Niin siis näin alkuunsahan käsite on jo liian laaja varmasti syntyvään keskusteluun ja se varmasti muokataan sitten mihin ketku suuntautuukaan.
Mutta siis ajatus, joka itsellä heräsi nykypäivän elämää ja ilmiöitä kohtaan on, että mitä ylipäätänsä pinnallisuus sitten on? Mitä se sinulle tarkoittaa?
Se voi tarkoittaa varmasti montaa asiaa. Minulle se on ehkä muodostunut tarkoittamaan sitä, kun nykyään ihmiset pyrkivät vain toistamaan muiden tekemisiä ja yrittämään olla joku muu kuin hän itse esim. joku jota ihailee tai muuten arvostaa. Varsinkin some on oikein räjäyttänyt mielestäni sen, että yritetään olla jotain, mitä ei sitten lopulta ollakaan.
Vaikka tämä tietty aito ihminen sanoo, että aitous on minulle tärkeintä elämässä, (joku mantra jota toistamalla olen aito itseni omassa mielessäni?).
Tämä myös ilmentyy mielestäni usein, että ollaan olevinamme omia itseämme, mutta lopulta paljastuu, kuinka vain ”aitona” itsenämme olemme kopioineet jonkun muun tekemisiä. Tämäkin paljastuu siis vain lopulta meille jonkun, esimerkiksi tosi teeveen katsojille.
Ja siis ihminenhän on laumaeläin, joka vain haluaa kuulua joukkoon, mutta välillä tuntuu että kaikkea sen eteen kyllä tehdään, ja mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan?
Pyyhkiikö aivot/mieli tämän lopulta, jos tarpeeksi asiaan uskoo? Olen tavannut paljon ihmisiä eri lähtökohdista, jotka ovat unohtaneet tiettyjä asioita menneisyydestään tullakseen paremmaksi versioksi itsestään. En tiedä, mutta voin vain kysyä pitääkö olla huolissaan?
Mutta siis ajatus, joka itsellä heräsi nykypäivän elämää ja ilmiöitä kohtaan on, että mitä ylipäätänsä pinnallisuus sitten on? Mitä se sinulle tarkoittaa?
Se voi tarkoittaa varmasti montaa asiaa. Minulle se on ehkä muodostunut tarkoittamaan sitä, kun nykyään ihmiset pyrkivät vain toistamaan muiden tekemisiä ja yrittämään olla joku muu kuin hän itse esim. joku jota ihailee tai muuten arvostaa. Varsinkin some on oikein räjäyttänyt mielestäni sen, että yritetään olla jotain, mitä ei sitten lopulta ollakaan.
Vaikka tämä tietty aito ihminen sanoo, että aitous on minulle tärkeintä elämässä, (joku mantra jota toistamalla olen aito itseni omassa mielessäni?).
Tämä myös ilmentyy mielestäni usein, että ollaan olevinamme omia itseämme, mutta lopulta paljastuu, kuinka vain ”aitona” itsenämme olemme kopioineet jonkun muun tekemisiä. Tämäkin paljastuu siis vain lopulta meille jonkun, esimerkiksi tosi teeveen katsojille.
Ja siis ihminenhän on laumaeläin, joka vain haluaa kuulua joukkoon, mutta välillä tuntuu että kaikkea sen eteen kyllä tehdään, ja mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan?
Pyyhkiikö aivot/mieli tämän lopulta, jos tarpeeksi asiaan uskoo? Olen tavannut paljon ihmisiä eri lähtökohdista, jotka ovat unohtaneet tiettyjä asioita menneisyydestään tullakseen paremmaksi versioksi itsestään. En tiedä, mutta voin vain kysyä pitääkö olla huolissaan?
