Ravintolassa käymisen vaikeus - yleistä keskustelua ravintolassa syömisestä

[Tonnin Seteli]

Tyhmät ihmiset -ketju karkasi ruokamieltymysten ja ravintolaruoan puolelle. Aihe herättää kovasti keskustelua. Miten itse asioit listaravintolassa? Jätätkö kokonaan käymättä koska pönötystä ja kotona parempi ruoka? Käytkö vain puolison tai perheen kanssa, asioitko pitkään ja hartaasti, istutko iltaa ystävien kanssa vai ovatko ravintolat sinulle neuvottelupaikkoja?

Kaikki pubiruoasta fiineimpiin yläluokkaisiin pukukoodipaikkoihin.

 

[Tonnin Seteli]

Siis on epäasiallista käytöstä tilata halpa annos ja juoda vettä?

Ei, vaan se että järjestää kokoontumisen ystävien kanssa iltaa istumaan, varaa pöydän, osallistuu ja paikan päällä tilaa yhden halvan annoksen lasin vettä sekä käy paskalla.

Jos ei oikeasti kiinnosta illastaa kaikessa rauhassa, voi jättää menemättä ja ehdottaa että seuraavaksi tavataan mäkkärissä tai keilahallissa.

Ihan vääristynyt mielipide sinulle tässä.

Se on tietysti yksi tapa suhtautua siihen, että on jostakin eri mieltä tai ei ymmärtänyt.

Taitaa vaan olla kyse siitä, että vituttaa katsella kun joku elää omaa elämäänsä ja tilaa mitä haluaa, eikä vedä teatteria.

Tuollaiset pönötysravintolat on kaikista kuvottavimpia paikkoja ja vielä kauheat hinnat siellä. Tekohymy päällä siellä hikoilet ja imet sitä punaviiniä.

Pönötys? Helppo ratkaisu jota itse käytän: älä mene pönötysravintolaan. Tekohymy? Ei yhtä helppoa mutta yksinkertaista: älä päädy asemaan jossa kokee painetta osallistua epämiellyttäviin tilaisuuksiin teennäisten ihmisten kanssa.

En minä juuri käy valkoisten pöytäliinojen ääressä, en tilaa ravintolassa juuri koskaan viiniä ja usein käy peräti niin ettei kukaan pöytäseurueessa juo viiniä. Ei se tarkoita automaattisesti ikävää formaalia tilaisuutta tai finediningia jos on tarkoitus nauttia ravitsemuspalveluja pitkän kaavan mukaan. Silloin on epänormaalia syödä yksi pieni annos ja juoda vettä. Kuten sanottu, se tulee kyseeseen lähinnä terveyssyistä ja on oletusarvoisesti sopimatonta sekä seuruetta että ravintolaa kohtaan.

Kotona:
1. Paremman makuinen ruoka
2. Terveellisempi ruoka
2. Halvempi ruoka
3. Kivempi ympäristö
4. Parempi seura
5. Ei random jengiä pyörimässä nurkissa

Aika paskoissa ravintoloissa käyt tai melkoisissa kokkipiireissä liikut jos oletusarvoisesti kotona on parempi ruoka.

Jonkun kodissa syöminen on myös kivaa, mutta ravintolaan mennään esimerkiksi palvelun takia.

 

[tootsi]

Yleisimmin taitaa tulla käytyä gastropubeissa. Lähes poikkeuksetta kaveriporukalla, pe-la akselilla - syödään, juodaan ja jatketaan iltaa jossain muualla.

Joskus jos nähdään usean vuoden jälkeen esim. entisen opiskeluporukan kanssa, niin sitten johonkin vähän kalliimpaan pihviravintolaan. Silloin saatetaan tilata vaikka 250€ viinipullo ruoan kylkeen ja ruokiin 600€ päälle (4hlö porukalla). Siitä sitten jatketaan iltaa jossain muualla.

Avokin kanssa ehkä kerran pari vuodessa johonkin vastaavaan paikkaan, menulla mennään ja alkoholi ei näyttele silloin suurta osaa.

Töiden puolesta käydään joskus jossain vähän paremmissa paikoissa, ei kuitenkaan ehkä ihan fine diningissa. Noissa voi sitten sikailla vähän enemmän kun menee firman piikkiin.

Raxissa, Rossossa ja vastaavissa ei tule käytyä koskaan.

Michelin tähden paikka on bucketlistalla, tällaisen olen onnistunut välttämään.

 

[Muumi]

--.

Kaikkein typerin asia ruoan suhteen on elitismi. Kun ei oikeasti maisteta eroa ruokien välillä mutta pakko silti antaa kusettaa itseään sillä että ottaa sitä kalleinta, ja dissataan niitä jotka ei mene samaan kusetukseen.

Kaveri järjesti pari vuotta sitten viininmaistelukisan, piti "sokkona" tunnistaa/erottaa neljä viiniä. Porukan enemmistö rankkasi halvimman viinin parhaaksi ja luulivat sitä kalleimmaksi.

Tämä avasi vähän silmiä tuossa porukassa.

Itsekin vieroksun kaikenlaista snobeilua ja teeskentelyä. Mutta tässä esimerkissä saattoi nyt olla niin, että seurueen maku vaan oli halpa. Kun porukka on tottunut siihen halpaan litkuun, niin se helposti maistuu parhaalta ihan vain koska siihen on tottunut. Kallein viini oli todennäköisesti iäkkäin niistä, ja sen maku oli varmasti monille outo.

Ei viineissä yleensä ole mitään kusetusta. Saat sitä mistä maksat. Rajahyöty tietenkin pienenee hinnan noustessa.

 

[ravallo]

Aika paskoissa ravintoloissa käyt tai melkoisissa kokkipiireissä liikut jos oletusarvoisesti kotona on parempi ruoka.

Tuohan on aika puhtaasti makuasia. Mun 7-vuotiaan mielestä esm. kotona makaronilaatikko voittaa 100-0 jonkun Michelin -ravintolan safkan, eikä siinä ole mitään väärää jos on yksinkertainen maku aikuisenakin. Ja ymmärrän mä hyvin myös sen jos palvelu saa jonkun vaivautuneeksi, vaikka mä itse arvostan suunnattomasti tuollaisen hienon pöytäliinapaikan kykyä tuoda safkat yhtäaikaa koko pöytäseurueelle juuri kun huomaavat sopivan tauon keskustelussa, niin kyllä mua vastaavasti esm. monesti ärsyttää se kun hotelleissa puoliväkisin halutaan roudata sun matkatavarat huoneeseen, kun menis nopeammin ja kätevämmin kun vaan veis ne itse...

Michelin -rafloissa (ja sen tyylisissä) syöminen on tavallaan kallista riskipeliä; ruoka on joko kokeellista tai sitten hyvin pilkuntarkasti jonkun ideologian mukaista, jos ei ruokakokeilut ole se oma juttu niin eipä niissä kannata käydä. Itse tykkään, mutta ymmärrän hyvin jos joku ei.

 

[Tonnin Seteli]

Tuohan on aika puhtaasti makuasia. Mun 7-vuotiaan mielestä esm. kotona makaronilaatikko voittaa 100-0 jonkun Michelin -ravintolan safkan, eikä siinä ole mitään väärää jos on yksinkertainen maku aikuisenakin.

Ilman muuta, onhan ruoka ihan ylätasolta alkaen täynnä makuasioita. Aika yksinkertaisia makuja on myös suurimmassa osassa ravintolaruokaa. Itsekin tykkään vaikka en myöskään periaatteellisesti vastusta epätavallista ja eksoottista. Joillekin todellisille vauvasuille taas lihan syöminen ylipäänsä tai ilman että se on työnnetty myllystä läpi tahi kalan syöminen muuten kuin kalapuikkona voi olla jo haaste. Ihan tavallisimpaan tapaan tarjoiltu yksinkertainen pihvi voi näyttäytyä mad cook-juttuna jossa on ällöjä epämääräisiä kohtia. Kuitenkin se jos mikä edustaa ihan objektiivisesti juuri niitä yksinkertaisia makuja ja sopii rehtiin yksinkertaiseen makuun.

Kommenttini osa oli vastauksena toteamukseen, että kotona on paremman makuinen ruoka kuin ravintolassa, koska se nyt vaan on niin. Ei siis esimerkiksi vastaväitteenä ajatukselle että hyvä kotiruoka on luultavasti houkuttelevampaa kuin taiteellisesti fuusioidun tähtiravintolan marinoituihin kuusenkäpyihin ja oravan häntään perustuva korealaisittain maustettu menu. Siitä olisinkin erehtymisen uhalla ja kokeilematta samaa mieltä enkä sijoittaisi satasia asian varmistamiseen.

Sellainen tavanomainen yleiseurooppalainen keittiö kuitenkin on lähtökohtaisesti perustason ravintolalla, ainakin kun vähän katsoo missä syö, sen verran hanskassa että pääsääntöisesti sillä voittaa ja sillä pitää voittaa noviisien kotikokkaukset. Päinvastainen väite on absurdi.

Toimiva yksinkertainen läskimättö on sekin keskimäärin maittavampaa vaikka sitten ketjutexmexissä kuin keskivertoamatöörin itse tekemänä. Toki vain keskimäärin, mutta sen verran että päinvastaisen väittäminen olisi outoa.

Omenoita pitää tietysti verrata omenoihin. Suuren vaivan projektina kotona tehtyä tarjoilua ei pidä verrata lounassnägärin annokseen, eikä makaronilaatikkoa pitkään menuun helvetin kalliissa huippuravintolassa.

Jos jossain ammattilaiset tekevät jotain asiaa päivästä toiseen huonommin kuin amatöörit vähän puuhastellessaan, on firman toiminnassa jotain viturallaan. Ei kannata asioida sellaisessa talossa. Huonoja ja ala-arvoisia ravintoloita on toki olemassa, etenkin turistirysät ovat täynnä niitä. Suomessa sellainen ei bisnesmallina oikein kannata, pikasyöttölöitä lukuunottamatta.

 

[pulatunnus]

Tälläinenkin ketju, siirrän tuolta tyhmätihmiset ketjusta

Viinaa ei tarvitse kenenkään juoda mutta jos ruokakaan ei maistu niin miksi edes lähti ravintolaan, katsomaan kun muut nauttii ruoasta ja juomasta? Vähän tyhmältä tuntuu mutta kai se seura sitten oli niin mainiota vaikka olisi halunnut olla jossain lenkkipolulla.

Tuossa esimerkissä oli kai fiilis ainakin osalla laskennut, mutta osalle seurueita nuo ovat isompi kokonaisuus jossa ykkös juttu on se tapaaminen, kokoontuminen yhteen, ja jos porukka nauttii myös syömisestä ja juomista niin usein on hyvin toimiva kokonaisuus, Useinaan ei on ongelma jos joku ei nauti alkoholia, ja ei nauti ruuasta yhtämonopuolisesti, osalla se ilmeisesti on ongelma, jolloin kokoonpano pitää miettiä sen mukaan.

Jotkut harrastaa sunailtoja, metäsytys porukoita, jotkut liikkuntaa, urheilua, jotkin elokuvia, runoja, seurueessa. Osa vetää koko leveydellä.


Edit:
Siis jos porukka tapaa harvoin, niin olis se sitten saunailta, Jokerien peli, runoilta, pitkänkaavan ravintola ilta, rapuilta, niin siinä sitten miettii onko se aihe vastenmielisempi kuin tapaaminen. Se on sitten moukkamaista jos siellä alkaa dissaa keveria, tai sitä aihetta. Kaveri arvostaa seuraa niin paljon että kitisemisen sijaan syö jotain,.

 

[pulatunnus]

Tämäkin tuolta tyhmätihmiset ketjusta

Tästä valittaminen tosiaan kuuluu ketjun aiheeseen.

Se tyhmä ei tässä tapauksessa ollut tuo yksi kaveri, vaan joku muu.

Kaikkein typerin asia ruoan suhteen on elitismi. Kun ei oikeasti maisteta eroa ruokien välillä mutta pakko silti antaa kusettaa itseään sillä että ottaa sitä kalleinta, ja dissataan niitä jotka ei mene samaan kusetukseen.

Kaveri järjesti pari vuotta sitten viininmaistelukisan, piti "sokkona" tunnistaa/erottaa neljä viiniä. Porukan enemmistö rankkasi halvimman viinin parhaaksi ja luulivat sitä kalleimmaksi.

Tämä avasi vähän silmiä tuossa porukassa.

Jos järjestetään yhteinen illan istujainen mihin kuuluu ruokailu pitkänkaavan mukaan. Niin, jo voi olla elitististä, ja on sitä jos mukaan kutsuttu kaveri jota diissataan, jos kaverilla ei ole resursseja maksaa, niin sitten muu porukka hoitaa maksupuolen hienotunteisesti. Jos kaverilla nippu kunnossa, mutta ei halua, nauti, kaikista hienouksia, mutta halua osallistua iltaan ja on mukana omilla valinoilla, ja muu porukka sitten dissaa, niin tunnelma ehkä pelaa se yksilö joka lähtee seurueen jäsentä pilkkaan.

Yksi ehkä ärsyttävintä on se tuputtaminen, on se sitten jonkin tietyn juoman, syötävän, laulun, musiikin osalta.

Eri ihmiset saa erillaisia kokemuksia eriasioista, osalla se pitkä ravintolailta hyvän ruuan ja juoman äärellä hyvässä seurassa voi olla hyvin nautinnollista. Juomien ja raaka-aineiden osalta osa alkanut vähän ärsyyntyynkin niihin tarinoihin mitä henkilökunta selittää, ja tarinat ei ole tae laadusta. Sitä varten on ammattilaisia jotka toivottavasti tarjoaa hyviä valintoja. Hyvä valinnat ruokailuyhteystä irroitettuna jossain sokkotestissä voivat olla vähemmän innostavia, ja onhan niitä sokkotestejä maistelua tilausuuksia missä markkinoidaan laseja. ja niitä esimerkkejä missä pienillä jutuilla voi tehdä isoja vaikutuksia.

Brändistä juomissakin maksetaan ja se on osa kokemusta.

 

[ravallo]

Toimiva yksinkertainen läskimättö on sekin keskimäärin maittavampaa vaikka sitten ketjutexmexissä kuin keskivertoamatöörin itse tekemänä. Toki vain keskimäärin, mutta sen verran että päinvastaisen väittäminen olisi outoa.

Mä olen ihan samaa mieltä (joskin mulla on pari safkaa joissa mä yleensä mielestäni onnistun ylittämään keskivertoravintolan tason), mutta on ihan oma ihmisryhmänsä jolle tietty tuttuus on safkassa itseisarvo, ne tietää täsmälleen että sen lihapullan pitää omata just se koostumus ja maku miten ne sen itse tekee, eikä se oo koskaan yhtä hyvää ravintolassa (hassua, tulee taas se 7-vuotias mieleen, sille kaikista safkoista koulukeittiön tekemät on parempia kuin mitä ne on kotona ).

Toinen porukka joka ei välttämättä ravintolasafkaa niin arvosta on suolasta vieroittautuneet, perinteinen länkkärisafka on rafloissa kohtuusuolaista.

 

[Tobotialainen]

Ei pysty yhtään istumaan tuollaisissa tilanteissa jossa noudattamalla omaa makua joko pöytäseurue tai tarjoilija voisi kohahtaa. Ihan hyvänä ohjenuorana ollut etten mene syömään tilanteisiin joissa päällä on vaatetta jota ei voi kotikoneessa pestä

Onneksi tämä ei ole ongelma, kun pärjään ilman tuon tason ateriointia ja ravintelit pärjää ilman minua. Jos syön ulkona niin mieluiten jotain minkä voi hyvissä olosuhteissa toteuttaa sitten kotonakin, esimerkiksi kasvisruuat on tälläisiä mitä mielellään kokeilen ja haen inspiraatiota.

 

[TommiZeliard]

Takavuosina tuli rampattua tähtipaikkoja läpi. Olo oli ehdoton suosikki ruoan maun osalta (ja pohjoismaisia makuja eikä mitään ranskalaista), joten siellä tuli käytyä puolison/kaverin kanssa. Chez Dominiquen sali oli vähiten kodikas, liian kliinin valkoinen, minkä vuoksi jäi yhteen kertaan. Georgessa tuli syötyä useamman kerran riistaa silloin kun sillä vielä oli tähti (-00 -luvulla?). Postres oli paras jälkkäreissä. Kerran tarjottiin siellä illallinen T. Mäkelälle puolisoineen. Hän kysyi: "Panetteko pahaksenne, jos tilaan brutaalisti oluen?". Ei todellakaan pantu, eikä tarjoilijakaan kohahtanut. Demo ei juuri jäänyt mieleen, kun ei säväyttänyt mitenkään. Finnjävelissä tytärkin oli mukana ennen kuin se sai ensimmäistä kertaa tähden. Alen esitteli uutta keittiötä ja salaatin kasvatussysteemejä. G.W. Sundmans (se yläkerta) oli tähtiaikoina ruoan suhteen tähtipaikkojen keskitasoa, mutta miljöössä upein. Käytiin ainakin viisi kertaa. Yläkerran salit olivat merikapteenin vanha kämppä. Koristeellisia ja korkeita huoneita. Maan alla oli viinikellari holvirakenteineen. Sieltä jäi mieleen pitkä pöytä ja peräti 15 l pullo.

Hienointa tähtipaikoissa on se, että neljä tuntia menee huomaamatta, ja joskus onnistuvat luomaan todellista herkkua jopa jostain sellaisesta raaka-aineesta, mistä en normaalisti pidä. Myös 48-72 h valmistetut liemet ovat sellaista, mihin ei kotioloissa törmää. Noissa on aina tullut syötyä se pisin menu, joten ei ole ollut tarvetta kurvata mäkkärin kautta kotiin. Juomana on tavallisesti vettä, tai harvoin juhlan kunniaksi kuohuvaa. Kerran erehdyin ottamaan samppanjan ja viinimenun. Siitä tulee seitsemän annosta, mikä kyllä rentouttaa, mutta sen jälkeen silmät ja makuaisti ovat vähän turhan tööt hienosta ruoasta nauttimiseen.

Nykyään tulee enää hyvin harvoin käytyä hienoissa paikoissa. Tänään tuli kuitenkin käytyä nauttimassa Kämpin iltapäivätee puolison kanssa. Siinä ei mennyt paljon yli tuntia. Edustalla oli useampia diplomaattiautoja seisoskelevine kuskeineen. Varmaan liittyi uuteen presidenttiin. Ei nyt ihan ruoasta voi puhua, mutta annokset olivat nättejä. Maku ei kuitenkaan yltänyt tähtiluokkaan. Kuudesta suolaisesta erottui edukseen fenkoli-greippi-tabbule ja tryffeli-hasselpähkinäsandwich. Kurkkusandwichin kurkku yllätti raikkaudellaan, mutta jäi silti kokonaisuutena selvästi tryffeliversion varjoon. Kuudesta makeasta neljä viimeistä oli mieleen. Marjapavlovan pohjan maku sopi marjoihin. Lakkasuklaa onnistuisi kotonakin. Juustokakku oli tavallista paremman makuinen. Sitruunainen madeleine oli uusi tuttavuus. Sitruuna oli erittäin raikasta ja sisältö mukavan pehmeää, mikä teki hyvän vaikutuksen kuivan ja yksivärisen ulkonäön jälkeen. Vatsa oli lopulta täynnä, muttei varmaan pikku annoksista, vaan pihin kittaamasta neljännestä teekupillisesta. Päällä minulla oli kauluspaita ja vaaleat housut, jotka voi pestä kotona. Ylin nappi oli auki.

Tuo oli hinnakas (116 €/2 hlö) teekattaus suupaloineen. Enemmän vastinetta saan tähtipaikassa pisimmällä menulla, vaikka se maksaakin selvästi yli tuplasti. Mieluummin kerran sellainen makuelämys, kuin kolme kertaa tuollainen nätti teekattaus ei niin säväyttävillä mauilla.

 

[TommiZeliard]

Jahas, heti seuraavana päivänä sai kotona parempaa jälkkäriä kuin yksikään Kämpin kuudesta eilisestä.

Vaimo pyöräytti päivällä Suzanne-kakun. Yhden lusikallisen jälkeen tajusin, että onkin todella kutkuttavan hyvät maut. Tuollainen ei hetkessä synny. Eilen oli aloitettu ja tänään loput. Jos putkeen tekisi, niin 6 tuntia menisi, koska kolmea ylintä kerrosta jäähdytetään/hyydytetään/sekoitetaan/kuoritaan. Kiireinen käyttää pakastinta, mutta paras tulee yön yli. Alhaalla oli murokekseistä ja voista tehty pohja. Kakkoskerrokseen sulatettiin ensin pannulla kermassa Omar-toffeeta. Jäähdytyksen jälkeen se vaahdotettiin ja toffeevaahto yhdistettiin tavalliseen kermavaahtoon. Liivatevesi perään. Fudge-vaahto vuokaan muropohjan päälle ja tunniksi jääkaappia. Kolmanneksi kerrokseksi skottilainen lemon curd vatkattuna vispikermavaahdon kanssa yhteen ja liivatetta perään. Kerros fudge-vaahdon päälle ja jääkaappia 2 h. Neljännessä kerroksessa on vadelmalimonadia ja kokonaisista mansikoista puristettua mehua. Taas hyydytys liivatteen avulla jääkaapissa välillä sekoitellen ja pinnan vaahtoa kuorien. Kun alkaa hyytelöityä, mutta on edelleen juoksevaa, kaadetaan kakun päälle ja jääkaappia 2 h. Koristeena aito ruusu, jonka varsi foliossa.

Alhaalla pohjan ja Omarin suolaisuus kermavaahdon pehmentämänä, keskellä sitruunan raikkaus ja ylhäällä mehukasta vadelmaa ja mansikkaa. Tuli ensihotkaisun jälkeen syötyä loput pieniä lusikankärjellisiä maistellen ja eri kerroksia yhdistellen. Jäätelöistä Kolmen Kaverin vadelma-valkosuklaa tulee syötyä samanlaisina herneenkokoisina nökäreinä. On niin hyvä ja vahva maku, ettei tarvitse heittää isoa kimpaletta hetulaan maistaakseen jotain.

Kämpin valtiksi jäi vaivattomuus, nopeus, palvelu ja kattauksen ulkonäkö.

 

[potionmaker]

Tilaan jonkun kanaa tai nautaa sisältävän aterian, jolla odotan olevan hyvä hinta-laatusuhde. Joskus tietty kalaakin. "Liian hienot" ravintolat vaatii sen et meen sinne jonkun porukan mukana, tai et kyseessä olis treffit (ekoille en lähtis tälläsiin) tai joku vuosipäiväruokailu. Frekvenssi ehkä 1-2 kertaa vuodessa jos sitäkää. Fiinimmis mestois on liian iso riski siihe et maksaa satasen tai enemmänki ja kotimatka pitää tehä grillin tai kebab-pizzerian kautta, koska jäi nälkä. Kun kerran saan tarpeeks oman "ei paremmasta väliä" -tason ylittävää safkaa alle 30 eurolla, ni en keksi yhtäkään syytä miks mun pitäs aterioida yhtään sen kalliimmin.

Onneksi tämä ei ole ongelma, kun pärjään ilman tuon tason ateriointia ja ravintelit pärjää ilman minua.

Oon samoilla linjoilla mut ymmärrän sitäki et ravintoloissa käynti on toisille vähä ku harrastus ja nehän tunnetusti maksaa jotain. Mun mielestä pelkän lounaslistalta tehdyn valinnan perusteella ei kuitenkaan kannattas paljo päätellä onko joku idiootti vai ei.

 

[ravallo]

Takavuosina tuli rampattua tähtipaikkoja läpi. Olo oli ehdoton suosikki ruoan maun osalta (ja pohjoismaisia makuja eikä mitään ranskalaista), joten siellä tuli käytyä puolison/kaverin kanssa. Chez Dominiquen sali oli vähiten kodikas, liian kliinin valkoinen, minkä vuoksi jäi yhteen kertaan. Georgessa tuli syötyä useamman kerran riistaa silloin kun sillä vielä oli tähti (-00 -luvulla?). Postres oli paras jälkkäreissä. Kerran tarjottiin siellä illallinen T. Mäkelälle puolisoineen. Hän kysyi: "Panetteko pahaksenne, jos tilaan brutaalisti oluen?". Ei todellakaan pantu, eikä tarjoilijakaan kohahtanut. Demo ei

Hyvin samankaltaiset mielipiteet noista mestoista, Olo oli kyllä hyvä. CD:ssä söin kolmesti, kaksi kertaa oli aivan erinomaisia ja yksi kerta jostain syystä aika tyhjänpäiväinen... Silloin sai jostain jotain idioottimaisia postituslista-kuponkitarjouksia joilla saattoi saada tähtipaikkoihinkin jotain 2-1 hinnalla aleja, eikä voinut mitenkään välttää ajatusta että se jotenkin tuolla kerralla heijastui palvelun laatuun, vaikka tuollaisessa mestassa ei missään nimessä saisi. Toisaalta saattoihan niillä olla muutenkin paha päivä. Ja joku tarjous meillä oli viimeiselläkin kerralla, ja se oli kyllä aivan sellaista tykitystä kuin piti ollakin. Finnjävelissä ei tullut käytyä.

samppanjan ja viinimenun. Siitä tulee seitsemän annosta, mikä kyllä rentouttaa, mutta sen jälkeen silmät ja makuaisti ovat vähän turhan tööt hienosta ruoasta nauttimiseen.

Viinimenun puolitus onnistuu useimmissa mestoissa, joskus tosin pienen mussutuksen kera ja joskus hinta ei ihan puolitu (mikä on mun mielestä sinänsä ihan reilua koska harvoin ihan puolittuu annostuskaan). Joskus se tehdään vähentämällä kaatoja, mutta useimmiten kuitenkin niin että viinejä tulee sama määrä mutta ihan pikkukaatoina. Mutta joo, ilman sitä viiniä tulee minunkin mielestä liikaa, ja loppuannokset alkaa mennä jo pienessä pöhnässä. Tykkään kuitenkin mieluummin ottaa puolikkaan viinimenun, koska noilla sommeliereillä on välillä ihan maaginen touch tuohon viiniparitukseen, ja itse en sitä osaa kuin hyvin hyvin perustasolla. Ylipäänsä otan ravintolassa viinit käytännössä aina suosituksen mukaan.

Tuo oli hinnakas (116 €/2 hlö) teekattaus suupaloineen. Enemmän vastinetta saan tähtipaikassa pisimmällä menulla, vaikka se maksaakin selvästi yli tuplasti. Mieluummin kerran sellainen makuelämys, kuin kolme kertaa tuollainen nätti teekattaus ei niin säväyttävillä mauilla.

Afternoon teat on just vähän tuollaisia tunnelmointisettejä, näyttää nätiltä ja maut on yleensä ihan ok, mut ei mitään kovin tajunnanräjäyttävää. Mutta hieno mesta ja hyvä seura niin kokemus voi olla oikein kiva. Esm. Tukholman Cadierissa on tullut joskus viihdyttyä iltapäiväteellä oikein mukavasti. (Siellä on myös varsin hyvä aamupala, jos tulee mestoille aamulaivalla tai lennolla).

 

[Bertta]

Finnjävel on ainoa fine dining -paikka jossa olen käynyt ja itselleni jäi tuosta kyllä erittäin positiivinen mielikuva. Kallis ravintola on jotain, joka kannattaa kokea, mutta makuhan niistäkin menisi jos joka viikko noissa söisi.

Hyvää vaihtelua makaroonilaatikkoon.

 

[takomo]

Michelin -rafloissa (ja sen tyylisissä) syöminen on tavallaan kallista riskipeliä; ruoka on joko kokeellista tai sitten hyvin pilkuntarkasti jonkun ideologian mukaista, jos ei ruokakokeilut ole se oma juttu niin eipä niissä kannata käydä. Itse tykkään, mutta ymmärrän hyvin jos joku ei.

Michelin-rafloissa on syytä nähdä ero tähtiravintoloiden ja muiden Michelin-oppaan mainitsemien välillä. Suomessa ehkä turhan monella on taipumus olla fine dining -henkisiä mutta Keski-Euroopassa maininnoista löytää usein hyvin tehtyä ruokaa ihan järkihinnoilla tarjoavia paikkoja. Joku 1-2 haarukkaa tai Bib Gourmand on aika optimi, 3-4 alkaa mennä jo hienon ravintolan puolelle.

Yleinen ongelma Suomessa tuntuu olevan, että turhan moni kokki lähtee hakemaan kokeellista fine diningia ja ihan liian harva pistää pystyyn brasserie-trattoria -tasoisen hyvää mutta melko tavallista ruokaa tarjoavan paikan. Ehkä Suomessa ei ole niille kysyntää?

Ihan hyvää ruokaa on saanut paikoista, joissa saman katon alla on fiini **-ravintola ja rennompi bistro - ja näillä yhteinen keittiö.

[Card & Menus] Gourmet Restaurant Alsace · La Table d'Olivier Nasti

OFFICIAL WEBSITE | Discover the à la carte and set menus of the Gourmet Restaurant La Table of the Michelin-star Chef Olivier Nasti, in Kaysersberg, Alsace.

www.lechambard.fr

Eikö Finnjävelillä ole vähän samaa?

 

[takomo]

tupla

 

[Varistin]

Oma kipuraja illastamisessa menee suunnilleen 50€ per nenä kohdilla, tuon verran olen valmis (harvoin) maksamaan jostain kolmen ruokalajin menusta. Tähän toki päälle 1-2 lasia viiniä tai hyvä olut. Tähän täytyy toki heti todeta, etten ole koskaan tainnut edes muiden maksamana syödä viimeisen päälle fine diningia, tyyliin hienoja pikkuannoksia ja hinta kolminumeroinen. Tällaisesta ei siis ole minkäänlaista kokemusta, mutta ajatuksena en jaksa uskoa, että tuntisin saavani tuollaisessa rahoilleni vastinetta. Omaan suuhun jo tuollainen viidenkympin menu on yleensä aivan loistavan makuinen, enkä oikein keksi miksi maksaisin ruuastani sen enempää. Niille jotka kalliista ja hyvästä ruuasta nauttivat suon toki sen kaikin mokomin, käytän minäkin rahojani asioihin jotka jonkun toisen mielestä voivat olla täysin turhia.

Tavallisin ulkona syöminen itsellä (työpaikkalounaan lisäksi) on pari kertaa kuussa joku hamppariannos tai pizza, hinnaltaan useimmiten johonkin kympin ja kahden väliin. Itse käyn ulkona syömässä merkittävältä osin myös helppouden vuoksi enkä siksi, että hakisin optimaalista makunautintoa. Hyvänä esimerkkinä vaikka mainittu pizza, jota en useinkaan viitsi alkaa kotona väsätä. Jonkun toisen mielestä pizza on varmaan maailman helpoin kotona tehtävä ruoka, mutta itsellä se ei vain oikein koskaan tahdo makunsa puolesta onnistua. Siksi mieluusti maksan ravintolalle siitä, että joku muu on tehnyt kunnon taikinan, miettinyt täytteet ja paistaa sen kunnollisessa pizzauunissa.

Noin yleisesti ottaen toki syön lähes kaikkea ja maistelen mielelläni uusiakin juttuja kun tilaisuus sattuu kohdalle, mutta en varsinaisesti hae huippuelämyksiä ruuasta. Itse voisin hyvin kuvitella olevani se, joka huippuravintolan illallisella kaveriporukassa ottaa vain jonkun perustason pääruoka-annoksen ja oluen, muiden ruokaillessa pitkän kaavan mukaan. Tosin jos järjestelyt olisivat omalla vastuulla, en alkaisi tapaamista tuollaiseen ravintolaan edes järjestämään.