Sitten tietysti ravinnon monipuolisuus. Yksilön keho kaipaa kulloinkin sille tarpeellisinta ravintoa, mitä se yksi ja sama ateriakokonaisuus tuskin täyttää. Moni kiireistä elämää viettävä ei tosin kuuntele omaa kehoaan, jolloin suuhunsa iskee vähän mitä sattuu.
Vaikka itse olen taipuvainen hakemaan turvaa rutiineista (niin kuin moni muukin), elävöittää valtavasti kun elämään saa vaihtuvia muuttujia, jotka avaavat jotain uutta ja tuoretta sisältöää. Uusia kokemuksia. Sitä tuntuu parhaimillaan kun olisi aloittanut kokonaan uuden kappaleen elämässään. Se virkistää, se aktivoi. Tuntuu kuin verkot ja sammaleet karisisivat päältäni. Tai paksu tympeyden ja apatian usva hälvenisi ympäriltäni.
Noh, aina sen ei tarvitse olla niinkään radikaalia. Pienetkin muutokset virkistävät. Ja toki niin kuin yllä on moni jo avanut, kaikilla ne muutokset eivät tunnu niin mukavilta. Mutta onko se vaan pelko muutoksesta? Palkitseeko se muutos kuitenkin ennen pitkään meistä arimmatkin muutosvastarintalaiset?