Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Joku_242]

Loogisesti ajatellen sitä voisi helposti tulla tuohon lopputulokseen.

Ongelma tässä on se jos myöntää, että omia todennäköisyyksiä voisi parantaa niin ei voi samaan aikaa olla sitä mieltä, että kaikki vika on niissä typerissä naisissa. Jos kaikki vika on naisissa, niin oma pääty on niinsanotusti automaattisesti täysin puhdas. Jos menee lipsauttamaan, että omaan pariutumiseen voi vaikuttaa, eikä silti pariudu niin asioita mihin voi vaikuttaa joutuu ikävästi etsimään näppiksen ja tuolin väliltä. Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että vain tuota ehkä hieman henkisesti kivuliasta tietä pitkin se muutos tulee jos on tullakseen, mutta toisaalta eihän tässä tiedä jos vaikka vanhoilla päivillä itsekin joutuisi vielä markkinoille niin parempihan näitä vastaan on kilpailla.

Tämä ketjuhan kulminoituu täysin tuohon, että pohditaan tasaisin väliajoin, että miksi ihmeessä ne naiset ovat niin tunteen vallassa olevia lihavia höppänöitä, (kun ei tule minun kaltaista laatusonnia kotisohvalta hakemaan parisuhteeseen ja suoraan perhettä perustamaan.) Yleisesti vaikuttaa, että osalla kokemukset puuttuvat siitä ekasta viikonloppua pidemmästä 'harjoittelusuhteestakin' Samaan aikaa ei pystytä myöntämään sitä 'tosiasiaa' että jos ei pysty vaikka naisia katsomaan silmiin puhuessa ja hymyilemään, niin pelkästään tuota muuttamalla omat mahdollisuudet nousisi reilusti nollan yläpuolelle.

Kertoo myös aika paljon kyllä itsestään jos henkinen kasvu nähdään synonyyniminä itsepetokselle... Toisaalta henkinen stagnaatio ja itsepetos ovat paljon helpompia asioita kaikille, kuin henkinen kasvu. Noin niinkuin yleisesti suomenkielessä sanoisin, että henkisen kasvun hyvänä vastakohtana toimisi juurikin esimerkiksi itsepetos.

Mitä nyt taas, tuuhea paskapuhelinja jatkuu tuttuun tapaan? Itsepetoksella viittasin juuri siihen kaikki on itsestä kiinni ja pitää vain ja ainoastaan keskittyä itseen ja peilin tuijottamiseen -henkiseen mukapositiiviseen pöhinään, mitä täälläkin on ollut. Tai siihen, kun kiistetään havaintoja, joita vähän hitaammankin pitäisi kyetä huomaamaan mikäli vähänkään viitsii katsella peilin sijaan ympärilleen. Tämä kun ei tietääkseni ole ainakaan pelkästään self-help -ketju, niin joitain saattaa kiinnostaa myös sen oman pään ulkopuolisen todellisuuden havainnointi. Ja on siitä ympäröivän todellisuuden havainnoinnista siltikin hyötyä vaikka olisi ns. tavoitteellinen lähestymistapa asiaan.

Ja mikä ihmeen pakkomielle sulla on silmiin katsomiseen ja hymyilyyn? Toki jos on ujo, niin se intensiivinen katsekontakti ei välttämättä suju ihan alkuun, mutta kun jonkin aikaa juttelee niin kai sitä keskustellessa katsoo välillä toista naamaa päin ilman että se vaatisi mitään harjoittelua?

Tai syytellään naisia siitä että ovat liian nirsoja ja lisäksi läskejä tai muuta paskaa. Vika siis on naisissa? Tällainen ajattelutapa ei tietenkään johda muuhun kuin katkeroitumiseen.

Kyllä se hieman siltä näyttää, että ainakin osa naisista on liian nirsoja, päätellen mm. muutama sivu sitten linkatusta hesarin uutisartikkelista. Siinähän monet naiset valittivat että parhaat miehet on jo varattuja, minkä ei pitäisi olla kovinkaan yllättävää.

Oletettavasti tämä johtuu siitä, että naiset löytävät lyhyempiaikaista seuraa suunnilleen sormia napsauttamalla ja monesti haetun seuran "taso" kalibroidaan tällä perusteella. Kaikki naiset ei toki tee näin, mutta todennäköisesti riittävän iso osa että se aiheuttaa ongelmia sekä naisille itselleen että isolle osalle miehistä.

 

[Sallys]

Mitä nyt taas, tuuhea paskapuhelinja jatkuu tuttuun tapaan? Itsepetoksella viittasin juuri siihen kaikki on itsestä kiinni ja pitää vain ja ainoastaan keskittyä itseen ja peilin tuijottamiseen -henkiseen mukapositiiviseen pöhinään, mitä täälläkin on ollut. Tai siihen, kun kiistetään havaintoja, joita vähän hitaammankin pitäisi kyetä huomaamaan mikäli vähänkään viitsii katsella peilin sijaan ympärilleen. Tämä kun ei tietääkseni ole ainakaan pelkästään self-help -ketju, niin joitain saattaa kiinnostaa myös sen oman pään ulkopuolisen todellisuuden havainnointi. Ja on siitä ympäröivän todellisuuden havainnoinnista siltikin hyötyä vaikka olisi ns. tavoitteellinen lähestymistapa asiaan.

Ja mikä ihmeen pakkomielle sulla on silmiin katsomiseen ja hymyilyyn? Toki jos on ujo, niin se intensiivinen katsekontakti ei välttämättä suju ihan alkuun, mutta kun jonkin aikaa juttelee niin kai sitä keskustellessa katsoo välillä toista naamaa päin ilman että se vaatisi mitään harjoittelua?




Kyllä se hieman siltä näyttää, että ainakin osa naisista on liian nirsoja, päätellen mm. muutama sivu sitten linkatusta hesarin uutisartikkelista. Siinähän monet naiset valittivat että parhaat miehet on jo varattuja, minkä ei pitäisi olla kovinkaan yllättävää.

Oletettavasti tämä johtuu siitä, että naiset löytävät lyhyempiaikaista seuraa suunnilleen sormia napsauttamalla ja monesti haetun seuran "taso" kalibroidaan tällä perusteella. Kaikki naiset ei toki tee näin, mutta todennäköisesti riittävän iso osa että se aiheuttaa ongelmia sekä naisille itselleen että isolle osalle miehistä.

Jos ei uskalla edes naista lähestyä tai suutaan avata niin siellä se ongelma on.

 

[Hammer_of_Justice]

Mitä nyt taas, tuuhea paskapuhelinja jatkuu tuttuun tapaan?

Asiallinen keskustelu oli selvästi liikaa vaadittu sen jälkeen, kun ilmeisesti tekstistä vähintään jokin osa otti oman hermon päälle?

Itsepetoksella viittasin juuri siihen kaikki on itsestä kiinni ja pitää vain ja ainoastaan keskittyä itseen ja peilin tuijottamiseen -henkiseen mukapositiiviseen pöhinään, mitä täälläkin on ollut. Tai siihen, kun kiistetään havaintoja, joita vähän hitaammankin pitäisi kyetä huomaamaan mikäli vähänkään viitsii katsella peilin sijaan ympärilleen.

Joo parempi vaan todeta, että vika on kaikkialla muualla, kuin siinä mihinkä pystyy edes itse vähäsen vaikuttamaan. Se on naisten oma häpeä, kun eivät ymmärrä millainen palkinto heiltä jääkään uupumaan. Nekin jotka henkisestä kasvusta puhuvat, kuitenkin valehtelevat vain tietämättä itsellensä. Miksi ylipäätään edes yrittää yhtään mitään, kun tietää jo etukäteen muutenkin epäonnistuvansa? Eikä siihen tietenkään yhtään parisuhdetta tarvitse omaan elämänhistoriaan, että voi katsella ympäristöään ja tehdä havaintoja mitä hitaat parisuhteissa elävät supliikkisonnit eivät itse huomaa.

Tämä kun ei tietääkseni ole ainakaan pelkästään self-help -ketju

Totta, myös osan viesteissä paistaa kilometrien päähän sellainen naisvihainen self-sabotage meininki et alta pois.

Ja mikä ihmeen pakkomielle sulla on silmiin katsomiseen ja hymyilyyn?

Taitaa vähintään 90% suomalaisista oppia tuon taidon viimeistään ala-asteella. Siis sen, että katsoo niitä sillätavalla kiinnostavia kohteita silmiin ja vähän hymyilee jutellessa. Mutta jos olet todennut, että naisia on hyvä lähestyä suu norsunvitulla ja katse omiin kenginkärkiin kiinnitettynä niin älä ihmeessä anna mun pakkomielteiden sotkea sun pariutumisia.

 

[Joku_242]

Asiallinen keskustelu oli selvästi liikaa vaadittu sen jälkeen, kun ilmeisesti tekstistä vähintään jokin osa otti oman hermon päälle?

Itsehän aloitit taas jälleen kerran soittamaan suuta. Sulle ei taida asiallinen puhe upota perille, niin pitää selkeästi vetää samalla linjalla.

Joo parempi vaan todeta, että vika on kaikkialla muualla, kuin siinä mihinkä pystyy edes itse vähäsen vaikuttamaan. Se on naisten oma häpeä, kun eivät ymmärrä millainen palkinto heiltä jääkään uupumaan. Nekin jotka henkisestä kasvusta puhuvat, kuitenkin valehtelevat vain tietämättä itsellensä. Miksi ylipäätään edes yrittää yhtään mitään, kun tietää jo etukäteen muutenkin epäonnistuvansa? Eikä siihen tietenkään yhtään parisuhdetta tarvitse omaan elämänhistoriaan, että voi katsella ympäristöään ja tehdä havaintoja mitä hitaat parisuhteissa elävät supliikkisonnit eivät itse huomaa.

Mitä sää taas oikein selität, tässä ei ole päätä tai häntää?

Tosin kieltämättä jotkut asiat on sellaisia, että ne pitäisi kyetä tajuamaan jo kaveripiirin toilailuista vaikkei olisikaan seurustellut. Esim. sen, että sukupuolten kriteerit ovat varsin erilaisia, ihan vaikka jo siitä että yllättävän monet miehet ovat valmiita kairaamaan kaikkea mikä liikkuu.

Totta, myös osan viesteissä paistaa kilometrien päähän sellainen naisvihainen self-sabotage meininki et alta pois.

Ehkä lähinnä Erkin jutuissa panoseuran etsimisen haasteista on havaittavissa sellaista, muuten sun kanssa eri mieltä olevilla on ollut varsin asiallista juttua. Sää ja muut sun kanssa samaa mieltä olevat täällä lähinnä on mylvinyt ja soittanut suuta keskustelijoille jotka kehtaakin sanoa ettei se ihan niin helppoa ole.

Taitaa vähintään 90% suomalaisista oppia tuon taidon viimeistään ala-asteella. Siis sen, että katsoo niitä sillätavalla kiinnostavia kohteita silmiin ja vähän hymyilee jutellessa. Mutta jos olet todennut, että naisia on hyvä lähestyä suu norsunvitulla ja katse omiin kenginkärkiin kiinnitettynä niin älä ihmeessä anna mun pakkomielteiden sotkea sun pariutumisia.

No miksi sitten itse aloit puhumaan silmiin katsomisesta ja hymyilemisestä jos se sun mielestä on itsestäänselvyys? Muistaakseni olet myös toistellut sitä aiemmin, niin se vaikuttaa olevan joku pakkomielle.

Jos ei uskalla edes naista lähestyä tai suutaan avata niin siellä se ongelma on.

On jos on. Mutta eipä se tuntemattomien lähestyminen baarissa tai kaupassa tjsp. ihan kaikilta suju, esim. harrastuksissa oleville naisille tai kaverin kavereille kyllä pitäisi osata jutella ns. normaalisti.

 

[Hammer_of_Justice]

Itsehän aloitit taas jälleen kerran soittamaan suuta. Sulle ei taida asiallinen puhe upota perille, niin pitää selkeästi vetää samalla linjalla.

Myötähäpeä rupeaa olemaan sitä luokkaan näiden settien jälkeen, että parasta taitaa olla että toivotan sulle hyviä lukuhetkiä foorumilla ja onnea seuranhakuun.

 

[Joku_242]

Myötähäpeä rupeaa olemaan sitä luokkaan näiden settien jälkeen, että parasta taitaa olla että toivotan sulle hyviä lukuhetkiä foorumilla ja onnea seuranhakuun.

Samoin sun kanssa on ihan turha keskustella kun suusta ei tule ulos mitään järkevää. Vissiin kaikki on muiden vika jos kaikki ei olekaan itsestä kiinni.

 

[Sallys]

On jos on. Mutta eipä se tuntemattomien lähestyminen baarissa tai kaupassa tjsp. ihan kaikilta suju, esim. harrastuksissa oleville naisille tai kaverin kavereille kyllä pitäisi osata jutella ns. normaalisti.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Vaatii harjoittelua.

 

[gramma]

Mä en edelleen, korkeakoulutettuna naisena joka on seurustellut amisten, työttömien, itseään lyhyempien yms kanssa oikeen ymmärrä tätä, että naiset vaatis liikoja. Joo ei munkaan tinderissä oikeelle mennyt ku 4%, mut minkäs teet. Jos ei kiinnosta ni ei kiinnosta, pakottaako pitäs? Mitä siitä seurais? Ehkä vois jotenki väkisin yrittää viikon tai pari, mut jos ei nappaa, ei nappaa. Mitä te oikeesti ajattelette, et tää käytännössä tarkoittais tää "riman laskeminen"?

Disclaimerina edelleen et oon vanha enkä tiedä nuorison jutuista mitään. Mut ei kai mikään tässä oikeesti oo mihinkään muuttunut. Miehelle kelpaa paljon useampi nainen kuin naiselle mies, mutta ei me naiset sille mitään voida, jos ei viisari värähdä ni ei värähdä. Vituttaa se itseäkin, kun olis joku kiva mies, mutta kun ei.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mä en edelleen, korkeakoulutettuna naisena joka on seurustellut amisten, työttömien, itseään lyhyempien yms kanssa oikeen ymmärrä tätä, että naiset vaatis liikoja. Joo ei munkaan tinderissä oikeelle mennyt ku 4%, mut minkäs teet. Jos ei kiinnosta ni ei kiinnosta, pakottaako pitäs? Mitä siitä seurais? Ehkä vois jotenki väkisin yrittää viikon tai pari, mut jos ei nappaa, ei nappaa. Mitä te oikeesti ajattelette, et tää käytännössä tarkoittais tää "riman laskeminen"?

Disclaimerina edelleen et oon vanha enkä tiedä nuorison jutuista mitään. Mut ei kai mikään tässä oikeesti oo mihinkään muuttunut. Miehelle kelpaa paljon useampi nainen kuin naiselle mies, mutta ei me naiset sille mitään voida, jos ei viisari värähdä ni ei värähdä. Vituttaa se itseäkin, kun olis joku kiva mies, mutta kun ei.

Vanhoille naisille on varmaan ihan luontaista se, että mummoillaan keskenään ja deittailu on mennyttä aikaa.

Se mikä on muuttunut on se, että maailmassa on noin ääretön määrä miehiä, joille voisit kelvata, kun taas ennen vanhaan niitä miehiä ei yksinkertaisesti ollut, ei oikein minkäänlaisia, jotka olisivat olleet vanhaa naista huolimassa. Ihan jo siksikin, että miehet kuoli nuorina. (Ja yhteiskuntakin saattoi katsoa leskinaisten deittailua vähän pahalla?) Ja markkina-alue oli paljon pienempi kuin nykyään. Nyt markkinat on vähintään Suomen kokoiset.

Nytkin jos mietitään vaikka Venäjää, niin saattaa keski-ikäisillä naisilla vähän hiljaista pidellä deittimarkkinoilla, etenkin jos eivät panosta ulkonäköönsä ihan täysillä, minkä toki moni siellä tekee. Siltikin, good luck että voisivat rimaa kovin korkealle asettaa. Eiköhän ne naiset ota sen minkä sattuvat saamaan siellä. Tai sitten sinkkuilevat.

Lähinnä vaan ajattelen että hirveä pakotus löytää joku. Jos ei viihdy yksin omassa itsemurhakuutiossa niin miten sitten toisen kanssa. Onko se elämä sen parempaa? Tarviiko sitä pimppaa? Omalla kädellä pärjää pitkälle, koska tiedän.

edit. Itsellä oli siis vuosien mittaan neitejä jotka olisivat helunneet seksiä. Minulle tuli olo että takertuu enkä jaksanut. Josta tuo oma käsi.

Mikä siinä runkkaamisessa nyt niin ikävää? Pornoa löytyy joka tuutista niin että kaikille varmasti oma kategoria. Senkus vetäsee sen 5min tumppuun ja kohti uusia haasteita, vaimoa voi silti rakastella.

Parin tunnin sessiot kiihkeän naisen kanssa on kyllä ihan eri asia kuin runkkaaminen.

Toisaalta jossei niitä sessioita naisen kanssa niin kaipaa, niin silloin saattaa kyllä pärjätä ilman sitä runkkaamistakin pitkiä aikoja.

 

[Joku_242]

Mä en edelleen, korkeakoulutettuna naisena joka on seurustellut amisten, työttömien, itseään lyhyempien yms kanssa oikeen ymmärrä tätä, että naiset vaatis liikoja. Joo ei munkaan tinderissä oikeelle mennyt ku 4%, mut minkäs teet. Jos ei kiinnosta ni ei kiinnosta, pakottaako pitäs? Mitä siitä seurais? Ehkä vois jotenki väkisin yrittää viikon tai pari, mut jos ei nappaa, ei nappaa. Mitä te oikeesti ajattelette, et tää käytännössä tarkoittais tää "riman laskeminen"?

Disclaimerina edelleen et oon vanha enkä tiedä nuorison jutuista mitään. Mut ei kai mikään tässä oikeesti oo mihinkään muuttunut. Miehelle kelpaa paljon useampi nainen kuin naiselle mies, mutta ei me naiset sille mitään voida, jos ei viisari värähdä ni ei värähdä. Vituttaa se itseäkin, kun olis joku kiva mies, mutta kun ei.

Sitten sää et nirso. Varmaan toi 4% on naiselle ihan ~ok tykkäysprosentti olettaen että se ei keskity samoille miehille, joista moni muukin nainen pitää. Eli jos ne ei ole tyyliin rokkijäbiä Kalliossa, niin sitten en tiedä mistä johtuu.

Epäilen kyllä hieman että tuo nirsoilu on enemmän nuorempien ikäluokkien juttu.

 

[Taneli-]

Epäilen kyllä hieman että tuo nirsoilu on enemmän nuorempien ikäluokkien juttu.

Itse epäilen että se riippuu ihmisestä (oli sitten mies tai nainen).
Toki se korostuu (sitä näkee) enemmän nuoremmissa tai sellaisissa henkilöissä joille kaikki jatkuvasti kertovat miten "täydellisiä" ja "kauniita" yms. he ovat.

Koska mitä enemmän "siipeilijöitä" ympärillä on sen ronkelimmaksi tulee ja väkisinkin alkaa suojelemaan itseään. Aivan sama mistä se johtuu (raha, kuuluisuus, ulkonäkö tms). Harvempi (varsinkin nuori) onnistuu pitämään jalkansa maassa jos äkisti onkin super suosittu ja "kaikki" ovat kiehnäämässä. Tämä tietysti korostuu jossain Tinderissäkin varmaan naisena jos/kun laitat käsiteltyä kuvaa jakoon..

 

[Pete88]

Vanhoille naisille on varmaan ihan luontaista se, että mummoillaan keskenään ja deittailu on mennyttä aikaa.

Se mikä on muuttunut on se, että maailmassa on noin ääretön määrä miehiä, joille voisit kelvata, kun taas ennen vanhaan niitä miehiä ei yksinkertaisesti ollut, ei oikein minkäänlaisia, jotka olisivat olleet vanhaa naista huolimassa. Ihan jo siksikin, että miehet kuoli nuorina. (Ja yhteiskuntakin saattoi katsoa leskinaisten deittailua vähän pahalla?) Ja markkina-alue oli paljon pienempi kuin nykyään. Nyt markkinat on vähintään Suomen kokoiset.

Nytkin jos mietitään vaikka Venäjää, niin saattaa keski-ikäisillä naisilla vähän hiljaista pidellä deittimarkkinoilla, etenkin jos eivät panosta ulkonäköönsä ihan täysillä, minkä toki moni siellä tekee. Siltikin, good luck että voisivat rimaa kovin korkealle asettaa. Eiköhän ne naiset ota sen minkä sattuvat saamaan siellä. Tai sitten sinkkuilevat.

Kaipaisin määritelmää "vanhasta naisesta": Onko se yli 30v, 40v vai 50v?

Onkohan tässä nyt etsitty nuorta naista kevyeen suhteeseen, mutta kun meriitit ei riitä, niin flaksi ei käy ja sitten puretaan pahaa mieltä täällä? Ei nyt välttämättä koske Erkkiä tämä kommentti, mutta juttujen taso on ollut täällä sellainen, että jää mielikuva, että etsitään kuuta taivaalta ja ihmetellään kun ei onnistu...

 

[Erkki_erikeepperi]

Kaipaisin määritelmää "vanhasta naisesta": Onko se yli 30v, 40v vai 50v?

Jos kiinalaisilta kysytään ihan nykyaikanakin, niin vastaus olisi jotain 30v...

Mutta noin yleisellä tasolla sanoisin, että kun naisella alkaa sukukypsyys tulla päätepistettään kohti, on hän viimeistään sitten "vanha", siis deittailun viitekehyksessä. Luokittelen kyllä nelikymppiset naiset siis "vanhoiksi". Ja on se Suomessakin joskus ennen vanhaan varmaan ollut lähempänä 30 ikävuotta, jolloin naista on voinut jo vanhaksi sanoa näissä yhteyksissä. Jopa nuorempiakin.

Yhteiskunnan viitekehyksessä "vanhuus" alkaa kai joskus 70s tai 80s lukemissa, who knows, who cares.

 

[Mehtikkö]

Mä en edelleen, korkeakoulutettuna naisena joka on seurustellut amisten, työttömien, itseään lyhyempien yms kanssa oikeen ymmärrä tätä, että naiset vaatis liikoja. Joo ei munkaan tinderissä oikeelle mennyt ku 4%, mut minkäs teet. Jos ei kiinnosta ni ei kiinnosta

Retorisesti 96% ehdokkaista kysyy, mitä se vaatii, että nainen kiinnostuu? Ehkä harvoista innostuminen näyttääkin toiselle puolen monien asioiden vaatimiselta / monilta kriteereiltä, vaikka mitään pitkää listaa ei olekaan olemassa.

 

[Nrvs]

Tää keskustelu lähtee kyllä tasaisin väliajoin ihan asiattomalle linjalle. Jos jotain täällä olleita kommentteja lukisin naisena, niin tekisi varmaan mieli hankkia siveysvyö, jota ei saisi ikinä irti.

Joka osaltaan liittyy hieman siihen, mitä aiemmin sanoinkin, että yleensä sivistyneisyys auttaa parinmuodostuksessa. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että pitäisi lähteä kouluttautumaan yliopistoon tms, koska koulutus ja sivistys eivät mitenkään automaattisesti kulje käsi kädessä. Monta yliopistotutkintoa voi olla hyvinkin sivistymätön ja ilman korkeakoulututkintoa oleva ihminen hyvinkin sivistynyt. Pelkkä asioista tietäminen ja virallinen tutkinto harvoin tekee ihmisestä mielenkiintoista. Toisaalta jos luonne on asiallinen, niin kouluttautuminen tuo potentiaalia keskusteluihin. Ja asioita voi opetella myöskin omatoimisesti (esim. kielet jos on kärsivällisyyttä jne).

Aiemmin mainitsemani asia siitä, että miehenäkin kannattaisi olla hieman nirso on myös asia, jota ei kannata tyrmätä samantien. Mitä paremmin tietää mitä itse haluaa kumppaniltaan, sitä enemmän voi keskittyä niihin asioihin, joilla potentiaalisen kumppanil huomiota voisi herättää. Nainen joka pitää kalastamisesta/metsästämisestä arvostaa esim. Tinderissä profiileissa eri asioista, kuin luonnossa kulkemista vihaava nainen. Tämä tekee sellaisen "one size fits all" profiilin tekemisen hankalaksi tai turhaksi, kun taas tarkemmin mietitty voisi tuoda omia vahvuuksia paremmin esille. Sama pätee myös urheilun/rahan jne. osalta.

Ja toki minun kommentteja voi aiheestakin kritisoida self-help tyylisiksi, mutta kuten todettua, eipä noita asioita yksilön osalta voi muut heidän puolestaan korjata. Ehkä joku ammattimainen deittiprofiilin stailaaja?

Yhteiskunnallisella tasolla sukupuolijakauman vinouma on sinällään potentiaalinen ongelma, mutta sen korjaaminen 50/50 tasollekaan ei korjaa mitään, jos yksilöt eivät vain kiinnostu toisistaan. Toisaalta sanoisin tätä potentiaaliseksi enkä konkreettiseksi ongelmaksi, koska kummankaan sukupuolen osalta ei ole sitä tilannetta, että jossain tietyssä ikäluokassa kaikki olisivat varattuina. Eli ongelmana on edelleenkin se, etteivät ihmiset kohtaa sopivia kumppaneita, eikä se, että toista sukupuolta on enemmän kuin toista.

Aiemmin toin toki myös sitä vaihtoehtoa esille, että jos Suomesta ei löydy millään kumppania, koska asiat X, Y ja Z, niin varsinkin EU:n sisällä on helppo muuttaa toiseen maahan, jossa nämä asiat eivät ole samalla tavalla ongelmia. Kohtalaisen helposti tuota pääsee muihinkin maihin tarvittaessa.

Sinällään en myöskään vastustaisi sitä, että perheenyhdistämisiä helpotettaisiin, eli Suomen kansalaiset saisivat tuoda kumppaniaan ja heidän sukulaisiaan helpommin Suomeen. Tuota en tosin lähtisi räätälöimään miehille tarjolla olevaksi ratkaisuksi siihen, ettei oikeasti jakseta nähdä vaivaa oman henkisen kasvun eteen. Yksi vahva stereotypia tässä toki on se, että miehet hakisivat alistuvia naisia seurakseen, joka ei toki pitäisi todennäköisesti suurimman osan kohdalla paikkaansa. Toki tällaisia tilanteita varten pitäisi rakentaa ne turvaverkot, että näissä tilanteissa siitä suhteesta uskallettaisiin myös lähteä. Periaatteessa sama uhka olisi myös mikäli naiset tekisivät saman (heikommassa asemassa olevat henkilöt ovat aina riskiryhmää), joten sama pohdinta pitäisi käydä tälläkin puolella.

Sinällään tuo viimeinen pohdinta alkaa kuitenkin menemään enemmän sille puolelle, että se kuuluisi enemmän politiikkaosastolle.

 

[Pete88]

Jos kiinalaisilta kysytään ihan nykyaikanakin, niin vastaus olisi jotain 30v...

Mutta noin yleisellä tasolla sanoisin, että kun naisella alkaa sukukypsyys tulla päätepistettään kohti, on hän viimeistään sitten "vanha", siis deittailun viitekehyksessä. Luokittelen kyllä nelikymppiset naiset siis "vanhoiksi". Ja on se Suomessakin joskus ennen vanhaan varmaan ollut lähempänä 30 ikävuotta, jolloin naista on voinut jo vanhaksi sanoa näissä yhteyksissä. Jopa nuorempiakin.

Yhteiskunnan viitekehyksessä "vanhuus" alkaa kai joskus 70s tai 80s lukemissa, who knows, who cares.

Sen verran uteliaisuuttani selasin tätä ketjua taaksepäin, että kauanko olet täällä jakanut näitä näkemyksiä aiheesta ja se on jatkunut vähintäänkin useita vuosia, ainakin 2022 alkaen, ellei aiemminkin.

Olisin toki toivonut suorempaa vastausta kysymykseeni, mutta tämä riittää. Pariutumisen haasteiden viitekehyksessä pitäisi selvästi erottaa aidot haasteet ja yksittäisten ihmisten epärealistiset haaveet kumppanista. Täällä on moneen otteeseen syytetty naisia riman asettamisesta liian korkealle, mutta sitten joko rivien välistä tai ihan suoraan tekstistä lukemalla on joidenkin vuodatusten taustalta pystynyt lukemaan, että tyyliin setämiehet etsii parikymppisiä naisia seksisuhteeseen ja kun tällä rintamalla ei menestystä synny, haukutaan naiset maanrakoon ja valitetaan, kun pariutuminen ilmiönä olisi nykyään niin haastavaa. Eli ulkoistetaan omat ongelmat ja esitetään asia ikään kuin kaikkia miehiä koskevana. Tosiasiassa nämä miehet ovat asettaneet riman liian korkealle ja pelaavat peliä, johon heillä ei ole varaa.

Nimittäin sellaisia naisia kyllä on olemassa, joille kelpaa vähän vanhempikin mies, eikä välttämättä käytöseltäänkään priimaa, mutta heillä tyypillisesti on sitten hyvin paksu lompakko. Tai sitten kyseessä on suositusta näyttelijästä, muusikosta tai muusta vastaavasta julkisuuden henkilöstä, jossa henkilön oma status jo nostaa hänen markkina-arvonsa niin korkealle, että se on naisten silmissä meriitti jo itsessään ja tällaisen miehen kanssa sängyssä vehtaaminen nähdään sen arvoisena. Toisin sanoen, deittailun ylimmällä tasolla voi suhteellisen helposti löytää nuoria naisia kevyisiin suhteisiin ja vaihtaa kumppania vaikka harva se päivä. Mutta miesten näkökulmasta ei puhuta edes promilleluokasta, jotka tuota voivat harrastaa.

Asiaa kannattaisi katsoa myös naisen näkökulmasta. Jos olet parikymppinen nuori ja haluttava nainen, jolle olisi ottajia joka nurkalla, miksi hän kuuna päivänä suostuisi jonkun limaisen setämiehen pantavaksi, joka ei menesty muutenkaan parisuhdemarkkinoilla, eikä välttämättä omaa muitakaan resursseja, joilla voisi kompensoida näin suurta epäsuhtaa? Mitä voitettavaa naisella tässä suhteessa olisi? Hän saisi korkeintaan halvan naisen maineen ja mainehaittaa itselleen tulevien kumppanien näkövinkkelistä. Naisella tulisi olla jokin äärimmäinen kannustin, jotta hän voisi harkita suhdetta tällaisen miehen kanssa.

Oikeita pariutumisen haasteita sanoisin olevan silloin, jos omasta hyvästä yrityksestä ja itseen panostamisesta huolimatta ei seuraa tahdo löytyä ja se nainenkin on "riman asettamisen" näkökulmasta asetettu realistisesti. Eli esim. mies etsisi suunnilleen oman ikäistä seuraa ja saa toki jonkin verran rajata kuka kelpaa ulkonäön puolesta, mutta hän ei välttämättä voi olla "aivan eri sarjassa". Jos kaiken tämän jälkeen kumppania ei löydy, niin joo, kyseessä on aito haaste pariutumisen kanssa. Sen sijaan, jos viisikymppinen äijä etsii parikymppistä mallia hänen mälliämpärikseen jonnekin peräkylälle Kontiolahdelle, jonne naisen olisi syytä itse löytää ja mies saa pitää naisen hellan ja nyrkin välissä koko sen ajan, niin ei tässä ole kyse pariutumisen haasteista ollenkaan, vaan todellisuudesta irtaantuneesta kuvasta, mitä kumppanin etsiminen ja löytäminen ylipäätään tarkoittaa.

 

[gramma]

Eiköhän ne naiset ota sen minkä sattuvat saamaan siellä. Tai sitten sinkkuilevat.

Niin, kuten monesti on todettu, ei oo mikään pakko nykypäivänä mennä yksiin yhtään kenenkään kanssa. Pärjätään hienosti yksinkin, joten mitään järkiliittoja ei täällä tarvi perustaa.

Koska mitä enemmän "siipeilijöitä" ympärillä on sen ronkelimmaksi tulee ja väkisinkin alkaa suojelemaan itseään.

Tätähän on tässä toisteltu tiuhaan, mutta onko se todellakin näin? Toiset ihastuu helpommin ku toiset, ja itse en oo koskaan ollut sarjaihastuja, vaan päinvastoin ongelma on aina ollut, että juuri kukaan ei tunnu mielenkiintoiselta. Ja siten kun sellainen mielenkiintoinen yksilö löytyy, on aivan sama onko se työtön vai päätä lyhyempi, tilaisuuteen pitää tarttua. En voi millään uskoa, että olisin ainoa joka näin toimii, ja että muut naiset (nuoret tai vanhat) kulkisivat joku checklist kourassa valikoimassa sen paperilla parhaan.

Retorisesti 96% ehdokkaista kysyy, mitä se vaatii, että nainen kiinnostuu? Ehkä harvoista innostuminen näyttääkin toiselle puolen monien asioiden vaatimiselta / monilta kriteereiltä, vaikka mitään pitkää listaa ei olekaan olemassa.

Näin. Se ei ilmeisesti vaadi kuin yhteensopivan immuunijärjestelmän, joka herättää ne perhoset siellä vatsanpohjassa. Muuta ei tarvita. Toki sen jälkeen voi ja tietenkin kannattaa miettiä, että kannattaako niitä omia kiinnostuksen tunteita seurata, jos toinen on vankilalomalla oleva väkivaltarikollinen tai ulosotossa oleva työtön.

Ja tässä sitten onkin se ongelma, kun pariutuminen tapahtuu (tai lähinnä ei tapahdu) ilman tuota biologista komponenttia, puhelimen välityksellä.

 

[Taneli-]

Oikeasti ja loppujen lopuksi tässä on ongelmana varmaankin kohtaaminen. Eli pitäisi ensin tutustua soveltuvaan henkilöön joka sitten myös ajattelisi samoin sinusta.
Miettien juuri keskusteluketjun otsikossa olevaa pariutumista niin eri ihmisillä on täysin erilaiset toiveet ja halut sille pitkälle (ehkä läpi elämän kestävälle) suhteelle ja nämä toiveet sekä halut vielä muuttuvat jopa radikaalistikin kun sitä elämää kertyy.

Moni niistä asioista on toki myös sellaisia mitä ihan kaverinkin kanssa voi tehdä. Muistan että tässäkin ketjussa on oikeasti ihmetelty miten voin vain kaverinaisen kanssa saunoa ja tehdä ruokaa.. ..voin ja olen tehnyt sitä myös miespuoleisten kavereiden kanssa. Viikko tai viikonloppu mökillä missä saunotaan, uidaan, tehdään yhdessä ruokaa, grillataan, juodaan jne..

Ehkä tärkeintä olisi että ensin oppii tuntemaan itsensä, sen mitä haluaa. Millaista elämää haluaa viettää, miten sen kuluttaa. Jos itse tykkään kävellä luonnossa, lukea kirjoja, katsella ehkä sarjoja TV:stä, viettää aikaa tietokoneella, tulostella 3D juttuja, tehdä ruokaa, saunoa jne.. eli enempi hiljaista elämää niin samanlaisia kavereita ja myös seurustelukumppania pitäisi löytyä.

Jos joku taas tykkää reissata paljon, bilettää se on selkeästi eri asia. Sama jos joku tykkää pyöriä taideympäristöissä, käydä oopperoissa yms..

En sano että asioiden pitäisi sulkea toisiaan pois mutta monesti ne tekevät koska ihmiset pitävät eri asioista ja sen mukaan olisi hyvä löytää ystävä sekä seurustelukumppaninsakin.

Tätähän on tässä toisteltu tiuhaan, mutta onko se todellakin näin? Toiset ihastuu helpommin ku toiset, ja itse en oo koskaan ollut sarjaihastuja, vaan päinvastoin ongelma on aina ollut, että juuri kukaan ei tunnu mielenkiintoiselta. Ja siten kun sellainen mielenkiintoinen yksilö löytyy, on aivan sama onko se työtön vai päätä lyhyempi, tilaisuuteen pitää tarttua. En voi millään uskoa, että olisin ainoa joka näin toimii, ja että muut naiset (nuoret tai vanhat) kulkisivat joku checklist kourassa valikoimassa sen paperilla parhaan.

Itse mietin asiaa hieman laajemmin, eli sanotaan nyt vaikka joku Räikkösen Kimi. Kun hän oli ns. normi teini joka vaan vietti hieman enempi aikaa autojen kanssa se että joku random jamppa meni hänen pöytäänsä ja tarjosi kaljan ei paljoa merkinnyt. Nykyisin jos niin tapahtuu hän hyvin luultavasti ei ole "ai kun kiva, jutellaan ja tutustutaan" vaan "voi vittu, taas joku haluaa multa jotain" ollen lähes varmasti oikeassa.

Uskoisin että sama (tietysti pienemmässä mittakaavassa) tulee helposti niille todella suosituille naisille. Kun alussa se voi olla mukavaa että välitunnilla pojat huomaavat ja puhuvat se voi mennä aikuisena siihen että täysin tuntemattomat tunkevat väkisin seuraan ja jopa jotkut päälle 50v tulevat pöytään tarjoamaan juomia vaikka yrittäisit olla yhden tai parin naispuolisen kaverin kanssa esim. juhlimassa tämän kaverin synttäreitä (Jee, ollaan kaikki vihdoin 18v).

Sitten joko pelästyy tai kasvattaa "nahkaa" ja oppii toteamaan jopa rumasti ja siltikään osa ei tajua ja jos liikut yksin joudut jopa pelkäämään kun jotkut miehet seuraavat kaduilla ja yrittävät selvittää missä asut yms. outoa.

Miehelle tämä on tietysti erilaista, koska (suurinta osaa koskien) ei ole ikinä tarvinut pelätä edes teininä / nuorena kun kännissä käveli baareista kotiin oikaisten hautuumaiden lävitse jne.. Se on ollut hyvin harvinaista että joku random nainen on huudellut tai kähminyt eikä silloinkaan ole ikinä pelännyt lähinnä yllättänyt tilanteesta.

Poikkeus tähän lienee oikeasti menestyneet miehet, aikoinaan (vaikkapa Dingo mania) esiintyjät joutuivat pelkäämään ja oli ties mitä turvatoimia. Heidän koteihinsa yritettiin tunkeutua, tuli postia jne.. lavalle heitellään ties mitä ja fanit ovat valmiita lähes mihin tahansa.

 

[Gespard]

Niin, kuten monesti on todettu, ei oo mikään pakko nykypäivänä mennä yksiin yhtään kenenkään kanssa. Pärjätään hienosti yksinkin, joten mitään järkiliittoja ei täällä tarvi perustaa.

Omalla kokemuksella se ero on etenkin siinä että miehillä on keskimäärin heikommat sosiaaliset verkostot kuin naisilla, ja siten myös tarvitsevat sitä parisuhdetta enemmän kuin naiset. On helpompaa olla itsenäinen kun on tukea joka suunnalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Omalla kokemuksella se ero on etenkin siinä että miehillä on keskimäärin heikommat sosiaaliset verkostot kuin naisilla, ja siten myös tarvitsevat sitä parisuhdetta enemmän kuin naiset. On helpompaa olla itsenäinen kun on tukea joka suunnalla.

Mies kyllä viihtyy hyvin yksinäänkin ja se on ihan luontaista miehelle, että seikkailee luonnossa pitkiäkin aikoja omin neuvoin. Mies ei myöskään tyypillisesti kaipaa mitään kattavaa tuttavapiiriä tai mitään "sydänystäviä". Ainakaan näiden leveysasteiden mies. Tummemmat miehet etelämmistä maista voi olla vähän eri asia..

Pohjimmiltaan mies kaipaa naisseuraa seksin ja ehkä käytännön syiden vuoksi. Muut syyt on sitten vaan koristeita tälle himmelille eikä mikään pääsyy.

 

[gramma]

Uskoisin että sama (tietysti pienemmässä mittakaavassa) tulee helposti niille todella suosituille naisille. Kun alussa se voi olla mukavaa että välitunnilla pojat huomaavat ja puhuvat se voi mennä aikuisena siihen että täysin tuntemattomat tunkevat väkisin seuraan ja jopa jotkut päälle 50v tulevat pöytään tarjoamaan juomia vaikka yrittäisit olla yhden tai parin naispuolisen kaverin kanssa esim. juhlimassa tämän kaverin synttäreitä (Jee, ollaan kaikki vihdoin 18v).

Sitten joko pelästyy tai kasvattaa "nahkaa" ja oppii toteamaan jopa rumasti ja siltikään osa ei tajua ja jos liikut yksin joudut jopa pelkäämään kun jotkut miehet seuraavat kaduilla ja yrittävät selvittää missä asut yms. outoa.

Hmm. Itse en oo kyllä tällaisen kohteeksi koskaan joutunut, joten ehkä siksi tuntuu vieraalta ajatukselta, että ihan häiriöksi asti lähestyttäisiin. Toki voi olla ihan asennekysymyskin, kyllä mulle nuorena kelpas setien tarjoamat drinksut ja olin tunnettu siitä, että mentiin mihin vaan baariin, sieltä löyty aina joku, joka halus tarjota kaljat.

Voiko olla, että tilanne olis niin erilainen nyt?

 

[m000]

Omalla kokemuksella se ero on etenkin siinä että miehillä on keskimäärin heikommat sosiaaliset verkostot kuin naisilla, ja siten myös tarvitsevat sitä parisuhdetta enemmän kuin naiset. On helpompaa olla itsenäinen kun on tukea joka suunnalla.

Toisaalta taas tuntuu että tässä "yksinäisyyden" konseptissa on myös jonnin verran kokemus/suhtautumiseroja asiaan sukupuolten välillä.

Silloin tällöin tullut vastaan näitä erinäisiä editoriaali/lifestyle-lehtijuttuja, jonka tulokulma on että kerrotaan jotain jonkun "yksinäisisen" tai "syrjäytyneen" naisen elämästä. Mutta sitten vähän kun sitä juttua selaa ingressistä alaspäin paljastuukin että naisella on poikaystävä, tai jokin sosiaalinen harrastus, tai jopa ihan kavereitakin joita tapaa, mutta muuten vain kokee olonsa niin orvoksi tai henkisesti raskaaksi.

En tiedä onko noi jutut tahallista ragebaittausta, eikä nyt ole tarkoitus aloittaa mitään "kuka kärsii enemmän" -vertailua, mutta täytyy sanoa että tuollainen yksinäisyyden konsepti tuntuu omassa ajatusmaailmassaperin vieraalta.

Tai siis, voihan sitä kokea että elämä ei ole sillä mallilla mitä haluaisi - mutta en mä piru vie sitä yksinäisyydeksi tai syrjäytymiseksi kutsuisi.

Jos taas haluaa esimerkkejä siitä miesten yksinäisyydestä ja miten se eroaa, niin se Kieksin Logged In -dokkari ja sen hahmot on mielestäni ihan kohtalainen esimerkki - Omankin nettielämän varrella tullut kohdattua useampia vastaavanlaisia hahmoja...

 

[Pete88]

Pohjimmiltaan mies kaipaa naisseuraa seksin ja ehkä käytännön syiden vuoksi. Muut syyt on sitten vaan koristeita tälle himmelille eikä mikään pääsyy.

Ehkä olen sitten poikkeus sääntöön, mutta en menisi yleistämään, että tuo pätisi kaikkiin. Ei ainakaan allekirjoittaneeseen. Minulla on käyttöä vaimolleni aika monessa muussakin asiassa kuin vain seksuaalisten halujeni tai käytännön asioiden hoitamiseksi. Minulle on henkilökohtaisesti hyvin tärkeää, että voin pitää elämänkumppanini onnellisena ja tyytyväisenä elämäänsä jo ihan itseisarvona ilman, että tarvitsen siihen jotain vastapalveluksia.

Ainakin Yhdysvalloissa on ollut käynnissä yksi pisimpiä tutkimuksia onnellisuuden ja ihmisen hyvinvoinnin arvioinnista ja seuraamisesta ja yksi tuon tutkimuksen merkittävimmistä havainnoista oli, että erityisesti miesten kohdalla parisuhde lisää miesten elinajanodotetta vuosilla. Naisilla merkitys ei ollut yhtä suuri. Eli miehet hyötyivät kaikkein eniten elämässään siitä, jos heillä oli parisuhde, eivätkä eläneet yksin. Naisilla taisi parisuhteen laadulla olla isompi merkitys kuin vain sen olemassaololla, eli nainen hyötyi parisuhteesta silloin, jos koki sen erityisen onnelliseksi.

Hmm. Itse en oo kyllä tällaisen kohteeksi koskaan joutunut, joten ehkä siksi tuntuu vieraalta ajatukselta, että ihan häiriöksi asti lähestyttäisiin. Toki voi olla ihan asennekysymyskin, kyllä mulle nuorena kelpas setien tarjoamat drinksut ja olin tunnettu siitä, että mentiin mihin vaan baariin, sieltä löyty aina joku, joka halus tarjota kaljat.

Voiko olla, että tilanne olis niin erilainen nyt?

Käytännön elämästä havaittua naisen kohdalla, joka on erityisen viehättävä:

- baarissa on pyydetty istumaan syliin, vihjailtu väkisin ottamisella, mielikuviteltu kovaan ääneen montako vaahtokarkkia mahtuu naisen suuhun kerralla jne.
- kadulla huudeltu autoista ja satunnaiset ohikulkijat tarttuneet esim. perseestä kiinni
- satunnainen ohikulkija alkanut piinaavasti seuraamaan
- erinäisissä satunnaisissa tilanteissa tultu "iholle" ja alettu höpöttämään kaikenlaisia fantasioita
- työpaikalla mieskollegoilla pyörivät sukat jalassa, ehdottelevat treffejä yms., vaikka ovat tahollaan varattuja

Ja nämä niitä ikävämpiä kokemuksia, jos mukaan ei lasketa edes kaikkea "tavanomaisempaa", eli kohtuullisen yleistä tuijottelua/tapittamista ja melko yleistä näytelmää, mikä tulee miesten suunnasta, jos erehtyvät tällaisen naisen kanssa vuorovaikutukseen.

Joku saattaa varmaan ajatella, että tällainen voisi olla jopa imartelevaa ja/tai että nainen alkaisi käyttämään tätä hyväkseen, mutta tosiasiassa kun tuollainen jatkuu vuosia, niin harva sitä jaksaa loputtomiin. Olla jatkuvan arvioinnin ja mielihalujen kohteena ja sietämään törkeää käytöstä miehiltä. Ei ole myöskään kovin hyvä ajatus kulkea yksinään kadulla tai vaikka metsäpolulla (kuten eräs naishenkilö valitti taannoin Hesarissa), koska pelkää oman turvallisuutensa puolesta. Tavallaan ymmärrän tämän ihmettelyn joltain osin, koska aihe on niin vieras monelle, ettei sitä konseptia välttämättä tajua. Ja ei, kyse ei ole siitä, että tässäkään tapauksessa nainen esim. pukeutuisi erityisen viettelevästi, vaan tämä on vain yksi niistä tapauksista, missä nainen on luonnostaan hyvin kaunis ja naisellinen, jota ei peitetä kuin jätesäkkiin pukeutumalla ja kuka niin haluaisi tehdä?

 

[EliEli]

Itse harrastin tuota täsmätykkäystä aikoinaan, täysin tuttavieni toiminnasta poiketen. Olin myös tuttavapiiristä ainoa kellä oli onnea Tinderissä, vaikka ulkoisten puitteiden osalta lähtökohtani ei ollut paras.

Minulla sinällään ihmetyttää, että osa miehistä on niin tyytymättömiä asioiden toimivuuteen, mutta eivät ota millään tapaa kuuleviin korviinsa niitä vinkkejä, millä tilannetta voisi koittaa parantaa. Tämän pohjalta en ihmettele, jos iso osa porukasta katkeroituu ja miksi toksisen maskuliinisuuden kaupallistaneille tahoille löytyy asiakaskuntaa.

Ehkä muistan tai käsitin väärin, mutta käsitin että olet nainen (ja vieläpä heterosellainen)?
Jos käsitykseni on oikea, silloin neuvosi miehille siitä miten parantaa omia mahdollisuuksiaan ei välttämättä ole validi, ainakaan käyttäen omia kokemuksiasi pohjana. Miehillä ja naisilla kun on deittimarkkinoilla aivan erilaiset roolit ja todellisuus.
Ehdotuksesi siitä että yksittäisten miesten tykkäysten vähentäminen Tinderin kaltaisessa pikadeittiapplikaatiossa muka parantaisi heidän onnistumismahdollisuuksiaan ei yksinkertaisesti ole yhtään järkeenkäypä, ainakaan tilanteissa missä heillä on vaikeuksia saada juuri mitään mätsejä keltään naisilta.
Tietenkin, kun puhutaan ajasta sen jälkeen kun mätsin tai mätsejä on saanut, sitten toki saattaa kannattaa tapauskohtaisesti kohdentaa viestittelyään ja ainakin tapailuaan vain potentiaalisimpiin kohteisiin jo oman ajankäyttönsä takia, mutta tämä on aivan eri asia.
Mitenklöhän aiemmin mainittu 45-vuotias sarjadeittailijamies joka omien sanojensa mukaan on pannut tai ainakin tapaillut vuoden aikana useampaa sataa Tinder-kumppania? Noinkohan hänkään on rajoittanut kovasti tykkäyksiensä määrää?

 

[EliEli]

No ehkä meidän kaltaiset luo muihinkin sitä uskoa. En minäkään ole mikään super-uros ja alfojen alfa, mutta ihan mukavan näköisiä typyjä on saanut tuohon vierelle ja useampi näistä suhteista on kuitenkin kestänyt 6-7 vuotta ja viimeisin jo ylikin tuon, eikä ole mitään syytä ainakaan omasta puolestani miksei saisi kestää vaikka hautaan saakka.

Pyh, aloittelija. Minulla on avioelämää 15 vuotta takana. 6-7 vuoden pätkäsuhteet kuulostavat ihan sarjadeittailulta, tuliko edes perhettä perustettua niiden aikana?

Miettikää jos laittaisi tuon kaiken analyysipohdiskelun energian oikeassa elämässä naisten kanssa kommunikointiin. Voisi tulosta syntyä helpommin.

Pitäisi varmaan ensin olla se nainen jonka kanssa kommunikoida ja joka ei ghostaa, eikö?
Minä kyllä panostan kovasti vaimoni kanssa kommunikointiin, tänäänkin keskusteltiin missä käydään syömässä (lomamatkalla kun ollaan perheen kanssa) ja pitäisikö kaupasta ostaa samalla jotain.

 

[gramma]

Käytännön elämästä havaittua naisen kohdalla, joka on erityisen viehättävä:

- baarissa on pyydetty istumaan syliin, vihjailtu väkisin ottamisella, mielikuviteltu kovaan ääneen montako vaahtokarkkia mahtuu naisen suuhun kerralla jne.
- kadulla huudeltu autoista ja satunnaiset ohikulkijat tarttuneet esim. perseestä kiinni
- satunnainen ohikulkija alkanut piinaavasti seuraamaan
- erinäisissä satunnaisissa tilanteissa tultu "iholle" ja alettu höpöttämään kaikenlaisia fantasioita
- työpaikalla mieskollegoilla pyörivät sukat jalassa, ehdottelevat treffejä yms., vaikka ovat tahollaan varattuja

Tällaista se oli minunkin nuoruudessani, ja sitten tuli Me too ja kaikki muuttui? Tai ainakin piti muuttua.

 

[Nrvs]

Mies kyllä viihtyy hyvin yksinäänkin ja se on ihan luontaista miehelle, että seikkailee luonnossa pitkiäkin aikoja omin neuvoin. Mies ei myöskään tyypillisesti kaipaa mitään kattavaa tuttavapiiriä tai mitään "sydänystäviä". Ainakaan näiden leveysasteiden mies. Tummemmat miehet etelämmistä maista voi olla vähän eri asia..

Pohjimmiltaan mies kaipaa naisseuraa seksin ja ehkä käytännön syiden vuoksi. Muut syyt on sitten vaan koristeita tälle himmelille eikä mikään pääsyy.

Tiivistit aika täydellisesti tässä sen, minkä takia osa miehistä ei löydä parisuhdetta, ihan mitä ikinä tekisivätkään. Tätä tarkoitan sillä, kun sanon että mies voi torpata omat mahdollisuutensa kokonaan ihan omalla toiminnallaan ja asenteillaan.

 

[Boulder]

Mies kyllä viihtyy hyvin yksinäänkin ja se on ihan luontaista miehelle, että seikkailee luonnossa pitkiäkin aikoja omin neuvoin. Mies ei myöskään tyypillisesti kaipaa mitään kattavaa tuttavapiiriä tai mitään "sydänystäviä". Ainakaan näiden leveysasteiden mies. Tummemmat miehet etelämmistä maista voi olla vähän eri asia..

Pohjimmiltaan mies kaipaa naisseuraa seksin ja ehkä käytännön syiden vuoksi. Muut syyt on sitten vaan koristeita tälle himmelille eikä mikään pääsyy.

Aika mielenkiintoista. En varmaankaan ole itse sitten mies. Ekan lauseen voin allekirjoittaa ja loput on kyllä aika tuuheaa paskaa.

 

[Nrvs]

Ehkä muistan tai käsitin väärin, mutta käsitin että olet nainen (ja vieläpä heterosellainen)?
Jos käsitykseni on oikea, silloin neuvosi miehille siitä miten parantaa omia mahdollisuuksiaan ei välttämättä ole validi, ainakaan käyttäen omia kokemuksiasi pohjana. Miehillä ja naisilla kun on deittimarkkinoilla aivan erilaiset roolit ja todellisuus.
Ehdotuksesi siitä että yksittäisten miesten tykkäysten vähentäminen Tinderin kaltaisessa pikadeittiapplikaatiossa muka parantaisi heidän onnistumismahdollisuuksiaan ei yksinkertaisesti ole yhtään järkeenkäypä, ainakaan tilanteissa missä heillä on vaikeuksia saada juuri mitään mätsejä keltään naisilta.
Tietenkin, kun puhutaan ajasta sen jälkeen kun mätsin tai mätsejä on saanut, sitten toki saattaa kannattaa tapauskohtaisesti kohdentaa viestittelyään ja ainakin tapailuaan vain potentiaalisimpiin kohteisiin jo oman ajankäyttönsä takia, mutta tämä on aivan eri asia.
Mitenklöhän aiemmin mainittu 45-vuotias sarjadeittailijamies joka omien sanojensa mukaan on pannut tai ainakin tapaillut vuoden aikana useampaa sataa Tinder-kumppania? Noinkohan hänkään on rajoittanut kovasti tykkäyksiensä määrää?

Käsitit väärin, en ole nainen, vaan hyvinkin introvertti heteromies. Kommenteissani on vahvasti mukana omaa kokemustani siis, jota olen verrannut tuttaviini, joiden toimintatapa vastaa sitä, missä Tinderissä asenteena on "kaikki käy". Tämä siis niistä lähtökohdista, että ulkonäöllisesti ja supliikkiosaamisen puolesta lähdin takamatkalta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ehkä olen sitten poikkeus sääntöön, mutta en menisi yleistämään, että tuo pätisi kaikkiin. Ei ainakaan allekirjoittaneeseen. Minulla on käyttöä vaimolleni aika monessa muussakin asiassa kuin vain seksuaalisten halujeni tai käytännön asioiden hoitamiseksi. Minulle on henkilökohtaisesti hyvin tärkeää, että voin pitää elämänkumppanini onnellisena ja tyytyväisenä elämäänsä jo ihan itseisarvona ilman, että tarvitsen siihen jotain vastapalveluksia.

Ainakin Yhdysvalloissa on ollut käynnissä yksi pisimpiä tutkimuksia onnellisuuden ja ihmisen hyvinvoinnin arvioinnista ja seuraamisesta ja yksi tuon tutkimuksen merkittävimmistä havainnoista oli, että erityisesti miesten kohdalla parisuhde lisää miesten elinajanodotetta vuosilla. Naisilla merkitys ei ollut yhtä suuri. Eli miehet hyötyivät kaikkein eniten elämässään siitä, jos heillä oli parisuhde, eivätkä eläneet yksin. Naisilla taisi parisuhteen laadulla olla isompi merkitys kuin vain sen olemassaololla, eli nainen hyötyi parisuhteesta silloin, jos koki sen erityisen onnelliseksi.


Käytännön elämästä havaittua naisen kohdalla, joka on erityisen viehättävä:

- baarissa on pyydetty istumaan syliin, vihjailtu väkisin ottamisella, mielikuviteltu kovaan ääneen montako vaahtokarkkia mahtuu naisen suuhun kerralla jne.
- kadulla huudeltu autoista ja satunnaiset ohikulkijat tarttuneet esim. perseestä kiinni
- satunnainen ohikulkija alkanut piinaavasti seuraamaan
- erinäisissä satunnaisissa tilanteissa tultu "iholle" ja alettu höpöttämään kaikenlaisia fantasioita
- työpaikalla mieskollegoilla pyörivät sukat jalassa, ehdottelevat treffejä yms., vaikka ovat tahollaan varattuja

Ja nämä niitä ikävämpiä kokemuksia, jos mukaan ei lasketa edes kaikkea "tavanomaisempaa", eli kohtuullisen yleistä tuijottelua/tapittamista ja melko yleistä näytelmää, mikä tulee miesten suunnasta, jos erehtyvät tällaisen naisen kanssa vuorovaikutukseen.

Joku saattaa varmaan ajatella, että tällainen voisi olla jopa imartelevaa ja/tai että nainen alkaisi käyttämään tätä hyväkseen, mutta tosiasiassa kun tuollainen jatkuu vuosia, niin harva sitä jaksaa loputtomiin. Olla jatkuvan arvioinnin ja mielihalujen kohteena ja sietämään törkeää käytöstä miehiltä. Ei ole myöskään kovin hyvä ajatus kulkea yksinään kadulla tai vaikka metsäpolulla (kuten eräs naishenkilö valitti taannoin Hesarissa), koska pelkää oman turvallisuutensa puolesta. Tavallaan ymmärrän tämän ihmettelyn joltain osin, koska aihe on niin vieras monelle, ettei sitä konseptia välttämättä tajua. Ja ei, kyse ei ole siitä, että tässäkään tapauksessa nainen esim. pukeutuisi erityisen viettelevästi, vaan tämä on vain yksi niistä tapauksista, missä nainen on luonnostaan hyvin kaunis ja naisellinen, jota ei peitetä kuin jätesäkkiin pukeutumalla ja kuka niin haluaisi tehdä?

Jos elämä ulkona ahdistaa, niin aina voi pärjäillä kotona maailmalta piilossa kuin incelit konsanaan.

Kauniiden naisten ongelmat kuulostaa täysin naurettavilta kun verrataan oikeasti huono-osaisiin ihmisiin.

 

[Pete88]

Jos elämä ulkona ahdistaa, niin aina voi pärjäillä kotona maailmalta piilossa kuin incelit konsanaan.

Kauniiden naisten ongelmat kuulostaa täysin naurettavilta kun verrataan oikeasti huono-osaisiin ihmisiin.

Meillä kaikilla ei ole samoja ongelmia, mutta toisten ongelmien vähättely ja omien ongelmien korostaminen ei yleensä hyvin pääty. Voihan sitä ajatella, että joku valittaa turhasta, mutta se skaala siellä huono-osaisuudessakin on varsin laaja. Suomalaisilla keskimäärin ei oikeaa huono-osaisuutta olekaan. Ja vaikka sitä olisi parisuhderintamalla, niin jos näkee, että vika on aina jossain muualla, ehkä se olisi miettimisen paikka...

 

[Joku_242]

Itsepetoksesta puhuminen tässä yhteydessä kuulostaa ennemminkin siltä, että muutos tapahtuisi teeskentelemällä, eli et itsekään usko siihen muutokseen, jota olet tekemässä, vaan se on päälleliimattua ja epäaitoa. Tällainen asiaan suhtautuminen kuitenkin näkyy yleensä läpi ja tekee ihmisestä entistä epähaluttavamman. Ei ketään kiinnosta seurustella ihmisen kanssa, joka valehtelee itselleen ja muille. Se on vähän kuin alkoholisti menisi katkaisuhoitoon ja olettaisi, että ne temput siellä hoidossa itseisarvona korjaisivat alkoholiongelman, ilman että henkilö itse laittaa asiaan tikkua ristiin. Käytännössä alkoholismi jatkuu heti hoidon päätyttyä, koska henkilö ei itse ottanut muutosta tosissaan. Eli itsepetos tarkoittaa tässä kontekstissa, että henkilö ei ole aidosti valmis muuttamaan itseään ja usko muutokseen, vaan se on väline "huijata" itseään ja kenties muita, jotta nykyinen tilanne paranisi, ilman oikeaa työtä ja panostusta asiaan.

Palaan tähän vielä sen verran että en tarkoittanut itsepetoksella sitä, että uskottelisi itselleen (ja muille) olevansa jotain muuta kuin mitä on, vaan että tekee samaa siitä ulkoisesta todellisuudesta. Eli teeskentelee maailman olevan jotain muuta kuin mitä se on. Ilmeisesti siitä sitten välittyy joillekin semmoinen hyvä positiivinen pöhinä, tai ehkä se vaan ei riko heidän rakentamaansa kuvaa todellisuudesta? Ja sitäpaitsi onko se enää edes valehtelua, jos uskoo sen itsekin?

Mutta mistäpä sitä tietäisi mitä täällä porukka tarkoittaa, kun kuulema 90% oppii jo ala-asteella lähestymään kiinnostavia tyttöjä jännittämättä. Hieman kyllä epäilyttää tuo, kun ainakaan mua ei vielä siinä vaiheessa tytöt edes kiinnostanut siinä mielessä, ja eihän se silloin tietenkään jännitä.

 

[gramma]

Ilmeisesti siitä sitten välittyy joillekin semmoinen hyvä positiivinen pöhinä, tai ehkä se vaan ei riko heidän rakentamaansa kuvaa todellisuudesta? Ja sitäpaitsi onko se enää edes valehtelua, jos uskoo sen itsekin?

Oiskohan tässä sit se kuuluisa asenne, joka vaikuttaa? Toisen lapsi on puoliksi tyhjä ja toisen puoliksi täynnä.

 

[EliEli]

Mutta mistäpä sitä tietäisi mitä täällä porukka tarkoittaa, kun kuulema 90% oppii jo ala-asteella lähestymään kiinnostavia tyttöjä jännittämättä. Hieman kyllä epäilyttää tuo, kun ainakaan mua ei vielä siinä vaiheessa tytöt edes kiinnostanut siinä mielessä, ja eihän se silloin tietenkään jännitä.

Homman ja tutustumisen voi pistää myös ihan lekkeriksi jolla voi päästä peloistaan (eli ei välitä vaikka karahtaisi kiville) mutta ei sekään välttämättä herätä vastapuolessa mielenkiintoa jos onnistuu sillä antamaan itsestään mielenvikaisen kuvan.
Vähän kuten jokin aika sitten näkemäni elokuva sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerista ("My friend Dahmer", katsottavissa ilmaiseksi Rakuten.tv:stä) joka pääsi sosiaalisista esteistään alkamalla täydeksi pelleksi julkisilla paikoilla ja koulussaan, esim. esittämällä saavansa sairauskohtauksen tms. Jotkut hänen ystävänsä pitivät tätä kovin hauskana mutta tytöt pitivät häntä outona, ja Dahmerhan oli oikeasti homo. Ja juoppo.

Sinkkuna aikoinaan osallistuin useammille pikadeiteille, ja yhdessä sellaisessa sain päähäni jo ennen pikadeittejä että mitäs jos en anna kellekään naiselle yhtään plussaa (kiinnostuksenosoitusta jatkotapaamiseen), pääsen ainakin kaikista suorituspaineista kun ei tarvitse jännittää saako muilta mätsejä.

En tiedä oliko tuon ansiota että sain pikadeiteissä kaikista miehistä eniten plussia eli kiinnostuksenosoituksia naisilta (eli jos minä olisin antanut heillekin plussan, olisimme tavanneet kahvittelun tms. merkeissä).

Sain pikadeitteihin tuhlaamieni rahojen vastineeksi ainakin naurut kun luin foorumilta kyseisten deittien jälkipuintia missä naiset ihmettelivät mikä ihmemies siellä on osallistunut kun on saanut niin paljon plussia naisilta mutta ei muka ole pitänyt ketään osallistunutta naista tarpeeksi kiinnostavana halutakseen tutustua heihin, onko oikeasti ollut niin täydellinen vai kuvitteleeko vain liikoja itsestään yms.
Kyseisistä pikadeiteistä siis julkaistiin jälkikäteen nimettömät tilastot missä näytettiin kuinka paljon eri osallistujat saivat ja antoivat kiinnostuksenosoituksia (plussia).

 

[Hammer_of_Justice]

Mutta mistäpä sitä tietäisi mitä täällä porukka tarkoittaa, kun kuulema 90% oppii jo ala-asteella lähestymään kiinnostavia tyttöjä jännittämättä.

Hei, onko sulla tosiaan niin huono muisti, että pitää päivän vanhoihin viesteihin ruveta keksimään omia juttuja vai onko jokin muu motiivi suoralle valehtelulle?
Lainaan nyt omaa viestiäni:

Taitaa vähintään 90% suomalaisista oppia tuon taidon viimeistään ala-asteella. Siis sen, että katsoo niitä sillätavalla kiinnostavia kohteita silmiin ja vähän hymyilee jutellessa. Mutta jos olet todennut, että naisia on hyvä lähestyä suu norsunvitulla ja katse omiin kenginkärkiin kiinnitettynä niin älä ihmeessä anna mun pakkomielteiden sotkea sun pariutumisia.

Kerrotko missä kohtaa viestissäni kerron, ettei kiinnostuksen kohteita lähestyminen jännittäisi? Tottakai se jännittää, jännittää varmaan ihan jokaista ihmisapinaa ainakin ensimmäisillä kerroilla, jotakin täysiä psykopaatteja lukuunottamatta. Olen voittanut SM-kultaa ja EM-hopeaa eikä mikään noista jännittävistä kilpailutilanteista vedä lähellekkään vertoja siihen jännityksen määrään mikä oli ensimmäisiä treffejä pyytäessä tai siihen vitutuksen määrään mikä niistä pakeista seurasi.

Hieman kyllä epäilyttää tuo, kun ainakaan mua ei vielä siinä vaiheessa tytöt edes kiinnostanut siinä mielessä, ja eihän se silloin tietenkään jännitä.

Jaa-a mahtaakohan vieläkään kiinnostaa, kun ei niille vieraille naisille uskalla puhua ja katsoa silmiin?
Silloin kun minä kävin koulussa, niin siellä ei porukka kulkenut älypuhelin nenässä kiinni, nykyään tuo rajoittuneiden määrä voi tästä johtuen olla suurempi kuin 10%.

Kaikki ei välttämättä päässyt siinä vitosluokan diskossa huulille vuotta vanhempia tyttöjä pusuttelemaan niinkuin allekirjoittanut, mutta kyllä niitä tyttöjä muut pojat pystyi silmiin katsomaan ja puhumaan, vaikka kenties hieman änkyttäen jos oli ihastusta ilmassa. Tai ainakin 9/10 pojista pystyi siihen. Nyt epäilen, että osa tässä ketjussa kirjoittaneista ei ole edes naista elämänsä aikana koskaan suudellut. Sen verran pihalla tuntuu jotkut täällä olevan ihan perus ihmistenvälisistä sosiaalisista vuorovaikutustilanteista, että vaikea uskoa edes että kotiosoite on telluksella.

 

[Nrvs]

Palaan tähän vielä sen verran että en tarkoittanut itsepetoksella sitä, että uskottelisi itselleen (ja muille) olevansa jotain muuta kuin mitä on, vaan että tekee samaa siitä ulkoisesta todellisuudesta. Eli teeskentelee maailman olevan jotain muuta kuin mitä se on. Ilmeisesti siitä sitten välittyy joillekin semmoinen hyvä positiivinen pöhinä, tai ehkä se vaan ei riko heidän rakentamaansa kuvaa todellisuudesta? Ja sitäpaitsi onko se enää edes valehtelua, jos uskoo sen itsekin?

Mutta mistäpä sitä tietäisi mitä täällä porukka tarkoittaa, kun kuulema 90% oppii jo ala-asteella lähestymään kiinnostavia tyttöjä jännittämättä. Hieman kyllä epäilyttää tuo, kun ainakaan mua ei vielä siinä vaiheessa tytöt edes kiinnostanut siinä mielessä, ja eihän se silloin tietenkään jännitä.

Mikä on sitten se "oikea" todellisuus, joka ei olisi itsepetosta? Maailma näyttäytyy kuitenkin jokaiselle ihmiselle hieman eri tavalla ja tähän vaikuttaa jokaisella osaltaan myös se oma suhtautuminen.

Minusta tuon sinun määritelmän mukaan jokainen eläisi itsepetoksessa, koska se ei vastaa jonkun toisen käsitystä todellisuudesta.

Jokaisen ihmisen osalta se oma asennoituminen vaikuttaa siihen, mitä itselle tapahtuu. Ei mitenkään minkään "mystisen voiman" tms. kautta, vaan puhtaasti sen kautta, että ihmiset reagoivat toisiin ihmisiin eri tavalla sen pohjalta, miten he käyttävät ja käytökseen vaikuttaa oma ajatusmaailma. Yhtä lailla kuin kokemuksille avoin ihminen todennäköisesti kokee elämässään paljon enemmän erilaisia asioita, kuin ihminen joka ei halua kokeilla ikinä mitään uutta.

Oiskohan tässä sit se kuuluisa asenne, joka vaikuttaa? Toisen lapsi on puoliksi tyhjä ja toisen puoliksi täynnä.

Kyllä, asenne vaikuttaa. Ihmisestä paistaa helposti läpi se pessimismi, joka heikentää kiinnostavuutta. Itselläni tuli sama vastaan yksillä treffeillä, muuten ihan nätti ja fiksun oloinen nainen, josta tuli liikaa fiilis, että "en oikein kelpaa". Toki joillekin miehille tämä olisi todennäköisesti plussaakin, mutta itselleni tuli tunnelma, että tässä tulisi helposti tilanne, että minä olisin se, jonka kautta/avulla kyseinen henkilö saisi elämänsä kelvolliseksi. Tämä ei itsessään ole huono asia, mutta parisuhteeseen se tuo helposti lisätaakkaa, joka potentiaalisesti pilaa sen suhteen ja tämän takia jätin toiset treffit sikseen. Ja sama on todennäköisesti myös itselläni vaikuttanut aiemmin negatiivisesti omaan onneeni.

 

[3dfx]

Jaa-a mahtaakohan vieläkään kiinnostaa, kun ei niille vieraille naisille uskalla puhua ja katsoa silmiin?
Silloin kun minä kävin koulussa, niin siellä ei porukka kulkenut älypuhelin nenässä kiinni, nykyään tuo rajoittuneiden määrä voi tästä johtuen olla suurempi kuin 10%.

Kaikki ei välttämättä päässyt siinä vitosluokan diskossa huulille vuotta vanhempia tyttöjä pusuttelemaan niinkuin allekirjoittanut, mutta kyllä niitä tyttöjä muut pojat pystyi silmiin katsomaan ja puhumaan, vaikka kenties hieman änkyttäen jos oli ihastusta ilmassa. Tai ainakin 9/10 pojista pystyi siihen. Nyt epäilen, että osa tässä ketjussa kirjoittaneista ei ole edes naista elämänsä aikana koskaan suudellut. Sen verran pihalla tuntuu jotkut täällä olevan ihan perus ihmistenvälisistä sosiaalisista vuorovaikutustilanteista, että vaikea uskoa edes että kotiosoite on telluksella.

Aika paljon se ala-asteen ilmapiiri vaikutti siihen miten vaikka noissa limudiskoissa niihin likkoihin suhtautu ja sen jälkeen yleisemminkin. Peruskoulu on kasvattanu aika monta ihmistä kieroon, tavalla tai toisella.

 

[Joku_242]

Hei, onko sulla tosiaan niin huono muisti, että pitää päivän vanhoihin viesteihin ruveta keksimään omia juttuja vai onko jokin muu motiivi suoralle valehtelulle?
Lainaan nyt omaa viestiäni:


Kerrotko missä kohtaa viestissäni kerron, ettei kiinnostuksen kohteita lähestyminen jännittäisi? Tottakai se jännittää, jännittää varmaan ihan jokaista ihmisapinaa ainakin ensimmäisillä kerroilla, jotakin täysiä psykopaatteja lukuunottamatta. Olen voittanut SM-kultaa ja EM-hopeaa eikä mikään noista jännittävistä kilpailutilanteista vedä lähellekkään vertoja siihen jännityksen määrään mikä oli ensimmäisiä treffejä pyytäessä tai siihen vitutuksen määrään mikä niistä pakeista seurasi.

No hieman sellaisen kuvan siitä sai kun sanoit että osaa katsoa silmiin ja hymyillä, joten turha ruveta mylvimään kuin joku aivoton karju. Jos jännittää paljon niin kyllähän sitä silloin katsoo selvästi tavallista vähemmän silmiin, tai sitten se helposti vaikuttaa vähän pakotetulta.

Jaa-a mahtaakohan vieläkään kiinnostaa, kun ei niille vieraille naisille uskalla puhua ja katsoa silmiin?
Silloin kun minä kävin koulussa, niin siellä ei porukka kulkenut älypuhelin nenässä kiinni, nykyään tuo rajoittuneiden määrä voi tästä johtuen olla suurempi kuin 10%.

Kaikki ei välttämättä päässyt siinä vitosluokan diskossa huulille vuotta vanhempia tyttöjä pusuttelemaan niinkuin allekirjoittanut, mutta kyllä niitä tyttöjä muut pojat pystyi silmiin katsomaan ja puhumaan, vaikka kenties hieman änkyttäen jos oli ihastusta ilmassa. Tai ainakin 9/10 pojista pystyi siihen. Nyt epäilen, että osa tässä ketjussa kirjoittaneista ei ole edes naista elämänsä aikana koskaan suudellut. Sen verran pihalla tuntuu jotkut täällä olevan ihan perus ihmistenvälisistä sosiaalisista vuorovaikutustilanteista, että vaikea uskoa edes että kotiosoite on telluksella.

Mistä sää oikein revit näitä juttuja? Säähän tässä olet koko ajan jauhanut silmiin katsomisesta ja ties mistä, en minä. Taisin jopa sanoa, että eiköhän keskustellessa katso toisia naamaa kohden ainakin välillä ilman että asiaa edes ajattelee sen enempää.

Ja jos ei ole niitä supliikkimiehiä, vaan on vähän hiljaisempi niin saattaa se kiinnostuksen kohteelle puhuminen jännittää vielä noin parikymppisenä tai alle. Eikä sitä jännitystä kyllä vielä vitosluokalla ollut, kun ei ollut kiinnostustakaan, mahtaakohan johtua siitä tuo ujostelun puute? Aika harva ihan noin aikaisin taitaa noita juttuja aloittaa, muistaakseni ne "pahiksetkin" pääsääntöisesti vasta yläasteen puolella.

Oiskohan tässä sit se kuuluisa asenne, joka vaikuttaa? Toisen lapsi on puoliksi tyhjä ja toisen puoliksi täynnä.

Olisi edes kyse tuosta, osa näyttää olevan sitä mieltä että kun se on puoliksi täynnä, niin sen toisen puolen voi jättää huomiotta ja siten se onkin kokonaan täynnä.

Mikä on sitten se "oikea" todellisuus, joka ei olisi itsepetosta? Maailma näyttäytyy kuitenkin jokaiselle ihmiselle hieman eri tavalla ja tähän vaikuttaa jokaisella osaltaan myös se oma suhtautuminen.

Minusta tuon sinun määritelmän mukaan jokainen eläisi itsepetoksessa, koska se ei vastaa jonkun toisen käsitystä todellisuudesta.

Jokaisen ihmisen osalta se oma asennoituminen vaikuttaa siihen, mitä itselle tapahtuu. Ei mitenkään minkään "mystisen voiman" tms. kautta, vaan puhtaasti sen kautta, että ihmiset reagoivat toisiin ihmisiin eri tavalla sen pohjalta, miten he käyttävät ja käytökseen vaikuttaa oma ajatusmaailma. Yhtä lailla kuin kokemuksille avoin ihminen todennäköisesti kokee elämässään paljon enemmän erilaisia asioita, kuin ihminen joka ei halua kokeilla ikinä mitään uutta.

Tietysti ihmisillä on hieman erilainen arvio tilanteesta monessakin eri asiayhteydessä, mutta tässä asiassa näyttää siltä että siihen itsepetokseen suorastaan kannustetaan ja mikään analyyttisempi tarkastelu saa aikaan raivokasta mylvintää.

 

[jarmojs]

Mies kyllä viihtyy hyvin yksinäänkin ja se on ihan luontaista miehelle, että seikkailee luonnossa pitkiäkin aikoja omin neuvoin. Mies ei myöskään tyypillisesti kaipaa mitään kattavaa tuttavapiiriä tai mitään "sydänystäviä". Ainakaan näiden leveysasteiden mies. Tummemmat miehet etelämmistä maista voi olla vähän eri asia..

Pohjimmiltaan mies kaipaa naisseuraa seksin ja ehkä käytännön syiden vuoksi. Muut syyt on sitten vaan koristeita tälle himmelille eikä mikään pääsyy.

Mitä ne käytännön syyt ovat? Seura ja seksi joo, mutta kyllä mä osaan imuroida ja pyykätä itsekin. Ja ruokaa laittanut aina enemmän kuin talouden naispuoleiset.

 

[3dfx]

Mitä ne käytännön syyt ovat? Seura ja seksi joo, mutta kyllä mä osaan imuroida ja pyykätä itsekin. Ja ruokaa laittanut aina enemmän kuin talouden naispuoleiset.

Itselle tulisi mieleen kotitöiden jakaminen ja ehkä talon kustannusten jakaminen kahdelle. Monella vaan nämäkin jakamiset päätyy riitaan tai johonkin vaivalloiseen kaupankäynti tilanteeseen, jos minä pesen pyykit niin sinä sitä ja tätä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mitä ne käytännön syyt ovat? Seura ja seksi joo, mutta kyllä mä osaan imuroida ja pyykätä itsekin. Ja ruokaa laittanut aina enemmän kuin talouden naispuoleiset.

Puhuin enemmän luontaiselta kantilta kuin nykyaikaan erityisesti liittyen, mutta käytännön syyt liittyy tietenkin (maa-)taloudenpitoon... Historiallisessa kontekstissa on ollut aika hyödyllistä, että hommia on ollut tekemässä akkakin eikä pelkästään ukko. Nykyäänkin joku mies saattaa antaa arvoa naiselle nimenomaan tässä mielessä. Etenkin jos on joku äidin helmoissa kasvanut kammarinpoika.

Mutta jos mietitään aikaa vaikka sata vuotta sitten, ja yhtälöstä poistetaan seksi ja käytännön hyödyt, niin mihin se mies sitä akkaa oikeastaan tarvitseekaan? Sielunkumppanuuteen? Hah. Niin varmaan.

Muissakin kulttuureissa avioliitto on ollut pitkälti perheiden välinen "diili" ja tätä se taitaa pitkälti olla tänä päivänäkin Kiinassa ja Intiassa.

Pointti lähinnä on se, että on ihan turha teeskennellä että pariutumiseen liittyisi välttämättä mitään erityisen yleviä ja ällöromanttisia motiiveja. Kyllä ne motiivit voi olla pohjimmiltaan hyvin käytännönläheiset. Kuten juuri se, että saa pillua säännöllisesti.

 

[Taneli-]

Mutta jos mietitään aikaa vaikka sata vuotta sitten, ja yhtälöstä poistetaan seksi ja käytännön hyödyt, niin mihin se mies sitä akkaa oikeastaan tarvitseekaan? Sielunkumppanuuteen? Hah. Niin varmaan.

Tuo on toki asia mitä nykyisin ajatellaan huomattavan harvoin. Eli perinteisesti kun mietti maatiloja ja vallinneita oloja se mitä molemmat (niin mies kuin nainenkin) saivat oli tietysti ilmainen työvoima. Lapset jo 5v tai allekin osallistuivat töihin ja yleensähän moni sukupolvi asui saman katon alla. Omat lapset huolehtivat sitten vanhemmiten ja kun ihminen kävi liian vanhaksi peltotöihin ja muuhun raskaaseen ulkotyöhön hän huolehti lapsista. Lapsikuolleisuus oli myös suurempaa joten suurperheet olivat tarpeellisia.

Sitten tulikin kaupungistuminen (suurin liike Suomessa oli 60-80 lukujen vaihteessa eli juuri niihin aikoihin kuin tässäkin ketjussa muistellaan että pariutuminen vielä onnistui vaikka toki voidaan väitellä siitä että se olisi jo alkunsa saanut joskus 1200 luvulla kun monien mielestä ensimmäinen kaupunki, Turku saapui kuvioihin toki jossain vaiheessa myös Viipuri kilpaili Turun kanssa tuolloin kohtuu korkean noin 1500 asukkaan luvuin), suurperheiden vähentyminen perinteisten maatöiden vähentymisen rinnalla. Kehitettiin eläkejärjestelmä, koulujärjestelmä ja ties mitä eikä enää lapsia voi käyttää ilmaisena työvoimana itse sen verran heitä opettaen että puhua osaavat (ja jos lähellä sattuu olemaan kirkkoa mihin esim. jouluna tms. mentäisi niin kirkon opettaessa heille henkistä puolta).

Syyt pariutumiselle nykyisin ovat siis hyvin erilaiset kuin aiemmin. Ei tarvitse enää naisen käsimyllyllä jauhaa omaa viljaa tms.. elämä on helppoa.

 

[gramma]

Kyllähän ihminen kaipaa toista ihmistä, seuraa, ymmärrystä ja yhteyttä. Toki se voi saada muitakin muotoja kuin parisuhde, vaikka erittäin hyvä ystävyys. Mutta parisuhteessa on kuitenkin ihan erilainen tiimihenki, ainakin toivottavasti. Me vastaan muu maailma ja sitä rataa.

 

[Taneli-]

Kyllähän ihminen kaipaa toista ihmistä, seuraa, ymmärrystä ja yhteyttä. Toki se voi saada muitakin muotoja kuin parisuhde, vaikka erittäin hyvä ystävyys. Mutta parisuhteessa on kuitenkin ihan erilainen tiimihenki, ainakin toivottavasti. Me vastaan muu maailma ja sitä rataa.

Juu itsekin mietin että jos oikeasti ajattelisi hyvin kyynisesti vain hyötymielessä niin joko
a) ottaisi kämppäkaverin joka joko maksaisi puolet asumisesta minkä voisi käyttää seksipalveluiden ostamiseen tai
b) ottaisi kämppäkaverin / menisi kämppäkaveriksi tehden järjestelyn että toinen saa / saat asua ilmaiseksi mutta seksiä tulee ehkä pari kertaa viikossa

Jos siis aivan oikeasti pitäisi ainoastaan seksiä syynä seurustelulle, miksi siis erikseen seurustella jos sen saa muuten järjestettyä ja varmasti on tarjolla juuri niin nuorta, niin useasti vahtuvaa jne. kuin vain haluaa ja lompakko & Suomen laki antaa myöden?

Kuitenkin moni kaipaa enemmän kuin kämppäkaveria joka alentaa elämisen kustannuksia ja tarvittaessa jakaa (ehkä sen isonkin) asunnosta huolehtimista kiireisessä arjessa. Muutenhan voisimme kaikki vain elää kimppakämpissä ja säästyneillä rahoilla ostaa lihallisia iloja kun siltä tuntuisi. Tai jopa asua vanhempiemme luona ja kaikella sillä säästyneellä rahalla ostaa niitä lihan iloja...

Kuitenkin siinä tutustuu toiseen ihan eri tavalla kuin esim. opiskellessa hetken solukämpässä asuessaan jos seurustelee ja asuu vuosikymmeniä saman henkilön kanssa, tehden ja kasvattaen lapsia (tai vaikka adoptoidessa mikä minä olen susiparien oikeuksia polkemaan), jakaen kokemuksia, hankkien ja hoitaen yhdessä lainoja jne.

Kyllähän Hjalliskin menee naimisiin lauantaina ja uskoisin että hänellä kyse ei ole siitä etteikö rahat riittäisi yksin asumiseen, ei voisi palkata apulaisia tekemään "liian raskaita tai vaikeita" töitä ja varmasti rahat riittäisivät myös rakkauden ostamiseen jos vain halujen takia olisi naimisiin menossa... Lisäksi hänelle kolmas ja seurustelukumppanilleen toinen avioliitto. Nainen on myös 38v joten ei Hjallis häntä ainakaan nuoren ja viriilin iän takia valinnut vaan muut arvot taustalla...

 

[Nrvs]

Olisi edes kyse tuosta, osa näyttää olevan sitä mieltä että kun se on puoliksi täynnä, niin sen toisen puolen voi jättää huomiotta ja siten se onkin kokonaan täynnä.

Tietysti ihmisillä on hieman erilainen arvio tilanteesta monessakin eri asiayhteydessä, mutta tässä asiassa näyttää siltä että siihen itsepetokseen suorastaan kannustetaan ja mikään analyyttisempi tarkastelu saa aikaan raivokasta mylvintää.

Minusta tuntuu vahvasti siltä, että sinä ajattelet ettei ihminen voisi oikeasti muuttaa ajattelutyyliään ja tapojaan ja tästä minä olen vahvasti eri mieltä. Ihan juuri sen takia, että olen sen itse tehnyt.

Itse vertaisin oman asennoitumisen muuttamista enemmänkin uuden kielen opiskeluun. Se ei ole itsepetosta, vaikka sitä lähtisi tekemään. Ihan alussa se on hyvin hankalaa ja hidasta, mutta kärsivällisyydellä se paranee. Kaikista ei toki tule (kummassakaan tapauksessa) täydellistä asian osalta, mutta itse prosessi auttaa kuitenkin. Tuleeko ihmisestä sujuvaa swahilin puhujaa, jos hän sitä koittaa? Ei varmuudella, mutta varmaa on, ettei hänestä sitä tule jos ei edes yritä. Voiko ihminen oppia nautimaan elämästä kunnolla ilman parisuhdetta jos hän sitä yrittää? Ei varmuudella, mutta tätä ei varmasti tapahdu, jos ei edes yritä.

Samalla tavalla näitä asioita voisi verrata myös parisuhteen osalta. Jos kielen osalta ei halua nähdä vaivaa itse, ei sitä kieltä voi kukaan ulkopuolinenkaan opettaa ja jonkun muun siihen käyttämä aika menee hukkaan. Yhtälailla jos ihminen kokee, että elämä on paskaa ja jonkun muun (naisen) pitäisi tulla ja tehdä siitä hyvää, ei tämäkään onnistu jos ei itse siihen panosta. Parisuhteen osalta tosin tilanne on enemmänkin sellainen, että jos henkilö ei ole nähnyt vaivaa opetella olemaan tyytyväinen elämäänsä ilman parisuhdetta, pariutumisen sellaisen ihmisen kanssa toisi sille toiselle osapuolelle vain ylimääräistä taakkaa, joten se ei todennäköisesti ole kannattavaa. Ja tästä syystä se oma henkinen kasvu auttaa parisuhteen löytämisessä, vaikka ei annakaan takeita yhtään mistään.

Puhuin enemmän luontaiselta kantilta kuin nykyaikaan erityisesti liittyen, mutta käytännön syyt liittyy tietenkin (maa-)taloudenpitoon... Historiallisessa kontekstissa on ollut aika hyödyllistä, että hommia on ollut tekemässä akkakin eikä pelkästään ukko. Nykyäänkin joku mies saattaa antaa arvoa naiselle nimenomaan tässä mielessä. Etenkin jos on joku äidin helmoissa kasvanut kammarinpoika.

Mutta jos mietitään aikaa vaikka sata vuotta sitten, ja yhtälöstä poistetaan seksi ja käytännön hyödyt, niin mihin se mies sitä akkaa oikeastaan tarvitseekaan? Sielunkumppanuuteen? Hah. Niin varmaan.

Muissakin kulttuureissa avioliitto on ollut pitkälti perheiden välinen "diili" ja tätä se taitaa pitkälti olla tänä päivänäkin Kiinassa ja Intiassa.

Pointti lähinnä on se, että on ihan turha teeskennellä että pariutumiseen liittyisi välttämättä mitään erityisen yleviä ja ällöromanttisia motiiveja. Kyllä ne motiivit voi olla pohjimmiltaan hyvin käytännönläheiset. Kuten juuri se, että saa pillua säännöllisesti.

Edelleen, alleviivaat vahvasti sitä, miksi osa miehistä ei löydä parisuhdetta sellaisessa yhteiskunnassa, joissa naisilla on mahdollisuus pärjätä myös ilman miestä. Ei sillä, saa tuollaisen ajatusmaailman pitää halutessaan, mutta siinä vaiheessa on myös ihan turha valittaa mitään siitä, jos flaksi ei satu käymään parisuhteiden kanssa. Itsepähän siinä ne omat mahdollisuutensa käytännössä nollaa. Toki periaatteessa on mahdollista löytää kumppani noistakin lähtökohdista, mutta jos kyse ei ole jostain monimiljonäärijulkkisesta, niin odotukset kannattaa asettaa sille tasolle, että on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin pari loton täysosumaa putkeen, kun pelaa yhden rivin lottoa joka viikko.

 

[Joku_242]

Minusta tuntuu vahvasti siltä, että sinä ajattelet ettei ihminen voisi oikeasti muuttaa ajattelutyyliään ja tapojaan ja tästä minä olen vahvasti eri mieltä. Ihan juuri sen takia, että olen sen itse tehnyt.

Voihan sitä uskotella itselleen mitä vaan. Vaikka että rokotteet aiheuttaa autismia tai että maa on litteä.

Samalla tavalla näitä asioita voisi verrata myös parisuhteen osalta. Jos kielen osalta ei halua nähdä vaivaa itse, ei sitä kieltä voi kukaan ulkopuolinenkaan opettaa ja jonkun muun siihen käyttämä aika menee hukkaan. Yhtälailla jos ihminen kokee, että elämä on paskaa ja jonkun muun (naisen) pitäisi tulla ja tehdä siitä hyvää, ei tämäkään onnistu jos ei itse siihen panosta. Parisuhteen osalta tosin tilanne on enemmänkin sellainen, että jos henkilö ei ole nähnyt vaivaa opetella olemaan tyytyväinen elämäänsä ilman parisuhdetta, pariutumisen sellaisen ihmisen kanssa toisi sille toiselle osapuolelle vain ylimääräistä taakkaa, joten se ei todennäköisesti ole kannattavaa. Ja tästä syystä se oma henkinen kasvu auttaa parisuhteen löytämisessä, vaikka ei annakaan takeita yhtään mistään.

Missä mää olen sanonut että elämä kokonaisuudessaan on paskaa? Lähinnä olen sanonut että ainakin nykyinen *deittailuskene* on paskaa. Joiltain osin myös *gasp* naisten ansiosta.

Jos olisi sitä mieltä että elämä kokonaisuudessaan on paskaa, sitten olisikin isompia ongelmia kuin seuran löytäminen.

 

[Nrvs]

Voihan sitä uskotella itselleen mitä vaan. Vaikka että rokotteet aiheuttaa autismia tai että maa on litteä.


Missä mää olen sanonut että elämä kokonaisuudessaan on paskaa? Lähinnä olen sanonut että ainakin nykyinen *deittailuskene* on paskaa. Joiltain osin myös *gasp* naisten ansiosta.

Samalla tavalla voi uskotella itselleen, että noihin asioihin ei voi vaikuttaa itse, joka on enemmän siellä "rokote on autismia" tasolla. Saat toki uskoa noin, sinulle siitä on lopulta haittaa. Oma on valintasi.

Deittailuskene ei ole mitenkään täydellinen ja toki kaikilla siihen osallistuvilla ihmisillä on oma osuutensa siihen millaiseksi se on muodostunut. Minä palaan enemmänkin vain siihen, minkä verran jokainen voi omaa tilannettaan parantaa ilman, että pitäisi mennä mihinkään idiottimaisuuksiin, mitä jotkut Miestenmies influensserit väittävät, eli että pitäisi olla parimetrinen miljonääri, jolla on sikspäkki jne. Deittiskenessä on toki sellaisiakin naisia, jotka tuovat omat ongelmansa kuvioon, mutta ei siinä määrin, että se haittaisi edes kohtalaisen tavallisia miehiä löytämästä seuraa, jos nämä kyseiset miehet pohtivat hieman enemmän omaa toimintaansa.

 

[Joku_242]

Samalla tavalla voi uskotella itselleen, että noihin asioihin ei voi vaikuttaa itse, joka on enemmän siellä "rokote on autismia" tasolla. Saat toki uskoa noin, sinulle siitä on lopulta haittaa. Oma on valintasi.

Deittailuskene ei ole mitenkään täydellinen ja toki kaikilla siihen osallistuvilla ihmisillä on oma osuutensa siihen millaiseksi se on muodostunut. Minä palaan enemmänkin vain siihen, minkä verran jokainen voi omaa tilannettaan parantaa ilman, että pitäisi mennä mihinkään idiottimaisuuksiin, mitä jotkut Miestenmies influensserit väittävät, eli että pitäisi olla parimetrinen miljonääri, jolla on sikspäkki jne. Deittiskenessä on toki sellaisiakin naisia, jotka tuovat omat ongelmansa kuvioon, mutta ei siinä määrin, että se haittaisi edes kohtalaisen tavallisia miehiä löytämästä seuraa, jos nämä kyseiset miehet pohtivat hieman enemmän omaa toimintaansa.

Mitä nyt, enhän mää niinkään sanonut että mihinkään ei voi vaikuttaa itse? Toki perusasiat voi ja kannattaa laittaa kuntoon, mutta sen jälkeen homma menee huomattavasti vaikeammaksi.

Noi nettisekoilut miesten ulkonäöstä on toki typeriä, kun se on loppujen lopuksi melko pitkälti toissijainen asia.

 

[Seagle]

Juu itsekin mietin että jos oikeasti ajattelisi hyvin kyynisesti vain hyötymielessä niin joko
a) ottaisi kämppäkaverin joka joko maksaisi puolet asumisesta minkä voisi käyttää seksipalveluiden ostamiseen tai
b) ottaisi kämppäkaverin / menisi kämppäkaveriksi tehden järjestelyn että toinen saa / saat asua ilmaiseksi mutta seksiä tulee ehkä pari kertaa viikossa

Jos siis aivan oikeasti pitäisi ainoastaan seksiä syynä seurustelulle, miksi siis erikseen seurustella jos sen saa muuten järjestettyä ja varmasti on tarjolla juuri niin nuorta, niin useasti vahtuvaa jne. kuin vain haluaa ja lompakko & Suomen laki antaa myöden?

Kuitenkin moni kaipaa enemmän kuin kämppäkaveria joka alentaa elämisen kustannuksia ja tarvittaessa jakaa (ehkä sen isonkin) asunnosta huolehtimista kiireisessä arjessa. Muutenhan voisimme kaikki vain elää kimppakämpissä ja säästyneillä rahoilla ostaa lihallisia iloja kun siltä tuntuisi. Tai jopa asua vanhempiemme luona ja kaikella sillä säästyneellä rahalla ostaa niitä lihan iloja...

Niin, tässä voidaankin kysyä että mikä edes on ongelmana. Kuten herra Erikeepperikin on väkevästi todistanut, että miehet ja naiset ovat erilaisia ja haluavat eriasioita.

Joten miksi se naisen puute on yleensäkään ongelma, jos ei loppulopuksi edes haluta olla siinä parisuhteessa. Ja voi myös kysyä, että miksi tuntuu olevan ongelma se että nainen ei tarvitse miestä kun kerran mieskään ei naista tarvitse.

 

[zaneislandd]

Tähän pari havaintoa viime viikonlopulta kun tuli pitkästä aikaa oltua ulkona. Edelleen, yksi suurimmista on kohtaamisongelma. Suomessa on sinkkumiesyliedustus ihan väestön tasolla, saati sitten kun melkein mihin vaan menet varsinkin yökerhot.

Mutta sittenkun osuu paikalle paikkaan, eli aurinkoiselle ulkoilmafestivaalille jossa on varmaan se ~50% naisia niin meno on kyllä suht villiä näin 40v miehenki näkökulmasta. Olin liikkeellä kahden samanikäisen sinkkumieskaverini kanssa.
Kaverini, 190cm jonkiverran salia, toimi perinteisesti ja toimii edelleen sellaisena naismagneettina, eli ainakin 15 eri naisporukkaa lähestyi häntä/meitä. Loppuillasta meni jo 3-4 naisen kissatappeluks koko homma.
Minuakin, 175cm jamppaa, joka toimin ehkä ns. porukan puhemiehenä/naurattajana, lähetyi 3-4 eri porukkaa/naista illan aikana hyvinki suoraan. Yleensä ite pärjään paremmin kun se ensikontakti on jo muodostunut, mutta näin varattuna pyrin vain pitämään hyvän meiningin yllä.
Kolmatta kaveriani, 178cm, eniten treenattua lähestyi about samat 3-4 porukkaa.

Eli, aikaisemmat havaintoni pätivät taas kerran:
- Pitää päätyä paikkaan missä on noin puolet naisia. Peli on täysin erilainen kun jakauma on lähellä 50-50 kuin paikassa jossa on 80/20 mies-nainen -jakauma.
- Mene paikkaan 15-22, silloin on parhaat apajat. 22-00 jengi alkaa olla aika pätkässä ja 00-04 on jo härkäbileet.
- 40v Miehiä lähestyy kyllä 25v+ naiset vielä ihan kivasti, taisi pari jopa nuorempaakin olla
- VIP alue bonusta hiljaisuuden ja väljyyden takia, eli helpompi jutella kuin massan keskellä
- Pituudesta on valtavasti hyötyä esifiltterinä
- Menestys ruokkii menestystä. Väitän, että suurimpana tekijänä on aina se, että jos teillä on hyvä meno, niin viereinen naisporukka näkee, että teillä + jollain random naisilla on hyvä meno. Kun "vapaudutte", niin olette jo karsiutuneet näiden uusien silmissä ihan hyviks tyypeiks ettekä todnäk ole pahimpia creepereitä.
Edit: bonushuomiona vielä sellanen, että aivan yllättävänä jäänmurtopaikkana ilmeni unisex vessakoppialue festareilla. Vaikka se ei ole kovin seksikäs alue sinänsä, se aiheuttaa tilanteen missä monesti yksinäiset norkoilee odottaessaan kavereita -> helppo avata jää jollain nopealla keskustelulla jota voi sitten jatkaa oikean alueen puolella. Toimii vähänkuin röökipaikat entisaikaan..

Ei saanti silti koskaan ole varmasti mitää 100% varmaa. 190cm kaverini lähti naisen matkaan yöksi, mutta aina noissa "varmoissakin" jutuissa on reilusti yli 50% sauma mennä ketuiks ihan kokemuksen äänellä. Naisetkuin noissakin tilanteissa eivät silti yleensä ole sen 1-illan panon perässä vaan helpommin heiltä sais numeron esim. seuraavia treffejä jne varten.