Onko täällä kenelläkään kokemusta sisäisestä vaihteistosta/portaattomasta ajossa sähköpolkupyörässä vs muut ratkaisut ?
Mulla on ollut jo aika monta vuotta Enviolo sähkärissä, joka nyt on aika eri juttu kuin nuo moottorin yhteyteen puljatut, mutta portaaton ja hihnavetoon soveltuva kuitenkin.
En oikein tiedä mitä mieltä mä siitä olisin. Tavallaan tuo riippuu niin täysin siitä miten hyvin ratkaisu on onnistuttu toteuttamaan.
Hihna itsessään on tavallaan kiva, ei vaadi mitään varsinaista huoltoa ja vaihtovälikin on pidempi kuin ketjuilla, mutta mahdollisuus katkeamiselle on aina olemassa ja sitten vaihto on monessakin mielessä vähän hankalampi operaatio. Rungon katkaisu ja hihnan pujottelu nyt ei sinänsä mikään ameriikantemppu ole, mutta oikeanmittaisen hihnan saatavuuden kanssa voi olla vähän niin ja näin, ja hihnat on myös kalliita. Sitäpaitsi oon huomannut että myös hihnapyörät kuluu yllättävänkin paljon, mulla on nyt n 15k kilsaa mittarissa ja alkavat olla vaihtokunnossa. Ja toki nekin kalliita.
Vaihteistossa taas sitten on aika ratkaisusta kiinni millaisesta kompromissista on kyse. Kuitenkin hyvällä huollolla oleva ja laadukas pakkavaihtajakin voi toimia kuin ajatus, vaihtaminen on nopeaa ja pykälät suht pieniä, ja kuitenkin range aika iso. Tietenkin on pieni plussa se että pykäliä ei ole, mutta toisaalta, jos vaihteen säätö ei ole täysin lineaarista (tai automaattista) niin täysin haluttu tai optimaalinen välitys ei aina osu portaattomallakaan. Useimmissa portaattomissa ja integroiduissa vaihtoehdoissa tod. näk. on vähän sama juttu kuin ketju vs. hihna, eli pientä ylläpitohuoltoa on paljon vähemmän, mutta sitten kun jotain tulee niin se on vaikeampaa ja kalliimpaa fiksata.
Enviolo on itsessään vähän viritys. Vaatii kaksi vaihdevaijeria, joiden säätö vaikuttaa vaihtamisen sujuvuuteen. Niihin kohdistuu pahimmillaan aika paljon voimaa, eli ne venyvät ja voivat katketa. Vaihteisto on toteutettu planeettapalloilla ja viskonesteellä, joka kyllä mahdollistaa suht ison välityssuhteen ja portaattoman vaihtamisen, mutta käytännössä vaihtamisen keveys / raskaus vaihtuu todella paljon sen mukaan paljonko vaihteiston läpi kulkee vaihtohetkellä kuormaa. Mainoksissa sillä voi vaihtaa vaikka täysi veto päällä, mutta käytännössä se vaatii kyllä aika ronskia voimankäyttöä. Vaihteistossa on myös puolivälissä (kun pallojen kallistuskulma menee keskikohdan yli) kohta josta ei pääse yli ilman että vaihteisto pyörii, eli jos tulet risteykseen raskaalla välityssuhteella et saa sitä enää puoltaväliä kevyemmälle kun olet jo pysähtynyt. Eikä vaihtamiseen tarvittava voima ole muutenkaan lineaarista koko rangen läpi.
Vaihteiston polkemistuntuma on raivostuttavan tahmea, se tuntuu syövän polkemisvoimaa paljon enemmän kuin mitä se oikeasti syö. Avustuksella tätä ei huomaa ollenkaan mutta jos polkee täysin ilman avustusta erityisesti kevyillä välityssuhteilla niin tunnelma on tosi tahmainen. Kun noustaan raskaimmalla välityksellä avustusrajan (mulla 25km/h) yläpuolelle niin ei ole ihan niin paha. En mistään hinnasta ottaisi tällaista luomupyörään, mutta sähkö poistaa tämän ongelman täysin.
Mulla oli aika isoja ongelmia vaijereiden katkeilun kanssa, mutta sitten huomasin että vaikka vaijerit olikin shimanon standardipäillä niin vaijerin kuoret olikin tehty ihan pikkuisen ohuemmalle vaijerille kuin mitä shimanon vaijerit on, ja kun vaihdoin myös kuoret (mikä on aina kivan kuumottava keikka kokonaan rungon sisällä kulkeville kuorille) niin katkeilu loppui. Vaihteisto lipuu itsekseen keveimmälle välitykselle jos raskaammalle vetävä vaijeri on poikki, mutta koska molemmat eivät kuitenkaan yhtä aikaa katkea, niin vaijerit voi tuossa tilanteessa vaihtaa päikseen jolloin välitystä saa pidettyä jossain järkevässä asennossa loppumatkan ajan.
Huollon ukot on olleet sitä mieltä että noi Enviolot myös hajoilee omia aikojaan, mutta toisaalta vaihteisto ei ole ihan ylettömän kallis (vrt. esm. Rohloffiin). Vaihto on toki ylenmäärin vittumaista koska se vaatii vanteen purkamisen.