Takavuosina tuli rampattua tähtipaikkoja läpi. Olo oli ehdoton suosikki ruoan maun osalta (ja pohjoismaisia makuja eikä mitään ranskalaista), joten siellä tuli käytyä puolison/kaverin kanssa. Chez Dominiquen sali oli vähiten kodikas, liian kliinin valkoinen, minkä vuoksi jäi yhteen kertaan. Georgessa tuli syötyä useamman kerran riistaa silloin kun sillä vielä oli tähti (-00 -luvulla?). Postres oli paras jälkkäreissä. Kerran tarjottiin siellä illallinen T. Mäkelälle puolisoineen. Hän kysyi: "Panetteko pahaksenne, jos tilaan brutaalisti oluen?". Ei todellakaan pantu, eikä tarjoilijakaan kohahtanut. Demo ei juuri jäänyt mieleen, kun ei säväyttänyt mitenkään. Finnjävelissä tytärkin oli mukana ennen kuin se sai ensimmäistä kertaa tähden. Alen esitteli uutta keittiötä ja salaatin kasvatussysteemejä. G.W. Sundmans (se yläkerta) oli tähtiaikoina ruoan suhteen tähtipaikkojen keskitasoa, mutta miljöössä upein. Käytiin ainakin viisi kertaa. Yläkerran salit olivat merikapteenin vanha kämppä. Koristeellisia ja korkeita huoneita. Maan alla oli viinikellari holvirakenteineen. Sieltä jäi mieleen pitkä pöytä ja peräti 15 l pullo.
Hienointa tähtipaikoissa on se, että neljä tuntia menee huomaamatta, ja joskus onnistuvat luomaan todellista herkkua jopa jostain sellaisesta raaka-aineesta, mistä en normaalisti pidä. Myös 48-72 h valmistetut liemet ovat sellaista, mihin ei kotioloissa törmää. Noissa on aina tullut syötyä se pisin menu, joten ei ole ollut tarvetta kurvata mäkkärin kautta kotiin. Juomana on tavallisesti vettä, tai harvoin juhlan kunniaksi kuohuvaa. Kerran erehdyin ottamaan samppanjan ja viinimenun. Siitä tulee seitsemän annosta, mikä kyllä rentouttaa, mutta sen jälkeen silmät ja makuaisti ovat vähän turhan tööt hienosta ruoasta nauttimiseen.
Nykyään tulee enää hyvin harvoin käytyä hienoissa paikoissa. Tänään tuli kuitenkin käytyä nauttimassa Kämpin iltapäivätee puolison kanssa. Siinä ei mennyt paljon yli tuntia. Edustalla oli useampia diplomaattiautoja seisoskelevine kuskeineen. Varmaan liittyi uuteen presidenttiin. Ei nyt ihan ruoasta voi puhua, mutta annokset olivat nättejä. Maku ei kuitenkaan yltänyt tähtiluokkaan. Kuudesta suolaisesta erottui edukseen fenkoli-greippi-tabbule ja tryffeli-hasselpähkinäsandwich. Kurkkusandwichin kurkku yllätti raikkaudellaan, mutta jäi silti kokonaisuutena selvästi tryffeliversion varjoon. Kuudesta makeasta neljä viimeistä oli mieleen. Marjapavlovan pohjan maku sopi marjoihin. Lakkasuklaa onnistuisi kotonakin. Juustokakku oli tavallista paremman makuinen. Sitruunainen madeleine oli uusi tuttavuus. Sitruuna oli erittäin raikasta ja sisältö mukavan pehmeää, mikä teki hyvän vaikutuksen kuivan ja yksivärisen ulkonäön jälkeen. Vatsa oli lopulta täynnä, muttei varmaan pikku annoksista, vaan pihin kittaamasta neljännestä teekupillisesta. Päällä minulla oli kauluspaita ja vaaleat housut, jotka voi pestä kotona. Ylin nappi oli auki.
Tuo oli hinnakas (116 €/2 hlö) teekattaus suupaloineen. Enemmän vastinetta saan tähtipaikassa pisimmällä menulla, vaikka se maksaakin selvästi yli tuplasti. Mieluummin kerran sellainen makuelämys, kuin kolme kertaa tuollainen nätti teekattaus ei niin säväyttävillä mauilla.
).
