TI-miehet, kertokaa taustoistanne.

[teho75]

Arvon io-techiläiset!

Olen lukenut täältä ja muultakin juttuja joissa tehdään sekä vaativia että ihan perusremontteja autoon.
Jotkut saattavat olla amiksen autopuolen käyneitä mutta myös ihan itseoppineitakin.
Kiinnostaisi kuulla millainen koulutustausta Tee-Se-itse miehillä täällä on.

Mulla on musiikin opistoasteen koulutus enkä nuorena juurikaan tarvinnut työkaluja koskaan.
Sitten kun hommasin ensimmäisen auton 20 vuotta sitten, lainasin samantien kirjastosta Alfamerin korjausoppaan. Aivan perusasioista lähdin liikkeelle silloin auton kunnossapidon suhteen ja hommasin myös perustyökaluja. Tällä hetkellä taidot ovat kuitenkin harrastelijan tasolla mutta kyllä esim jarrusatulan vaihto, auton nesteet, jarrulevyn vaihto yms perusasiat osaan tehdä. Jakohihnan vaihto alkaa jo olla nykyiseen autoon liian vaikea mulle.

Olisi hauska lukea juttuja palstan korjausmiehistä.

 

[blastermaster]

Kai se on jostain polkupyörän huoltamisesta lähtenyt liikkeelle. Mopoa sitten isäukon/papan avustuksella ja siitä eteenpäin lähes kaikki tehty itse. Ainoa poikkeus oli autokorjaukset siltä ajalta kun asui kaupungissa ja oli vain yksi auto.

Eihän nämä remontit yleensä ole kuin pulttien ja mutterien irroittelua. Toisissa remonteissa enemmän, toisissa vähemmän. Itsellä autoremontteja nykyään eniten rajoittaa nosturin puute ja se että talli on täynnä pyöriä. Pyöräremonteissa ei ole toistaiseksi rajaa tullu muuten kun oikeanlaisten hitsivehkeiden kanssa.

Työkaluja joutuu kyllä melkein jokaista isompaa remonttia varten edelleen hankkimaan. Ulosvetimet on aina väärän kokoisia, 10 aina hukassa, hylsyt liian paksuja tai lyhyitä ja pyörissä on usein tullut vastaan valmistajan omien erikoistyökalujen hankinta.

Oikeaa koulutusta vain IT ja meritekniikasta.

 

[Cuubis]

Itellä pysyy työkalut kädessä ja ohjeita aika helppo seurata. Ongelmat luultavasti alkais siinä kohtaa kun joku menee enemmän tai vähemmän päin persettä ja tarttis jotain tietotaitoa olla. Sanotaan, että kantapään kautta tullut opittua moni juttu mutta ei oo onneksi vielä joutunu menemään lakki kourassa korjaamolle kun ei ite osannutkaan. Tulee monesti kuitenkin vietyä suoraan pajalle ammattilaisten tehtäväksi, kun ei huvita kerrostalon parkkiksella alkaa purkamaan autoa osiksi. Tosin siinä kohtaa jos simppeli asia maksaa turhan paljon ammattilaisen tekemänä, niin koitan tehä itse mahdollisimman paljon. Täytyy kuitenkin harkita aina mikä on järkevin ratkaisu missäkin tilanteessa. Jos olisi esim oma talli niin varmasti tekisin itse paljon enemmän.

Koulutus löytyy rakennusalan hommista mikä ehkä selittää sen etten vieroksu työkaluja ja työkseni ajan vähän isompia autoja, joten ajoneuvojen kanssa tulee touhuttua päivittäin vaikka työ rajoittuukin ajamiseen ja töissä huollot suorittaa lähes poikkeuksetta ammattilaiset. Tosin en oo vielä joutunut mitään isompia remppoja omaankaan autoon tekemään. Vaatimpia ollut tähän mennessä ilmastoinnin kompuran korjaus ja lisävalojen sähköjen veto jossa suht simppelissä hommassa lähinnä hankaluutta aiheutti paikkojen ahtaus ja normaalista poikkeavasti toimivat sähköt autossa, joten ei netistäkään löytynyt heti täydellisiä ohjeita vaan joutu miettimään mitä tekee. Loput on sitten pikkujuttuja ja näpertämistä. Yleensäkin omat tekemiset on lähinnä asioiden purkua ja kasaamista eikä niinkään että joutuisi ite "luomaan" jotain. Mutta kuten todettua kaupunkiasuminen ja omien tilojen puute rajoittaa aika lailla tekemistä.

Varmaan ekan kosketuksen näihin juttuihin sain skootterin kanssa kun tuli "tuunailtua" vekotinta.

 

[juu-zo]

Maalla asumista ensimmäiset 20 vuotta elämästä. Mopoja, krossipyöriä, peltoautoja, kevareita, jne. Siitähän kaiki lähtenyt. Amiksessa elektroniikkaa ja sen jälkeen automaatiota inssiksi. Opiskelujen ohessa pyörhuollossa 3 vuotta. Nykyisin autot sen verran vanhoja että ei niitä raaski korjaamollekaan viedä. Moottoripyörää nyt ropaa mielellään muutenkin. Ei siis varsinaista koulutusta mihinkään mutta tykkään tehdä kaikenlaista ja otan mielelläni selvää jos jotain en osaa. On siis tullut omakotitaloon tehtyä seinää, laatotusta kattoa jne, joten myös kaikkea muutakin kuin moottoriajoneuvoja kiinnostaa tehdä. Toki olen jälleen opiskelujen jälkeen maalle muuttanut.

 

[Toiota]

Mitään koulutusta minulla ei ole autoihin tai työkaluihin yleensäkään, kun olen akateeminen, mutta ihan maalaisjärjellä noita pieniä remppoja tekee.

Sen verran kun tajuaa osista, että esimerkiksi mikä osa moottoritilassa on laturi tai ohjaustehostimen pumppu, ja sitten vaan alkaa purkamaan tavaraa edestä pois tarpeeksi että sen saa vaihdettua. Ruuveja ne kaikki vaan on, ihminen ne on kiinnittänyt ja ihminen osaa ne avata. Ekalla kerralla saa vähän miettiä että kuinka tää tehdään, katsoa netistä apuja, mutta siitä ne taidot karttuu. Alfamerin oppaat ovat myös hyvää apua.

Aluksi köyhänä opiskelijana motivaatio oli puhtaasti raha, tai sen puute. Nyt palkka on ihan hyvä, mutta jotenkin tuo rassaaminen vapaa-ajalla on jäänyt harrastukseksi. Siitä tulee hyvä mieli kun osaa tehdä jotain itse.

 

[Mulqvist]

Aina on pitänyt purkaa ja kattoa miten kaikki toimii, siinä sitä sitten oppii.

Työn puolesta tulee paljon mekahommia, sähköä ja hydrauliikkaa joten kyky arvioida vaurioita ja niiden syitä harjaantuu edelleen.
Etenkin kun muutostöitä joutuu tekemään ettei tehtaan suunnitteluvirheet enään jatkossa vaivaa.

 

[Kaktus]

Eipä täälläkään ole kuin elektroniikka-asentajan paperit joista nyt ei suuremmin ole autohommiin hyötyä. Ehkä jotain sähköistä ymmärtää helpommin. Alkujaan tuli ensimmäiseen omaan autoon ruvettua opettelemaan isän neuvomana remontit. Sittemmin aina vaan enemmän ja enemmän opetellut tekemään, toki työkaluja joutuu aina silloin tällöin hankkimaan erikoishommiin. Myös muutto maalle omakotitaloon sallii remontoinnin kaupunkiasumista paremmin. Nykyisin korjailee jo kavereidenkin autoja kaljapalkalla, emännälle tuli tehtyä käyttöauto leima pitkäksi menneestä c4 quattro audista ja pihasta löytyy jo harrastejenkkikin. Seuraavana olisi kaverin audiin jakoremmin vaihto. Yksinkertaisesti vaan tykkään puuhastella autojen kanssa ja kaikki minkä itse tekee on silkkaa säästöä. Parin tunnin korjaamoveloituksella ostaa jo erikoistyökalujakin.

Ja tulihan sitä pikkunassikkana oltua isän mukana tallilla purkamassa jotain taunuksen kaasareita nurkassa.

 

[Marti77]

Monella on tuo autonrassaus lähtenyt kaveripiirin takia liikkelle jo mopoiässä kun on ollut mukana auttamassa.
Itse olen ammatikoulun autoasentajan koulutuksen käynyt ja siitä se on lähtenyt ja nykyisellä maanrakennus alan töissä kun olen niin raskan kaluston huoltaminen sekä korjaus sujuu kohtalaisen hyvin sen takia.
Itse en omaan autoon ole viime vuosina koskenut kun johonkin tuunamiseen tai muokkaukseen ja kun autotallia ei ole mihin saa auton mahtumaan niin jää se väkisin osan vuodesta pois.
Esim nyt kun kesäloma lopulta tällä viikolla alkaa pitäisi tehdä auton äänieristys kattoon mitä jäi viime kesän surkeiden kelien takia kesken sekä lisävalojen asennus maskiin.

Jos ei ole kokemusta niin autokerho voi olla yksi vaihtoehto riippuen löytyykö kerhotilat siihen.
Myös järjestetään erilaisia koulutuksia missä voi alkaa oppimaan pienet asiat kuten renkaanvaihdot,tarkistuskohteet ym..

 

[shakal]

Se lähti tuosta. Olin 8 vuotias, eli vuonna -96. Kesän ajelujen jälkeen se alkoi käryttämään öljyä ja oli muutenkin aika valmis.

Ja sit se kunnostettiin isän avulla paremmaksi.

Sen jälkeen lelut on kasvaneet. Kevarien jälkeen tuli autot ja suuremmat pyörät. Aina ollut tallipaikka missä niitä laittaa, yksin tai porukassa. Joitain vuosia tuli elettyä "tallielämää", eli pääasiassa elettyä tallilla rakentamassa autoja ja pyöriä. Sitten tuli avioliitto ja lapsi, sekä omakotitalo jossa oma talli, niin nykyinen rakentelu tapahtuu pääasiassa yksin kotosalla/pojan kanssa. Vieläkin tosin autan kavereita esim katsastamaan autojaan (tässä kuussa kaksi) jos vain kykenen ja ehdin.

En omaa mitään ammatillista koulutusta asiaa koskien.

Tälläkin hetkellä käyttöharrasteauton lisäksi projektimoottoripyörä. Ei sitä oikein ilman jotain pärisevää projektia osaa enää olla, vaikka tekeminen ei enää yhtä aktiivista olekaan kuin ennen.

 

[Nomber]

Youtubesta vaan ohjeet ja tekemään, korjaamot on niin kalliita että pakko huoltaa ja korjata auto ja pyörä itse. Hyvillä ohjeilla aika moni homma sujuu ihan hyvin vaikkei mitään kokemusta tai koulutusta olisikaan.

 

[jonesky12345]

Itse alotin homman aivan kylmiltään ostamalla skylinen, ei ollut mopoja tai mitään ennen sitä. Nykypäivän keskimääräistä nuorta selvästi paremmat kädentaidot kyllä löytyy kun mökillä nuoresta asti kaikenlaista värkkäillyt työkalujen kanssa ja sit jotain fillareita olen aiemmin huoltanut. Oikeestaan kaikki sellanen autospesifi kuten momentteihin kiristäminen jne tuli vasta tässä auton kanssa opeteltua. Tohon skylleen löytyi netistä kaiken, siis aivan kaiken kattava korjaamomanuaali englanniksi jossa on jokaisen pultin momentit ja kaikki mahdollinen, eli siitä on saanut alkuun apuja ja tästä sit duunaamalla on oppinut parissa vuodessa aika hyvin melkein kaiken. Viime talvena vaihdoin jakopäähän hihnan, kiristimet, vesipumpun ja sit vaihdoin ahtimen, suuttimet, tein sähköhommia, pakosarja ja imusarja oli irti jne. Aika pienellä kokemuksella, mutta rauhassa kun tekee niin oppii. Jos kädentaidot on alhaiset voi jotkut youtube videot olla avuksi, itse oon aika hyvin pärjäillyt ilmankin. Kunnolliset tarkoituksenmukaiset työkalut on niin tärkeitä, että asiaa pitää korostaa.

 

[Jo_Hani]

Itsellä mitään taitoa ole, maaseudulla kasvanut niin siellä saanut räpeltää mitä milloinkin, traktorin moottorin kunnostaminen ehkä suurimpia töitä mitä tullut tehtyä. Jos työkalut pysyvät kädessä eikä pelkää että kynsien alle menee paskaa niin jarrut/koiranluut/syylärit tms on niitä helpoimpia hommia. Nykyautoihin en paljoa itse koske, nopeammin saa kuntoon kun vie ammattilaiselle, mutta harrastepelit erikseen. Oppirahojakin on tullut maksettua mm hitsaamisessa ja se ei ole kyllä oma juttu. Nyt on tullut haettua uutta oppia osaavimmilta siskon taloprojektista, jos vaikka alkaisi joskus omaakin ~140v hirsitaloa kunnostamaan.

 

[Monologi]

Youtube on ihan hyvä, jos olisi jenkkiauto. Pitää sitten vaan katsella enemmän ja soveltaa. Niinkin, että välillä rassattu ja taas haettu youtubesta rohkaisua ja taas rassaamaan. Aina voi viedä ammattilaiselle, jos ei onnistu tai ei vaan ole mahdollisuuksia. Kuitenkin onnistuu niin se on mukava saavutus sekä mielenrauha ja säästää rahaa. Aikaa ei, mutta seuraavalla kerralla sitten.
Autoa rassatessa esim. lenkkiavaimet pitää olla tosi sirot, että pääsee edes vääntämään ja pitää kestää vasaralla hakkaamista. Paksuhko kiinalainen halppis lenkkiavain ei kestänyt hakkaamista. Mureni melkein kuin leipä ja tuli naurettua "Sulo Vilenin" lahja lenkkiavaimille.

 

[lanttu]

Sähköpuolen amiksessa joten ei se nyt hirveästi korjaamista avita.
Lapsena yleisesti kaikki lelut missä oli ruuvi niin oli pakko avata-->polkupyörä-->mopo/ruohonleikkuri yms. pienkoneet--->auto.
Pikkuhiljaa olen työkaluja ostiskellut ja työpaikallani missä autoa lähinnä korjaan on ulosvetimet, hitsikoneet ja järeämmät lyöntikalut.
Oikeastaan kaikki muut paitsi jakohihnan vaihdon teen itse, olen muutaman vaihtanut mutta en ihan luota omaan tekemiseen sen kohdalla.

 

[Latvus]

Isän kanssa tehnyt teininä jonkun verran remppoja ja siitä tullut alkusysäys. Alkuun hirvitti omia autoja räpeltää jakopään yms. osalta, kun se oli nuorena sällinä arvokkain omaisuus. Sitten työelämässä kun oppi laittelemaan satojentuhansien ja miljoonien arvoisia järjestelmiä (ei autoja), niin tuli suhteellisuuden taju oman koslan värkkäämiseen. Netistä löytyy kattavat ohjeet, niin on tullut tehtyä jos jonkinmoista omaan autoon. Oikeastaan vain alustan työt, joissa tarvitaan järeä prässi (laakerit) tai erikoislaitteita (ilmastointihuolto), on jääneet tekemättä. Laakereitakin yritin kotitekoisella prässillä ja liekillä saada irti, mutta antoi lattarauta ensin periksi.

Lisättäköön vielä, että nyt kun nähnyt itse huoltaessa, millaista jälkeä moni nyrkkipaja tekee, niin enpä kovin äkkiä veisi. Pari luottokorjaamoa on tiedossa, mutta on tullut näissä käytetyissä vaikka millaisia korjaamon virityksiä vastaan.

 

[Henkka77]

Itse heitin itseni aikoinaan suoraan syvään päähän ja eka autoremontti ikinä minkä tein itse alusta loppuun oli jakohihnaremppa.
Meni yllättävän kivuttomasti kun perustietotaito auton moottorista oli tiedossa. Toki luin paljon tietoa netistä ennen kuin tuohon ryhdyin.

 

[Henriquez]

Itselläni taustalla maalla asuminen ja raskaan kaluston kanssa temuaminen eri tilanteissa. Rakennusalalla ollut. Se itse tekemisen ilo harrastuksena on kiva. En työkseni alkaisi laittamaan missään nimessä.
Taitaa vaativin homma työtunteja katsoen olla juurikin joku jakohihnan vaihto ja kytkinremppa (piti selvittää auton käynistysongelma, joka selvisi, kun oli edellinen kytkinpaketti hajotessaan vienyt asentotunnistimen mukanaan).

 

[jonesky12345]

Autostakin riippuen jakopääremppa erityisesti hihnalla voi olla hyvinkin helppo. Jos kone on pitkittäin (takaveto) ja jakopää on edessä on tuo jakopääremppa yleensä aika suoraviivainen. Saattaa vaatia syylärin irroituksen ja olla snadisti työläs, mutta mitään erikoista siinä ei ole. Ei sitä jakopääremppaakaan yleensä kannata pelätä ja kerran kun on tehnyt niin samaan koneeseen sen tekee jatkossa sitten jo reippaasti nopeammin. Laatikon irrottelut juurikin kytkinhommissa voivat olla työläitä. Sekin lähinä laatikon painosta johtuvaa ja siitä, että auto pitää saada riittävän korkealle jne.

 

[Henriquez]

Autostakin riippuen jakopääremppa erityisesti hihnalla voi olla hyvinkin helppo. Jos kone on pitkittäin (takaveto) ja jakopää on edessä on tuo jakopääremppa yleensä aika suoraviivainen. Saattaa vaatia syylärin irroituksen ja olla snadisti työläs, mutta mitään erikoista siinä ei ole. Ei sitä jakopääremppaakaan yleensä kannata pelätä ja kerran kun on tehnyt niin samaan koneeseen sen tekee jatkossa sitten jo reippaasti nopeammin. Laatikon irrottelut juurikin kytkinhommissa voivat olla työläitä. Sekin lähinä laatikon painosta johtuvaa ja siitä, että auto pitää saada riittävän korkealle jne.

Se kytkinpaketin kohdistus, kun on heittänyt kopan paikalleen ennen kiristystä. Ei ole mitään erikoistyökaluja tai mitään.
Ja ärsyttävimmät hommat ovat olleet mystiset öljyvuodot/öljyä kuluu. Siinä sitten kone auki vaan.

 

[outonaapuri]

Ei ole mitään teknisen alan koulutusta eikä juuri nuorenakaan ropaaminen innostanut. Enemmän tuli tietokoneiden kanssa värkättyä tuonne reiluun 20v asti, ajokortinkin ajoin vasta 20v täytettyäni.

Toki jollain mopolla ja autolla on tullut piilossa ajettua jo alle kymmenkesäisestä mutta isäukko noita ropasi ja itsellä ei kyllä kiinnostanut yhtään. Toki nyt perus räikät ja lenkit tiesi ja mitä niillä tehdään mutta siihen se jäikin.

Käänne tuli sitten siinä vaiheessa kun tuli otettua vaihdossa vanha auton raato pihaan. Rahapulassaan sitä sitten pikkuhiljaa ropasi, jotain jarruja ja alustan niveliä. Viimeinen niitti oli kun paikallinen "nyrkkipaja" meni ja kusi siitä jakopäärempan, ei muutaku foorumit auki ja näppäilin itse sen kohilleen. Sain rempasta vielä rahatkin takaisin Seuraavaksi menikin sitten jo kk-laakerit ja oltiin jo konetta rakentelemassa. Enemmän autoja ropannut kaveri silloin mulle ihmetteli, että "1.5v sitten ei mies osannu jarrupaloja vaihtaa ja nyt rakentaa konetta kimppatallissa"

Ajaminen toki on kiinnostanut aina, ropaaminen ei niinkään. Näin köyhälle se tosin on välttämätön paha kun ei rahat riitä muillakaan teettää. Sen kun vain jossain vaiheessa tajusi että ihmiset nuo koneet on suunnitellu ja kyllä niiden toiminnan ymmärtää kun aikansa pähkäilee niin on tullut korjattua itse kaikkea mahdollista tehosekoittimesta traktoreihin.

Mitään vakavampaa "harrasteprojektia" mulla tosin ei koskaan ole ollut, harrasteet on aina olleet kakkoskäyttiksinä. Tuonne jääradalle on sitten tullut enemmän tehtyä, mutta siitäkin touhusta on oikea "autoharrastaminen" tai "rakennus" kaukana.

 

[Henkilöasiakas]

Lapsesta saakka isän mukana ollut tekemässä auto- ja muita remontteja niin siitä kai ne perusasiat on tarttuneet. 15-vanhana muut kun osti mopon, niin itse otin mielummin kuplavolkkarin, jota värkkäsin ja amistelin. Jotenkin vain syntymästä saakka tullut noita rapattua, niin ihan luontevaa edelleenkin tehdä aika paljon itse. Tekemällä tietenkin oppii koko ajan lisää, vaikka aiheeseen liittyvää koulutusta ei olekaan.

Välillä toki tulee tilanteita, että saattaa vituttaa joku jarrujen rappaus, mutta nykyisin on ollut aina useampia liikennekelpoisia autoja hallussa, niin ei ole mitään kiireen pakottamaa valmiiksi saantia. Huomannutkin jossain vaiheessa, että jos on vain yksi käyttöauto ja siihen jotain työläämpää tiedossa, niin voi jäädä tekemättä kunnolla, kun on kiire saada esim aamuun mennessä se valmiiksi. Nyt on ihan sama vaikka auto makaa tallissa viikon levällään, tekee silloin kun huvittaa ja ajelee toisella.

On asioita jotka ruukaan teettää käyttöautoille korjaamolla ihan muista syistä kuin osaamiseen liittyen. Jakoremmin vaihto on esimerkiksi sellainen, että niihin töihinhän tulee takuu mukana. Liian monta tuttua tiedän, jolla on jotain tuohon liittyvää hajonnut joko paskojen osien tai kiinnitysten takia, niin aika kalliiksi voi tulla. Samoin tiedän sellaisia, jolla korjaamo on kantanut vastuunsa vaikka remmin katketessa, vaikka varmasti jossain tapauksissa voi tulla aika pitkä inttäminen aiheesta. Tietty joku automaattivaihteiston öljyjen vaihto esim Audiin on myös sellainen, ettei ole edes järkeä välttämättä itse alkaa siihen, kun ei tiedä ennakolta paljon öljyä tarvii jne.

 

[Corex]

Aika paljon tulee ropailtua sen mitä pystyy tilojen puitteissa. Yleensä rempat rajoittuu sellaisiin minkä pystyy yhdessä illassa tai viikonlopussa tekemään. Tämä kyllä kattaa 95% siitä mitä on tarvinnut tehdä. Eli automaattiaskia tai konetta tuskin tulee leviteltyä pöydälle ennen kuin on omat tilat...

Isä näytti perusrempat ihan lapsena. Muistan joskus ala-asteikäisenä liukutappeja putsanneeni jarruista. Sitten oli mopoikä ja ei siinä kauaa mennyt kun sylenteri lepäsi pöydällä. Nykyään taidan osata paremmin mitä isä kiitos internetin ja ennenkaikkea Youtuben

 

[qettyz]

Oma historia nyt ei välttämättä niin hyvin kertoisi että TI hommatkin sujuu: Lapsena kyllä tuli kaikenlaista ropailtua jo ala-aste ikäisestä lähtien, piti purkaa kaikki lelut ja tutkia miten ne toimii, eipä radio-ohjattava autokaan kasassa pysynyt.
Käsityötunnit oli koulussa parasta. Nuoruus meni pitkälti tietokoneiden parissa ja opiskelin elektroniikkaa, mopoa ei ollut missään vaiheessa. Eli oikein perus nörtti. Autojen kanssa sitten sai temmeltää kun vanhojahan sitä vaan pystyi ostamaan.

Tässä nyt kun toistakymmentä vuotta toiminut huoltoteknikkona teollisuuden laitteiden parissa, niin on viimeistään oppinut sen, että kaikkea pystyy tekemään kun rohkeasti vaan alkaa hommiin. Vaatiihan se työkalut tietysti ja paikat missä tehdä.
Teknisiä ohjeitakin löytyy nykyään netistä hyvin helposti, joten nippelitietoa on saatavilla runsaasti.

 

[JKAVS]

Olen lapsesta asti ollut hyvin teknisesti orientoitunut ja maatilalla kasvaneena ollut aina mukana kun jotain konetta tai laitetta on korjattu.

 

[Focus0]

Omasta historiasta voisi kertoilla myös kaikenlaista.
Ala-aste ikäisenä väsäilin legoja ja leikin pikkuautoilla. Aika äkkiä jo pienenä innostui rallista kun enoni ajoi välikoppa escortilla rallia ja myöhemmin on ollut Starletteja ja Evo mitsujakin.
Siitä se kaikki todennäköisesti lähti.

14-15 kesäisenä tuli mukaan autojen ropaaminen kun molemmilla serkuilla oli autot joita sai ropata apuna. Toisella DX Corolla ja toisella E21 BMW 323. Olin apuna vaihtamassa Corollaan tekniikkaa ja bemariin tehtiin kansiremonttia ja vaihdelaatikko jumppaa.

Autojen lomassa myös tietokoneiden kanssa tuli touhuttua kaikkea. -99 vuonna ostin ensimmäisen oman tietokoneen.
Tuli myös tehtyä viikonloppu ja kesätöitä isän rakennusfirmassa millä kustannettiin atk ja mopo hommia.

Mopoikä oli ja meni.. Suzuki PV:llä sitä paineltiin naapureiden ja vanhempien kauhuna muiden kylän vesseleiden kanssa. Sakoilta vältyttiin vaikka päivänvaloa ei kenenkään mopot olisi kestänyt.

Auto ikään tullessa isä opetti opetusluvalla ajokortin ja siitä se sitten omalta kohdalta lähti omien autojen ropaaminen.
Ensimmäinen oma auto GTi Almera lunastettiin autoliikkeestä 2004 keväällä.
Liityin aika äkkiä autokerhoon johon kuulun tälläkin hetkellä vaikkei kerhokalustoa olekaan tallissa.

Ensimmäinen takapakki tuli. 7kk ehti nauttia omasta autosta ja kortti päätyi poliisien hyllylle ekaa kertaa(100 alueella 171km/h poliisimoottoripyörää vastaan, 3kk ajokieltoa ja ~1000€ sakkoa). Auto myyntiin ja skootterilla töihin.

Tuli tehtyä Levynkerääjän hommia, rengashommia ja elektroniikka-asentajan töitä.
2006 hankin C-kortin ja lähdin ajamaan Kiitolinjan jakeluajoa ja sitä ajoin aina 2014 tammikuuhun asti.

Rata-autoilua tuli harrastettua kesäisin kerhon ratapäivillä ja pyörähtihän sitä vuosien aikana kaikenlaisia kulkineita itselläkin. Muutamia JDM autoja ja viimeisimpänä rata-autoksi rakennettu GTi Almera(Eri yksilö kuin ensimmäinen ostamani -> Ympyrä suljettiin).
3 vuotta meni ja sekin myytiin mutta sen takia että oli aika levähtää ja alkaa keräilemään uusia ideoita sekä motivaatiota.
Ei ole siis harraste-ajoneuvoa tällä hetkellä.

Kyllähän sitä kaikkea tulee värkkäiltyä, isältä varmaan perinyt kädet että työkalut pysyy käsissä.
Ei tarvii joka hommaan autoasentajaa eikä timpuria jne.

Tähän on tultu ja eteenpäin mennään.

 

[Eas]

Perus Lada 2105 aloitin kun isäukolta sen ostin -88, olisko ollu 80-82 vuosimallia. Volvojen kautta päädyin Audiin joita reparoin ihan hitosti vuoteen 2010 asti jolloin Audi kuoli Asta myrskyssä, siitä ostin -97 pätkä Pajeron jota parsin läjään 5 vuotta, koneremontti ja vitusti peltihommmia sekä runkopaikkauksia. Sitten ajattelin ostaa Saksasta G- Mersun mutta verotus syistä päädyin Teslaan=) Nyt on toinen Tessu alla ja tuntuisi tosi vaikealta vaihtaa Dinoon. Minulla on onneksi varaa ostaa Tesla ja tämän jälkeen kaikki poltttisautot tuntuu tosi vanhanaikaisilta eikä ne pärjää suorituskyvyssä eikä taloudellisuudesa mitenkään.
Tuntuu vain siltä että säköautoissa on tulevaisuus, siis ainakin ihan perusautojen osalta. Tiettyihin ajoihin ne ei riitä, joten muillakin on markkinarakoa mutta kun hinta ja toimintasäde on kohdallaan polttiksella ei oo mitään jakoa.

 

[Meisseli]

Ei ole mitään autoalan koulutusta. Onpahan vaan pienestä pojasta asti kiinnostanut miten asiat toimii ja maalla lapsuuden asuneena, kaikenlaista rassaamista oli tarjolla. Ruohonleikkureita, perämoottoreita, traktoreita, autoja, mopoja, kuorma-autoja, kaivinkoneita jne... Tekemällä oppi. Noilla koneilla tuli myös tehtyä töitä siitä asti kun jalat polkimille yletti, jolloin myös motivaatio edes auttavien korjausten tekemiseen kasvoi kummasti. Myöhempi koulutustausta on teollisuudesta sähkön ja automaation puolelta, joka saattaa tietysti jotain tukea antaa autosähköihin.

Pelkän mekaanisen rassaamisen lisäksi on tullut perehdyttyä parin eri merkin diagnostiikkapuoleen myös. Se on melko välttämätöntä tänä päivänä, ellei sitten ihan ikäloppuja autoja rassaile.

Olen myös vankasti eri mieltä esson baarin kantapöydän jupinasta, kuinka nykyautoille ei enää voi itse tehdä mitään. Päin vastoin, nykyiseen autooni saan hyvin pienellä investoinnilla kaikki tehtaan korjausoppaat ja kaaviot suoraan valmistajalta, pienellä lisäinvestoinnilla myös kolmannen osapuolen erittäin pätevän diagnostiikkatyökalun. Toista se oli ennen, kun vuosituhannen alussa juuri kortin saaneena E28 bemarin täysin pilalle hapantunutta johtosarjaa yritti korjata Alfamerin suttuisen mustavalkoisen sähkökaavion kanssa, joka ei edes täysin sopinut kyseiseen vuosimalliin/moottorityyppiin. En kaipaa tuota aikaa.

 

[BHN]

Olen myös vankasti eri mieltä esson baarin kantapöydän jupinasta, kuinka nykyautoille ei enää voi itse tehdä mitään. Päin vastoin, nykyiseen autooni saan hyvin pienellä investoinnilla kaikki tehtaan korjausoppaat ja kaaviot suoraan valmistajalta, pienellä lisäinvestoinnilla myös kolmannen osapuolen erittäin pätevän diagnostiikkatyökalun .

Samaa mieltä. Ennen ei ollut internettiä eikä vikakoodinlukijaa. Viat piti ihan oikeasti päätellä itse. Nyt kun autojen korjaaminen on helpompaa kuin koskaan autoja kiikutetaan korjaamolle. Ainakin itse säästänyt huomattavasti korjaamalla/huoltamalla itse.

 

[Jyrmo]

Itse olen aina omat ajoneuvot huoltanu/korjannut, niin parkkiruudussa kuin korjaamo-olosuhteessa. Netistä löytää hyvin ohjeita miten toimia missäkin tapauksessa. Varaosat pääosin Saksasta, toki ensin tiedustellen paikalliselta varaosamyyjältä hinnan että onko järkeä ulkomailta tilata. Autoina tällä hetkellä vuosimallit 1997 ja 2006 joten niihin pääsee käsiksi Autocomilla kun vikaa ilmenee (tällä hetkellä odotan tätä uudempaa eukon ajosta koska taulussa tekstejä ja valoja....).
Kerran kyllä olen joutunut korjaamolle maksamaan polttoainesuodattimen vaihdosta kun näistä vanhempi jäätyi ja jätti välille ja hinuri kuskasi sen lähimmälle korjaamolle.

Koulutuksestani ei ole hyötyä näiden korjaamisessa muuta kuin peltihommissa ja niitä ei ole vielä tarvinnut alkaa räpeltään.
Rengashommat ovat ainoat jotka hoidan liikkeessä, vaikka töistä löytyykin rengaskone ja tasapainokone.

 

[jerker66]

Polkupyörä-mopo-kevari-autot. Seitkyt- ja kahdeksankymmentäluvun alun autot oli todella yksinkertaisia korjata. Kärjistäen kun osasi mopon kaasarin ei -80 Datsun Sunnyn kaasari paljoa monimutkaisempi ollut. Hitsaaminen tosin tuli autoissa liki pakollisena kuvioihin. Ruostuminen tuon ajan autoissa oli massiivista. 10-vuotta vanhoja autoja sai jo olla alvariinsa ropaamassa. Sen ikäinen auto oli aikoinaan järjestään "pommi".
. Ysärin loppupuolella rupesin ostamaan jo niin tuoreita autoja että jätin ropaamisen korjaamoille.

 

[Tommy Goldfish]

Arvon io-techiläiset!

Olen lukenut täältä ja muultakin juttuja joissa tehdään sekä vaativia että ihan perusremontteja autoon.
Jotkut saattavat olla amiksen autopuolen käyneitä mutta myös ihan itseoppineitakin.
Kiinnostaisi kuulla millainen koulutustausta Tee-Se-itse miehillä täällä on.

Mulla on musiikin opistoasteen koulutus enkä nuorena juurikaan tarvinnut työkaluja koskaan.
Sitten kun hommasin ensimmäisen auton 20 vuotta sitten, lainasin samantien kirjastosta Alfamerin korjausoppaan. Aivan perusasioista lähdin liikkeelle silloin auton kunnossapidon suhteen ja hommasin myös perustyökaluja. Tällä hetkellä taidot ovat kuitenkin harrastelijan tasolla mutta kyllä esim jarrusatulan vaihto, auton nesteet, jarrulevyn vaihto yms perusasiat osaan tehdä. Jakohihnan vaihto alkaa jo olla nykyiseen autoon liian vaikea mulle.

Olisi hauska lukea juttuja palstan korjausmiehistä.

Aikoinaan moposta lähti ne omat korjaillut, kun tuli vikaa niin sitten lähdettiin kirjastoon etsimään perustietoutta ja sen jälkeen mopon moottori tuli purettua ja koottua moneen kertaan kunnes alkoi taas toimia.

10-vuotiaasta asti myös olen avustellut ukkia traktoreiden korjauksissa, alkuun lähinnä työkaluja ojennellessa ja myöhemmin sitten näitä turvesuolla töiden ohessa korjaillessa.

Omat ekat 5 autoa oli italialaisia ja ranskalaisia, kaikista meni jossain vaiheessa kannentiiviste ja ne enimmäkseen korjasi itse. Tässä vaiheessa netistä alkoi jo löytyä ohjeita.

Viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole enää vaihtanut edes tulppia itse, kun lasken vapaa-ajalle suuremman arvon kuin mitä korjaamot veloittaa.

 

[elliV]

Mulla homma lähti jo kakarana. Kaikki mikä oli purettavissa, purettiin. Suuri osa myös kasattiin uudestaan. Lego Technic -autot oli sitten varmaan se viimenen virhelahja pikkupojalle, joista homma karkasi lapasesta. Sen sijaan että olisin töninyt niitä hirveetä vauhtia seinään, kuuntelin kun isä selitti sen tasauspyörästön toimintaperiaatetta mulle.
Mopot ei koskaan kiinnostanu, mutta auto piti saada heti kun ikää oli. Alkuun isä opetti ihan perushommat, tosin sekään ei mitään ollut autojen kanssa tehnyt kymmeniin vuosiin.

Lukion jälkeen olin vähän hukassa, kun en tiennyt mitä sitä haluaisi isona tehdä. Silloin kuljettiin töihin itse autokatoksessa rempatulla/viritetyllä moottorilla, jonka Megasquirt oli säädetty ja rakennettu Googlen avulla. Kokeilin opiskella hetken muuta tekniikkaa, mutta päädyin hakemaan autoinssin paperit.
En äkkiseltään muista koskaan 15 vuoden autoilun aikana vieneeni mitään autoa korjaamolle(maksavana asiakkaana) mihinkään huoltoon tai korjaukseen, poislukien tietysti rengastyöt.

Tovi sitten siirryin autonasentajaksi, mutta täytynee hakeutua takaisin johkin toimistohommiin. Oman harrasteauton roplailu kun ei nykyisellään kiinnosta yhtään, jos työviikon verran ensin ruuvaa muiden romuja...

 

[H0rna]

Uudehkojen autojen ropaaminen on melko helppoa jopa tosiaan nykypäivänä kun on vain sopivaa diagnostiikkavermettä. Ensin vikakoodit pihalle ja sitten foorumit/youtube hakua niin alkaa päästä jäljille ainakin Sitten osia purkuun ja keski-euroopasta halvalla uutta osaa

 

[valurauta]

Uudehkojen autojen ropaaminen on melko helppoa jopa tosiaan nykypäivänä kun on vain sopivaa diagnostiikkavermettä. Ensin vikakoodit pihalle ja sitten foorumit/youtube hakua niin alkaa päästä jäljille ainakin Sitten osia purkuun ja keski-euroopasta halvalla uutta osaa

Etkö tiedä, että nykyautoille on aivan mahdotonta tehdä itse mitään?
Samaa tosin on toistettu ainakin 90-luvulta lähtien.

 

[H0rna]

Etkö tiedä, että nykyautoille on aivan mahdotonta tehdä itse mitään?
Samaa tosin on toistettu ainakin 90-luvulta lähtien.

No se on se itse pääperkeleen tekosia joka keksi että tarvitaan tietokone et niille voidaan tehdä jotain

 

[Jims]

Uusissa autoissa diagnostiikasta on oikeasti iloa, kun saa vikakoodit ja arvoja luettua nätisti koneella.

Tuollaiset vanhat perkeleet, mihin on ympätty joku aikansa huippu 286:nen hoitamaan tietokoneen virkaa ja sitten diagnostiikka on hoidettu himmeitä ledejä vilkuttamalla, kun klemmarilla tökkii tai sarjaportilla putkitelevisioon, matriisikirjoittimeen ja faksiin liitettävät katiskat ovat välillä aika haastavia.

 

[lanttu]

Uusissa autoissa diagnostiikasta on oikeasti iloa, kun saa vikakoodit ja arvoja luettua nätisti koneella.

Tuollaiset vanhat perkeleet, mihin on ympätty joku aikansa huippu 286:nen hoitamaan tietokoneen virkaa ja sitten diagnostiikka on hoidettu himmeitä ledejä vilkuttamalla, kun klemmarilla tökkii tai sarjaportilla putkitelevisioon, matriisikirjoittimeen ja faksiin liitettävät katiskat ovat välillä aika haastavia.

Klemmarista tuli opeli mieleen, euroja jonoon ja tech1 kotio ni ei tarvi klemmareita.
Yleislukijat kun ei useasti avain onnen jos tarvii enemmän kuin vikakoodit.

 

[BHN]

yrittäkääpä korjata tai säätää auton kaasutinta. Monimutkaisempaa värkkiä ei olekaan , eikä enää juuri kukaan niistä täysin perillä ole.
Monilta osin nykyautojen kanssa helpompaa.

 

[outonaapuri]

yrittäkääpä korjata tai säätää auton kaasutinta. Monimutkaisempaa värkkiä ei olekaan , eikä enää juuri kukaan niistä täysin perillä ole.
Monilta osin nykyautojen kanssa helpompaa.

On noita tullu korjattua ja yritettyä säätääkkin. Paino sanalla yritettyä.

 

[Dr. Who]

yrittäkääpä korjata tai säätää auton kaasutinta. Monimutkaisempaa värkkiä ei olekaan , eikä enää juuri kukaan niistä täysin perillä ole.
Monilta osin nykyautojen kanssa helpompaa.

Eihän kaasarin korjaamisessa ja säätämisessä mitään ihmeellistä ole ja kaasarihan on oikeastaan helppo säätää kun se ei oikein koskaan toimi optimaalisesti, joko liikaa tai liian vähän bensaa kun sitä ei voi reaaliaikaisesti tai niin tarkasti säätää kuten ruiskua mikä lukee dataa lambdalta.

Toinen on analoginen ja toinen digitaalinen, molemmissa hyvät ja huonot puolet.

 

[Spoeghe]

Jatketaampa OT:tä, mulla ois harrasteikuisuusprojektiin Hitachin SU-kopiot, eli vaakaimutuplat sillä öljykammiobalansoinnilla, tulkaapas synkkaamaan nuo...