Elviksen kuolema järkytti maailmaa 40 vuotta sitten, mutta suomalaistoimituksissa epäiltiin tiedon uutisarvoa: ”Eivät rokkareiden kuolemat merkinneet siihen aikaan mitään”
40 vuotta sitten tieto Elvis Presleyn kuolema sai miljoonat fanit ympäri maailmaa kyyneliin. Suomessa perinteinen uutismedia pohti, onko asiasta tarpeen kertoa ollenkaan.
Presleyn elekieli hämmensi Suomessa vielä vuonna 1977. (KUVA: RON GALELLA)
Joonas Turunen HS
Julkaistu: 15.8. 16:06
JOS ELVIKSEN tasoisen tähden kuolema tapahtuisi nyt, olisi tieto hetkessä miljoonien kännyköiden ruuduilla ympäri maailmaa.
Ehkä hän olisi viime hetkinään tviittannut Gracelandin yksinäisyydestä: ”Olen lopen uupunut olemaan Elvis Presley”.
Näin hän sanoi erään konsertin jälkeen viimeisenä elinvuotenaan, kerrotaan
Ray Connolyn vasta suomennetussa elämäkerrassa.
Vuonna 1977
Elvis Aaron Presley oli maailman suosituimpia artisteja, jonka levyjä oli myyty satoja miljoonia. Tähdellä oli kuitenkin pahoja terveysongelmia, eikä hän saanut nukuttua edes lääkkeiden avulla.
Elokuun 16. päivän aamuna öisin valvonut laulaja vetäytyi omaan yksityiskylpyhuoneeseensa lukemaan. Iltapäivällä parikymppinen tyttöystävä löysi Elviksen lattialta elottomana.
Sairaalassa laulajatähti julistettiin kuolleeksi. Yhdysvalloissa alkoi mediarumba, jonka aikana presidentti
Jimmy Carter totesi, että Elviksen kuolema ”riistää maaltamme sen ainutlaatuisen olemuksen”.
Amerikkalainen populaarikulttuuri oli jo tuolloin lyönyt läpi suomalaisnuorison parissa, mutta samaa ei voi sanoa uutistoimituksista.
HS:n uutinen 17.8.1977,
HS:n toimituksessa pohdittiin, onko laulajan kuolemasta tarpeen kertoa ollenkaan. Lopulta tapahtunut todettiin koruttomasti yhden palstan kokoisella uutisella lehden sisäsivuilla, ja sekin oli ulkomaantoimittaja
Jukka Rislakin omapäisen toiminnanansiota.
Sunnuntaina ilmestyi laulajan laajempi nekrologi, jossa oli jopa palstankokoinen kasvokuva.
YLEISRADIOSSA oli tuohon aikaan kaksi pop-toimittajaa:
Jake Nyman ja
Heikki Harmaeli Hector.
Nyman muistelee, että asiasta saatettiin kertoa lyhyesti lauantain 17. elokuuta radiouutisissa. Mutta huomio oli varsin pientä.
”Eivät poppareiden tai rokkareiden kuolemat merkinneet siihen aikaan uutistoimituksessa juuri mitään”, Nyman kertoo puhelimessa.
Ilta-Sanomissa uutisen nosti etusivulle viikonlopun toimitussihteerin vuorossa ollut
Antero Virtanen, jolla on Reutersin lähettämä kaukokirjoitinliuska edelleen tallessa.
”Kiintoisa yksityiskohta sähkeessä on, että laulajaa vielä kuolinuutisessa kutsuttiin vanhalla luonnehdinnalla Elvis the Pelvis, jolla alkujaan pyrittiin mollaamaan koko uusi musiikkivillitys”, Virtanen kertoo.
Varsinaisen jutun kirjoitti
Juho Juntunen, joka totesi Elviksen eläneen amerikkalaista unelmaa: ”uskonnollisen kodin pojasta tuli seksisymboli ja maailman parhaiten palkattu muusikko”.
RISTIRIITOJA täynnä oleva imago teki Elviksestä tähden. Hän oli valkoinen laulaja, joka kuulosti mustalta. Helluntailainen kasvatus näkyi läpi elämän, mutta Elvis heilutti lantiotaan hurjasti.
Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi.
”Koko ruumiini kiihottuu, kun esiinnyn”, Elvis selitti.
Viralliselle amerikalle laulajan hurmoshenkinen tanssahtelu oli pitkään kova pala. Vaikka Elviksellä oli omat tukijansa, oli vastustus kovaa.
Miamissa poliisi ilmoitti, että lantion heiluessa vietäisiin laulaja putkaan. Vuonna 1956 tähtijuontaja
Ed Sullivan otti pitkin hampain Elviksen esiintymään ohjelmaansa sillä ehdolla, että esiintyminen kuvattiin lantiosta ylöspäin.
Seuraavana vuonna säveltäjä
Irving Berlin soitti radioasemia läpi, koska halusi kieltää niitä soittamasta Elviksen levytystä kappaleesta White Christmas.
Kymmenien miljoonien tv-katsojien yleisöt tekivät Elviksestä lopulta tuotteen, jonka myymisestä ei kannattanut kieltäytyä. Musiikkikriitikkoja hän ei sen sijaan täysin vakuuttanut.
SUOMALAISEN Ajan henki -lehden kuvassa Elvis nojailee pianoon.
”Lehden kommentti oli, että tässä on taas yksi instrumentti, jota Presley ei osaa soittaa”, kertoo Jake Nyman.
Kyse ei ollut musiikkilehdistön nykyaikana viljelemästä ironisoinnista. Kansanjoukkoja villitsevä mustan musiikin valkoinen lähettiläs koettiin aivan todellisena uhkana kunnon musiikille.
Kun rokin kuningas poistui yllättäen näyttämöltä vain 42-vuotiaalta, puhkesivat miljoonat fanit ympäri maailmaa kyyneliin. Gracelandin ulkopuolelle oli 18. elokuuta kokoontunut jopa 150 000 surijaa.
Autolla ajettiin väkijoukkoon.
Suru syveni entisestään, kun juopunut kuljettaja ajoi hautajaispäivänä väkijoukkoon tappaen kaksi nuorta naista ja vahingoittaen useita muita.
HS kertoi onnettomuudesta sivulla 19.
Eniten huomioita Suomessa herättivät juuri Elviksen hautajaiset. Ilta-Sanomat oli jo edellisenä päivänä uumoillut, että hautajaisiin odotetaan ”ihailijamellakoita”. Uusi-Suomi kertoi ”kaaoksesta Memphisissä”.
Hautajaisista näytettiin lyhyitä otteita jopa Ylen A-studiossa.
HS puolestaan kertoi 19. elokuuta ”keski-ikäisten Elvis -fanien rynnäköstä” Valintataloon ja Stockmannille ostamaan levyjä.
”Levyjä ostavat asiakkaat olivat valtaosaltaan Elviksen ikätovereita, 35-50 -vuotiaita”, kertoi päivän lehdessä Stockmannilta.
Suomessakin oli jo ehtinyt varttua populaarimusiikkia nostalgisoiva sukupolvi. Ajan henki näkyi kuitenkin edelleen. Pari päivää myöhemmin HS totesi, että ”markkinahäly säesti Elviksen hautajaisia”.
Lehti lainasi kirjoituksensa loppuun Komsolskaja Pravdaa.
”Kun muistaa vanhan sanonnan ettei kuolleista saa puhua pahaa, on varsin vaikea arvioida Elvis Presleytä”, muotoili kommunistisen nuorisoliiton lehti.
”Varmaa on kuitenkin, että vainaja teki parhaansa auttaakseen yhteiskuntansa vallanpitäjiä täyttämään nuorison aivot rock-musiikilla, jottei nuorille jäisi aikaa pohtia oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden ongelmia”, lehti jatkoi.
Vaikka Elviksestä tehtiin kotimaassaan amerikkalaisuuden symboli, säilyi hän monessa maailmankolkassa loppuun asti vaarallisena kapinallisena. Myös täällä Suomessa.
Elviksen nekrologi 18.8.1977
