Ottamatta kanttaa taudin vakavuuteen, niin sen verran on todettava, että omaa tyhmyyttäsi olet karenssia ottanut. Vai onko väsymys muka niin paha, ettet voi HAKEA fyysiseen työpaikkaan? Siitä on vielä aika pitkä matka tulla valituksi, varsinkin jos työhaastattelussa kertoo että on vaikeuksia pysyä hereillä työaikana.
Aina voi hakea, mutta jos oman käyttäytymisen perusteella vaikuttaa siihen, että ei tule valituksi, tulee myös karenssi. Ja kyse on ollut palkattomista töistä.
Kyllä se periaatteessa on, koska kyse on vain huonoista elintavoista. Elintavat kuntoon niin piristyy.
Herra DI- spotattu!
Hyvä ohje. Itsekään en tiedä tuosta luokasta mitään.
Mutta mikäs tässä kun ei ole muutakaan tekemistä ja kunto on niin huono, että ei juuri mitään muuta pystykään tehdä. Pysyypähän mieli virkeänä jos ei mikään muu. Täytyy kyllä kertoilla lääkärille lisää koska nyt on vasen käsi jostain syystä alkanut takkuamaan, mutta onneksi hyvin lievästi vaan. Ilmeisesti jonkunlaista kankeitta. Ei ole yhtään kipeä jos lepuuttaa vasenta kättä ja ei liikuttele sormia. 23 ja 24 päivä oli liikaa ohjelmaa ja sen takia eilen tuli migreeni. Kunnon migreeni näyttää tulevan vain 2 kertaa vuodessa. Migreeni vaan vaikuttaa vasempaan puoleen ja vasemmasta kädestä menee kokonaan tunto. Migreenihän ei pitäisi olla ollenkaan vaarallinen vaikka onkin neurologinen sairaus. Äidillä on myös migreeni. Papalla myös ja sillä on ollut aivohalvaus. Ja isomummulla on myös ollut aivohalvaus ja taisikin halvaantua puolittain ja sitten myöhemmin kuolla. Toisaalta migreeni ei pitäisi lisätä aivohalvauksen riskia, eli ei pitäisi olla mitään hätää. Äidilä on taas sellainen vaiva että jos kävelee vähän matkaa, niin vasemmasta jalasta katoaa kokonaan tunto, eli kaatuu jos ei pysy yhdellä jalalla pystyssä. On ollut jo tutkimuksissa, mutta mitään vikaa ei ole. Mutta toisaalta ei ole ollenkaan työkykyinen, kuten en minäkään.
Olikohan se lapsettomuusketju täällä vai murossa? Joka tapauksessa sinä puolestaan olet hyvä esimerkki tapauksesta, jonka ei kannata sellaisia hankkia. Eikä olisi kannattanut vanhempiesikaan.
CFS on ihan oikea sairaus, eikä laiskuutta tai kiinni huonoista elintavoista. Yksi tuttavani on saanut ko. helvetin osaksi elämäänsä kolarin jäljiltä, en tiedä oliko aiheuttaja joku aivotärähdyksestä seurannut lievä aivovaurio, hermovaurio vai mikä.
Ite reumaa jo muutaman vuosikymmen sairastanu. Muutaman kerran on jouduttu tekoniveliä laittamaan. Itsellä elämänlaatu parani huomattavasti kun kokeilin vyöhyketerapiaa/homeopatiaa. Tulehdus arvot tippu roimasti kk:ssa. Eli noita vaihtoehto juttuja kannattaa kokeilla. Ja kannattaa seurata aiheuttaako jotku tuotteet nivelsärkyjä normia enemmän, kuten suola, sokeri, kahvi jne. ja vältellä sit niitä. Tsemiä.
Todennäköisesti polvet menevät jossain vaiheessa vaihtoon, kun eivät ne jääkiekkovuosien jäljiltä muutenkaan priimatavaraa olleet. Kesällä elämä on suhteellisen helppoa, mutta talvet on yhtä helvettiä.
Joo, eihän se ole. Itsekkin lapsireumaan sairastunut 10-vuotiaana. Ja tavannut mitä toisestaan positiisempiä lapsireumaatikkoja elämän aikana. Moni tyttö/nainen on tosi lujilla tän sairauksen kanssa. Ja onhan tuota itekkin tullut ujellettua lukemattomia öitä kipujen kanssa. Itellä kaikki nivelet solmussa, jokainen sormi näyttää eri suuntaan, kun niitä on leikelty. Ymmärtääkseni ei toi polvi/polvet oo paha, saat siitä vain uuden ja paremman elämän, kun ne vaihdetaan uusiin. Multa on lonkat vaihdettu pariin kertaan ja aina on uus mukava elämä alkanut sen jälkeen. Tsemiä, kyllä tän kanssa voi elää kun ei ala masenteleen.
. MCC elikkäs sepelvaltimotauti tuli perintönä vanhemmilta ja ensimmäisen kerran ilmeni vähän yli 30 vuotiaana infarktin muodossa.
Jos mä olisin sun tilanteessa niin lopettaisin kyllä heti tupakoinnit, kahvit ym. ja laihduttaisin ihan itsenikin takia. Fakta nyt on se ettet kumminkaan elä pitkään (lue: +80v), mutta eikö olisi mukava elää sekin aika edes niin terveellisesti kuin mahdollista ja niin että pystyisi edes jollain tapaa nauttimaan elämästä?Täällä on niin sairasta porukkaa, että piti miettiä, kehtaanko omia vaivojani edes valittaa
Sairaalareissun kautta operaatiopöydälle, jossa pallolaajennus ja diagnoosi. Olihan se jännittävää olla toipumishuoneessa 50 vuotiaiden ukkojen kanssa jotka suhtautui epäilevästi sepelvaltimotautiin ja koko infarktiin, kun olen niin nuori.
Siitä alkoi sitten tutkimuskierre kun alkoi löytymään verenpainetautia ja korkeaa kolesterolia. (Geenit, tupakointi, kahvin suurkulutus, istumistyö ja ylipaino= hyvä kombinaatio). Operaatioiden myötä itsetuhoinen masennus ja pelkotilat tulivat mukaan.
Loppuelämän joka päivä kourallinen lääkkeitä, sydämen rasituskielto ja hoitajien jatkuva painostus terveelliseen elämään.
"Syö lääkkeitä, älä rasita elimistöä, älä vaan nauti alkoholia tai pidä hauskaa, olet työkyvytön."
Ulkoisesti näytän suhteellisen terveeltä keski-ikäiseltä mieheltä, mutta jos kävisin työntämässä vaikka penkkaan juuttunutta autoa, niin sydämen ja verenpaineen ansiosta se voisi jäädä viimeiseksi ponnistukseksi. Ei paljoa hymyilytä.
Tupakoinnin lopetin pian infarktin jälkeen, kahvia menee enää alle pannu päivässä, alkoholia ei enää ihan joka viikonloppu ja painokin on laskenut 10 kiloa. Kiitos neuvoista kuitenkin. Erohan oli siinä että jos en olisi tehnyt muutoksia, olisin jo kuollut, nykyisellään pärjää pillerivuoren ansiosta.
Kyllä tän kanssa on jo oppinut elämään kun on asiaa sulatellut. Turha sitä on murehtia asiaa mille ei mitään voi.
Itsellä tuli myös ilmeisesti korkean verenpaineen takia veritulppa kolmekymppisenä. Se onneksi jumittui munuaisvaltimoon, joten loppujen lopuksi selvisin munuaisvauriolla. Nyt popsitaan verenpainelääkkeitä ja seuraillaan kaikkia veriarvoja aina välillä. Kohtuullisen normaalia elämää saan vielä elää.Täällä on niin sairasta porukkaa, että piti miettiä, kehtaanko omia vaivojani edes valittaa
Sairaalareissun kautta operaatiopöydälle, jossa pallolaajennus ja diagnoosi. Olihan se jännittävää olla toipumishuoneessa 50 vuotiaiden ukkojen kanssa jotka suhtautui epäilevästi sepelvaltimotautiin ja koko infarktiin, kun olen niin nuori.
Siitä alkoi sitten tutkimuskierre kun alkoi löytymään verenpainetautia ja korkeaa kolesterolia. (Geenit, tupakointi, kahvin suurkulutus, istumistyö ja ylipaino= hyvä kombinaatio). Operaatioiden myötä itsetuhoinen masennus ja pelkotilat tulivat mukaan.
Loppuelämän joka päivä kourallinen lääkkeitä, sydämen rasituskielto ja hoitajien jatkuva painostus terveelliseen elämään.
"Syö lääkkeitä, älä rasita elimistöä, älä vaan nauti alkoholia tai pidä hauskaa, olet työkyvytön."
Ulkoisesti näytän suhteellisen terveeltä keski-ikäiseltä mieheltä, mutta jos kävisin työntämässä vaikka penkkaan juuttunutta autoa, niin sydämen ja verenpaineen ansiosta se voisi jäädä viimeiseksi ponnistukseksi. Ei paljoa hymyilytä.
Veritulppariskiä voi pienentää toki kalaöljylläkin, tuskin niissä purkeissa turhaan mainitaan että tuotetta ei suositella henkilöille joilla veren hyytyminen on heikentynyt.
Joo nuo olivatkin kiellettyjen aineiden listalla, kun söin verenohennuslääkkeitä veritulpan jälkeen. Itsellä oli nyt ilmeisesti syynä korkea verenpaine, sillä INR-arvo on ollut aivan normaali tuon veritulpan jälkeen.
Vuorokausirytmi pitää olla aika säännöllinen koska mulla hermokivut (kuitenkin melko lievät) vaikeuttaa nukahtamista ja käden puutumista. Tiedän tästä samasta epämuodostumasta (arnold chiari) kärsivien kattovan leffoja ja kuuntelevat musiikkia nukkumaanmennessä että huomio kääntyy muualle. Ja tietty sitten se että väsyneenä mikä tahansa kipu tuntuu vittumaisemmalta, joten jos vaikka vähentää annosta, valvoo tai nukkuu pätkissä yhden yön ja kituuttaa seuraavaan iltaan nukkumatta niin voi saada helpommin sen yhden yöunen joka jeesaa kun on sitten paremmin levännyt.
Hyvä kuulla että muillakin jeesaa kylmä. En oo avantoa kokeillu, mulla on sen verran lievät kivut ku tuurilla löyty hyvä lääkitys että joudun vaan tietyissä tilanteissa enemmän hoitamaan kipua itse.
Alkoholi ja huimaus-aineet auttaa kyllä, mutta jos ei halua viettää loppuelämäänsä sekaisin niin pitkällä tähtäimellä ne ei toimi. Ei kiinnosta olla usvassa tai sumussa ettei voi kommunikoida ihmisten kanssa. Jotain muuta pitää keksiä, että jaksaa tännekin spämmätä!
Oletko kipupolilla tai vastaavasti kivunhoitoon erikoistuneella lääkärillä (yleensä anestesialääkäri) käynyt?
Mullakin on migreeniä aina joskus. Mullakin menee näkö ensin huonoksi. Ilmeisesti se on tuo "tarkan näön alue", koska en nää silloin lähelle enkä kauas kunnolla. Jotenkin pystyy lukemaan, mutta hyvin hitaasti ja erittäin erittäin hankalasti.
Itse en tietenkään edes haluaisi töihin, koska se olisi täydellistä tuskaa. Mieluummin vaikka kuolisi kun rupeaisi johonkin "pakkotyöhön" Oli siis ihan hyvä että sain venlafaxin snri lääkkeen ja sen jälkeen olen nähnytkin ihan hyvin. Myös paniikkihäiriö ja migreeni on pysyneet vuoden pois. Jostain ihmeestä tuo paniikkihäiriökin iski, sitäkään ei ole ennen ollut. Masentuneisuutta on saattanut olla kymmenisen vuotta, on niin salakavala tuo "tauti" että ei sitä hoksaa "ajoissa". Lisäksi oon kyllä valittanut mutta en ole saanut mitään apua koskaan? Eli nyt liian myöhäistä enää korjata masennusta ei masennukseksi? Lääkkeet toki vähän auttaa, mutta minnekään töihin en halua lääketokkurassa, eikä onneksi edes päästettäisi
Juurikin kipupolilla on tullut eniten käytyä. Eipä sieltä ole yhtään apua saanut, kaikki lääkkeet joista on apua ovat tulleet neurologilta tai terveyskeskuksesta. Kipupoli on lähinnä nostanut annoksia ja yrittänyt nostaa annoksia vielä sen jälkeen kun ei sivuvaikutuksilta enää pysty nostamaan.
Minustakin tuo on väärä asenne siltä kipupolilta? Koska kyllä se kipu pitää saada ensin selvitettyä ja hoidettua kuntoon ja sitten vasta olisi aika suunnitella sitä työntekoa. Ei se työ ihan kaikille ole se päämäärä, vaan sellainen elämä jota pystyy elämään? Työ lisää aina stressiä eli yleensä lisää myös kipua ja mahdollisia muita oireita?
Itellä kanssa kontromalasia ollut polvissa vaivana. Oikean polven kierukkaa on kiristetty leikkurissa. Jalkojen lihakset kun pitää kunnossa, niin itse pääsin vaivasta kutakuinkin täysin. Pyöräilyä ja asvaltilla juoksemista ei polvet kestä, uiminen oikeastaan ainut mahdollinen liikuntamuoto tuon kiipeilyn lisäksi mitä pystyy harrastamaan.
