Muutenkin lähtisin siitä, että eihän viestintää voi lapsilta kieltää. Siis pikaviestimiä sun muita tekstiviestejä.
Tässä onkin se mielenkiintoisin ongelma.
Omasta mielestäni lapsilta lähtökohtaisesti vanhemmat saavat
rajoittaa viestintää. Näinhän on aina tehtykin. Ja pitää muistaa, että viestintä sisältää myös yksisuuntaisen viestinnän ja viestintä ei ole pelkästään kielellistä vaan sisältää myös muunlaisen median.
Tuossa vaan se ongelma sitten on, että miten vanhempi pystyy käytännössä rajoittamaan sitä viestintää järkevällä tavalla samalla haittaamatta sen lapsen normaalia sosiaalista kanssakäymistä ja kehitystä?
Joskus ysärillä, tai 2000 luvun alussa tms. oli selkeämpää vaikka olla kokonaan hankkimatta lapselle sitä puhelinta, kavereille soittaminen kotoa lankapuhelimesta oli ok. Mutta nykyään se puhelimen kautta käytävä interaktio on niin oleellinen osa sitä sosiaalista kanssakäymistä, että käytännössä noin karkeilla rajauksilla on potentiaalisesti isoja haittoja sen lapsen sosiaalisten suhteiden osalta.
Käytännössä yksi ehto järkevälle rajaamiselle on se, että se ei samalla sulje sitä lasta oleellisesti ulkopuolelle ikätovereiden piireistä.
Yksi mahdollisuus olisi vanhempien sallimat kontaktit pikaviestimissä. Tässä sitten omat ongelmat, kuinka vanhan lapsen kontaktien läpikäynti ja hyväksyminen/hylkääminen on ok?
Tämänkaltainen ratkaisu myös varsinaiseen someen on aika hankala. Ketä saa seurata, ketä ei, kenen kanssa milläkin somealustalla saa viestiä jne.
Käytännössä tuollainen vaatisi myös sovelluksilta jonkinlaista yhteisen standardin noudattamista, esim. jonkinlaisen ulkoisesti ylläpidetyn kontaktilistan käyttöä jne.
Tuon täysin vapaan viestinnän (laajimmassa merkityksessään) ongelmana on, että vanhemmat eivät enää pysty hallitsemaan lastensa kasvatusta, vaan siihen pystyvät vaikuttamaan perheen ja lähipiirin ulkopuoliset tahot eri digitaalisten alustojen kautta aika voimakkaastikin.