Suositko elokuvia vai sarjoja?

[minix]

Eli siis langan aiheena on elokuvat vs. tv-sarjat. Kumpia katsot ennemmin? Miksi? Vai onko asialla sinulle mitään merkitystä?



Viime vuosina on tullut iso kasa sarjoja, joissa on mukana aivan huipputason näyttelijöitä. Eli jos nykyään haluaa nähdä oikeasti tähtiluokan näyttelijöiden suorituksia, se ei enää tarkoita automaattisesti leffan katsomista. Sarjoista kun löytyy esimerkiksi niin Kevin Spaceyta, Matthew McConaugheyta, Woody Harrelsonia, Winona Ryderia, Maggie Gyllenhaalia, Billy Bob Thorntonia ja vaikkapa Eva Greenia sekä Josh Hartnettia. Samalla sarjat antavat huomattavasti paremman mahdollisuuden kehittää hahmoja sarjan edetessä, ja ainakin omalla kohdallani se aiheuttaa voimakkaampia tunteita hahmojen kohtaloiden puolesta. Elokuvat kun kestää sen pari tuntia, ja sinä aikana hahmokehitystä ei vain ehdi tapahtua. Ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin sarjoissa.

Toisaalta, jos sarjoja ei osata lopettaa ajoissa, vaan niitä jatketaan suosion takia "pakolla", syntyy mahdollisuus parhaan terän katoamiseen. Ehkä sarjan idea ei kanna enää pidemmälle ja katsojat kyllästyvät siihen. Sarjoissa yksi todella ärsyttävä hahmo voi aiheuttaa jopa sarjan katsomisen lopettamisen. Tai ehkä sarja lopetetaan kesken huonon suosion takia, ja tarina jää kesken jättäen huonon maun suuhun, koska hahmojen tarinat jäävät kesken ja olisihan se kiva tietää miten omalla suosikille käy. Elokuvissa ei tätä ongelmaa pääse samalla tavalla syntymään, sillä yleensä sen kahden tunnin jälkeen tarina saadaan päätökseen. Harvemmin elokuvan jälkeen jää miettimään mitä tämän jälkeen tapahtuu. Ehkä se jättää jälkeensä jollain tavalla tyytyväisemmän/tyydyttyneemmän olon kuin sarjan katsominen? Myöskään elokuvien ärsyttävät hahmot eivät ehdi samalla tavalla päästä ihon alle kuin sarjoissa.



Omalla kohdallani olen huomannut valitsevani mielummin sarjan kuin elokuvan. Nautin vahvoista ja hyvin kirjoitettuista hahmoista ja sarjat tosiaan antavat paremman mahdollisuuden niiden hahmojen kehittämiseen. Ongelmana on tietysti se, että kun hyvä sarja loppuu, jättää se monesti tyhjän olon. Enää ei pääse omien suosikkihahmojen seuraan. Niihin kun kehittää sarjan edetessä myös jonkinlaisen kiintymyksen. Joskus hyvin vahvankin. Sarjoissa etuna on myös tarinan pidempi kehitys. Tarinan ei tarvitse edetä adhd:na, vaan tarinaa ehditään oikeasti kehittää rauhassa.

Leffat toimivat toki paremmin jos porukassa katsotaan jotain. Mutta harvemmin nykyään pistän leffan pyörimään.

Mitäs muut? Leffat vai sarjat?

 

[paha_kuukkeli]

Riippuu tietysti kerrottavasta tarinasta, mutta kyllähän sarja formaattina mahdollistaa juurikin paremmin kirjoitetut hahmot ja kiireettömämmän tarinankuljetuksen. Toisaalta joskus sarjoja yritetään tehdä liian köykäisistä eväistä ja pidempi kesto on lähinnä laahaavaa venytystä (kuten vaikka Netflixin Shooter, mikä oli elokuvana selvästi parempi).

 

[Pertti Kosunen]

(kuten vaikka Netflixin Shooter, mikä oli elokuvana selvästi parempi).

Eihän tuo ollut Netflixin tuotantoa, se on vain jakelija.

Shooter (TV Series 2016– ) - Company credits - IMDb
Shooter (TV series) - Wikipedia

USA Network picked up the pilot in August 2015[3] and ordered the pilot to series in February 2016.[4]

https://en.wikipedia.org/wiki/Shooter_(TV_series)#cite_note-4

 

[paha_kuukkeli]

Eihän tuo ollut Netflixin tuotantoa, se on vain jakelija.

Shooter (TV Series 2016– ) - Company credits - IMDb
Shooter (TV series) - Wikipedia

Niin, tämähän tuossa olikin oleellista

 

[Pertti Kosunen]

Netflix sarjat ovat olleet melko laadukkaita vaikka aihe ei kiinnostaisikaan, tuo Shooter on selvästi heikompaa tasoa kaikin puolin.

 

[WaspPike]

Näin keskimäärin elokuvia ehdottomasti. Elokuva kertoo tarinansa tarinan antamilla ehdoilla, sarja sen mukaan että kuinka hyvin sarja myy, ja kuinka pitkäksi se pitää tehdä. Hyvässä elokuvassa hahmojen kohtalot eivät ole itsestäänselviä, hyvässäkin sarjassa on tärkeillä hahmoilla esim. kuolemattomuuskilpi, joka tietenkin vaikuttaa sarjaan. Väkinäiset twistit sarjoissa, turhat hahmot joilla paljon ruutuaikaa, yms. rasittavat sarjoja yleensä myös paljon. On hyviäkin sarjoja, ja GoT:sta pidän kyllä paljonkin, vaikka siinäkin on kasvavat heikkoutensa mitä pidemmälle sarja jatkuu.

Katson kuitenkin nykyään enemmän sarjoja kuin elokuvia, mutta vain siksi, että Netflixeissä ja kumppaneissa on niin surkea elokuvatarjonta, että kaikki kiinnostavat tulee katsottua hetkessä, ja ainoa mitä katsoa ylipäätään, on sitten ne tarjottavat sarjat.

 

[JHMK]

Molempia. Arkisin ei jaksa keskittyä mihinkään 1h45min leffaan puhumattakaan 2h tai yli rainoista, niin silloin katson sarjoja.

Viikonloppuisin taas on kiva katsella leffoja rauhassa.

Sen olen huomannut että työttömänä oli paljon enemmän aikaa katsella leffoja, sarjoja kerkeää kohtuullisesti katsoa vielä arkisinkin työpäivän päälle mutta leffoihin ei vain jaksa paneutua.

Tosin tämäkin vain koska sosiaalista elämää on aika vähän tällä hetkellä, jos olisi tyttökaveria jne niin sit ei varmaan kerkeäis katsoa mitään juuri

 

[living_death]

Seuraan käytännössä 95% ainoastaan tv-sarjoja ja nekin mainoksettomina ja silloin kun itse haluan.

Katsomistani elokuvista vain noin 10% jaksaa pitää mielenkiinnon yllä koko elokuvan ajan ja loput menevät aina saman tylsän ennalta arvattavan kaavan mukaan, jossa aluksi sukelletaan henkilöhahmoihin ja juoneen, puolivälissä alkaa tapahtumaan jotain jos alkaa, ja lopussa ihmetellään että tässäkö se oli.

Elokuvista uppoaa enää tieteis-, tiede- ja avaruusaiheiset elokuvat sekä jossain määrin historiaan tms. liittyvät. Kaikki mukahauskat komediat, miekankilistelyt, zombi, nyyhky ja rakkauselokuvat jätän suosiolla väliin, vaikka olisi saanut kuinka hyvät arvostelut tahansa.

Tv-Sarjojen 45 minuuttia on sopiva pituus ja yleensä pelkästään yksi sarjan jakso saattaa olla monipuolisempi kuin 1h45min elokuva ja jaksaa pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka.

 

[WaspPike]

Molempia. Arkisin ei jaksa keskittyä mihinkään 1h45min leffaan puhumattakaan 2h tai yli rainoista, niin silloin katson sarjoja.

Ymmärrän enkä yritä muuttaa sinun mielipidettä, mutta olen itse kokenut saman ja sitten tajunnut, että leffojakin voi katsoa kuten sarjoja, ja katsoa sen 2-3 päivänä. Se 40-60min ennen nukkumaanmenoa ja laittaa hyvässä kohtaa poikki. Ei se sen kummempaa ole, kuin nykyaikaisten tarinapohjaisten sarjojen seuraaminenkaan. Mutta ei siis tarkoita että tällä pitäisi sarjoja korjata,kunhan oon huomannut että ei leffojakaan ole pakko kerralla katsoa.

 

[itarumaa]

No nyt on tullut katsottua enimmäkseen sarjoja HBO:n takia, mutta kyllä ne elämää suuremmat jutut on siellä elokuvien puolella enimmäkseen. Sarjat on enemmän ajassa kiinni joka tarkoittaa että ne myös vanhenee nopeammin. Mutta klassikkoleffat on klassikkoja myös tulevaisuudessa. Rio Bravo on tehty vuonna 1959 ja sitä katsotaan edelleen. Vaikka otettais vain nykypäivän sarjat huomioon, niin kuinkahan moni on katsomislistalla joskus vuonna 2050.

Kyllä itse ainakin arvostan leffoja ihan toisella tavalla kuin sarjoja jos taiteesta puhutaan.

 

[WaspPike]

Samaa mieltä kuin itarumaa yllä, mutta täytyyhän se myöntää, että sarjat ovat kehittyneet aivan valtavasti. Jotain Friends/Frasier/Salatutelämät studiopaskaa en ole eläessäni pystynyt kymmentä minuuttiakaan katsomaan, mutta uudemmat suuren budjetin historialliset yms. tarinadraamat haastaa hyvinkin perinteisen Hollywood-tuotannon. Ei Game of Thrones ole itselleni se ikimuistettavin elokuvataiteen merkkipaalu, mutta jonkun uuden Hobitti-trilogian hakkaa samassa lajissaan kyllä 100-0.

Mitään Taksikuskiin, Kellopeliappelsiiniin tai eksperimentaalisempiin leffoihim verrattavia elämyksiä ei sarjat kyllä koskaan ole lainkaan tarjonnut. Sarjat kuitenkin tehdään selvästi suuren yleisön mukaan, ja tärkein kriteeri on että mahdollisimman moni viihtyy, eli mitään liian taiteellista tai vieraannuttavaa ei sarjoissa hevin nähdä. Saa toki korjata jos tällainen sarja on olemassa.

 

[JHMK]

Sarjat on enemmän ajassa kiinni joka tarkoittaa että ne myös vanhenee nopeammin.

Voi olla, mutta esim itse katsoin keväällä 2016 The Lone Gunmen (2001) sarjan ekan kerran ja pidin kovasti. Ritari Ässää ja Mac Gyveriä tuli myös katsottua itselle ensimmäisen kerran tuossa 2006-2009 tms kun ne Subilla pyöri. (olen siis 90-luvun tuotos)

Leffat kestää aikaa ehkä aavistuksen paremmin, mutta en näe syytä miksi en pappana kiikkustuolissa katselisi nostalgisesti 24, Lost, 4400, Game Of Thrones, Breaking Bad, Mr Robot, Black Mirror, Narcos, Under the dome, Lilyhammer jne sarjoja

 

[oestrus taurus]

Minä en ole koskaan ollut kunnolla sarjaihmisiä. Syy on sellainen että:

-Vituttaa jatkosarjoissa jakso joka jää näkemättä enkä voi skipata tätä menetystä (onneksi nykyään pystyisi katsomaan ne sarjat taannehtivasti, mutta on jo opittu)
-Sama se on season ilman varsinaista jatkuvaa tarinaa. En haluaisi katsoa sarjaa uudestaan, jotta näkisin väliinjäänneet jaksot.

Edellinen jatkosarja jonka katsoin muuten kokonaan, oli Suomen ensi-illassa tuo Hannibal 1. tuotanto kausi.

On ollut jo yli puolivuotta muoveissaan tuo House-season 1-8 boxi. Sopraanoskin olisi varmaan kiva ottaa pölyttymään, mutta "hallelujah" sitä tuntien ja taas tuntien, kymmenien määrä mikä niissä kuluisi. Olen siis elokuva-ihmisiä, aina ollut.

 

[Elvis Jagger]

Elokuvat. Periaatteessa kiinnostaa monet sarjat nyt kun joku kultakausi on menossa, mutta ei sitten vaan tule alettua seuraamaan niitä koskaan. Se mikä mulle tökkii on se, että jotain kun alkaisi katsomaan uutena sarjana niin tulee jonkinlaiseksi kanavan ja käsikirjoittajan orjaksi. Ei voi tietää etukäteen, montako kautta se kestää, kun jatkokausi kun yleensä kiinni tasan yhdestä asiasta eli katsojaluvuista. Enemmän tämä oikeastaan häiritsee niin päin, että jos katsojia ja menestystä riittää, niin sitten käsikirjoitusta venytetään ja tulee tyhjänkäyntijaksoja ja väistämättä tällainen rikkoo käsikirjoituksen tiiviyden. Sarjan luonne on aina enemmän suurta yleisöä mielistelevä. Hyvä esimerkki juurikin tuo kuolemattomuussuoja päähenkilöillä.

Toinen juttu on se, että on niin paljon uusia ja vanhoja elokuvia jotka pitäisi joskus nähdä, että mieluummin katson sellaisen kuin jonkun sarjan alkua pari jaksoa ja huomaan sen olevan mitäänsanomaton.

Aiemmin mainittiin jo, että kokeellisemmat tarinankerronnat puuttuu sarjoista ja täten ne noudattaakin yleensä tavanomaisempaa kaavaa. Lisäksi ison budjetin sarjoissakin budjetti ikään kuin per minuutti tai kohtaus taitaa jäädä selvästi jälkeen elokuvia, enkä nyt tarkoita, että pelkkä budjetti määrittää jotain, mutta kyllähän korkeat tuotantoarvot ja se ettei ohjaajan tarvitse tehdä jatkuvasti kompromisseja auttaa.

Minisarjat on eri asia, koska ne nimenomaan on kerronnallisesti lähempänä elokuvia sekä aikuisten animaatiot, jotka otan enemmän lyhyenä satiiriviihteenä.

 

[mabasa]

En muista viime vuosilta juuri yhtään todella kiinnostanutta elokuvaa, en osaa nimetä äkkiseltään yhtään, mutta sarjoja useitakin. Elokuvien formaatti on niin rajoittava, ideat koluttuja luuhun asti. Sarjat tarjoavat paljon enemmän mahdollisuuksia ja pystyvät luomaan vahvempia tunnesiteitä.

 

[Ylijumala]

Sarjoja on tullut nykyään katsottua enemmälti, kun sarjojen laatu on vuosi vuodelta noussut. Aiemmin hieman häiritsi sarjojen selkeästi pieni budjetti, kun tehosteet olivat suoraan C-luokan leffasta ja muutenkin vaikutti, että kompromisseja oli jouduttu tekemään ihan liikaa. Sarjoissa itseä on häirinneet myös ne "pakolliset" hupailujaksot, mistä on nykyisellään hieman jo päästy eroon. Eli jokaiselle tuotantokaudelle oli pakko saada joku hömppäilyjakso - suht vakavaan sarjaan joku komedia- tai musikaalijakso, ei kiitos. Ei toimi.