Pääsihän sitä viimeinkin kotiutumaan Stadin derbyn jälkipeleistä.
Ensimmäinen puoliaika oli sitä aiemmista derbyistä tuttua nuhjausta, joka saa pään särkemään ja jalan polkemaan. HIFK ei edes koittanut hyökätä, ja HJK tyytyi hidastempoiseen alibipyöritykseen. Pari ihan ok -tason paikkaa nähtiin, mutta ei mitään "miten v***ssa tuosta ei voi tehdä" -tilanteita. Saldoksi jäi suurimman ja kauneimman osalta Mensahin ja Patrosen loukkaantumiset, ikään kuin topparitilanteessa olisi muutenkaan ollut hurraamista Halmeen ja Jalaston ollessa jo poissa. Erinomaiseen syöttötyöskentelyyn kykenevä Valtteri Vesiaho paikkasi kuitenkin tyydyttävästi, ja Mensahin tilalle tuli standing ovationin saattelemana Tanaka.
Toisella jaksolla Klubin peli-ilme oli täysin erilainen. Tanakan mukaantulo mahdollisti lukuisat yhden kosketuksen syöttökuviot sekä peliä avaavat aivoitukset, joiden myötä joukkue alkoi päästä nopeisiin ylivoimahyökkäyksiin. Välttävän SJK-pelin jälkeen Rasmus Schüller osoitti pelinrytmityksellään ja jatkuvien oikeiden syöttösuuntien löytämisellä jälleen kerran, miksi oikea sarjataso löytyy paria pykälää ylempää. Tällä kaudella Klubin pelissä on nähty mielenkiintoinen muutos, kun paperilla modernin ajan laitapuolustajana pelaava Rafinha on ohjeistettu pallollisena kaventamaan keskustaan ja ottamaan vastuuta pelinrakennuksesta, ja 55. minuutilla se tuotti tulosta: Rafinha avaa keskiympyrän oikean puolen reunamilta vasemmalle laidalle levittäneelle Tanakalle, Tanaka pelaa nopeasti linjan taakse erinomaisesti juosseelle Schüllerille ja Schüller keskittää tarkasti maalialueen keskelle, jonka HIFKin kokematon Andberg jätti aivan liian vapaaksi. Onovolla ei oikein ollut edes mahdollisuutta puskea ohi.
Viitisen minuuttia aiemmasta HIFK pääsi ensimmäiseen etäisesti vaaralliseen vastahyökkäykseen, ja Forssellin oivaltavan kantapääsyötön (kannattaa katsoa) jälkeen Ristola pääsi tasoittamaan. Klubin synkkä jakso jatkui tuosta vielä muutaman minuutin, sisältäen HIFKin "miten v***ssa tuosta ei voi tehdä" -ylärimalaukauksen. 76. minuutilla yli minuutin kestäneen järjestelmällisen syötöillä etenemisen jälkeen Tanaka keskitti, HIFKin maalivahti Maanoja nyrkkeili pallon keskelle maalialuetta ja Annan pääsi laukaisemaan tavaramerkkituhnunsa, joka yli minun ymmärrykseni onnistui löytämään tiensä maaliin. Lopputuloksena 2-1 ja kipeä vasen korva, kun joku vatipää päätti osana Klubipäädyn koreografiaa käyttää aistitun äänenpaineen perusteella noin 100 desibelin edestä liian kovaäänistä bangeria.
Sarjatilanne näyttää ihan hyvältä: piste-ero kakkos- ja kolmostiloja pitäviin Ilvekseen ja Lahteen on 16, ja pelejä on jäljellä enää 7 kappaletta.
HYÖKKÄÄ HJK!
Toivottavasti jätkät pääsee jo ensviikolla treenaan ulkona.
