Ihmettelen usein, ettei jotkut ymmärrä omaa tietämättömyyttään. Sitä voi helposti testata kysymällä itseltään, mitä esimerkiksi tietää kirjastoista ja kirjastonhoidosta. Näin voit välttyä typeriltä oletuksilta, kuten siltä, että kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja tai että työ olisi sama kuin kaupan hyllyttäjän tehtävä.
Julkisen sektorin ongelmana on usein hidas reagointi muuttuviin olosuhteisiin. Kirjaston osalta lakia muutettiin kymmenen vuotta sitten, ja se näyttä jotakuinkin tältä:
Laki antaa kunnille joustavuutta palkata sopivaa henkilöstöä niin peruskirjastonhoitoon kuin asiantuntijatehtäviin, kuten koulutusten, tapahtumien ym. järjestämiseen ja kehittämiseen.
Mitäpä minä tiedän kassatyöstäkään, en juuri mitään. Todella olen tietämätön aiheesta ja saat ihan vapaasti valaista minua, jos on sinulle tuttua. Rahoitettiinpa kirjastoja julkisella tai yksityisellä rahalla, niin siellä voisin kuvitella olevan hallintotasolla yksi johtaja 1-x kirjastoa kohden, kirjallisuuden asiantuntija koordinoimassa isomman alueen kirjastojen valikoimaa ja kirjastoissa matalapalkatut rivityöntekijät piippaamassa viivakoodit ja ohjaamassa asiakkaan oikealle hyllylle. Näin voi toki olla nykyiselläänkin, sitä vastaan en tietämättömänä väitä. Jos olet tarkkana, huomaat, että esitin kirjastojen työntekijöiden koulutustaso- ja palkkausolettamaan viestissäni kysymyksen, mutta en väittänyt tietäväni alasta. Mikäli asia todella on siten, että kirjastotyöntekijät ovat korkeastikoulutettuja ja vievät valtaosan kirjastojen budjetista, miettisin asiaan muutosta jos olisin asiassa vaikutusvaltainen henkilö.
Hyvä, että laki on joustava resursoinnissa, se auttaa pitämään yllä taloudellista liikkumavaraa. Rahoitus kun tulee valtiolta, tulee varautua siihenkin, että joskus rahoitus voi takellella jos valtiolla menee heikommin kuten nyt. Otin kantaa kommentissani toisen käyttäjän esittämään olettamaan, jonka mukaan kirjastojen rahoituksesta (375 miljoonaa) menee suurin osa työntekijöiden palkkaukseen. Oletukseen sisältyi työntekijöiden korkea koulutus ja korkeakoulutettujen huono palkkaus alalla. Tokihan tuo budjetti ei ole suuren suuri valtion kassassa, kun pelkät kiinteistökustannuksetkin tuppaavat olla vuositasolla suuria tuollaisella kiinteistömäärällä ja nekin tulevat välillisesti valtion kustannettaviksi.
Ei kaikken tarvitse olla korkeakoulutettuja, eikä olekkaan. Mutta ei joa AI avustaja vielä korvaa sitä pätevää virkamiestä. Ei siihen ihan riitä se että on kirjallisuudesta innostunut. Palautuslaatikon tyhjennys ja kirjojen muovittamiseen, korjaamiseen riittää sinänsä riittää alempi tutkintoja ja alanperehdystys.
Joo ei kai suinkaan se kirjastossa päivystävä tiskityöntekijä ja hyllyttäjä AI:n korvattavissa ole.
Niin rautakaupan henkilökunassa on monen asteista koulutusta ja jos ei ole mini pätevyys vaatimuksia niin eri kauppojen välillä voi olla kirjavaa, jossain ihan rautaelämän koululaisia.
No ei ne kirjaston korkeakoulutetutkaan ole hinnalla pilattuja. Julkisella puolelle on se rasite että vaatimukset pitää olla selkeitä, jos ei ole minimiä niin mennään ali, jos on liikkumavaraa niin vääntöä.
Niin, sain sellaisen kuvan, että kirjastonhoitaja olisi korkeakoulutettu. Niin jäin miettimään, että miksi joka alan kaupassa voi toimia myyjänä vaikka peruskoulupohjalta, mutta kirjastossa tarvitsisi olla korkeakoulutettu tekemään samantasoista työtä (neuvominen, kassa-asiointi, tietojen tarkistaminen koneelta). Sain varmaankin väärän kuvan asiasta.
Kannattaa muistaa millasessa maassa asumme. Suomessa lopetetaan julkisia palveluita kehittämisen sijaan. Tilalle ei tule mitään tai joku täysin paska ja kallis kaupallinen ulkomaalainen toimija.
Olisi ollut hienoa jos olisin löytänyt tuon vaikka yle areenasta, eipähän ollut. Eli ilman kirjastoa mulla ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin warettaa.
Ymmärrän näkökulman, mutta virallinen vaihtoehto olisi ollut esittää vaikka sinne Ylelle pyyntö että lisäävät valikoimiinsa. Jos oikeudet kunnossa ja kysyntää riittää, saattaisivat lisätäkin. Ylellähän on kaksi tärkeää tehtävää: tiedottaa (uutiset) ja säilöä (arkistointi ja saavutettavaksi tekeminen).
Fyysinen kirjasto on vähän kuin museo. Kaiken sisällön olisi suotavaa olla digitaalisena netin kautta tarjolla ja tätä pitäisi käyttää. Jos jokin ei ole online niin arkistotyyppisiä ratkaisuja tutkijoille, mutta nämäkin sisällöt olisi syytä tuoda tarjolle diginä. Kun sisältö on diginä tarjolla niin tutkijallekin helpompi kun voi ohjelmallisesti seuloa erittäin isoja tietomassoja.
Jos jotain uutta haluaa kirjastopuolelle niin valtion, yle, koulu ja kirjastosysteemi yhdessä voisivat tuoda keinoälyjä eri suomalaisille tärkeistä aiheista esim. peruskoulun ja lukion ja yliopistojen kurssit joihin ai-tutor/tietoviisas ratkaisu. Kuka tahansa voisi sitten tuolta tutorilta kysellä fokusoidusti tai lukea perinteiseen tyyliin kirjaksi nivottuna digidataa.
Sikäli ihan totta, että kun aineistoa tuodaan julkisin varoin ihmisten saataville, se pitäisi tehdä kustannustehokkaasti. Digitaalisen sisällön tarjoaminen on tässä tapauksessa huomattavasti kustannustehokkaampi tapa. Yksityisethän saavat pitää yllä antikvaareja ja vaikka omia luku- ja lainauspaikkojaan jos haluavat vaalia fyysisiä kopioita, mutta onhan se vähän turhaa rahankäyttöä pitää fyysisiä kirjoja jokaikisen suomalaisen kunnan fyysisessä kirjastossa. Eihän lääkärikään kirjoittele reseptejä paperille vain siksi, että toiset tykkäävät paperista, vaan sähköinen resepti suoraan apteekkiin säästää valtavat määrät paperia vuosittain.
MOOCit oli hyvää pöhinää tuohon suuntaan, mutta tarjonta jäänyt melko heikoksi. Jos sitä kansaa haluaa oikeasti sivistää miksei kaikki mahdolliset kurssit, jotka ei vaadi paikallaoloa esim. labran takia ole avoimena ilmaiseksi? Se olisi ihan mahdollista nykyään.
Koululaitoksessa myös se kummallisuus, että näin sosialistinen valtio ei tuota itse oppimateriaalia. Oppimateriaaliin menee ~120 miljoonaa vuodessa, miksi? Ei esim. matematiikka muutu mihinkään, mutta koulut ja oppilaat ostaa vähän uudelleenjärjesteltyjä kirjoja jatkuvasti. Voisi sitä "hyvinvointivaltiota" käyttää hyödyksi ja tuottaa valtion toimesta nuo.
Kommentoin nyt vain tuntemaani alaa: oppilaitosten on vaikeaa pysyä kehityksen perässä. Osa oppilaitoksista pyörittää vuosikymmeniä vanhaa oppimateriaalia ja elää julkisella rahalla. Tehokkuus ei ole mittaroitava kriteeri, vaan toiminnan jatkaminen joka päivä ja olemassaolo. Alan tuorein tieto on vapailla markkinoilla, työelämässä ja yritysmaailmassa. Sieltä sen tiedon pitää jollain tavalla kulkea sinne oppilaitoksiin ja valtiolle. Ajan tasalla pysyvät ja jopa kehitystä työkseen tekevät yritykset tuntevat paljon paremmin tämänhetkisen trendin kuin julkinen sektori, vaikka alalla sovellettaisiinkin edelleen 80-luvun käytäntöjä 2020-luvun innovaatioin höystettynä.