon. Se kehittyy kuitenkin hitaasti. Pari tuoretta esimerkkiä valaisee nykytilannetta.
Suomessa on muutamia varauskapasiteetiltaan 1 MWh:n suurakkuja. Sellaiseen varastoitu energia vastaa Olkiluodon kahden 900 MW:n nykyvoimalan tuotantoa kahden sekunnin ajan. Teslan Australiaan rakentaman valtavan 129 MWh:n akuston kapasiteetti riittäisi kattamaan Suomen keskikulutuksen alle 50 sekuntia.
Noiden valtavien mittakaavaerojen ohella varastoinnin mahdollisuuksiin vaikuttaa aineen olemus. Yhtä atomia kohti voi irrota, liikkua ja varastoitua 1–3 elektronia, akkumetalli litiumilla yksi. Kaikista alkuaineista litium on kolmanneksi kevein. Akkujen keventämisessä tulee aikanaan vastaan atomien koko. Niitä ei voi pienentää, painottaa sähkön kemiallisen varastointitekniikan professori Tanja Kallio Aalto-yliopistosta.
Vaikka akkutekniikka kehittyy ripeästi, akuista tuskin pystytään rakentamaan ilmaston kannalta ajoissa niin suuria varastoja, että ne valtakunnanverkossa riittäisivät aurinko- ja tuulisähkön tuotantokatkojen yli edes vuorokausitasolla. Kysyntäjouston ohjauksella ongelmaa voidaan lieventää, mutta ei poistaa.
Aurinko- ja tuulivoiman lisääntyessä akkuja kyllä tarvitaan kipeästi verkkosähkön taajuuden ja muun laadun ylläpitoon, tärkeään aputoimeen, ja toki sähköautoihin.
Aalto-yliopistossa on energiatalouden professori Sanna Syrin ryhmä tutkinut viittä menetelmää verkkosähkön päivä- ja viikkotasoiseen varastointiin Pohjoismaissa. Kolme niistä on erityyppisiä moderneja akkuja.
Ainoastaan pumppuvoimalat vuoristoisissa maissa on todettu teknistaloudellisesti käyttökelpoisiksi. Tilavat yläaltaat pitää pystyä rakentamaan korkealle, jotta energiaa varastoituisi riittävästi. Melko tasainen Suomi jää tätä vaille.
Toivomme reipasta menestystä Pyhäsalmen kaivoksen 200 MW pumppuvoimalahankkeelle. Olisi hienoa nähdä, saadaanko suuren korkeuseron myötä häviöprosentti alle 20:n.
Aurinkokennojen hinnat alenevat yhä nopeasti ja hyötysuhde sekä valoherkkyys kohoavat vähitellen. Näin halpenee esimerkiksi sähköverkon ulkopuolella sijaitsevien mökkien sähköistäminen. Tuo ilahduttava kehitys ei kuitenkaan muuta säteilyolojamme.
Maamme leveyspiireillä viistosti ilmakehän läpi tuleva auringon säteily vaimenee tuntuvasti. Sen ja melko runsaan pilvisyyden vaikutuksesta on aurinkosähkön saatavuus meillä kennojen täyden tehon mukaiseksi laskettuna vain 7–8 prosenttia vuoden tunneista. Täysinä vuorokausina se vastaa neljää viikkoa vuodessa. Tuotanto painottuu tietysti kesään. – Sveitsissäkin saatavuus on vain 9–10 prosenttia ajasta.
Ilman varastointia toimittaessa voi Suomessa aurinkosähköä kertyä siinä määrin, että aurinkokennojen ja järjestelmien valmistamiseen käytetty energiamäärä ylittyy. Esimerkiksi liike- ja tehdasrakennusten päiväaikainen sisävalaistus voidaan tuottaa järkevästi aurinkosähköllä osan vuotta.
Aurinkokennot eivät kuitenkaan tuota meillä mitään marras-helmikuussa, kuten muun muassa Helen usein mainitsee. Tämä lisää korvaavan sähköntuotannon tarvetta entisestään talvelle, jolloin kysyntä on muutoinkin huipussaan. Niinpä Suomen valtakunnanverkossa ei voida aurinkokennoilla korvata muuta sähkölaitoskapasiteettia sinänsä vaan ainoastaan vähentää sen käyttöaikaa jonkin verran.
Niin sympaattinen kuin ajatus kotoperäisestä aurinkoenergiasta onkin, on parasta ottaa pallogeometrian ja sijaintimme seuraukset todesta. Ilmastoa säästäviksi tarkoitetut suomalaiset aurinkoenergiapanostukset on paras suunnata sellaisille leveyspiireille, joilla paistaa paljon ja sähkönkulutus esimerkiksi jäähdytykseen on suurelta osin samanaikaista auringonpaisteen kanssa. Fortum suuntaakin alan liiketoimintaansa muun muassa Intiaan.
Meillä on kolmisen vuotta hehkutettu hiilivetyjen valmistusta hiilidioksidista aurinko- ja tuulienergialla polttoaineiksi. Siitä on luotu mielikuvia energiantuotantona ja ilmastotekona.
Teknisesti tuo valmistus on ilman muuta mahdollista. Prosessissa ketjutetaan lukuisia menetelmiä, jotka on tunnettu noin sata vuotta. Niiden kunkin hyötysuhde on luonnonlakien pakosta ykköstä pienempi luku. Kertomalla monta niin pientä lukua peräkkäin saadaan erittäin pieni kokonaishyötysuhde.
Tuotekaasuun päätyisi vain pieni murto-osa prosessiketjuun syötetystä sähköstä. Kun aurinkosähkön saatavuus meillä vastaa vain neljän viikon tunteja vuodessa, tarvittaisiin jokaista kaasuksi muutettua megawattituntia kohti hyvin suuri kennosto. Sen valmistaminen sitoisi paljon energiaa ja tuottaisi isot päästöt Kiinassa.
Aurinko- ja tuulisähkön varastointiin Suomessa tämä olisi siis tuhlaava keino, josta ilmasto ei hyödy.
Innovointia ja uusia ratkaisumalleja tarvitaan aina. Niiden tuloksia ja toteutettavuutta pitää ja kannattaa arvioida termodynamiikan ja muiden lahjomattomien luonnonlakien sekä syntyvien suorien ja epäsuorien ilmastovaikutusten kannalta.
Ei pidä yrittää heti toteuttaa kaikkea, mitä voimme keksiä, vaan keskittää ponnistelut niihin hankkeisiin, joiden nettotulokset, ilmastohyödyt ja muu toteutettavuus lähivuosikymmeninä voidaan osoittaa kelvolliseksi.
Tätä varten on kehitettävissä laskentamenetelmät ja tietokannat. Niiden valmistelussa voidaan hyödyntää energian hiilijalanjälkien ja myös energiajalanjälkien laskentamenetelmiä ja osin samoja tietokantojakin. Tulosten pohjalta voidaan koota ilmastonsuojelua aidosti edistävä energiapaletti Suomessa.
Kirjoittaja on fyysikko ja ympäristöneuvos.
Ei noista akuista yksinkertaisesti ole varastointiin. Lähinnä hätävaraksi isojen voimaloiden yllättäviin irtikytkentöihin siihen asti että saadaan vesimyllyihin vauhtia.
Pumppuvoimalatkin riittävät vain tietyksi ajaksi, eikä taida Suomessa riittää tasoittamaan edes tuulivoiman vaihteluja. Toki talven kulutuspiikkeihin auttaa kunhan energiaa tuotetaan esim ydinvoimalla.
Järkyttävän tiukat vaatimukset, noin pääosin. Lisäksi se sana ”tietokoneella” luo niin monta uutta ikävää potentiaalista vikamahdollisuutta. Ns. mitä jos, ja sitten entäpä jos tämä-tämä-ja-tämä, mitä sitten jos..
Niinpä, ei reaktorin perusajaminen ja varsinkaan suojatoiminnot yleensä mitään kovin suurta älyä edellytä: reaktori sammuu, kun *katkaistaan* virta säätösauvojen ajolaitteilta, jolloin sauvat *putoavat* reaktoriin ja sammutus voidaan varmistaa *pumppaamalla* booria jäähdytysveteen. Tarvittavan älyn määrää kuvastaa se, että toteutukseen riittää reletekniikka.
Kunhan saataisiin vain poliittinen ilmapiiri sallivammaksi niin näitä voitaisiin/pitäisi sijoittaa kaikkien suurten kaupunkien läheisyyteen. Tällä keinolla päästäisiin reippaasti kohti puhtaampaa luontoa ja voitaisiin näyttää esimerkkiä maailmalle. Sanoisin että noiden pienvoimaloiden kehittäminen lämmön ja sähkönkin tuotantoon on se mihin ydinvoimaa pitäisi nykyään kehittää. Ei mitään jättiläis olkiluoto 3 vaan paljon järkevämmän kokoisia voimaloita. Silloin vikasietoisuus ja sitä kautta myös turvallisuus olisi parempi.
Oikeastaan... miksi? Ei Loviisan laitoksen käyttö myös kaukolämmöntuotantoon tekniseen mahdottomuuteen kaatunut vaan pikemminkin siihen, että Helsinki ei ydinlämpöä halunnut eikä ainakaan olisi halunnut siitä maksaa. Ihan hyvin voisi rakentaa perinteisen laitoksen johonkin pk-seudun tuntumaan ja käyttää sitä sekä laajamittaiseen sähkön- että lämmöntuotantoon.
Mitä olen tuosta lukenut, niin käsittääkseni kokonaisuutena hakattaisiin nykyisten laitosten hyötysuhteet kirkkaasti, Nyt energia menee suoraan vain veden lämmittämiseen.
Kokonaisuutena toki, joo. Mutta sitten pitää vielä pitää mielessä, että se lämpöenergia on huomattavasti vähemmän jaloa kuin sähköenergia. (Sähköä voi haaskata esim. suoralla sähkölämmityksellä lämmöksi, mutta toiseen suuntaan ei pääse. Lisäksi sähköllä voi toki käyttää sähkölaitteita.. duh.)
Sähköntuotannon häviö on suhteessa sitä suurempi, mitä alemmat tuorehöyryn paineet & lämpötilat laitoksella on käytössä, koska suhteessa suurempi osa sähköntuotantoon sopivasta höyrystä kuluu kaukolämpöveden lämmittämiseen. Ero ydinlaitoksen ja tavallisen CHPn välillä riippuu lähinnä polttoaineesta.
Kohtalaisen pieni se on tosiaan, siis ainakin ”dinosauruskrematorioissa”. Mutta ei mitenkään ihan mitätön edes verrattuna lämpöenergiaan. Hyvät hihavakioluvut on 40 % pelkässä sähköntuotannossa ja 30 % yhdistelmätuotannossa.
