usko
1. tietoon perustumaton (vakaa) käsitys jstak; luulo. Jk on uskon eikä tiedon asia. Heillä oli sellainen usko, että asiasta oli sovittu. Eli siinä uskossa, että oli nero.
2. luottamus jhk, jnk olemassaoloon, toteutumiseen, merkitykseen, arvoon tms. Haltiausko. Ylösnousemususko. Edistys-, tulevaisuudenusko. Auktoriteettiusko. Järkkymätön usko omiin kykyihin. Hänen uskonsa demokratiaan alkoi horjua. Parantui pelkällä uskon voimalla. Meille tuli uskon puute (myös →←) itseluottamuksen puute, epäonnistumisen pelko.
Erik. Hyvässä uskossa vilpittömin mielin, pahaa aavistamatta, luottavasti. Osti varastettua tavaraa hyvässä uskossa.
3. ihmisen vakaumus jumalan, jumaluuden tm. yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautuminen; uskonnollinen vakaumus; uskonto. Kristillinen usko, kristinusko. Islaminusko. Lapsenusko. Usko Jumalaan, Kristukseen. Kääntyä katoliseen uskoon. Olla uskossa. Tulla uskoon. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä UT.
4. Koko rakennus korjattiin uuteen uskoon uusittiin, korjattiin toisenlaiseksi kuin ennen. Puutarhassa on kaikki uudessa uskossa.