Kuluttelen tässä iltaa nautiskellen viskilasillisesta, sekä vihervasemmiston itkusta liittyen Rydmanin tekemiin tutkimushankeleikkauksiin.
Niin sanottu STM:n asiantuntijaraati rankkasi sosiaalialan tutkimushankkeet paremmuusjärjestykseen. Tutkimusten rahoitus olisi pitänyt järjestyä paremmuusjärjestyksessä, mutta Persu Rydman meni ja veti omavaltaisesti henkselit mm. seuraavien tutkimusten yli:
- Tiedonsaannin, osallisuuden ja oikeuksiin pääsyn edistäminen sosiaalihuollossa: Kiireellinen sijoitus visuaalisen viestinnän koekenttänä – miten visuaaliset viestintävälineet voivat parantaa lasten, nuorten ja vanhempien tiedonsaantia ymmärrystä ja osallisuutta kiireellisissä sijoituksissa.
- Yhteisösosiaalityön lähtökohdat ja paikka sosiaalityössä.
- Työttömyys palvelujärjestelmän rajapinnoilla: sosiaalityö työelämäosallisuuden välittäjänä.
- Suunnitelmallinen aikuissosiaalityö kannattelevan työotteen näkökulmasta.
jne
Jo pelkästään otsikon lukemalla ymmärtää, että näistä ei seuraa mitään konkreettista lattiatason vaikuttavaan työhön. Suomen akateeminen maailma on tottunut elämään kuin sika pellossa tehden nollatutkimusta nollatutkimuksen perään. Kukaan ei ole aiemmin miettinyt, onko tästä mitään todellista hyötyä.
Teknisemmällä puolella en muista koko työurani aikana törmänneeni suomalaisella yliopistotutkimuksella luotuun innovaatioon, josta olisi ollut teollisuudessa mitään hyötyä.
Yliopistot antavat rajua kritiikkiä ministeri Wille Rydmanille. Rydman kertoo Ylelle, että hän haluaisi lopettaa tutkimusavustuksen kokonaan.
yle.fi