Ymmärränkö oikein, että "oikeasti terve henkinen kasvu" tarkoittaa sopivaa itsepetosta? Eli keskittyy sinne peiliin katselemiseen sen sijaan, että huomaisi mitä ympärillä tapahtuu? Usein "positiivisella asenteella" näytetään tarkoitettavan jotain tuollaista sopivaa todellisuuden kieltämistä ystävällisen käytöksen sijaan.
Voisin omassa elämässä sanoa esimerkkinä sen että kun olin ala-asteella tein oikein listaa siitä millaisen henkilön kanssa tulisin pariutumaan. Hiusten, silmien väri, pituus jne jne..
Mutta kun ikää tulee lisää sitä kasvua tulee myös ja tajuaa että tuollaiset listat eivät vain toimi.
Nuorena asiat näkee "mustavalkoisesti" kun tulee enemmän ikää sekä elämänkokemusta yleensä näkee asioissa myös harmaan sävyjä.
Esim. nuorena on helppo sanoa että kaikki varastaminen on väärin ja sietäisi suoraan heittää jokainen "siperiaan" ja olla vaikka 10 vuotta niin oppisivat olemaan. Sitten vanhempana tajuaa että osalla voi olla niin rankkaa taloudellisesti että he esim. varastavat vessapaperia vessasta tai vievät tamppooneita kaupasta, joku lapsi voi "varastaa" karkin tunkemalla sen suuhunsa vanhempien huomaamatta.. ..varkaus toki.
Eli ehkä oli nuorena "
hieman" liian jyrkkä mielipiteissään kun vertaa johonkin narkkiin joka tappaa tyypin sixpäckin takia... Eli "varkaus" voi olla nimike mutta sen sisälle mahtuu paljon sävyjä.
Nuorena jos minulta olisi kysytty minkä väriset seinät haluan mahdolliseen tulevaisuuden talooni se olisi tietysti ollut 100% mustat ja metallimusiikkia henkiviä julisteita seinät täyteen..
Osalla aikuisistakin (iällä ei niin väliä) miehistä ja naisista tuntuu olevan myös "
minä tiedän kaikesta kaiken ja olen aina oikeassa" syndrooma. Tiedän siis oikeasti henkilöitä jotka ovat sananmukaisesti esim. kun keskusteltiin ihan yleisellä tasolla vesi, tuuli jne. voimasta kotiin päästyään etsineet googlella wikipediasta vesivoimalan kuvauksen ja pakottaneet silloisen seurustelukumppaninsa kuuntelemaan kun he lukivat sen lävitse.. Neitokainen itse kertoi sen minulle ja sanoi että tätä miestä niin harmitti kun hänelle tuli tunne että saatoin tietää tuosta jotain enemmän ja hän "todisti" tälle naiselle sitten että pystyi hankkimaan tietoa tästäkin jutusta. Turha varmaan sanoa mutta tuollainen käytös oli iso osasyy miksei se suhde sitten kestänyt.
Kun seurustellessani hankin tämän nykyisen kämpän niin olin hieman varautunut (
miehenä kuulen värin nimen ajattelen sitä väriä "voimakkaana" juuri kyseisenä värinä) kun kumppanini halusi että osa olohuoneen ja keittiön seinistä maalataan vihreällä ja osan makuuhuoneiden seinistä sinisellä. Luotin kuitenkin hänen makuunsa ja koska kuitenkin kämpän seinät hiottiin ja tietysti sen jälkeen maalattiin ennen tavaroiden siirtoa hän sai tehdä halunsa mukaan koska itselleni se meni enempi "ei nyt niin hirmuisesti ole mielipidettä / en voimakkaasti välitä" kategorian alle. Värisävy on aika hento ja vaalea sekä näyttää minunkin silmiini vielä päälle vuosikymmenen jälkeenkin hyvältä. Mutta JOS tätä asiaa olisi kysytty teini tai noin 20v minulta en olisi ikinä suostunut. Eli "tervettä henkistä kasvua" on syntynyt.
Toisena esimerkkinä voisin sanoa että kun herään aamusta olen hieman laiska ihminen, en jaksa tehdä puuroa (tiedän se olisi tosi nopea tehdä) vaan teen smoothien mihin tungen yleensä banaanin tai pari, kourallisen tai pari pikakaurahiutaleita, noin neljänneksen (2½dl) jogurttia, erilaisia jäisiä marjoja / hedelmiä pakastimesta (puolukkaa, mustikkaa, mansikkaa, raparperia, punaherukkaa, mustaherukkaa yms) ja juon sen aamiaiseksi ennen töihin lähtöä. Mikäli sitä jää laitan lopun jääkaappiin ja syön/juon sen illasta.
Nuorena en olisi voinut vähempää välittää "
terveellisestä pupun ruuasta" vaan olisin voinut vetää mikron kautta palan makkaraa tai jopa halvan saarioisten pizza lätyn tms. Jos joku kaverini olisi kertonut 90-luvulla että söi puuroa tai jotain hedelmää aamusta olisin nauranut ja vitsinä kysynyt "
ootko joku homo vai?" tms..
Toki "
terve henkinen kasvu" tarkoittaa myös sitäkin että oppii hyväksymään omat virheensä (varsinkin sellaiset mille ei voi mitään) ja ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen. Hyväksyy myös niitä virheitä naisissa ja kavereissakin. Nämä erot kuitenkin ovat sellaisia että jotkut tykkäävät ja jotkut inhoavat. Jollakin nyt vain on esim. kiharat hiukset kun toisella ne ovat suorat ja jollain tulee kaljua jo reilun 20v iässä jne.. (Sama koskee monia muitakin juttuja, pituus, silmien väri, onko/kasvaako karvoitusta [parta jne] vai eikö jne)