Mielelläni kuulisin lisää käyntikokemuksia tuosta, että miten se tilanne saadaan "rauhoittumaan" siihen ettei viilto tule väärälle puolelle silmää
Pahinta melkein oli kun rupesi naurattamaan. Se femtolaser härveli osaa puhua ja kuullostaa xiaomin roborockilta "suction ON/OFF" "Safe distance"
Hoitaja antaa tuossa ensimmäisessä palaverissa ruiskun suunkautta otettavaa rauhoittavaa. Tästä voi kait kieltäytyäkin, mutta en näe hyvää syytä olla ottamatta. Kaikkiahan tuo varmasti jännittää ei siitä mihinkään pääse. Hieman lääkäri viellä tuossa ennen operaatiota selosti, että katsot vaan sitä vihreää valoa, jonka hän ensin kohdistaa sinulle, mutta tämän jälkeen tuli pieni mindfuck, kun sanoi että se vihreä valo sitten katoaa ja pitelet vaan silmää paikallaan sen jälkeen... Ajatukset itellä tässäkohti, että mites helvetissä pidän ja mikä on referenssi jne. Itse operaatio menee nopeasti ja tuo laitehan nappasee kevyellä imulla silmästä kiinni (en tuntenut lainkaan, melkein vaan parempi fiilis kone silmällä kuin ilman) Ja kuten aiemmin täsäs sanottu se laser taitaa pysähtyä välittömästi jos havaitsee liikettä ja mitään ei voi mennä pieleen. Tilanteen mukaan joko jatkettaisiin samantien tai muutaman kuukauden päästä. Ei se silmä siinä taida liikkua, ellei oikein ala yrittämään äärilaitoihin katselua. Lisäksi hoitaja pitelee vieressä käsivarresta kiinni, varmaan haistelee onko "paniikki" alkamassa.
Omalla kohdalla jännitti leikkaus ammatinkin puolesta (ilmailu), jossa näkö pitäisi suht kunnossa olla. Todennäköisesti olisi viellä riittänyt juuri ja juuri ilman laseja/leikkaustakin. Lääkärin mukaan näköni oli hyvä ja "pärjäisin ilmankin leikkausta medikaalinkin kriteereihin, mutta ei hän operoisi edes, jollei se näkö voisi olla parempikin" Omasta mielestä noilla edellisen viestin arvoilla kaukonäkö oli jo mallia lähes sokea pienempien tekstien yms osalta. Laseja käytin lähinnä töissä ja ajaessa. Joskus telkkua katsellessa kotona, pienen rapsun se lisää kontrastia toi jo tuollakin etäisyydellä ja pieni hifisti haluaisi nähdä jokapikselin ja vivahteen.
Pelkoihin ja jännitykseen ei hirveästi auta kun lueskelee kaiken mahdollisen siitä, että mikä VOI mennä vikaan. Riskit on aina hyvä tiedostaa, mutta ehkä suhteuttaa niitä leikkaus määriin. Minutkin operoineella lääkärillä yli 20k laserleikkausta takana ja aika rutiinihommahan tuo on henkilökunnalle. Omalla kohdalla leikkausta punnitessa arvostin näitä tuoreempia ja seikkaperäisempiä raportteja homman kulusta ja fiiliksista. Sillä tännekin nyt omat tuntumat laittelin.
1 aamu: Hyvin nukuttu yö ja herätessä ihan rapsu kuivuuden tuntua silmissä, joka katosi välittömästi kosteuttavilla tipoilla. Etenkin kauas katsoessa pientä epätarkkuutta viellä. Kaukonäkö ehkä parempi kuin aiemmin ilman laseja, mutta kyllä tuo pieni utuisuus on myös lähinäössä ja se ei aivan leikkausta edeltävällä tasolla. Ei tässä mikään kiirus tulosten suhteen olekaan.
Ensimmäiset kaksi viikkoa: Alkuun tuli laskettua Oledien kirkkaudet aika alas lievän valonherkkyyden vuoksi. Noin 5 päivässä huomasin vahingossa jo toisilla telkkareilla tykittäväni taustavalo täysillä hdr kamaa täysin pimeässä, eikä ottanut enää silmiin. Alkuun katuvalojen ja autojen valojen ympärillä halo ja starburst ensimmäisinä päivinä. Halot ovat pitkälti hävinneet viikossa ja starburstit pienentyneet todella paljon. Näin 2 viikon jälkeen starburst efekti on varmaankin samaa luokkaa, mitä oli ennen leikkausta korjaamattomilla silmillä. Näitä ei televiosta tai näytöstä katsellessa onneksi esiinny lainkaan.
Suoranaista roskien tunnetta tai "kuivumista" ei ole. Tänä aikana näöntarkkuus kuitenkin aaltoilee ja iltaa kohti usein hieman sumeampi ja väsyneen tuntuiset silmät. Johonkin asti kosteuttavat tipat korjaavat tämän. Ensimmäisen viikon käytettävät antibiootit jättävät maitomaisen haalean kalvon silmään ja näidenkin lopettaminen kirkastaa näköä. Kuitenkin parannusta tapahtuu lähes päivittäin ja nyt sanoisin, että ehkä 90% näkö on erinomainen ja väsyneempänä hieman sumeutta. Kosteuttavia tippoja käytän muutaman tunnin välein ihan lääkärin suosituksesta ensimmäisen kuukauden ajan ja sen jälkeen katsellaan miten vähennetään. Suoranaista tarpeentuntua läträtä ei ole. Valonarkuutta ei kovin kummoista ole alkupäivien jälkeen ollut, ehkä pakkaspäivän hankea vasten olisi aurinkolasit paikallaan, mutta näin harmaina päivinä mitä on ollut ei mitään tarvetta edes pimeässä ajaessa. Fiilikset todella positiiviset.
kolmas ja neljäs viikko: Yleisesti koko leikkausta/toipumista ei enää huomaa edes ajatella. Aamuisin juuri herätessä silmissä outo tunne, varmaankin sitä kuivuutta. Testiluontoisesti koitin nyt parina aamuna olla laittamatta tippoja, ja seurata mitä tapahtuu. Pienenä pelkona oli, että tippoja tarvitaan tuon fiiliksen poistamiseen, mutta noin 10 minuutissa tunne poistuu itsestään ja silmät tuntuvat aivan normaaleilta. Käsitykseni mukaan nukkuessa silmät eivät saa luonnollista voitelua. Tippoja olen kuitenkin 3-4x päivässä edelleen käyttänyt ihan vain varmuudeksi, enkä koe tippojen laittamista minkäänlaisena rasitteena. Silmät eivät enää väsy tai sumene vaikka kukkuisi tietokoneella pitkälle yöhön, joskin viimeisinä tunteina tippa auttaa tähän myös. Vastaavanlaista näön aaltoilua ei ole enää käytännössä ollut. Kauppakeskuksessa käynnin aikana tuntui hieman kuivuutta silmissä. Sisätiloissa ei mitään ihmeellisiä häikäisyjä tai näkö-ilmiöitä ole havaittavissa. Ulkona tullut vähemmän liikuttua pimeällä, eiköhän siellä vielä jonkinasteiset lievät starburstit xenon/led ajovaloista saada aikaiseksi. Silmälaseja ei kyllä ole ollut hetkeäkään ikävä.
.
, mutta tavallisilla annostuksilla... Itselleni selitin tuon sillä että tuosta tulee sellainen ”hällä väliä”-fiilis jota ei itse tajua ja joka sitten taas poistaa sen jännityksen kun istuu siinä jakkarassa.
