Ulkomaille muuttaminen, asuminen, sekä työnteko

Yllättävää että tyräleikkauksesta kuntoutuminen kestää noin kauan. Mulla oli kanssa sellainen pari vuotta sitten, ja se oli aikalailla parantunut pari-kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Toki olen sua nuorempi, muttei sen pitäisi niin paljoa vaikuttaa asiaan kun et varsinaisesti vanhuskaan ole, jos olen oikein ymmärtänyt.
3kk kohdalla pystyi tekeen kaikkea. Nyt reilu 5kk leikkauksen jälkeen alkaa olemaan salilla tulokset lähellä samaa kuin ennen leikkausta. Pitkään kipeytyi leikkauspaikka kun teki jotain coreen paljon ottavia juttuja kuten etukyykky, voimapyörä, yhdenkäden kulmasoutu, roikkuminen/leuanvedot tai penkki kaarella, ts. treenailin kivun rajoissa en sen läpi. Ajattelin, että parempi ottaa vähän rauhallisesti tässä kuin riskeerata. Lääkäri kyllä 2vk kontrollissa sanoi ettei paikka enää repeä mutta silti otin vähän rauhallisemmin treenipainojen ja liikkeiden kanssa. Ikääkin alkaa olemaan niin ei parane samalla lailla kuin jos olisi käynyt 20 vuotiaana operaatiossa.

Jos unohtaa liikuntahommat niin vois sanoa, että 8vk kohdalla oli jo kondiksessa ja kivut hyvin vähäiset. Mutta tästä oli pitkä matka siihen, että liikuntahommissa sai tulokset takaisin ja kipua/tuntemuksia ei tule kovienkaan treenien jälkeen.

--

Kalifornia vs. portugali ero niin selviää kun käy paikanpäällä harrastamassa. Se kolmas puoli on noi kalastushommat. Tuolla mun mainitsemalla alueella niin esim. kuningaslohta, kirjolohta, juovabassi, amerikansilli,... vaelluskaloista mitä nousee jokiin. Isot altaat missä karppi/monni/isobassi/... iso meri(niin portugalissakin) ja päälle noi vuorilla olevat arktisemmat missä on ainakin joskus ollut myös harjusta. Upeaa seutua. Kaliforniassa myös paljon julkista maata missä saa esim. metsästää, sienestää, marjastaa ja kaikki vedet yhteisessä omistuksessa niin paljon paikkaa missä saa kalastaa(myös yöllä). Portugali on vähän nihkeämpi mutta ihan ok. mahdollisuus silti.

Mulle kalifornia on rakas paikka missä olosuhteet vuodenympäri upeat. Ymmärrän hyvin jos jollekin toiselle portugali on vastaavalla tavalla sydäntä lähellä tai jos joku haluaa asua jossain megakaupungissa ja käy ulkona "vain" puistossa ja betoniviidakossa.

Tuossa jorpakossa alkoi kalifornian kalastushommat. Keväällä hetki kivaa vihreää sadekauden loppupuolella
1784542145155.png

Tätä allasta tuli kalastettua myös paljon
1784542170345.png

suolavesihommia, tuo oli "mun" spotti keskellä nudistirantaa.
1784542239539.png


Fillarihommia, ihan sootanan kuumottava paikka kun noita elukoita molempia puolin pitkin polkua
1784542295010.png

1784542323137.png

1784542437294.png
 
Viimeksi muokattu:
Talvipäivänseisauksena Belgiassa (8h)on 33%% pidempi päivä kuin Helsingissä (6h). Roomassa (9h) on sitten 12.5% pidempi päivä kuin Belgiassa.
Etelässä hämärä on lyhyempi kuin pohjoisessa, joten ero käytettävissä olevassa päivänvalossa ei ole noin suuri.

Sitäkin voi kysyä, että jos 6 tuntia (9-15) on masentavan pimeää, niin korjaantuuko vaikutelma 8 tunnilla (8-16).
 
Etelässä hämärä on lyhyempi kuin pohjoisessa, joten ero käytettävissä olevassa päivänvalossa ei ole noin suuri.

Sitäkin voi kysyä, että jos 6 tuntia (9-15) on masentavan pimeää, niin korjaantuuko vaikutelma 8 tunnilla (8-16).
Näin Etelä-Euroopassa asuvana voin sanoa, että ei tuossa päivänvalossa ole kovin suurta eroa Suomessa asumiseen verrattuna, jos on töissä paikallisen rytmin mukaan. Esim täällä standardi työaika on 8-17 tai 9-18 ja joulukuusta helmikuuhun on pimeää töihin mennessä ja on jo uudestaan pimeää töistä lähtiessä.

Viikonloppuisin tosin eron huomaa jonkin verran, kun ei tarvitse toimistossa kököttää koko valoista aikaa ja aurinko on varsin lämmin myös tammikuussa.
 
No ehkä mulla on liian ruusuiset muistot välimerellä asumisesta, onhan siitä jo toki kymmeniä vuosia aikaankin.
 
Onhan siinä aika iso ero että asuuko jossain ateena/rooma tasolla tai berliini, brysseli. Ei tosin aina se päivän pituus vaan miten kirkas aurinko on. Ehkä työ sallii sen, että voi käydä vaikka lounaanpäälle katsomassa aurinkoa talvella, vartin kävely, kirkas keli, piristää. On suomessakin melkoinen ero jos asuu rovaniemen talvessa tai helsingissä.
 
Sitäkin voi kysyä, että jos 6 tuntia (9-15) on masentavan pimeää, niin korjaantuuko vaikutelma 8 tunnilla (8-16).
15v Etelä-Saksassa ja Sveitsissä asuneena sanoisin että vaikutus on valtava.

Edit:

Ainahan kaiken voi selittää pois, mutta ainakin minulle ero on iso ja esim. En ole esim ikinä lasketellut keski-euroopassa valaistussa rinteessä, koska ei ole ollut tarvetta - suomessa tuo taas on aivan normi pl. Pitkällä keväällä.
 
Viimeksi muokattu:
15v Etelä-Saksassa ja Sveitsissä asuneena sanoisin että vaikutus on valtava.

Edit:

Ainahan kaiken voi selittää pois, mutta ainakin minulle ero on iso ja esim. En ole esim ikinä lasketellut keski-euroopassa valaistussa rinteessä, koska ei ole ollut tarvetta - suomessa tuo taas on aivan normi pl. Pitkällä keväällä.
Vuoret tekeekin ison eron, kun pystyy halutessaan nousemaan harmaan pilvimaton yläpuolelle. Muutenkin Etelä-Saksassa on mantereisempi ilmasto ja ehkä enemmän taukoja harmauteen. Voi olla luntakin.

Jos vertaa Etelä-Suomea vaikka Britteihin, niin en sanoisi eroa mitenkään valtavaksi. Suomen sisällä päivän pituus lyhentyy merkittävästi pohjoiseen mentäessä. Jo Oulussa valoisaa aikaa on selvästi vähemmän.
 
Vuoristo on hauska juttu tosiaan, siellä kun näkee aurinkoa vielä vähemmän, koskapa kaikki asuu laaksoissa. Ja kaiken voi toki selittää pois mutta kukaan ei Keski Europassa voi laskea valaistuja rinteitä koska 1) niitä ei ole 2) ihmiset ajetaan pois mäestä kun aurinko alkaa laskea. ;-)

Suomalaiselle lyhyt hämärä ja pimeän nopea tulo on tietenkin uutta, mutta siihen nyt tottuu viikossa. Ja jopa siihen ettei elämä pääty auringonlaskuun, ulos mennään syömään klo 9 illalla, koko perhe, ei vain isäntä grillille...

Mutta pitkät työpäivät pistävät kylä mietimään miksei ole nonnaa hakemaan lapset koulusta ja päiväkodista...olisi kätevää jos kolme sukupolvea asuisi samassa....
 
Jos vertaa Etelä-Suomea vaikka Britteihin, niin en sanoisi eroa mitenkään valtavaksi. Suomen sisällä päivän pituus lyhentyy merkittävästi pohjoiseen mentäessä. Jo Oulussa valoisaa aikaa on selvästi vähemmän.
Ei se pelkkä valoisa aika vaan miten kirkas aurinko on. Ylhäältä paistava kirkas aurinko versus himmeä hehkulamppu horisontissa. Pohjois suomessa horisontista kajastaa aurinko versus etelämpänä porottaa suoraan kuuma arska ylhäältä. Tän huomaa siinäkin, että etelämmäs kun menee niin aurinko lämmittää talvellakin sen lisäksi että on kirkkaampi. Eipä se päivä niin pitkä koskaan ole esim. päiväntasaajalla versus yötön yö rovaniemellä, silti ero auringon kirkkaudessa ja lämmössä on valtava.

Toinen juttu on ylipäänsä miten paljon aurinko paistaa paikassa X. On mestoja missä on kroonisesti pilvistiä/pimeää ja paikkoja missä on harvoin täysin pilvisiä päiviä. Englanti kuuluisa huonosta säästä.

Talvella voi etelämpänä käydä sen kirkkaan auringon moikkaamassa vaikka vartin kävelyllä lounaan päälle. Arska piristää.

Esimerkkinä nyt vaikka helsinki vs. las vegas tänään. Las vegasissa päivän pituus noin 14h, helsingissä melkein 18h. Las vegasissa auringon kirkkaus ihan eri leveleillä,... Eikä ulkona voi olla edes talvella ilman aurinkolaseja lyhimmän päivän aikaan kun aurinko on aina superkirkas. Aurinko myös paistaa reilun 300pv vuodesta. Paikallinen sää kuvassa.
1784629199161.png
 
Viimeksi muokattu:
Englanti kuuluisa huonosta säästä.

Toki, mutta suurin osa siitä on myös vain legendaa. Harva statistiikka tuotakaan tukee, Helsingissäkin sataa useampana päivänä per vuosi kuin Lontoossa. Verrattuna Etelä-Eurooppaan toki Briteissä sataa, mutta verrattuna pohjoismaihin ero on aika mitätön. Brysselissä sataa taas huomattavasti enemmän, mutta se nyt on niin synkkä kaupunki muutenkin.

Mutta auringon tehoa ei tosiaan monessakaan muisteta mainita, vain "valoisuuden". Eihän aurinko Lontoossakaan ole maaliskuussa alkuunkaan sama kuin täällä, kukatkin alkaa jo siellä kukkia silloin. Täällä saa ehkä vähän valoa naamalle, mutta sitten vaan D-vitamiinia naamaan ja unohdetaan elämä kuin Siilossa.
 
Toki, mutta suurin osa siitä on myös vain legendaa. Harva statistiikka tuotakaan tukee, Helsingissäkin sataa useampana päivänä per vuosi kuin Lontoossa. Verrattuna Etelä-Eurooppaan toki Briteissä sataa, mutta verrattuna pohjoismaihin ero on aika mitätön. Brysselissä sataa taas huomattavasti enemmän, mutta se nyt on niin synkkä kaupunki muutenkin.
Pointti oli, että englanti ei ole mikään auringonpalvojan paratiisi johon kannattaa muuttaa suomesta pois. Toinen pointti, että tunti yhdessä paikassa voi olla aika eri asia kuin tunti toisessa paikassa, etenkin talvella. Talvisen lontoon arska aika paljon kirkkaampi kuin helsingissä. Katsoo vaikka linkatusta kuvasta miltä talven (DEC PSH) arska ja sen voima näyttää parissa eri eurooppalaisessa paikassa ja miettii mitä se tarkoittaa ihmiskokemukselle kun käy lounaanpäälle kävelyllä nauttimassa piikkiauringosta.

1784632257083.png


PSH:n selitys lainauksessa
täyden auringon tunteja tai suoraan huippuauringontunteja. Aurinkoenergia-alalla termillä tarkoitetaan tuntimäärää, jonka aikana auringon säteilyteho on keskimäärin 1000 wattia neliömetriä kohden (1000 W/m²)

Lähteinä voi tavata vaikka
 
Viimeksi muokattu:
Mutta auringon tehoa ei tosiaan monessakaan muisteta mainita, vain "valoisuuden"
Totta, ja koomista on huomata että jos Suomessa on 24 astetta lämmintä, on kiva olla auringossa mutta varjossa tulee vilu, ja Roomassa varjossa on ok, mutta auringossa on tukalaa. Eli jopa ihan sama astemäärä ja tunne on ihan eri. Outoa sinänsä.

Mutta mitä sitten haluaa? Palelu on tylsää mutta kyllä oluen särpiminen kahvilan terassilla menee vaikka olisi vähän kuumempikin, mutta jos pitää käydä kolmessa kaupassa ja kulkea kaupungilla järjestelemässä asioita, esim. jonottamassa kaottisissa jonoissa jossain virastoissa, niin sitä ei aurongonpalvojakaan halua tehdä kovin kuumassa. Edes seisominen sardiinibussissa hyvin parfymoitujen rouvien seassa ei ole se paras nautinto -edes lomalla saatika töihin mennessä...
 
Viimeksi muokattu:
UV-säteily kannattaa muistaa. Välimerellä iho palaa helposti kesällä.
 
Totta, ja koomista on huomata että jos Suomessa on 24 astetta lämmintä, on kiva olla auringossa mutta varjossa tulee vilu, ja Roomassa varjossa on ok, mutta auringossa on tukalaa. Eli jopa ihan sama astemäärä ja tunne on ihan eri. Outoa sinänsä.
Täähän se, esim. mä asun las vegasissa. Joulukuussakin aurinko on niin kuuma päivällä, että jos on tuulensuojassa on kuuma t-paita+shortsit päällä. Koska yöt kuitenkin ovat kylmät niin yleensä on viileä viima käy eikä ole t-paitakelit. Aurinko ihan hullun tehokas, että saa noista yölämmöistä nostettua päivän piikkilämpöön

Minä lasken auringon lämmittävyyden ja kirkkauden samaan pakettiin kuuluvaksi, tulevat yhdessä. Las vegasissa aurinko paistaa ylhäältä ja suoraan, on kirkas ja lämmin samaan aikaan. Aina niin kirkas että ilman aurinkolaseja ei pärjää. Kesät kun tulee vietettyä pohjois suomessa niin siellä tuntuu eka päivät kuin olisi ilta keskipäivälläkin kun aurinko paistaa alhaalta eikä ole kovinkaan kirkas(pärjää ilman aurinkolaseja)

Viime vuoden las vegasin toteutunut joulukuu. Vaikka päivälämmöt näyttää matalilta niin aurinko on todella kuuma ja lämmittää. Nousee lämmöt aamun lähes nollista lähelle 20C:ta. Arskassa todella lämmin jos viima ei käy. Aamusta menee ulos niin saa olla pipo päässä, iltapäivästä voi pärjätä shortsit+t-paidalla.
1784633144625.png
 
Ymmärrän kyllä espanjan/portugalin/italian viehätyksen mutta ainakin itselle sellainen kokonaisvaltainen elämänlaatu tuntuu parhaalta eteläisessä Saksassa.
- hyvä tasapaino säiden suhteen, valtaosan vuodesta on suht mukavat lämpötilat. Talvi on sopivaa vaihtelua mutta lyhyt ja leuto, kesällä on kovat helteet vain lyhyen ajanjakson verran.
- paljon aktiviteetteja ja monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia (joka ikiselle urheilulajille ja harrastukselle löytyy paikalliset fanit). Viinijuhlia, oktoberfestejä ja niiden paikallisversiota vaikka kuinka paljon mutta kuitenkin saa olla myös omassa rauhassa halutessaan ja yksityisyyttä arvotetaan korkealle.
- toimiva yhteiskunta ja hyvät peruspalvelut; vaikkakin ns „hyvinvointiyhteiskunta“ on yleisesti paineen alla koko euroopassa yleisesta taloustilanteesta johtuen.
- hyvät työmarkkinat, tosin yhden ison teollisuusklusterin (autoteollisuus) haasteet vähän varjostavat. Näiden uutisten taakse jää piiloon että useilla muilla aloilla eletään vahvaa nousukautta.

Saksankielisella euroopalla on paljon annettavaa, mutta ymmärrän kyllä et se ehkä kaikille sovi. Integraatio-odotukset on kovemmat ja paikallista kieltä ei voi niin helposti vain sivuuttaa.
 
Ymmärrän kyllä espanjan/portugalin/italian viehätyksen mutta ainakin itselle sellainen kokonaisvaltainen elämänlaatu tuntuu parhaalta eteläisessä Saksassa.
Joo, itse asiassa Saksa on "aina" ollut suomalaisille jonkinlainen mallimaa, vaikka kuviteltu samanlaisuus Suomeen onkin paljolti harhaa.
- toimiva yhteiskunta ja hyvät peruspalvelut; vaikkakin ns „hyvinvointiyhteiskunta“ on yleisesti paineen alla koko euroopassa yleisesta taloustilanteesta johtuen.
Tämä onkin uutta, itse olen koko ajan luulut etä se johtuu oikeistolaistumisesta ja eriarvoistamisen tärkeydestä, halutaan että valtaosalla menisi huonosti, jota rikkaat olisivat rikkaampia.

Saksankielisella euroopalla on paljon annettavaa, mutta ymmärrän kyllä et se ehkä kaikille sovi. Integraatio-odotukset on kovemmat ja paikallista kieltä ei voi niin helposti vain sivuuttaa.
Ei välimerenmaissa asia ole yhtään toisin, vaikea kuvitella että pääsisit osaksi kylää, jos et osaa yhtään portugalia/espanjaa tai italiaa, varsinkin kun vain joskus paikalla käyvät kolmannen polven teinit osaa englantia. Ja onhan suomalaisen hyvin vaikea elää maassa maan tavalla, kyllä ne suomalaisuudet tungetaan esille joka käänteessä. Toki useimmiten vahingossa.
 
En tiedä integroituuko suomalaisetkaan suomeen enää niin kovin hyvin. Moniko tuntee naapurinsa, käy naapurin luona kahvilla, naapurin kanssa lounaalla, peli-ilta naapurin kanssa? Kävellään vaan moikkaamatta ohi ja tuijotetaan lattiaa jos samaan aikaan sattuu hissiin? Ainoa integroitumispiste oikeasti työpaikka, muuten ollaan siinä omassa porukassa. Ei enää oikein ole voimissaan sellainen mitä muistan lapsuudesta kun oli tietty kahviaika ja saattoi naapuri tms. tulla kylään(kutsumatta) tai mentiin naapuriin kahville.

Semmonen suomalainen joka moikkaa naapurit ja tuntee ne integroituu kyllä muuallakin kun sama sosiaalinen meno jatkuu ja päinvastoin. Ulkomaille muuttanut suomalainen on pääsääntöisesti mun kokemuksen mukaan eksoottinen ja sen kanssa halutaan jutella. Suomalaisia harvemmin vihataan, tai ei ainakaan kohdalle ole osunut tällaista. Joskus on joku koditon huudellut valkoisesta ihonväristä minulle. Se on sitten itsestä kiinni alkaako juttusille vai eristäytyykö.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, Lissabonissa noita englantilaisia kodittomia näki. Pummasivat rahaa kaljaan. En antanut. Yritti vielä "sosiaalisesti" wanhaa mistä olet-jutskaa mitä kaikki pummit. Ai Suomesta, tiedän...vastasin että joojoo, tiedät Räikkösen. Ja se pyöritteli silmiään, mikä räikönen, Rasmus! Minun vuoroni pyöritellä silmiäni, mistä ukkeli tietää jonkun antiikkisen pändin. Illemmalla hotelliin ja töllö auki...ja siellä pyörii Rasmuksen video! ;-D

-Mun vaimo on tosiaan tuollainen eksoottinen jonka kaikki tuntee, niin täällä kuin Roomasakin: mama finlandese!
Mutta kyllä me kerrostalossa moikkaillaan, ja meillä on takapihalla yhteiset kasvimaat ja grilliterdet.

1784727502476.png
 
En tiedä integroituuko suomalaisetkaan suomeen enää niin kovin hyvin. Moniko tuntee naapurinsa, käy naapurin luona kahvilla, naapurin kanssa lounaalla, peli-ilta naapurin kanssa? Kävellään vaan moikkaamatta ohi ja tuijotetaan lattiaa jos samaan aikaan sattuu hissiin? Ainoa integroitumispiste oikeasti työpaikka, muuten ollaan siinä omassa porukassa. Ei enää oikein ole voimissaan sellainen mitä muistan lapsuudesta kun oli tietty kahviaika ja saattoi naapuri tms. tulla kylään(kutsumatta) tai mentiin naapuriin kahville.

Semmonen suomalainen joka moikkaa naapurit ja tuntee ne integroituu kyllä muuallakin kun sama sosiaalinen meno jatkuu ja päinvastoin. Ulkomaille muuttanut suomalainen on pääsääntöisesti mun kokemuksen mukaan eksoottinen ja sen kanssa halutaan jutella. Suomalaisia harvemmin vihataan, tai ei ainakaan kohdalle ole osunut tällaista. Joskus on joku koditon huudellut valkoisesta ihonväristä minulle. Se on sitten itsestä kiinni alkaako juttusille vai eristäytyykö.
Minä vietin lapsuuteni 80-luvulla Helsinkiläisessä lähiössä, naapureille moikattiin puolin ja toisin mutta koskaan ei kyllä käyty kahveilla tms.
 
Viittasin integraatio-odotuksilla pääasiassa siihen että saksankieltä on käytännössä pakko opiskella jos meinaa Saksaan asettua asumaan. Julkiset palvelut tarjotaan vain saksaksi, ja sama juttu koskee myös terveydenhuoltoa. Esimerkiksi muuttoilmoitus on hoidettava virastossa ja dokumentit & asiointi on pakko olla saksaksi. Virkailija melkein aina osaa englantia sujuvasti mutta hän ottaa mahdollisen riskin väärinymmärryksen seurauksista henkilökohtaisesti kontolleen jos ei käytetä saksankieltä, sama juttu joidenkin lääkäreiden kanssa.

Jostain syystä Saksassa on Suomella (ja kaikilla pohjoismailla) jotenkin erityisen hyvä maine. Kaikki ovat aina positiivisella tavalla kiinnostuneita. Esimerkiksi Saksassa asunnon haku on vähän kuin työpaikan hakua hakemuksineen yms, ja pari kertaa muuttaneena olen huomannut että kannattaa heti tuoda hakemuksessa ilmi suomalaisuus. Muuten yleensä ulkomaalaisuus on iso miinus yksityisille vuokranantajille mutta suomalaisena olen yleensä ollut ainoa ei-saksalainen ekojen joukossa asuntonäytössä ja vuokranantaja kysyy jotain Suomesta yms.
 
Tämä onkin uutta, itse olen koko ajan luulut etä se johtuu oikeistolaistumisesta ja eriarvoistamisen tärkeydestä, halutaan että valtaosalla menisi huonosti, jota rikkaat olisivat rikkaampia.
Ei tähän pysty kukaan nyt yhtä totuutta antamaan, mutta itse olen samaa mieltä sen näkemyksen kanssa että oikeistolaistuminen (tai muu ääriliike) on oire, ei juurisyy. Todellinen syy on ihmisten elämänlaadun heikentyminen ja riskien kasvaminen yleisen taloustilanteen vuoksi (inflaatio, työllisyys). Hyvinvointiyhteiskunta on kovan paineen alla ilman talouskasvua. Halutaan muutosta joten ryhdytään tukemaan niitä ketkä muutosta tarjoavat.
Saksassa oikeiston kasvu on selvästi alkanut itä-saksasta mutta hiipinyt nyt joka puolelle.
 
Tiedämme yhden maan jossa hallitus tietoisesti ajaa maata alas saadakseen tätä ääriajattelua aikaan. Duunarit haukkuu duunareita kommareiksi ja pitävät itseään omistavana luokkana, ainakin astuessaan kelasta ulos ;-)
 
Ulkomaille muuttanut suomalainen on pääsääntöisesti mun kokemuksen mukaan eksoottinen ja sen kanssa halutaan jutella. Suomalaisia harvemmin vihataan, tai ei ainakaan kohdalle ole osunut tällaista. Joskus on joku koditon huudellut valkoisesta ihonväristä minulle. Se on sitten itsestä kiinni alkaako juttusille vai eristäytyykö

Eksoottinen? Eiköhän toi nyt päde kaikkiin ulkomaalaisiin paljolti?:rofl:
Itsellä toi "you know you know/black round pirelli" aksentti kadonnut vuosia sitten että todella harvoin kukaan edes tunnistaa että olisi ulkomailta kotoisin.
Naapurin mies on kielitaiteilija ja oli ehkä eka tapaaminen vuosiin kun joku olisi kysynyt mistä aksenttini on.

Suomen reissut toki oon ihan muukalainen kun small talkia yritetään pitkässä baari/festari/kassan jonossa. Nyssea odotellessa tuli kysyttä ventovieraalta aikataulusta ja ei juuri vastausta tullut. Englantia käytettäessä sai paremmin neuvoa:rofl:
 
Eksoottinen? Eiköhän toi nyt päde kaikkiin ulkomaalaisiin paljolti?:rofl:
Suomalaisia on lukumääräisesti todella vähän, pieni kansa. Suomalaiset harvinaisia piilaaksossa tai las vegasissa missä nyt asun. Jos olet intialainen tai aasiasta niin näitä on paljon enemmän oli sitten kyse ensimmäisen tai vanhemman sukupolven maahanmuuttajasta. On varmaan vielä harvinaisempiakin kuin suomalaiset jos haluaa pilkkuja viilata. Piilaaksossa vaikea heittää kiveä ilman, että osuu esim. intia/kiina/vietnam/etelä-korea/meksiko/... akselilta maahantulleeseen, suomalaisia hyvin vähän. Löytyy myös ällistyttäviä asioita piilaakson läheltä kuten portugalilaislähiötä ja asiaankuuluvat marketit+ravintolat.

Aksenttia voi piilotella tai liioitella, ihan tarpeen mukaan. Aurinkorannat sun muut turistikohteet oma lukunsa. Niistä löytyy paljon suomalaisiakin ihan kuten muitakin turisteja.
 
Viimeksi muokattu:
Aksenttia voi piilotella tai liioitella, ihan tarpeen mukaan

Joo ja ei, kyllä niissä aina huomaa jos ei ole useamman vuoden puhunut kieltä. Itse junnuna alunperin aloittanut englantia oppimaan ja sitten myöhemmin jatkanut teinistä eteenpäin, kavereita on jotka teini-iästä aloittanut ja aksentti korostuu enemmän tietyissä sanoissa.
Suomalaiset podcasterit hyvä esimerkki kun englantia heitetään sekaan sana siellä ja täällä, Christopher Walker tyyliä vedetään.
 
Mulla taas espanjasta on jäänyt päälle puhumisen nopeus. Ja kun kielen on oppinut andalusialaisittain, niin sanoista jätetään useasti loppuosa pois. Elokuvat ja tv-sarjat katson espanjaksi.
 
Aksenttia voi piilotella tai liioitella, ihan tarpeen mukaan.

Missä tilanteessa aksenttia kannattaa piilotella? En ole ymmärtänyt. Tuntuu olevan suomalainen häpeä meidän aksenttiamme kohtaan, ettemme voi pärjätä jos meillä on aksentti, mutta ei jostain syystä haittaa yhtään intialaisia isoja pomoja.
 
Suomalainen aksentti englannissa on todella lievä, ei ole kyllä mitään hävettävää vaikka puhuisi ns „rallienglantia“. Silti puhutaan todella hyvällä tasolla, sanavalinnat ja rakenteet ovat ymmärrettäviä. Helpommin ymmärrettävissä globaalisti kuin esim. natiivienglanti skotlannista tai irlannista.

Omassa englannissa ei ole enää aksenttia, mutta saksaa en pysty puhumaan ilman todella vahvaa suomi-aksenttia kunnon ärrällä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta tässäkään ei ole mitään hävettävää. Saksaa puhutaan niin monilla murteilla että kaikenlaisiin ääntämistapoihin on totuttu.
 
Minä ajattelen aksentit murteina. Ei amerikassakaan kaikki puhu englantia samalla tavalla, murteita maahanmuuttajilla on rallienglannista intia/kiina-englantiin + natiivimmat murteet päälle. Siinä ei ole mitään hävettävää että ei halua murteesta eroon.

Toisinaan tulee vastaan natiiveja jotka eivät ole ulkomaalaisten kanssa kommunikoineet. Näille on todella vaikea ymmärtää, jos joku puhuu englantia "eri" tavalla, parempi skarpata ja puhua mahdollisimman selkeästi ilman murretta. Esim. mun parhana kalakaverin kanssa homma alkoi kun heppu "hei, sähän puhut kuin kimi räikkönen, ootko suomesta, tykkäätkö formuloista" :D
 
Viimeksi muokattu:
Tuntuu olevan suomalainen häpeä meidän aksenttiamme kohtaan, ettemme voi pärjätä jos meillä on aksentti, mutta ei jostain syystä haittaa yhtään intialaisia isoja pomoja.
Vähän samoja fiiliksiä. Ylipäätään suomalaisilla tuntuu häpeän tunne istuvan mielenmaisemassa erityisen vahvana. Hävetään omaa itseään, maata, osaamistaan, suomalaisten saavutuksia.... mitä nyt ikinä tulee mieleen. Ihme että tämä kansa ylipäätään on itsenäinen, kun ylpistymien tai iloitseminen yhtään mistään tuntuu ainakin tätänykyä olevan lähes kuolemansynti. Tää tulee itsellä aina mieleen maailmalla reissatessa kun kohtaa jonkinlaisen variaation teemasta "olteko kokeillut/tutustunut asiaan X tässä paikassa? Ne on täällä maailman parhaimpia/superlatiivimpiä!". Aina tulee mieleen että "kukaan suomessa ei kehtaisi sanoa noin".



Mitä tulee juuri kielien suhteen, niin allekirjoittanut seiskan oppilas heiluttelee häpeilemättä käsiä ja mongertaa tyytyväisenä turistioppaasta kopioimiaan "näin tilaat kaljan" -fraaseja matkoilla silloin kun oma varsinainen kielitaito ei mene yhteen paikallisten kanssa. Vaimokin ihan tyytyväinen tähän toimintatapaan, mutta häntä itseään taas ei saisi kuolemalla uhkaamallanaan avaamaan edes englanninkielistä sana-arkkuaan, koska kokee jostain syystä valtaavaa häpeää osaamistasostaan vaikka se suomalaisella mittapuulla ei edes ole erityisen huono. Se henkinen mentaliteetti että suurinpiirtein pitää olla joku RP:tä puhuva oxbridgeläisprofessori tilataaksen makkispekkikset tai muuten ikuisesti vaiti on hämmentävää itseään jalkaan ampumista,- etenkin kun se suomalainen aksentti on vielä todellisuudessa niiden helposti ymmärrettävien joukossa...
 
Viimeksi muokattu:
Vähän samoja fiiliksiä. Ylipäätään suomalaisilla tuntuu häpeän tunne istuvan mielenmaisemassa erityisen vahvana. Hävetään omaa itseään, maata, osaamistaan, suomalaisten saavutuksia.... mitä nyt ikinä tulee mieleen. Ihme että tämä kansa ylipäätään on itsenäinen, kun ylpistymien tai iloitseminen yhtään mistään tuntuu ainakin tätänykyä olevan lähes kuolemansynti. Tää tulee itsellä aina mieleen maailmalla reissatessa kun kohtaa jonkinlaisen variaation teemasta "olteko kokeillut/tutustunut asiaan X tässä paikassa? Ne on täällä maailman parhaimpia/superlatiivimpiä!". Aina tulee mieleen että "kukaan suomessa ei kehtaisi sanoa noin".



Mitä tulee juuri kielien suhteen, niin allekirjoittanut seiskan oppilas heiluttelee häpeilemättä käsiä ja mongertaa tyytyväisenä turistioppaasta kopioimiaan "näin tilaat kaljan" -fraaseja matkoilla silloin kun oma varsinainen kielitaito ei mene yhteen paikallisten kanssa. Vaimokin ihan tyytyväinen tähän toimintatapaan, mutta häntä itseään taas ei saisi kuolemalla uhkaamallanaan avaamaan edes englanninkielistä sana-arkkuaan, koska kokee jostain syystä valtaavaa häpeää osaamistasostaan vaikka se suomalaisella mittapuulla ei edes ole erityisen huono. Se henkinen mentaliteetti että suurinpiirtein pitää olla joku RP:tä puhuva oxbridgeläisprofessori tilataaksen makkispekkikset tai muuten ikuisesti vaiti on hämmentävää itseään jalkaan ampumista,- etenkin kun se suomalainen aksentti on vielä todellisuudessa niiden helposti ymmärrettävien joukossa...

Tuo vaimosi asenne voi johtua paljon koulun kieltenopiskelusta.. ainakin itsellä peruskoulussa ja toisella asteella (kauppis kasarilla) oli kaikilla kieltenopettajilla sama asennevamma kieliopin tärkeydestä. Ei opetettu puhumaan eikä käyttämään opittua kielitaitoa vaan muistettiin moittia ja kokeissa vähentää vähintään puolet pisteistä vaikka sanat olisivat hallussa mutta lause ei kieliopillisesti mennyt ihan putkeen..
 
Puhumalla sitä oppii ja paikalliset arvostavat ulkomaalaisen halua puhua maan kieltä, vaikka virheitä tekisi. Monesti taustalla auki oleva radio auttaa myös huomaamatta opiskeluissa.
Näin itse aikoinaan tein, enkä todellakaan silloin olisi uskonut, että joku päivä kirjoitan lukuisiin espanjalaisiin aikakaus- ja sanomalehtiin, joita myös sittemmin siteerattiin radiossa.
 
Itse asuin kauan sitten kolme vuotta Englannissa eikä siellä ketään suuremmin kiinnostanut mistä olen kotoisin. Eikä kyselty lisää vaikka asia kävikin joskus ilmi. Silmiä avaava kokemus kun itseäni aina kiinnostanut mistä ihmiset on. Ja uteliaana kyselen herkästi lisää jos pääsee jutulle.

Englanti kielenä kyllä aivan hullun vaikea hallita kunnolla kun sanaston määrä on ihan hirveä. Ja brittien paikallismurteita on todella vaikea jäljitellä. Itse olin sinne mennessä omaksunut jonkin sortin jenkkiaksentin ärrineen josta eroon pääseminen kesti vuoden.
 
Itse asuin kauan sitten kolme vuotta Englannissa eikä siellä ketään suuremmin kiinnostanut mistä olen kotoisin. Eikä kyselty lisää vaikka asia kävikin joskus ilmi. Silmiä avaava kokemus kun itseäni aina kiinnostanut mistä ihmiset on. Ja uteliaana kyselen herkästi lisää jos pääsee jutulle.

Englanti kielenä kyllä aivan hullun vaikea hallita kunnolla kun sanaston määrä on ihan hirveä. Ja brittien paikallismurteita on todella vaikea jäljitellä. Itse olin sinne mennessä omaksunut jonkin sortin jenkkiaksentin ärrineen josta eroon pääseminen kesti vuoden.
Englanti on itseasissa aika helppo kieli, vaikka sanastoa toki on runsaasti ja sanojen lausumisesta ei voi aina tietää. Mutta ihan totta, että Englannissa mullakin varmaan eniten ongelmia on ollut englannin kielen ymmärtämisessä, kun on eri murteita ja slangeja.

Omalla kohdalla ranska on varmasti ollut vaikein ja aikamoista tankeroa se on edelleen. Ei niinkään siksi, etteiko saisi perusasioita hoidettua, mutta on välillä pirun vaikea ymmärtää mitä ihmiset sanoo, kun puhutaan nopeasti ja niellään puolet sanoista. Ja sanojen suvut, jotka vaikuttaa sitten lauseeseen muutenkin plus kaksi eri imperfektiä. Numeroista nyt puhumattakaan. Vaikkapa yhdeksänkymmentäseitsemän on quatre-vingt-dix-sept. Eli 4x20+10+7. Ihan tolkutonta.

Saksassa on sanoilla toki jo kolme sukua, mutta siinä sanat sentään erottaa toisistaan ja numerot on järkeviä. Onneksi työkieli on englanti.
 
Englanti on helppo kieli ja itsekkin sen televisiosta ja koneen kanssa räplätessä opin lapsena. Kaikki tietokoneella oli aina englanniksi niin helposti oppi, kun kukaan ei ollut auttamassa ja itse piti tieto etsiä ja ohjelmia käyttää.
 
Sen verran tarkennusta että olin siellä Englannissa opiskelemassa yliopistossa ja piti pystyä tuottamaan virheetöntä tekstiä. Tenteissä ei saanut käyttää sanakirjaa jne. Perus puhe onnistui kyllä mennessä mutta ekan bussilipun kanssa oli jo haastetta. Yorkshiren murre oli silloin aivan vieras. Mutta nykyään se on se kotoisin ja kivoin puhetapa, jonka erottaa heti. Varmaan sama kaikilla joilla on kokemusta vahvoista murteista ulkomailla asuessaan.
 
Itsellä myös kokemusta brittien vahvoista murteista, Skotlannin perämetsissä voi jopa natiiveilla olla vaikeuksia ymmärtää, jos on vaikka aivan etelästä kotoisin.
 
Itsellä myös kokemusta brittien vahvoista murteista, Skotlannin perämetsissä voi jopa natiiveilla olla vaikeuksia ymmärtää, jos on vaikka aivan etelästä kotoisin.
Jep. Brittifirmat myös suosii skotteja puhelin palveluissa koska ne mielletään vilpittömiksi ja rehellisiksi. Aika monen skotin kanssa asioinut vesi, kaasu, sähkö yms asioissa jotka oli muutenkin alkuun ihan hepreaa suomalaiselle.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
312 970
Viestejä
5 315 519
Jäsenet
84 389
Uusin jäsen
RetKiKimppa

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom