Asenteista vai tilastoista kiinni?
Mistä naiskuljettajien vähäinen tai nykyään kisa-autoissa olematon määrä oikein johtuu? Ensimmäisenä nousee tietenkin mieleen se yleinen selitys: autourheilu on miehinen laji, ja sen sisällä vallitsevat miehiset ajattelumallit. Tämän teorian mukaan nainen ratissa on edelleen miehille kauhistus – tai ainakaan naiseen ei suhtauduta kuljettajana samalla vakavuudella kuin miehiin. Emme kuitenkaan täysin usko tähän. Asiassa lienee perää siinä mielessä, että naiskuskeille annetaan vähemmän mahdollisuuksia onnistua ennen siirtämistä syrjään, mutta tämä tuskin selittää kokonaisuudessaan, miksi naiskuskeja ei Formula ykkösissä nähdä. Jos vauhtia riittää Valtteria enemmän, niin kyllä Viivikin rattiin pääsee.
Toinen selitys ovat fyysiset seikat. F1-auton kuljettaminen on raskasta hommaa, joka vaatii paljon fyysisesti ja etenkin lihaksistolta. Nykyään kuljettajien fyysiset vaatimukset ovat kuitenkin vähenemään päin, eikä F1-auton ratin vääntämiseen tarvita enää niin paljon voimaa kuin ennen. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat uuden sukupolven nuoret kuskit, kuten Max Verstappen, jotka tuskin olisivat vielä saaneet mahdollisuutta, mikäli käytössä olisivat muutaman vuoden takaiset F1-autot.
Suurin selitys naiskuskien vähäiseen määrään Formula ykkösissä ovatkin mielestämme asenteiden tai fyysisten vaatimusten sijaan yksinkertaisesti tilastot. Jos lähdetään mittamaan tyttöjen ja poikien kiinnostusta autourheiluun, eli nuorella iällä yleensä kartingiin, on lukemissa melkoinen ero. Poikia nähdään Suomenkin karting-radoilla tyttöjä enemmän noin suhteessa 10:1. Jos tämä suhde ei muutu, on vaikeaa nähdä, kuinka naiskuljettajat onnistuisivat nappaamaan 22:sta kisakuljettajan paikasta yhtä enempää jatkossakaan.
)
. Kolmas osa kaudesta jää alle yhteen kilpailu kierrokseen.
