Moni ei varmaan ajattele asiaa, mutta vaikkapa Steam/Xbox/PSN tilin menetys voi olla jopa tuhansien eurojen arvoinen juttu, jos kirjasto on täysin digitaalinen. Ja kuten viimeaikoina on huomattu, tietyt toimijat oikeuttaa materiaalin vetämisen kylmästi pois saatavilta.
Digitaaliseen kirjastoon liittyy muutakin...
Saksalainen pelikaverini menehtyi reilu pari vuotta, ja hänen tilillään on ikää 21 vuotta. Pelejä siinä on 395 kappaletta,
Steam library calculator (pitäisi olla ok laskuri, ei vaadi sisäänkirj) antaa nykyarvoksi 8100 (Edit: korjataas official-alennukset eli 2200 euroa). Steamin sääntöjen mukaan tiliä, eli pelejä ei voi luovuttaa eteenpäin, ei edes kuolemantapauksessa. Esimerkiksi tässä tilanteessa häneltä jäi vaimo. Itselläni on hieman...ristiriitainen olo, kun tuolla kaverilistalla tili on kuin kaverin muistomerkki, ja viimeisestä kirjautumisesta 800 päivää. Omassa päässä logiikka sanoo, eikö sitä voisi luovuttaa leskelle, ei tietenkään voi.
Saksassa itseasiassa on keskusteltu onko
täyskielto edes linjassa perintölainsäädännön kanssa. Saksalainen oikeuskirjallisuus on jopa esittänyt, että Steamin linja
ei täysin vastaa universaalisuksession periaatetta, jonka mukaan vainajan sopimussuhteet siirtyvät perillisille.
Mutta tietysti nämä ovat Steamin omat käyttöehdot, jotka jokainen hyväksyy tehdessään tilin. Sonylla on sama eli pelit ovat
henkilökohtaisia käyttöoikeuslisenssejä, eivät omistettavia tuotteita.
Minusta on aika vääristynyttä, että pikkuhiljaa totutaan siihen että jokainen meistä kuitenkin maksaa
täyden pelin hinnan, joka itseasiassa on vain käyttöoikeus, ei omistus. Ei sillä että asialla olisi valtava merkitys minulle kun en fyysisiä levyjä osta, mutta se että meidät totutetaan käyttöoikeuteen, onhan se aika mielenkiintoinen tulevaisuus. Tai siis, se on totta jo nyt.
Oma logiikkani sanoo sen, että pelin pitäisi olla selvästi halvempi, kun en itseasiassa omista sitä. Mutta toisaalta, kun allekirjoitan käyttöehdot missä tahansa palvelussa, minkäs teet.