Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[vetten äärelle istutettu]

Tomb Raider DE (2013) PS4 Pro

n. 30% pelattuna ja on kyllä upea peli. Joka standardilla äärettömästi parempi kuin yksikään Uncharted peli. Tässä ei ole mitään huonoa, unchartedeissa ei taas ole audiovisuaalisen karkin lisäksi mitään hyvää. Upeeta saatana että on tämmösiä pelejä olemassa. Pitää rohmuta kyllä ne kaksi tuoreempaakin peluuseen asap

Peli, mikä on selkeästi pelaajien tekemä ja tietävät mitkä tekevät pelistä hauskan pelattavan. 5/5

 

[Janssoninkiusaus]

Blair Witch (Xbox One X)

Melkoisen tylsää metsässä haahuilua oli tämä peli. Kauhua ei ollut nimeksikään ja silloin kun sitä oli niin lähinnä ärsytti enemmän kuin pelotti. Kävelysimulaattoriksi kutsuisin. Peli oli onneksi lyhyt noin 4-5h, että kyllä tuon läpi kävelee, vaikka loppu puolella jo tuntuikin että eikö tämä lopu koskaan. 1,5/5.

 

[Raxama]

Blair Witch (Xbox One X)

Melkoisen tylsää metsässä haahuilua oli tämä peli. Kauhua ei ollut nimeksikään ja silloin kun sitä oli niin lähinnä ärsytti enemmän kuin pelotti. Kävelysimulaattoriksi kutsuisin. Peli oli onneksi lyhyt noin 4-5h, että kyllä tuon läpi kävelee, vaikka loppu puolella jo tuntuikin että eikö tämä lopu koskaan. 1,5/5.

Tuli tätä kateltua pienellä mielenkiinnolla ennen julkasua, julkasun koittaessa se mielenkiinto katos aika nopeesti, eikä peliä tarvinnu edes kokeilla. Samasesta syystä tää Xboxin tapahtumassa hiljattain esitelty The Medium-niminen peli ei myöskään herätä kummosempia ajatuksia, saman studion duunaama kuitenkin on.

Aiemmat pelit (Layers of Fear, Observer) oli myöskin pitkälti pelkkiä kävelysimulaattoreita pienillä kauhuelementeillä, niin tuskinpa kummosempaa tarttee odottaa studiolta jatkossakaan.

 

[vetten äärelle istutettu]

Tomb Raider DE (2013) PS4 Pro

n. 30% pelattuna ja on kyllä upea peli. Joka standardilla äärettömästi parempi kuin yksikään Uncharted peli. Tässä ei ole mitään huonoa, unchartedeissa ei taas ole audiovisuaalisen karkin lisäksi mitään hyvää. Upeeta saatana että on tämmösiä pelejä olemassa. Pitää rohmuta kyllä ne kaksi tuoreempaakin peluuseen asap

Peli, mikä on selkeästi pelaajien tekemä ja tietävät mitkä tekevät pelistä hauskan pelattavan. 5/5

Lisäystä:

Juuh, elikkäs. Kaksi kertaa crashannut. Molemmat scriptatuissa kohdissa, joissa en voi tehdä itse mitään. Toinen kävi just ja juuri sellaiseen hetkeen kuin scripti loppui ja TR vilkkui alareunassa, Bluescreen. Corrupted data. En tiedä, joku 10h oli varmaan pelattuna. Ja minä niiin innostuin tästä pelistä(pelisarjasta) jo ja olin tilailemassa jatko-osiakin Jätetääs pelaamatta ja ostamatta sitte.

Prey tipahti postiluukusta sisään tänään, joten kokeillaas sitä sitten. Tiedän että tykkään koska arcane studios. Toivottavasti ei riko peliä mitkään bugit

 

[perato]

Antichamber (PC)
Otin kaukaisen suosikkini Antichamberin uusintakierrokselle. Pelannut tän joskus 2014 viimeksi ja oli silloin ihan huikea kokemus pulmapelien maailmassa. Oli yks niistä harvoista pulmapeleistä Braidin ja The Swapperin lisäksi tuolloin, joita kiinnosti ratkoa ilman mitään läpipeluuohjeita tai edes vinkkejä. Uutta pelikertaa olen odotellut tässä ihan sillä ajatuksella, etten oikeastaan muistaisi juuri mitään. Noh ihan kaikkea en ole unohtanut, mutta pääasiassa kaikki pulmat yms. jipot oli unohtunut, eli ne pääsi ratkomaan uudestaan. Tällä kertaa onnistuin olemaan yksi niistä jotka "rikkoi" peliä, eli päädyin loppuun ilman punaista asetta, joskin siinä vaiheessa totesin, että se punainen pyssy häätyy hakea, ettei näistä lopun puzzleista tule liian vaikeita. Jännintä ehkä on, että viimeksi meni 11h, nyt vain 4h ja löysin paikkoja missä en muista viimeksi käyneeni ollenkaan.

Odotin paljon pitempää rykäsyä, mutta meni näköjään yhdessä illassa, mikä ehkä jopa ihan helpotus, sen verran tämä pisti aivoja solmuun edellisellä kerralla. Tai oikeastaan päätä solmuun, mitään hirveää päättelyä tämä ei aina vaadi vaan enemmän vaan yrittämistä ja erehtymistä ja hyvää hahmotuskykyä. Puhtaiden pulmapelien parhaimmistoa edelleen.

Tämä on itelle niitä pelejä joista on kiitollinen Humble Bundlelle, että on tullut tutustuttua jos jonkinmoiseen peliin, mitä tuskin olis hankkinut ilman jonkinsortin paketointia.

Jokohan sitä uskaltais tarttua myös Braidiin ja Swapperiin =P

 

[Hulikopteri]

Red Dead Redemption 2

Ensimmäiseksi hyvät asiat:

Pelimaailma on nätti ja yksityiskohtainen. Sekä erittäin elävä. Mukava just sellaiseen fiilistelyyn. PS4 Prolla myös peli pyöri ihan hyvin, eikä ollut paljoa ongelmia.
Tarina ja juoni on myös hyvä. Hahmoihin ehtii kiintymään.
Muuta hyvää sanottavaa pelistä en keksi.

Sitten sellainen harmaalla alueella oleva asia, joka on joillekin hyvä ja joillekin ei. Eli pelin pituus. Tähän peliin pitää vähän Witcherin tapaan uhrata kymmeniä tunteja. Myös pääjuoni on pitkä kuin nälkävuosi. Eli tälläiselle työssäkäyvälle jolla on muita harrastuksia kuin pelaaminen, niin se ei ole hyvä. Itsellä kesti kokonaisen vuoden pelata tämä peli läpi.

Sitten niitä huonoja asioita ja pettymyksiä.
Isoin asia on tässä pelin hidastempoisuus. Vaikka pidän rauhallisista peleistä ylikaiken, niin tämä oli vaan liian rauhallinen. Tylsää ratsastusta paikasta toiseen. Ei ensimmäisessä RDR näin tylsää tullut, vaikka sekin on Western peli. Ykkönen oli vaan jotenkin paljon paremmin rytmitetty. Ja ei ykkösessä pelihahmo kävellyt kokoajan kuin tervassa.
Sitten se kaikki hienosäätäminen hevosen hoitoa myöten. Jos haluan pelata jotain simulaatiota niin niitä on ihan riittämiin. Eli itselle tälläisessä pelissä se on vaan niin luotaantyöntävää.
Sitten ne tehtävät. Periaatteessa kaikki on sitä samaa ratsastusta julmetun pitkiä matkoja tai puuduttavaa ammuskelua. Kankeat kontrollit ei tee myöskään hyvää.

Eli tiivistettynä keskinkertainen peli. Olisin odottanut parempaa, sillä ykkönen oli todella viihdyttävä. 6/10

 

[vetten äärelle istutettu]

Hunted Demon's Forge (Xbox 360)

Sain 4 eurolla ostettua kokoelman jatkeeksi, joten testissä tässä nyt. Jonkun verran peliä takana ja on kyllä jännä kokemus.

Peli on ihan suoraan PS1 eralta kaikilla muilla paitsi teknisillä tavoilla. Aivan karseaa n. kaikki, mutta kaikessa ps1 aikakautisessa yksinkertaisuudessaan "ihan pelattava".

Hyviä puolia on kontrolleiden responsiivisuus jonka ansiosta tätä jaksaa pelata ainakin vielä, mutta siihenpä ne hyvät puolet jääkin. Dialogi luokkaa yläasteikäisen toimintafantasia peliin kirjoittamaa noloa ja kankeaa kakkelia

Hauska kokemus kökköydessäänkin. Reilun tunnin perusteella hintansa väärti jo nyt.

+Kontrollit toimii, ei bugeja vielä
-Mikään muu ei anna aihetta kehuille

3/10

 

[yber]

vähälle on jäänyt viime aikoina mutta jos aloittais taas
cs:n seriaalia ei ole enää, vai tarviiko sellaista nykyään

 

[arcane]

System Shock 2 (PC)

Mainio musiikki, mainio tunnelma, mainio ääninäyttely. "This is XERXES. Why do you persist in your loneliness?" Pelikokemuksena ihan mielekäs, vaikkakin ammuskeluna vähän kankea eikä kovin kiinnostava. Psi-kykyjä en päässyt juurikaan käyttelemään, koska panostin lähinnä aseisiin ja aseiden kunnossapitoon. Tämä tuntui loppua kohden ihan hyvältä ratkaisulta, kun kaiken sai vaan paukutella menemään kranaatinheittimellä ja konekiväärillä.

...mutta pelin loppupää oli kyllä ihan täyttä sontaa. Ensin heitetään ihan turhaa peliä pitkittävä sokkelo, josta pitää löytää 15 tuhottavaa asiaa ja yksi ihan satunnainen nappi jostain pimeältä seinältä. Tässä kohtaa otetaan tietenkin kartta pois, että tuota asemaa sompailee varmasti ympäriinsä ärsyttävyyksiin asti. Sitten heti seuraavaksi heitetään johonkin suolistoon, joka pääsee inhottavuudessaan ja surkeudessaan sinne Halo 3 flood-tasojen ja Half-lifen Xenin tasolle. Onkohan se sama jantteri joka kulkee firmasta toiseen levittämässä kirjaimellisesti persefetissiään tasosuunnittelijoille. Loppuun antikliimaksinen lopputaistelu ja vielä märkä rätti vasten kasvoja typerän loppuvideon muodossa.

Ehkä tästä voisi saada jännää ja uudelleenpelattavuutta panostamalla cybermoduleita enemmän Psi-kykyihin, mutta lopetus olisi astetta hirveämpi ilman kunnon aseistusta. Bioshockiin on tästä hienosti revitty kaikki. Bioshock ei koskaan yltänyt mihinkään kovin korkealle arvostuksessani, eikä SS2 sen enempää. Soundtrackia kuuntelen jatkossakin, ja oli tämä ihan hyvä yleissivistys.

Ei ole kestänyt aikaa / 5

 

[Hesemonni]

Hellblade: Senua's Sacrifice (PC)

Sain nyt vihdoin pelattua tämän pelin loppuun Gamepassista pois pyörimästä.

Tykkäsin todella paljon pelin tunnelmasta ja päähahmosta. Pelimekaniikasta nyt ei ole sen enempiä jälkipolville kerrottavia, että jos suunnilleen osaa hahmoa ohjata ja n. yhtä nappia painaa niin pääsee etenemään. Taistelut ovat varustettuja dynaamisella vaikeusasteella ja itseasiassa ovat ihan viihdyttäviä, vaikka vihollistyyppejä onkin vain n. 4 pl. pomot. Toki peli on verrattain lyhyt eli ei erityisesti koeteta venyttää pelikokemusta ja tällä on varmasti vaikutuksensa. Jos peli olisi muutaman tunnin pidempi ja tätä pitäisi toistaa enemmän, niin mietteet olisivat varmasti hivenen erilaiset. Mutta nyt peli on mielenkiintoinen matka erään yksilön mielenterveyden rappeutumiseen ja sellaisenaan odotan kyllä oikeasti jatkoja.

Tutustumisen arvoinen tapaus.

 

[perato]

System Shock 2 (PC)

Mainio musiikki, mainio tunnelma, mainio ääninäyttely. "This is XERXES. Why do you persist in your loneliness?" Pelikokemuksena ihan mielekäs, vaikkakin ammuskeluna vähän kankea eikä kovin kiinnostava. Psi-kykyjä en päässyt juurikaan käyttelemään, koska panostin lähinnä aseisiin ja aseiden kunnossapitoon. Tämä tuntui loppua kohden ihan hyvältä ratkaisulta, kun kaiken sai vaan paukutella menemään kranaatinheittimellä ja konekiväärillä.

...mutta pelin loppupää oli kyllä ihan täyttä sontaa. Ensin heitetään ihan turhaa peliä pitkittävä sokkelo, josta pitää löytää 15 tuhottavaa asiaa ja yksi ihan satunnainen nappi jostain pimeältä seinältä. Tässä kohtaa otetaan tietenkin kartta pois, että tuota asemaa sompailee varmasti ympäriinsä ärsyttävyyksiin asti. Sitten heti seuraavaksi heitetään johonkin suolistoon, joka pääsee inhottavuudessaan ja surkeudessaan sinne Halo 3 flood-tasojen ja Half-lifen Xenin tasolle. Onkohan se sama jantteri joka kulkee firmasta toiseen levittämässä kirjaimellisesti persefetissiään tasosuunnittelijoille. Loppuun antikliimaksinen lopputaistelu ja vielä märkä rätti vasten kasvoja typerän loppuvideon muodossa.

Ehkä tästä voisi saada jännää ja uudelleenpelattavuutta panostamalla cybermoduleita enemmän Psi-kykyihin, mutta lopetus olisi astetta hirveämpi ilman kunnon aseistusta. Bioshockiin on tästä hienosti revitty kaikki. Bioshock ei koskaan yltänyt mihinkään kovin korkealle arvostuksessani, eikä SS2 sen enempää. Soundtrackia kuuntelen jatkossakin, ja oli tämä ihan hyvä yleissivistys.

Ei ole kestänyt aikaa / 5

Itellä jäänyt aikanaan tämä pelaamatta ja otin joskus muutama vuosi takaperin testaukseen kun nämä immersive simit on omia lemppareita ja tämä kuitenkin mainitusti yks niistä klassikoista. Jäi itellä kesken, ei vaan kyennyt. Jonku pari tuntia pääsin eteenpäin ja sit totesin, että ei houkuttele tällaisena. Oli muistaakseni aivan liian kankea/kökkö että olis jaksanut edes keinotekoiset nostalgialasit päässä pelata. Vähän sama ongelma mikä alkaa olla Deus Exin lukuisissa läpipeluissa itsellä. Kaipais ihan kunnon uusintaa, grafiikka ei itsessään ole se ongelma.

Bioshock ykkönen ei kyl itelläkää mikää erityisen korkeasti arvostetu, 'ihan jees' tason peli.

 

[perato]

Victoria 2 (PC)
Taas muutaman minuutin pyrähdys(ehkä jopa 30min) tän pelin pariin ja taas poistoon. Ei riitä että lukee samalla 1815-1914 välistä historiaa. Olen kyllä sitä ykköstä pelannut jonku 3-4 peliä, mutta tähän ei vaan enää riitä into, pitäisikin kokeilla olisko se ykkönen sit lopulta parempi kokemus. Eniten ehkä ärsyttää tuo pienen pieni tihrustusteksti sekä tuo järetön informaation määrä. Sit kuitenki peliä voi pelata aikalailla täysillä 10v ja lähinnä huomaa et yks prosentti on kasvanut ja toinen laskenut ja siinä samalla jotain poliittisia kiemuroita, kaukana siitä hupista mitä itelle esim. EU3 tai HoI sarja on tarjonnut. Temaattisesti toivoisin uutta Victoriaa vähän erilaisella otteella. Ei haittaisi, että olis vähän vähemmän "yksityiskohtaa", menee vähän yli nuo provinssikohtaiset viljantuottomäärät ja provinssikohtaiset papiston määrät yms.

11-11 Memories Retold (PC)
2/3 pelattu tästä pelistä. Vähän pettymys ollut, yks niistä harvoista peleistä jotka kipus "pitää pelata" kategoriaan ihan teemansa vuoksi. Harmi vain, että itse peli on himppasen kökkö. Nätti satunnaisesti, toisinaan tuntuu että tuo impressionistinen filtteri on peittämässä alla olevaa varsin karkeaa engineä, mikä näkyy esim. animaatioissa yms. Ei tule fiilis, että pelaisin maalauksellista peliä vaan enemmän juuri jotain 2000 alun peliä filtterillä. Lisäksi tympeyttä lisää, että mielenkiintoiset faktat on piilotettu "leijuvien paperilappujen" etsinnän taakse, jotka vielä näppärästi sulautuu tuohon maalauksellisuuteen. Myöskään ei ole mitään hajua aina välillä mikä asia lähtee edistämään tarinaa, joten suurin osa jää keräämättä kun yhtäkkiä vahingossa päätyy jatkamaan seuraavaan vaiheeseen. Näiden eläinten roolia on myös vähän vaikea ymmärtää muuten kuin tarinan kuljettajana, vaikea kuitenkaan oikeasti ymmärtää miksi hyppäilen välillä kissan ja välillä linnun roolissa. Ihmetyttää myös tuo valinta, että saksalainen päähahmo puhuu kökköä englantia välillä ja välillä saksaa kun kaikki muut hahmot puhuu sit joko englantia, ranskaa tai saksaa.

Ei oikeastaa missää vaiheessa ole herättänyt mitään fiiliksiä, että tää nyt pitää päästä pelaan loppuun tai kokemaan uudestaan. Ilmeisesti tässä on jotain polveilevia juonipolkuja tai jotain muuta, mutta kun on niin kankea, ettei huvita edes yhtä tasoa pelata uusiksi, saati että koko peliä alottaisi alusta. Häätynee silti ihan vaan teeman vuoksi ahertaa loppuun, ei tämä kuitenkaan pitkä peli ole.

 

[arcane]

A Short Hike (PC)

Hauska pieni Epiciltä saatu välipeli. Tähän pätee hyvin tämä, että riittää jos hahmon ohjaaminen on kiinnostavaa. Eihän pelillä paljoa sisältöä ole, pieni "vuori" jonka päälle kiivetään. Matkan varrella voi vähän autella kavereita tai osallistua aktiviteetteihin. Vähän pitää kerätä rahaa ja höyheniä, joilla pelihahmo (harakka? varis? joku vähän sinertävä lintu) hyppää ja kiipeää hieman korkeammalle. Grafiikat ovat tahallaan tuollaista matalaresoluutioista suttua. Luo oman charminsa.

Epicin pelikello on rikki... Näyttää että olisin pelannut 21min. Oikea aika on ehkä 1-1,5h. Jotain aktiviteetteja olisi voinut myös jatkaa, mutta olisi kaivannut vähän lisää lihaa luiden päälle, että tuossa tulisi koko paikkaa pyörittyä läpi.

 

[Mete]

Naputellaas tännekin pitkästä aikaa.

Vampire the Masquerade: Redemption (+Age of Redemption bugi/balanssimodi)



Bloodlines on varmasti monelle roolipelien ystävälle tuttu, mutta laajempi World of Darkness ja sarjan ensimmäinen videopeli saattavat olla hämärän peitossa. (Bloodlines 2 ja Werewolf: the Apocalypse saapuvat molemmat tänä vuonna - sormet ristissä, että näistä tulee edes jonkinmoisia tekeleitä...)
Redemption on 2000 julkaistu Diablo-kloonintapainen RPG joka on kahdesta VTM-pelistä se vähemmän lämpimästi muistettu, ja pitkälti unohdettu. Tämä peli tekee monta asiaa oikein, ja yhtä monta asiaa väärin. Vahvuuksia ovat maailma, rönsyilevä dialogi, (vähän tuunattuna ja oman aikansa standardeilla) grafiikka ja tunnelma. Heikkouksia ovat vähemmän yllättäen yksinkertainen ja kankea combat, siihen liittyvä informaation puute sekä rikkinäinen AI. Hoidan nämä ensin pois tieltä, jotta pääsemme iskemään hampaamme pelin mehukkaampiin kohtiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli on Diablomainen klikkeri. Raskaampia ja kevyempiä iskuja käyttäen nirhaat tusinatolkulla niin luonnollisia kuin yliluonnollisiakin vihollisia. Tähän lisätään disciplinet eli vampyyrikyvyt kuten buffit, susiformit, mind controllit jne, ja maksimissaan neljän hahmon tiimi ja ainekset ihan passelille pelille ovat kasassa... ja sitten peli ampuu itseään nilkkaan. Ensiksi, kaikki toimii alkuperäiselle pelille uskollisesti nopanheitoilla. Kun lyöt vampyyriä moukarilla naamaan, peli heittää noppaa ja katsoo, osuitko, ja paljonko lämää teit. Sama kun koitat imeä verta tai käyttää disciplinejä. Mutta tämä kaikki on pelaajalta piilossa. Ainoa pieni infoikkuna kertoo mitä disciplineä käytettiin ja onnistuiko se, ja lisäksi listaa kuolemat. Mitään numeroita ei näy missään, ja tämäkin pieni infoikkuna peittyy vihollisen nimellä, joka muuttuu valkoisesta punaiseksi kun tämän HP tippuu. Yksi vihollinen voi kuolla kahteen osumaan, tai sitten väistää kuusi osumaa putkeen. Sitten vastaan tulee haamuja joita fyysiset osumat lähinnä kutittavat. Toivottavasti tiedät, että näihin tehoaa vain aggravated-lämä, jota susiformi tekee. Ai niin, ja koko paikka on pelkkiä haamuja ja hämähäkkejä täynnä, joilta et tietenkään saa imettyä verta, ja lootti on paskaa, joten saat hädintuskin tarpeeksi rahaa kasaan jotta saat veripusseja koko tiimille.

Hahmonluonti on samalla lailla kuin pimeässä pelaisi, sillä statseille ei ole mitään selityksiä. Strength on melko itsestäänselvä, mutta millä logiikalla stamina vähentään sisääntulevaa lämää? Mitä tekee wits? Mikä on charisman, manipulationin ja appearancen ero? Osalla disciplineistä on näille statseille vaatimuksia. Tarkoittaako tämä, että ne tulevat vahvemmiksi sekä itse disciplineä että siihen liittyvää stattia nostamalla? Ainut löytämäni ohje sanoi, että osa paranee, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Jes.

Ja sitten se AI. Käytän modia, joka tekee parhaansa AI:n reitinetsinnän korjaamiseksi. En halua edes tietää, kuinka rikki se alunperin oli, sillä saan jatkuvasti olla valvomassa, että tiimi seuraa minua, eikä jää jumiin jonkin hyllyn tai lootan taakse. Joskus yksi hahmo vain jää paikoilleen pitkäksi aikaa kunnes jokin yhdistelmä manuaalista ohjausta ja komentoja saa sen liikkeelle.

Hyvääkin onneksi löytyy. On selvää, että studio välitti Vampiren maailmasta ja teki parhaansa sen tuomiseksi eloon. Dialogia riittää ja eri klaanit ovat hyvin esillä. Christof on mielenkiintoinen hahmo - ristiretkeilijä, joka paitsi rakastuu nunnaan, mutta päätyy vampyyriksi, Jumalan hylkäämäksi olennoksi. Pitkästä unesta herätessään hän on modernissa Lontoossa kuin kala kuivalla maalla. Hubeina toimivat keskiaikainen Praha ja Wien sekä moderni Lontoo ja New York. Jengiin kuuluu eri aikakausina eri hahmoja, joskin kun vampyyreistä on kyse, osa hahmoista on edelleen hengissä 800 vuoden jälkeenkin.

Tällä pelillä on faninsa ja arvostelut olivat jotain seiskan luokkaa, mikä on mielestäni aika sopiva arvosana. Paljon potentiaalia ja tarpeeksi hyvää jotta haluan pelata pelin loppuun, mutta myös paljon hiomattomia reunoja. Kokeilemisen arvoinen, jos World of Darkness on oma juttu.

 

[Hesemonni]

A Plague Tale: Innocence (PC)

Vähän vahingossa päädyin testaamaan peliä Gamepassissa ja, herranjestas, kun on viimeistelty ja kaunis peli audiovisuaalisesti. Ruton raastamat miljööt olivat omaan makuun todella mielenkiintoista tutkittavaa varsinkin, kun paiseet, mätänevät ruumiit ja kuolleet kotieläimet on esitetty niin kauniisti, että ei paremmasta väliä. Läpipeluuseen meni ehkä 12-14h aikaa ja jos haluaisi etsiä kaikki pelimaailmaan ripotellut esineet ja haalia achievementit, niin chapter select -toiminnon ansiosta tuohon voisi lisätä varmaan sen 2-3h omalla kohdalla lisää. Peli on aika lineaarinen huolimatta ajoin verrattain laajoista kentistä ja vapaavalintaisista reiteistä, eikä uudelleenpeluuarvoa hirveästi mielestäni ole. Erinomainen Gamepass-tuote kyllä.

Pelimekaniikka on karrikoiden ICO-tyylistä kädestäsaattamista, höystettynä kevyellä hiiviskelyllä ja yksinkertaisilla action-hetkillä, joten ei mitään mullistavaa auringon alla. Teknisiä murheita ei tullut vastaan yhtäkään ja 1070Ti pyöritti 1440p-resolla peliä nätisti 60fps, yksittäistä grafiikkaasetusta ruuvaamalla.

 

[vetten äärelle istutettu]

Metal Gear Solid 1 (PS1 @PS3)

Vaikka graafisesti jokseenkin vanhentunut niin muuten edelleen erittäin toimiva peli. Teknisesti huonompia pelejä tehdään yhä nykyäänkin.

5/5 kaikilla merkittävillä tavoilla vieläkin. Pelattavuus ja dialogi aivan timanttia.

 

[arcane]

Grand Theft Auto V

...ei edes ilmaisena nappaa sen kummemmin.

Aikanaan X360llä pelailin ~8h, ja jäin kesken. Silloin vaivasi erityisesti ruudunpäivitys, joka heittelehti ihan julmetusti yö- ja päiväsaikaan. Nyt pelailin uudelleen PC:llä. Pyöriihän se paljon sulavammin, ja autoilu ympäri nättiä kaupunkia ja maaseutua on aluksi ihan menevää. Mutta pelailin taas tehtäviä suurin piirtein yhtä pitkälle kun viimeksi, ja ihan samalla tavalla alkaa motivaatio tökkimään. Olisiko peräti ihan samoja kohtia, kun jätän jäähylle ja isken uninstallia.

Iso osa ajelusta on minimapin tuijottelua (joko poliiseja väistääkseen, reittiä katsoakseen tai markeria seuraten), ammuskelu ja toiminta on erittäin keksinkertaista ja kartan koko tuntuu yleisesti varsin turhalta. Eläytyminen ei onnistu, kun kaikki hahmot ovat niin perseestä ja juoni kulkee samalla hitaasti ja ihan yliampuvan kovaa, eikä auta yhtään että yrität mennä tallentamaan, niin peli pakottaa lähtemään vähän kylille äijien ja koirien kanssa pistämään vähän huorille turpaan. Vaikka satiiria onkin, niin melko lapsellinen fiilis tulee koko meiningistä ja jatkuvasta sikailusta ja kiroilusta - ja vähän liian yrittämällä yrittävää shokkia tai sellaisille coolina itseään pitäville teineille suunnattua. Pelaamisessa on sellainen vahva suorittamisen maku, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Neeeeext.

 

[Puurokulho]

Fallout: New Vegas

Tuli tuossa joku aika sitten pelattua New Vegas läpi ensimmäistä kertaa, kaikki DLC:t mukaanluettuna. Kävi kyllä hyvin nopeesti selväks minkä takia vanhan koulukunnan Fallout-fanit pitää FNV:tä parhaana modernina Fallout-pelinä, koska tää peli on rehellisesti mestariteos. Ite en oo Fallouteja nelosta lukuunottamatta pelannu ja tän jälkeen voin minäkin sanoo et Fallout 4 on about kaiken muun paitsi ampumismekaaniikoiden puolesta melkosta kuraa FNV:hen verrattuna. Hitaahkon alun jälkeen kun pelimaailman ja mekaniikat alko tuleen tutummiks koukutus oli todellinen ja New Vegasin autiomaan tonkimiseen sai kulutettua melko keposesti sen yli 10 tuntia putkeen.
Peliä on kritisoitu aivan aiheesta bugien ja kaatumisien takia ja itekin jouduin Mod Organizerin ja liudan modeja lataan et pelin sai vakaaks, muuten tietyillä alueilla tuppas peli kippaan etenkin pitempien pelisessioiden aikana. Tuo oli kuitenkin melko pieni hinta siihen verrattuna minkälaisen paketin sai about kuudella eurolla Steamin joulualesta.
Peruspeli itessään oli todella koukuttava, mutta FNV:stä täytyy sanoo että tässä pelissä on just ehkä mahdollisesti parhaat DLC:t mitä on tähän mennessä allekirjottaneella vastaan tullu. Olin kuullu hieman ristiriitasta juttua etenkin Dead Money DLC:stä, mutta allekirjottaneelle tuo iski ns aivansaatananlujaa. Henk koht pidän Dead Money'a ehkä jopa parhaana DLC:nä noista neljästä, Honest Hearts oli hieman mitäänsanomaton mutta ei tuotakaan huonoks voinu sanoo.

Melko heittämällä sai sen ~125 tuntia tuohon upotettua ja omasta puolesta voin sanoo et tuossa oli yks parhaita pelikokemuksia mitä allekirjottaneelle on vastaan tullu. Pelasin NCR polun läpi, mutta seuraavaks vois kokeilla Yes Manin polkua.

 

[vetten äärelle istutettu]

MGS jälkeen menin pelaamaan Jak&Daxter 2:ta. Remaster @PS3.

Ykkönen on loistava, yksi sukupolven parhaita pelejä. Sitten on nää osat 2-3. Muistelin, että vihasin molempia, nyt vuosia myöhemmin menin testaamaan tuota kakkosta ja voi juma, oli kyllä tälläkin kertaa yksi 30 vuotisen peliharrastushistoriani tuskaisimmista pelihetkistä. Ei tuossa pelissä ole mitään hyvää ääninäyttelyn ja visuaalien lisäksi. Naughty Dog kyllä hukannut itsensä Jak 1 jälkeen johonkin kun pelit pelkkää roskaa sen jälkeen

 

[Jumi]

Curse of the Dead Gods (PC, early access)

Päätin vihdoin kokeilla joko tätä tai samantyylistä Hadesta, kummatkin ovat action roguelitejä ja early accessissa.
Päädyin tähän kun taistelu näytti olevan järkevämmän oloista ja vähän sarjakuvamainen 3D-grafiikka näytti paremmalta.

Ihan jees peli tuntuu olevan. Tässä on sitä gameplaytä, vihuja hakataan kolmella eri aseella (3 nappia) ja väistellään tai parrytaan vastaiskut. Taistelu on hauskaa ja aika vapaata, jos alkaa lataamaan parin sekunnin vaativaa isoa moukarilyöntiä liikkeen voi keskeyttää parryyn jos vihu yrittää lyödä väliin. "Manaa" tai muuta kuluvaa resurssia ei ole taistelua rajoittamaan, vaan isot lyönnit ja pistooli & jouskari kuluttavat vain nopeasti palautuvaa staminaa. Mulla on aina häirinnyt peleissä manapullot sun muut joita pitää yrittää säästellä, mutta niitä tässä ei ole. Kaikenlaisia varusteita ja asetyyppejä kyllä löytyy

Alussa avautuva semi-random pelialue on sopiva 20 minuutin mittainen eikä edes hirmu hankala, kun läpäisin sen lähes vaivatta kolmannella yrityksellä. Seuraavista isommista alueista ei ole kokemusta. Valikoissa näkyy lupauksia eri taistelutyyleistä, jne. mutta early access... Suunta ainakin on oikea, mutta saa nähdä kuinka paljon pelattavaa tässä on nyt.

 

[Jumi]

Curse of the Dead Gods (PC, early access)

Päätin vihdoin kokeilla joko tätä tai samantyylistä Hadesta, kummatkin ovat action roguelitejä ja early accessissa.
Päädyin tähän kun taistelu näytti olevan järkevämmän oloista ja vähän sarjakuvamainen 3D-grafiikka näytti paremmalta.

Ihan jees peli tuntuu olevan. Tässä on sitä gameplaytä, vihuja hakataan kolmella eri aseella (3 nappia) ja väistellään tai parrytaan vastaiskut. Taistelu on hauskaa ja aika vapaata, jos alkaa lataamaan parin sekunnin vaativaa isoa moukarilyöntiä liikkeen voi keskeyttää parryyn jos vihu yrittää lyödä väliin. "Manaa" tai muuta kuluvaa resurssia ei ole taistelua rajoittamaan, vaan isot lyönnit ja pistooli & jouskari kuluttavat vain nopeasti palautuvaa staminaa. Mulla on aina häirinnyt peleissä manapullot sun muut joita pitää yrittää säästellä, mutta niitä tässä ei ole. Kaikenlaisia varusteita ja asetyyppejä kyllä löytyy

Alussa avautuva semi-random pelialue on sopiva 20 minuutin mittainen eikä edes hirmu hankala, kun läpäisin sen lähes vaivatta kolmannella yrityksellä. Seuraavista isommista alueista ei ole kokemusta. Valikoissa näkyy lupauksia eri taistelutyyleistä, jne. mutta early access... Suunta ainakin on oikea, mutta saa nähdä kuinka paljon pelattavaa tässä on nyt.

Läpäisin kaikki kolme pientä dungeonia, jotka olivat kaikki tehty samanlaisista palasista eikä eroa oikeastaan huomannut ollenkaan, varsinkaan kun alueet eivät jakaudu vaan suunta on kokoajan eteenpäin. Erona oli vain erilaiset efektit, kuten soihtu ei toimi tai ei näe paljonko hahmolla hp:tä.
Sitten kun pääsin medium dungeoniin niin se oli sama kuin short dungeon mutta kaksi kertaa peräkkäin.

Liityin beta branchiin jossa pääsi pelaamaan seuraavaa serpent dungeonia ja siellä oli jopa uusia vihollisia ja maisemia, mutta ei siitä pääse mihinkään että sisältöä tässä early accessissa on vähän.

 

[vetten äärelle istutettu]

Yaiba Ninja Gaiden Z (PS3)



Vuoden 2011 peli oli kelmuissa hyllyssä vielä joten aukasin sen tossa eilen.

Enaivaikutelma on hyvä. Hauskaa oldschool beat em up meininkiä kolmiulotteisissa maisemissa. Graafisesti karuhkoa cellshadingiksi, olen nähnyt parempaa jälkeä vanhemman sukupolven konsoleillakin.

Peli on kuitenkin pääasiassa hauska pelata, combatti toimii ja on sujuvaa. Siinäpä ne hyvät puolet onkin ja samalla se syy miksi jaksoi läpi asti pelata.

Huonoa on sitten kaikki qte-tasohyppelyt jotka on kurasinta kakkaa ikinä. Bugeja paljon, kuolee vaan johonki vaikka osumaa ei ota mistään, mutta resetoituminen peliin on pikaista joten tuo ei haitannut. Enemmän haittasi combatin ainoa heikkous, aivan sikamaisen pitkät animaatiolukot. Otat osuman/teet jotain niin menee aivan ikuisuus että hahmo tottelee jälleen komentoja. Eipä tuokaan varsinaisesti haitannut kuin bossitaisteluissa hieman.

Ihan ok peli ja oldschool beat em uppien ystäville voi varauksella suositella jos edullisesti tulee vastaan.

5/10
Lyhyt ja ihan hauska, joskin ongelmainen toimintamättö. Max 5e hinnalla mukavaa viihdettä illaksi-pariksi. Tykkäsin.

 

[arcane]

Terraria (PC)

Pidempään välttelin, kun en erityisesti vapaamuotoisesta survival rakentelusta välitä.

Nyt tuttuni osti vihdoin uuden koneen (oli pitkään hajalla), ja ehdotti että yhdessä pelattaisiin. Näin pandemia-ajasta huolimatta yhdessä pelaaminen on ollut osaltani hyvin vähäistä, niin samapa tuo investoida 10€ ja osallistua... Ja ihan tyytyväinen olen. Paljon Minecraftia enemmän tuntuu olevan määränpäätä ja satunnaistapahtumia, jotka tuovat mukavasti vaihtelevuutta pelaamiseen. Ehkä kaltaiselleni suorittajalle maistuisi yksittäinen iso tavoite tai kasa hieman ohjastavia tehtäviä. En minä yksin tätä varmaan jaksaisi, mutta 2-3 kaverin kanssa on ihan hauska rakennella omaa linnaansa ja kaivaa luolastokomplekseja.

Käyttöliittymä on äärimmäisen sekava ja suorastaan kömpelö. Tuntuu että usein taistelen käyttöliittymää vastaan, kun haluan jotain tehdä tai rakentaa. Enkä erityisemmin välitä tyylistä, että rakenteluohjeet "pitää tietää" tai luntata wikistä. En niille ainakaan löydä minkäänlaista reseptivihkoa pelin sisältä, vaikka olisin samaa tavaraa tehnyt jo aiemmin. Factorion pelaamisen jälkeen kaipaa myös välivaiheiden skippaamista. Jos tiedän, että saan tehtyä tulinuolia soihduista ja normaaleista nuolista, ja minulla on tarvittavat välineet nuolien/soihtujen tekemiseen, onko liikaa pyydetty että peli ehdottaisi ja suorittaisi suoraan tulinuolien craftaamisen?

Toinen ongelma on pelaajalähtöisesti aiheutettu. Aina vähän tylsää pelata uutena peliä, jota yksi kaveri on pelannut jo 300 tuntia ja tietää kaiken ja ns. optimaaliset asiat. Sitten vielä kun peliin tuli päivityksiä, niin sama pelaaja käynyt heti katsomassa kaiken uuden etukäteen. Sellainen jaettu kokemus ja ilo puuttuu. Ja tulee vähän olo että jää jostain paitsi, kun rakentelee mökkiä ja yhtäkkiä kaveri tulee, että tein muuten tässä jo kymmenen uutta asiaa. Osittain tämä johtuu tietysti siitä, että pelaan vasta nyt ensi kertaa. Mutta olisi ihan kiva, ettei kaikkea syötettäisi minulle suoraan. Tuntuu, että tuttujeni kanssa sama kaava toistuu vaikka pelit hankittaisiin yhtäaikaa - joku pelaa aina "ilman muita" ja on sitten reilusti kokeneempi. Yleensä tuo on suora kuolemanlaukaus toisia vastaan pelattaviin peleihin, co-opeissa se on lähinnä harmillista ettei voi yhdessä kokea. Olisi kiva, jos ihmiset osaisivat rajoittaa sen oman pelaamisensa niihin yhteisiin hetkiin, ja pelaisivat jotain muuta jos pelikaverit eivät ole saavutettavissa.

Samantapaista Starboundia olen kokeillut aiemmin. Se näytti omaan silmään hienommalta ja rakentelu oli toteutettu paljon sulavammin... mutta muuten se oli huono verrattuna Terrariaan, ja kerännyt vain pölyä muutaman tunnin testin jälkeen.

The Witness (PC)

Aloitettu Xbox game passilla, mutta vain joitakin päiviä ennen kuin passin tilaus loppui. Epicistä jaettiin myöhemmin ilmaiseksi. Tallennus löytyi heti vanhaan tilanteeseen, mutta päätin aloittaa kokonaan alusta. Tässä olisi taas yksi sellainen peli, josta mieluusti unohtaisin kaiken, jotta voisin kokea uudestaan tyhjästä.

Siitä huolimatta, että kyseessä on sudokujen tekemistä kauniilla autiosaarella, niin onhan tämä ihan uskomattoman hyvä puzzle. Vaikka pohjimmiltaan tekee pelkkiä viivapuzzleja, on niiden päälle rakennettu huomattava määrä monimutkaisuutta. Yleensä ympäröivää maailmaa ja perspektiiviä pitää jollain tapaa hyödyntää. Henkilökohtaisesti voisin ottaa vielä maailmaan jotain muutakin kuin viivapuzzleja, mutta ymmärrän täysin miksi kehittäjä on halunnut rajata ideansa yhden mekaniikan ympärille. Ja pieni saari on niin täyteen pakattu kaikenlaista, ettei pelimaailmassa ole nykyiselläänkään juuri yhtään tylsää kolkkaa.

Tähän auttaa se, että Witness on yksi kauneimpia pelejä, joita tiedän. Realistisin, teknisesti edistyinen, parhaat efektit? Ei. Mutta silti se näyttää uskomattoman hyvältä, suorastaan maalaukselliselta. Lähes joka paikka on kelpoa kamaa screenshot-ketjuun. Yleensä FullHD näytöillä fps-peleissä vaivaavat kaikenlaiset vilkkuvat varjot, sahalaidat ja välkkyvät aitaukset, mutta jotenkin Witnessissä melko yksinkertainen geometria yhdistettynä hyvään reunanpehmennykseen on kokonaan hävittänyt silmiinpistävät ongelmat. Niinkin yksinkertaiset asiat kuin puut ja ruoho näyttävät miellyttäviltä sekä liikkeessä että liikkumatta. Asiat muutenkin miellyttävät silmää sekä läheltä että kaukaa.

Huonoin asia on se kaikki filosofinen liibalaaba, jota löytyy joidenkin nauhoituksien muodossa. Taustalle olisin voinut ottaa jonkun kansantajuisemman juonen tai mysteerin, miksi saarella ylipäätään ollaan... tosin niistäkin on sen verran huonoja kokemuksia, että ehkä parempi että nykyisellään nauhoitukset voin vain skipata. Lisäksi kaipaan taustamusiikkia. Yksi alue tarvitsee viivapuzzleihin ääniä, mutta muuten harmittaa saaren täysi hiljaisuus. Witnessin soundtrackia ei löydy netistä, kun ei sellaista ole. Musiikki on yksittäinen eniten kokemukseeni ja tunnelmaan vaikuttava asia peleissä. Suuri vääryys on mielestäni kuunnella jotain omia soittolistoja pelien taustalla.... mutta Witnessin kohdalla ei oikein muutakaan voi, jos jotain musiikkia kaipaa.

Jos tällä kertaa pelaisin loppuun. Top 50 kamaa helposti.

 

[Hesemonni]

Blair Witch (2019, PC)

Noniin, sarjassamme "mikäs hemmetti se tämä on täällä Gamepassissa on?" on vuorossa Blair Witch. Peli on kyllä itsellä mennyt ihan totaalisesti ohi, eikä ole tainnut kyllä isoa numeroa itsestään muutenkaan tehdä ja varmaan hyvä niin. Joku saattaisi kutsua peliä kävelysimulaattoriksi, sillä pelissä hiippaillaan metsässä varjoja säpsähdellen ja kevyitä puzzleja suorittaen. Välillä soitellaan radiopuhelimella, tottakai exälle kännykällä ja välistä kuikuillaan metsästä löytyviä videokameranauhoja vinkkien toivossa. Omaperäisempänä mekaniikkana on mukana koira, jota voi käskyttää etsimään esineitä, pysymään rinnalla tukena ja turvana tai vaikka vain rapsutella, jos siltä tuntuu. Kumma kyllä, pelkästään näinkin yksinkertaisilla tempuilla koira on moniulotteisempi ja miellyttävämpi kumppani, kuin leijonanosa muiden pelien hahmoista konsanaan.

Peli on utuisine ja hämärtyvine metsineen todella kaunis. Metsät tuntuvät oikeasti metsiltä ja aluskasvillisuus puskee naamalle ohjaten pelaajaa kulkemaan ennaltamäärätyllä polulla, kohti metsän ja mysteerin ydintä. Pelasin kuulokkeet päässä ja äänimaailma saa myös erikoismaininnan ja muutaman kerran tuli oikeasti säpsähdettyä veden loiskahdusta tai puun kolahdusta pimeässä. En kutsuisi pelottavaksi, mutta ajoittain tiivistunnelmainen voisi sopia paremmin. Pelasin tarkoituksella illalla / yöllä kahtena peräkkäisenä iltana pelin läpi ja pituutta kertyi n. ~5-6 h.

Pelin loppuratkaisu muovautuu ilmeisestikin löydettyjen esineiden perusteella ja en varmastikaan saanut "hyvää" loppua, mutta verkkaisesta etenemisestä johtuen ei kyllä kiinnosta pätkääkään lähteä kahlaamaan metsiä läpi. Varsinkaan kun peli ei sisällä mahdollisuutta valita haluttua chapteria, enkä itse ainakaan löytänyt mistään toimintoa tai valikkoa, jolla olisi nähnyt mahdollisesti kerätyt / keräämättä jääneet esineet. Eli ei kiitos.

Teknisiä murheita kohtasin muutaman. En ensimmäisen pelisession aikana saanut yhtään achievementtia, mutta toisen session alussa noita alkoi pikkuhiljaa esineitä kerätessä tupsahdella. Jostain syystä tuo ensimmäinen pelikerta ei vaan triggeröinyt noita ja sieltä saattoi sitten jotain jäädä saamatta. Lisäksi jouduin kaksi kertaa käynnistämään pelin uudestaan, kun jostain syystä etenemiseen vaadittava kytkin tai esine ei vaan ilmaantunut. Uudelleenkäynnistys korjasi murheet.

Nollaodotuksilla yllätyin positiivisesti, mutta jos tykkäsi esim. Vanishing of Ethan Carterista, niin en yhtään ihmettelisi, jos tästäkin tykkäisi.

 

[BlackWolf]

Assassins Creed: Origins

Pelasin jo aiemmin Odysseyn (normi version) ja sen koin olevan paska. Täynnä geneerisiä camppeja toisen campin perään, mitä on väkisin tungettu joka ikinen paikka täyteen. Mitään oikeita mestoja ei siinä pelissä oikein ollut ja koko pelaaminen oli pelkkää mene ja tappele touhua aivan liian suurella kartalla. Lisäksi ne salamurhaajan kyvyt oli viety pois ja missään ei ollut enää mitään mieltä. Porukka kuitenkin kehui tätä peliä, että olisi parempi ja onhan se! Huomattavasti parempi! Salamurhaamisella on edelleen merkitystä, tarina on paljon parempi, päähenkilö on paljon parempi, asetelma on paljon parempi. Tämä tuntuu Assassins Creediltä jonkun tappelupelin sijaan.

Negatiivisena puolena pidän hieman hidasta kehittymistä, kun joutuu kahlaamaan joka ikisen sivutehtävän läpi, että pääsee (uskaltaa) levelien mukaan seuraavalle alueelle ja ei olisi aivan alilevelillä. Muutoin ei ole oikeastaan valittamista. Tätä on ollut hauska pelata ja pitkästä aikaa on tuntunut sellaiselta kunnon menolta mitä nämä pelit alun alkaenkin olivat. Vähän harmittaa kun ei enää ole niitä paskasia hiippailutehtäviä ja penkilläistumisia, karkuunjuoksemisia, piiloutumisia yms. koska ne oli kuitenkin ihan oikeasti tämän sarjan parasta antia, kaikessa paskuudessakin. Kyllä tästä selvästi näkee sen mihin pelisarja oli menossa, kun joka toinen paikka on täysin geneerinen linnoitus missä on täysin samat tehtävät ja mitään syytä ei ole aina mennä ja tappaa sitä sen linnoituksen johtajaa ja lootata niitä kahta arkkua, että kohta se sama linnoitus on uudelleen taas täys miehiä ja edelleen vihollisten hallussa. Saati niitä kaikkia laivoja mennä ja tapella, kun silläkään teolla ei ole mitään merkitystä. Tämän olisi pitänyt olla tekijöille herätys, että eihän tässä ole yhtään mitään järkeä, kun se pelaaja ei hyödy siitä valloittamisesta mitään, mutta ei menivät ja tekivät paska Odysseyn sitten perään ja kymmenkertaistivat geneeristen linnoitusten määrän.

Mukavaa on ollut myös, että tässä ei ole väkisin tungettuna mukaan laivataisteluita ja sitä sen laivan kehittämistä. Black Flag olisi ollut hyvä peli jos se ei olisi ollut Assassins Creed (ja oli se siltikin, olisi vain ollut parempi niin). Mutta Odysseyssa se tuntui jo täysin yliampuvalta "koska me voidaan" tyyliseltä lisäykseltä siihen peliin. Mukava vain heppastella ja vedellä pienillä paateilla silloin kun on tarvis. Enemmän olisi toivonut kuitenkin noita kaikkia luolastoja ja kiipeilyjä ja pulmien ratkomisia kuin geneeristä toimintaa. Koska kuten Falloutit niin parasta näissä peleissä on sen pelimaailman tutkiminen ja jos joka mesta on aina vain geneerinen vihollis camppi niin se on helvetin tylsää. Sama koskee sitä, että miten jotkut joskus hyökkii vastaan tullessa tai muuten, oli syytä tai ei ja vaikka vieressä kulkee joku siviili ihan rauhassa.

9/10 kuitenkin.

Parhaat naurut sain näistä juonista mitä pelissä on. Tapoin tuossa juuri 30 virtahepoa ja varmaan saman määrän krokotiileja jossain suolla, koska niitä nyt vaan vaaditaan tapettavan, että saa lisää healttia jne. kävelen siellä yltä päältä virtahevon ja alligaattorin veressä käytännössä ajettuani koko kannan sukupuuttoon jo useammalta saarelta. Samalta suolta sitten paukahtaa eteen sivutehtävä missä asian esittäjä ilmoittaa asiakseen, että: "nyt mennään lahtaamaan roomalaisia, kun ne pyydystää kaikki meidän villieläimet ja sitten ne tapetaan jossain gladiaattori tappeluissa, se on niin julmaa". No eihän siinä, pistetään vain roomalaisia palasiksi, mutta mielestäni se olin juuri minä joka tappoi ne villieläimet käytännössä sukupuuttoon, koska peli vaati. Kai se on sitä parempaa tappamista, tai jotain, kun sen tekee egyptiläinen.

 

[Perse-Arska]

Rupesin sitten pelaan uudestaan Witcher 3:sta kun en silloin aikanaan päässyt loppuun asti. Kyllä se aika onkin vierähtänyt, jo viis vuotta viime yrityksestä. Hyvin on kestäny aikaa kyllä, kiva ollut pelata. MUTTA:

Melko samoille paikkeille kuin ekalla kerralla uhkaa into laantua. Vielä intopiukeena pelasin tuolla Novigradissa mutta sitten kun Skelligeen siirryin, niin uhkaa tulla tylstyminen. Jotenkin ei nappaa tuo 'viikinkimeininki' ja hieman skottimurrekin alkaa tympiä jo. Ehkä peli on aavistuksen liian pitkä tai sitten en vaan pääse Skelligessa samoihin tunnelmiin? Tuossa 'maailman rumimman ukon' tehtävän paikkeilla alko tyssäämään, molemmilla kerroilla. Maailmaa on toki tutkimatta vaikka kuinka paljon ja kysymysmerkkejä tuhottomasti joka puolella...

Tällä kertaa vedän kyllä loppuun vaikka hammasta purren, menee aika tässä odotellessa Ghost of Tsushimaa sopivasti. Tuosta Last of Us 2:sta en ole ihan varma vielä, tulee ehkä vasta myöhemmin hommattua jos. Kattoo ny arvostelut yms.

 

[perato]

Rupesin sitten pelaan uudestaan Witcher 3:sta kun en silloin aikanaan päässyt loppuun asti. Kyllä se aika onkin vierähtänyt, jo viis vuotta viime yrityksestä. Hyvin on kestäny aikaa kyllä, kiva ollut pelata. MUTTA:

Melko samoille paikkeille kuin ekalla kerralla uhkaa into laantua. Vielä intopiukeena pelasin tuolla Novigradissa mutta sitten kun Skelligeen siirryin, niin uhkaa tulla tylstyminen. Jotenkin ei nappaa tuo 'viikinkimeininki' ja hieman skottimurrekin alkaa tympiä jo. Ehkä peli on aavistuksen liian pitkä tai sitten en vaan pääse Skelligessa samoihin tunnelmiin? Tuossa 'maailman rumimman ukon' tehtävän paikkeilla alko tyssäämään, molemmilla kerroilla. Maailmaa on toki tutkimatta vaikka kuinka paljon ja kysymysmerkkejä tuhottomasti joka puolella...

Tällä kertaa vedän kyllä loppuun vaikka hammasta purren, menee aika tässä odotellessa Ghost of Tsushimaa sopivasti. Tuosta Last of Us 2:sta en ole ihan varma vielä, tulee ehkä vasta myöhemmin hommattua jos. Kattoo ny arvostelut yms.

Kieltämättä Skelligessä oli vähän päälleliimattua fiilistä ja itelläkin se jäi lähinnä pikaiseksi tehtävien tekemiseksi. Pääalueellakin jäi tavallaan tutkittavaa (ennen DLC:tä) joten se tuntui siinä mielessä vielä hassummalta. Myös oli vähän liian geneerinen viikinkiviittauksineen. Muutenkin lore aikalailla täynnä kaikkea viittausta, nii tuntui vähän halvalta. Tosiaan peli aika pitkä muutensakkin, niin eipä olis paljoa hävinnyt jos se olis rajattu siitä pois vaikka lisuriksi.

 

[itarumaa]

Itse pidin kyllä Skelligestä oikeastaan kaikista eniten. Kauniit musiikit siinä kohtaa pelissä auttoivat paljon, muutenkin ihan mielenkiintoinen ympäristö.

 

[perato]

Itse pidin kyllä Skelligestä oikeastaan kaikista eniten. Kauniit musiikit siinä kohtaa pelissä auttoivat paljon, muutenkin ihan mielenkiintoinen ympäristö.

Niin, kyllähän ne tunnelmallisimmat kohat oli sen suon lisäksi tuolla Skelligessä, mitä avitti varsinkin se musiikki(joskin se toistui ehkä vähän liikaa). Kuitenki se itestä tuntui juuri yhtä irralliselta kuin joku Toussaint olis tuntunut yhtäkkiä pääpelin väliin tungettuna.

 

[vetten äärelle istutettu]

Ei voi vielä sanoa että pelasin, mutta aukasin kelmuista just julkasussa ostetun Xenoblade Chronicles X -pelin. Nyt pelaamaan

 

[Erkki_erikeepperi]

"Löysin" tässä War Thunderin, jota en ole aiemmin pelannut, mutta nyt olen joitakin päiviä pelannut.

Pari huomiota:
- Tutorialien äijä opastaa pelaajaa "kädestä pitäen" kuin jotain 5-vuotiaista mielenterveyspotilasta, hitaalla ja yliselkokielisellä äänenpainotuksella
- Muut pelaajat ovat 90-prosenttisesti aivan yhtä tyhmiä kuin muissakin vastaavissa lipunvalloituspeleissä, eli haahuilevat ja kämppäävät aivan jossain muualla eivätkä valtaa lippuja, pahimmillaan muutaman metrin päässä valloitusalueesta. Samaa paskaa se on kaikissa mahdollisissa peleissä, ihmiset on niin v*tun tyhmiä keskimäärin että menee usko ihmiskuntaan.
- Aivan naurettavaa yrittää pärjäillä jollain 2. maailmansodan ajan tankeilla muiden pelaajien moderneja Abramseja ja muita vastaan, mutta prkl en käy oikeaa rahaa laittamaan tuohon peliin vaan grindaan sitä vaikka tuomiopäivään asti että saan modernit vehkeet, ja sen jälkeen pwnaan kaikki luuserit alimpaan h*lvettiin!

PS. Sain jo 15 päivän chat-bannin raflaavasta kielenkäytöstäni.....

 

[perato]

Assassins Creed: Origins
Parhaat naurut sain näistä juonista mitä pelissä on. Tapoin tuossa juuri 30 virtahepoa ja varmaan saman määrän krokotiileja jossain suolla, koska niitä nyt vaan vaaditaan tapettavan, että saa lisää healttia jne. kävelen siellä yltä päältä virtahevon ja alligaattorin veressä käytännössä ajettuani koko kannan sukupuuttoon jo useammalta saarelta. Samalta suolta sitten paukahtaa eteen sivutehtävä missä asian esittäjä ilmoittaa asiakseen, että: "nyt mennään lahtaamaan roomalaisia, kun ne pyydystää kaikki meidän villieläimet ja sitten ne tapetaan jossain gladiaattori tappeluissa, se on niin julmaa". No eihän siinä, pistetään vain roomalaisia palasiksi, mutta mielestäni se olin juuri minä joka tappoi ne villieläimet käytännössä sukupuuttoon, koska peli vaati. Kai se on sitä parempaa tappamista, tai jotain, kun sen tekee egyptiläinen.

Tätä samaa itsekkin viime aikoina pelannut. 59h plakkarissa, paria luoteisinta plänttiä lukuunottamatta kaikki alueet koluttu ja tarina alkaa lähestyä loppua. Lisäreille ei oo himoja eikä niitä tullut edes ostettua. On kyl ollut rahalle vastetta, ei oo kovin pahaa kisaväsymystä iskenyt edes nyt loppuvaiheessa.

Onhan tämä kuitenkin kaukana Assassin's Creedeistä. Ei enää muistuta jotain Ezio-trilogiaa kuin etäisesti. Jonkin verran on olemassa mekaniikoita sieltä, mutta niitä ei juuri mainosteta ja enemmän tarjotaan headshottailua ja mäiskintää. Mätkintä on melko geneeristä hakkaamista eikä juuri kovin huikeasti innosta. Hiippailu toimii edelleen ihan jees ja jouskarin kanssa tästä tuli eka AC sitten Brotherhoodin jonka pelasin näppis+hiiri combolla. Vaikka tappelu on geneeristä, muistuttaa tämä peli omasta mielestä enemmän Shadow of Mordoria kuin edellisiä AC-pelejä. On nimittäin lääniä ja kerättävää ja tehtävää siellä täällä. Ja nimenomaan tämä lääni on ollut itelle se suola. Tuo Egypti on ollut ihan hemmetin siisti paikka koluta ja käydä. Harvassa (jos missään) pelissä on aavikko ollut jotenkin mielenkiintoinen, mutta kun tässä pääsee Qattaran syvängön laidalle, nii tuli semmonen "vau!" fiilis. Toki mittakaava ei mitään oikeaa elämää vastaa, mutta juuri sopivasti sellainen, ettei kyllästy etäisyyksiin ja toisaalta jää fiilis, että ompa tuonne matkaa. Ei ihan Witcher 3 kaltaisia fiboja mistään paikasta, mutta mukavasti vaihtelua ja sen verta upeita, ettei uusien paikkojen koluaminen kyllästyttänyt, toisin kuin esim. FC5.

Pelillisesti paljon positiivisia asioita, jotka tuntuu lähinnä, että on tehty QOL valintoja paljon. Toki tämä vie peliä kauas mistään HC hifistelystä, mutta isolle yleisöllehän nämä on. Iso peukku esim siitä, että kiipeily ei juuri enää vaadi minkäännäköistä suunnittelua, harvassa on ne paikat kun seinät jää kiipeämättä. Myös kalliokiipeily mahdollistaa linnuntietä etenemisen aika hyvin. Veneissä on kätevästi moottorit, ettei vesillä tarvi liikaa käyttää aikaa ja NPC:t tulee heti hakemaan jos lähtee uimaan tai joutuu veden varaan. Tulen kanssa leikkiminen oli yllätttävän hauskaa ja pitkälle mietittyä. Tuli ihan ääneen naurettua kun aiemmista peleistä tuttuun heinäkärryyn hyppäsin liekit persuuksissa ja siitä tulikin sit ihan yksityinen hautarovio.

Tokihan lähes ainoa syy miksi noita linnoituksia yms. tuli kerättyä oli levelit ja lootti. Joskin jossain vaiheessa sekin alkoi menettää melkolailla merkityksensä. Ilman niitä olis todennäköisesti käynyt kuten Far Cry 5 kohdalla, eli paikat koluamatta ja pääjuoni pikaseen läpi. Lootissa oli kuitenkin kohtalaisesti variaatiota ja niiden upgradetus piti hauskimmat itemit relevantteina koko pelin ajan, joten ei ollut pelkästään tuurista kiinni miten peliä joutui pelaamaan.

Questit on aika keskivertoa, välillä turhan geneeristä "tapa elukka/tyhjää linnoitus", ja välillä sit jotain vähän erilaisempaa. Ei kuitenkaan juuri poikkea mmorpg tasosta eikä pääjuonen ohella oikeastaan monikaan sivutehtävä tarjoa kovin ihmeitä. Silti pakko mainita posina yksi pääjuonen kohta joka jotenki onnistu riipasemaan, mikä on itelle todella todella harvinaista pelien kohdalla. Ei nyt siis mitään kyyneliä tms. pintaan, mutta sen verran että tuli jotenki halju olo.

Ps. Nauroin itseasiassa täysin samalle jutulle päivää ennen kuin kirjasit viestisi. Ei jotenkin mene aina yks yhteen nämä questit vs. todellisuus.

 

[Riepuli]

Tuli pelattua Life Is Strange. Oli yllättävän mielenkiintoinen peli, vaikka itsellä ikää yli 50v. En itkenyt, mutta oli kyllä mieleenpainuva peli.

 

[vetten äärelle istutettu]

Tuli pelattua Life Is Strange. Oli yllättävän mielenkiintoinen peli, vaikka itsellä ikää yli 50v. En itkenyt, mutta oli kyllä mieleenpainuva peli.

Kyllähän se ihan kiva peli on vaikka paikoitellen vähän noloa teinidraamaa onkin, mutta ei mitään mitä iso mies ei kykenisi käsittelemään

 

[Refloni]

AI: The Somnium Files

Zero Escape -mies Kotaro Uchikoshin uusi seikkailu kompastelee, mutta toimii loppupeleissä mainiosti. Tarjolla on eeppisen kuolemanpelin sijaan yllättävän maanläheinen dekkaritarina, vaikka päähenkilö onkin ihmisten mieliin sukelteleva psykonautti. Pelaajahahmo Kaname Date on etsivä, joka pistetään selvittämään tuttavansa murhaa lähitulevaisuuden Tokiossa, ja tästä käynnistyy oikein kunnon vyyhti murhia ja mysteereitä.

Pelattavaa on aika vähän. Se vähä koostuu pulmahuoneista, jotka perustuvat ajankäytön optimointiin. Superhot-tyyliin aika ei juuri hievahda pelaajan seistessä paikallaan, ja ympäri huoneita löytyvät aikasakot ja -bonukset tekevät huoneista hauskoja ratkoa. Vaikeustaso on kyllä liian matala varsinkin ZE:n pähkinöiden jälkeen ja peli kaatuilee ärsyttävästi osassa huoneista.

Koko muu peli taas on dialogin kliksuttelua. Keskustelut periaatteessa haarautuvat, mutta eteenpäin pääsee vasta kun on käynyt kaikki vaihtoehdot läpi, joten ainoa valinta on missä järjestyksessä repliikkinsä laukoo. Sama koskee kaikkea muutakin. Usein pelaaja saa monta johtolankaa yhtäaikaa pöydälle ja voi käydä ne läpi haluamassaan järjestyksessä, mutta eteenpäin pääsee vasta kun on käynyt kaikkialla. (Pelissä on muuten todella paljon samojen paikkojen välillä ramppaamista.) Mukana on näennäisesti myös Suuria Ja Merkityksellisiä Valintoja, mutta koska pelin läpäisee vain käymällä kaikki juonipuun haarat läpi, on ihan sama mitä valitsee. Risteykseen joutuu kuitenkin palaamaan myöhemmin ja valitsemaan toisin.

Ja tarina, se tarina. Kässärin taso heittelee uskomattoman paljon. Huiput ovat erittäin korkeita ja pohjat erittäin matalia.

Pääjuoni on kiehtova, nerokkaasti rakennettu umpisolmu, joka ratkeaa pala palalta eri "aikalinjoja" tutkittaessa. Ruohonjuuritason dialogista taas voi löytyä mitä tahansa. Kiinnostavaa etsivätoimintaa, ala-astetason seksivitsejä, filosofista keskustelua tekoälyn ja maailmankaikkeuden luonteesta, myötähävettäviä popkulttuuriviittauksia, hiljaiseksi vetävää draamaa muistisairauksista ja perheväkivallasta, ja sitten lyödään taas perseilyvaihde silmään. Varsinkin jatkuvat alapääjutut hämmentävät ja näyttäytyvät jonkinlaisena merkillisenä fanipalveluna. Harvoin pääsee pelaamaan sankaria, jolla on näin likainen mieli.

Toimintakohtaukset ovat noin kaksi kertaa parempia kuin Zero Escape -trilogiassa, siis edelleen hirveää kuraa. Kaikki hahmot liikkuvat kuin seiväs hanurissa ja mukana on isoja joukkotaisteluita, jotka ovat kauniisti sanottuna hieman epärealistisia. Voin ostaa sen, että palkkasoturi on tarpeeksi pöljä mennäkseen tutkimaan tyhjästä ilmaantunutta pornolehteä, mutta kesken tulitaistelun? 12-vuotias Mizuki varmaankin putosi pienenä taikajuomapataan, muu ei oikein selitä sitä, että hän pieksee kolmekymmentä rynnäkkökiväärein aseistautunutta ammattitappajaa pelkällä putkenpätkällä. Viholliset tosin ampuvat kuin puolisokeat stormtrooperit. Mainitsinko jo quick time eventit?

Välillä olisi tehnyt mieli lentää Japaniin antamaan Kotarolle pari läpsäystä, mutta kokonaisuus jää kuitenkin positiiviseksi. Se osa dialogista, joka ei saa hakkaamaan päätä työpöytään, on mukiinmenevää tai jopa hauskaa, ja useimmat hahmot toimivat hyvin. Suosikkejani olivat Kanamen äksy ottotytär ja eräs neuroottinen mafiapomo, näiden kanssa syntyi aina hauskimmat sanailut ja solvauskilpailut. ZE:stä tuttuja juonenkäänteitä ja yllätyksiä riittää, vaikka osan arvasikin etukäteen. Välillä melkein kuulee kysymysmerkkien pulpahtelevan oman pään yläpuolelle. Jännä tarina jää pyörimään mieleen pelikertojen ulkopuolellakin, mikä on aina hyvän mysteerin merkki.

 

[Hulikopteri]

Last of Us (PS4 Pro)

Pelasin pelin läpi pari kolme vuotta sitten ekan kerran ja tänään juuri pelasin läpi Selviytyjä+ tilassa. Monta Trophya jäi saamatta, mutta ne jää joskus seuraavaan kertaan.

Pelin tärkein osa-alue, eli tarina on aivan loistava. Hahmot on hyvin rakennettu, sekä heidän kommunikointi on hyvinkin luontevaa ja uskottavaa. Tarina myös koskettaa ajoittain, mikä on harvinaista videopeleissä. Eli pelkästään tarinan takia jokaisen pitäisi kokea tämä edes kerran.

Pelin ulkoasu on myös ihan nätti ikäisekseen peliksi ja peli myös pyörii erittäin hyvin. Toki en päässyt PS3 versiota aikoinaan pelaamaan, joten siitä en osaa sanoa. Mutta lyhyesti ulkoasu ajaa asiansa, kuten myös kenttäsuunnittelu. Vaikka putkessa mennään, tutkittavaa on riittävästi

Heikoin osa pelistä on pelattavuus. Pelissä siis edetään kahdella tavalla: hiipimällä ja räiskimällä. Asiat toimii muuten hyvin, mutta tekoäly on aika heikkoa. Myöskin pelissä on aavistuksen verran liikaa räiskintää ja viholliset tuntuvat kestävän osumaa kiitettävästi. Unchartedeista tuttua äksöniä siis, vaikka ei tämä niin alas vajonnut.

Tiivistettynä erittäin hyvä peli, mutta olisi voinut olla parempikin. Piitkä miinus teko-älystä ja puuduttavasta toiminnasta. Siitä huolimatta kyllä 9 pelin ja kakkosta todellakin odotellen innoissani.

 

[Make]

Far Cry 5

Tykkäsin pelistä enemmän kuin FC4:stä, johtuen ehkä tarinasta ja miljööstä. Pelattavuudeltaan hyvinkin samaa ja tuttua kauraa. Pelaamisesta erityisesti jäi mieleen konekiväärillisellä lentokoneella lentely, viholliskoneiden pudottaminen ja maakohteiden pommittaminen.

Aktiviteeteista osa oli kivoja kuten ne stunttitehtävät, ja osa taas täyttä ripulia kuten kalastaminen. Muutenkin tässä oli jälleen vähän jo liikaakin kaikkea, kuten Ubisoftin muissakin peleissä usein on. Olikohan FC3:ssa vai 4:ssä missä piti vapauttaa radiomastoja tai jotain vastaavia, niihin oli kiva kiivetä ja katsella maisemia. Harmi, ettei tässä ollut yhtä kivoja "keräiltäviä" kohteita. Eläimistössä oli muutamia mukavia lisäyksiä, pari kertaa säikähdin kun käännän kameraa ja hirvi tai härkä juoksee kohti.

Eniten itseä tympi ympäristö, tai lähinnä se että alueesta 90% on pelkkää metsää tai peltoa ja ulkotiloissa ei kauheasti näy mitään liikennettä. Tuntui hyvin tyhjältä ja tylsältä matkustaa pitkiä matkoja kun joka puolella vaan metsää. Myös tekoälyn tyhmyys ja lähes loputtomat vihollisjoukot hieman turhauttivat, toivoisin enemmän hiiviskelyyn ja piilotteleviin vihollisiin nojautuvia tehtäviä. Toki tässäkin pystyi hiiviskelemällä edetä ja vapauttaa vihollisten tukikohdat, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä miten homman hoiti kun viholliset kuitenkin juoksivat tykinruoaksi. Vihollisista ne juggernautit välillä säikäyttivät kun ei heti keksinyt, millä saisi nopeasti kaadettua sen.

Jäi ihan positiiviset fiilikset pelistä, seuraaviin osiin toivoisin parempaa suunnittelua vihollisten osalta (parempi tekoäly ja "intensiivisemmät" tulitaistelut joita ei voi vaan melkeinpä juosta läpi), sekä erityisesti ympäristöltä jotain isompia kokonaisuuksia, vaikka pieniä kaupunkeja tai jotain maamerkkejä mitä on kivä lähteä tutkimaan.

 

[vetten äärelle istutettu]

Ei voi vielä sanoa että pelasin, mutta aukasin kelmuista just julkasussa ostetun Xenoblade Chronicles X -pelin. Nyt pelaamaan

Uskomattoman sekava peli. Kohta 10h mittarissa ja combatin olen sisäistänyt erittäinkin hyvin ja hauskaa on, mutta kaikki muu tossa pelissä x10

Toivon tuon combatin ja seikkailun vuoksi että jaksan tuskailla tuon sekavan ribaleen läpi vaikka väkisin. Jotain pitäis kokoajan tehdä, mutta kukaan ei kerro että mitä. Ei mitään punaista lankaa annettu missään vaiheessa. Tässä on maailma, tässä olet sinä. Pelaa

 

[Raxama]

Uskomattoman sekava peli. Kohta 10h mittarissa ja combatin olen sisäistänyt erittäinkin hyvin ja hauskaa on, mutta kaikki muu tossa pelissä x10

Toivon tuon combatin ja seikkailun vuoksi että jaksan tuskailla tuon sekavan ribaleen läpi vaikka väkisin. Jotain pitäis kokoajan tehdä, mutta kukaan ei kerro että mitä. Ei mitään punaista lankaa annettu missään vaiheessa. Tässä on maailma, tässä olet sinä. Pelaa

Joo, mitä oon ite tosta X:stä kuullu niin se on tarinaltaan vähän torso, mikä ei välttämättä niihin toiseen kahteen sarjan peliin verratessa tunnu ihan oikealta. Pelillisesti kuulemma hyvä, mut tarina ja sen puute jättää kylmäks. En ite tota ole pelannu, enkä tule varmaan pelaamaankaan ennenkun käännös tehdään switchille.

Mistä sitten päästäänkin tähän:

Switch sai "remakensa" alkuperäisestä Xenobladesta hiljattain. Peli on aikalailla koskemattomassa kunnossa, poislukien graafista kasvonkohotusta ja soundtrackin uusintaversiota. Eli just sellanen millasena mä tän remaken haluankin.

Alkuperäistä en ikinä pelannut, ja se tälleen jälkikäteen näyttääkin aika typerältä, pääasiassa johtuen siitä et kyseessä on alunperin Wii:n peli ja hahmojen kasvot on aika hirveetä katsottavaa. Pelillisiä muutoksia ei taida olla kovinkaan monta, jos yhtäkään, joten loppujenlopuks hyvinkin koskematon kokemus siltä osin.

Xenobladen tarinan lähtökohdat on kohtalaisen mielenkiintoset ja ainakin omalla kohdalla onnistui herättämään mielenkiinnon lähestulkoon heti. Peli pyöräyttää oman versionsa luomistarinasta, ja maailman alussa oli kaksi titaania vääntämässä toisiaan turpaan loputtoman meren päällä. Aikansa väännettyään molemmilta loppui virta ja jämähtivät niille sijoillensa. Ajan kuluessa elämä alkoi kukoistamaan molemmissa, orgaaniset eliöt Bioniksessa ja mekaaniset eliöt Mechoniksessa. Peli alkaa pitkäänjatkuneesta sodasta ihmisten ja koneiden välillä, missä ihmiset ovat yllättäen alakynnessä. Ainoana toivona kuvassakin näkyvä miekka, joka tuntuu olevan ainut tehokas ase koneita vastaan. Hirveästi tästä pidemmälle ei voi tarinoida, sillä alkutunneillakin tapahtuu jo jonkinlaisia juonenkäänteitä, ja ne on parhaimmillaan jos ne pääsee kokemaan itse.

Pelillisesti Xenoblade tuntuu olevan sitä, mitä FF12 olisi halunnut olla. Sen sijaan että koko pelin voi pelata autopilotilla, Xenobladessa perusiskut on automatisoitu ja erikseen käytettävät Artit on sitten pelaajan vastuulla. Pääasiassa taistelumekaniikka nojaa oikeassa positiossa olemiseen, eli jotkut Artit tekee enemmän vahinkoa takaapäin, jotkut lyö debuffeja jos lyöt sivusta jne. Kokonaisuudessaan siinä on aika monta liikkuvaa osaa, mutta loppujenlopuksi homma on aika simppeli, mutta jokatapauksessa viihdyttävä. Perinteiseen JRPG-tyyliin jokaisella hahmolla on vaihdettavat varusteet, gemit, skillit ja arttejakin on yleensä sen verta, että pelaaja joutuu niitä valitsemaan omaan pelityyliin sopivaksi. Paljon on puljattavaa, ja kun seitsemästä mahdollisesta hahmosta pitää vielä muodostaa kolmen hengen tiimi, niin erilaisia yhdistelmiä on sen verran käsittämätön määrä, että luulis jokaiselle löytyvän se sopiva. Erityismaininta siitä, että vaikka on mahdollista pelata perinteisellä tank+dps+healer-yhdistelmällä, on melkein mikä tahansa yhdistelmä rooleja myös toimiva. Valtaosa pelistä tuli itellä pelattua tank+dps+dps-kombolla, eikä tuossakaan ongelmia ilmaantunut kuin muutamassa paikassa, jolloin täytyi miettiä strategiaa uudestaan.

Kenttäsuunnittelu on parasta A-luokkaa, alueet on laajoja, vaihtelua on riittävästi ja lisäksi valtaosa niistä on vielä erittäin näyttäviäkin. Paikoitellen tuli ihmeteltyäkkin miten tän skaalan peli on saatu rullaamaan niinkin tehottomalla vehkeellä. Toisaalta kolikon kääntöpuolena jotkut alueet tuntuvat olevan vähän liiankin laajoja. Ennemmin tai myöhemmin edestakas ravaaminen alkaa kyllästyttämään, sillä välimatkat on usein ihan inasen liian pitkiä ja fast travelkaan ei tähän helpotusta välttämättä aina tuo. Tuntuu turhalta käyttää yksi socketpaikka +20% movement speed gemille, ihan vaan sen takia ettei tuo ympäriinsä juoksentelu vie peli-iloa liikaa.

Pelissä on myös jäätävä määrä sidequesteja, mikä yleensä meinaa sitä, että ne on aikamoista fetchquestia jokaikinen. Eikä tohon sääntöön tule poikkeusta tässäkään, aika mielikuvituksetonta kamaa joka alkoi kyllästyttämään hyvinkin nopeasti jos niitä rupesi ihan töikseen tekemään. Näitähän tosiaan pitää myös paikoitellen tehdäkkin, sillä muuten tulee päätarinaa edetessä useimmiten ennemmin kuin myöhemmin vastaan seinä, missä kohdin hahmojen levelit ei vaan riitä verrattuna vihollisiin. Josta päästään sit toiseen ongelmaan, eli tohon miten peli handlaa levelierot viholliset ja hahmojen välillä. Käytännössä et saa koskaan olla yli 4 leveliä alempana vihollista, koska sitten et osu yhdelläkään iskulla. Ei niinkään väliä pystyisitkö selviämään vai et, kun et kerta pysty tekemään vahinkoa yhtään millään tavalla. Kuulemma tota voi kiertää pikkasen lyömällä jokaiselle hahmolle agilitygemit, mutta tuntuu se jokatapauksessa vähän turhalta rajoitukselta, jos mikään muu ei ole esteenä paitsi osuminen.

Kokonaisuudessaan pidin tästä erittäin paljon. 70h vierähti pelin pääosan parissa mukavasti, eikä sen suurempia moitteita tullut ylhäällämainittujen lisäksi mieleen. Olisin toki toivonut muutaman sävyn synkempää tarinaa, mutta menee se tälläisenäänkin ihan ok. Vahva suositus, mikäli Switchin omistaa ja tän tyyppiset pelit maistuu ollenkaan.

Definitive Editionissa on vielä lisäepilogi, Future Connected jota oon kerinny alottamaan pikkasen. Ei kyllä jotenkin tunnu itellä lähtevän käyntiin ihan miten pitäis, ja luonnehtisin tätä lisäystä tähän mennessä aika pitkälti vaan kädenlämpöiseksi. Päivittelen jahka sen kerkeän pelaamaan loppuun, mutta lisäsin tän nyt tähän perään mikäli joku miettii yksinomaan tän epilogin takia pelin ostamista.

 

[Mete]

Naputtelin Xenobladen Wii-versiosta sekä X:stä arvostelut:

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Tomb Raider DE (2013) PS4 Pro n. 30% pelattuna ja on kyllä upea peli. Joka standardilla äärettömästi parempi kuin yksikään Uncharted peli. Tässä ei ole mitään huonoa, unchartedeissa ei taas ole audiovisuaalisen karkin lisäksi mitään hyvää. Upeeta saatana että on tämmösiä pelejä olemassa. Pitää...

bbs.io-tech.fi

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Tomb Raider DE (2013) PS4 Pro n. 30% pelattuna ja on kyllä upea peli. Joka standardilla äärettömästi parempi kuin yksikään Uncharted peli. Tässä ei ole mitään huonoa, unchartedeissa ei taas ole audiovisuaalisen karkin lisäksi mitään hyvää. Upeeta saatana että on tämmösiä pelejä olemassa. Pitää...

bbs.io-tech.fi

Tällä hetkellä itsellä peluussa Xenosaga, tosin en varmaan lähde siitä arvostelua kirjoittamaan. Ehkä trilogian lopuksi sitten.

 

[P c L A Y E R]

Onhan tämä kuitenkin kaukana Assassin's Creedeistä. Ei enää muistuta jotain Ezio-trilogiaa kuin etäisesti. Jonkin verran on olemassa mekaniikoita sieltä, mutta niitä ei juuri mainosteta ja enemmän tarjotaan headshottailua ja mäiskintää. Mätkintä on melko geneeristä hakkaamista eikä juuri kovin huikeasti innosta. Hiippailu toimii edelleen ihan jees ja jouskarin kanssa tästä tuli eka AC sitten Brotherhoodin jonka pelasin näppis+hiiri combolla. Vaikka tappelu on geneeristä, muistuttaa tämä peli omasta mielestä enemmän Shadow of Mordoria kuin edellisiä AC-pelejä. On nimittäin lääniä ja kerättävää ja tehtävää siellä täällä. Ja nimenomaan tämä lääni on ollut itelle se suola. Tuo Egypti on ollut ihan hemmetin siisti paikka koluta ja käydä. Harvassa (jos missään) pelissä on aavikko ollut jotenkin mielenkiintoinen, mutta kun tässä pääsee Qattaran syvängön laidalle, nii tuli semmonen "vau!" fiilis. Toki mittakaava ei mitään oikeaa elämää vastaa, mutta juuri sopivasti sellainen, ettei kyllästy etäisyyksiin ja toisaalta jää fiilis, että ompa tuonne matkaa. Ei ihan Witcher 3 kaltaisia fiboja mistään paikasta, mutta mukavasti vaihtelua ja sen verta upeita, ettei uusien paikkojen koluaminen kyllästyttänyt, toisin kuin esim. FC5.

Pelillisesti paljon positiivisia asioita, jotka tuntuu lähinnä, että on tehty QOL valintoja paljon. Toki tämä vie peliä kauas mistään HC hifistelystä, mutta isolle yleisöllehän nämä on. Iso peukku esim siitä, että kiipeily ei juuri enää vaadi minkäännäköistä suunnittelua, harvassa on ne paikat kun seinät jää kiipeämättä. Myös kalliokiipeily mahdollistaa linnuntietä etenemisen aika hyvin. Veneissä on kätevästi moottorit, ettei vesillä tarvi liikaa käyttää aikaa ja NPC:t tulee heti hakemaan jos lähtee uimaan tai joutuu veden varaan. Tulen kanssa leikkiminen oli yllätttävän hauskaa ja pitkälle mietittyä. Tuli ihan ääneen naurettua kun aiemmista peleistä tuttuun heinäkärryyn hyppäsin liekit persuuksissa ja siitä tulikin sit ihan yksityinen hautarovio.

Tokihan lähes ainoa syy miksi noita linnoituksia yms. tuli kerättyä oli levelit ja lootti. Joskin jossain vaiheessa sekin alkoi menettää melkolailla merkityksensä. Ilman niitä olis todennäköisesti käynyt kuten Far Cry 5 kohdalla, eli paikat koluamatta ja pääjuoni pikaseen läpi. Lootissa oli kuitenkin kohtalaisesti variaatiota ja niiden upgradetus piti hauskimmat itemit relevantteina koko pelin ajan, joten ei ollut pelkästään tuurista kiinni miten peliä joutui pelaamaan.

Questit on aika keskivertoa, välillä turhan geneeristä "tapa elukka/tyhjää linnoitus", ja välillä sit jotain vähän erilaisempaa. Ei kuitenkaan juuri poikkea mmorpg tasosta eikä pääjuonen ohella oikeastaan monikaan sivutehtävä tarjoa kovin ihmeitä. Silti pakko mainita posina yksi pääjuonen kohta joka jotenki onnistu riipasemaan, mikä on itelle todella todella harvinaista pelien kohdalla. Ei nyt siis mitään kyyneliä tms. pintaan, mutta sen verran että tuli jotenki halju olo.

Ps. Nauroin itseasiassa täysin samalle jutulle päivää ennen kuin kirjasit viestisi. Ei jotenkin mene aina yks yhteen nämä questit vs. todellisuus.

Tuo taistelun "nimittely" geneeriseksi sai kyllä vähän hörähtämään. Aika helvetinmoinen parannus kuitenkin vanhojen "odota vihun hyökköystä ja Parry" meininkiin. Sehän se oli "mäiskinnön "juhlaa".


Omasta mielestä combatti on ihan jees noissa uudemmissa.
Muuten itsellä kyllä hyvinkin samat fiilikset originsista. Kartta ja maailma oli siinä kyllä paljon mielenkiintoisempia Odysseyhin verrattuna.

 

[Raxama]

Naputtelin Xenobladen Wii-versiosta sekä X:stä arvostelut:

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Tomb Raider DE (2013) PS4 Pro n. 30% pelattuna ja on kyllä upea peli. Joka standardilla äärettömästi parempi kuin yksikään Uncharted peli. Tässä ei ole mitään huonoa, unchartedeissa ei taas ole audiovisuaalisen karkin lisäksi mitään hyvää. Upeeta saatana että on tämmösiä pelejä olemassa. Pitää...

bbs.io-tech.fi

Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Tomb Raider DE (2013) PS4 Pro n. 30% pelattuna ja on kyllä upea peli. Joka standardilla äärettömästi parempi kuin yksikään Uncharted peli. Tässä ei ole mitään huonoa, unchartedeissa ei taas ole audiovisuaalisen karkin lisäksi mitään hyvää. Upeeta saatana että on tämmösiä pelejä olemassa. Pitää...

bbs.io-tech.fi

Tällä hetkellä itsellä peluussa Xenosaga, tosin en varmaan lähde siitä arvostelua kirjoittamaan. Ehkä trilogian lopuksi sitten.

Xenosaga kyllä itteäkin kiinnostaa kohtalaisen paljon. Oon vaan kuullu vähän ristiriitasta kommenttia ite pelimekaniikoista, eikä youtubevideoiden katteleminen oo pahemmin asiaa selventäny, kerta jokasessa trilogian osassa on mekaniikat pistetty vaihtoon. Suurin ongelma tässä taitaa olla kakkonen joka tykkää venyttää random encounteritkin turhan pitkiksi. Teemaltansa uskoisin kyllä iskevän, joten pitää varmaan pistää listalle.

Xenogearsista kanssa kuullu aika paljon ylistävää puhetta, täytyy varmaan sekin katella jossain välissä, toivottavasti ei oo vaan paksujen nostalgialasien takaa kirjoteltua rakkauskirjettä ne mielipiteet mitä oon kuullu.

 

[Mete]

Xenosaga kyllä itteäkin kiinnostaa kohtalaisen paljon. Oon vaan kuullu vähän ristiriitasta kommenttia ite pelimekaniikoista, eikä youtubevideoiden katteleminen oo pahemmin asiaa selventäny, kerta jokasessa trilogian osassa on mekaniikat pistetty vaihtoon. Suurin ongelma tässä taitaa olla kakkonen joka tykkää venyttää random encounteritkin turhan pitkiksi. Teemaltansa uskoisin kyllä iskevän, joten pitää varmaan pistää listalle.

Xenogearsista kanssa kuullu aika paljon ylistävää puhetta, täytyy varmaan sekin katella jossain välissä, toivottavasti ei oo vaan paksujen nostalgialasien takaa kirjoteltua rakkauskirjettä ne mielipiteet mitä oon kuullu.

Joo, ykkönen on atm loppuvaiheilla ja kakkonen on noista se lyhyinkin onneksi. Xenogearsin olen vain aloittanut mutta pakko sekin on tässä lähiaikoina saada pelattua. Scifi yhdistettynä uskonnollisiin teemoihin iskee ainakin muhun paljon kovempaa kuin perus-scifi jossa samoja teemoja ja ideoita kierrätetään sarjasta toiseen. Vähän kuin makeaa ja kirpeää sekoittaisi.

 

[perato]

Tuo taistelun "nimittely" geneeriseksi sai kyllä vähän hörähtämään. Aika helvetinmoinen parannus kuitenkin vanhojen "odota vihun hyökköystä ja Parry" meininkiin. Sehän se oli "mäiskinnön "juhlaa".

Mitään haastetta tuo ei tarjonnut ja tekemistä siinä oli hyvin vähän. Se tuntui lähes aina lähinnä hidasteelta. Esim. juuri suuri ero tuohon Shadow of Mordor tyyppiseen tappeluun jossa jotenkin pitää reagoida vihollisiin. Tässä riitti vaan välilyönti lyönti, välilyönti lyönti lyönti lyönti erikoisliike ja rince and repeat. Huomasin koko "combo-mittarin" olemassaolon vasta siinä vaiheessa kun tuli joku esine jossa oli jotain siihen liittyvää. Kaikki bossista pikkuvihulliseen kaatu joko jouskarilla tai ne hitaat lyönnit väistämällä.

Aiemmin tosiaan ollut tuo tappelu ollut kuitenkin paljon pienemmässä roolissa kun peli mahdollistanut muutakin kuin vaan lätkimisen, niin siinä mielessä se tylsyys korostuu huomattavasti.

 

[Hesemonni]

Resident Evil 7 (PC)

Tämä on jostain syystä jäänyt itsellä pelisarjasta, jonka oikeastaan jokainen osa on tullut pelattua ja lähes poikkeuksetta tykättyä (6, hyivvv). Audiovisuaalisesti erittäin toimivaa settiä taas ja 1st person kuvakulma toimii varsinkin alun talossa hiippaillessa oikeinkin tehokkaasti ja tunnelma on miellyttävän tiivis. Samoin talon rasahtelut, kolahtelut ja erilaiset örinät saivat ainakin minut olemaan hyvinkin valppeilla myös äänien puolesta. Valitettavasti tunnelma latistuu aika tehokkaasti pelin puolenvälin jälkeen maisemanvaihdoksen seurauksena ja erityisesti pelin loppuosa on kyllä rehellisesti aivan hanurista. Liekkö sitten rehellisesti loppunut aika ja peli vain piti saada pukattua pihalle, mutta aika karmeaa jälkeää loppu on. Pelissä on n. 3 erilaista vihollistyyppiä, joista erityisesti kahta tiettyä saa mätkiä jo kyllästymiseen saakka ja tämä alkoi oikeasti ärsyttämään. Hankala siinä on koettaa päästä tunnelmaan, kun tasantarkkaan tietää mikä nurkan takana örisee ja ottaa kohta haulikosta otsaansa.

Pelasin ladattavista lisäosista Not A Hero -lisurin ja action painotteisempana ei kyllä toiminut oikein ollenkaan. Pari laiskasti varioitua vihollista ("No nää niiq pitää tuhota eri ammustyypillä") aiheuttivat melkein oksennusrefleksin. Lisuri oli armollisen lyhyt ja läpipeluuseen meni n. 1h 15min. Pikainen googletus kertoi, että muut DLC:t ovat vielä surkeampia, joten peli pois levyltä ja pikkuhiljaa seuraavan pelin kimppuun. Last of Us pt. 2 vai Destiny 2 ekaa kertaa n. puoleen vuoteen? Kas siinä pulma.

 

[Joenssen]

Rupesin sitten pelaan uudestaan Witcher 3:sta kun en silloin aikanaan päässyt loppuun asti. Kyllä se aika onkin vierähtänyt, jo viis vuotta viime yrityksestä. Hyvin on kestäny aikaa kyllä, kiva ollut pelata. MUTTA:

Melko samoille paikkeille kuin ekalla kerralla uhkaa into laantua. Vielä intopiukeena pelasin tuolla Novigradissa mutta sitten kun Skelligeen siirryin, niin uhkaa tulla tylstyminen. Jotenkin ei nappaa tuo 'viikinkimeininki' ja hieman skottimurrekin alkaa tympiä jo. Ehkä peli on aavistuksen liian pitkä tai sitten en vaan pääse Skelligessa samoihin tunnelmiin? Tuossa 'maailman rumimman ukon' tehtävän paikkeilla alko tyssäämään, molemmilla kerroilla. Maailmaa on toki tutkimatta vaikka kuinka paljon ja kysymysmerkkejä tuhottomasti joka puolella...

Suosittelen Fast travel from anywhere modia tuohon. Ja voihan lisätehtävien ym välissä hyppiä alueittain, ei siellä saarella tarvi jatkuvasti olla.

 

[mil-tec]

Skyrim, sisältäen lisäosat: Hearthfire, Dawnguard ja Dragonborn. Arvosanaksi ehkä 4,5 / 5
Hyvä setti oli, mutta en uskonut että itse päätarina on niin lyhyt. Jaksoin tahkota jonnekin 60-62 levelille ennen kuin jatkoin main questia ja sehän olikin kummallisen helppo... Noh, tuli sitä talvi illat pelailtua ja hyvinhän tuo on kestänyt aikaakin. Eikä nyt ihan niin buginenkaan mitä moni on valitellut. Ja vielä lisäksi kun en ole tottunut nykyajan herkkuihin niin grafiikatkin oli ihan OK. Hyvä atmosfääri on saatu tuohon luotua pimeine ja kylmine vuorineen revontulien ja tähtien loistaessa taivaalla.

 

[Duke Nukem]

Tuli pelattua Life Is Strange. Oli yllättävän mielenkiintoinen peli, vaikka itsellä ikää yli 50v. En itkenyt, mutta oli kyllä mieleenpainuva peli.

Juu, teemaan erittäin hyvin osuva soundtrackki ja siihen päälle hyvät käsintehdyt textuurit ja erikoistehosteet luo vahvan tunnelman. Harmi vain, että käsikirjoitus ei ollut soundtrackin tasolla.

Tuli pelattua kans ton eka osan ja se prequel osan before the storm kun ostin Gog;ista halvalla. Toi prequeli oli kyllä pelilliseltä annilta todella köykäinen. Käsikirjoituskin ja juonikuviot aikamoista tuubaa verrattuna alkuperäiseen osaan.
Kiitos soundtrackin ja grafiikoiden, niin kyllähän sen kuitenkin jakso mielellään pelata läpi.

Ja jotkut kehtaa väittää, ettei grafiikoilla ole väliä, kyllä sillä on yhtä paljon väliä kuin pelimekaaniikoillakin.

 

[Seppo77]

Xbox Live Gold pelinä joskus saatu Layers of Fear kauhupeli tuli pelattua läpi tuossa parisen päivää sitten.
Pelissä tunnelma on ihan hyvä ja onnistuu välillä kauhupelinäkin oikeasti. Puzzlet on aika kevyitä pari kertaa sai kyllä oikeasti miettiä ratkaisua. Peli on todella lyhyt mutta toisaalta tunnelma alkaisi kärsiä varmaankin pitempänä. Pelissä on ilmeisesti erilaisia loppuja ja minä en saanut sitä "oikeaa" loppua. En kuitenkaan näe pelillä oikein ainakaan itselleni minkäänaliasta uudelleen peluuarvoa joten kelpasi tuokin loppu joka vieläpä mielestäni kauhupeliin juurikin sopiva loppu.

 

[S3p]

Xbox Live Gold pelinä joskus saatu Layers of Fear kauhupeli tuli pelattua läpi tuossa parisen päivää sitten.
Pelissä tunnelma on ihan hyvä ja onnistuu välillä kauhupelinäkin oikeasti. Puzzlet on aika kevyitä pari kertaa sai kyllä oikeasti miettiä ratkaisua. Peli on todella lyhyt mutta toisaalta tunnelma alkaisi kärsiä varmaankin pitempänä. Pelissä on ilmeisesti erilaisia loppuja ja minä en saanut sitä "oikeaa" loppua. En kuitenkaan näe pelillä oikein ainakaan itselleni minkäänaliasta uudelleen peluuarvoa joten kelpasi tuokin loppu joka vieläpä mielestäni kauhupeliin juurikin sopiva loppu.

Pelasin kans tuon Layers of Fearin tossa kuukausi takaperin. >observer_ olin ennakkotilannu aikoinaan niin LoF oli mukana kans. Steamin kellossa oli 3.3 tuntia ja ihan sopivan pitkä oli tommoseks peliks. Ihan ok kävelysimulaattori muttei tuota toista kertaa varmaa jaksa pelata läpi ellei halua kaikki saavutukset unlockata.

Spoileri

Ja vaikkei oliskaan kauhupelien ystävä niin on tuota helppo mun mielestä pelata kun ei ole "kuolemis" vaaraa