Tässä jako vuodelta 2021, uutiset ja ajankohtaisohjelmat on se ylivoimaisesti suurin yksittäinen osa, mutta ei kuitenkaan yli 50%:
Tuosta voidaan sitten lähteä käymään keskustelua siitä, että mitä pidetään ja mitä jätetään pois. Lopultahan Yle seuraa lakia, joten Yle ei voi omin päin lähteä tiputtamaan juttuja.
Itse laittaisin tähän tärkeysjärjestykseen:
Kaksi ekaa kategoriaa ovat sellaiset, että näkisin, että noissa Yleisradiolla on erittäin merkittävä yhteiskunnallinen rooli ja pidän epätodennäköisenä, että kaupalliselta puolelta nuo saadaan riittävän laadukkaasti. Niistä en lähtisi missään nimessä leikkaamaan, mieluiten lisäämään rahaa (tai siirtämään muista kategoriosta)
1. Uutiset ja ajankohtaiset -> Kuten aiemmin tuli todettua, erittäin tärkeää demokraattisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Nykypäivänä vielä enemmän kuin aiemmin.
2. Asia -> Tukee kuitenkin kansan yleissivistystä joka taaskin tukee tuota edellistä kohtaa demokratian toimivuudesta.
Sitten seuraavat ovat menevät kategoriaan, jossa Ylen pitäisi keskittyä paikkaamaan kaupallisen puolen aukkoja, jos yksityinen puoli ei pysty riittävästi kattamaan niitä. Myös seuraavat kohdat eivät ole yhteiskunnan toiminnan kannalta niin kriittisiä kuin kaksi ekaa.
3. Lapset ja nuoret -> Vaikkakin kaupallisella puolella on tälle vaihtoehtoja, niin mitä enemmän ne menee erilaisten maksumuurien taakse, sitä vaikeampi esim. vähäosaisten lasten on päästä käsiksi niihin. Jos vähäosaisille lapsille on riittävä tarjonta ilmaisissa medioissa, niin sitten Ylen ei välttämättä tarvi toimia tuolla alueella ainakaan niin paljon kuin nykyään.
4. Draama ja kulttuuri (kyllä, irroitan kulttuurin viihteen yhteydestä tähän koriin) -> Suomi on hemmetin pieni markkina-alue ja jos me halutaan, että meillä on vähänkin hintavampaa kotimaista kulttuurituotantoa, niin se käytänössä vaatii veronmaksajien tukea. Kaupalliselta puolelta tulee tähän jotain, mutta ilman tuota tukea mitä todennäköisemmin tuohon tulisi merkittävä romahdus. Toki tämä on myös makukysymys, arvostaako sitä suomalaista ja suomenkielistä kulttuurin tuotantoa vai ei. Jos kelpaa, että käytännössä valtaosa kaikesta kulttuurituotannosta on ulkomaalaista tuontitavaraa (etenkin USA:sta), niin ok. Mutta itse kyllä haluan nähdä niitä suomalaisia ja suomenkielisiä draamoja, leffoja ja muita kulttuurituotantoja. Vaikka siihen menisikin verorahoja.
Sitten viimeisenä ne, jotka itse olisi valmis leikkaamaan suht pitkälle:
5. Viihde -> Eli niiltä osin, mikä ei kuulu tuohon kohtaan 4. Kaikki sellainen tuotanto viihdetuotanto, joka pärjää siellä kaupallisella puolella ilman tukia. Nämä tuppaa olemaan ne halvat tuotannot, tosi tv:t yms. Tosin voi olla, että lopulta näiden osuus koko potista on nykyäänkin jo erittäin pieni.
6. Urheilu -> Tuolta voisi heivata pois vähintäänkin kaikki sellainen, mitkä pärjää siellä kaupallisilla. Vaikka ne menisi maksumuurin taakse (toki nykyään jo laki velvoittaa kaupallisia pitämään ne avoimilla kanavilla), niin ok, sitten menee. Se yksi kysymysmerkki on sitten jotku pienemmät marginaalilajit. Niiden kohdalla voi ehkä argumentoida, että saadaan joku yhteiskunnallinen hyöty niiden näyttämisestä ja kaupallisella puolella ei ole markkinoita. Mutta tuosta olen aika skeptinen.