Tässä, ja usein muussakin tekoälykeskustelussa sekoitetaan mielestäni käytäntö ja jonkinlainen semantiikka. Sillä ei ole mitään väliä "halusiko" tekoäly tehdä jotain. Jos se teki sen, niin silloin se tapahtui.Miten deterministisellä tietokoneohjelmalla voisi olla itsesuojeluvaistoa? Nämä kaikki skenaariot on saatu kysymällä tekoälyltä miten se toimisi tilanteessa x. Tietenkin "stokastinen papukaija" etsii lähdemateriaalista ne lukemattomat scifi-tarinat jossa tekoäly on saavuttanut tietoisuuden ja haluaa säilyttää itsensä, ymmärtämättä mitä asia edes tarkoittaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita että tekoäly toimisi noin ilman eksplisiittistä komentoa tai haluaisi vaikka kopioida itsensä tietoverkkoihin. Itse asiassa tekoäly ei halua mitään, koska sitä ei ole ohjelmoitu siihen.
Aiemmin kova slogan oli, että tekoäly ei voi korvata ihmistä koska "se ei tunne empatiaa". Sillä ei ole mitään väliä _tunteeko_ se empatiaa, jos se ihmiselle pystyy näyttäytymään empaattisena. Ja se pystyy. Ja on pystynyt jo pitkän aikaa.
Silläkään ei ole väliä tapahtuuko joku maailmanvalloitus tekoälyn jonain "omana ideana", vai käskikö joku jonne ES pärinöissään sitä tekemään sen. Tai tulkitsiko se "hyvää tarkoittaen" jonkun komennon tai pyynnön väärin. Tai jostain muusta "ei-oma-idea" kategorian syystä. Lopputulos on sama.
Jos lähdetään tutkimaan ihmisenkin halua syvemmälle, niin sille löytyy myös erilaisia deterministisiä kausaalisia polkuja. Mutta ei sillä ole väliä. Se näyttäytyy jonain, mitä kutsumme haluamiseksi. Samoin tekoälyn voi toimia ikään kuin sillä olisi halu tai tahto, vaikka jonkun teknisen määritelmän mukaan sillä ei sellaista olisikaan. Konkreettiset vaikutukset on ne, joilla on merkitystä.