Pelot. Lentopelko, esiintymispelko, ahtaanpaikankammo, hämähäkkikammo jne...

freekevin

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
549
Kerro peloistasi niin nauramme täällä ja yritämme auttaa.

Hei, olen freekevin ja pelkään ihan hemmetisti esiintyä yleisillä paikoilla. Poden myös lentopelkoa, koska en ole itse kontrollissa tilanteesta enkä täysin ymmärrä lentämistä vaikka olen sitä opetellut.

Esiintymisestä sen verran, että kouluiässä pidin siitä, että olin esillä ja olinkin kaikissa esityksissä yms. vapaaehtoinen. Nykyisin tuntuu vaikealta edes kahvipöydässä avata suu ja ilmaista mielipide. :sori: Olen todella kova reagoimaan naamallani ja se käy punoittamaan välillä ihan ilman mitään syytäkin. Sitten kun sitä ajattelee niin se pahentaa vain asiaa. :mad:

Lentopelko liittyy ehkä kuoleman pelkoon. En tiedä mikä vittu siinä on kun lentokoneeseen pitää änkeä niin alkaa perse hikoilla. Siihen päällekun lisää tuon sosiaalisten tilanteiden kammon niin paketti valmis.
Jos kuolema alkaisi lähestyä tavalla tai toisella niin menisin varmaan ihan paniikkiin ja käpertyisin kuolemaan.

Eniten näistä häiritsee esiintymisen pelko. Jo parin ihmisen läsnäolo voi laukaista sen "paniikin" päässäni ja tämä paska estää elämästä "täysillä".:rage:
 
Moi, olen Hoboimp ja pelkään muslimeita. En oikein ymmärrä heidän kulttuuriaan kuten naisen alistamista, lapsiavioliittoja, "vääräuskoisten" surmaamista ja sitä, että mies voi pitää useita vaimoja täysin omassa hallinnassaan. En myöskään ymmärrä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, taqiyyaa tai sitä, että raiskauksen uhria syyllistetään. Joukkoraiskaukset eivät myöskään osu yksiin oman ajatusmaailmani kanssa.

Mitä voin tehdä pelolleni? Eniten harmittaa se, että ihan valtiotasolla yritetään saada muslimeille hyvä jalansija tänne pohjolaankin. Onko pelolleni mitään tehtävissä? Eräs mukava kansanedustaja tokaisikin jo neuvoksi, että pelolle ei saisi vain antaa valtaa.
 
Ei ehkä varsinaisesti pelko, mutta hankalaksi koen puhelimella soittamisen tuntemattomille esim. asioita hoitaessa. Johtuu osittain kuulosta, hälyssä hankala erottaa ääniä ja tämä sitten korostuu puhelimessa vielä kun kuulee vain toisella korvalla. Naamakkain ei niin hankalaa, vaikka ei minulle täysin luontaista olekaan jutella tuntemattomille.

Toisena hankaluutena sitten saada luontevasti oma sanottava tuotua keskusteluun, jos se ei ole suora vastaus jollekin. Odotan sopivaa hetkeä ja jonkun verran jännitän miten asiaani reagoidaan.
 
En tiedä onko ihan tähän sopiva juttu, mutta kai se jonkinlainen pelko/paniikki tila on.

Olen kärsinyt tästä lähes koko elämäni ajan. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mikä? Se, että olen tilanteessa, jossa aiheutan ongelmia muille tai vedän huomion itseeni, enkä pääse tilanteesta pois. Seurauksena on, että alan voida pahoin. Sitten tämä huono olo ruokkii itseään ja alan voida vielä pahemmin. En muista, että koskaa olisi tästä seurannut mitään, mutta hyvin lähelle on tultu ainakin tuntuman perusteella. Paniikki on tossa kohtaa jo sellainen, että olen siihen mennessä onnistunut todennäköisesti pääsemään jo tilanteesta normaalisti ulos.

Kuulostaa vähän ympäripyöreältä. Tämä saattaa alkaa ihan melkein missä vain, mutta ei välttämättä, jos olen onnistun varautumaan siihen.

Esimerkkejä.

Elokuva teatteri. Ostan aina paikan ihan reunasta takaa. Reunasta siksi, että ei tarvitse häiritä ketään, jos joudun liikkumaan ja takaa, koska ovi on yleensä siinä vieressä. Jos olen joutunut keskelle jostain syystä, se on iso ongelma.

Kauppa. Tavaroita jo mukana ja keskellä kauppaa. Minne sieltä pääsen, jos tulee huono olo? No pakko tehdä ostokset nopeasti ja ulos.

Parturi. Istun siinä tuolilla enkä pääse lähtemään siitä, kun tukka puoliksi leikattu ja muutenkin vitun oudolta näyttäisi jos lähtisin siitä menemään.

Hammaslääkäri. Autossa. Junassa. yms. Kaikki paikat mistä en pääse helposti pois käytännössä tai se olisi outoa.

Jos tulen jonnekin paikkaan, ensimmäisenä selvitän missä on poistumistie/vessa/tms. ja asettaudun kohtaan, jossa on esteetön reitti sinne. Kannan taskussani aina muovipussia, koska tämä antaa sen rauhan, että jos tästä pahoinvoinnista seuraa oksentaminen, sen voi tehdä jonnekin enkä sotke paikkoja (ei siis ole ikinä tapahtunut kyllä, mutta se rauhoittaa).

Tämä ei ole mukavaa ja varmaan ihmisten, jotka ei kärsi tästä, on vaikea ymmärtää sitä. Aina jännittää kun pitäisi tehdä jotain, että tuleeko tästä nyt vittumainen reissu.
 
Poden myös lentopelkoa, koska en ole itse kontrollissa tilanteesta

I feel you, minulle on jo tarpeeksi olla esimerkiksi äitini kyydissä autossa juurikin samaisesta syystä :D Sama pätee myös moniin kavereihin jotka ovat enemmän tai vähemmän koheltajia, ja sitten pitää näyttää vielä paljonko autosta löytyy tehoa. Helppo ratkaisu ajaa itse mutta lentämiseen ei oikein sovellu (paitsi harvoille ja valituille).

Ei ehkä varsinaisesti pelko, mutta hankalaksi koen puhelimella soittamisen tuntemattomille esim. asioita hoitaessa.

Minulla oli nuorena samaa, tein usein muistilapun johon laitoin ajatusviivoilla asiani ja siihen mahdollisesti liittyvät kysymykset. Siitä on helppo päästä yli asenteella "go for it", itse lähdin siitä että muistilappua kirjoittaessani päädyin vaan toteamaan itselleni, "ihan sama senkun nyt vaan soitat".

Toki muistilappu pitää olla vieläkin jos on paljon kyseltävää, esim. jos soittaa jostain autosta mitä olisi menossa ostamaan tmv. jolloin lapulle saa samalla tiedot muistiin kätevästi :)

Parturi. Istun siinä tuolilla enkä pääse lähtemään siitä, kun tukka puoliksi leikattu ja muutenkin vitun oudolta näyttäisi jos lähtisin siitä menemään.

Tämä on kyllä varsin kettumainen tilanne, itselle on kerran käynyt niin että olen joutunut poistumaan parturin penkiltä kesken kaiken. Ilmeisesti edellisen asiakkaan kohdalla käytetty sama liina (onko se nyt kappa sitten?) aiheutti minulla allergisen reaktion ja tuntui että happi loppuu. Nolo tilanne mutta minkäs teet? :sori:
 
Ei ehkä varsinaisesti pelko, mutta hankalaksi koen puhelimella soittamisen tuntemattomille esim. asioita hoitaessa. Johtuu osittain kuulosta, hälyssä hankala erottaa ääniä ja tämä sitten korostuu puhelimessa vielä kun kuulee vain toisella korvalla. Naamakkain ei niin hankalaa, vaikka ei minulle täysin luontaista olekaan jutella tuntemattomille.

Toisena hankaluutena sitten saada luontevasti oma sanottava tuotua keskusteluun, jos se ei ole suora vastaus jollekin. Odotan sopivaa hetkeä ja jonkun verran jännitän miten asiaani reagoidaan.

Itsellä sama vamma, eli kuulen vain toisella korvalla, ja näin lähes 40 vuoden ikään ehtineenä, on selkeästi jo siitä kuulevastakin korvasta kuulo heikentynyt. Ja soittaminen joihinkin mestoihin on perseestä jos/kun siellä on joku joka huokailee puheensa siihen puhelimeen, ei meinaa kuulla mitään :facepalm:
 
Hammaslääkäriä en niin pelkää, kun viimeksi kiireyden takia halusin operaation tehtävän ilman puudutusaineita. Kipu vain oli terävämpi ei sen kummempaa ja jäi ne typerät puudutusaineturrutukset sikseen.

Lentopelko lieventynyt kokemuksella. Kyllä se siipi heiluu ja kuuluu asiaan. Jänskättää toki ne laskeutumiset ja nousut sekä reaktiona tahallinen nieleskely, että ei ala korvissa paukkumaan, kun tasoittelee painetta.
Onhan se vähän paha, kun ei taida olla kuin pelastusliivit vai onko siellä laskuvarjojakin? Ei lohduta tippua 10 kilometristä mereen pelastusliivi päällä, kun se pinta vastaa betonia. Kiltisti vaan istuu siellä penkillä vöissä esim. foliossa, jos syttyy tulipalo niin ne trendi muovivaatteet palaa päälle.

Korkeanpaikankammoa ollut myöskin. Paree kun ei kattele alas niin hyvin menee ja varmistelee toisella kädellä ja ei liikaa nojaile rakennustelineillä sekä jos telineetkin väärin kasattu ja laittomat. Kyllä se ainakin kerran meni uniin, että lipesi ote ja henki pois tai muuten vaan halvaantuu tietenkin noin 10 metristä. Ei tartte kuin parista metristä tippua jos sitäkään niska edellä niin se on siinä.

Totta kai pelkään muutakin niin kuin kaikki tolkun tyypit, että en laita hämähäkeistä mustaa leskeä suuhun.

Parturi on aika paha, kun laittaa sen viitan päälle ja tippuu niitä karvoja kutittamaan ties minne niin juma, kun yrittää olla mukamas piittaamatta siitä kutinasta. Tietysti siellä on niiden muidenkin karvoja valmiina kutittamassa. Oikea piinapenkki.

Terouhka, jos näkee ihmiskeskittymissä hylättyjä laukkuja keskellä lattiaa.
 
Kerro peloistasi niin nauramme täällä ja yritämme auttaa.
:)
Paniikkihäiriö vähän ketuttaa. Mutta ei se ahdistus mihinkään erityiseen liity. Eli pystyn vaikkapa soittamaan, olemaan lentokoneessa, olemaan kyydissä, huvipuistossa, ahtaissa paikoissa ja korkealla. Eikä ole esiintymispelkoa eikä hämähäkki tai hammaslääkäri pelkoa. Lähinnä yleistä pelkoa ja ahdistusta vain, joka ei riipu mistään erityisestä tilanteesta tai paikasta. Ei ole kyllä todettu koko ahdistusta / paniikkiakaan, mutta sellainen kumminkin on ainakin lievästi olemassa. Lisäksi pienenä "oireilin" migreenin kautta. Silloin ei vielä ollut tuota epänormaalia ahdistusta tai paniikkia.
 
Itsellä sama vamma, eli kuulen vain toisella korvalla, ja näin lähes 40 vuoden ikään ehtineenä, on selkeästi jo siitä kuulevastakin korvasta kuulo heikentynyt. Ja soittaminen joihinkin mestoihin on perseestä jos/kun siellä on joku joka huokailee puheensa siihen puhelimeen, ei meinaa kuulla mitään :facepalm:

Ilmaisin näemmä itseni hieman epäselvästi. Kuulen siis "normaalisti" molemmilla korvilla, mutta melussa hankala erottaa ääniä toisistaan. Ja puhelimessa siis se ääni, jota pitäisi kuunnella, kuuluu vain toiselta puolelta ja toinen korva sitten kuuntelee sitä ympäristön hälyä ja kokonaisuus puuroutuu päässä. Lisänä sitten tuo että vastapuoli huokailee, kuiskaa ja puhuu poispäin puhelimesta, eikä auta vaikka itse säätäisi kaiuttimen täysille.
 
Lentämistä en ikinä ole osannut pelätä koska aina miettinyt että jos kone putoaa niin se on ainakin nirripois vauhilla.
Tästä sit päästään itse pelkoon joka on ristiriidassa lentämisen kanssa, pelkään korkeita paikkoja. Tyyliin tuolin päällä seisominen aiheuttaa mieleen kaikki skenaariot kuinka kaadun, halkasen kallon ja jään kitumaan yksin tuskissani halvaantuneena keittiönmatolle 4-raajahalvauksen saaneena.
 
Keskivahvasta lentopelosta kärsin vaikkakin se ei enää ole niin paha. Muilla kuin Finnairin koneilla en suostuisi kuitenkaan edelleenkään lentämään enkä niilläkään mielellään. ainoastaan työmatkoja olen tehnyt lentäen elämässäni.
 
Muslimiterroristipelkoa minullakin. Jos esim. tuohon ikkunan viereen tulisi allahu akhbaria huutava muslimi räjähdevyö päällä niin kyllä siinä alkaisin heti pelkäämään ja lähtisin todennäköisesti karkuun. Myöskin matkustaminen johonkin muslimimaahan jossa isis aktiivisesti räjäyttelee paikkoja ei tulisi kysymykseenkään.
 
Onhan se vähän paha, kun ei taida olla kuin pelastusliivit vai onko siellä laskuvarjojakin? Ei lohduta tippua 10 kilometristä mereen pelastusliivi päällä, kun se pinta vastaa betonia. Kiltisti vaan istuu siellä penkillä vöissä esim. foliossa, jos syttyy tulipalo niin ne trendi muovivaatteet palaa päälle.

En tiedä lohduttaako, mutta jos kone hajoaa jo ilmassa, sinulta lähtee taju siellä jo heti - samoin kuin vaatteetkin päältä. Ilmanvastuksen aiheuttamat voimat ovat niin kovat.

Tulipalo, joka uhkaisi kärventää sinut johtaa myös takuuvarmasti koneen hajoamiseen ilmassa. Eli sitä ei tarvitse pelätä. Ellei sitten ole kyse maan tasalla olevasta tilanteesta, jolloin kipin kapin vaan koneesta ulos.

Jos taas tulee tilanne, jossa tarvitset pelastusliiviä, niin olet jo voiton puolella: Hätälasku mereen on onnistunut ja sinun täytyy vain tapella tiesi hätäuloskäynnille. Muista sitten olla täyttämättä liivejä koneen sisällä, tai saatat löytää itsesi kellumasta katon rajassa, jolloin on paljon vaikeampi päästä hätäuloskäynnistä ulos.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 668
Viestejä
4 538 329
Jäsenet
74 859
Uusin jäsen
Jakezu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom