Ei kun mittasin verkkojännitettä ja kyllä asetus oli oikein, mutta välitön ritinärätinä välähdyksen kanssa. Ehkä se yleismittari oli Tiistai-kappale, että toimi pikkujutuissa ainakin sitä ennen.
Jaahas se siis taisi mennä sen takia rikki, kun ei ollut laitetta välissä..doh. Kuitenkin esim. Fluke kestäisi tuollaista mittaustapaa?
Ota ihmeessä se kärähtänyt halpismittari auki ja katso missä kohtaa näkyy palojälkiä, ja koeta sitten miettiä miksi näin saattoi käydä. (On aina mukavampaa oppia jonkun toisen, vaikka kiinalaisen, virheistä kuin omistaan.)
Oli aluevalinta miten tahansa, jos mittarissa on erilliset liittimet virtamittaukselle ja mittajohdot ovat virtamittauspaikoissa, mittajohtojen välissä on käytännössä kohtuullisen jämäkkä oikosulku.
Ja tuollaisen kiinalaisen mittarin eristysvälit voivat olla ihan mitä sattuu, eli ennen verkkojännitteen tarjoamasta tuollaiselle ensimmäistä kertaa vilkaisisin vähintään sen sisään ja katsoisin että siellä ei ole mitään typeryyksiä, vaikkapa siksi että joku juotosklimppi on väärässä paikassa.
Jos laitat Fluken jännitteenmittausasentoon mutta mittapiuha on virranmittausliitännässä, Fluke piippaa vihaisesti ja näytöllä näkyy "LEAd" osoittamassa että valittu mittaus ja piuhojen kytkentäpaikat eivät nyt täsmää keskenään ja asia on korjattava ennen kuin alkaa mittaamaan yhtään mitään.
Jossain toisessa "paremmassa" mittarimerkissä on muistaakseni järjestetty niin että valintakytkin ohjaa samalla mekaanisesti muoviset sulkulevyt "väärien" mittausliitäntöjen päälle. Jos mittari on jännitteen/vastuksen mittausasennossa, et voi laittaa johtoja vääriin liittimiin... ja vastaavasti et voi ilman törkeämpää väkivaltaa kääntää valintakytkintä virtamittaukselle jos mittajohdot ovat paikallaan jännite/vastusmittauksen liittimissä. Sama myös toisinpäin, eli kun mittarin valintakytkimen + johdot on vaihtanut virtamittaukselle, sitä ei voi kääntää takaisin jännite/vastusmittauksen puolelle ottamatta ensin virtamittausliittimessä olevaa mittajohtoa irti.
Fluken 10A virtamittauspaikan kohdalla lukee taikasana "FUSED", eli jos lykkäät Fluken mittaamaan virtaa joka on isompi kuin 10 A, siitä yksinkertaisesti vain palaa sulake. Se sulake ei sitten ole ihan maailman yleisintä mallia ja pitää korvata täsmälleen vastaavalla jos aikoo saada tarkkoja mittaustuloksia eikä vain jotain sinne päin.
830 ei pitäisi olla ihan paska siinä mielessä, että ei ole väliä miten ne johdot laittaa, kun näissä pelkissä digitaalivirtamittareissa, jos muistaakseni menee laittamaan akun plus puolelle johdot niin savut pääsee, että pitää laittaa akun miinus navan välille. Tälläinen kuitenkin kestää jatkuvaa mittausta. 10A versiossa on se shuntti valmiina "rautanaula" ja aivan samanlainen näyttää olevan 830 sisuksissakin.
Tota vaan en käsitä miksei 830 kestäisi kuin vaan 10 sekuntin mittauksen.
Toki tuossa varoitustekstissä on turvamarginaalia mukana. Vaan kuinkahan paljon? Seuraa pieni laskuharjoitus.
Auton akusta on tarjolla, ja esim. starttimoottoria pyöritettäessä myös otetaan, hetkellisesti hyvin suuri virta, kylmällä moottorilla vaikka 200 ampeeria. Jos siinä välissä on yleismittarin virtamittauksen shunttivastus, paljonkos tehoa siinä shunttivastuksessa muuttuukaan lämmöksi?
Teho P = jännite U * virta I. Virta on se mitä kuorma suostuu ottamaan, koska virtaa mittaava yleismittari vastustaa virran kulkua mahdollisimman vähän. Eli siis vaikka se 200 A.
Jännite U on tässä tapauksessa se jännite joka tuossa tilanteessa muodostuu mittarin shunttivastuksen yli.
U = shunttivastuksen resistanssi R * virta I.
Kun nämä kaavat pistetään yhteen, saadaan P = R * I^2.
Eli oli shunttivastuksen arvo mikä hyvänsä, siihen hukkuva teho kasvaa suhteessa mitattavan virran toiseen potenssiin. Jännitteen suuruudella tai pienuudella ei ole vaikutusta asiaan.
Jos mittari on suunniteltu mittaamaan 10 A virtaa, ja shunttivastus on vaikka yhden ohmin suuruinen, silloin shunttivastus lämpenee täyttä 10 A virtaa mitattaessa sadan watin teholla. Ehkä sen sittenkin kannattaa antaa välillä jäähtyä vähäsen...
Sitten jos pannaan se tuohon auton akun mittaustilanteeseen ja revitään starttimoottorille vaikka kohtuulliset 100 A.
Nyt samaa shunttivastusta lämmittämässä onkin jo kymmenen kilowattia tehoa. Satakertainen ylikuormitus.
Ai toit auton talvipakkasesta mitattavaksi, ja startin pyörittäminen viekin vaikka sen 200 A? Se on sitten 1 ohmi * (200 A)^2 = 40 000 W shunttivastuksessa lämmöksi. Ylikuormituskerroin 400... veikkaisin että toimintasavu poistuu varsin vikkelään.
Pihtivirtamittarit on sitten asia erikseen: nehän mittaavat viime kädessä virran aikaansaamaa magneettikenttää, ja erityisesti DC-virtapihtien kanssa ongelma on pikemminkin se että Hall-efektin tuottama magneettikenttä ja siitä mitattavaksi syntyvä jännite on hyvin pieni, usein millivolttiluokkaa.
noh illalla testaan.
Pointtihan koko shuntivastuksessa on se, että sen resistanssi on kuormaa huomattavasti pienempi ja se on kuorman kanssa aina sarjassa. Tietty jos oikosuljet sen niin varmasti poksahtaa jotain. Ilmeisesti tämä oli se pointti?
