RE2 Remake - Tän viikon perjantaina pääsee pelaamaan, alkuperästä en oo pelannu, mutta demo tuntu hyvältä pelata ja tällähän on hyvä paikata aukko sivistyksessäkin. PS4 Collector's Edition varauksessa (GameStopista itseasiassa soitteli tänään et tuu hakee perjantaina
), mutta PC:llä tuun ite pelaamaan kuitenkin. Parempi kokemus ja porttauskin vaikutti oikeen pätevältä.
Kingdom Hearts 3 - Erittäin ristiriitaset fiilikset tästä, kiinnostaa nähdä että mitä helvettiä ne on siellä Squarella tehny viimeset 13 vuotta, mutta samalla myös pelkään että tää peli tulee olemaan aivan täysin paska vrt. KH2, niin tarinallisesti kun pelillisestikkin. Noh sen näkee sit, jokatapauksessa julkasupäivänä tulee varmaankin haettua.
Devil May Cry 5 - Varmaan kovin alkuvuoden julkasu itelle, tykkään näistä hack n slash combohelveteistä ihan tajuttomasti ja nyt kun sarja vihdoinkin palaa juurilleen niin onhan tässä iloittavaa. Kieli poskessa meininkiä, näyttäviä cutscejenä ja pelimekaniikat joihin voi upottaa satoja tunteja että homma on etäisesti edes niin näyttävää kun cutsceneissä. Ennakkovarauksessa tämäkin.
Sekiro: Shadows Die Twice - Pitäähän tämäkin nyt katsastaa ja kattoa osaako From Software tehdä pelistänsä sopivan erilaisen vrt Dark Souls. En kuitenkaan odota pettyväni oli lopputulos sitten kuinka Dark Soulsia tahansa. Pimennossa aattelin viettää maaliskuuhun asti tästä pelistä, joten mitään en käytännössä tiedä.
The Outer Worlds - Onhan tässä aika hyvä kolo ollut hetken aikaa tälläiselle RPG:lle, Obsidianiin on kova luotto laadun suhteen, mutta oma luotto 2019 julkasua kohtaan on kohtalaisen heikko. Jää tosin nähtäväksi meneekö seuraavalle vuodelle.
Bayonetta 3 - Sama kun DMC5, näyttävää turpaanvetoa sopivasti (tosin lievemmin kuin DMC) kieli poskessa cutsceneillä höystettynä. Ei tosin hajua tuleeko tämäkään 2019.
Doom Eternal - Varovaisesti odottelen, Doom 2016 oli mekaanisesti ihan ok ja kiva räiskintä, mutta jatkuvat huoneeseen sulkemiset ja "tapa kaikki että voit edetä" setit teki siitä oikeastaan loppujen lopuks aika vitun paskan pelin. Katotaan osaako ne korjata virheensä tässä iteraatiossa vai kuvitteleeko ne että toi on toimiva homma. Plussaa toki edellisen pelin soundtrackista.
Nioh 2, Metro Exodus ja Last of Us Part 2 - Niputin nää kolme yhteen, koska nää on virallisesti sillä listalla mitkä kiinnostaa, mutta edelliset osat on pelaamatta ja näinollen näihinkään on turha koskea ennenkun edelliset on pelattu läpi. Jokainen kuitenkin laadukas pelisarja, mutta jostain syystä sivistyksessä näiden mentävä aukko. Toisaalta omistan kyllä Niohin, molemmat Metrot ja ekan Last of Usin, mutta aikaa ei vain näille löydy, ainakaan toistaseks.
CTR Nitro Fueled ja MediEvil Remake - Nääkin niputin yhteen kun molemmat on remakeja. Mielenkiintoa löytyy molempia kohtaan, mutta toisaalta nää on jo nähtyjä molemmat ja osittain myös pelottaa remasterin laatu. CTR voidaan kusta ilman että edes tehään sen suurempia tekoja, siinä pelissä oli vain omanlaisensa ajofysiikat ja tuntumat jotka voi olla hankala luoda uudestaan ja ilman niitä peli tuntuu varmasti paskalta. Ihan kuin N Sane Trilogyn CB1. Medievil taas näytti kadottaneensa osan visuaalisesta tyylistänsä remasterin myötä, joka varmasti vaikuttaa pelin yleiseen tunnelmaan ja teemaan mikä alkuperäisessä oli. Näyttää jotenkin liian karkkimaiselta trailerin perusteella, mutta molemmat katsotaan läpi sitten julkaisussa ja mietitään onko investoinnin arvoisia.
Perään sitten muutamat kevennykset vielä, jotka ei todnäk edes tällä vuosikymmenellä nää päivänvaloa: Cyberpunk 2077 (pallaillaan asiaan 2020) ja Final Fantasy 7 Remaster (katellaan tätä sitten 2022, jos sillonkaan, ellei Square oo kerinny jo mennä konkkaan)