Pelit-lehti (1992—)

[oxbird]

"Pelit: tietokonepelien vuosikirja" -sarjaa seurannut Pelit-lehti (kotisivut) on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1992. Toimittajista alusta saakka on jaksanut Niko Nirvi (katso kirjoittajan kolumni kesäkuun numerosta), nykyisenä päätoimittajana toimii Tuukka Grönholm.

Siirtyi Sanomalta Fokus Medialle vuonna 2014; 2025 Pelit osti kilpailevan Pelaajan tilaajakannan lehden lakkauttamisen yhteydessä (tulkintani mukaan lehdet eivät varsinaisesti yhdistyneet, kun sisältö ei ole laajentunut tai muuttunut merkittävästi — tietääkseni vain Janne Pyykkönen (?) siirtyi kirjoittamaan Pelitiin).

Tilaajille avoin digiarkisto tietääkseni kattaa numerot vuodesta 2014 alkaen (mukana on Sanoma-ajan julkaisut, toisin kuin oletin; en ole aktiivinen tilaaja). Verkossa on myös laajasti lehden tekstejä,¹ mutta kattavasti uusia ei taida olla lisätty hetkeen.

¹Suosittelen etsimään hakukoneella:

site:pelit.fi/artikkelit/ hakutermit-tähän

 

[Köntsä-Ana]

"Pelit: tietokonepelien vuosikirja" -sarjaa seurannut Pelit-lehti (kotisivut) on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1992. Toimittajista alusta saakka on jaksanut Niko Nirvi (katso kirjoittajan kolumni kesäkuun numerosta), nykyisenä päätoimittajana toimii Tuukka Grönholm.

Siirtyi Sanomalta Fokus Medialle vuonna 2014; 2025 Pelit osti kilpailevan Pelaajan tilaajakannan lehden lakkauttamisen yhteydessä (tulkintani mukaan lehdet eivät varsinaisesti yhdistyneet, kun sisältö ei ole laajentunut tai muuttunut merkittävästi — tietääkseni vain Janne Pyykkönen (?) siirtyi kirjoittamaan Pelitiin).

Tilaajille avoin digiarkisto tietääkseni kattaa numerot vuodesta 2014 alkaen (mukana on Sanoma-ajan julkaisut, toisin kuin oletin; en ole aktiivinen tilaaja). Verkossa on myös laajasti lehden tekstejä,¹ mutta kattavasti uusia ei taida olla lisätty hetkeen.

¹Suosittelen etsimään hakukoneella:

site:pelit.fi/artikkelit/ hakutermit-tähän

Muistanko väärin vai oliko joskus alkuaikoina jotain naku/bikinikuvia mukana myös?

 

[Nig0]

Ysärin alkupään Pelit-näköislehdet vapaasti luettavissa täältä

 

[J-H]

Muistanko väärin vai oliko joskus alkuaikoina jotain naku/bikinikuvia mukana myös?

Ei ollut. Muistaakseni Pelit-lehti oli ainakin 90-luvulla määritelmällisesti nuorisollekin suunnattu ja silloisen lainsäädännön puitteissa tästä syystä kansidiskettejäkään ei saanut olla.

 

[oxbird]

Uskon käyttäjän J-H olevan oikeassa. Epäasialliseen tyyliin on tosin kirjoitettu ainakin 2010-luvun kulmille saakka:

Flatout Ultimate Carnage (Xbox 360) – Sinivalkoisin silmin​

Julkaistu 1.8.2007 Kirjoittaja Tuukka Grönholm

Kotimaisessa FlatOut Ultimate Carnagessa autot ovat romumpia, ruosteisempia ja repaleisempia kuin kilpailijoilla. Vaikka Bugbearin kalusto on markkinoiden rujointa, vauhtia ja näyttävyyttä piisaa.

Tiedän puhelimen elokuussa pirisevän: ”Kehuit kekkuli kavereitasi.” Ei minulla ole tarvetta hehkuttaa peliä siksi, että tekijät ovat suomalaisia (lanipartykamujani). Jos bugbearilaiset olisivat parikymppisiä sinkkunaisia, joiden kiitollisuudenvelassa näen tiettyjä hyötyjä, moraalini voisikin rakoilla, mutta Bugbearin henkilöstörakenne on tyystin toinen.

 

[oxbird]

Ysärin alkupään Pelit-näköislehdet vapaasti luettavissa täältä

Lehden edeltäjä (skannatut arvostelut) puolestaan eräässä blogissa, luvalla:

tekijänoikeuksista
Yllättävää sinänsä, Pelit-vuosikirjojen peliarvosteluiden tekstiosuuden oikeudet eivät ole millään julkaisuyhtiöllä vaan ne ovat (onneksi) arvosteluiden alkuperäisillä kirjoittajilla.

Olen ollut arvosteluiden kirjoittajiin yhteydessä ja tähän mennessä vastanneista kirjoittajista 100% on antanut minulle oikeuden julkaista arvostelut verkossa.

En kuitenkaan ole saanut kaikilta kirjoittajilta vastausta ja on myös arvosteluja joiden kirjoittajien henkilöllisyyttä en ole pystynyt selvättämään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Toi mua aina ärsytti Pelit-lehden kannessa, kun siinä oli alustoina mainittu esim. PC, Amiga ja "CD-ROM". Mikä vitun alusta "CD-ROM" on? Se tietenkin viittaa PC:n CD-ROM:iin, mutta hölmösti laitettu toi. Teknisesti ottaen CD-ROM:ia käytettiin joissain muissakin alustoissa, mutta ei sillä pelaamisen kannalta ollut tuossa vaiheessa mitään relevanssia paitsi PC:n kannalta.

Ei sillä, että olisin pahemmin kyseistä lehteä lukenutkaan. Ei paljon peliarvostelut kiinnostaneet, vaan pelasin niitä genrejä ja pelejä, joista tykkäsin. Kavereilta sai "varmuuskopioita" helposti kokeiltaviksi.

 

[Antw]

Toi mua aina ärsytti Pelit-lehden kannessa, kun siinä oli alustoina mainittu esim. PC, Amiga ja "CD-ROM". Mikä vitun alusta "CD-ROM" on? Se tietenkin viittaa PC:n CD-ROM:iin, mutta hölmösti laitettu toi. Teknisesti ottaen CD-ROM:ia käytettiin joissain muissakin alustoissa, mutta ei sillä pelaamisen kannalta ollut tuossa vaiheessa mitään relevanssia paitsi PC:n kannalta.

Ei sillä, että olisin pahemmin kyseistä lehteä lukenutkaan. Ei paljon peliarvostelut kiinnostaneet, vaan pelasin niitä genrejä ja pelejä, joista tykkäsin. Kavereilta sai "varmuuskopioita" helposti kokeiltaviksi.

CD toi kaikkien aikojen harppauksen: 650Mt vs 1,4Mt floppy. Vaikkei kategorisesti nyt ollut niin korrekti, niin kyllähän tuo oli mainosmielessä iso juttu aikoinaan, varmasti siksi kannatti kanteen nostaa. Enpä ole kuullut aiemmin että tällainen asia ketään ärsyttäisi - ja toisaalta, jos peliarvostelut ei kiinnostaneet, etkä lehteä juuri lukenut, niin miksi edes vaivautua. Tuo oli Suomessa tuohon aikaan kuitenkin pelialan ykkösmedia, josta ammentaa tietoa nykyisistä ja tulevista peleistä. Pelit-lehden lukijat olivat käytännössä varmuudella enemmä kartalla asioista kuin random-piraatit.

 

[Erkki_erikeepperi]

CD toi kaikkien aikojen harppauksen: 650Mt vs 1,4Mt floppy. Vaikkei kategorisesti nyt ollut niin korrekti, niin kyllähän tuo oli mainosmielessä iso juttu aikoinaan, varmasti siksi kannatti kanteen nostaa. Enpä ole kuullut aiemmin että tällainen asia ketään ärsyttäisi - ja toisaalta, jos peliarvostelut ei kiinnostaneet, etkä lehteä juuri lukenut, niin miksi edes vaivautua. Tuo oli Suomessa tuohon aikaan kuitenkin pelialan ykkösmedia, josta ammentaa tietoa nykyisistä ja tulevista peleistä. Pelit-lehden lukijat olivat käytännössä varmuudella enemmä kartalla asioista kuin random-piraatit.

Muistelen, että luin jonkin verran ulkomaisia PC/pelilehtiä, mutta en niinkään Pelit-lehteä. Ja Mikrobittiä.

Sekin ärsytti, että Pelit-lehdessä annettiin palstatilaa jollekin vitun Amigalle senkin jälkeen kun alusta oli jo hyvin kuollut. Esim. brittiläiset lehdet kuten PC Format keskittyivät pelkästään PC:hen eikä sivuja mennyt hukkaan jollekin 80-luvun "kotitietokoneelle".

 

[Tonnin Seteli]

CD toi kaikkien aikojen harppauksen: 650Mt vs 1,4Mt floppy.

Joo, mutta ei se mikään alusta ollut. Tuo ihmeellinen käsitteiden vääntelely tuossa oli aiheena. Lisäksi tietysti voidaan joo mainita, että Amigaa enää tekohengitettiin.

 

[Antw]

Muistelen, että luin jonkin verran ulkomaisia PC/pelilehtiä, mutta en niinkään Pelit-lehteä. Ja Mikrobittiä.

Sekin ärsytti, että Pelit-lehdessä annettiin palstatilaa jollekin vitun Amigalle senkin jälkeen kun alusta oli jo hyvin kuollut. Esim. brittiläiset lehdet kuten PC Format keskittyivät pelkästään PC:hen eikä sivuja mennyt hukkaan jollekin 80-luvun "kotitietokoneelle".

Ei itselläkään ollut koskaan Amigaa, eivätkä ne jutut koskeneet itseä, mutta en ärsyyntynytkään niistä, joten todennäköisesti aika vähän niitä lopulta oli. Ja täytyy muistaa, että oli tuolloin vielä huomattavan paljon Amiga-harrastajia, vaikkei se laitteena enää PC:lle pärjännytkään. Minusta vittuuntuminen siitä, että jokin media käsittelee laitteita tai aihepiirejä jotka eivät juuri itseä satu koskettamaan on aika ahdasmielistä. Amigaa muuten harrastetaan vielä nykypäivänäkin, ja varsin aktiivisesti. Ja mm. Skrolli-lehti kirjoittaa säännöllisestija runsaasti Amiga-aiheisia juttuja.

Joo, mutta ei se mikään alusta ollut. Tuo ihmeellinen käsitteiden vääntelely tuossa oli aiheena. Lisäksi tietysti voidaan joo mainita, että Amigaa enää tekohengitettiin.

Ymmärrän tämän kyllä. Siksi kirjoitinkin "Vaikkei kategorisesti nyt ollut niin korrekti, niin kyllähän tuo oli mainosmielessä iso juttu aikoinaan"

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei itselläkään ollut koskaan Amigaa, eivätkä ne jutut koskeneet itseä, mutta en ärsyyntynytkään niistä, joten todennäköisesti aika vähän niitä lopulta oli. Ja täytyy muistaa, että oli tuolloin vielä huomattavan paljon Amiga-harrastajia, vaikkei se laitteena enää PC:lle pärjännytkään. Minusta vittuuntuminen siitä, että jokin media käsittelee laitteita tai aihepiirejä jotka eivät juuri itseä satu koskettamaan on aika ahdasmielistä. Amigaa muuten harrastetaan vielä nykypäivänäkin, ja varsin aktiivisesti. Ja mm. Skrolli-lehti kirjoittaa säännöllisestija runsaasti Amiga-aiheisia juttuja.

Monikohan niistä Amiga-harrastajista mitään pelejä ainakaan kaupasta osti...

Oli miten oli, niin PC alkoi olla pelialustana täysin ylivoimainen ainakin sen jälkeen kun Wolfenstein 3D julkaistiin ja siirryttiin ihan uusiin ulottuvuuksiin grafiikassa. Amiga oli jo alustana aika väsynyt ja ummehtunut, eikä uudet AGA-Amigat käytännössä paljon asiaa auttaneet.

Toisaalta kuvaavaa on se, ettei Pelit-lehdessä kai juuri käsitelty pelikonsoleita alkuvuosina vaan vasta myöhemmin. Pelikonsolitkin olivat Amigan tavoin aika väsynyttä ja äkkivanhenevaa tekniikkaa 1990-luvun alussa. Esim. Sega Megadrive oli käytännössä samantasoinen laite kuin Amiga 500 (vuodelta 1987), mutta oli myynnissä lähinnä 1990-luvun alussa...

No joka tapauksessa itse luin mieluiten etenkin PC:hen keskittyneitä lehtiä.

 

[Antw]

Oli miten oli, niin PC alkoi olla pelialustana täysin ylivoimainen ainakin sen jälkeen kun Wolfenstein 3D julkaistiin ja siirryttiin ihan uusiin ulottuvuuksiin grafiikassa.

Itse asiassa näkisin, että tietyt Amigan pelit olivat näyttävämpiä kuin Wolf3D, vaikka se olikin "3D". Ja erityisesti musiikit Amigalla oli selvästi parempia vielä ysärin alkuvuosina. Tämä oli ja on tärkeä osa kokemusta.

Toisaalta kuvaavaa on se, ettei Pelit-lehdessä kai juuri käsitelty pelikonsoleita alkuvuosina vaan vasta myöhemmin. Pelikonsolitkin olivat Amigan tavoin aika väsynyttä ja äkkivanhenevaa tekniikkaa 1990-luvun alussa.

Itse luin Pelit-lehteä pääosin ysärin puolivälin aikoihin, enkä suoraan sanottuna muista minkä verran siinä käsiteltiin konsoleita, muistelen että kuitenkin vahvasti PC-vetoisesti. Toki sitten mukana oli myös artikkeleita pelikulttuurista yleisestikin, larppaamista, lautapelejä jne. Tämä on hyvin luonnollista, kun lehden nimi on "Pelit".

Ja vaikka konsolit olivat teknisesti PC:tä heikompia, ei se tarkoita että pelikokemus olisi huono. Tähän liitttyy paljon muitakin hyvin tärkeitä aspekteja kuin raudan suoritituskyky. Pelkästään siitä kulmasta tarkkailu ei missään tapauksessa anna oikeanlaista kokonaiskuvaa konsolipelaamisesta. Tämän voisi kiteyttää niin, että PC oli erilaista, mutta ei varmastikaan yksiselitteisesti "parempaa" kuin konsolit. Ja PC jos mikä vanheni ysärillä - paljon nopeammin kuin konsolit, joiden rajoja pelintekijät venyttivät käsittämättömiin svääreihin.

No joka tapauksessa itse luin mieluiten etenkin PC:hen keskittyneitä lehtiä.

Tämä ei ole jäänyt epäselväsi. Mutta väittäisin että ainakin ysärillä Pelit oli kyllä hyvin vahvasti nimenomaan PC-vetoinen, mutta muiden laitteiden tai aihepiirien käsitteleminen siinä ohella oli bonus, ei suinkaan heikkous. Täytyy myös muistaa, että varsinkaan suomenkielsiä peliaiheisia julkaisuja ei noihin aikoihin ollut juuri saatavilla, ja tähän tarpeeseen lehti vastasi erittäin hyvin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse asiassa näkisin, että tietyt Amigan pelit olivat näyttävämpiä kuin Wolf3D, vaikka se olikin "3D". Ja erityisesti musiikit Amigalla oli selvästi parempia vielä ysärin alkuvuosina. Tämä oli ja on tärkeä osa kokemusta.

PC-musiikki on hyvin monitahoinen kysymys. Esim. Sierra On-Linen seikkailupelit tarjosivat Amigaa parempaa musiikkia jo 1988, jos sulla oli Roland MT-32 äänimoduuli.

Yleisellä tasolla viimeistään Gravis UltraSoundin kaltaisten äänikorttien aikana PC-musiikki jyräsi amigoista yli, sitä paitsi usein kai musiikki tuli suoraan CD-levyltä.

Toisaalta esim. monikanavaisen FM-syntetisaattorin (jollainen Sound Blasterissakin oli) ja 4-kanavaisen rosoisen sample-musiikin vertaaminen on sekin vähän apples to oranges. FM-synteesi oli moniäänisempi ja puhtaampi, joskin ääniltään "synteettisempi". Toisaalta PC:ssä riitti tehoa Amigaa vastaavan tai paremmankin MOD-musiikin toistamiseen myös perus Sound Blasterinkin kautta, jos joku peli sellaista tuki.

Amiga oli ennen kaikkea 2D-toimintapelialusta, ja voi olla, että joku sellainen peli on ollut "näyttävä", mutta vertaus juuri Wolfenstein 3D:hen ja PC-peleihin muutenkin on aika apples to oranges. Ei PC:llä kukaan sen tyylisiä pelejä paljon jaksanut edes pelata enää vaan ihan uuden ajan pelit loisti PC:llä.

Ja vaikka konsolit olivat teknisesti PC:tä heikompia, ei se tarkoita että pelikokemus olisi huono. Tähän liitttyy paljon muitakin hyvin tärkeitä aspekteja kuin raudan suoritituskyky. Pelkästään siitä kulmasta tarkkailu ei missään tapauksessa anna oikeanlaista kokonaiskuvaa konsolipelaamisesta. Tämän voisi kiteyttää niin, että PC oli erilaista, mutta ei varmastikaan yksiselitteisesti "parempaa" kuin konsolit. Ja PC jos mikä vanheni ysärillä - paljon nopeammin kuin konsolit, joiden rajoja pelintekijät venyttivät käsittämättömiin svääreihin.

Konsolit oli hyvin marginaalissa koko 1990-luvun ja pääasiassa lasten leluja ja nopeasti vanhenevaa tekniikkaa. Tottakai joku saattoi nauttia sellaisella pelaamisesta, mutta ei konsolit olleet mitään vakavasti otettavia pelialustoja PC:hen verrattuna tuolloin. Pelit oli toki täysin erilaisia, joten jälleen kerran vertaus on vähän apples to oranges. Tottakai jos tykkäsi noista konsolipeleistä niin sitten varmaan kannatti pelata konsolilla, mutta pääasiassa ne oli lasten leluja tuolloin ja isoja poikia kiinnosti monipuolisemmat pelit.

PC-tekniikka vanheni mutta toisaalta kehittyi nopeasti 1990-luvulla. PC oli modulaarinen alusta kuten edelleen, joten ei se koko alusta yht' äkkiä käsiin tietenkään vanhentunut vaan samalla alustalla mennään yhä edelleen 30+ vuotta myöhemminkin...

Tämä ei ole jäänyt epäselväsi. Mutta väittäisin että ainakin ysärillä Pelit oli kyllä hyvin vahvasti nimenomaan PC-vetoinen, mutta muiden laitteiden tai aihepiirien käsitteleminen siinä ohella oli bonus, ei suinkaan heikkous. Täytyy myös muistaa, että varsinkaan suomenkielsiä peliaiheisia julkaisuja ei noihin aikoihin ollut juuri saatavilla, ja tähän tarpeeseen lehti vastasi erittäin hyvin.

Mikrobitti ajoi pitkälti saman asian ja tarjosi muutakin sisältöä kuin pelkkää peli-aiheista...

 

[Antw]

PC-musiikki on hyvin monitahoinen kysymys. Esim. Sierra On-Linen seikkailupelit tarjosivat Amigaa parempaa musiikkia jo 1988, jos sulla oli Roland MT-32 äänimoduuli.

Yleisellä tasolla viimeistään Gravis UltraSoundin kaltaisten äänikorttien aikana PC-musiikki jyräsi amigoista yli, sitä paitsi usein kai musiikki tuli suoraan CD-levyltä.

Toisaalta esim. monikanavaisen FM-syntetisaattorin (jollainen Sound Blasterissakin oli) ja 4-kanavaisen rosoisen sample-musiikin vertaaminen on sekin vähän apples to oranges. FM-synteesi oli moniäänisempi ja puhtaampi, joskin ääniltään "synteettisempi". Toisaalta PC:ssä riitti tehoa Amigaa vastaavan tai paremmankin MOD-musiikin toistamiseen myös perus Sound Blasterinkin kautta, jos joku peli sellaista tuki.

Amiga oli ennen kaikkea 2D-toimintapelialusta, ja voi olla, että joku sellainen peli on ollut "näyttävä", mutta vertaus juuri Wolfenstein 3D:hen ja PC-peleihin muutenkin on aika apples to oranges. Ei PC:llä kukaan sen tyylisiä pelejä paljon jaksanut edes pelata enää vaan ihan uuden ajan pelit loisti PC:llä.



Konsolit oli hyvin marginaalissa koko 1990-luvun ja pääasiassa lasten leluja ja nopeasti vanhenevaa tekniikkaa. Tottakai joku saattoi nauttia sellaisella pelaamisesta, mutta ei konsolit olleet mitään vakavasti otettavia pelialustoja PC:hen verrattuna tuolloin. Pelit oli toki täysin erilaisia, joten jälleen kerran vertaus on vähän apples to oranges. Tottakai jos tykkäsi noista konsolipeleistä niin sitten varmaan kannatti pelata konsolilla, mutta pääasiassa ne oli lasten leluja tuolloin ja isoja poikia kiinnosti monipuolisemmat pelit.

PC-tekniikka vanheni mutta toisaalta kehittyi nopeasti 1990-luvulla. PC oli modulaarinen alusta kuten edelleen, joten ei se koko alusta yht' äkkiä käsiin tietenkään vanhentunut vaan samalla alustalla mennään yhä edelleen 30+ vuotta myöhemminkin...


Mikrobitti ajoi pitkälti saman asian ja tarjosi muutakin sisältöä kuin pelkkää peli-aiheista...

MT-32-esimerkki lähinnä vahvistaa sen, että tässä puhutaan vähän eri vertailutasosta. Totta kai PC:n sai kuulostamaan hyvältä, jos siihen osti erikseen kalliin äänimoduulin ja peli vielä tuki sitä. Mutta eihän se ollut mikään tavallisen PC-pelaajan perussetti. Gravis taas tuli myöhemmin, joten sekään ei oikein kumoa sitä pointtia, että vielä ysärin alkuvuosina Amiga saattoi monessa pelissä kuulostaa paremmalta ihan suoraan paketista.

Sama juttu grafiikan kanssa. En ole väittänyt, että Amiga olisi ollut yleisesti PC:tä tehokkaampi tai että se olisi pärjännyt myöhemmässä 3D-kehityksessä. Pointti oli vain se, että jotkut Amiga-pelit saattoivat näyttää omaan silmään näyttävämmiltä kuin vaikka Wolfenstein 3D. Wolf3D oli toki teknisesti tärkeä ja näytti hyvin sen, mihin suuntaan pelit olivat menossa, mutta tekninen edistyksellisyys ja se, miltä peli oikeasti näyttää tai tuntuu, eivät ole ihan sama asia.

Ja tuo konsoleiden kutsuminen lasten leluiksi ei oikeastaan ole mikään argumentti. Se kertoo lähinnä siitä, miten oma porukka niitä silloin katsoi.

Konsoleilla oli erilaisia pelejä, paikallista moninpeliä, helppo käyttöönotto ja kiinteälle raudalle hyvin optimoituja pelejä. Ne saattoivat olla teknisesti PC:tä heikompia, mutta eihän siitä seuraa, että pelikokemus olisi ollut huono tai jotenkin vähemmän vakavasti otettava.

Tuo “isot pojat pelasivat PC:llä” menee jo enemmän portinvartioinnin kuin varsinaisen perustelun puolelle.

PC:n vanhenemisestakin puhut vähän ristiin. Kun sanon, että PC vanheni nopeasti, tarkoitan yksittäistä kokoonpanoa ja sen osia. Vastauksessasi taas puhutaan siitä, ettei PC alustana vanhentunut, koska sitä pystyi päivittämään ja samalla perusrakenteella mennään edelleen.

Molemmat voivat olla totta, mutta ne ovat eri asioita. PC-alusta kehittyi nopeasti juuri siksi, että yksittäiset koneet ja komponentit jäivät nopeasti jälkeen.

Alkuperäinen pointti oli kuitenkin Pelit-lehti. Se ei ollut PC Format eikä mikään yhden alustan erikoislehti, vaan suomalainen yleinen pelilehti. Siksi Amigan, konsoleiden, lautapelien ja muun pelikulttuurin käsittely ei ollut mitään PC-sivujen hukkaamista, vaan ihan lehden tarkoituksen mukaista sisältöä. Kaikki jutut eivät tietenkään kiinnostaneet kaikkia, mutta niin yleislehdissä nyt yleensäkin menee.

Ja tuo MikroBitti-vertailu on vähän huvittava siksi, että tässä puhutaan koko ajan apples to oranges -vertailuista. MB oli yleinen tietokonelehti, jossa pelit olivat yksi aihe muiden joukossa. Pelit taas keskittyi nimenomaan peleihin ja pelikulttuuriin. Niitä voi toki verrata sen kannalta, kumpaa itse mieluummin luki, mutta ei MB korvannut Pelit-lehteä sen enempää kuin Pelit-lehti korvasi MikroBittiä. Eli aika apples to oranges -vertailu sekin on.

 

[Antw]

Ehkä tää PC–Amiga–konsoli-vääntö alkaa olla jo aika nähty ja vois palata itse Pelit-lehteen.

Lehdessä oli kuitenkin ihan oma fiilis. Nnirvi, Wexteen ja muut jäi mieleen ihan persoonina, eikä vaan jonain niminä jutun lopussa. Moni arvostelu tuli luettua vaikka peli ei kiinnostanu yhtään, kun teksti itsessään oli niin hyvää.

Postipalsta/vinkit/ratkaisut, sisäpiirivitsit ja kaikki sivuraiteelle lähtevä kama oli iso osa koko juttua. Ei sitä samaa oikein saanu MikroBitistä tai muista yleisistä tietokonelehdistä.

Paljon kiinnostavampaa olisi kuulla mitkä toimittajat, jutut tai kolumnit on jääny muille parhaiten mieleen?

 

[tuoppi´]

Itse luin Pelit-lehteä pääosin ysärin puolivälin aikoihin, enkä suoraan sanottuna muista minkä verran siinä käsiteltiin konsoleita, muistelen että kuitenkin vahvasti PC-vetoisesti. Toki sitten mukana oli myös artikkeleita pelikulttuurista yleisestikin, larppaamista, lautapelejä jne. Tämä on hyvin luonnollista, kun lehden nimi on "Pelit".

Pelit oli ysärin puolivälissä ja loppupuolella aikalailla vain PC-pelien lehti. Konsoleita varten tuli 1998 oma Peliasema-lehti ja se sitten myöhemmin yhdistyi Pelit-lehteen.

Wikipediasta:

Vuonna 1998 Pelit-lehden rinnalla alettiin julkaista PlayStation-peleihin keskittynyttä Peliasema-lehteä. Se kuitenkin lakkautettiin 2001 ja sulautettiin päälehteen, joka alkoi käsitellä myös konsolipelejä.

 

[Francis Ford Mondeo]

Pelit-purkkiin/BBS:ään tuli soiteltua jokunen kerta ysärin puolessa välissä, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä purkkitouhut joutuivat väistymään internet-pohjaisten palveluiden tieltä. Tilaajille suunnattu keskustelufoorumi oli sangen aktiivinen ainakin tuossa 2000-luvun alkupuolella ja siellähän vaikutettiin ihan omalla nimellä.

Mitä tulee konsoleihin, Pelit-lehtihän sai muutamaksi vuodeksi rinnalleen Peliasema-nimisen, pleikkariin keskittyvän rinnakkaislehden, joka melko pian sulautettiin emolehteen.

Itse lehdestä on jäänyt mieleen parhaiten Nnirvin kolumnit ja Kaizun sekä Nnirvin Steel Panthers -kaksintaistelut.

 

[m000]

Lehdessä oli kuitenkin ihan oma fiilis. Nnirvi, Wexteen ja muut jäi mieleen ihan persoonina, eikä vaan jonain niminä jutun lopussa. Moni arvostelu tuli luettua vaikka peli ei kiinnostanu yhtään, kun teksti itsessään oli niin hyvää.

Postipalsta/vinkit/ratkaisut, sisäpiirivitsit ja kaikki sivuraiteelle lähtevä kama oli iso osa koko juttua. Ei sitä samaa oikein saanu MikroBitistä tai muista yleisistä tietokonelehdistä.

Vahva komppaus tälle.

Itselle tuli sekä MB että Pelit tuossa ysärin loppupuolella, ja kyllä ne Pelitin jutut olivat vain yksinkertaisesti viihdyttävämpiä lukea - kaikki lehdet tuli käytännössä luettua kannesta kanteen, vaikka kaikistq peleistä ei välttämättä välittänyt. Asiaa auttoi tietenkin että Pelitissä arvostelut/jutut olivat välillä yli kahdenkin sivun mittaisia, kun taas MB:ssä ne pelijutut oli pääsääntöisesti yhden sivun tiivitä pakkauksia, mutta oli se kirjotus ja ilmaisutyyli muutenkin aika erillainen. MB tuntui aina hieman kuivahkon asiakeskeiseltä kun taas Pelitistä ehkä paistoi enemmän läpi sellainen kirjoittajien oma innostus (sisällöstä toki riippuen) - ja välillä toki turhautuminen myös. Oli enemmän leikittelyä ja huumoria, ja tunnetta ylipäätään - sellaista hyvää ja positiivista elämänmakua.

Mieleen jäännyt jutuista erityisesti jo mainitut Kaizun ja Nnirvin kaksintaistelut, Joona Vainion Mechwarrior-fanitukset, ja muut pidemmät pelireportaasit jossa porukka esim. lähti jonnekin keskelle metsää lanittamaan Warbirdsiä ymv. Ja se lehti, jossa käytiin läpi miten Command & Conqueriin saadaan väännettyä DIY tehtäviä ja karttoja taisi itsellä olla selattu ihan reikaleiksi asti, aikana ennen laajaa nykynettiä tällaiset kokonaisuudet oli kullan arvoisia.



Purkkipuolesta sen sijaan täytyy sanoa että kyllä se MBnet oli se legendaarisempi ja veti pidemmän korren kokonaisuutena ja käyttäjien osalta.

Jostain syystä MBnet ei tuntunut kuitenkaan oikein tuohon juttelu/yhteisöllisyys -osioon panostavan kun tuli tämä purkki=>web siirtymä(? Vai muistanko tyystin väärin?) vaan pääfokus tuntui olevan ns. (Ladattavassa) kontentissa, mikä osaltani johti siihen että vuosituhannen vaihteen jälkeen kun purkit ja usenetin sfnetkin alkoi hiipuilemaan,
Niin löysin itselleni lopulta uuden kodin useammaksi vuodeksi pelit.fi:n uusilta (niiltä sinisiltä) keskustelufoorumeilta.

Oikealla nimellä keskustelu tuntui eittämättä tuohon aikaan oudolta (enkä sitä nykynetissä setämiesiässä enää tekisi), mutta eittämättä se + perin valikoitu käyttäjäkunta kontribuoi siihen että oli varmasti netin ladukkaimpia alustoja jos halusi diskuteerata peleistä tai sitä lipoavista asioista muiden samanhenkisten kanssa suomeksi.

 

[elmo]

95-05 lehteä tuli luettua suht aktiivisesti ja 00 tienoilla tyyliin juuri kannesta kanteen. Pelit.fi foorumilta tuli tänne siirryttyä siinä 00-01 paikkeilla.

Hienoa, että lehti porskuttaa vielä. Nuorempana ehkä kaipasi peliarvosteluja mihin markkansa ja euronsa käyttää. Sen jälkeen Ruotsin serkulta sai itse testailla onko pelattavaksi. Ja aikuisena Steam kirjastoon vaan jos on vähänkin kiinnostava tuli pelattua tai ei. Arvosteluilla ole juurikaan merkitystä.

 

[Tenebrae Aeternae]

Ehkä tää PC–Amiga–konsoli-vääntö alkaa olla jo aika nähty ja vois palata itse Pelit-lehteen.

Lehdessä oli kuitenkin ihan oma fiilis. Nnirvi, Wexteen ja muut jäi mieleen ihan persoonina, eikä vaan jonain niminä jutun lopussa. Moni arvostelu tuli luettua vaikka peli ei kiinnostanu yhtään, kun teksti itsessään oli niin hyvää.

Postipalsta/vinkit/ratkaisut, sisäpiirivitsit ja kaikki sivuraiteelle lähtevä kama oli iso osa koko juttua. Ei sitä samaa oikein saanu MikroBitistä tai muista yleisistä tietokonelehdistä.

Paljon kiinnostavampaa olisi kuulla mitkä toimittajat, jutut tai kolumnit on jääny muille parhaiten mieleen?

Osuit aika naulan kantaan.. Pelit-lehti oli itselleni iso osa omaa nuoruutta, ja tosiaan hyvin erilainen kuin mikään muu lehti. Tekstiä oli useimmiten ilo lukea, ja kirjoittajien oma tyyli ja persoona pääsi paistamaan läpi. Kolumnit olivat lähes poikkeuksetta hyvin mietittyjä ja hyvin kirjoitettuja. Ei oikeastaan edes haitannut kiinnostiko koko peli, lehti piti lukea ihan kannesta kanteen, ja parhaat palat moneen kertaan vielä sitten myöhemminkin.

Monta nokkelaa virkettä on jäänyt mieleen niin että muistaa vieläkin. Nnirvin Combat mission (2?) arvostelussa tokaisemaa "Kun Saksalaiselle sanottiin tee tankki, niin Venäläiselle kollegalle sanottiin että tee kolme, neljä." tulee lainattua edelleen kun on puhetta toisesta maailmansodasta. Kieltämättä kaipaan niitä aikoja, kun jo uuden lempilehden käsiin saaminen sai onnelliseksi.

 

[Maso]

20v sitten tuli tilattu, mutta nyt huomasin että vuoden lehdet lähtee 50€ hintaan joten olihan tuo tilattava uudelleen pienen tauon jälkeen. Hyvää lukemista huussiin / muksuille.

 

[Antw]

Ysärin loppupuolella (ja 2000-luvun ihan alussa, ilmeisesti lehti itsellekin vielä silloin tuli) on jäänyt mieleen Black & White -peliä ja sen kehittämistä ennen julkaisua käsittelevä artikkelisarja, joka jatkui jokaisen tai lähes jokaisen numeron loppusivuilla, ja se jatkui vielä pitkään - siis kuukausikaupalla, jopa vuodenkin verran(?). Joka tapauksessa annettiin vahva vaikutelma, että Peter Molyneux ja Lionhead Studios on nyt tekemässä kaikkien aikojen parasta ja upeinta PC-peliä, jossa pelaaja on jumala ja voisi tehdä about mitä tahansa. Odotin tätä suurella mielenkiinnolla, kuten varmasti moni muukin.

No sitten vuonna 2001 kun peli viimein julkaistiin, niin sehän oli kauheaa kuraa ja petti lähes kaikki odotukset

 

[m000]

Itselläkin tulee mieleen C&C Tiberian Sunin previkka-esittelyt (oliko osin PC-gamerin materiaaliin perustuvaa vai tuliko tämä yhteistyökuvio vasta myöhemmin?), ja miten tolkuttoman upealta peligrafiikka näytti niissä promo-kuvissa. Featurepuolellakin luvattiin ties vaikka mitä ihmeellistä ja ennennäkemätöntä.

No, peli tuli, ja äkkiä kävi selväksi että ne previkkojen viralliset kuvat olivat ihan leikkaa/liimaa fotarissa toteutettu, asia joka ei itsellä aiemmin olisi tullut edes mieleen että joku sellaista tekisi. Mm. Kaikki räjähdys-spritet ymv paljon karkeampia ja läpikuultamattomia kun previkoissa oli osittaista läpikuultavuutta ja sulaita liukuvärejä, monet featuret oli 404 tai sitten vähän sinnepäin, eli paperilla löytyi jotain mutta eivät konkreettisesti juuri parantaneet/muokanneet pelattavuutta siinä määrin kuin hypetetty, jne.... niin, ja tarinakinhan meni ihan höpöhöpöksi. Ensimmäinen ja edelleen suurin/karvain peliaiheinen hype-pettymys itselle, mutta ainakin opetti lisäämään suolaa reilusti pelistudioiden/julkaisijoiden myyntipöhinöihin .

Sen jälkeen jäkin C&C:t.

Asiaan osittain liittyen, niin about samoihin aikoihin oli itse aloittanut tutustumaan erääseen toiseen peliin mitä suurimmalla varauksella, koska se vuoroisesti "näytti tyhmältä" , en pitänyt itse edeltäjästä, ja taisi suomalaiset pelimedia-arvostelutkin linjata siitä 8/10, "ihan ookoo ei mitään uutta genreen varsinaisesti" jos en väärin muista.

No, sitä toista kaikin puolin ensisilmäyksellä paskemmalta vaikuttanuttaa peliä tulikin sitten mätettyä ja skeneä seurattua seuraavat reilu 10 vuotta Ja se peli oli tietenkin Starcraft: Brood War - hypetetyn C&C-sarjan uuden tulemisen kenties pahin aikalaiskilpailija

 

[Erkki_erikeepperi]

MT-32-esimerkki lähinnä vahvistaa sen, että tässä puhutaan vähän eri vertailutasosta. Totta kai PC:n sai kuulostamaan hyvältä, jos siihen osti erikseen kalliin äänimoduulin ja peli vielä tuki sitä. Mutta eihän se ollut mikään tavallisen PC-pelaajan perussetti. Gravis taas tuli myöhemmin, joten sekään ei oikein kumoa sitä pointtia, että vielä ysärin alkuvuosina Amiga saattoi monessa pelissä kuulostaa paremmalta ihan suoraan paketista.

Tavallisen PC:n äänimaailma oli "riittävän hyvää" Sound Blasterin julkaisun myötä ja jokainen pystyi sitä myös parantamaan budjettinsa rajoissa. Eri pelit käyttivät erilaisia tekniikoita äänten tuottamiseen, ja esimerkiksi Pinball Dreams -sarjan peleissä oli ihan samat MOD-musiikit niin PC:ssä kuin Amigassakin. Ikävä kyllä sama päti myös grafiikkaan, eli ne portattiin melko suoraan Amigasta PC:hen ja VGA:n mahdollistamat lisävärit jäi käyttämättä, SuperVGA:sta puhumattakaan. Toi oli trendinä muutenkin eurooppalaisten softatalojen tuotannoissa 1990-luvun alussa, eli monia pelejä portattiin suoraan Amigasta PC:hen mitenkään PC:n hienouksia hyödyntämättä. Amerikkalaiset sen sijaan tekivät pelinsä nimenomaan PC:tä varten.

Ja tuo konsoleiden kutsuminen lasten leluiksi ei oikeastaan ole mikään argumentti. Se kertoo lähinnä siitä, miten oma porukka niitä silloin katsoi.

Konsoleilla oli erilaisia pelejä, paikallista moninpeliä, helppo käyttöönotto ja kiinteälle raudalle hyvin optimoituja pelejä. Ne saattoivat olla teknisesti PC:tä heikompia, mutta eihän siitä seuraa, että pelikokemus olisi ollut huono tai jotenkin vähemmän vakavasti otettava.

Konsolipelit olivat todella kalliita 1990-luvun alun lama-Suomessa ja se ihan varmasti rajoitti sitä harrastusta paljon. Suomalaiset olivat muutenkin tottuneet jo 1980-luvulta lähtien siihen, että peleihin ei hirveästi tarvinnut rahaa välttämättä laittaa...

Kyllä mulle on jäänyt sellainen mielikuva, että konsolit oli lähinnä joidenkin pienempien lasten leikkikaluja tuohon aikaan. Ja ehkä sitten joidenkin aikuisten tavisten, jotka eivät ymmärtäneet tietokoneista mitään, who knows. Mutta rahaa piti siis olla.

PC oli 1990-luvulla suhteessa suositumpi pelialusta kuin koskaan sen jälkeen oikeastaan... Se oli ihan kiistaton kuningas ilman mitään kilpailua mistään suunnasta. Nykyään on sentään Xboxia ja Pleikkaria. Ja pilveä. Ja mobiilia. Toisaalta kokonaiskakku on paljon suurempi.

Alkuperäinen pointti oli kuitenkin Pelit-lehti. Se ei ollut PC Format eikä mikään yhden alustan erikoislehti, vaan suomalainen yleinen pelilehti. Siksi Amigan, konsoleiden, lautapelien ja muun pelikulttuurin käsittely ei ollut mitään PC-sivujen hukkaamista, vaan ihan lehden tarkoituksen mukaista sisältöä. Kaikki jutut eivät tietenkään kiinnostaneet kaikkia, mutta niin yleislehdissä nyt yleensäkin menee.

Ja tuo MikroBitti-vertailu on vähän huvittava siksi, että tässä puhutaan koko ajan apples to oranges -vertailuista. MB oli yleinen tietokonelehti, jossa pelit olivat yksi aihe muiden joukossa. Pelit taas keskittyi nimenomaan peleihin ja pelikulttuuriin. Niitä voi toki verrata sen kannalta, kumpaa itse mieluummin luki, mutta ei MB korvannut Pelit-lehteä sen enempää kuin Pelit-lehti korvasi MikroBittiä. Eli aika apples to oranges -vertailu sekin on.

Mulle ei pelit ole koskaan olleet tietokoneharrastuksen pääasia vaan sivujuonne, joten lehdet kuten Mikrobitti, Tietokone, Mikro-PC ja PC Format riittivät minulle.

Mutta aika jännä, että Pelit-lehti on selvinnyt näihin päiviin asti. Luulin ettei sitä ole ollut olemassa enää aikoihin. Mikrobittikin taitaa yhä olla olemassa. Ja Geminin mukaan lukijamäärä on jopa kasvussa. Kaikenlaista.

 

[Antw]

Noita Erkin juttuja en jaksa enää edes lukea tässä langassa. Arvatenkin hän ohittaa jälleen kaikki argumentit omillan henk.koht. näkemyksillään, joita pitää yleisenä faktana, ja käsittelee asioita vain "rautana" tai "alustana" unohtaen mikä pelaamisen ja sen nautinnollisuuden ydin oikeastaan on.

Jos ei aihe kosketa itseä muutoin kuin että pitää tulla kertomaan ettet lukenut lehteä/pitänyt lehdestä, tai tuoda vahvasti virittyneitä subjektiivisia näkemyksiä tuon ajan peli-ilmiöistä ja tekniikasta ikään kuin jumaltotuutena, niin ehkä parempi vaan jättäytyä kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Teille muille: hyviä muisteloita itse Lehteen liittyen! Lisää vain tulemaan.

 

[oxbird]

Onko lehden foorumi edelleen hunningolla ja miten pitkään ongelmia on ollut? Sanoman loppuvuosina muistan saitin ladanneen toistuvasti tyhjää sivua (laajasti tunnettu ongelma), mutta kustantajan vaihduttua vaikutti lupaavalta, kun ylläpitoon palkattiin ammattilainen (yritys Planetoidi, ei näytä olevan enää toiminnassa ainakaan samalla nimellä).

Aloitusviestissä viitatussa uutiskeskustelussa useampi keskustelija väittää Nirvin aktivoivan käsityönä tilaajien foorumioikeuksia (pyytävät valokuvaamaan lehdestä tilaajanumeron). Olen aloittanut uuden tilausjakson sekä Sanoman että Fokuksen (alku)aikana (syksy 2014 →) ja tunnuksilla pääsi suoraan sisään keskustelemaan, muistaakseni. Saattoi edellyttää ensimmäisen numeron saapumista.

pelit.fi on luultavasti pelkästään viestimäärässä mitattuna sijoittunut ainakin kotimaan foorumien kärkikymmeneen iät ja ajat — noin vuoskymmen sitten laskin tuhatkunta viestiä päivässä. Nykytahti tosin lienee hidastunut.

Keskustelupalsta on tietääkseni aina ollut täysin avoinna vain tilaajille. Aiemmin oli mahdollisuus kommentoida vapaasti ainakin (harvakseen julkaistuja) uutisia, mutta tästä on sittemmin ilmeisesti luovuttu (tyhjä etusivu).

(olen lukenut lehden kirjastossa viime vuodet, mutta meinasin uusia tilauksen töitten alettua)

 

[Jälkiruoka]

Jostain olikohan 93/94 ajoilta 2000-luvun alkupuoleen tuli tilailtua, ja olihan se aika käypä lähti lapsille/nuorille, joita pelaaminen kiinnosti, tulokulma tekijöillä hyvin tuon yleisön mukainen. Mikrobitti oli taas enemmän "atk-puolen tekniikan maailma," jossa pelijutut yksi monista sivujuonteista, enkä kyllä sitä pelien vuoksi lukenut. Ihan viihdyttävä lehti sekin oli lajissaan.
BBS tuli myös tutuksi, varsinkin "redial"-hakkaus terminaalisoftassa. Alkuaikaan sinne oli iltaisin (HPY hinnoittelu, anyone?) aivan järjetön tunku, olikohan siellä pitkään vain muutama linja käytössä.

 

[maajussi]

Noita Erkin juttuja en jaksa enää edes lukea tässä langassa. Arvatenkin hän ohittaa jälleen kaikki argumentit omillan henk.koht. näkemyksillään, joita pitää yleisenä faktana, ja käsittelee asioita vain "rautana" tai "alustana" unohtaen mikä pelaamisen ja sen nautinnollisuuden ydin oikeastaan on.

Jos ei aihe kosketa itseä muutoin kuin että pitää tulla kertomaan ettet lukenut lehteä/pitänyt lehdestä, tai tuoda vahvasti virittyneitä subjektiivisia näkemyksiä tuon ajan peli-ilmiöistä ja tekniikasta ikään kuin jumaltotuutena, niin ehkä parempi vaan jättäytyä kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Teille muille: hyviä muisteloita itse Lehteen liittyen! Lisää vain tulemaan.

Hyvin sanottu ja arvostan tekstejäsi ja intohimoasi aihetta ja Pelit lehteä kohtaa. Itsekin ollut tilaaja jo 90- ja 00-luvulla, sitten sain aina kaverilta uudet lehdet lainaan luettavaksi, kun hän oli tilaaja. Ja 10-luvulta about viime vuoteen asti ollut kirjaston kautta lainaaja ja lukija.
Voisi sanoa että kova fani olen ollut itsekin, siihen asti kunnes Iikka Kivi sinne otettiin avustajaksi joka katkaisi minun ja lehden suhteen

Tosi vaikea muistella mikä olisi parhaiten jäänyt lehdestä mieleen, ehkä tosiaan ne Steel Panthers taisteluraportit ne oli hyvin tehty ja keksitty aihe. Samoin tuoreemmista jutuista se joku yksi tai kaks arvostelua/juttua Farming Simulator pelistä ja kirjoittajan raportointia Maajussina olosta

 

[Stuntman Mike]

Pelit on aina jäänyt itselläni sivuun (toki olinkin sitten uskollinen Pelaaja -lehden tilaaja alusta loppuun). En ikinä pitänyt lehden AD:sta, se on jotenkin tukkoinen ja tehty jollain Wordilla tai jotain. Lehti itsessään ei henki yhtään ammattimaisuutta ja en ole koskaan ymmärtänyt NNirvin palvontaa mikä oli ainakin joku juttu nuoremmalla iällä. Muistan vaan lukeneeni kehnosti kirjoitettuja kolumneja missä mies aina muistutti, miten sen äidinkielen opettaja sanoi, ettei hän tule työkseen kirjoittamaan mitään. Ei kyllä olisi pitänytkään. Hyvät puolet lehdessä oli aikoinaan ne E3 fiilistelyt ja muut sen sellaiset alan kulttuuriin liittyvät jutut. Jäi myös kaivertamaan mieltä, miten Starcraft käytännössä haukuttiin aikoinaan... oisko ollut vuonna 1998 ja oisko arvotelijana ollut juurikin tuo Nirvi, joka ei selkeästi tykännyt pelistä ja antoi enemmänkin henkilökohtaisten preferenssien kuulua arvostelussaan.

Muutenhan lehti on mielestäni amatöörimäisen ja halvan näköinen, jutut on mitä on, paljon vieraskirjoittajia joiden tuotokset ovat yleensä parempia mitä niiden kahden vakiotoimittajan. Nirvin kolumneja lukiessa tulee vaan päänsärky ja kaveri jauhaa samaa pelien burgeroitumista jo toistakymmentä vuotta - voisi vaikka vaihtaa levyä hiljalleen. Se on just sellainen lehti et kirjastossa lukee, jos ei ole muuta parempaa saatavilla, mutta ei siitä kyllä itse maksaisi senttiäkään. Jotenkin nurkkakuntaista ja pölyttynyttä se meininki. Varmastikin lehden AD on osa sen viehätystä joillekin lukijoille, että tekstien ja kuvien mishmashing on kuin lauantaiaamun krapulaoksennus ja välillä on hankalaa saada selvää tekstistä ja kuvista, mutta mutta... jokaiselle jotakin. Pelaajaa on ikävää.

 

[Tenebrae Aeternae]

Pelit on aina jäänyt itselläni sivuun (toki olinkin sitten uskollinen Pelaaja -lehden tilaaja alusta loppuun). En ikinä pitänyt lehden AD:sta, se on jotenkin tukkoinen ja tehty jollain Wordilla tai jotain. Lehti itsessään ei henki yhtään ammattimaisuutta ja en ole koskaan ymmärtänyt NNirvin palvontaa mikä oli ainakin joku juttu nuoremmalla iällä. Muistan vaan lukeneeni kehnosti kirjoitettuja kolumneja missä mies aina muistutti, miten sen äidinkielen opettaja sanoi, ettei hän tule työkseen kirjoittamaan mitään. Ei kyllä olisi pitänytkään. Hyvät puolet lehdessä oli aikoinaan ne E3 fiilistelyt ja muut sen sellaiset alan kulttuuriin liittyvät jutut. Jäi myös kaivertamaan mieltä, miten Starcraft käytännössä haukuttiin aikoinaan... oisko ollut vuonna 1998 ja oisko arvotelijana ollut juurikin tuo Nirvi, joka ei selkeästi tykännyt pelistä ja antoi enemmänkin henkilökohtaisten preferenssien kuulua arvostelussaan.

Muutenhan lehti on mielestäni amatöörimäisen ja halvan näköinen, jutut on mitä on, paljon vieraskirjoittajia joiden tuotokset ovat yleensä parempia mitä niiden kahden vakiotoimittajan. Nirvin kolumneja lukiessa tulee vaan päänsärky ja kaveri jauhaa samaa pelien burgeroitumista jo toistakymmentä vuotta - voisi vaikka vaihtaa levyä hiljalleen. Se on just sellainen lehti et kirjastossa lukee, jos ei ole muuta parempaa saatavilla, mutta ei siitä kyllä itse maksaisi senttiäkään. Jotenkin nurkkakuntaista ja pölyttynyttä se meininki. Varmastikin lehden AD on osa sen viehätystä joillekin lukijoille, että tekstien ja kuvien mishmashing on kuin lauantaiaamun krapulaoksennus ja välillä on hankalaa saada selvää tekstistä ja kuvista, mutta mutta... jokaiselle jotakin. Pelaajaa on ikävää.

Huvittavasti itselleni taas sitten tökki Pelaaja-lehti (ja Thomas Puha henkilönä ylipäätään), mutta toisaalta tuo Pelaaja perustettiin vasta kun itselläni jo 20+ ikävuotta mittarissa niin rajallisesti lehtiin käytti aikaa enää muutenkin, silloin tällöin irtonumeroita ostelin. Aikalailla kaikki mikä sun silmissä oli huonoa tai väärin tehty, on just niitä asioita mikä itselleni teki Pelit-lehdestä paljon enemmän kuin vain lehden. Sellainen ylikiillotettu hengetön paske ei lähde oikeastaan vieläkään. Kuulosti kyllä tuo sun avautuminen vähän vannoutuneen burgerimiehen alemmuuskompleksilta.

 

[Stuntman Mike]

Sellainen ylikiillotettu hengetön paske ei lähde oikeastaan vieläkään. Kuulosti kyllä tuo sun avautuminen vähän vannoutuneen burgerimiehen alemmuuskompleksilta.

Itse taas tykkäsin Pelaajasta, koska se käsitteli pelikulttuuria- ja skeneä kokonaisvaltaisemmin. Niistä animumangajutuista en välittänyt pätkääkään, mutta kokonaisuus jäi plussan puolelle. Toimittajat olivat omasta näkökulmasta paljon taitavampia ja aitoja toimittajia, siinä missä Pelitissä se oli enemmänkin harrastelua. Pelitin yhteisö ei vaan koskaan oikein omalta osalta lähtenyt käyntiin, koska jos siellä foorumeilla sattui sanomaan jotain väärin, oli 100 autistia huutamassa kurkku suorana, miten Steel Panthers on parasta koskaan näin karrikoidusti.

Pelaaja oli enemmänkin sellainen PC Gamer tyylinen kokonaisuus, Pelit taas... noh. Jotain muuta. Kuin Skrolli, mutta amatöörimäisempi. Onneksi oli kaikille jotain, nyt ei ole oikein mitään.

 

[poskiholisti]

Itseäni ainakin miellytti tietynlainen kotikutoisuus ja Pelit-lehden tapauksessa. Vähän sellainen rakkaudesta lajiin -meininki siitä välittyi ainakin itselleni. Sama porukka tietysti vaikutti aktiivisesti myös keskustelufoorumilla mikä mahdollisti vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa.

Foorumilla toki vallitsi melkoisen elitistinen ja tietyllä tavalla sisäänpäinkääntynyt tunnelma

 

[oxbird]

Uutiskeskustelussa mainittiinkin Niko Nirvin vierailu Herrasmieshakkerit-podcastissa, noin vartin verran äänessä puolivälin paikoilla (miehen puheäänen kuvailua innottomaksi en ymmärrä, ja juttu etenee takeltelematta ja selkeästi). En ole tietoinen Nirvin muista julkisista esiintymisistä, vaikka valtavirtamedia on varmasti vuosikymmenten varrella lähestynyt. Kasvonsa toki päätti pitää piilossa jo lehden alkuajoista (?).

Nirvi kiintoisasti epäonnistuu täysin vastatessaan kysymykseen tekoälystä peliarvostelijana, kun nykytasolla tekoälymallit tuskin edes juuri kykenevät liikkumaan 3D-ympäristössä, ja varmaan jäisivät monen pelin kohdalla valikoihin (viimeistään mm. hahmonluonti) jumiin. Samoin omaa ajattelua ei tiettävästi vielä ole, ei kykyä muodostaa mielipiteitä. Nirvi mietti jostain syystä pelkkää tekstintuottokykyä.

 

[Tuge82]

Jäi myös kaivertamaan mieltä, miten Starcraft käytännössä haukuttiin aikoinaan... oisko ollut vuonna 1998 ja oisko arvotelijana ollut juurikin tuo Nirvi, joka ei selkeästi tykännyt pelistä ja antoi enemmänkin henkilökohtaisten preferenssien kuulua arvostelussaan.

Kenenkäs preferenssien sitä sitten olisi pitänyt kuulua arvostelussa? Naapurin Penan vai?

 

[Stuntman Mike]

Kenenkäs preferenssien sitä sitten olisi pitänyt kuulua arvostelussa? Naapurin Penan vai?

Ammattilainen olisi toki kirjoittanut itse pelistä ja pelimekaniikoista jotain, eikä räntännyt ettei tämä ole Steel Panthers 2.

 

[Francis Ford Mondeo]

Ammattilainen olisi toki kirjoittanut itse pelistä ja pelimekaniikoista jotain, eikä räntännyt ettei tämä ole Steel Panthers 2.

En nyt oikein tunnista kritiikkiäsi tästä arvostelusta: Starcraft – Kolmin aina kaunihimpi

 

[Jirza]

En ole tietoinen Nirvin muista julkisista esiintymisistä, vaikka valtavirtamedia on varmasti vuosikymmenten varrella lähestynyt. Kasvonsa toki päätti pitää piilossa jo lehden alkuajoista (?).

Ei ole tainnut Nirvi missään esittää kasvojaan julkisesti. Oikeastaan ainoa kuva, minkä hänestä tiedän löytyy täältä:

Pelit-lehti syntyi 25 vuotta sitten Commodore-fanien kauhistukseksi

pelit, pelit lehti, pelit-lehti, syntymäpäivät, legendat, niko nirvi, jukka kauppinen, jukka o. kauppinen

jukkaokauppinen.blogspot.com

Kasvoja ei toki tässäkään näy.

 

[oxbird]

Ei ole tainnut Nirvi missään esittää kasvojaan julkisesti. Oikeastaan ainoa kuva, minkä hänestä tiedän löytyy täältä:

Pelit-lehti syntyi 25 vuotta sitten Commodore-fanien kauhistukseksi

pelit, pelit lehti, pelit-lehti, syntymäpäivät, legendat, niko nirvi, jukka kauppinen, jukka o. kauppinen

jukkaokauppinen.blogspot.com

Kasvoja ei toki tässäkään näy.

Tämän nähtyäni uskon, että lehdessä on 2000-luvun alussa todella julkaistu Nirvin kasvokuva, jossa piirteet oli häivytetty sumentamalla kuvan keskiosa. Korvien muoto on tunnistettava.

Humoristinen kuvateksti meni suunnilleen "Niko Nirvin kasvot — vain harva on jäänyt eloon kertomaan kokemastaan". Löytynee selaamalla vuodesta 2005 eteenpäin (olettaakseni Nirvin oma kolumni).

 

[Antw]

Tuo Pelit-lehden vähän kotikutoisen oloinen tyyli, kantaa ottavat ja omia mielipiteitään esille tuovat kirjoittajat jne. on selkeästi juttu joka jakaa mielipiteitä. Mutta sekin on oikeastaan vain hyvän lehden idea - ei yritä miellyttää kaikkia jolloin tulos jäisi kädenlämpöiseksi.

Tuo Pelaaja -lehti oli näköjään perustettu vasta 2002, eli niinä vuosina kun itse jo olin muistaakseni lopettanut Pelit-lehden tilaamisen/lukemisen. En ole tuota Pelaajaa koskaan lukenut eikä siitä muistaakseni oikein puhuttukaan missään, jäänyt ainakin omassa piirissäni selvästi vähemmälle huomiolle kuin Pelit-lehti. Sisällöstä en osaa sanoa. Ilmeisesti ainakin JOK on kirjoittanut myös tähän lehteen, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Pelit-lehden AD:na toimi ainakin vielä silloin kun sitä itse luin muuten legendaarinen Wallu.

 

[antti-x]

Itsellä ei nuorempana tullut koskaan Pelit mutta about joka numeron melkein kokonaan luin kirjastossa/lainattuna 90-luvun alkupuolelta jonnekin 2000-luvun alkuun. Nyt lehti on pari vuotta ollut tilattuna omille junioreille että lukevat edes jotain hyvää suomenkielistä tekstiä.

 

[Antw]

En nyt oikein tunnista kritiikkiäsi tästä arvostelusta: Starcraft – Kolmin aina kaunihimpi

Samaa mieltä. Luin arvostelun kokonaan, ja sanoisin että erittäin hyvä arvostelu, joka kertoo nimenonaan pelistä itessään.

 

[Jamppa Kelo]

Pieni anekdootti: Olisikohan ollut kyseisen lehden E3 1999 juttu tai joku isompi game expo kuitenkin 1999-2000 aikoihin, kun kyseinen lehti ei kirjoittanut sanaakaan silloin tulossa olevasta Diablo 2:sta. Ilmaisin tuolloin tyytymättömyyteni kyseiseen asiaan laittamalla sähköpostia toimitukselle ja sain vastauksen ettei kyseisen lehden toimituksessa kukaan oikein pidä diablosta eikä kaikista peleistä kirjoiteta. Siihenpä loppui tilaus ja kyseisen lehden lukeminen

(Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta jos eräs kaikkien aikojen peli/pelisarja ohitetaan täysin koko toimituksen laajuudelta, niin mielestäni voi kyseenalaistaa pelijournalismin tason. D2:stahan tuli julkaisussaan historian nopeiten myynyt peli.)

 

[Kahvinkeitin]

Samaa mieltä. Luin arvostelun kokonaan, ja sanoisin että erittäin hyvä arvostelu, joka kertoo nimenonaan pelistä itessään.

Samaa mieltä. Erittäin hyvä ja reilu arvostelu. Pelitiä tuli itsekin luettua paljon nuorena poikana 95-vuodesta lähtien. Oli kyllä aina mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa kaikki artikkelit ja arvostelut, sekä lukijoiden palsta. Kannesta kanteen tuli jokainen lehti luettua. Latasin nyt tuolta linkin takaa kaikki lehdet talteen, niin voi fiilistellä ja nostalgioida taas niitä vanhoja parempia aikoja ja muistoja.

 

[pasi-ipa]

Ei ole tainnut Nirvi missään esittää kasvojaan julkisesti. Oikeastaan ainoa kuva, minkä hänestä tiedän löytyy täältä:

Pelit-lehti syntyi 25 vuotta sitten Commodore-fanien kauhistukseksi

pelit, pelit lehti, pelit-lehti, syntymäpäivät, legendat, niko nirvi, jukka kauppinen, jukka o. kauppinen

jukkaokauppinen.blogspot.com

Kasvoja ei toki tässäkään näy.

 

[treefinger]

Isoveljelle tuli lehti heti alusta '92 aina jonnekin vuoteen '96. Varas... nyys... lainasin sitten pysyvästi vuosikerrat '92-'95 vuosien varrella, pärskule kun Pelit-vuosikirjoja en päässyt... museoimaan asiaankuuluvasti, siellä ne ovat veljen (lämmitetyssä) autotallissa. Joskus löytyy ysärilehtiä kirpputorilta, ostan jokaisen, tämän vuosituhannen lehdet/pelit eivät oikein kiinnosta.

 

[Kahvinkeitin]

Nuo Steel Panthers artikkelit ja taistelut oli viihdyttävää luettavaa.

 

[oxbird]

Minulla on vuosikerta 1997, mutta en ole vielä tullut edes selanneeksi (!). Yllä jaetut kuvat ovat lehden viisivuotisnumerosta, juurikin lehden tekoa käsittelevästä artikkelista.

Näemmä Nirvin kätketyistä kasvoista muodostui myöhemmin enemmänkin venytetty vitsi. -97 oli jo internet-aikaa ja kyseisessäkin numerossa MDK saa noottia moninpelin puutteesta.

 

[3me]

Minulla on vuosikerta 1997, mutta en ole vielä tullut edes selanneeksi (!). Yllä jaetut kuvat ovat lehden viisivuotisnumerosta, juurikin lehden tekoa käsittelevästä artikkelista.

Näemmä Nirvin kätketyistä kasvoista muodostui myöhemmin enemmänkin venytetty vitsi. -97 oli jo internet-aikaa ja kyseisessäkin numerossa MDK saa noottia moninpelin puutteesta.

Eikö Niko Nirvi ollut kuvassa jossain MikroBitti lehdessä vuonna -86? Ehkä muistan vääriin? Luin Pelit lehteä innokkaasti 92-97, sen jälkeen ei vain jostain syystä enää kiinnostanut samalla tavalla.

 

[Pseudonymous]

Nirvin juttu MB:stä 12/1986.

Olin pitkään siinä uskossa, että kuvassa on mies itse. Tiedä sitten.

Onhan tuo Pelit-lehden taitto ollut aina aika kotikutoista ja jo ysärillä kummastutti ne nolohkot postipalstat ja muut. Ilmeisesti Wallu taittoi lehteä pitkänkin aikaa? Nirvin kirjoitusvirheet jatkuvat vielä nykylehdissäkin. Mutta silti... noita kaikkia lehtiä (MB, C-lehti, Pelit) tuntui olevan tekemässä aidot ihmiset.

Suomessa ilmestyi esim. Super Power -lehti, josta huokui semmoinen fiilis, että jostain ulkomaisesta emolehdestä on käännetty artikkelit ja keksitty niihin jotkut toimittajanimet alle. Muistan lehdestä ainakin yhden arvostelun, jossa alkuperäistä kieltä (ruotsia) oli jäänyt tekstiin.

Nuo "kiiltävät käännöslehdet" vaikuttivat jatkossa suhtautumiseen Pelaajaan. Ihan liian kiiltävä, moderni, kasvoton ja (aiheeton) epäilys käännösartikkeleista / feikkitoimittajista saivat aikaan sen, että ei tullut muuta kuin plärättyä muutamaan otteeseen. Toisaalta kaveripiirissä oli Pelit-lehden vihaajia, jotka vannoivat Pelaajan nimeen. Kuuntelin myöhemmin paljon Pelaajan podcastia, ja oli kyllä hienoja tyyppejä toimituksessa. Pyykkönen arvostelee nykyisin harvakseltaan Pelittiin.

Noin 15 vuotta sitten vein työpaikan taukotilaan muutamia Pelit-lehtiä. Työpaikalla oli paljon sellaista 25-35v ikäistä nuorta miestä, joista suurin osa pelasi. Ei nuo lehdet kiinnostaneet ketään. Joku sanoikin jo silloin pelilehdistä yleisesti, että miksi lukea kuukausia myöhemmin pelistä jotain lehdestä, kun muutaman minuutin youtube-vilkaisulla näkee paljon enemmän heti pelin ilmestyttyä. Itseänikin kiinnostaa Pelit-lehdessä nykyään enemmän peleihin liittyvät artikkelit kuin varsinaiset arvostelut. Esim. uusimassa numerossa oli arvostelu uudesta James Bond -pelistä ja siihen liittyen juttu elokuvasarjan käynnistysvaikeuksista, josta tosin siitäkin varmaan löytyy netistä vielä kattavampia artikkeleita / videoita.

Kieltämättä täytyy ihmetellä, että miten lehti vielä on toiminnassa, varsinkin kun sankarikestotilaajaa ei hinnalla palkita millään lailla, vaan päinvastoin rangaistaan vs määräaikaiset pätkätilaajat. Uskomatonta kyllä, tuo lehden foorumi taitaa pitää monet vielä tilaajina.