Työelämäkeskustelu

Ei se uusi työpaikka välttämättä ole etätyö. Linkkarissa tuli vastaan yhden OP-laisen kirjoitus. Tohtorin tutkinto, tekee kovan luokan analyysiä ja on kulkenut 2 päivää viikossa Jyväskylästä Helsinkiin. Nyt pitäisi lisätä kolmas päivä, ja voi olla että vaihtaa paikkaa. Uskoisin että löytää Jyväskylästä töitä halutessaan ja varmaan voi tehdä toimistolla täyttä päivää.

Kuten yllä sanottiin, ne lähtee kenellä on parhaat mahdollisuudet löytää uusi paikka, ja ne on niitä kovan luokan asiantuntijoita. Perustekijät jää, kun ei ole vaihtoehtoja.
Tässä kohtaa sitten ehkä se syy vaihtaa oli jokun muu kuin etätyömahdollisuus. Jos etätyö on kynnys en ymmärrä miten asiaa auttaisi jos menee uuden työnantajan toimistolle duuniin.

Jää tästä kuva, että ei tykätä töistä/työnantajasta ja lähdetään sen takia muualle duuniin.

--

covid19 aikana oli pitkään pakko olla etätöissä. Mulle se oli iso rasite kun piti koordinoida monien tiimien ja ihmisten välistä tekemistä + itse myös koodata. Asiat tapahtuu ihan sairaan paljon paremmin kun saa naamatusten setviä asiat versus etäpalaverit+slack. Olisin tykännyt paljon enemmän hybridista missä viikottain 2 toimistopäivää, 3 etäpäivää. Toimistopäiville suuri osa palavereista + mahdollisuus epävirallisesti jutella asiat ja 3pv etätyö. Etätyöpäiville minimaalisesti palavereja.

Toki jos tekee yksikseen tai nappaa vaan työkalusta tikettejä niin tilanne erilainen. Tiedän kyllä tapauksia jotka puuhaa yksikseen. Kvartaaleittain käydään konttorilla pari päivää/viikko missä katsotaan edellinen kvartaali läpi + speksataan seuraava kvartaali.

tldr, politiikan tarvii olla tarpeen mukainen + esimies hanskaa poikkeukset kun on poikkeuksellisia yksilöitä ja tarpeita tiimissä mukana.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä kohtaa sitten ehkä se syy vaihtaa oli jokun muu kuin etätyömahdollisuus. Jos etätyö on kynnys en ymmärrä miten asiaa auttaisi jos menee uuden työnantajan toimistolle duuniin.

Case OP:ssa paljon napinaa on aiheuttanut firman tapa rekrytoida ihmisiä töihin pitkin poikin Suomea ja markkinoida hyviä etätyömahdollisuuksia, ja nyt vedetään matto alta.

Lainaamassasi viestissä henkilö asui Jyväskylässä ja toimisto on Helsingissä, aika pitkä työmatka. Itsekin näin linkkarissa jonkun tulevan ex-oopeelaisen joka asui Lappeenrannassa ja konttori Helsingissä, käynyt tähän asti 1x viikossa ja tulevaisuudesa pitäisi kulkea 3x niin työpaikan vaihto edessä.

Mitä tästä opimme: jos se etätyö on suuri osa työsuhdetta niin sitten se kirjatataan sopimukseen niin sitä ei voida poistaa pelkällä politiikkamuutoksella, vaan pitää neuvotella työsopimus uusiksi jos siitä halutaan eroon.
 
Tässä kohtaa sitten ehkä se syy vaihtaa oli jokun muu kuin etätyömahdollisuus. Jos etätyö on kynnys en ymmärrä miten asiaa auttaisi jos menee uuden työnantajan toimistolle duuniin.

Jää tästä kuva, että ei tykätä töistä/työnantajasta ja lähdetään sen takia muualle duuniin.
Kai se on hieman eri asia käydä Jyväskylästä Helsingissä lähitöissä kuin Jyväskylän sisällä lähitöissä. Ei se ongelma ole käydä toimistolla, vaan se että toimistolle on matkaa reilut 300km, ja työpaikkaa vaihtamalla voi jatkaa hybridiä tai vaikka kokonaan toimistolla, kun se matka on 3km eikä 300km. Oletettavasti nuo kaksi päivää ovat olleet aina keskellä viikkoa ja jotain kautta saatu halpa majoitus jne., ja kolmas päivä vaan alkaa rasittamaan liikaa (lapsiperhe-elämää, oletan).
covid19 aikana oli pitkään pakko olla etätöissä. Mulle se oli iso rasite kun piti koordinoida monien tiimien ja ihmisten välistä tekemistä + itse myös koodata. Asiat tapahtuu ihan sairaan paljon paremmin kun saa naamatusten setviä asiat versus etäpalaverit+slack. Olisin tykännyt paljon enemmän hybridista missä viikottain 2 toimistopäivää, 3 etäpäivää. Toimistopäiville suuri osa palavereista + mahdollisuus epävirallisesti jutella asiat ja 3pv etätyö. Etätyöpäiville minimaalisesti palavereja.

Toki jos tekee yksikseen tai nappaa vaan työkalusta tikettejä niin tilanne erilainen. Tiedän kyllä tapauksia jotka puuhaa yksikseen. Kvartaaleittain käydään konttorilla pari päivää/viikko missä katsotaan edellinen kvartaali läpi + speksataan seuraava kvartaali.
Tilanteet vaihtelee, itselläni on aika itsenäistä työtä ilman varsinaista tiimiä, ja muutenkin itseohjautuvaa, mutta eri sidosryhmien kanssa pitää olla kokoaika yhteyksissä, niin toimistolle meno tarkoittaisi vain meluisampaa ympäristöä ja huonompia työvälineitä. Sitten siinä avokonttorissa pitäisi soitella muiden toimistojen väelle ympäri Suomea teams-puheluita tai mennä pienee koppiin pelkän läppärin kanssa.

Tässä keskustelussa on tavalaan kaksi eri aihetta, toinen on se että sopiiko etätyö kaikkeen, ja missä tilanteissa lähityö on parempaa jne., ja nää on tosiaan tapauskohtaista. Toinen on sitten se, että firmat ovat nyt alkaneet ottamaan one size fits all -ajattelua tähän, eivätkä perustelut oikein ole uskottavia. Luulen että samanlaista valitusta ja ihmettelyä tulisi, jos firmat yhtäkkiä määräisivätkin kaikki etätöihin, niinkuin korona-aikaan, eikä toimistolle saisi tulla kuin erikoistapauksessa.
 
Tässä kohtaa sitten ehkä se syy vaihtaa oli jokun muu kuin etätyömahdollisuus. Jos etätyö on kynnys en ymmärrä miten asiaa auttaisi jos menee uuden työnantajan toimistolle duuniin.

Jää tästä kuva, että ei tykätä töistä/työnantajasta ja lähdetään sen takia muualle duuniin.

--

covid19 aikana oli pitkään pakko olla etätöissä. Mulle se oli iso rasite kun piti koordinoida monien tiimien ja ihmisten välistä tekemistä + itse myös koodata. Asiat tapahtuu ihan sairaan paljon paremmin kun saa naamatusten setviä asiat versus etäpalaverit+slack. Olisin tykännyt paljon enemmän hybridista missä viikottain 2 toimistopäivää, 3 etäpäivää. Toimistopäiville suuri osa palavereista + mahdollisuus epävirallisesti jutella asiat ja 3pv etätyö. Etätyöpäiville minimaalisesti palavereja.

Toki jos tekee yksikseen tai nappaa vaan työkalusta tikettejä niin tilanne erilainen. Tiedän kyllä tapauksia jotka puuhaa yksikseen. Kvartaaleittain käydään konttorilla pari päivää/viikko missä katsotaan edellinen kvartaali läpi + speksataan seuraava kvartaali.

tldr, politiikan tarvii olla tarpeen mukainen + esimies hanskaa poikkeukset kun on poikkeuksellisia yksilöitä ja tarpeita tiimissä mukana.
Olisiko kuitenkin tuo jkl-hki välin kulkeminen ja tuolla joka viikko kolme päivää oleminen ( ei tuota matkaa kolmea kertaa viikossa jaksa ).
Käy aika raskaaksi olla iso osa ajasta pois kotoa ja hesan nähtävyydet tulee aika pian katsotuiksi.
Ylläolevaa miettien, voi se jokapäiväinen toimistopakkokin jkl:ssä olla helpompi.
 
Mitä tästä opimme: jos se etätyö on suuri osa työsuhdetta niin sitten se kirjatataan sopimukseen niin sitä ei voida poistaa pelkällä politiikkamuutoksella, vaan pitää neuvotella työsopimus uusiksi jos siitä halutaan eroon.
Entä jos opittiin, että etätyö toimikin huonommin kuin ajateltiin, virhe on korjattava? Mahdollisia syitä toimimattomuuteen esimerkiksi mun kohtaama kommunikaation epätehokkuus. Toisessa ääripäässä voi olla työntekijät jotka hyväksikäyttävät etätyötä sen sijaan että antaisivat 100% panoksen.

OP:n toiminta toki vaikuttaa ällistyttävän typerältä. Toisaalta en ole OP:n työsoppareita nähnyt niin en tiedä mitä niissä tarkalleen ottaen lukee etätyöstä ja sen pysyvyydestä.

YT-kierroksia lienee luvassa lähivuosina kun sopeudutaan uuteen aikaan missä yhä tehokkaammat työkalut auttavat työn kanssa. Osa firmoista optimoi kulurakennetta==irtisanomisia/ei rekrytä lähteneiden tilalle porukkaa, osa yrityksistä löytää uusia mahdollisuuksia ja laajentaa yrityksen toimialaa.
 
Mitä tästä opimme: jos se etätyö on suuri osa työsuhdetta niin sitten se kirjatataan sopimukseen niin sitä ei voida poistaa pelkällä politiikkamuutoksella, vaan pitää neuvotella työsopimus uusiksi jos siitä halutaan eroon.
Tänne pitäisi saada joku äänestys tehtyä jonnekin aiheesta etätyö ja sopimukset. Itselläni on sopimuksessa mainittu, että etätöitä teen. Ulkoa en nyt muista, että millä siirtymäajalla siihen voi tehdä muutoksia, mutta jotain turvaa tuo kuitenkin.
 
Tässä kohtaa sitten ehkä se syy vaihtaa oli jokun muu kuin etätyömahdollisuus. Jos etätyö on kynnys en ymmärrä miten asiaa auttaisi jos menee uuden työnantajan toimistolle duuniin.

Jää tästä kuva, että ei tykätä töistä/työnantajasta ja lähdetään sen takia muualle duuniin.

--
Eiköhän kyse ole aina kokonaispaketista. Esim omassa tapauksessa olin jättänyt pari eri työtarjousta ottamatta koska arvostin etämahdollisuutta enemmän kuin 15-25% palkankorotusta. Nyt kävi nykyisessä taloustilanteessa älytön tuuri, ja sain vanhaan palkkatasoon nähden ihan poskettoman tarjouksen toisesta firmasta. Tarpeeksi euroja tiskiin niin kyllä minä toimistolla käyn. Toisaalta jos jossain välissä tulee paikka missä nykyiset edut + palkkaus yhdistyy etätyöhön, niin vaihdan varmasti takaisin.
 
Eiköhän kyse ole aina kokonaispaketista. Esim omassa tapauksessa olin jättänyt pari eri työtarjousta ottamatta koska arvostin etämahdollisuutta enemmän kuin 15-25% palkankorotusta. Nyt kävi nykyisessä taloustilanteessa älytön tuuri, ja sain vanhaan palkkatasoon nähden ihan poskettoman tarjouksen toisesta firmasta. Tarpeeksi euroja tiskiin niin kyllä minä toimistolla käyn. Toisaalta jos jossain välissä tulee paikka missä nykyiset edut + palkkaus yhdistyy etätyöhön, niin vaihdan varmasti takaisin.
Yksilötason asiat aika eri kuin yritystason päätös. Kai sinne op:eenkin savun hälvettyä jää tapauksia jotka saavat olla etätöissä.

Tapaus op:ssa pakko olla jotain työsopimuksissa. Jos ei olisi työsopimukset OP:n kannalta sopivasti tehty niin kai ne muuttuvat toimenkuvat vaatisivat yt-neuvottelut.
 
Tilanteet vaihtelee, itselläni on aika itsenäistä työtä ilman varsinaista tiimiä, ja muutenkin itseohjautuvaa, mutta eri sidosryhmien kanssa pitää olla kokoaika yhteyksissä, niin toimistolle meno tarkoittaisi vain meluisampaa ympäristöä ja huonompia työvälineitä. Sitten siinä avokonttorissa pitäisi soitella muiden toimistojen väelle ympäri Suomea teams-puheluita tai mennä pienee koppiin pelkän läppärin kanssa.
Melkein sama. Duuni on hyvin itseohjautuvaa mallia. Sidosryhmien kanssa touhutaan paljon ja asiakkaiden kanssa ollaan myös tiiviissä vuorovaikutuksessa. Mutta kumpaankaan ei juuri tarvita läsnäoloa samassa tilassa. Tiettyjä tilanteita kyllä on, jolloin suunnittelijan ja tekijän kommunikointi livenä olisi tehokkain tapa. Muihin sidosryhmiin voi sitten pitää etäisyyttä ja hoitaa asiat sähköisesti. Oma tiimi on muutenkin hajaantunut ympäri maata, eikä kovinkaan moni ole yhtäaikaa samassa avokonttorissa muutenkaan. Läsnäolon merkitys on pienentynyt aika minimiin. Esihenkilö ymmärtää tämän ja tietää, ettei 20+ uravuoden konkareita ole mitään syytä kyylätä tai manageerata perkeleellä.

Sen sijaan työkalut, eli siis se fyysinen työpiste on ergonomisempi konttorilla. Ja ruokahuoltokin toimii paremmin siellä. Etänä toimin pitkälti välipalan voimin, kun taas konttorilla aina kunnon lounas. Toki iltasafka on sitten taas oikeaa ruokaa etäpäivinä ja kevyempää tavaraa konttoripäivinä.

Musta on vaan niin pirun mälsää istua konttorilla puoli päivää kuulokkeet päässä, joten teams-painotteiset päivät mieluummin kotona. Mutta kyllä mä myös kaipaan sitä läsnäolon tuomaa sosiaalisuutta. Nyt on hyvä vapaus ja tasapaino noiden asioiden suhteen. Olisi hiukan vaivaannuttavaa, jos sitä alettaisiin rikkomaan ja valvomaan. Töitä on kaikilla niin paljon, että lintsareilla se ei vaan sujuisi.
 
Tilanteet vaihtelee, itselläni on aika itsenäistä työtä ilman varsinaista tiimiä, ja muutenkin itseohjautuvaa, mutta eri sidosryhmien kanssa pitää olla kokoaika yhteyksissä, niin toimistolle meno tarkoittaisi vain meluisampaa ympäristöä ja huonompia työvälineitä.
Täähän se.

Itsellä se oleellisin sidosryhmä on talon ulkopuolinen toimittajatiimi niin käytännössä valtaosa rutiinipalavereista on ihan samanlaista etäsoopaa oli sitten toimistolla tai kotona.

Aiemmin meillä oli suositus käydä 2 päivää viikossa toimistolla - ja varmaan kävinkin tuon keskimmäärin, mutta se saattoi tarkoittaa että joku viikko olin 1 päivän toimistolla ja joku toinen viikko 4, riippuen miten firman muut pöhinäpalaverit ja workshopit rytmittyi, koska itsekin tykkään yleisesti pitää nämä ihan face-to face.

No, tuo 2 pv viikossa suositus muuttui 2 päivää viikossa toimistolla vaatimukseksi. Ei mitään pidemmän ajan keskiarvoa, vaan joka viikko, minimissään kaksi päivää, ja jos on poissaoloja, niin se vaatimus on silti kaksi päivää eikä suhteessa viikon työpäiviin työpäiviin. Eli jos tulit lomilta takaisin duuniin torstaina, istut sitten sen torstain ja perjantain sitten konttorilla, no ifs or buts.

No, nykyään käyn toimistolla just sen 2 päivää viikossa, enkä yhtää sen enempää vaikka välillö välillä kannattaisi ehkä. Päätän sitten randomisti kenen kyseisen viikon tärkeä(tm) läsnäpöhinäpalsun heitän bussin alle ja vedän etänä.
 
Täällä.

Liikaa häiritseviä tekijöitä, hälyä ja juoruilevia työkavereita, ja jatkuvasti tulee joku keskeyttämään (tää o kai sitä ns. "tiedon jakamista" ja "yhteisöllisyyttä") ellet mene komeroon tai hiljaisen työn alueelle - jotka sattuneesta syystä ylensä täynnä ellet tullut duuniin ennen aamukasia..... niin, ja pitkät lounaat, kahvitauot, ja "aamukahvit".

Jos ei ole palaverejä häiritsemässä saan parhaimmillaan kotona ~x2 enemmän aikaiseksi lun toimistolla. toimistolla voi tehdä vain lyhyttä silppua/ei-keskittymistä vaativia asioita ellet mene sinne komeroon, kotona voi tehdä oikeasti keskittymistä vaativia asioita. Usein teenkin niin, kun nyt näitä "lähipäiviä" pakotetaan kurkusta alas, että olen konttorilla viimeistään 0730, laitan yksityishuoneen oven kiinni, ja avaan sen seuraavan kerran kl. 16.

Läsnäolopäivä; jälleen kerran suoritettu, ja töitäkin on saatu tehtyä :D.

Keskeytyksissäkin on se juttu, että niiden ansiosta joku muu voi saada hommaansa eteenpäin. Jos joku avainhenkilö on etänä eikä vastaa Teams-viesteihin, saattaa useamman muun työt hidastua tai pahimmillaan jumittaa vaikka tämä avainhenkilö itse paiskisikin hommia 2x teholla. Varsinkin jos on kyse jostain asiasta, jota ei löydy julkisesta netistä. :)

Tosin kai keskeytyksienkin häiritsevyys vaihtelee henkilöittäin. Itse ehkä palaudun keskeytyksistä keskimääräistä nopeammin, mutta toisaalta en samalla tavalla kykene intensiiviseen pitkäaikaiseen keskittymiseen johonkin tiettyyn asiaan.
 
Onko tuo ihan totta, että joku ei vastaa teams viesteihin muka työpäivänsä aikana (ellei ole työreissulla) vai onko tässä nyt että halutaan vastaavan heti? Nykyajan työarki jotenkin hassu kun odotetaan viesteihin vastavan 5-10min sisällä. Miten työt ikinä etenevitkään ilman pikaviestimiä..

Jos oman työn eteneminen on toisen viiden minutin vastaamisen perässä niin eikö se ole aika huonosti suunniteltu? Jos nyt päivän aikana saa kuitenkin kiinni niin mikä siinä omassa työssä on niin tärkeää, että toisilta vaaditaan vastaamista heti? Niitä mätiä munia varmaan löytyy, mutta sopivasti kun itse yhteydessä päivän aikana siihen ~5-20 ihmiseen niin keneltäkään ei tarvitse vastauksia odottaa kauaa. Kaikki myös toimivat etänä.
 
Keskeytyksissäkin on se juttu, että niiden ansiosta joku muu voi saada hommaansa eteenpäin. Jos joku avainhenkilö on etänä eikä vastaa Teams-viesteihin, saattaa useamman muun työt hidastua tai pahimmillaan jumittaa vaikka tämä avainhenkilö itse paiskisikin hommia 2x teholla. Varsinkin jos on kyse jostain asiasta, jota ei löydy julkisesta netistä. :)

Tosin kai keskeytyksienkin häiritsevyys vaihtelee henkilöittäin. Itse ehkä palaudun keskeytyksistä keskimääräistä nopeammin, mutta toisaalta en samalla tavalla kykene intensiiviseen pitkäaikaiseen keskittymiseen johonkin tiettyyn asiaan.
itse teen näinä päivinä niin että aamulla kuittaan teams-viestit/sähköpostit kahvia juodessa ennen omien varsinaisia keskittymistä vaativien tehtävien aloittamista. Sitten lounaan kohdalla joko ennen tai jälkeen tsekataan onko mitään uutta, ja lopulta vielä sama ennen kotiinlähtöä.

Toki jos tietää että jollain jotain päällä mihin sua tarvitsee niin kyttään näitä eri prioriteetillä, mutta aika vähän sellaista joka niin tulenpalavaa ettei voisi puoli päivää/seuraavaankin päivään odottaa. Ja jos oikeasti on jotain akuuttia niin ylensä nämä henkilöt ymmärtää kyllä soittaa puhelun - en mä itsekään laittaisi Teamsin kautta vetämään mitään mihin tarvitsen vastauksen vartin sisällä vain että pääsisin sitten kiukuttelemaan ettei niitä vastausta tule tarpeeksi nopeasti :D
 
Tosin kai keskeytyksienkin häiritsevyys vaihtelee henkilöittäin. Itse ehkä palaudun keskeytyksistä keskimääräistä nopeammin, mutta toisaalta en samalla tavalla kykene intensiiviseen pitkäaikaiseen keskittymiseen johonkin tiettyyn asiaan.
Noin kymmenen vuotta sitten olen ottanut outlookeista ja teamseista (useita) kaikki hälytykset, notifikaatiot ja piipitykset pois, etten tiedä milloin viestiä on tulossa.

Nämä ovat asynkronisia viestintävälineitä. Tarkistan tulleet viestit, silloin kun se minun työrytmiini sopii.

Tämä on tehty keskeytysten vähentämiseksi ja mielenterveyden parantamiseksi.

Puhelin ja Teams puhelut sentään hälyttävät.
 
itse teen näinä päivinä niin että aamulla kuittaan teams-viestit/sähköpostit kahvia juodessa ennen omien varsinaisia keskittymistä vaativien tehtävien aloittamista. Sitten lounaan kohdalla joko ennen tai jälkeen tsekataan onko mitään uutta, ja lopulta vielä sama ennen kotiinlähtöä.

Toki jos tietää että jollain jotain päällä mihin sua tarvitsee niin kyttään näitä eri prioriteetillä, mutta aika vähän sellaista joka niin tulenpalavaa ettei voisi puoli päivää/seuraavaankin päivään odottaa. Ja jos oikeasti on jotain akuuttia niin ylensä nämä henkilöt ymmärtää kyllä soittaa puhelun - en mä itsekään laittaisi Teamsin kautta vetämään mitään mihin tarvitsen vastauksen vartin sisällä vain että pääsisin sitten kiukuttelemaan ettei niitä vastausta tule tarpeeksi nopeasti :D
Teamsista ilmoitukset pois päältä ja Outlook sammuksiin. Jos on oikeasti asiaa, niin sitten soittavat puhelimeen.
 
Puhelin ja Teams puhelut sentään hälyttävät.
Olen varmaan sanonut ketjussa ennenkin, mutta saunan takana on tilaa teams-puheluita adhoc-soittaville. Jostain syystä puhelimella soittaviin pystyy suhtaumaan neutraalimmin, kun sen saa akuuteissa tilanteissa äänettömäksi (etukäteenkin). Voi toki olla, että puhelimella soittavat ovat muutenkin kokeneempaa kaartia ja ymmärtävät mikä on tärkeää ja mikä ei. Pari teams-viestiä ja vielä soitto perään asiasta, joka ei ole akuutti tai ihan lillukanvarsia, niin :facepalm:
 
Olen varmaan sanonut ketjussa ennenkin, mutta saunan takana on tilaa teams-puheluita adhoc-soittaville. Jostain syystä puhelimella soittaviin pystyy suhtaumaan neutraalimmin, kun sen saa akuuteissa tilanteissa äänettömäksi (etukäteenkin). Voi toki olla, että puhelimella soittavat ovat muutenkin kokeneempaa kaartia ja ymmärtävät mikä on tärkeää ja mikä ei. Pari teams-viestiä ja vielä soitto perään asiasta, joka ei ole akuutti tai ihan lillukanvarsia, niin :facepalm:
"Hei, voiko soittaa?", "Moi, onko kiire" jne. viesteihin pyrin nykyään vastamaan tyylillä riippuu mitä asiaa sinulla on.
 
Entä jos opittiin, että etätyö toimikin huonommin kuin ajateltiin, virhe on korjattava? Mahdollisia syitä toimimattomuuteen esimerkiksi mun kohtaama kommunikaation epätehokkuus. Toisessa ääripäässä voi olla työntekijät jotka hyväksikäyttävät etätyötä sen sijaan että antaisivat 100% panoksen.

OP:n toiminta toki vaikuttaa ällistyttävän typerältä. Toisaalta en ole OP:n työsoppareita nähnyt niin en tiedä mitä niissä tarkalleen ottaen lukee etätyöstä ja sen pysyvyydestä.

YT-kierroksia lienee luvassa lähivuosina kun sopeudutaan uuteen aikaan missä yhä tehokkaammat työkalut auttavat työn kanssa. Osa firmoista optimoi kulurakennetta==irtisanomisia/ei rekrytä lähteneiden tilalle porukkaa, osa yrityksistä löytää uusia mahdollisuuksia ja laajentaa yrityksen toimialaa.
Näitähän me voidaan vain arvailla. Kyse voi olla johdon tai yksittäisten henkilöiden ”fiiliksestä”, tai sitten kovista mittaroitavista tuloksista. Itse veikkaan enemmän sitä fiilispohjaa, koska perusteina näissä päätöksissä näyttävät aina vilkkuvat sanat kulttuuri, kohtaaminen, yhdessäolo ja mitänäitänytoli eikä kukaan koskaan esitä mitään kovaa statistiikkaa siitä mikä on epäonnistunut tai jäänyt tekemättä etätöiden takia.

Toisin sanoen kyse voi olla siitä, että se mikä ei ole toiminut on ollut joidenkin henkilöiden mielestä väärä tapa työskennellä ja kommunikoida ja nyt se halutaan lopettaa jotta voidaan taas toimia niinkuin on toimittu aina ennenkin ja silloin oli asiat paremmin kun kaikki oli toimistolla.

Sama oli omallakin työpaikalla kun uudet säännöt tuli. Yritin haastaa esittämään jotain konkreettista siitä mikä ei ole onnistunut etätöiden takia, mitä on jäänyt tekemättä, mitä ei olla saavutettu, mutta yhtään mitään ei pystytty esittämään, koska tiimit olivat saavuttaneet kaikki tavoitteet ja suorittaneet kaikki tehtävät.

Ihan selkeästi omallakin työpaikalla n. 90% siitä ”spontaanista kanssakäymisestä” ja ”toistemme kohtaamisesta” on puhdasta paskanjauhantaa jolla ei ole mitään tekemistä työn kanssa. Kivahan se on jauhaa tyhjää, mutta meinaa vähän ahdistaa silloin kun hommat painaa päälle eikä saa töitä tehtyä kun viisi ihmistä vieressä juttelee viikonlopun menoja tai viimeisimpien yleisurheilukisojen tuloksia.

Joskus sitten voi säästää 30 sekuntia kirjoittamista tai nopean puhelun sillä että kävelee kollegan työpisteelle kysymään asian jonka kysyis etänä viestillä tai puhelulla. Jos kaipaamani tyyppi istuu eri osassa toimistoa niin kysyn joka tapauksessa puhelulla tai viestillä enkä lähde lompsimaan toisen työpisteelle kun ei edes tiedä onko tyyppi siellä vai jossain muualla.

Se kyllä taitaa olla totta, että ilmeisesti joillakin yksilöillä etätyö tuo jonkun ihan uuden vaihteen siihen työnvälttelyyn, ja työpäiviin suhtaudutaan kuin vapaapäiviin jolloin pitää vastata puhelimeen. Työnvälttelijöitä toki on toimistollakin, monessa paikkaa on näitä tyyppejä joilla on legendaariset puolen tunnin kahvitauot kolme kertaa päivässä ja tunnin lounas, sitten niiden välissä on hyvä kiertää työpisteillä vähän juttelemassa lätkätuloksia tai muuta päivänpolttavaa. Vaikea kyllä omassa työssä edes kuvitella miten tuo on mahdollista, kun useimpina viikkoina normaali työaika riittä nippa nappa työtehtävien hoitamiseen, niin vaikea nähdä miten olis mahdollista lähteä päiväksi hiihtämään niin että hommat tulis edelleen hoidettua. Ainoa syy minkä keksin miksi tuo on mahdollista on se, että henkilöllä ei ole oikeita töitä tehtävänään.
 
"Hei, voiko soittaa?", "Moi, onko kiire" jne. viesteihin pyrin nykyään vastamaan tyylillä riippuu mitä asiaa sinulla on.
Tämä tietysti edellyttää, että sattuu huomaamaan adhd-tapauksen viestin ennen kuin se puhelu tulee. Jostain syystä ”voiko soittaa” tuntuu olevan enemmän minuutin varoitus kuin luvan kysyminen. Paras sankari soitti kerran perään, kun status oli ”presenting”. Tuosta, että ei heti kerro asiaa, taisi jo olla juttuakin. Täysin käsittämätöntä touhua.
 
Tämä tietysti edellyttää, että sattuu huomaamaan adhd-tapauksen viestin ennen kuin se puhelu tulee. Jostain syystä ”voiko soittaa” tuntuu olevan enemmän minuutin varoitus kuin luvan kysyminen. Paras sankari soitti kerran perään, kun status oli ”presenting”. Tuosta, että ei heti kerro asiaa, taisi jo olla juttuakin. Täysin käsittämätöntä touhua.
Keväällä loppui yksi palaveri 13.55 ja kalenterissa oli seuraava alkamassa 14.00. Heti kun status muuttui mulla vihreäksi, alkoi Teams soittamaan. Löin luurin korvaan ja kirjoitin sille että nyt en ehdi, mitä asiaa. Reilun tunnin päästä vastasi että ei mitään enää, selvisi jo.
 
"Soittamalla asiat selviää" pitää kyllä silleen paikkansa, että jos etsin jotain työkalua tms. niin 5-15min etsinnän jälkeen jos kilauttaa kaverille niin todennäköisimmin silmät osuu siihen mitä etsin samalla hetkellä kun toinen ehtii vastaamaan, tai viimeistään kun olen ehtinyt selittää mitä etsin.
 
Keväällä loppui yksi palaveri 13.55 ja kalenterissa oli seuraava alkamassa 14.00. Heti kun status muuttui mulla vihreäksi, alkoi Teams soittamaan. Löin luurin korvaan ja kirjoitin sille että nyt en ehdi, mitä asiaa. Reilun tunnin päästä vastasi että ei mitään enää, selvisi jo.
Vähän saman asian variaatio, kun joku samassa palaverissa ollut soittaa välittämättömästi (kysymättä) heti perään. Ulkoisten palaverien jälkeen yleensä odotettu ja sovitti temppu, mutta sisäisen peruspalaverin jälkeen ihan saamarin rasittavaa. Pitäis edes kusitauko ja omien ajatusten kokoaminen saada tehtyä.
 
Vähän saman asian variaatio, kun joku samassa palaverissa ollut soittaa välittämättömästi (kysymättä) heti perään. Ulkoisten palaverien jälkeen yleensä odotettu ja sovitti temppu, mutta sisäisen peruspalaverin jälkeen ihan saamarin rasittavaa. Pitäis edes kusitauko ja omien ajatusten kokoaminen saada tehtyä.

Tästä kannattaa ehkä kysyä tai sanoa. Omasta mielestäni paras aika soittaa ennen kuin ehdin aloittaa mitään uutta.
 
Vähän julma tapa hoitaa kyllä nämä ns. "Yt-neuvottelut", kun aivan varmasti ihmisiä joutuu nyt irtisanoutumaan tyhjän päälle ja jos (kun?) työttömyyskassasta et saa heti rahaa, koska itse irtisanouduit.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: drc
Vähän julma tapa hoitaa kyllä nämä ns. "Yt-neuvottelut", kun aivan varmasti ihmisiä joutuu nyt irtisanoutumaan tyhjän päälle ja jos (kun?) työttömyyskassasta et saa rahaa, koska itse irtisanouduit.
No jaa, jos mitään kirjallista sopimusta etätyöstä ei ole tehty, niin minusta on naiivia luottaa siihen että sama tilanne säilyisi ikuisesti. Työnantajallahan on direktio-oikeus. Korona-aikana jotkut muuttivat toiselle puolen Suomea etätöihin ja sitten alkoi itku ja ihmettely kun paluu normaaliin koitti.
 
No jaa, jos mitään kirjallista sopimusta etätyöstä ei ole tehty, niin minusta on naiivia luottaa siihen että sama tilanne säilyisi ikuisesti. Työnantajallahan on direktio-oikeus. Korona-aikana jotkut muuttivat toiselle puolen Suomea etätöihin ja sitten alkoi itku ja ihmettely kun paluu normaaliin koitti.
Totta tämäkin. Tosin korona-aikana se pöhinä etätyön ympärillä oli niin voimakasta. Keltainen lehdistö oli jopa kaivanut kuvan jostain vanhasta mummosta -80 luvulta tekemässä etätöitä. Sitten kun yritykset ovat tähän mennessä rekrytoinneissa kertoneet melko joustavista etätyö mahdollisuuksista, jolla on saatu houkuteltua vähän kauempaa sopivaa kandidaattiakin.

Ei siis toisaalta mikään ihme, että ihmiset ovat aika naiivisti luottaneet, että näillä mennään, kun pöhinä on ollut niin kova asian ympärillä.
 
Vähän julma tapa hoitaa kyllä nämä ns. "Yt-neuvottelut", kun aivan varmasti ihmisiä joutuu nyt irtisanoutumaan tyhjän päälle ja jos (kun?) työttömyyskassasta et saa heti rahaa, koska itse irtisanouduit.
No eihän sitä nyt tarvitse suoraan irtisanoutua. Meneehän tuossa kuukausia ennen kuin työnantaja reagoi siihen, että hoidat sitä läsnäolovelvoitetta vain vähän sinne päin, sitten järjestää puhuttelun, suullisen varoituksen ja lopuksi kirjallisen varoituksen. Naamakertoimesta ja esihenkilöstä riippuen tuota polkua käydään sitten eri tahtiin tai painetaan hommaa villaisella minkä pystytään.
 
No eihän sitä nyt tarvitse suoraan irtisanoutua. Meneehän tuossa kuukausia ennen kuin työnantaja reagoi siihen, että hoidat sitä läsnäolovelvoitetta vain vähän sinne päin, sitten järjestää puhuttelun, suullisen varoituksen ja lopuksi kirjallisen varoituksen. Naamakertoimesta ja esihenkilöstä riippuen tuota polkua käydään sitten eri tahtiin tai painetaan hommaa villaisella minkä pystytään.
Asian voi hoitaa ammattimaisesti tai sitten tälleen päin persettä joka todennäköisesti kolisee omaan nilkkaan jossain kohtaan.
 
Asian voi hoitaa ammattimaisesti tai sitten tälleen päin persettä joka todennäköisesti kolisee omaan nilkkaan jossain kohtaan.
Jos työnantajan kanssa on yhteisymmärryksessä työt sujuneet tietyllä määrällä etätöitä ja työnantaja yksipuolisesti alkaa vaatimaan jotain muuta työsuhteen päättämisen uhalla niin tokihan sitä perseilyä saa pelata molemmat. Ja jos työntekijä alkaa välittömästi etsimään uutta työtä niin hyvin epätodennäköistä, että mitään kolisee omaan nilkkaan. Olettaen että työntekijälle on minkäänlaista kysyntää markkinoilla.
 
Nyt on työnantajan markkinat. Saa pyytää konttorille ja jos ei passaa niin voi etsiä uutta työtä. Mikä siinä nyt on niin ihmeellistä?
 
Meillä juuri työpaikalla todettiin, että vaihtuvuus on pudonnut ennätyksellisen alhaalle. Siinä varmasti monet johtajat taputtelevat toisiaan selälle.

Samaan aikaan henkilökunnan kyselyissä tyytymättömyys on lisääntynyt ja yleinen fiilis on, että samoin myös on käynyt sairauspoissaoloille.

Varmaan hiljaisesti suuri osa tietää, että vaihtuvuus pomppaa kaksinkertaiseksi heti kun suhdanne paranee (jos tässä maassa niin enää ikinä käy). Samaan aikaan voin kuvitella, että joissain firmoissa himmeämpi johto miettii, että ollaan tehty paljon oikein ja sitten ollaan suu pyöreänä kun porukka nostaa kytkintä heti kun voi.
 
Tästä kannattaa ehkä kysyä tai sanoa. Omasta mielestäni paras aika soittaa ennen kuin ehdin aloittaa mitään uutta.
Käytännössä se ongelma on enemmänkin ettei ehdi lopettaa edellstä asiaa kunnolla. Varsinkin, jos vetää puhetta, niin olisi tarpeen saada muistiinpanot siistittyä. Pahimmillaan soittaja varastaa sen pienen ajan mitä on seuraavaan kokoukseen.

Ehkä tässä koko hommassa on kantavana ajatuksena toisten työrauhan kunnioittamisen rsppeutuminen. Aikanaan, kun joutui nostamaan perseen penkistä, oli sentään pieni filtteri mitä lähtee kysymään.
 
Meillä juuri työpaikalla todettiin, että vaihtuvuus on pudonnut ennätyksellisen alhaalle. Siinä varmasti monet johtajat taputtelevat toisiaan selälle.

Samaan aikaan henkilökunnan kyselyissä tyytymättömyys on lisääntynyt ja yleinen fiilis on, että samoin myös on käynyt sairauspoissaoloille.

Varmaan hiljaisesti suuri osa tietää, että vaihtuvuus pomppaa kaksinkertaiseksi heti kun suhdanne paranee (jos tässä maassa niin enää ikinä käy). Samaan aikaan voin kuvitella, että joissain firmoissa himmeämpi johto miettii, että ollaan tehty paljon oikein

Mutta minnes ne lähtee, kun joka firmassa on asiat samalla tavalla? Ja seuraavissa oikeissa YT:eissä lähtee kaikki saikuttajat.
Muutenkin tuntuu siltä, että tämä toimistolle tuleminen on uusi normaali. Sopeudu siihen.
Toki onhan vaihtoehto jäädä himaan rypemään itsesäälissä työttömänä.
 
Kyllä eri firmoissa voi olla eri käytäntöjä. Mä olen uudella työnantajalla ja meillä on uutena juttuna toive, että ihmiset ”kävisivät välillä toimistolla” ja uutena päätös että voidaan palkata yksilöitä 100% etätöihin ulkomailta (alkuun listattu muutama random Euroopan maa jossa ei toimistoa).
 
Eikös tuossa OP:n jutussa ollut myös vähän se, että siellä haluttiin että ollaan konttorilla pe ja ma näin pakollisina päivinä ja sittne se yksi oli se sovittavissa oleva tiimissä? Eli sinällään aika haistapaska -tason tapa toteuttaa lähityö, koska jos ottaa huomioon nuo perjantait ja maanantait, niin jos olet kauempana töissä, on joko koko vkl kulutettava Hesassa tai sitten herättävä joskus aamuneljältä kun ei junatkaan kulje. Ihan silkkaa kiusantekoahan tuo käytännössä on ja organisaation liinaamista siinä mielessä et päästään ihmisistä eroon. Kimppakämppää vaan alle työntekijöille, eiköhän sellaiessakin pärjäisi.
 
Eikös tuossa OP:n jutussa ollut myös vähän se, että siellä haluttiin että ollaan konttorilla pe ja ma näin pakollisina päivinä ja sittne se yksi oli se sovittavissa oleva tiimissä? Eli sinällään aika haistapaska -tason tapa toteuttaa lähityö, koska jos ottaa huomioon nuo perjantait ja maanantait, niin jos olet kauempana töissä, on joko koko vkl kulutettava Hesassa tai sitten herättävä joskus aamuneljältä kun ei junatkaan kulje. Ihan silkkaa kiusantekoahan tuo käytännössä on ja organisaation liinaamista siinä mielessä et päästään ihmisistä eroon. Kimppakämppää vaan alle työntekijöille, eiköhän sellaiessakin pärjäisi.
Toisaalta maanantait krapulatehoista työtä kotikonttorilla ja perjantaina lounaalta hommat pulkkaan ja viikonlopun viettoon. Jos jonain päivinä hommista laistetaan/tehdään puoliteholla niin ma ja pe tulee mieleen.
 
Toisaalta maanantait krapulatehoista työtä kotikonttorilla ja perjantaina lounaalta hommat pulkkaan ja viikonlopun viettoon. Jos jonain päivinä hommista laistetaan/tehdään puoliteholla niin ma ja pe tulee mieleen.
Tottakai ja tästä ollaan samaa mieltä. Kuitenkin meitä on moneksi ja monella taas tuo pa ja ma on ihan normaaleja työpäiviä siinä missä muutkin. Ainakin edellisessä työpaikassa jossa oli 3 läsnäpäivää per viikko, oli normia et porukka kaikkosi toimistolta jo 12-13 pintaan. Samoin se päällikkötaso saapui maanantaina ehkä kympin tai lounaan aikoihin paikoille. Itsellä pe yleensä venähtää, koska Jenkkeihin aikaero aiheuttaa tiettyjä toimenpiteitä, mutta en tätä nyt voi yleistää kaikille todellakaan.
 
Lainaan taas vapaasti linkedinssä vastaan tullutta mielestäni hyvää kommenttia: Työnantajalla on direktio-oikeus määrätä missä työntekijä suorittaa työnsä. Se direktio-oikeus ei tarkoita, että työnantajan tekemät päätökset olisivat hyviä tai järkeviä.
 
Lainaan taas vapaasti linkedinssä vastaan tullutta mielestäni hyvää kommenttia: Työnantajalla on direktio-oikeus määrätä missä työntekijä suorittaa työnsä*. Se direktio-oikeus ei tarkoita, että työnantajan tekemät päätökset olisivat hyviä tai järkeviä.
Lisäisin tähän disclaimerin "*ellei muuta ole sovittu". Ollaan aika heikoilla jäillä, jos työntekijä on rekrytty etätyöperusteisesti ja yhdessä sovittua muutetaan. Tällaistahan se taisi joku OP:n tapauksesta esittää. Toki tässä voi monelle tulla ikävä muistutus siitä, että työsopimus on nimenomaan sopimus, jossa määritellään ehdot joihin sitoudutaan (sanottiin sitten mitä muuta tahansa). Eli lukekaa niitä lappuja ja vaatikaa korjaukset. Jos työnantaja puhuu yhtä ja lapussa lukee toista eikä lappua suostuta korjaamaan, niin haluatko oikeasti olla siinä firmassa?
 
Aika harvassa taitaa olla ainakaan isommat kotimaiset firmat, jotka suuremmassa mittakaavassa ovat tehneet oikeita etätyösopimuksia, ainakaan ns. "perustyöntekijöilleen". Ehkä tätä on jonkin verran saattanut käydä uusien rekrytointien kanssa, mutta jos olet ollut samassa työpaikassa koronasta lähtien, ei monissa firmoissa edes hybridityötä ole suostuttu ottamaan mukaan vanhoihin sopimuksiin. Sen sijaan on tehty joku hybridityöohje, jonka sisältöä ja voimassaoloa työantaja voi muokata mielensä mukaan. Toki sitten rekryissä hybridityömahdollisuuksia auliisti markkinoidaan, ja läheskään kaikki ei varmaan tajua katsoa mitä sopimukseen oikeasti kirjataan. Siellä voi olla työntekopaikkana se lähin toimisto, ja kirjauksena viittaus siihen hybridityöohjeeseen.

Vähän eri aiheesta, mutta pisti silmään joku päivä uutinen, jossa kerrottiin Volvon siirtävän Tukholman toimiston (jossa jou 450 henkeä, päääosin softakehitystä) Göteborgiin. Tuossa näkee hyvin sen, miten olematon rooli yksittäisellä rivityöntekijällä on isossa korporatiossa. Itse en toki tiedä miten paljon tuosta porukasta tekee töitä etänä ja miten paljon konttorilla, mutta tuollainen 500 kilometrin siirto siis tarkoittanee käytännössä joko muuttoa tai työpaikan vaihtoa. Luulisi autojen softakehityksellä olevan aika keskeinen rooli sähköautojen aikakaudella siinä, menestyykö tuote vai ei. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että ollaan käytännössä valmiita potkimaan koko porukka pihalle, ja ottamaan sitten uutta kuranttia osaamista tilalle. Eli yksittäisen tekijän arvo firmalle on melko mitätön, vaikka mukana varmasti on hyviäkin tekijöitä.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäisin tähän disclaimerin "*ellei muuta ole sovittu". Ollaan aika heikoilla jäillä, jos työntekijä on rekrytty etätyöperusteisesti ja yhdessä sovittua muutetaan. Tällaistahan se taisi joku OP:n tapauksesta esittää. Toki tässä voi monelle tulla ikävä muistutus siitä, että työsopimus on nimenomaan sopimus, jossa määritellään ehdot joihin sitoudutaan (sanottiin sitten mitä muuta tahansa). Eli lukekaa niitä lappuja ja vaatikaa korjaukset. Jos työnantaja puhuu yhtä ja lapussa lukee toista eikä lappua suostuta korjaamaan, niin haluatko oikeasti olla siinä firmassa?
Jos työnantaja vaikka "alentaa" ja pudottaa palkkaa, niin sitä uutta hommaa ei työntekijän ole pakko ottaa vastaan, mutta se on sitten irtisanomisperuste työnantajalle.
 
Omalla työnantajalla (kansainvälinen yhtiö) on käytäntö, että konttoripaikkakunnalla tai sen vieressä asuvat (en muista mikä se tarkka km raja on) saavat hybridisopparin ja kauempana asuvien kanssa tehdään suoraan remote soppari, jos sellainen kaveri ylipäänsä halutaan palkata. Ei niitä 100% remote tyyppejä paljon ole, mutta pelisäännöt on siinä mielessä selvät. Itselläkin on ihan virallinen hybrid diili tehtynä jälkikäteen. Mielenkiintoiseksi menisi, jos alkaisivat tuosta pakittamaan.
 
Jos työnantaja vaikka "alentaa" ja pudottaa palkkaa, niin sitä uutta hommaa ei työntekijän ole pakko ottaa vastaan, mutta se on sitten irtisanomisperuste työnantajalle.
Taitaa olla toisinpäin, pitää olla irtisanomisperuste, että voi tarjota palkanalennusta, koska se vaihtoehto on sitten irtisanominen. Noita on tehty esim. yt-neuvotteluiden yhteydessä eli vaihtoehto on ottaa huonommat ehdot tai sitten irtisanominen, kun se irtisanomisperuste on jo olemassa.

Mutta ei tuo noinpäin mene, jos ei nyt sitten ole viime aikoina lainsäädäntö muuttunut asian suhteen.
 
Viimeksi muokattu:
En ole kuullut etäsoppareista, mutta siinä vaiheessa kun olen toimarin ja lähiesihenkilöni kanssa sopinut sopparia neuvotellessa tekeväni 100% etänä niin ei tulisi mieleenkään jäädä jos alkaisivat vaatia kauas toimistolle. Ensin toki kertaisin mitä yhdessä suullisesti on sovittu ja antaisin yhden mahdollisuuden sopia. Sitten saattaisin jo vinkata kilpailuttavani työsopparini muualla. Palkkatasoon on yhdessä suostuttu etätyöehdoin enkä ole suostunut nykyiseen palkkatasooni toimistotyöläisenä.
 
Omassakaan työsopimuksessa ei varmasti kovin kummoisesti lue mitään mustaa valkoisella hybridityöstä vaan juuri tuollaisella firman työohjeella läsnäolosta surffaillaan.
Toki jos vaihtaisin työpaikkaa, ja varsinki jos se olis joku diili 300km päästä jossa lupaillaan 100% etämahdollisuutta, niin sitten haluaisin sen kyllä kirjattavan siihen. Nyt ei ole niin väliä mitä siellä sopparissa tän osalta lukee, koska sopeudun korona-ajan 100% etään, sekä pre-Korona-ajan 100% toimistoon, vaikkakin nykyinen hybridi on paras itselleni ja mielestäni firmalle.
 
Taitaa olla toisinpäin, pitää olla irtisanomisperuste, että voi tarjota palkanalennusta, koska se vaihtoehto on sitten irtisanominen. Noita on tehty esim. yt-neuvotteluiden yhteydessä eli vaihtoehto on ottaa huonommat ehdot tai sitten irtisanominen, kun se irtisanomisperuste on jo olemassa.

Mutta ei tuo noinpäin mene, jos ei nyt sitten ole viime aikoina lainsäädäntö muuttunut asian suhteen.
Joo, olet oikeassa. Ajatus katksesi kun kirjoitin viestiä useassa pätkässä ja siirtyessäni julkisilla paikasta toiseen.
 
Teksti tulee olemaan jonkinlaista ajatuksenvirtaa, koittakaa kestää. Tämä voisi sopia myös toiseen ketjuun, mutta liittyy eniten varmaan työhön.

Terveyden kansssa ollut haasteita, kun elämä koetellut. Haasteet pään kanssa ei ole itselle valitettavasti uusia, mutta tällä kertaa ne pääsi menemään aika pahaksi. Yritin aluksi sinnitellä tilanteen kanssa jonkin aikaa, mutta lopulta otin yhteyttä työterveyteen. Tilanne arvioitiin ahdistuneisuuteen liittyväksi ja sain alkuun lyhyen sairausloman.

Oireet helpottivat hetkeksi, mutta palasivat myöhemmin uudestaan, minkä vuoksi jouduin olemaan työterveyteen yhteydessä vielä useamman kerran. Sairauslomaa jatkettiin ja sain myös lääkitystä oireiden hallintaan. Lopulta töissä käyminen alkoi olla siinä määrin haastavaa, että päädyttiin pidempään sairauslomaan ja työterveysneuvotteluun. Neuvottelun jälkeen sovittiin, että töihin palataan asteittain ja alkuun lyhennetyllä työajalla.

Tässä kohtaa tulee sitten hieman haasteita.

Huomaan, että oon duunin kanssa melko umpikujassa. En välttämättä haluisi palata ollenkaan. Tehtävät itsessään ovat ihan ok hommaa, vaikka huomaankin ettei oikein kiinnosta samalla tavalla. Asiointi muiden kanssa on kuitenkin haastavaa ja paine on todella kova. Asioita pitäisi edistää jatkuvasti firman kasvaessa, mutta omat resurssit pysyvät käytännössä täysin samoina. Tähän yhdistyy sitten se, että aika monella tuntuu olevan melko paha olla ja sitä puretaan aika avoimesti. Kuraa saa siis niskaan ihan reilusti.

No mikä tässä sitten on se ongelma? Oma osaaminen ja koulutus on jo jokseenkin spesifiä, joten alanvaihtoa ei kovin helposti tehdä. Firman vaihtoa olen yrittänyt muutamaan kertaan, mutta kovin hiljaista tuntuu olevan vastakaiun suhteen. Tiedostan toki, että olen nuori ja urani alussa. Vaihto olisi siis varsinkin tässä kohtaa kohtuu "helppoa".

Toki tehtävänkuva on luonnollisestikin vähän sellainen, että tässä tuskin koskaan pääsee varsinaiseksi kehujen kohteeksi, vaan tietty määrä paskaa pitää varmaan vain sietää. Tähän päälle nykyisessä tehtävässä olen onnistunut saavuttamaan ihan kohtalaisen palkkatason ikäiselleni ja tiedän, että vaihtamalla tulisi helposti monta satasta kuukaudessa takkiin. Mielenterveydellä on hintansa, mutta ei nyt huvittaisi hävitä kauheata nippua rahaakaan.

Toisaalta oon onnistunut tehtävissäni haalimaan itselleni kohtuullisesti vastuuta ja esihenkilöltä sekä muilta sidoshenkilöiltä tulee hyvää palautetta. Tehtävissäni olen siis ilmeisesti pärjännyt hyvin. Siksi paljon mietityttääkin, että onko tässä vaan purtava hammasta ja otettava lääkäriltä ahdistuslääkkeet, kunnes oppii olemaan työn varjopuolien kanssa. Huomaankin, että elämä on rakennettu aika paljon työn ympärille.

Vai onko tässä kohtaa jo syytä ajatella, että jos työ aiheuttaa siinä määrin fyysisiä oireita ja työkyvyttömyyttä, niin ongelma ei välttämättä olekaan siinä, etten itse osaa suhtautua työn varjopuoliin? Jotenkin kaipaisin muiden kokemuksia siitä, missä kohtaa teillä on mennyt raja. Missä vaiheessa on todettu, että "tämä on nyt vain työelämää ja pitää opetella kestämään" ja missä vaiheessa taas, että "tämä työ ei yksinkertaisesti sovi mulle"?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
317 224
Viestejä
5 383 458
Jäsenet
85 599
Uusin jäsen
Niksutti

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom