Vastamelukuulokkeiden tuotekategoriassa nykytilanne tuntuisi olevan omien havaintojeni mukaan kutakuinkin seuraavanlainen.
Suurten kuluttajamassojen keskuudessa nimekkäimmät valmistajat, kuten Sony ja Bose, kilpailevat pitkälti vastamelutoiminnon tehokkuudessa ja lisäominaisuuksissa. Kuulokkeiden rakenteessa jokainen matkii enemmän tai vähemmän toisiaan, ettei oltaisi tarjoamatta jotakin, mitä kilpailija tarjoaa. Äänenlaadun osalta puolestaan pyritään tekemään elektroniikkaliikkeen testiosastolla välitön vaikutus ylivoimakkaalla bassolla ja kirkkaalla diskantilla. Vähänkin kriittisemmin ajateltuna kaikissa suosituimmissa vastamelukuulokemalleissa musiikin (ja ylipäätään äänen) tärkein osa-alue eli keskitaajuudet jäävät pahasti ylikorostuvan bassontoiston alle. Erityisesti ylimpien bassotaajuuksien ja alimpien keskitaajuuksien (200-400 Hz) korostaminen peittää voimakkaasti pienempiä äänen yksityiskohtia, joten lopputulos jää mutaiseksi ja tasapaksuksi. Jostakin syystä tällaisen äänen kuvitellaan miellyttävän suurinta osaa kuluttajista. Ostajaehdokkaat onkin tavallaan totutettu huonoon äänenlaatuun, eikä tilannetta kannata muuttaa, kun kauppa käy. Samalla suurin osa kansainvälisistä arvostelusivustoista kehuu kuulokkeita maasta taivaisiin. Äänenlaadun arviointi jää toki monilla tekniikkapainotteisilla sivustoilla sivurooliin aivan kuin kuulokkeiden äänenlaadulla ei olisi enää nykypäivänä hienojen lisäominaisuuksien ansiosta mitään merkitystä.
Samaan aikaan monet vähemmän tunnetut valmistajat tuunaavat vastamelukuulokkeensa tasapainoisemmin ja oikeaoppisemmin, mutta vastamelun tehokkuus jää parhaimmillaankin keskinkertaiseksi. Jos matalien taajuuksien vaimennus kuitenkin riittää, jo 60 euron kuulokkeet (esim. Edifier W820NB) saattavat tarjota parempaa äänenlaatua kuin esimerkiksi Sonyn XM-sarja. Myös Valcon kuulokkeet ovat huomattavasti paremmat. Hyvää vastamelua ei kuitenkaan niistä kannata odottaa ja taustakohinakin on melkoista.
Sennheiser asettuu oman kokemukseni mukaan näiden kahden leirin välimaastoon. Momentum 3 (ja ilmeisesti myös Momentum 4) on tuunattu kuluttajatyyppisesti kirkkaaksi ja voimakasbassoiseksi, mutta taustalla on kuitenkin piilossa hyvät keskitaajuudet, jotka saadaan esiin puhelinsovelluksesta yhdellä napin painalluksella. Jos Momentum 4 on tuon osalta vastaava kuin Momentum 3, kuulokkeet pesevät äänenlaadussa esimerkiksi Sonyn keskinkertaisella ja ylihintaisella XM5:llä lattiaa. Momentum 4:n vastamelu jäänee kuitenkin edelleen selvästi heikommaksi, joten vastamelua eniten priorisoidessa täytyy valitettavasti valita huonomman kuuloiset kuulokkeet.
Jos joku valmistaja saa joskus yhdistettyä tehokkaan vastamelun hyvään ja tasapainoiseen äänenlaatuun, kauppa käy varmasti lujaa. Tällä hetkellä kaikissa vastamelukuulokkeissa on jotakin vikaa, eivätkä uudet mallit näytä juurikaan muuttavan tilannetta.
Esimerkiksi DALI:n IO-6 kuulostaa mielestäni erinomaiselta, mutta kärsii heikosta vastamelusta ja vasemman puolen kohinasta. Vihreä jana kuvaa DSP-korjattua ääntä vastamelutoiminto päälle kytkettynä. Ylätaajuuksien kuoppa ja vuori osittain MiniDSP EARS:in virheitä.
Tässä myös Sonyn uutuus vs. Sennheiser Momentum 3 ilman manuaalisia taajuuskorjauksia:
Sonyn basso vuotaa valtavasti keskitaajuuksien päälle olematta edes voimakkaasti iskevää. Suomen 500 euron hinta on äänenlaatuun nähden yksinkertaisesti käsittämätön. Momentum 3:ssa on vastaavasti liikaa kumisevaa bassoa, jota uskon löytyvän oletuksena myös Momentum 4:stä. Sillä on yleensä syynsä, miksei uusia vastamelukuulokkeita lähetetä testattavaksi kriittisille arvostelijoille.
Tilastot näyttää huvittavilta, kun lähes kaikki tuotteet on 4/5 tai 5/5. 
