Taitaa aika monella pöytäkoneen omistajalla olla nykyään myös läppäri,itsellä on ollut pelikelpoinen pöytäkone vuodesta 2000 ja läppäri lisänä jotain 5-6 vuotta,joilla ei ole koskaan pelattu mitään.
Itse tajusin, että en tee läppärillä siviilissä mitään. PC-kannettava on omituinen sekasikiö, jossa on kannettavan laitteen ja PC:n huonot puolet yhdessä. Hirveä monen kilon rontattava möykky ja sitten kuitenkin näyttö, näppis ja hiiri pitää korvata ulkoisilla vastineilla, jos aikoo "saada jotain aikaiseksikin". Jos ei ole tarvetta, pärjää älypuhelimellakin, ja ylipäätään suurin osa kotoa poistumisesta menee mahdollisimman vähissä IT-merkeissä muitenkin. Ymmärtäisin vielä sellaisen käyttötarkoituksen, että tietokone on vain kodinkone muiden joukossa, ja se on kätevä saada piiloon kun ei tarvita, mutta itselläni on tämä peli-PC idlaamassa muutenkin, jos ei muuten niin musiikkia soittamassa, ja sille pöytä. (hyvä on, olen viimeistään 00-luvulla jämähtänyt luddiitti)
Työkoneeksi annettiin viime vaihdossa läppäri, ja siitä on se hyvä puoli, että jos on joskus etätöissä, se on helpompaa raahata repussa kuin edellinen Thinkcentre-pöytäkone, ja jos on joskus joku kahdenkeskinen palaveri, sen voi napata kuvapuhelimeksi mukaansa, mutta muutenhan se on tarpeettoman pieni pöytäkone, joka välillä puhkuu ja puhisee jäähdyttääkseen itseään kuorman alla. Voi olla ikänäköä jo, mutta sillä näytöllä en näe paljon mitään, ja ihmisten työtehtävät ovat erilaisia, mutta kun on kerrankin tottunut, kaipaa sitä, että edessä on kaksi edes 24-tuumaista näyttöä.
Niin, että jos vielä tekoäly onnistuu syömään ison osan raportinkirjoitteluhommista ja kaikenlaisesta asiantuntijatyöstä, selkeiden deskarien osuus x86-laitteista voi jopa nousta.
