Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[arcane]

Vähä heikonlaisesti ite päässyt ainakin multiplayeriin. Eikö porukka pelaa vai pelaavatko vaan vaikeemmalla tasolla sitten enempi, tiiä tuosta.

Olettaisin että suurin osa pelaa tätä kavereiden kanssa, ei tuntemattomien. Jos jotain peliporukkaa kaipaa eikä omia pelikavereita ole, niin sitten kannattaa suunnata vaikkapa johonkin peliin vihkiytyneeseen discordiin.

 

[Konttu]

Tuli ladattua steamistä Super People, yhden pelin pelasin duoa ja voitto tuli. Ihan hyvältä vaikutti.

 

[Cereal killah]

Star Wars - Knights of the Old Republic I (PC)

En nyt ihan muista mistä tuli idea tämän KOTORin ykkösosan pelaamiseen, mutta varmaankin oli sopiva ajankohta tähän yleissivistävään RPG- kokemukseen. Mainittakoon, että peliä startatessa muistin, että olen pelannut aikoinaan jompaa kumpaa KOTORia...en vaan muistanut että kumpaa, tai paljoa muutakaan. Nyt läpipeluun jälkeen olen melko varma, että se oli tämä ykkönen. Kuitenkaan en muistanut tapahtumista oikeastaan mitään, jotkut paikat ja hahmot toivat epämääräistä deja vu- fiilista lähinnä. Hämmentävää sinänsä, koska ei tämä nyt kovin unohdettava peli ole, ja tarina on parhaasta päästä mitä löytyy. No, ilmeisesti parissakymmenessä vuodessa muutama aivosolujen yhteys häviää

Parasta pelissä on toimiva Star Wars- pelimaailma, juoni ja hahmot; onhan tämä niiden osalta parempi kuin noin puolet niistä leffoista. Erityisesti party memberit ovat moniulotteisia, kehittyviä ja kiinnostavia. Enimmäkseen mukana pyöri minulla Mission, Candarous, HK-47 ja loppupäässä Jolee. Planeetoista miellytti eniten varmaankin Taris (paitsi Undercity), Tatooine ja puolet Korribanista (valley of Sith lords). Oma hahmo oli aika perus perus cookie-cutter STR-maxaava naispuolinen soldier/guardian (light side yleensä ja lopussa) joka pisti kaikki poikki ja pinoon valomiekalla sen verran vauhdikkaasti, että muut hahmot oli lähinnä näön vuoksi mukana, eikä oikestaan muutenkaan tullut kovin paljoa panostettua force voimiin tai mihinkään kovin strategiseen. Varmaan olisi voinut pelata normalin sijaan hardilla, mutta toisaalta ei se taistelu tässä niin hyvää ole että sillä olisi viitsinyt liikaa vaivata päätään. Shoppailu on pelissä yllättävän mukavaa, eli paljon hyviä kamoja saa hommattua nimenomaan ostamalla ja sen myötä kun rahanarvoista rompetta myy pois.

Huonona puolena lähinnä se, että se 2000-luvun alun graafinen ulkoasu oli aika vanhentunutta jo ilmestyessään (ei vain tässä pelissä vaan muutenkin), mutta peli sopeutuu siihen ihan riittävän hyvin ja välillä maisemat on ihan näyttäviä ja immersio hyvä. Varmaan eniten perseestä on sellaiset pitkät ja tylsät hallimaiset paikat/dungeonit joita löytyy pitkin peliä. Dialogi ja käsikirjoitus on laadukasta, toki mukana on myös jonkin verran sellaista rasittavan mustavalkoista ja osoittelevaa SJW-lässytystä, joskin SW-peliin se uppoaa ihan ok.

Kokonaisuutena kestää aikaa ihan riittävän hyvin (kun kerta pelasin läpi, vaikkakin kesti kalenteriajassa kolmisen kuukautta kun muut pelit kiinnosti yleensä enemmän). Toki remaster tulee varmaan ihan tarpeeseen jos on hyvin tehty. Kakkososan hommaan varmaan backlogille odottamaan inspiraatiota, ei kyllä nyt ihan heti halua sitä pelata mutta ennemmin tai myöhemmin.

Kathy Rain (PC)

Tämä tarttui mukaan joskus kun ilmaiseksi sai Steamissä. Näköjään aloitin 2019, mutta suurimman osan pelasin tänä syksynä. Siinä välissä oli se perinteinen seikkailupeli-efekti eli jää jumiin, luovuttaa ja unohtaa. Totesin kuitenkin, että parempi pelata vaikka ohjeiden kanssa läpi kuin jättää kesken. Ohjeiden kanssa menikin sitten pelin ykköspäivä loppuun ja osa loppupelistäkin. Peli on jaettu viiteen päivään, ja uusia paikkoja tulee sopivin väliajoin. Naispäähahmo on sellainen melko stereotyyppinen rock-mimmi, mutta riittävän hyvin rakennettu hahmona että kantaa pelin läpi oikein hyvin (ja jatko-osakin kelpaisi). Tarina sijoittuu jonnekin 90-luvun puoliväliin, joka tuo toisaalta tunnelmaa ja toisaalta mahdollistaa sen että tarinaa ei pilata millään liian nykyaikaisella. Suurimman osan ajasta peli haluaa olla Gabriel Knight 1, välillä se yrittää olla Twin Peaks ja välillä varmaan jotain muuta mitä en tunnista. Ei se mitään, onpahan huippuluokan oppi-isät, ja Kathy Rainillä on riittävästi myös ihan omaa charmia toimiakseen hyvänä pelikokemuksena alusta loppuun. Kuitenkin ehkä vähän liian lyhyt kestääkseen vertailun 90-luvun klassikoihin. Tämä on myös sellainen peli, jossa on hyvinkin helppo saada 100% achievementit jos sellainen kiinnostaa (vähintäänkin oppaan kanssa). Achievementeistä puheen ollen, tässä on varmaan näyttävin tilasto mitä olen nähnyt siitä, että miten peliä ei jätetä kesken kun on päässyt alkua pitemmälle: 17,7% on läpäissyt ekan päivän ja 17,1% koko pelin (eli viidennen päivän). Prosentteihin vaikuttaa olennaisesti, että tätä on jaettu ilmaiseksi aikoinaan, mutta tuo suhdeluku on aika päräyttävä.

Tästä on tullut äskettäin directors cut-versio, Steamissä näköjään nyt talvi-alessa 9 eur joka on ehkä nipin napin sellainen sopiva hinta tästä

 

[arcane]

Inscryption

Tuli ostettua pari päivää sitten, ja on pitänyt otteessaan. Varmasti vuoden parhaita pelejä, vaikken ole kovin montaa tänä vuonna julkaistua peliä pelannutkaan.

Minusta tuo korttipeli taipuu yllättävän monipuolisiin juttuihin, vaikka perussäännöt ovat melkoisen simppelit. Eihän se nyt mikään Slay the Spire ole, mutta pelaaminen tuntuu kuitenkin hyvältä. Päälle vielä escape room -tyylistä puzzlea ja muuta jännyyttä.

Harmillisesti ohjaintuki puuttuu, olisin tätä mieluusti pelannut television ääressä.

 

[Illotus]

Borderlands, Xbox Series X

Tuli tässä syksyllä napsuteltua läpi soolona tuo peruspelin kamppis. Onhan tämä tullut pelattua aiemminkin ilmestymisaikaan, mutta nyt meni suht putkijuoksuna, sivutehtäviä sen verran, että ei tarvinnut hikoilla liikaa. Hauska pelihän tuo on ja voisi osan lisureista pelailla läpi ennen kakkosta ja pre-sequelia. Full hd:na tuo oli edelleen ihan ok näköinen peli, tuo sarjakuvatyyli antaa aika paljon anteeksi.

Se taisteluareena-lisuri tuli ohessa ja testattua ja enpä kyllä muistanutkaan miten huono se on. Aaltoa aallon perään ilman mitään sen kummempaa.

Kindom Two Crowns. Xbox Series X

Game passissa oli tämä hidastempoinen rakentelupeli tarjolla niin tuli testattua. Olen siivoillut 4 ekaa saarta ja täytyy sanoa, että tämä on aikalailla kuin Settlers, mutta pelin kesto tulee tässä siitä jatkuvasta ravaamisesta eestaas. Joku vajaa 10h on tullut pelailtua, mutta ei tätä ehkä enempää jaksa. Peli on pohjimmiltaan hyvin simppeli ja suurin strateginen ajattelu vaaditaan rakennusjärjestystä miettiessä. Sikäli myös kuin Settlers, että hidastempoisuuden saarella alussa tehty virhearvio esim. sen suhteen montako kouluttaa mihinkin hommiin tekee hommasta tuskaista jyystöä.

Settlers 2

Kingdomin innoittamana pelasin taas kerran muutaman ekan saaren Settlers kakkosta. Kyllähän se edelleen on ihan hauskaa, mutta vaatii kyllä cheattien käyttöä sen verran, että saa ajan liikkumaan rivakammin. Osittain tässä tulee ongelmia sen kanssa, että myöhemmillä saarilla on helppo pelata alku huonosti ja tajuta se vasta parin tunnin pelailun jälkeen. Esimerkiksi kiven riittämisen kanssa voi herkästi tulla ongelmia, jos täytyy luottaa katapultteihin.

 

[Jumi]

Kindom Two Crowns

Game passissa oli tämä hidastempoinen rakentelupeli tarjolla niin tuli testattua. Olen siivoillut 4 ekaa saarta ja täytyy sanoa, että tämä on aikalailla kuin Settlers, mutta pelin kesto tulee tässä siitä jatkuvasta ravaamisesta eestaas. Joku vajaa 10h on tullut pelailtua, mutta ei tätä ehkä enempää jaksa. Peli on pohjimmiltaan hyvin simppeli ja suurin strateginen ajattelu vaaditaan rakennusjärjestystä miettiessä. Sikäli myös kuin Settlers, että hidastempoisuuden saarella alussa tehty virhearvio esim. sen suhteen montako kouluttaa mihinkin hommiin tekee hommasta tuskaista jyystöä.

Tuli hehkutettua paljon tätä Kingdom Two Crown (kaikki mahdolliset alustat) loistavana mobiilipelinä mobiilipeliketjussa... Noh, jossain 20h paikkeilla alkoi tökkiä pahasti. Pelasin silti parhaimmillaan monia päiviä sohvalla 4 tuntia putkeen, eli ei ole huono, ja varsinkin mobiilipeliksi erittäin kova kun kontrollit toimii. Tai ei toimi sillä Griffin ratsulla!

Tuleville gamedesignereille tämä on ihan 100% pakkopelattava. Ne alkupelin luupit on loistavia! Pieniä päätöksiä tehdään ihastuttavan yksinkertaisesti ja pelaaja luulee olevansa hallinnassa. Kirjoitin jopa että "Häviön jälkeen alusta on hauska aloittaa kun tietää mitä pitää tehdä. Ihan kuin Civilizationeissa!"

Juuei.. Nyt enemmän pelanneena voin kertoa että kylän kasvaessa homma luhistuu eikä mielenkiinto kanna.
KEKSIKÄÄ RATKAISU TÄHÄN ja olette miljonäärejä.

Kyllästymisen jälkeen ostin viikinki DLC:n kun harmitti pelin pikseligrafiikka (mainoksessa näkyi tarkka HD grafiikka!), mutta kävi ilmi että se on sitä samaa eri värisillä ukoilla ja erittäin pienillä pelillisillä muutoksilla.

EDIT:
Arvosana peliajan mukaan jopa puhelimella pelatessa:
1-10 tuntia: 5/5
10-20 tuntia: 3/5
20-999 tuntia:1/5

DLC kannataa ostaa vain jos koko peli ja muut lisäosat on pelattu 100%, muuten pelkkää rahan hukkaa.

 

[arcane]

Arvosana peliajan mukaan jopa puhelimella pelatessa:
1-10 tuntia: 5/5
10-20 tuntia: 3/5
20-999 tuntia:1/5

Komppaan tätä, pelasin tosin tätä isolta ruudulta kahdella pelaajalla. Siinäkin toki ongelmana se, että kahdella pelaajalla tekemistä ei ehkä ihan riitä molemmilla. Mutta pieni puuhastelu on hauskaa, muutamat ensimmäiset tunnit, mutta pian tyssähtää odotteluksi ja jatkuviksi häviöiksi, eikä pelissä oikein olekaan mitään tekemistä tai taktiikkaa.

Vissii 3/5 tai 4/5 saarta saatiin ~25h putsattua, mutta ainakin viimeksi kokeiltaessa viimeiset saaret ovat liki mahdottomia, kun laivaan ei saa tarpeeksi porukkaa/ei saa tarpeeksi rahaa mukaan, ja vihollislaumat ilmeisesti skaalaa jotenkin sen mukaan montako saarta on aiemmin putsattu. Häviö tulee joka kerta, sitten taas grindausta jossain toisaalla että saa laivan rakennettua, kasaan, ja uusi yritys vain epäonnistuakseen.

 

[Cereal killah]

Disco Elysium (PC)
[sis. "lieviä" spoilereita ehkä]

Tämän pelattavaksi ottaminen kesti minulla yllättävän pitkään. Pelaan ensijaisesti tarinavetoisia RPG:tä, ja oma kaikkien aikojen suosikki taitaa edelleen olla Planescape Torment, joten DE:n piti olla aika itsestäänselvä moderni suosikki jo etukäteen. Mutta ostin sen silloin 2020 alussa kun olin pitämässä taukoa pelaamisesta, eikä tunnin sessio DE:n kanssa jostain syystä houkuttanut sisään. No, nyt kun pelaan taas aktiivisesti niin lopultakin jatkoin sitä melkein pari vuotta vanhaa tallennusta. Toisaalta ajoitus oli loppupeleissä aika täydellinen talviloman aikaan, joten kai siinä jokin pointti oli. Varmaan siinä oli sitäkin, että kun jotain kehutaan niin varauksettomasti, niin sille tulee vähän sellainen vastareaktio että "no mahtaako se oikeasti olla niin hyvä vai meneekö teennäiseksi".

No, olin toki väärässä, peli on loistava ja siihen uppoutuu aika täydellisesti. En ehkä mitään muuta peliä jaksaisi veivata 10 tuntia yhdessä päivässä. Ajoitus nyt oli myös siksikin hyvä, että tätä on täydennetty Final cut- sisällöllä ja tuoreella Jamais Vu- patchillä tässä välissä. Pelaan äärimmäisen harvoin enää toista kertaa läpi yhtään mitään (edes omia suosikkeja), joten siinäkin mielessä olennaista, että sai sen kaiken mukaan tähän sessioon. Oma läpipeluu oli leppoisa 40 tunnin kokonaisuus, ja lisäksi palasin sen jälkeen vielä vanhojen tallennusten kautta tsekkaamaan paikkoja tai muuta olennaista joita olin missannut (kuten läjä achievementtejä, esim. loput poliittiset questit sekä loput jamais vu- lisäykset).

Tässä piti jo aikaisessa vaiheessa tehdä hyvin tietoinen päätös siitä, että miten pelaa. Olen peleissä normaalisti hyvinkin save scummaaja, mutta välillä pitää tiedostaa mihin se ei sovi. Ja tähän se ei todellakaan sovi, koska mitään combattia ei ole vaan ihan sen pelaamisen ydin on siinä, että roolipelaa, miettii skillit ja ajatukset sen mukaiseksi mitä haluaa itseltään/hahmoltaan, ja sopeutuu siihen mitä nopat antaa. En siis ladannut uudestaan mitään skill checkejä, eikä oikeastaan tehnyt edes mieli koska se sujui loppupeleissä niin luontevasti. Sekin toki edellytti tiettyä strategisuutta siinä miten säästää skill pointseja ja mihin käyttää niitä (plus vaatteet, päihteet jne). Kuitenkin se, että saa kicksejä onnistuneista "nopanheitoista" oli aika oleellista pelistä nauttimiselle. Samoin kuin se, että ei etukäteen spoilannut itseltään (vahingossa tai tarkoituksella) mitään, vaan meni sisään ilman mitään ennakkotietoja, jolloin yllätykset olivat yllätyksiä jne.

DE on käsittääkseni käytännössä muutaman virolaisen (britteihin muuttaneen) jampan luomus, ja se myös näkyy. En usko, että amerikkalaiset olisivat saaneet mitään tällaista aikaiseksi. Kokonaisuudessa erottuu toisaalta aika moniuloitteisen eurooppalainen kokemus, kuin myös globaali perspektiivi (vaikka pelimaailma onkin tavallaan fiktiivinen). Ajatuksellinen ymmärrys esim. brittiläisestä, saksalaisesta tai ranskalaisesta mielenmaisemasta nivoutuu saumattomasti pääjuonen kuvioihin. Poliittiset vaihtoehdot pelissä on kaikki enemmän tai vähemmän perseestä, mutta toisaalta kuvastaa hyvin meidänkin todellisuutta. Päihteet ja lukemattomat ihmiselämän sivujuonteet on tässä pelissä kuvattu paremmin kuin missään muussa.

Tämä on myös hyvä demonstraatio, miten valtava homma on luoda oikeasti toimiva ja immersiivinen pelimaailma. Tämähän on sinänsä vain neliökilometri ja varsin maltillinen määrä NPC:tä, mutta se sisällön määrä... pelissä on esim. yli 9000 passiivista skill checkiä. Voi elämän kevät miten paljon duunia, tekstiä, älyä ja elämänkokemusta tarvitaan, että ihan vaan se neliökilometri toimii niin hyvin.

 

[Heseman]

Fallout 4 (PC, Xbox gamepass)
Todettakoon heti alkuun, että mielipiteeni Bethesdan päästämisestä Falloutin puikkoihin on aika lailla tämä. Fallout 2 oli eka roolipelini ja pidin ykkösestä jopa kakkosta enemmän. Kumpaakin on tullut pelattua useamman kerran läpi nuorempana, varsinkin kakkosta. Kun kolmonen julkaistiin Bethesdan tekemänä, mulla oli näkemys siitä, millainen Falloutin pitää mielestäni olla ja se ei vastannut sitä. Ihan hyvä peli sinänsä siis (pelasin sen uusiksi tuossa muutama vuosi sitten GOTY-versiona), mutta tuntui enemmän Oblivionilta laserpyssyillä. New Vegas taas oli erinomainen, mutta ei siitä sen enempää tässä kohtaa.

Nelonen alkaa siis (Falloutin) normaalista tulevaisuuden lähiöstä, jossa Vault Tekin edustaja tulee tarjoamaan tuoreelle perheelle paikkaa läheisestä holvista. Ja kuinka ollakaan, pian juostaan sitä kohti kiireen vilkkaa. Sanoisin jopa, että tämä on pelin paras osuus. Holvin asukkaat syväjäädytetään, mutta kesken kaiken tuntemattomat joukot vievät päähenkilön lapsen ja surmaavat hötäkässä tämän puolison. Kun lopulta itse herätään, alkaa takaa-ajo. Sen enempää en juonesta kerro, mutta se on höperö, tylsä ja aika mitäänsanomaton.

Fallouteissa itselleni mielenkiintoisinta on aina ollut tutkia raunioita. Tämä tosin alkaa jossain kohtaa olla vähän naurettavaa, kun pommien pudotuksesta alkaa olla satoja vuosia ja silti löytyy roinaa kaapeista ja avaamattomia lukkoja. Tässä pelissä vaan on kasvatettu roinan merkitystä, kun pystyy kyhäämään paikallisiin asutuskeskuksiin kaivoa, sohvaa, ulkohuusia ja ties mitä vielä. Jaksoin ekaan kylään muutaman sängyn kasata ja sitten totesin, että ei enää kiitos. Muutenkin pelityypin peleistä poiketen keskityin vain pääjuoneen, kun sivutehtävät eivät jaksaneet kiinnostaa. Muutaman tein ja yhden niistä totesin myöhemmin liittyvän pääjuoneen. Miljöökään ei jaksanut innostaa. Yksi pelisarjan tunnuksista, voimahaarniska, tarjotaan heti alussa käyttöön, mutta kun sitä pitää vähän väliä syöttää paristoilla niin en jaksanut sitten käyttää sitä juuri lainkaan. Dialogi on myös nelosen myötä ihan vitsi. Poissa ovat monihaaraiset keskustelupuut, tarkentavat kysymykset ja kykykohtaiset spesiaalivaihtoehdot. Korkealla karismalla pystyy sentään vielä suostuttelemaan. Netissä vitsailtiin, että vaihtoehdot ovat yes, yes, sarcastic yes ja no but really yes. It's funny because it's true.



Tähän väliin teknistä nillitystä. Mulla on 165 hertsin näyttö, mutta vsync päällä FPS rajoittuu 55, mikä tuntuu tökkivältä. Jos vsyncin ottaa pois päältä (mikä sekin pitää tehdä konfiguraatiotiedostoa editoimalla), ei adaptiivinen vsync enää toimi ja tiirikointiminipeli räjähtää. Kyllä sitä pystyy siis käyttämään, mutta tuntuu liikkuvan turbonopeudella, mikä voi aiheuttaa useamman hiuspinnin katkeamisen. Varovaisella käytöllä selvisin kuitenkin. Muuten FPS taisi olla mukavat yli 100, mutta välillä tuli ihme romahduksia ruudunpäivitykseen. Peli on myös usean vuoden vanha, mutta silti vastaan tuli epämääräisiä bugeja. Pahin oli, jos vertibird tuhoutuu mutta ei tuhoudukaan vaan uppoaa maan alle räjähtelemään ja aiheuttaa "frameja per sekunnin" muuttumiseksi "sekunteja per frame". Eräskin tehtävä oli pakko vetää muutaman kerran uusiksi tämän vuoksi. Modeilla tämmöiset olisi ehkä voinut korjata, muttei MS-versiossa. Siihen kyllä saa ladattua niitä pelin sisältä, mutta esim. tärkein eli epävirallinen pätsi oli saatavilla vain, jos oli kaikki lisärit eivätkä ne kuuluneet gamepass-versioon. Paskan möivät siis.

Onko tässä pelissä siis mitään hyvää? Aika vähän, ainakin mulle. Nick Valentine sentään oli ihan jees kaveri raunioita tutkimaan. Mutta Bethesda siis vie pelisarjaa suuntaan, joka ei ainakaan minua lämmitä. Toki heillä on siihen oikeus kun omistavat sarjan oikeudet, mutta mulla on myös oikeus olla pitämättä heidän tuotoksistaan. Ja taisi tämä sentään olla parempi kuin se roskistulipalo, joka myös Fallout 76:na tunnetaan

 

[Refloni]

Call of Juarez: Gunslinger

Simppeli mutta hyvin tehty länkkäriräiskintä. Ammuskelu on arcade-tyyppistä pumpumia, jossa mukaan mahtuu pari asetta kerrallaan, aikaa voi hidastaa ja pisteitä lasketaan kuin valopyssyräiskinnöissä. Erillisissä kaksintaistelukohtauksissa on vähän quick time eventin makua, mutta tunnelma on kohdallaan. Suurikontrastinen, cel-sheidattu taidetyyli ja hahmojen näyttävät esittelyruudut ovat paljon velkaa muutaman vuoden vanhemmalle Borderlandsille.

Peli heittää mukaan vielä komeita maisemia, ja tuloksena on länkkärifanin sielua hivelevää silmäkarkkia.

Tarina esitetään vanhan pyssysankarin kertomana kalajuttuna, joten kerrankin satojen vihollisten niittäminen tuntuu uskottavalta. Kenttä saattaa muuttua lennosta kertojan päähänpistojen mukaan, kuten Borderlands 2:n parhaassa lisärissä, Tiny Tinan pöytäroolipelikampanjassa (joka tosin julkaistiin pari kuukautta Gunslingerin jälkeen). Pelihahmo Silas Greaves on ehtinyt sekaantua kaikkien kuuluisimpien lännenlegendojen seikkailuihin, ja uskomatonta kyllä peli yrittää sovittaa tarinan oikeaan historiaan. Salaisuuksissa on nippelitietoa aidoista hahmoista ja tapahtumista.

Mirror's Edge

Tyylikäs parkour-klassikko toissa vuosikymmeneltä. Pelihahmo Faith on valkoisessa kyberpunk-kaupungissa toimiva alamaailman lähetti, joka juoksee kattoja pitkin toimittamassa jonkun sortin vastarintaliikkeen asioita. Pelaaminen on reitinhausta, kiipeilystä ja tasohyppelystä koostuvaa parkouria ja kökköä taistelua. UI on niin minimaalinen, ettei siinä ole muuta kuin tähtäyspiste. Otin senkin pois päältä.

Tehtävät on aika kaavamaisia ja niissä on aivan liikaa hektisiä takaa-ajoja. Varsinkin helikoptereita, jotka roikkuvat koko ajan pelaajan pyrstöä suolaamassa, oppi inhoamaan todella nopeasti. Olisin mielelläni ottanut muutaman vispilän vähemmän ja niitten tilalle jalkasolttuja. Kaipasin myös jonkinlaista mahdollisuutta hiippailuun jatkuvan tulipallo perseessä juoksemisen sijaan. Pakotettu munaravi syö ilon kenttien tutkimisesta, vaikka löydettäviä salaisuuksia olisi.

Taistelu on tarkoituksellisen kömpelöä ähellystä, jotta pelaaja juoksisi mieluummin karkuun. Se on tällaisessa pelissä hyvä ratkaisu. Kaikkien pelihahmojen ei tarvitse olla supersotilaita. Mukaan on silti jostain käsittämättömästä syystä ängetty pakollisia tappeluita... Vähän veikkaan, että julkaisija EA:lla on tahmaiset näppinsä pelissä.

Tarina ei ole mikään ihmeellinen. Murhaan lavastettu sisko pitäisi pelastaa vallanhimoisen salaliiton kynsistä. Puolet juonenkuljetuksesta tehdään pelimoottorilla, mutta toinen puoli on huonosti vanhentunutta animaatiota, joissa varsinkin ihmishahmot on luvattoman typerän näköisiä.

Muuten pelin tyylitaju on kiistämätön. Taustakuvamatskua lyödään eteen vähän väliä.

 

[RaivokasMagma]

Call of Juarez: Gunslinger

Simppeli mutta hyvin tehty länkkäriräiskintä. Ammuskelu on arcade-tyyppistä pumpumia, jossa mukaan mahtuu pari asetta kerrallaan, aikaa voi hidastaa ja pisteitä lasketaan kuin valopyssyräiskinnöissä. Erillisissä kaksintaistelukohtauksissa on vähän quick time eventin makua, mutta tunnelma on kohdallaan. Suurikontrastinen, cel-sheidattu taidetyyli ja hahmojen näyttävät esittelyruudut ovat paljon velkaa muutaman vuoden vanhemmalle Borderlandsille.



Peli heittää mukaan vielä komeita maisemia, ja tuloksena on länkkärifanin sielua hivelevää silmäkarkkia.

Tarina esitetään vanhan pyssysankarin kertomana kalajuttuna, joten kerrankin satojen vihollisten niittäminen tuntuu uskottavalta. Kenttä saattaa muuttua lennosta kertojan päähänpistojen mukaan, kuten Borderlands 2:n parhaassa lisärissä, Tiny Tinan pöytäroolipelikampanjassa (joka tosin julkaistiin pari kuukautta Gunslingerin jälkeen). Pelihahmo Silas Greaves on ehtinyt sekaantua kaikkien kuuluisimpien lännenlegendojen seikkailuihin, ja uskomatonta kyllä peli yrittää sovittaa tarinan oikeaan historiaan. Salaisuuksissa on nippelitietoa aidoista hahmoista ja tapahtumista.

Aijai, tämä on kyllä tullu useaan kertaan vedettyä läpi. Tuntuu vain parenevan joka peluukerralla. Ja sitten vaikeammalla heti uudestaan

 

[Jumi]

Underlords (PC, Android, Linux, iOS, macOS) [ilmainen]

Tätä auto-battleria on tullut pelattua on-off vuodesta 2019 kun nämä auto-chess olivat suosionsa huipulla. Homman nimi on että ostetaan ukkeleita ja laitetaan niitä "shakkilaudalle", sitten ne tappelevat minuutin verran itsenäisesti vastustajaa vastaan. Niin mukavaa ja kevyttä pelattavaa kunhan jokaisen yksikön oppii tuntemaan. Tulee tunteroinen pelattua melkein joka ilta.

Idea on löytää oikeat allianssit ja päivittää joukot. Kun perusteet on hallussa ennen pitkää tulee nousemaan korkeaan sarjaan josta rentopelaaminen kaukana. Välissä hävitään tahallaan erä tai kaksi jotta jää 20 sekuntia enemmän aikaa ostaa uusia joukkoja, jne.

Suosittelen. Väittäisin parhaaksi auto-battleriksi. Tämä peli ei ala kyllästyttämään siinä kohti kun luulee oppineensa pelin kokonaan ja luulee sen tulleen tylsäksi!

4/5, saa nähdä koska tämä genre jatkuu.

 

[Booldie]

Warhammer 40,000: Space Marine
Tuli pelattua jatko-osan trailerin innoittamana.
Odotin jotain Gears of Warin suuntaista mutta vertaisin ehkä enemmän Darksidersiin.. Ei huono mutta peli on todella putkimainen ja alkaa toistamaan itseään jo muutaman tunnin jälkeen. Pelillisesti todella yksinkertaista joskin tyydyttävää Orkien (ja myöhemmin Chaosin) mättämistä, mutta ei siitä sen enempää irti saa.
..Yksi paremmista Warhammer peleistä mutta eipä sillä vielä pitkälle mennä.
Jos halvalla löytää niin kyllä tuosta muutama tunti viihdettä irtoaa.. Ei kovinkaan haastava tai pitkä.

 

[perato]

Star Wars: Jedi Fallen Order (PC)

En oikeastaan hirveänä tiennyt pelistä ennen starttia muuta kuin, että ihan hyviä arvosanoja saanut valomiekkailu. Sieltähän paljastui ihan hyvä valomiekkailu.

Peli on kombinaatio Tomb Raideria(niitä uusia), Dark Soulsia ja jonkinlaista metroidvaniaa. Tomb Raiderista on napattu tasoloikkailu, erilaiset hautapulmat, liukumäet ja kiipeilyt. Soulsista kenttäsuunnittelua, pomovastukset, taistelumekaniikkaa ja bonfiret. Metroidvanioista myöhemmin hankittavilla skilleillä aukaistavat salapaikat. Siinäpä on ihan solidi kombinaatio pelille ja se toimii yllättävän hyvin. Pelin kesto oli alta 20h johon siinä juuri ja juuri riitti kiinnostus. Star Wars peliksi ihan jees, alku lupasi enemmän SW fiilistä, mutta sitten mentiin taas sinne perus "Tylsä viidakko" "Tylsä aro" "Tylsä kiviplaneetta" mallille, missä se Star Wars unohtuu hyvin pian vastustajia lukuunottamatta. Kenttäsuunnittelu on tämänkin vuoksi tylsää sokkeloa Zeffoa lukuunottamatta. Juoni on vähän keskinkertainen yhdistelmä kostoa ja "muinaista siviilisaatiota". Ite en jotenki tuohon pelimekaniikkaan sinällään "lämmennyt" mutta sillä jollain Jedi Knight vaikeustasolla en juurikaan kuollut kuin tippumisiin, taistelussa taisin kuolla pari kertaa ihan pelin alkupuolella. Eli vaikeusasteita siis neljä, joista toiseksi alimmalla ei Souls tyyppisestä vaikeusasteesta puhettakaan. Ei siis tarvitse pelätä, että peli olisi jotenki raivostuttavan vaikea jos sellainen arveluttaa. Taistelu kuitenkin perustuu pitkälti "parry" "Riposte" tyyppiseen miekkailuun, joskin tuolla helpommalla pelkällä mätkimiselläkin pääsee aika pitkälle. Pienellä grindauksella saa itselleen myös kohtalaisen helposti leveleitä, jotka jossain määrin helpottaa pelaamista. Tasoloikat on helppoja siinä mielessä, että kuolemasta rankaistaan ainoastaan muutamalla elämäpisteen menetyksellä ja hahmo palaa siihen reunalle missä kuoli(tai esim. liukumäessä vähän ylöspäin).

Pelin kerättävä sivukauhta on pääasiassa kosmeettisia muutoksia, mikä on mahtava asia, joskin muutamia elämä/voimapisteitä sekä Stim(estusflask) on mahdollista saada lisää hakemalla. Peli tosin on hyvin antelias vihjeiden suhteen mistä niitä löytyy, eikä niiden hakeminen yleensä vaadi kuin vähän uudelleen kiertämistä ja pari hyppyä. Peli myös kertoo karttanäkymässä montako on löytymättä mikä rajaa etsittävää aluetta huomattavasti. Peli jonkin verran saanut kritiikkiä siitä, että alueita joutuu kävelemään uudestaan, mutta itse en kokenut sitä mitenkään väsyttävänä näin lyhyen pelin aikana, osa kierroistani kun oli vielä ihan puhtaasti "haempa tavaraa nyt kun uusi kyky" tyyppistä ja silloinkin ilahdutti, että vanhoilla alueille oli ilmestynyt uusia välipomoja.

Kaikenkaikkiaan tämä on ihan jees peli, jossa jotenkin kuitenkin maistuu ettei oikeastaan mitään ole uskallettu tehdä, vaan haluttu vain kokeilla kepillä jäätä "onko tällaiselle kysyntää". Jään jännityksellä odottamaan jatko-osaa. Kuitenkin sen 8 euron arvoinen mitä tästä maksoi. Kysymysmerkiksi jää tuleeko ikinä pelattua toista kertaa kun nuo toisinnot harventuvat harventumistaan eikä tässä ollut 'Vau' hetkiä kuin alussa ja lopussa.



Red Dead Redemption 2 (PC)

Yön lataili. CTD ekassa videossa, CTD ekassa kävelyssä, CTD ekassa taistelussa, refund ennen ku kahen tunnin testiaika on ohi. Ei jaksa alkaa selvittää missä vika, lämmöt näytti olevan ihan ok. Ei oo mikään kellotettu, säädetty pelikone, nii vois olettaa ja toivoa, että pelit toimis. Katotaan joskus hamassa tulevaisuudessa kiinnostaako enää sitten vai ei. Ei vaan jaksa tällä iällä käyttää aikaa selvittelyyn ja säätämiseen, pikaselauksella tuli melko paljon "mullaki crashaa" tyyppisiä juttuja ja ehdotukset alko menee niihin klassisiin lyö vasemmalla kädellä koneen kylkeen, asenna windows uudestaan, uhraa kana Baphometille yms.

 

[Heseman]

Dishonored - Death of the Outsider (PC, Xbox gamepass)
Tuli tämä pelisarjan kolmas osa viimein pelattua. Jos sarja ei jostain syystä ole tuttu, niin siinä eletään viktoriaanista aikaa muistuttavassa semifantasiamaailmassa, jossa mystinen Outsider antaa valitsemilleen henkilöille yliluonnollisia voimia, joilla edetään kentissä hiljaa verettömästi hiippaillen tai veitset ja aseet laulaen, oman mieltymyksen mukaan. Yksi sarjan luojista on Deus Exen toisena pääarkkitehtinä häärännyt Harvey Smith, joten jos immersiiviset simut on juttusi etkä jostain syystä ole näitä pelannut, niin kannattaa ottaa tutkaan. Myös Thiefeistä tulee muistoja tätä pelatessa, kun tyhjentelee talojen kaappeja arvoesineistä, joskaan äänimaailma ei ole läheskään yhtä vahvassa osassa.

DotO on siis sarjan kolmas osa, muttei varsinainen jatko-osa, vaan pikemminkin maksullinen erillislisäri kakkoseen. Juoni käynee pelin nimestä selville Kakkonen taitaa olla se sarjan paras osa, jonka pelasin läpi tässä parin vuoden sisään, ykkösen pelasin julkaisun aikaan silloin joskus kauan sitten. Tämä tuntui kevytversiolta kakkosesta, jopa niin paljon, että voi jo vähän puhua tyhmennyksestä. Esim. kun aiemmissa peleissä Outsiderin kyvyt käyttävät "manaa", joka palautuu itsestään vain tiettyyn pisteeseen saakka ja jos menee yli, niin tarvii hörpätä erityistä juomaa. Tässä kolmannessa voi vetää manan tyhjiin ja se palautuu silti. Muutenkin tehtäviä on vain viisi, joihin meni mun hitaalla etenemiselläni (joka koostuu valtaosin vartijoiden ja muiden vihollisten verettömästä tyrmäämisestä ja roudaamisesta epämääräisiin pimeisiin nurkkiin) about 16,5h.

Graafisesti peli on hieno, varsinkin esteettisesti. Hahmomallit taas varsinkin ykkösessä olivat jopa rumia. Parasta pelissä on sen pelattavuus ja vapaa eteneminen. Tykkään siitä, kun annetaan erilaisia vaihtoehtoja tai halutessaan voi pelin vaikka rikkoa, eikä sitä erikseen rajoiteta. Pelattavuus taas on hankala erikseen perustella, se kun vaan tuntuu hyvältä pelata peliä, liikkuminen yms. Tarina ei näissä ole kovin erikoinen, mutta maailma on mielenkiintoinen paikkoinen, mytologioineen ja hahmoineen. Etenkin kakkosen Kirin Jindosh kartanoineen on jäänyt mieleen. Pelisarja on hyvä, paikoitellen jopa erinomainen, mutta Deus Exen ja Thiefien tasoiseksi klassikoksi se ei kuitenkaan ihan mielestäni nouse. Uusia Deus Exejä lähellä sanoisin ja aina tämä kuitenkin vaikkapa sen Thiefin reboothirvityksen voittaa.

 

[jive]

Witcher 3

Sain vihdoin koko kampanjan läpi. Pari kertaa joutui ottamaan takapakkia kun edistyminen jumahti taisteluun, jonka voittaminen olisi edellyttänyt kymmenien minuuttien ajan suht virheetöntä taistelua, puhumattakaan siitä ajasta mikä kului taistelumekaniikan löytämiseen. Tästä viisastuneena aina kun joku ehdottaa lähtemistä paikkaan X -> vaihtoehto oota hetki, pikainen tallennus ja sitten vasta matkaan. Viimeisimmät päivitykset tuntuivat lisänneen tarkistuspisteisiin automaattisen tallennuksen niin säästyi nyt pidemmältä uudelleen pelaamiselta. Otin kuitenkin vaarin kokemuksesta ja metsästelin tasot ja varusteet aina reippaasti yli päätarinan suositusten ennen tarinan jatkoa. Omat valintani pelin aikana eivät johtaneet sellaiseen lopputulokseen kuin toivoin ja odotin, mutta tarttee pelailla joskus alusta uusiksi eri kulmalla ja katsoa mihin tarina silloin vie. Seuraavaksi kuitenkin tarkoitus katsoa mitä laajennokset peliin tarjoavat.
Hieno tarina kaikkiaan sivujuonteineen. Tuntui oikeastaan lopulta enemmän vuorovaikutteiselta fantasiasarjalta kuin peliltä.

 

[Raxama]

Dishonored - Death of the Outsider (PC, Xbox gamepass)

Ei mulla oikeastaan muuta sanottavaa ku et ostakaa, ladatkaa gamepassista tai muuten vaan pelatkaa nää Arkanen pelit Dishonoredista Preyhin. Voi vittu että on muuten parasta kamaa mitä nykyaikana voi pelata.

 

[perato]

Ei mulla oikeastaan muuta sanottavaa ku et ostakaa, ladatkaa gamepassista tai muuten vaan pelatkaa nää Arkanen pelit Dishonoredista Preyhin. Voi vittu että on muuten parasta kamaa mitä nykyaikana voi pelata.

Omasta mielestä hyvin tempoilevaa. Eka Dishonored ja tuo DotO on melko meh-pelejä, mutta Prey ja D2 taas oli todella hyviä, varsinkin Prey menee omaan top20 pelien joukkoon.

 

[Moilaps]

Omasta mielestä hyvin tempoilevaa. Eka Dishonored ja tuo DotO on melko meh-pelejä, mutta Prey ja D2 taas oli todella hyviä, varsinkin Prey menee omaan top20 pelien joukkoon.

Onko toi prey hiippailu peli vai toimiiko ammuskelu pelitapa myös riittävän hyvin?

 

[xarot]

Tässä varmaan aikoinaan kirjoittelinkin että noi Dishonoredit on kyllä todella hyviä mutta itellä ainakin meni turhan usein save-load rumbaksi kun yritin hiippailla ja koko ajan mokailin jotain. Dishonoredeissa minusta myös sellainen ominaisuus että vaikka mitä inhottavuuksia voisi tehdä vihollisten päänmenoksi niin peli saa pelaajan tuntemaan epäonnistumisen tunnetta ja tavallaan myös rokottaa siitä jos ottaa hengen pois eikä kurista tai pistä muuten unten maille. Dishonoredin lisäreistä ei oikeen itellekään jääny mitään muistikuvaa mitä niissä edes tapahtui, peruspelit oli paljon parempia.

Arkanen Deathloopissa sitten joutui selviämään eri tilanteista pelimekaniikan vuoksi mutta eipä siinä nyt hiippailua varsinaisesti ollut ehkä tarkoituskaan pelata (välillä meni oikeasti yhdellä aseella käytännössä sinkohipaksi kun siinä oli räjähtävät ammukset..).

Voisihan tuon ekan Dishonoredin koittaa pelailla läpi niin että pistää kaikki kylmäksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Nukuttamisessa sellaista ei pahemmin päässyt harrastamaan.

 

[Raxama]

Omasta mielestä hyvin tempoilevaa. Eka Dishonored ja tuo DotO on melko meh-pelejä, mutta Prey ja D2 taas oli todella hyviä, varsinkin Prey menee omaan top20 pelien joukkoon.

Ite tykkäsin ekasta Dishonoredista kovastikkin, ne lisäritkin oli hyviä. Toki tästä on aika monta vuotta kun viimeks noita pelannut, varmaan kohta 8v. Voi olla kanssa puolueellinen mielipide kun Dishonored tais olla Human Revolutionin ohella ensimmäisiä immersive simejä mitä oon pelannu.

Tässä varmaan aikoinaan kirjoittelinkin että noi Dishonoredit on kyllä todella hyviä mutta itellä ainakin meni turhan usein save-load rumbaksi kun yritin hiippailla ja koko ajan mokailin jotain. Dishonoredeissa minusta myös sellainen ominaisuus että vaikka mitä inhottavuuksia voisi tehdä vihollisten päänmenoksi niin peli saa pelaajan tuntemaan epäonnistumisen tunnetta ja tavallaan myös rokottaa siitä jos ottaa hengen pois eikä kurista tai pistä muuten unten maille. Dishonoredin lisäreistä ei oikeen itellekään jääny mitään muistikuvaa mitä niissä edes tapahtui, peruspelit oli paljon parempia.

Arkanen Deathloopissa sitten joutui selviämään eri tilanteista pelimekaniikan vuoksi mutta eipä siinä nyt hiippailua varsinaisesti ollut ehkä tarkoituskaan pelata (välillä meni oikeasti yhdellä aseella käytännössä sinkohipaksi kun siinä oli räjähtävät ammukset..).

Voisihan tuon ekan Dishonoredin koittaa pelailla läpi niin että pistää kaikki kylmäksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Nukuttamisessa sellaista ei pahemmin päässyt harrastamaan.

Tää oli kyllä mullekkin ongelma. Sitä ei oikeen ekallakaan pelikerralla halunnu sallia sitä et tekee virheitä, niin siinä tuli hakattua alkuunsa aika paljon f5 ja f9 vuorotellen. Jossain vaiheessa siitä oppi päästämään irti ja pelas ekan kerran miten nyt sattu menemäänkin, uusilla kierroksilla sit saatto jo sallia tota savescummaamista jos yritti niitä isojen poikien achievementteja jossa ei saa tappaa ketään tai tulla ollenkaan nähdyks.

Samaten toikin vähän häiritsi et joku 80% niistä runeilla ostettavista skilleistä on sellasia et niitä ei voi käyttää jos ei halua tappaa ketään. Ja peli kuitenkin aika aktiivisesti koittaa kannustaa siihen että kukaan ei kuolis, sillä aika moni hahmo alkaa vihaamaan sua jos satut joutumaan high chaosille.

 

[King Im Jo]

Sen mitä on tullut opittua visual novel tyyppisistä tai sellasista missä todellakin vaikuttaa se millä tyylillä pelaa tai mitä valintoja tekee, on se että harvemmin sitä juonta jaksaa siltikään käydä uudestaan läpi. JOS ei ole sitten jotenkin erityisen kiinnostava aihe tms.
Yleensä vaan sitä runkuttaa pelin läpi niillä valinnoilla mitä tekee.

E: itellä nyt menossa Being a dik season 2. pitikin mennä lukemaan että tästä viel season 3 tulossa. lannisti intoa snadisti.

 

[perato]

Tässä varmaan aikoinaan kirjoittelinkin että noi Dishonoredit on kyllä todella hyviä mutta itellä ainakin meni turhan usein save-load rumbaksi kun yritin hiippailla ja koko ajan mokailin jotain. Dishonoredeissa minusta myös sellainen ominaisuus että vaikka mitä inhottavuuksia voisi tehdä vihollisten päänmenoksi niin peli saa pelaajan tuntemaan epäonnistumisen tunnetta ja tavallaan myös rokottaa siitä jos ottaa hengen pois eikä kurista tai pistä muuten unten maille. Dishonoredin lisäreistä ei oikeen itellekään jääny mitään muistikuvaa mitä niissä edes tapahtui, peruspelit oli paljon parempia.

Arkanen Deathloopissa sitten joutui selviämään eri tilanteista pelimekaniikan vuoksi mutta eipä siinä nyt hiippailua varsinaisesti ollut ehkä tarkoituskaan pelata (välillä meni oikeasti yhdellä aseella käytännössä sinkohipaksi kun siinä oli räjähtävät ammukset..).

Voisihan tuon ekan Dishonoredin koittaa pelailla läpi niin että pistää kaikki kylmäksi mitä kekseliäimmillä tavoilla. Nukuttamisessa sellaista ei pahemmin päässyt harrastamaan.

Pakko kyl sanoa, että kun pelasin ton ekan dishonoredin läpi niin, että tapoin porukkaa oli se yhtäkkiä vähän nautinnollisempi pelikokemus. Kakkosen ja Deus exit yms. tullu kaikki pelattua non lethalilla ja jostain syystä tuo eka Dishonored oli kaikista vähiten viihdyttävä sillä tavalla pelattuna.

Onko toi prey hiippailu peli vai toimiiko ammuskelu pelitapa myös riittävän hyvin?

Ei nyt ehkä mikään hiippailu, mutta ei se toiminnastakaan oikeastaan käy ku vihut on melkosia luotisyöppöjä ja aika harvassa.

 

[masax]

Aloitin nyt Rage 2:n. Ollut jo pitkään kirjastossa kun joku epicin ilmaispeli ja arvosteluja lukiessa ei kovin kummoisia arvosteluja saanut, niin ei jaksanut innostua. Mutta onhan hyvä peli, ei kyllä yleiset arvostelut tiedä sen suhteen paljon mitään. Far cry meets doom, ja kyllä ainakin kun far cry:t alkaa maistumaan puulta, niin tuntuu kovin raikkaalta tuulahdukselta samaan genreen.

 

[poomermon]

Tuli pelattua tämä suomalaisen pelitalon uutukainen Dysmantle läpi. Erittäin positiivinen yllätys. Kymmeniä tunteja hupia 20 eurolla. Pelin idea on paeta zombien valtaamalta saarelta alussa vain alkeellisilla välineillä. Juju on, että melkein kaiken ympäristön voi hajottaa perusmateriaaleiksi, joita voi sitten käyttää parempien varusteiden craftaamiseen. Pelissä on myös hiukan vaikutteita dark soulsista. Kuoltuasi palaat viimeiselle nuotiolle ja zombit palaavat henkiin ellet sitten päivitä aluetta jolloin ne pysyvät kuolleina. Pelin kartta on todella iso ja erilaisia alueita on paljon. Materiaalin keräilyn ohella on myös muita sivuaktiviteetteja kuten ongelmanratkontahuoneita ja tower defenceä. Taistelu on aika yksinkertaista ja ei oikeastaan ole vaikeaa kuin paikoittan kunhan oppii eri zombien käyttäytymisen. Ehkä hiukan miinuksena peli kestää liian kauan ja pelailu alkaa toistaa itseään liikaa loppupuolella. Pelissä on myös co-op moodi, mutta en testannut sitä itse. Jos tällainen survivalcraft kiinnostaa, niin suosittelan tutustumaan pellin.

 

[divica]

Arena 8 on ollut pelailun kohteena. Mobiilipeliversio Areena 5:stä alkuperäiseltä kehittäjältä. Peli paranee parantumistaan. Alkaa olla oikein miellyttävä. Joku satunnainen bugi vielä joskus. Suosittelen. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja jotenkin sitä kaipaisi jotain tapaa haastaa muita pelaajia. Nykyisellään peli toki tarjoaa pisteet kun saavuttaa ensimmäisen himoitun Sarjamestaruuden. Itselläni parista runista parempi ollut pisteissä 884k ja rapiat. Ehkä sieltä joskus tulisi jotain top listiä. Mutta high score -systeemin lisäksi myös joku moninpelimahdollisuus kiehtoisi.

Peli on tosiaan oikein toimiva. Mutta aluksi harmittaa kun puolet hahmoluokista on jätetty maksumuurin (5€) taakse. Toki ei olisi paha edes maksaa se 5 €. Ilmaisena jos menee, niin voi joutua uudistamaan vanhoja Areena 5 taktiikoitaan kun niin paljon hahmoluokkia puuttuu ilmaispelistä. Sinänsä ihan virkistävää sekin. Suosittelen Arena 8:aa. Mobiililaitteelle oikein passelisti tuotu Areena 5. Kenties hieman miellyttävämpää kuitenkin vielä alkuperäinen Areena 5 tabletilla pelattuna. Kosketusnäytölle peli kuitenkin sopii mainiosti kaikkina versioina.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit osa nönnönnöö:

Rise of the Tomb Raider

Tomb Raider 2013:n seuraaja olikin positiivinen yllätys - enkä oikein osaa sanoa miksi. Rise tarjoaa periaatteessa ihan samaa kamaa kuin TR2013, mutta jostain syystä tykkäsin siitä paljon enemmän. Ehkä odotukset vain olivat sopivan matalalla tällä kertaa. Toimintaspektaakkelin pelaaminen on hauskaa ja se on visuaalisesti uskomattoman hieno. Tarinassa on enemmän järkeä kuin ennen ja peli on pitkälti parantunut QTE-kuumeestaan. Välinäytöksissä oikein tuntee kohdat, jossa TR2013 olisi pakottanut pahoinpitelemään ohjainta.

Takaa-ajokohtaukset, jossa maailma sortuu pelaajan ympäriltä, ovat yhtä päättömiä kuin viimeksi. Rymistelyt ovat niin skriptattuja, ettei niissä ole minkäänlaista vaaran tunnetta. Se tuskin oli tarkoitus. Tarinassa on monta kohtaa, jossa juoni etenee tai Lara pelastuu kuolemalta pelkällä tyhmällä tuurilla.

Pelissä on kaikki DLC:t, joten syliin työnnetään jo alussa isot kasat hyvää kamaa, joka ei tunnu ansaitulta. Eikä ole kiva viettää monta tuntia etsimässä osia uuteen aseeseen, joka paljastuukin täysin samaksi DLC-pyssyksi joka löytyi repusta jo valmiiksi, eri skinillä vain. Tutoriaali on vähän päällekäyvä ja selittää asiansa pelaamisen keskeyttävillä tekstilaatikoilla, eli se on keskivertoa parempi.

Kuten mainitsin, tarina on parempi kuin ennen. Juoni on simppeli, mutta hahmot ja teemat toimivat ja finaali on oikein tyydyttävä. Tunsin tunteita pelin lopussa, mitä tapahtuu AAA-pelien kanssa harvoin. Muutama valituksen aihe silti löytyy.

Keräsin seuraavaan listaan juoniaukkoja, klaffivirheitä ja muita typeryyksiä mitä tuli pelin aikana vastaan. Päätin alkaa dokumentoida niitä parin ensimmäisen jälkeen. Tiedän kyllä että nipotan pikkuasioista, mutta virheiden etsimisestä tuli minulle osa peliä. Kritiikki on rakkautta.

Spoileri: Pieni lista pienistä virheistä, sis. spoilereita

• Tulevia juonenkäänteitä paljastuu löydettävistä dokumenteista. On hyvä asia että niitä pohjustetaan, mutta hahmot ovat yllättyneitä ja järkyttyneitä kun salaisuudet selviävät, vaikka ainakin Lara tiesi niistä etukäteen.
• Pelin loottisysteemi aiheuttaa sen, että tuhat vuotta sitten sinetöidyistä haudoista löytyy modernia kamaa kuten ammuksia.

Alun vuori

• Vuorenhuipulla on valtavia jääpuikkoja, mikä viittaa nestemäiseen veteen. Sitä ei varmasti esiinny niin kovassa pakkasessa kuin peli kuvaa. Vuodenaika ei ole kovin selvä, mutta kartalla on talvisia ja kesäisiä alueita, joten päättelen että on kesä ja kylmyys johtuu yksinomaan vuoren korkeudesta, eli huipun lämpötila ei nouse koskaan plussan puolelle eikä jääpuikkoja voisi muodostua.
• Lara ja matkakaveri Jonah kulkevat kymmenen metriä pitkän luolanpätkän läpi. Lara tuhlaa kertakäyttösoihdun tähän pätkään, vaikkei se ole edes pimeä. Jonah ei tee niin.
• Lara ja Jonah yrittävät kiirehtiä, jotta ehtivät karkuun myrskyn tieltä. Miksi he lähtevät ylipäätään matkaan juuri sinä päivänä, joksi on luvattu myrskyä?
• Kalliokiipeily uhmaa fysiikan lakeja useampaan otteeseen.
• Lara ja Jonah löytävät etsimänsä kadonneen laakson - kiivettyään yli vuorijonon korkeimmasta kohdasta. Aivan vieressä oli paljon suojaisampi sola. Laaksossa on Neuvostoliiton vanha gulag, jonne johti rautatie varmasti turvallisempaa reittiä. Lara ja Jonah riskeerasivat henkensä täysin turhaan.
  • Laaksossa tosin pitää jöötä pahisjärjestö Trinity, joka todennäköisesti vartioi hyviä reittejä. Mutta Lara ja Jonah eivät tienneet sitä tässä vaiheessa.
• Laran jäähakut katoavat jäljettömiin yhdessä vaiheessa. Normaalisti ne ovat joko Laran kädessä tai roikkuvat hänen vyöllään. Lara putoaa kalliolta Jonahin köyden varaan ja annetaan ymmärtää, että hakut jäivät kiinni vuoren seinämään. Lara kuitenkin tempaisee vasarataskusta uudet hakut heti kun niitä tarvitaan.

Flashback Englannissa

• Peli näyttää miten Laran kuolleen isän työhuoneen seinää pyyhkii taskulampun valokeila, ja vasta sen jälkeen ovi aukeaa ja Lara ja hänen äitipuolensa Ana astuvat sisään. Huoneessa ei ollut ketään eikä peli selitä valokeilaa millään tavalla. Lisäksi Laran isän läppäri oli valmiiksi päällä.
• Toisessa flashbackissa Laran isän kirja varastetaan Laran ja Jonahin ollessa paikalla. Kirjarosvo hyppää ikkunasta, ja Lara ja Jonah luopuvat takaa-ajosta saman tien, vaikka rosvolla oli vain sekunnin etumatka ja Laralla ase.

Syyria

• Muinaiseen hautaan johtava akvedukti hajosi takaa-ajokohtauksessa atomeiksi. Romahtaneesta osasta ei jäänyt jäljelle edes raunioita.
• Lara kömpii hautakammioon läpi tunnelin, joka spawnaa täyteen kiviä heti Laran ahdettua ahterinsa kokonaan ulos. Tunnelin romahtamista ei noteerata mitenkään, se vain on nyt tukossa.
• Laran tutkiessa hautakammiota myös Trinity-pahikset löytävät sen ja tunkeutuvat sisään. Lara piiloutuu heiltä kammion keskellä olevaan sarkofagiin, siis siihen ainoaan paikkaan jonne he katsoisivat varmasti! Laralla on pyssy valmiina, mutta väijytyksenäkin temppu on täysin tehoton, koska rynnäkkökiväärimiehet piirittävät hänet heti.

Siperia

• Kun hirvenraadolta otetaan talteen nahka ja sarvet, se ei muutu ulkoisesti miksikään. Nahka ja sarvet näkyvät raadolla edelleen.
  • Laran keräämistä kahdesta oksasta syntyy iso maja... Noh, tämän nyt voi pistää pelillisten oikoteiden piikkiin.
• Tuhat vuotta eristyksissä olleet alkuasukkaat puhuvat englantia, ja heillä on sellaisia nimiä kuin Jacob ja Sofia. Ei siinä muuten mitään, mutta peli tekee kielten opiskelusta numeron sisällyttämällä sen pelimekaniikkoihin.
  • Myöhemmin selviää että paikalla olleen gulagin vangit sekoittuivat alkuasukkaiden kanssa. Heidän pitäisi silti puhua venäjää, jota Lara ei osaa kunnolla.

Lara vankilassa

• Lara sylkäisee Anaa kasvoihin pää painuksissa. Anan naama oli Laran yläpuolella ja räkäisy lensi alaviistoon. Lara ei olisi mitenkään voinut osua.
• Sellitoveri sanoo "Konstantin has little patience." Lara vastaa "Nor do I." Eikö tuon pitäisi olla "So do I"? (Konstantin on pelin pääpahis.)
• Lara murtautuu seinän läpi huoneeseen, jonka ovi ja ikkunat on naulattu kiinni sisäpuolelta. Naulaaja ei olisi mitenkään voinut päästä huoneesta ulos.

Baba Yaga -lisäri

• Lara ei usko että noitia tai taikuutta on olemassa. Häh? Yliluonnolliset voimat ovat pelin maailmassa kiistämätön fakta. Päätarinassa Lara on nimenomaan voimakkaan taikaesineen perässä.
• Rakennustyömaa on pysynyt ehjänä tuhat vuotta. Sen voin ostaa, että kivinen linna säilyy, mutta puiset rakennustelineet tuskin.

Paluu pääpeliin

• Kadonneen sivilisaation jälkeläiset elävät edelleen suht normaalia elämää laaksossa ja ovat pelin hyviksiä. Siksi on outoa, että Lara rosvoaa puhtaaksi heidän hautojaan ja kryptiaan. Voi hyvin olettaa että niihin haudataan vielä nykyäänkin porukkaa.
• Samoja sieniä, joista Lara tekee myrkkynuolia, käytetään sivutehtävässä ruoan valmistukseen. Sienen nimi jopa on Death Cap.
  • Ehkä ruokaa tehdään sienen jalasta tai se on ryöpättynä hyvä?
• Kadonneen kaupungin kartta heijastetaan katosta suuren salin lattiaan kuin piirtoheittimellä. Hahmot kävelevät kartan päällä, mutta heistä ei tule kartalle varjoa eikä osia kartasta heijastu heidän iholleen ja vaatteilleen. Sama kuin menisi projektorin eteen seisomaan ja valkokankaalla ei näkyisi omaa varjokuvaa. Juttu häiritsee, koska peli on muuten graafisesti erinomainen, ja samassa kohtauksessa ikkunaristikon varjo heijastuu hahmojen päälle aivan hyvin!
• Ympäri peliä löytyy maahan kaivettuja kätköjä, joissa on resursseja craftausta varten. Yksi näistä kätköistä on "kaivettu" rakennustelineen toisen kerroksen puulattiaan. Kun kätkön kaivaa esiin, peli taikoo lankkujen päälle saman multakasan kuin muiden kätköjen kohdalla.

Loppurähinät

• Kitezhin kadonnut kaupunki on suunnattomassa luolassa jäätikön alla. Trinity räjäyttää jäätikön kattoon valtavan aukon, josta putoaa kaupunkiin 3 kpl biljoonan tonnin jäälohkareita. Kukin lohkare on vain vähän pienempi kuin kaupunki itse, joten niiden pitäisi murskata Kitezh maan tasalle. Kaduille kuitenkin putoaa vain nyrkinkokoisia murusia.
• Kohdassa, jossa Lara roikkuu jyrkänteellä ja kuolematon zombi roikkuu hänen nilkassaan ja otus pitäisi ampua irti, pistoolissa on loputtomasti ammuksia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun zombi tippuu ja Lara kiipeää turvaan, UI välähtää hetkeksi näkyviin ja ammuslaskuri näyttää ääretöntä. Se korostaa kohtauksen keinotekoisuutta.
• Lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa Lara ja Ana nilkuttavat jäätiköllä poispäin kaupungista. Trinityn sala-ampuja pistää Anan hengiltä ja kysyy radiolla ohjeita Laran suhteen. Snipun pomo käskee häntä olemaan ampumatta! Trinityllä olisi täydellinen tilaisuus saada pahin vihollisensa pois päiviltä, eikä se tee sitä! Tälle olisi parempi olla todella hyvä selitys Shadow of Tomb Raiderissa.

Pelasin myös Blood Ties -lisäriä. Se on VR-peli, jossa tutkitaan paikkoja ja ratkotaan puzzleja Laran kotikartanossa.

Peli toimii... jotenkuten. Uskomatonta kyllä valaistus on sidottu kameran liikkeisiin ja kumpikin silmä näkee eri kulmasta valaistun ympäristön! Ikkunasta tuleva kuunvalo paistaa eri kohtaan riippuen, katsooko sitä vasemmalla vai oikealla silmällä! Lisäksi valaistuksen suunta muuttuu pään kääntymisen mukaan. Bugi on niin häiritsevä, että teki mieli pelata koko lisäri toinen silmä suljettuna.

Kuten useimmat AAAVR-pelit, myös Blood Ties pelkää hysteerisesti että pelaaja tulee merisairaaksi. Vapaata tattiliikkumista ei saa edes kokeilla ennenkuin on teleporttaillut ympäriinsä jonkin aikaa. Senkin jälkeen kävelynopeus on kiduttavan hidas. Löntystän itse oikeassa elämässä kovempaa vauhtia kuin nuori ja urheilullinen Lara kotonaan.

Kontrolleja ei ole tehty Valve Index -ohjaimille ja nappien mappaus on vähintäänkin kummallinen. Tutkittavia esineitä esimerkiksi pyöritellään oikealla tatilla, mutta jos vahingossa painaa kyseistä tattia vasemmalle, peli palaa edelliseen valikkoon...

Ongelmien kanssa voi silti elää sen aikaa, kun lisäri kestää eli reilun tunnin. Pulmanratkonta oli ihan mukavaa ja tunnelma kohdallaan. Loreen tuli paljon uutta täytettä.

 

[Rokkijani]

Itse juuri pelasin läpi ekan kerran, vaikka hassusti jatkon olen jo pelannut. Ihan älyttömästi en ollut kokonaistarinasta kiinnostunut. Historiaa ja muuta myyttiä luin kyllä mieluusti sekä poimintoja sieltä täältä.

Vähiten tykkäsin toimintakohtauksista. Ohjaimella räiskin ihan miten sun sattuu. Varsinkin lopun helikopterikohta ei ollut nautinnollista.

Tykkään jatkosta selkeästi enemmän. Hienoja juttuja oli tässäkin kyllä.

 

[Akka]

Vielä on pelaaminen sinänsä kesken, koska jatkan sitä pääjuonen päättymisen jälkeenkin, mutta tuossa joulun/uuden vuoden tienoilla pelasin Fallout 4:n 'läpi' toista kertaa ja tällä kertaa survival-vaikeustasolla. Liittouduin BoSin kanssa tällä kertaa - ensimmäinen pelikerta meni Minute Menin kanssa. Instituutin kanssa liittoutuminen tulee varmasti kokeiltua myös, mutta mietityttää, että mitenkähän sen suhteen käy, kun haluan pitää kuitenkin (nähtävästi) aina Dansen kumppanina ja se ei välttämättä tuosta valinnasta hirveästi tykkää. Hmm.

Ehdottomasti yksi suosikkipeleistäni koskaan. Nautin musiikista, tehtävistä, tunnelmasta, maailmasta - oikeastaan kaikesta. Paitsi paria matkakumppania tekisi mieli tirvaista (Hancock ja Piper) ja niin... on syytä lopettaa samankaltaisena toistuvien tehtävien suorittaminen ajoissa, eikä tehdä kuten minä ensimmäistä kertaa pelatessa, kun tekee noin viidettä tehtävää Rhysille tai Haylenille ja miettii, että milloinkahan nämä tehtävät loppuvat.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista pelihistoriani aikana on ollut se, kun nousee Fallout 4:n alussa syväjäädytyksen jälkeen takaisin maan pinnalle. Sen kun saisi kokea vielä uudestaan. Ja nautin edelleen - näin yli 650 pelitunnin jälkeen - siitä, miten pienillä jutuilla Fallout 4:ssa rakennetaan minitarinoita joka puolelle maailmaa. Se, miten luurangot on aseteltu maailmaan tai mistä löytyy nalle, kertoo niin paljon siitä, minkälaisia kohtaloita maailmassa on koettu. Tosi upeaa maailmanrakentamista pelintekijöiltä, pienillä valinnoilla.

Fallout ykköstä ja kakkosta pelasin silloin vuonna miekka ja kirves, mutta muita ei ole vielä tullut kokeiltua. Mietin, että Fallout 3 voisi olla kiva kokeiltava myös. New Vegasia kyttään Steamissa sillä silmällä, että kun sen viittä vaille ilmaiseksi saa, niin ostan todennäköisesti poies ja kokeilen.

 

[scented]

Steamworld Dig tuli pelattu Switch litellä läpi. Tunnelmallinen peli, vaikka pelimekaniikka onkin suht yksinkertainen. Niin sitä vain porattiin seinää jos toistakin timanttien ja rahan perässä. Viimeisen bossin läpäistyä oli hyvä fiilis. Sopivan pitkä peli. Sitten vuoroon kakkonen, jota kehuttu enemmän kuin tätä ykköstä...

 

[TeddyX]

Fallout 76 lähti tulille ekaa kertaa viikko sitten. Kyllä lähti suosittelen listalle . Hyviä säväreitä saa aikaiseksi kun nurkan takaa hiippailee singon kanssa toinen pelaaja eikä paikallinen huligaani ja sitä paniikissa käyt kirveellä hakkaamaan. Ydinohjus laukaisu koodeja on tippunut siihen tahtiin että ilotusta luvassa vielä kutkulleen . Aihekin on taas ajan kohtainen simulaatio Ukrainan sodan jälkeisestä Amerikasta. Tässä vielä metsästelen kannattaisiko laittaa vr laseille toimimaan niitäkään kerennyt vähään aikaan räpeltää.

 

[perato]

Desperados III (PC)

Ensimmäinen Desperados mahtaa olla kaapissa edelleen tallessa, oli niitä omia nuoruuden pelejä joita harvat muut pelas kuin korkeintaan muropaketista. Tykkäsin silloin näistä Commandos tyyppisistä peleistä ja tuli pelattua tasaseen tätä ja Commandoseja läpi sekä testailtua myös muiden vastaavien pelien demoja(Star Trek Away Team esim.). Eihän nää tosiaa semmosia pelejä ollut mitä keneltäkään olis warena edes saanut, joten ostamalla piti pelata tai tyytyä demoon.

Mimimin edellinen taktiikkapeli Shadow Tactics lainasi voimakkaasti pelimekaniikkaansa Desperadoksesta ja ensimmäisestä Commandosista, mutta ei aivan sytyttänyt itsessäni sitä rakkautta mitä olisi voinut odottaa vanhan genren uudelleenlämmityksellä. Tämä taasen tuo sen saman vanhan hyvän fiiliksen takasin. Pelissä on osittain tuttuja elementtejä niin ensimmäisestä Desperadoksesta kuin Shadow Tacticsista, ja sitä jotenkin päätyy hapuilemaan samoja näppäimiä mitä on joskus 15v sitten käyttänyt Desperadoksessa. Pääasiassa ihan murhaamalla oon mennyt tätä peliä ja sinällään tämä on varsin helppo niin, kuten yleensäkin. Toki vaikeustasonkin otin sieltä helpommasta päästä. Toisaalta tasoissa tulee vastaan varsin kinkkisiäkin hetkiä, että pitää ihan pysähtyä pohtimaan miten tästä kohdasta päästään eteenpäin.

Pääasiassahan nämä pelin vaikeudet tulee yleensä sen pulman aloitustilanteesta, jonka ratkaisu antaa avaimet pienen alueen puhdistamiseen, jonka jälkeen siirrytään uudelle alueelle. Aika usein kentät koostuukin pienelle alueelle sijoittuvista "minipulmista", joissa lähes staattiset vihut tuijottelee toisiaan ja pitää keksiä se keino jolla kaikki saa hengiltä. Kun pari ensimmäistä vihua saa hengiltä, on loput yleensä kohtalaisen helppoja. Ensimmäiseen Desperadokseen verrattuna peli on helpompi ja antaa enemmän keinoja vastustajien kaatamiseen äänettömästi. Jostain syystä peli hirveästi tarjoaa ammuksia pyssyihin, mutta aika vähän niitä on itsellä tullut käytettyä kun ei se tunnu pelin henkeen sopivalta.

Ehkä jostain syystä tässä on vähemmän "Wild West" fiilis, en oikeen tiiä miksi. Ehkä peli ei nii hanakasti tartu siihen italowesternien kuvastoon vaan keskittyy vähän muihin maastoihin ja paikkoihin.

 

[Jyg]

Tuli päiviteltyä konetta ja tuli otettua sen myötä muutamia uudempia vähän uudempaa rautaa varten pantattuja AAA pelejä peluuseen.

Doom eternal kaikkine lisäreineen. Peruspeli oli kyllä pääosin hyvä ja pitkälti sitä samaa mitä Doom 2016 myös oli. Lisärit taas, hyi helvetti... eternal gods part1:n alku vielä menetteli mutta lisäreiden loppuun piti kyllä veivata hammasta purren

Peruspelin pariin varmasti tulee palattua myöhemminkin vaikeampien vaikeustasojen merkeissä.

Metro exodus kaikkine lisäreineen: alkuperäisten metrojen peluusta kulunut paljon aikaa ja niistä pidin kovasti ja niin pidin tästäkin aavikkoa lukuun ottamatta. Mielestäni pelin maailma oli pääasiassa oikein hyvä ja pelattavuus oli jotenkin "napakampi" kuin aiemmissa metroissa.

Sam's story oli myös melko mukiinmenevä lisäri ja sen jaksoi naksutella vaivatta loppuun asti.

Ja tietysti pelin visuaalisesta ilmeestä ja tunnelmasta iso yläpeukku.

Grars 5: Olen aina pitänyt gears sarjasta sen rennon ja brutaalin otteen takia ja näitä on aina yksinkertaisesti hauska pelata. Yhdenkään juonesta en liiemmin muista ja tuskin tämäkään mitään läpi elämän kantavia muistijälkiä jättää mutta aika kului pääpelin ja hive busters lisärin kanssa vaivatta ja moninpeliäkin on tullut mukavasti veivattua, joten joku tässäkin osassa vetoaa.

Ja tämäkin kyllä visuaalisesti oikein nätti...

Horizon zero dawn: steamin joulualesta mukaan tarttui tämäkin ja reilu kolme tuntia vasta kynnetty ja jokainen tunti ollut tähän mennessä enemmän tai vähemmän väkinäinen... Jotenkin nuo hahmot eivät nappaa ja pelattavuus tuntuu jotenkin "tunnottomalta" mutta tästä jatketaan josko tuo paremmaksi joskus muuttuu...

Myös control on aloitettu mutta senkään pariin ei tunnu mitään jatkuvaa vetoa olevan vaikka ihan ok peliltä onkin vaikuttanut n. 5 tunnin pelailun jälkeen.

 

[Heseman]

Outer Wilds (PC, Xbox gamepass)
Sekoitan tämän helposti Obisidianin The Outer Worldsiin (joka itselleni oli samantasoinen pettymys, kuin Cyberpounk 2077 joillekin, muttei siitä sen enempää tässä) kiitos hyvin samantyylisen nimen. Tästä on höpisty paljon ympäriinsä ja viimein se tuli itsekin koettua. Peli on siis aikasilmukkapeli, jossa tutkitaan muukalaisrodun edustajana heidän aurinkokuntaansa erinäisiä puzzleja selvittäen, ja oikeastaan pelistä ei kannatakaan tietää enempää, ennen kuin sitä on itse pelannut.

Pitemmittä puheitta siis, peli on aikas hyvä. Pelin fiilis on mukavan rento, mutta tulee matkan varrella muitakin fiiliksiä. Alussa tosin kesti vähän aikaa päästä peliin kiinni, kun kädestä ei pidellä oikeastaan yhtään, tuupataan vaan matkaan alun tutoriaaliosuuden jälkeen. Kannattaa kuitenkin muutama tunti käyttää peliin ennen kuin luovuttaa. Puzzlejen vaikeustaso on mielestäni todella hyvä, sillä ne eivät ole ilmiselviä mutta selvitin kaikki katsomatta apua. Monesti pulmapeleissä jään jumiin jossain kohtaa ja on pakko turvautua läpipeluuohjeisiin, jos haluaa jatkaa, tai sitten peli jää kesken (kuten vaikkapa Antichamberin kohdalla kävi). Toinen mieleen tuleva peli, jossa on vastaavanlaisesti onnistuneet puzzlet, on jo muinainen Call of Cthulu: Dark Corners of the Earth. Mukavaa vaihtelua nykyaikaisille kädestäpitelypeleille, vaikka niissäkään ei sinänsä pahaa olekaan.

 

[PhatGaming]

Spelunky 2.
Dark Souls 3 kalpenee brutaaliudessaan? (onko toi sana?)

 

[Hulikopteri]

Rainbow Six: Extraction

Täytyy mainita että tämä tuli ihan puun takaa. Odotin tästäkin semmosta tusinapeliä jota kaikki tämmöset online pelit ovat nykyään, mutta yllätyin oikeasti positiivisesti. Pirun hauskaa ja koukuttavaa pelattavaa kavereiden kanssa, ja jopa yksin on myös hauska levuttaa hahmoja. Ammuskelu toimii ja teknisesti tosi hyvin on kasassa. Alkuvuoden parhaita pelejä ehdottomasti.

 

[Moilaps]

Rainbow Six: Extraction

Täytyy mainita että tämä tuli ihan puun takaa. Odotin tästäkin semmosta tusinapeliä jota kaikki tämmöset online pelit ovat nykyään, mutta yllätyin oikeasti positiivisesti. Pirun hauskaa ja koukuttavaa pelattavaa kavereiden kanssa, ja jopa yksin on myös hauska levittää hahmoja. Ammuskelu toimii ja teknisesti tosi hyvin on kasassa. Alkuvuoden parhaita pelejä ehdottomasti.

Katsoin sivusilmällä jotain ign arvostelua eikä se vakuuttanut ainakaan arvostelijaa, mutta pistetään nyt kokeiluun jos porukka kumminkin pitää pelistä.

 

[Hulikopteri]

Katsoin sivusilmällä jotain ign arvostelua eikä se vakuuttanut ainakaan arvostelijaa, mutta pistetään nyt kokeiluun jos porukka kumminkin pitää pelistä.

Onneksi peli on GP:ssä niin ei häviä mitään, jollei pidä pelistä.

 

[shams]

Expeditions: Rome (PC, Steam)

Antiikin Roomaan sijoittuva taktinen RPG. Jos Divinity: Original Sin, Baldur's Gate 3, Pillars of Eternity ym. maistuu niin todennäköisesti pitää tästäkin, on nimittäin mekaniikoiltaan hyvin samanlainen. On myös mukavaa vaihtelua pelata tämän genren peliä joka ei sijoitu geneeriseen fantasiamaailmaan. Toki tarkoittaa myös sitä että loitsuja ei heitellä, mutta taistelut maistuu silti hyvin.

 

[scented]

Sackboy™: A Big Adventure tuli Prismasta ostettua PS4-versiona 20 eurolla. Tiesin, että peli päivittyy ilmaiseksi PS5-versioksi, joten ei pahalta vaikuttanut hinta. Onhan tuo sympaattinen ja värikäs peli. Aiemmin pelannut Säkkipojan seikkailuja käsikonsoleilla, mutta onhan tämä eri tasoa. Saa nähdä kantaako läpi asti, mutta rentoa hyvän mielen pelailua luvassa.

 

[DarkkiFIN]

Rainbow Six: Extraction
Yllättävän kova coop peli ja toimii myös yksin pelailtuna. Sopii hyvin myös varttuneemallekin kaverille, koska ei ole niin refleksi hippaa kun onlinepelit on. Hissukseen etenemällä pärjää aika hyvin. Peli skaalaa vihuja/tehtäviä pelaaja määrän mukaan, niin yksinkin tosiaan pärjää. Vaikeustason nosto myös muuttaa kentille tulevia vihuja, niin studyjen tekeminen saattaa vaatia tason nostoa, esim Tormentoreja ei helpoimalla ole tullut vastaan, mutta seuraavalla tasolla siitä niin niitä on näkynyt. Toiseksi vaikeimalla niitä sitten tuli vähän liikaakin.
Kaveri tai kaksi matkaan ja kyseesä on aika kova taktinen räiskintä PvE peli.

Pari miinustakin tosin löytyy:
-Studyt, ne on ihan kivoja lisä expan keräilyyn, mutta jos niitä tekee kokoajan, niin peli alkaa tuntumaan työltä. Etenkin 3 porukassa niiden tekeminen saattaa olla haastavaa. Kannattaa välillä unohtaa niiden tekeminen ja vaan pelailla ilman että tekee siitä hommasta suorittamista.
-Randomien kanssa pelaaminen voi olla tuskaa(Suosittelen pelaamaan ennemin yksin, kun randomien kanssa), vievät kaiken mitä löytävät, yritä siinä sitten tehä jotain, kun on kuulat loppu..
-Aseet on lukittu hahmoille, on niillä samojakin aseita, mutta jotkut tussarit on vaan tietyllä hahmolla.

 

[Akka]

Mietin, että Fallout 3 voisi olla kiva kokeiltava myös. New Vegasia kyttään Steamissa sillä silmällä, että kun sen viittä vaille ilmaiseksi saa, niin ostan todennäköisesti poies ja kokeilen.

Ja nythän ne on molemmat Steamissa pilkkahintaan. Eipä tarvi enää miettiä mitä tänä viikonloppuna tekisi.

 

[tjkoo]

Joo ja Gamepassissa

 

[Hulikopteri]

Fallout 3 on kyllä mahtava. Itse pelasin aina sitä Oblivionin tilalla. Ja kun joskus kokeilin Oblivionia niin se tuntui niin tönköltä.
Pitää kyllä pelata uudestaan Fallout 3 kun ei ole koskaan oikein kaikkia lisäriä pelannut siinä. Pitää kertoa kokemuksia sitten.

 

[Joukahaine]

Uncharted Nathan Drake Collection pleikkari vitosella. Aikoinaan pelannut nämä julkaisujen aikoihin eli viimeksi ykkösen ps3:sella. Nämä ovat kyllä hyvää action viihdettä vaikka vähän samaa kaavaa toistavatkin. Pientä puzzlea, räiskintää ja seikkailua, rinse and repeat. Nämä ovat mielestäni aina olleet yksiä pleikkarin kauniimmista peleistä graaffisesti ja vaikka tämä ykkönen onkin päivitetty ps4 versioon (toimii 60fps vitosella) ja vanhempi peli niin silti perhanan nättiä katseltavaa. Paranee vaan grafiikka jatko-osissa. Kolmosta en ole ikinä päässyt pelaamaan, joten odottelen innolla sen tarinan kokemisen. Paketin jälkeen odottaa Uncharted 4, josta tuli pleikkari 5 päivitys pari päivää sitten. Tosin ei varmaan putkeen ettei tule ähky.

Peleistä nauttii huomattavasti enemmän kun ei metsästä trophyja. Saa rauhassa katsella ja tutkia eikä väliä vaikka jokin piilotettu aare jäisikin. Hauskaa on ollut myös koitella ampua vihuja eri aseilla ja hiukan haastaa itseä ettei käsissä aina se AK 47 ja pistooli. Tarinankerronta on hyvää ja huumori sopivaa, hyvää viihdettä!

 

[VanhaVihtahousu]

Uncharted Nathan Drake Collection pleikkari vitosella. Aikoinaan pelannut nämä julkaisujen aikoihin eli viimeksi ykkösen ps3:sella. Nämä ovat kyllä hyvää action viihdettä vaikka vähän samaa kaavaa toistavatkin. Pientä puzzlea, räiskintää ja seikkailua, rinse and repeat. Nämä ovat mielestäni aina olleet yksiä pleikkarin kauniimmista peleistä graaffisesti ja vaikka tämä ykkönen onkin päivitetty ps4 versioon (toimii 60fps vitosella) ja vanhempi peli niin silti perhanan nättiä katseltavaa. Paranee vaan grafiikka jatko-osissa. Kolmosta en ole ikinä päässyt pelaamaan, joten odottelen innolla sen tarinan kokemisen. Paketin jälkeen odottaa Uncharted 4, josta tuli pleikkari 5 päivitys pari päivää sitten. Tosin ei varmaan putkeen ettei tule ähky.

Peleistä nauttii huomattavasti enemmän kun ei metsästä trophyja. Saa rauhassa katsella ja tutkia eikä väliä vaikka jokin piilotettu aare jäisikin. Hauskaa on ollut myös koitella ampua vihuja eri aseilla ja hiukan haastaa itseä ettei käsissä aina se AK 47 ja pistooli. Tarinankerronta on hyvää ja huumori sopivaa, hyvää viihdettä!

Tätä tulee kyllä odoteltua peeceelle kovasti. Viimenen Uncharted jäi pelaamatta koska pleikka nelonen.

 

[Heseman]

Halo Infinite (PC, Xbox gamepass)
Tuli tämä Halo-saagan viimeisin just pelattua läpi. Aika kädenlämpöinen fiilis jäi. Vitonen on jäänyt pelaamatta kun ei sitä ollut siinä megapakissa mukana (jossa kaikki muut aiemmat siis) ja nelosenkin pelaamisesta on jo vuosia joten juonessa oli vähän aukkoja mulle. Meno jäi siis mulle aika epämääräiseksi, alkaen ihan pelin nimestä. Jokin Infinity-avaruuslaiva mainittiin aina välillä, mutta se ei ollut osa juonta niin häh? Ja muutenkin peli tuntui vähän fanien tekemältä, eikä sillai hyvässä mielessä.

Ei Halot mulle koskaan mitään jumalpelejä ole olleet, mutta alkuperäisessä trilogiassa oli sentään ihan kohtuu kiinnostava mytologia. 343:n tekoset taas yrittävät laajentaa sitä huonon fanifiktion tavoin. Näin verrokkina, pelasin kolmosen aikanaan läpi vähän ennen kuin aloitin nelosta, vähän sen jälkeen kun se (4) oli julkaistu. Pelasin ne molemmat siis Xbox 360 -konsolilla, enkä tykkää padista räiskinnöissä yhtään, mutta silti mulle jäi kolmosen läpäisyn jälkeen hyvä fiilis ja olin silloin jopa innoissani sarjasta. Nelonen taas tappoi sen kiinnostuksen, eikä Infinitekään saanut odottamaan jatkoa sarjalle. Jos tämä ei olisi ollut gamepassissa, tuskin olisin tähän koskenut.

 

[Partis]

Halo Infinite (PC, Xbox gamepass)
Tuli tämä Halo-saagan viimeisin just pelattua läpi. Aika kädenlämpöinen fiilis jäi. Vitonen on jäänyt pelaamatta kun ei sitä ollut siinä megapakissa mukana (jossa kaikki muut aiemmat siis) ja nelosenkin pelaamisesta on jo vuosia joten juonessa oli vähän aukkoja mulle.

Meitsi on pelannut kaikki ja silti infiniten tarina on ihan paska. Esim Atriox ja koko banished porukka esiteltiin halo wars 2:ssa joten infinite ei kertonut niistä mitään. Kaikki vitosen jälkeiset tapahtumat oli siinä yhdessä välivideossa...

Spoileri

jossa näytettiin kuinka Cortana tuhosi sen yhden planeetan. Vitosen lopussahan se otti ne guardian robotit hallintaansa ja julisti sodan kaikkia vastaan jotka ei tee kuten se haluaa ja moni ihmisten avaruusaluksia hallitseva tekoäly siirtyi myös Cortanan puolelle.
Siinä olisi ollut erittäin kiinnostava asetelma, mutta tekijöillä ei ollut munaa viedä tuota loppuun joten nyt infinite selittää kaiken parissa minuutissa ja meillä on taas yksi apina pahiksena joka ei edes tee muuta kuin puhuu tylsää monologia hologrammina.

 

[Everdreamfin]

Gunfire Reborn

Kelpo rogue-lite, easy to learn, hard to master. Nyt kavereiden kanssa tahkottu viimeiselle vaikeustasolle. Hauskaa viihdettä jossa kuitenkin sellainen haaste että virheistä rankaistaan suht ankarasti (jos kaikki kuolee niin koko peli alusta). Pyörii nuhaisemmallakin koneella.
4/5

 

[arcane]

...ja homma jatkuu ensi viikolla, kun vuorossa Resident Evil 4, johon tuli jo asenneteltua RE4 HD Project -modi. "Pelataan kaikki pääsarjan Ressat" -projektin aloittelun siis joskus syyskuun puolivälissä.

Tämä jäi joulutauolle, mutta joulun jälkeen taas jatkettu.

Resident Evil 4 - Tappelee remaken kanssa sarjan parhan pelin tittelistä. Uusille pelaajille kankea, mutta muutenhan peli hipoo täydellisyyttä. Monella tapaa minulle nostalginen, antoi mm. alkuinnostuksen opiskella espanjaa. HD Project ehdottomasti suositeltava asentaa. Tuli samalla pelattua 100% achievementit, kun puuttui vain Professionalilla läpäisy. Juoni tyhmä, mutta ottaa itsensä riittävän kevyesti. Lopun saari vähän laskee fiiliksiä. Ei ole enää selviytymiskauhua, vaan toimintapeli kauhulla.



Resident Evil 5 - Parempi kuin monet antavat ymmärtää. Juoni on paskaa animea, enkä pidä miten naisten rooli on pelisarjassa valunut viimeistään tässä osassa pehmopornoksi. Kaikilla D-kupin tissit ja vaot vilkkuu, jotta saataisiin myytyä teineille paremmin. Yksinpelinä ihan ok, co-opina sopivan seuran kanssa oikein hyvä, kunhan molempien odotustaso on oikea. Kuitenkin aika tasapaksu kokemus RE4 jälkeen, jossa huippukohtaa huippukohdan perään ja jatkuvasti muuttuvaa toimintaa. Paras osio on Lost in Nightmares DLC, jonka perusteella oltaisiin voitu tehdä ihan kauhupelikin kahdelle. Jos RE4 oli toimintapeli kauhulla, RE5 on pelkkä toimintapeli.



Resident Evil Revelations - toiminta menettelee, mutta tylsä, tasapaksu, hyvin evvk. Olen läpäissyt kolmesti, ja silti chapterista 4 eteenpäin muistikuvat sumenee aina. Todella unohdettava, eikä luksusristeilijästä oteta oikeastaan mitään irti. Onneksi aika lyhyt. "Previously on Resident Evil Revelations" -juonitiivistelmät sopisivat paremmin niihin 20-100+ tunnin peleihin. Jännempi kuin RE5, mutta kauhua vain muutama pieni kohta.



Resident Evil 6 - HAMMER THE BUTTONS AND WIGGLE THE STICKS. Tajusin 2h jälkeen, että kukaan ei pakota mua pelaamaan tätä, enkä mä ole niin tyhmä että käyttäisin tähän paskaan aikaani toista kertaa elämässä. Ehkä paskimpia ison budjetin pelejä joita olen koskaan läpäissyt. Parempi vain unohtaa koko olemassaolo.

...eli RE6 skipattiin ja siirryin suoraan Revelations 2. Revelationsit nyt tulivat mukaan, vaikka eivät pääsarjaa olekaan. Vielä jäljellä RE7, Re2 remake, Re3 Remake ja RE Village.