Intel on julkaissut samoja prosessoreja 6-7 vuotta putkeen, sitten Sandy Bridgen 2011..
Intel on julkaissut vuosi vuodelta merkittävästi parempia prosessoreita jos tarkastellaan suurinta osaa pc-markkinoista, eli läppäreitä.
Sandy Bridgen jälkeenkin jokainen uusi core i5/7-sukupolvi on parantanut läppäreitä varsin tuntuvasti ja koskaan ei ole tullut edes mieleen, että voisin kyllä tyytyä edelliseenkin generaatioon jos on päässyt valitsemaan.
GPU-tehot ovat moninkertaistuneet tänä aikana, akkukestot parantuneet sekä idlessä, että per work-unit-done mittauksissa reilusti ja platform-tasolla uudet usbit, thunderboltit, ac-wifit ja pci-e ssd-liitännät ovat parantuneet.
Tavallaan totta. Esim. keskiluokassa on Haswellin* ja Kaby Lake R:n välillä (i5-4200U -> i5-8250U) neljässä vuodessa (2013 -> 2017) saatu tuohon 15 W ultrakannettavan muottiin tuplattua ydinmäärä samalla (jatkuvan käytön) peruskellotaajuudella (molemmissa 1,6 GHz).
Samalla yhden säikeen lyhytkestoinen suorituskykykin on kasvanut noin puolitoistakertaiseksi. Lisäksi tuo UHD 620 on hieman käyttökohteesta riippuen sen 10–100 % nopeampi. Toki tuo +10 % muistirajoitteisena ei paljoa mieltä lämmitä. (nVidia on toki räjäyttänyt tuon läppäri-GPU-tehon ihan uusiin sfääreihin noilla 10-sarjalaisillaan, sitä ei käy kieltäminen.)
Nämä kaikki toki näkyvät myös akun varassa olevan suorituskyvyn, mutta ei niinkään akkukeston, kasvuna.
Akkukestoa rajaa ei-peliläppäreissä tuo näyttöteknologia, joka ei ole oleellisesti kehittynyt. (Oma entinen alle kilon FullHD Haswell kannettavani meni tuohon nykyäänkin käytössä olevaan ”alle 5 W akkuvirrassa” -muottiin nettiselailussa tai kevyessä toimistokäytössä, jolla siitä sai sen noin 8 tuntia oikean maailman akkukestoa – lisäakulla alle 1300 gramman koneesta sai tuon tuplana, eli 16 tuntia. Tuo on itse asiassa jopa hieman paremmin kuin nykyinen painavampi, aavistuksen himmeämmällä näytöllä** oleva ja hitaampi Kaby Lake -kannettavani. Toki vertailu ei ole aivan reilu: hiilikuiturunkoinen Vaio Pro vastaan Asuksen nuhapumppu Zenbook. Mutta, juotettu RAM... ja sitten vielä lisäksi näppäimistön rajallinen kestoikä kirjoituskäytössä... melkeinpä pakottivat uusimaan.)
Edes tuo 100 % lisää tehoa neljässä vuodessa ei sitä olisi tehnyt. Sellainen klassisen Mooren lain mukainen 500+ % lisää tehoa olisi sen ehkä tehnyt. (Siis 2^(4 / 1,5) ~ 640 % ~ 540 % lisää.)
Edellinen läppärihyppäykseni oli paljon dramaattisempi. Jotta kilon kokoluokkaan sai 8 tuntia akkuekestoa budjetilla, niin valintana oli Atom N270 siinä toisen sukupolven Eee PC:ssä (901). Se oli vaan kaikin puolin hidas kone, siinä missä tuon Haswellin ja pöytäkoneen välillä ei ollut normaalikäytössä mitään eroa. Sillä ei kyllä olisi kuvia käsitelty, ei sillä TN-paneelilla, eikä sillä suorituskyvyttömyydellä.
* Ei ehkä ihan sattumalta ensimmäinen sukupolvi, missä oli noita 15 W kaksiytimisiä. Ja, lisäksi toki tuli AVX2-käskyt, joilla tuosta sai todella koomisesti hetkellisesti irti tasan yhtä paljon tehoa omalla yhden pienen niche-tarkoituksen C++-koodilla kuin mitä työkoneena tuolloin olleesta isosta muistaakseni Sandy Bridge -arkkitehtuurin neliydin-Xeon-työasemasta (jossa siis oli vain AVX128-tuki).
** Molemmat kyllä kalibroituivat nätisti riittävän pieneen värivirheeseen, ja jopa järkkärin RAW-kuvat tulevat nätisti m-sarjalaisella kunhan export-napin painalluksen jälkeen malttaa antaa koneen tehdä hommat rauhassa ja tekee jotain muuta. Tämän toki selvitin ennen ostosta. Applen MacBook taitaa oli muutamalla ammattilaisella vastaavassa käytössä, siis jos kuvia ei ole liikaa ja haluaa pienen ja kevyen kuvankäsittelykoneen. Ja, tämä nykyinen ei toki puhise tuossakaan kohtaa vaan istuu kiltisti pöydän kulmalla. Hidastuminen on minulle pienempi paha kuin tuulettimen ääni.