Kiitos lainauksista. Niissä ohitettiin kokonaan esim. ulkonäköseikat (kuten pituus), koulutus/asema jne. Jotenkin luulen että haluttiin kertoa lähinnä yleisluontoista diibadaabaa koska ei haluta antaa paljastaa kaikkia kriteereitä haastattelussa joka voisi antaa haastatellusta raadollisen ja pinnallisen kuvan.
Monesti esim. koulutus ja asema puetaan "arvojen" kaapuun, eli vaaditaan esim. korkeakoulutettua kumppania koska tämän katsotaan jotenkin kuvastavan samanlaista arvomaailmaa, vaikka oikeasti syynä voi olla että haluaa hyvätuloisen kumppanin joka on todennäköisempää korkeakoulutetun tapauksessa.
Suokkaan mielestä nuorten miesten ja naisten arvot, arjet ja luontevat kohtaamispaikat vaikuttavat ajautuvan yhä kauemmas toisistaan.
”Harva varmaan haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka on jatkuvasti eri mieltä itselle tärkeistä asioista”, hän kiteyttää.
Jäin pohtimaan tuota ja nykyistä ja aikaisempia suhteitani. Viitataanko arvoilla johonkin puolueaktiivisuuteen, vai yleisluontoisemmin esim. haluaako perustaa perheen (= lapsia), tykkääkö matkustella, tekeekö mies myös kotitöitä ja vaihtaa vaippoja, onko huumorintaju samanlaista eli nauretaan samoille asioille ja elokuville jne.?
Minulle ainakin olisi red flag jos nainen olisi aktivisti puoluepoliittisesti, ja varsinkin jos vaatisi samaa minulta. Minulle sinänsä voisi olla se ja sama sama mitä mieltä kumppani on esim. Israelista ja palestiinalaisista, mutta jos hän kävisi propalestiinalaismiekkareissa, se voisi minulle olla merkki että ehkä en halua tuollaiseen suhteeseen.
Varsinkin kun monien mielipiteet, myös minun, voivat ajan kuluessa muuttua monissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä, tarkoittaako se muka sitten avioeroa jos näin käy? 15-20 vuotta sitten olin erittäinkin turvapaikanhakija- ja EU-myönteinen, nykyisin paljon kriittisempi molempien suhteen.
Tulikin juuri mieleen että vaimoni uskoo tiettyihin henkimaailman asioihin joihin puolestani minä en usko. Hänkin taitaa tietää tämän mutta jostain syystä tämä ei ole tullut minkäänlaiseksi ongelmaksi parisuhteellemme. Pitäisikö sen olla ongelma? Jos hän joskus sattuu mainitsemaan jotain uskomuksistaan, esim. että hänen isänsä näki nuoruudessaan metsässä pahan hengen, en koe erityistä tarvetta ryhtyä haastamaan tai vähättelemään hänen uskomuksiaan, en oikeastaan kommentoi niitä ollenkaan.
Ehkä meitä yhdistävä yhteinen arvo onkin että sallimme toisillemme erilaiset maailmankuvat ja uskomukset? Joskus minusta tuntui että lähes kaikki tapaamani naiset uskoivat esim. astrologiaan mitä minä puolestani pidän naurettavana humpuukina, mutta ei tämäkään tuntunut koskaan muodostuvan ongelmaksi. Voin minä toisen mieliksi kertoa horoskooppimerkkini ja hän arvioi sen perusteella luonnettani, suhtaudun siihen kuin johonkin yhdessä pelattavaan seurapeliin, Alias ja mitä noita on.
Jos jännittää paljon niin kyllähän sitä silloin katsoo selvästi tavallista vähemmän silmiin, tai sitten se helposti vaikuttaa vähän pakotetulta.
Ei toki välttämättä juuri naisen haluamalla tavalla, mutta eipä se edellinen tyttöystäväkään ole välttämättä "kouluttanut" juuri halutunlaisille käytännöille.
