- Liittynyt
- 26.07.2019
- Viestejä
- 1 088
Mitäs mieltä raati on tämmöisestä ideasta, mitä olen pyörittänyt jonkin aikaa?
Monistusvero sähköisille palveluntarjoajille:
Sähköinen palveluntarjoaja (esim. ohjelmistoalan) kykenee luomaan lähes kulutta kopioita tuotteesta. Analogisesti monistaminen vastaa sitä, että fysikaalisessa todellisuudessa tuotettaisiin toinen kappale. Sähköinen monistaminen ja fysikaalinen monistaminen eivät vain ole taloudellisesti samankaltaisia, koska toinen on reilusti vaivattomampaa kuin toinen. Silti niihin näyttäisivät pätevän samat oikeudet tuotteen myynnin suhteen.
Tämä johtaa siihen, että sähköisessä palveluntuotannossa on välttämättä "by-design" mahdollista tuottaa enemmän asioita pienemmillä kuluilla ja fysikaalisilla palveluntarjoajilla ei ole tähän koskaan samoja mahdollisuuksia, ei edes parhaimmalla robotiikalla.
Mikäli haluttaisiin tasata sähköisten palveluntarjoajien ja fysikaalisten palveluntarjoajien palkkioinsentiivejä, niin tulisi verottaa sähköisiä palveluntuottajia siitä, että heillä on "by-design" kilpailuetu, jota ei ole muilla. Mahdollisesti tämä ominaisuus on itseasiassa keskeinen siihen, miksi IT tuottaa paljon rahaa.
Käytännössä: sähköisten palveluiden monistamisesta peritään veroa. Eli jokaisesta myydystä uudesta ohjelmistokopiosta/vast. tulisi maksaa monistusvero.
---
On toki mahdollista nähdä, että jokaisella on silti mahdollisuus ryhtyä ohjelmistoyrittäjäksi, joten etu ei olisi "epäreilu".
Pääongelma on kuitenkin se, miten monistus vaikuttaa insentiiveihin pysyä fysikaalisissa tuotannoissa, jos ohjelmistoliiketoiminta on välttämättä tuottoisampaa ilmaisen monistamisen takia. Toisin sanoen, miksi vaikkapa ohjelmistotaitoinen automaatioinsinööri pysyisi automaatiossa?
Monistusvero sähköisille palveluntarjoajille:
Sähköinen palveluntarjoaja (esim. ohjelmistoalan) kykenee luomaan lähes kulutta kopioita tuotteesta. Analogisesti monistaminen vastaa sitä, että fysikaalisessa todellisuudessa tuotettaisiin toinen kappale. Sähköinen monistaminen ja fysikaalinen monistaminen eivät vain ole taloudellisesti samankaltaisia, koska toinen on reilusti vaivattomampaa kuin toinen. Silti niihin näyttäisivät pätevän samat oikeudet tuotteen myynnin suhteen.
Tämä johtaa siihen, että sähköisessä palveluntuotannossa on välttämättä "by-design" mahdollista tuottaa enemmän asioita pienemmillä kuluilla ja fysikaalisilla palveluntarjoajilla ei ole tähän koskaan samoja mahdollisuuksia, ei edes parhaimmalla robotiikalla.
Mikäli haluttaisiin tasata sähköisten palveluntarjoajien ja fysikaalisten palveluntarjoajien palkkioinsentiivejä, niin tulisi verottaa sähköisiä palveluntuottajia siitä, että heillä on "by-design" kilpailuetu, jota ei ole muilla. Mahdollisesti tämä ominaisuus on itseasiassa keskeinen siihen, miksi IT tuottaa paljon rahaa.
Käytännössä: sähköisten palveluiden monistamisesta peritään veroa. Eli jokaisesta myydystä uudesta ohjelmistokopiosta/vast. tulisi maksaa monistusvero.
---
On toki mahdollista nähdä, että jokaisella on silti mahdollisuus ryhtyä ohjelmistoyrittäjäksi, joten etu ei olisi "epäreilu".
Pääongelma on kuitenkin se, miten monistus vaikuttaa insentiiveihin pysyä fysikaalisissa tuotannoissa, jos ohjelmistoliiketoiminta on välttämättä tuottoisampaa ilmaisen monistamisen takia. Toisin sanoen, miksi vaikkapa ohjelmistotaitoinen automaatioinsinööri pysyisi automaatiossa?
Viimeksi muokattu: