• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Ite rankkaan naiset siten, että ulkonäön perusteella harkitaan seksihommia. Luonteen perusteella jatketaan sitten siitä pidempään suhteeseen. Kuitenkaan jos ei pääse tuosta ulkonäkö -> seksi stepistä eteenpäin niin se on vähä game over eikä sieltä ainakaan mun silmissä enää ole nousemista mihinkään muuhun kuin kaverisuhteeseen.
Väitän kyllä, että ulkonäön perusteella tehdään aina 100% se ensimmäinen rankkaus, että "kiinnostaako tuo yhtään vai ei?" Sitten alkaa niiden muiden juttujen selvittäminen, jos Gate #1 on läpäisty.
 
Vas/PS on äärimmäinen ääriesimerkki, ja useimmiten ei puhuta tällaisista äärimmäisyyksistä.

Sittenkään en usko, että MIES on se osapuoli, jolle tämä olisi isompi ongelma. Kyllä nainen pistää pelin seis jo kauan ennen kuin mies ehtii sitä miettimään, jos edes miettii.

Mutta voin kyllä kuvitella, että on olemassa etenkin iäkkäämpiä pariskuntia, joista mies äänestää persuja ja nainen vasemmistoa, mutta kumpikaan osapuoli ei ole mitenkään älyttömän kiinnostunut politiikasta, vaan äänestävät fiilisten mukaan.
Edelleenkin, puhut itsestäsi ja yleistät tätä kaikkiin. Toki todennäköisesti suurin osa osuu tähän, mutta tällöin päästään taas siihen, että nainen miettii miten saisi TOIMIVAN parisuhteen pitkäksi aikaa, ja mies miettii miten saisi seksiä. Tai parisuhteen myötä seksiä. Tämän myötä tulee hyvin selkeää eroa.

Maailma muuttuu erilaiseksi, kun mies oppii ajattelemaan parisuhdeaskoita myös seksin ulkopuolelta.
 
Väitän kyllä, että ulkonäön perusteella tehdään aina 100% se ensimmäinen rankkaus, että "kiinnostaako tuo yhtään vai ei?" Sitten alkaa niiden muiden juttujen selvittäminen, jos Gate #1 on läpäisty.
Max 99,9%, ehkä muutama ysi perään lisää voi olla paikallaan. Itselläni kiinnosti enemmän se persoonallisuus ja vasta tämän jälkeen karsi ulkonäön perusteella. Mutta tässä voin olla selkeä poikkeus.
 
Edelleenkin, puhut itsestäsi ja yleistät tätä kaikkiin. Toki todennäköisesti suurin osa osuu tähän, mutta tällöin päästään taas siihen, että nainen miettii miten saisi TOIMIVAN parisuhteen pitkäksi aikaa, ja mies miettii miten saisi seksiä. Tai parisuhteen myötä seksiä. Tämän myötä tulee hyvin selkeää eroa.

Maailma muuttuu erilaiseksi, kun mies oppii ajattelemaan parisuhdeaskoita myös seksin ulkopuolelta.
No mä kannatan oikeistoa.

Oikeasti olet sitä mieltä, että on järkevää, että katsoisin vain oikeistoa kannattavia naisia potentiaalisina kumppaneina, ja olet sitä mieltä, että tämä on järkevää ja luonnollista miehille yleensäkin?

Just joo. No ei todellakaan.

Jos mies kannattaa vasemmistoa, niin helppoahan se sitten on katsella lähinnä vasemmistonaisia, koska niitä on suhteessa hyvin paljon.
 
Iltiksen vinkit miehille kumppanin hakuun.

 
No mä kannatan oikeistoa.

Oikeasti olet sitä mieltä, että on järkevää, että katsoisin vain oikeistoa kannattavia naisia potentiaalisina kumppaneina, ja olet sitä mieltä, että tämä on järkevää ja luonnollista miehille yleensäkin?

Just joo. No ei todellakaan.

Jos mies kannattaa vasemmistoa, niin helppoahan se sitten on katsella lähinnä vasemmistonaisia, koska niitä on suhteessa hyvin paljon.
Oikeiston osaltakin on merkitystä sillä, kuuluuko enemmän sivistysporvareihin, vai PS:ään. Sivistysporvareilla on oikeasti helpompaa päästä yhteisymmärrykseen vasemmistolaisten ka siitä oikealle olevien naisten kanssa, PS puolella realistisempi on keskusta/kokoomusakseli.

Toisaalta kuten olen aiemminkin todennut, vaihtoehtoja on. Muuttaa jotain itsessä, opetella olemaan tyytyväinen myös ilman parisuhdetta ja sitten se perinteinen (ja yleisin) katkeroituminen, jota sinä tunnut täällä kannattavan.
 
Oikeiston osaltakin on merkitystä sillä, kuuluuko enemmän sivistysporvareihin, vai PS:ään. Sivistysporvareilla on oikeasti helpompaa päästä yhteisymmärrykseen vasemmistolaisten ka siitä oikealle olevien naisten kanssa, PS puolella realistisempi on keskusta/kokoomusakseli.

Toisaalta kuten olen aiemminkin todennut, vaihtoehtoja on. Muuttaa jotain itsessä, opetella olemaan tyytyväinen myös ilman parisuhdetta ja sitten se perinteinen (ja yleisin) katkeroituminen, jota sinä tunnut täällä kannattavan.
Keskustelu koski nyt sitä, että pitääkö pariskunnan olla poliittisesti samaa mieltä vai ei, ja että onko erityisesti miehelle luontaista ja järkevää karsia naisia tällä perusteella.

Ja mä sanon että VITUT on.

Ääripäätkään ei välttämättä ole ongelma, jossei ole mistään kiihko-öyhöttäjistä kysymys, vaan politiikka kiinnostaa lähinnä vaalipäivänä.
 
Vas/PS on äärimmäinen ääriesimerkki, ja useimmiten ei puhuta tällaisista äärimmäisyyksistä.

Sittenkään en usko, että MIES on se osapuoli, jolle tämä olisi isompi ongelma. Kyllä nainen pistää pelin seis jo kauan ennen kuin mies ehtii sitä miettimään, jos edes miettii.

Mutta voin kyllä kuvitella, että on olemassa etenkin iäkkäämpiä pariskuntia, joista mies äänestää persuja ja nainen vasemmistoa, mutta kumpikaan osapuoli ei ole mitenkään älyttömän kiinnostunut politiikasta, vaan äänestävät fiilisten mukaan.
Ei ehkä tartte olla ääriesimerkki, eikä tartte olla edes mikään spesifi puolue, mutta kyllä ne asenteet vaan näkyy. Esimerkiks yrittäjyyteen tarvitaan tietynlainen elämäntapa ja asenne, kuten vaikka järjestöaktiivisuuteenkin, maatalouteen ja aika moneenkin asiaan, kouluttautumiseen ym.. Ne vaan usein heijastelee myös poliittisia mielipiteitä ja asennoitumisia.

Iäkkäämmät ihmiset nyt jakaantuvat eläkeläisjärjestöissäkin puolueittan ja nuorena/lapsenakin harrastukset ja paikat olleet monesti politisoituneita poineeri vs. partio, työväentalo vs. seuratalo ym. nuoret kotkat ja mitä näitä on ollut. Eli aika marginaalia tuollaiset kuvittelemasi pariskunnat käytännössä on.

Keskustelu koski nyt sitä, että pitääkö pariskunnan olla poliittisesti samaa mieltä vai ei, ja että onko erityisesti miehelle luontaista ja järkevää karsia naisia tällä perusteella.

Ja mä sanon että VITUT on.

Ääripäätkään ei välttämättä ole ongelma, jossei ole mistään kiihko-öyhöttäjistä kysymys, vaan politiikka kiinnostaa lähinnä vaalipäivänä.
Kyllä se on ollut luonnollista ennen ja on nytkin. Siksi asenteiden ja poliittisten mielipiteiden sukupuolittuminen sukupolven sisällä on ollut nyt jo jonkun aikaa pinnalla. Aikaisemmin tämä sama ilmiö oli sukupolvien välillä, mutta ei sukupolven sisällä.

Ääripäät todella on ongelma jos toiselle se yrittäjä on se kuka elää työläisten rahoilla ja se oma treffikumppani onkin tällänen iilimato. Tai lievemmässä tapauksessa jos lapsesta saakka on opittu joku seitsemästä neljään demari- elämäntapa ja se pitäs yhteensovittaa puolison lapsesta saakka opittuun yrittäjän elämäntapaan. Nämä on niitä arjen ongelmia, mitkä sitten kärjistyy vielä kun pitäs alkaa kasvattamaan lasta yhdessä.
 
Keskustelu koski nyt sitä, että pitääkö pariskunnan olla poliittisesti samaa mieltä vai ei, ja että onko erityisesti miehelle luontaista ja järkevää karsia naisia tällä perusteella.

Ja mä sanon että VITUT on.

Ääripäätkään ei välttämättä ole ongelma, jossei ole mistään kiihko-öyhöttäjistä kysymys, vaan politiikka kiinnostaa lähinnä vaalipäivänä.

Samaa mieltä kyllä Erkin kanssa tästä.
Eli otetaan vaikka minut esimerkiksi. Äänestän toki, mutta ketä äänestin viimeksi? En rehellisesti muista yksilöä saati mihin puolueeseen hän kuului.
Eli jos äänestää ns. henkilöä jolla tuntui olevan fiksuja mielipiteitä sekä lupauksia ja toinen tekee samoin tuskin siitä sen suurempaa ongelmaa parisuhteessa tulee. Varsinkin jos äänestyksen jälkeenkin toisen kysyessä osaa vastata ketä äänesti mutta ei ole varma puolueesta ja se tarvitsee googlata..

Mutta sitten on näitä jotka eivät välttämättä edes äänestä mutta kun pääsevät ääneen (ja se kyllä tapahtuu) tulee hyvin kapeaa sekä kärkästä mielipidettä. Niin sosiaalisessa mediassa (mitä tietysti potentiaalinen seurustelukumppani tutkii, naiset varsinkin), työpaikalla, kavereiden kera kuin myös kotonakin ja monesti vanhempien sekä sukulaisten luona mistä tuo on opittu.

Aivan sama mitä se on, mutta kyllä se kummasti karsii. En minä miehenä tahtoisi mennä seurustelukumppania vastaan auttamaan häntä purkamaan telttaa sinne Eduskuntatalon eteen missä istutaan ja osoitetaan mieltä tai hän tuskin tahtoisi selitella kavereilleen miksi siipan tatuoinnella olevaa naamioitua miestä näkyy jossain äärioikeiston marssilla hakkaamassa ja potkimassa naisia joilla on banneria missä "väärä mielipide".

Toki nuo ääriesimerkkejä mutta jos perhetapaamisissa toisen perheessä naureskellaan miten on paras hallitus ikinä kun "rasistinen ilmaus" potkitaan takaisin pois ja toisen perheessä surkutellaan miten paskin hallitus ikinä kun yrittäjien, vanhusten, työttömien, opiskelijoiden, naisten jne. oikeuksia poljetaan oikein kunnolla... Kyllä siinä voi myös nämä kaksi seurustelevaa "nuoremman polven henkilöä" joutua valitsemaan puolta tai vähintään selittelemaan miksi oma suku on niin kärkäs ja miksi itsekin heitä myöntelee..

Sama se on kaikessa muussakin, itse en jääkiekkoa seuraa mutta jos pariskunnan osapuolet tappelevat siitä kumpi on parempi ja pitävät mykkäkoulua, laittavat toista sohvalle nukkumaan ja tekemään itse ruokansa koska "väärä joukkue" voitti ollaan samoissa ongelmissa.

Aivan sama mistä asiasta ollaan törmäyskurssilla jos molemmilla on tarpeeksi vahvat mielipiteet eikä joustoa löydy. Se voi olla ihan vegaani/liharuoka. Toinen syö vain toista ja toinen toista.. Tai mollataan toisen työtä, opiskelua, työttömyyttä tai mitä tahansa.

Myös miten paljon tilaa sekä aikaa tuo toisen mielipide/harrastus/sivutyö vie? Jos toisella on koko pihamaa täynnä auton raatoja mitä rassataan vähintään sen 8+ tuntia päivässä ja aina ollaan kyynärpäitä myöden öljyssä se voi vaikuttaa suhteeseen. Tai jos toinen jatkuvasti värjää sitä villalankaa, kutoo, virkkaa, ompelee, ristipistelee yms. jopa päälle 50% talosta ollen täynnä varastoituja sekä esillä olevia töitä ja uusia tulee jatkuvasti..
 
Iltiksen vinkit miehille kumppanin hakuun.

Juttu on maksumuurin takana, mitkä ne vinkit on?
 
En lähtisi itse feikkaamaan, ainakaan jos haluaisi toimivaa tai pysyvää parisuhdetta. Ennemmin tai myöhemmin se tulee läpi joka tapauksessa ja homma kusee siihen. Lyhyt ja ongelmallinen parisuhde ehkä, jonka suurinta antia olisi sitten se, että voi äiäporukassa valittaa kuinka naiset ovat hankalia.

Minä en siis peräänkuuluta mitään esittämistä, vaan oikeasti tervettä henkistä kasvua, joka tekee elämästä suoraan parempaa, oli siinä parisuhdetta mukana tai ei.

Ymmärränkö oikein, että "oikeasti terve henkinen kasvu" tarkoittaa sopivaa itsepetosta? Eli keskittyy sinne peiliin katselemiseen sen sijaan, että huomaisi mitä ympärillä tapahtuu? Usein "positiivisella asenteella" näytetään tarkoitettavan jotain tuollaista sopivaa todellisuuden kieltämistä ystävällisen käytöksen sijaan. :think:

Supliikki, ystävällinen ja hymyilevä, ulospäinsuuntautunut ja itseensä luottava mies joka aktiivisesti hakeutuu naisten seuraan kyllä yleensä sen kumppanin. Ilman keskustelua ei pääse selville, mikä toinen on miehiään tai naisiaan. Ja aika pitkään pitää olla kumppanin kanssa yhdessä, ettei se olisi vaivaannuttavaa, jos toinen ei puhu mitään tai vain harvakseltaan ja lyhyesti vastailee esitettyihin kysymyksiin.

Ainoastaan yhdeltä naiselta olen saanut pakit sen vuoksi, että puhuin liikaa treffeillä ja hän ei saanut puhua tarpeeksi 😁

Niin, toki noilla spekseillä löytää seuraa. Mutta kaikki ei vaan ole supliikkeja tai ulospäinsuuntauneita, ja tätä on vaikea muuttaa kovin paljoa. :)


Jatkan edelleen miesten haukkumista :D Miehillä on paha tapa katsoa läpi sormien aika isojakin deal breakereitä naisen arvomaailmassa, erityisesti, jos nainen on viehättävämpää sorttia. Näkeehän sen jo siitä, että kun nainen on riittävän hyvännäköinen, niin vaikka hän olisi se vihervasemmiston vankkumaton kannattaja, tuomitsee lihansyöjät jne., niin miehelle hän voi kelvata, vaikka mies olisi paatunut konservatiivi ja söisi tomahawkeja joka päivä. Toki tilanne nyt tosielämässä harvemmin on näin räikeä, mutta kyllä miehillä on paha tapa "sietää" aika pitkään naisen mielipiteitä ja toimintaa, jos vaan ulkoiset avut ovat riittävän hyvät. Pitkään suhteeseen siinä on vaan huonot eväät.

Olen kanssa ihmetellyt sitä, kun valtaosa miehistä on niin käsittämättömän nälkäisiä. Joko tosiaan sitä, että katsellaan hyvän näköiseltä naiselta melkein mitä vaan käytöstä, tai sitten niin päin että painetaan kaikkea mikä liikkuu. :D


Melkein toivoisin, että osa miehistä pääsisi joskus vaikka kärpäsenä katossa tutustumaan nuorien viehättävien naisten arkeen ja elämään, minkälaista pyöritystä ja epäkunnioitusta se on päivästä toiseen, erityisesti miesten toimesta. Tulisi varmaan aika monelle reality check, miten yllättävän monella miehellä menee pakat aivan sekaisin, jos nainen on riittävän tyrmäävän näköinen. On nimittäin ihan uskomatonta, miten varatutkin miehet näissä tilanteissa käyttäytyvät kuin eivät varattuja olisikaan ja heidän käytös on helposti kaikkein mauttominta, koska "heillä ei ole hävittävää". Tähän todellisuuteen kun pääsisi tutustumaan, niin ehkä vähän paremmin ymmärtäisi myös nykyisen deittikulttuurin haasteita.

En sanoisi ihan noinkaan. Toki naisten perässä on kaikenlaista hyväksikäyttäjää, kun heillä on sitä "haluttua tavaraa" mutta toisaalta moni mies mielistelee ja myötäilee heitä, kuten @Gilden jo sanoi. Sellainen epäasiallinen tai hyväksikäyttävä käytös taitaa usein tapahtua suhteissa enemmän kulissien takana kun naiselta on jo ns. "viety jalat alta" ja mies alkaa tiputtaa roolia pikkuhiljaa.


Oikeiston osaltakin on merkitystä sillä, kuuluuko enemmän sivistysporvareihin, vai PS:ään. Sivistysporvareilla on oikeasti helpompaa päästä yhteisymmärrykseen vasemmistolaisten ka siitä oikealle olevien naisten kanssa, PS puolella realistisempi on keskusta/kokoomusakseli.

Toisaalta kuten olen aiemminkin todennut, vaihtoehtoja on. Muuttaa jotain itsessä, opetella olemaan tyytyväinen myös ilman parisuhdetta ja sitten se perinteinen (ja yleisin) katkeroituminen, jota sinä tunnut täällä kannattavan.

"Sivistysporvari" taitaa tarkoittaa sitä, että on valmis myötäilemään jos ei punaisia niin ainakin vihreitä arvoja? :D Olkoonkin että persuissa on vähän junttia porukkaa, valitettavasti täytyy sanoa että he ovat niitä harvoja jotka ovat uskaltaneet sanoa ettei maailmassa pärjää olemalla hyväntekijä. Isoin ero punavihreiden ja persujen välillä taitaa oikeasti olla se, että ensin mainitut haluavat olla niitä hyväntekijöitä, vaikka se heikentäisi suomalaisten asemaa.
 
Ymmärränkö oikein, että "oikeasti terve henkinen kasvu" tarkoittaa sopivaa itsepetosta? Eli keskittyy sinne peiliin katselemiseen sen sijaan, että huomaisi mitä ympärillä tapahtuu? Usein "positiivisella asenteella" näytetään tarkoitettavan jotain tuollaista sopivaa todellisuuden kieltämistä ystävällisen käytöksen sijaan. :think:

Voisin omassa elämässä sanoa esimerkkinä sen että kun olin ala-asteella tein oikein listaa siitä millaisen henkilön kanssa tulisin pariutumaan. Hiusten, silmien väri, pituus jne jne..

Mutta kun ikää tulee lisää sitä kasvua tulee myös ja tajuaa että tuollaiset listat eivät vain toimi.
Nuorena asiat näkee "mustavalkoisesti" kun tulee enemmän ikää sekä elämänkokemusta yleensä näkee asioissa myös harmaan sävyjä.
Esim. nuorena on helppo sanoa että kaikki varastaminen on väärin ja sietäisi suoraan heittää jokainen "siperiaan" ja olla vaikka 10 vuotta niin oppisivat olemaan. Sitten vanhempana tajuaa että osalla voi olla niin rankkaa taloudellisesti että he esim. varastavat vessapaperia vessasta tai vievät tamppooneita kaupasta, joku lapsi voi "varastaa" karkin tunkemalla sen suuhunsa vanhempien huomaamatta.. ..varkaus toki.
Eli ehkä oli nuorena "hieman" liian jyrkkä mielipiteissään kun vertaa johonkin narkkiin joka tappaa tyypin sixpäckin takia... Eli "varkaus" voi olla nimike mutta sen sisälle mahtuu paljon sävyjä.

Nuorena jos minulta olisi kysytty minkä väriset seinät haluan mahdolliseen tulevaisuuden talooni se olisi tietysti ollut 100% mustat ja metallimusiikkia henkiviä julisteita seinät täyteen..

Osalla aikuisistakin (iällä ei niin väliä) miehistä ja naisista tuntuu olevan myös "minä tiedän kaikesta kaiken ja olen aina oikeassa" syndrooma. Tiedän siis oikeasti henkilöitä jotka ovat sananmukaisesti esim. kun keskusteltiin ihan yleisellä tasolla vesi, tuuli jne. voimasta kotiin päästyään etsineet googlella wikipediasta vesivoimalan kuvauksen ja pakottaneet silloisen seurustelukumppaninsa kuuntelemaan kun he lukivat sen lävitse.. Neitokainen itse kertoi sen minulle ja sanoi että tätä miestä niin harmitti kun hänelle tuli tunne että saatoin tietää tuosta jotain enemmän ja hän "todisti" tälle naiselle sitten että pystyi hankkimaan tietoa tästäkin jutusta. Turha varmaan sanoa mutta tuollainen käytös oli iso osasyy miksei se suhde sitten kestänyt.

Kun seurustellessani hankin tämän nykyisen kämpän niin olin hieman varautunut (miehenä kuulen värin nimen ajattelen sitä väriä "voimakkaana" juuri kyseisenä värinä) kun kumppanini halusi että osa olohuoneen ja keittiön seinistä maalataan vihreällä ja osan makuuhuoneiden seinistä sinisellä. Luotin kuitenkin hänen makuunsa ja koska kuitenkin kämpän seinät hiottiin ja tietysti sen jälkeen maalattiin ennen tavaroiden siirtoa hän sai tehdä halunsa mukaan koska itselleni se meni enempi "ei nyt niin hirmuisesti ole mielipidettä / en voimakkaasti välitä" kategorian alle. Värisävy on aika hento ja vaalea sekä näyttää minunkin silmiini vielä päälle vuosikymmenen jälkeenkin hyvältä. Mutta JOS tätä asiaa olisi kysytty teini tai noin 20v minulta en olisi ikinä suostunut. Eli "tervettä henkistä kasvua" on syntynyt.

Toisena esimerkkinä voisin sanoa että kun herään aamusta olen hieman laiska ihminen, en jaksa tehdä puuroa (tiedän se olisi tosi nopea tehdä) vaan teen smoothien mihin tungen yleensä banaanin tai pari, kourallisen tai pari pikakaurahiutaleita, noin neljänneksen (2½dl) jogurttia, erilaisia jäisiä marjoja / hedelmiä pakastimesta (puolukkaa, mustikkaa, mansikkaa, raparperia, punaherukkaa, mustaherukkaa yms) ja juon sen aamiaiseksi ennen töihin lähtöä. Mikäli sitä jää laitan lopun jääkaappiin ja syön/juon sen illasta.

Nuorena en olisi voinut vähempää välittää "terveellisestä pupun ruuasta" vaan olisin voinut vetää mikron kautta palan makkaraa tai jopa halvan saarioisten pizza lätyn tms. Jos joku kaverini olisi kertonut 90-luvulla että söi puuroa tai jotain hedelmää aamusta olisin nauranut ja vitsinä kysynyt "ootko joku homo vai?" tms..

Toki "terve henkinen kasvu" tarkoittaa myös sitäkin että oppii hyväksymään omat virheensä (varsinkin sellaiset mille ei voi mitään) ja ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen. Hyväksyy myös niitä virheitä naisissa ja kavereissakin. Nämä erot kuitenkin ovat sellaisia että jotkut tykkäävät ja jotkut inhoavat. Jollakin nyt vain on esim. kiharat hiukset kun toisella ne ovat suorat ja jollain tulee kaljua jo reilun 20v iässä jne.. (Sama koskee monia muitakin juttuja, pituus, silmien väri, onko/kasvaako karvoitusta [parta jne] vai eikö jne)
 
Viimeksi muokattu:
Väitän kyllä, että ulkonäön perusteella tehdään aina 100% se ensimmäinen rankkaus, että "kiinnostaako tuo yhtään vai ei?" Sitten alkaa niiden muiden juttujen selvittäminen, jos Gate #1 on läpäisty.
Ulkonäkö kiinnittää huomion ja parisuhdemielessä loput tulee sitten aika lailla muualta.
 
Ymmärränkö oikein, että "oikeasti terve henkinen kasvu" tarkoittaa sopivaa itsepetosta? Eli keskittyy sinne peiliin katselemiseen sen sijaan, että huomaisi mitä ympärillä tapahtuu? Usein "positiivisella asenteella" näytetään tarkoitettavan jotain tuollaista sopivaa todellisuuden kieltämistä ystävällisen käytöksen sijaan. :think:
Taneli tuossa aiemmin avasikin sitä mitä hain tuolla terveellä henkisellä kasvulla. Laskisin samaan kategoriaan sen, että osaa myös suhtautua naisiin asiallisesti, myöskin silloin kun tulee pettymyksiä parisuhteessa tai sen etsimisessä. Tämä on yllättävän suuri ongelma, eikä toki pelkästään miehien ongelma.

Olen kanssa ihmetellyt sitä, kun valtaosa miehistä on niin käsittämättömän nälkäisiä. Joko tosiaan sitä, että katsellaan hyvän näköiseltä naiselta melkein mitä vaan käytöstä, tai sitten niin päin että painetaan kaikkea mikä liikkuu. :D
Tämä menisi myös terveen henkisen kasvun pariin. Kyky tehdä kompromisseja, mutta myös pitää omista rajoista kiinni asiallisesti.

"Sivistysporvari" taitaa tarkoittaa sitä, että on valmis myötäilemään jos ei punaisia niin ainakin vihreitä arvoja? :D Olkoonkin että persuissa on vähän junttia porukkaa, valitettavasti täytyy sanoa että he ovat niitä harvoja jotka ovat uskaltaneet sanoa ettei maailmassa pärjää olemalla hyväntekijä. Isoin ero punavihreiden ja persujen välillä taitaa oikeasti olla se, että ensin mainitut haluavat olla niitä hyväntekijöitä, vaikka se heikentäisi suomalaisten asemaa.
Itselleni sivistysporvarin ja persun (tai kokoomuspersun) suurin ero on oikeasti sivistys. Ei koulutustaso, eikä poliittinen myötäily toiseen laitaan, vaan enemmänkin käytöstavat ja kyky jättää oma ideologia huomiotta tieteen pohjalta (samaa jaottelua ja kritiikkiä voi suunnata toki myös vihreisiin ja vasemmistoon). Samaan kategoriaan laskisin kyvyn ymmärtää vastapuolen argumentteja, vaikka niiden kanssa ei olisikaan samaa mieltä.

En siis haluaisi tuosta tehdä sen enempää poliittista vääntöä, että kummalla laidalla on parempaa/pahempaa tuollainen, koska vastaavaa tapahtuu ihan poliittisesta suuntauksesta/ideologiasta riippumatta.

Sinällään lisäisin mukaan myös sen, että mustavalkoisuus on yksi ongelmallinen asia. Esimerkiksi Israel/Palestiina kysymyksessä tätä tulee helposti esille (jälleen riippumatta siitä, kumman puolella itse oikeasti onkaan).
 
Viimeksi muokattu:
Sinällään lisäisin mukaan myös sen, että mustavalkoisuus on yksi ongelmallinen asia. Esimerkiksi Israel/Palestiina kysymyksessä tätä tulee helposti esille (jälleen riippumatta siitä, kumman puolella itse oikeasti onkaan).

Tämä pitää valitettavasti paikkansa. Osalle ei kelpaa jos asia on sinulle ns. sama tai jopa hieman myötäilevä vaan sinun pitäisi olla ääri puolesta tai vastaan.

Esimerkkejä:

- En lähde marssimaan bride kulkueeseen tai sitä vastaan. Joillekin mielipiteeni (jokainen aikuinen saa tehdä omassa makuuhuoneessaan mitä haluaa, ei se ole minulta pois. On typerää ja täysin väärin että aikoinaan poikkeavaisuus määritettiin sairaudeksi, sinut saatettiin ottaa pakkohoitoon ja esim. uskonnoissa voidaan "eheyttää" jossakin maissa jopa "pakkoraiskata" heteroksi, puhumattakaan lapsiavioliitoista tai useammista puolisoista jos vain vaihtotavarat riittävän niiden ostamiseen) ei riitä vaan pitäisi olla joko täysin vastaan / puolesta. Mikä taas menee minusta henkilön itsemääräämistä vastaan. Ei ketään saisi pakottaa osallistumaan johonkin marssille tai pukemaan jotain vaatteita päälle tms.. vain siksi että joku muu niin haluaa sinun "tuntevan".

- Jokainen saa uskoa mihin haluaa, se ei ole minulta pois vaikka uskoisi että maapallo on litteä, liskot salassa hallitsisivat maata jne. Mutta jos tämä hänen uskonsa pakottaa koputtelemaan ovelleni ja tekemään käännytystyötä tai esim. silpomaan lapsia jne jne. se alkaa haittaamaan.

Samaa voi sanoa monesta muustakin. Jos toinen haluaa käydä joogassa ja syödä vain vegaanisesti se on täysin OK, mikäli minun täytyisi osallistua tähän JA lopettaa esim. omat tapani (kuten vaikka ei vegaanisten tuotteiden syöminen) se ei olisi enää OK.
 
Tämä pitää valitettavasti paikkansa. Osalle ei kelpaa jos asia on sinulle ns. sama tai jopa hieman myötäilevä vaan sinun pitäisi olla ääri puolesta tai vastaan.

Esimerkkejä:

- En lähde marssimaan bride kulkueeseen tai sitä vastaan. Joillekin mielipiteeni (jokainen aikuinen saa tehdä omassa makuuhuoneessaan mitä haluaa, ei se ole minulta pois. On typerää ja täysin väärin että aikoinaan poikkeavaisuus määritettiin sairaudeksi, sinut saatettiin ottaa pakkohoitoon ja esim. uskonnoissa voidaan "eheyttää" jossakin maissa jopa "pakkoraiskata" heteroksi, puhumattakaan lapsiavioliitoista tai useammista puolisoista jos vain vaihtotavarat riittävän niiden ostamiseen) ei riitä vaan pitäisi olla joko täysin vastaan / puolesta. Mikä taas menee minusta henkilön itsemääräämistä vastaan. Ei ketään saisi pakottaa osallistumaan johonkin marssille tai pukemaan jotain vaatteita päälle tms.. vain siksi että joku muu niin haluaa sinun "tuntevan".

- Jokainen saa uskoa mihin haluaa, se ei ole minulta pois vaikka uskoisi että maapallo on litteä, liskot salassa hallitsisivat maata jne. Mutta jos tämä hänen uskonsa pakottaa koputtelemaan ovelleni ja tekemään käännytystyötä tai esim. silpomaan lapsia jne jne. se alkaa haittaamaan.

Samaa voi sanoa monesta muustakin. Jos toinen haluaa käydä joogassa ja syödä vain vegaanisesti se on täysin OK, mikäli minun täytyisi osallistua tähän JA lopettaa esim. omat tapani (kuten vaikka ei vegaanisten tuotteiden syöminen) se ei olisi enää OK.
Ja se mitä itse siis haen takaa, että pariutumisen ja parisuhteen kannalta tuota kannattaa ajatella ongelmana vain silloin, kun sitä tekee itse ja tästä aiheutuu ongelmia löytää parisuhdetta. Sinällään muidenkin ihmisten mielipiteiden mustavalkoisuus on sinällään ongelma, mutta jokainen pystyy vaikuttamaan pääosin itseensä tässä tilanteessa.

Sinällään toki halutessaan voi myös pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisesti niin, että ihmisten ajatusten mustavalkoisuus vähenisi, mutta se onkin mielenkiintoinen operaatio, koska siinä päädytään taistelemaan somejättien algoritmeja ja populistipolitikkojen työtä vastaan. Suositeltavaa toimintaa, mutta sangen työlästä ja tämä ajaa taas helposti katkeruuteen, jos tämä on se keino pyrkiä parantamaan omaa tilannettaan parisuhteen osalta.
 
Tämä pitää valitettavasti paikkansa. Osalle ei kelpaa jos asia on sinulle ns. sama tai jopa hieman myötäilevä vaan sinun pitäisi olla ääri puolesta tai vastaan.
Aika harvinaista se tuon kokoluokan mustavalkoisuus on. Se on se 5% molemmissa ääripäissä jotka asiasta koko ajan öyhöttävät niin että se on maailman tärkein asia, muita ei niin paljoa kiinnosta jos toinen käväsee pridessä tai kirkossa kerran-pari vuodessa. Harva niistä tapauskiksistakaan lasten silpomisia puolustelee paitsi muutama persu ja räsäsen päivit.
 
Ja se mitä itse siis haen takaa, että pariutumisen ja parisuhteen kannalta tuota kannattaa ajatella ongelmana vain silloin, kun sitä tekee itse ja tästä aiheutuu ongelmia löytää parisuhdetta. Sinällään muidenkin ihmisten mielipiteiden mustavalkoisuus on sinällään ongelma, mutta jokainen pystyy vaikuttamaan pääosin itseensä tässä tilanteessa.

Ymmärrän mitä tarkoitat mutta tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Eli jos sinulle on "keskellä oleva neutraali" mielipide asiaan mutta siippasi ajaa jompaa kumpaa ääripäätä niin jos et suoraan valehtele siitä tulee ongelma. Tämä on valitettavasti totta.
Toki tuo mitä ylempänä mainitaan pitää osittain paikkansa (en sano että vain 5% mutta kuitenkin).

Eli vaikka esim. uskonnollisuus olisi minulle ihan OK ja aika pitkälle sama niin jos toinen on 100% sitä mieltä että seksiä ei harrasteta ennen avioliittoa, ainoa syy harrastaa seksiä on lapsen hankkiminen ja kodin ulkopuolella saa liikkua vain 100% hunnutettuna niin kyllä se ihan oikeasti vaikuttaisi minuun aika paljon sekä haluuni aloittaa potentiaalinen seurustelusuhde hänen kanssaan.

Vaikka olisi miten mukava ja muuten yhteensopiva henkilö. Ehkä sitten olen mulkku ja rasisti, en kunnioita toisen uskonnollista näkemystä tarpeeksi ja olen liikaa omien sekä vanhempieni näkemysten sokaisema..

Yksinkertainen esimerkki. Se että joku kiihottuu ja haluaa leikkiä eritteiden kanssa.. kiva hänelle mutta minulle se olisi ehdoton ei. Joku tahtoo Thaimaaseen leikkimään eläinten kanssa.. jälleen ehdoton ei. Seksuaalisissa kinkeissä on monia juttuja mitkä eivät vain sytytä minua tai mihin voisin ehkä ja teoriassa suostua tarpeeksi suuresta rahasta (maksatko miljoonan, toki, ulostan päällesi mutta en todellakaan halua seurustella kanssasi) mutta olisivat minulle muuten täysin "EI". Osa olisi muuten vain minulle täysin EI.

Ihan yksinkertainen "kiihotun siitä kun nuolen toisen saappaita" ei vaan oikeasti iske minulle yhtään. Jos toinen kiihottuu siitä että jätän hänelle kenkiäni ja hän nuolee, haistelee, juo drinkkiä niistä, harrastaa seksiä niiden kanssa, työntää niitä itseensä jne.. niin en tiedä. Itsestäni tuntuisi pahalta todistaa moista enkä luultavasti suostuisi tekemään moista edes häntä mielyttääkseen. Kyse ei siis ole vain "omasta kannasta" asiaan.

EDIT: tiedän (olen kuullut ja muistan itsekin, on siis tarjonnut itseään minulle baarissa) esim. yhden neitokaisen joka etsi miestä itselleen baareista, hänen ainoa ehtonsa oli että hän olisi halunnut susikoiransa mukaan hommiin... Tästä on jo aikaa mutta itselleni se oli vain ehdoton EI. Epäilemättä hänelle fantasia minkä halusi toteuttaa..
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä pahimpia turn-offeja ovat mielestäni nämä tekemisten ja menemisten rajoittamiset yms. Meillä on kaveriporukalla tapana kerran pari vuodessa mennä ukkoporukalla mökille eli siis syömään, juomaan,.saumomaan ja höpisemään äijien juttuja. Vaikka tämän pitäisi olla kaikille ukkojen puolisoille jo hyvin tiedossa oleva traditio, niin silti muutama vesseli aina välillä joutuu perumaan, kun kotoa ei herunut lupaa. Tuollainen paapominen, huono seksielämä ja vastaavat kyllä ainakin meikäläisen saavat miettimään eroa hyvin pian.
Tämä on kyllä käsittämätöntä ja en ymmärrä miten joku jaksaa seurustella tuollaisen ihmisen kanssa joka rajoittaa elämää noin. Sen ymmärtäisin jos joka viikonloppu olisi jotain menoa poikaporukalla, mutta tuollainen pari kertaa tai vaikkapa nyt 5-10 viikonloppuakin vuodesta pitäisi olla ihan automaatio.

Onneksi omassa kaveriporukassa ei jää mökkireissut ja muut miesten reissut koskaan väliin tuosta syystä. Joskus sitten pitää vähän sopivaa viikonloppua miettiä kun saattaa olla jotain muita menoja päällekäin.
 
Eli otetaan vaikka minut esimerkiksi. Äänestän toki, mutta ketä äänestin viimeksi? En rehellisesti muista yksilöä saati mihin puolueeseen hän kuului.
Eli jos äänestää ns. henkilöä jolla tuntui olevan fiksuja mielipiteitä sekä lupauksia ja toinen tekee samoin tuskin siitä sen suurempaa ongelmaa parisuhteessa tulee. Varsinkin jos äänestyksen jälkeenkin toisen kysyessä osaa vastata ketä äänesti mutta ei ole varma puolueesta ja se tarvitsee googlata..
Tähän sama. En edes muista mitä puoluetta olen viimeksi äänestänyt, eikä ole politiikka tullut vielä parisuhteessakaan puheeksi tässä 11 vuodessa nykyisen kumppanin kanssa. Tai on sen verran että ”olikos tänään se äänestyspäivä? Käydään matkalla kauppaan äänestämässä”.
 
Ymmärrän mitä tarkoitat mutta tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Eli jos sinulle on "keskellä oleva neutraali" mielipide asiaan mutta siippasi ajaa jompaa kumpaa ääripäätä niin jos et suoraan valehtele siitä tulee ongelma. Tämä on valitettavasti totta.
Toki tuo mitä ylempänä mainitaan pitää osittain paikkansa (en sano että vain 5% mutta kuitenkin).

Eli vaikka esim. uskonnollisuus olisi minulle ihan OK ja aika pitkälle sama niin jos toinen on 100% sitä mieltä että seksiä ei harrasteta ennen avioliittoa, ainoa syy harrastaa seksiä on lapsen hankkiminen ja kodin ulkopuolella saa liikkua vain 100% hunnutettuna niin kyllä se ihan oikeasti vaikuttaisi minuun aika paljon sekä haluuni aloittaa potentiaalinen seurustelusuhde hänen kanssaan.

Vaikka olisi miten mukava ja muuten yhteensopiva henkilö. Ehkä sitten olen mulkku ja rasisti, en kunnioita toisen uskonnollista näkemystä tarpeeksi ja olen liikaa omien sekä vanhempieni näkemysten sokaisema..

Yksinkertainen esimerkki. Se että joku kiihottuu ja haluaa leikkiä eritteiden kanssa.. kiva hänelle mutta minulle se olisi ehdoton ei. Joku tahtoo Thaimaaseen leikkimään eläinten kanssa.. jälleen ehdoton ei. Seksuaalisissa kinkeissä on monia juttuja mitkä eivät vain sytytä minua tai mihin voisin ehkä ja teoriassa suostua tarpeeksi suuresta rahasta (maksatko miljoonan, toki, ulostan päällesi mutta en todellakaan halua seurustella kanssasi) mutta olisivat minulle muuten täysin "EI". Osa olisi muuten vain minulle täysin EI.

Ihan yksinkertainen "kiihotun siitä kun nuolen toisen saappaita" ei vaan oikeasti iske minulle yhtään. Jos toinen kiihottuu siitä että jätän hänelle kenkiäni ja hän nuolee, haistelee, juo drinkkiä niistä, harrastaa seksiä niiden kanssa, työntää niitä itseensä jne.. niin en tiedä. Itsestäni tuntuisi pahalta todistaa moista enkä luultavasti suostuisi tekemään moista edes häntä mielyttääkseen. Kyse ei siis ole vain "omasta kannasta" asiaan.

EDIT: tiedän (olen kuullut ja muistan itsekin, on siis tarjonnut itseään minulle baarissa) esim. yhden neitokaisen joka etsi miestä itselleen baareista, hänen ainoa ehtonsa oli että hän olisi halunnut susikoiransa mukaan hommiin... Tästä on jo aikaa mutta itselleni se oli vain ehdoton EI. Epäilemättä hänelle fantasia minkä halusi toteuttaa..
Toki siis muiden mustavalkoinen ajattelu on ongelma pariutumisessa myös silloin kun itsellä ei tuota ole ja se torppaa näissä tapauksissa sen parisuhteen. Olet siis oikeassa.

Itse en vain murehdi (tai murehtinut) noita tapauksia ollessani sinkku, koska se on asia mihin en juuri siinä voi vaikuttaa. Se turhauttaa huomattavasti vähemmän, kun ei murehdi liikaa asioita jotka ovat omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

Itse koitan siis pitää tässä keskustelussa ajatuksen siinä, millä tavalla itse kukanenkin voisi parantaa omaa tilannettaan ja välttää sitä, että menisi yleiseksi valittamiseksi siitä, että muut ihmiset ovat tyhmiä ja heidän pitäisi muuttua jotta minun (tai laajemmin miesten) tilanne paranisi.
 
Voisin omassa elämässä sanoa esimerkkinä sen että kun olin ala-asteella tein oikein listaa siitä millaisen henkilön kanssa tulisin pariutumaan. Hiusten, silmien väri, pituus jne jne..

Mutta kun ikää tulee lisää sitä kasvua tulee myös ja tajuaa että tuollaiset listat eivät vain toimi.
Nuorena asiat näkee "mustavalkoisesti" kun tulee enemmän ikää sekä elämänkokemusta yleensä näkee asioissa myös harmaan sävyjä.
Esim. nuorena on helppo sanoa että kaikki varastaminen on väärin ja sietäisi suoraan heittää jokainen "siperiaan" ja olla vaikka 10 vuotta niin oppisivat olemaan. Sitten vanhempana tajuaa että osalla voi olla niin rankkaa taloudellisesti että he esim. varastavat vessapaperia vessasta tai vievät tamppooneita kaupasta, joku lapsi voi "varastaa" karkin tunkemalla sen suuhunsa vanhempien huomaamatta.. ..varkaus toki.
Eli ehkä oli nuorena "hieman" liian jyrkkä mielipiteissään kun vertaa johonkin narkkiin joka tappaa tyypin sixpäckin takia... Eli "varkaus" voi olla nimike mutta sen sisälle mahtuu paljon sävyjä.

Nuorena jos minulta olisi kysytty minkä väriset seinät haluan mahdolliseen tulevaisuuden talooni se olisi tietysti ollut 100% mustat ja metallimusiikkia henkiviä julisteita seinät täyteen..

Osalla aikuisistakin (iällä ei niin väliä) miehistä ja naisista tuntuu olevan myös "minä tiedän kaikesta kaiken ja olen aina oikeassa" syndrooma. Tiedän siis oikeasti henkilöitä jotka ovat sananmukaisesti esim. kun keskusteltiin ihan yleisellä tasolla vesi, tuuli jne. voimasta kotiin päästyään etsineet googlella wikipediasta vesivoimalan kuvauksen ja pakottaneet silloisen seurustelukumppaninsa kuuntelemaan kun he lukivat sen lävitse.. Neitokainen itse kertoi sen minulle ja sanoi että tätä miestä niin harmitti kun hänelle tuli tunne että saatoin tietää tuosta jotain enemmän ja hän "todisti" tälle naiselle sitten että pystyi hankkimaan tietoa tästäkin jutusta. Turha varmaan sanoa mutta tuollainen käytös oli iso osasyy miksei se suhde sitten kestänyt.

Kun seurustellessani hankin tämän nykyisen kämpän niin olin hieman varautunut (miehenä kuulen värin nimen ajattelen sitä väriä "voimakkaana" juuri kyseisenä värinä) kun kumppanini halusi että osa olohuoneen ja keittiön seinistä maalataan vihreällä ja osan makuuhuoneiden seinistä sinisellä. Luotin kuitenkin hänen makuunsa ja koska kuitenkin kämpän seinät hiottiin ja tietysti sen jälkeen maalattiin ennen tavaroiden siirtoa hän sai tehdä halunsa mukaan koska itselleni se meni enempi "ei nyt niin hirmuisesti ole mielipidettä / en voimakkaasti välitä" kategorian alle. Värisävy on aika hento ja vaalea sekä näyttää minunkin silmiini vielä päälle vuosikymmenen jälkeenkin hyvältä. Mutta JOS tätä asiaa olisi kysytty teini tai noin 20v minulta en olisi ikinä suostunut. Eli "tervettä henkistä kasvua" on syntynyt.

Toisena esimerkkinä voisin sanoa että kun herään aamusta olen hieman laiska ihminen, en jaksa tehdä puuroa (tiedän se olisi tosi nopea tehdä) vaan teen smoothien mihin tungen yleensä banaanin tai pari, kourallisen tai pari pikakaurahiutaleita, noin neljänneksen (2½dl) jogurttia, erilaisia jäisiä marjoja / hedelmiä pakastimesta (puolukkaa, mustikkaa, mansikkaa, raparperia, punaherukkaa, mustaherukkaa yms) ja juon sen aamiaiseksi ennen töihin lähtöä. Mikäli sitä jää laitan lopun jääkaappiin ja syön/juon sen illasta.

Nuorena en olisi voinut vähempää välittää "terveellisestä pupun ruuasta" vaan olisin voinut vetää mikron kautta palan makkaraa tai jopa halvan saarioisten pizza lätyn tms. Jos joku kaverini olisi kertonut 90-luvulla että söi puuroa tai jotain hedelmää aamusta olisin nauranut ja vitsinä kysynyt "ootko joku homo vai?" tms..

Toki "terve henkinen kasvu" tarkoittaa myös sitäkin että oppii hyväksymään omat virheensä (varsinkin sellaiset mille ei voi mitään) ja ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen. Hyväksyy myös niitä virheitä naisissa ja kavereissakin. Nämä erot kuitenkin ovat sellaisia että jotkut tykkäävät ja jotkut inhoavat. Jollakin nyt vain on esim. kiharat hiukset kun toisella ne ovat suorat ja jollain tulee kaljua jo reilun 20v iässä jne.. (Sama koskee monia muitakin juttuja, pituus, silmien väri, onko/kasvaako karvoitusta [parta jne] vai eikö jne)

Taneli tuossa aiemmin avasikin sitä mitä hain tuolla terveellä henkisellä kasvulla. Laskisin samaan kategoriaan sen, että osaa myös suhtautua naisiin asiallisesti, myöskin silloin kun tulee pettymyksiä parisuhteessa tai sen etsimisessä. Tämä on yllättävän suuri ongelma, eikä toki pelkästään miehien ongelma.

Niin, jotain tuollaista termin sanakirjamerkitys varmaan tarkoittaakin. Ongelmaksi vain tulee se, ettei se näissä keskusteluissa näytä usein merkitsevän tuota. Yllättävän monet vaan alkaa mylvimään ja soittamaan suuta, jos ei ole 100% sitä mieltä että kaikki on vain ja ainoastaan itsestä kiinni, tai jos *gasp* sanoo että osa ongelmista tosiaan voisi johtua naisistakin. Mutta on täällä ollut nyt ihan hyviäkin kirjoituksia, esim. @zaneislandd on viime aikoina vääntänyt täällä rautalankaa asioista, jotka on vissiin monille yllättävän vaikeita tajuta. :thumbsup:

Sivuhuomautuksena sen verran että vessapaperin pölliminen on lähinnä tyhmää, ei siinä säästä juuri mitään. Suomessa toimeentulotukikin on tarpeeksi hyvä, että rahan pitäisi riittää ihan hyvin tuollaisiin arjen asioihin.
 
Niin, jotain tuollaista termin sanakirjamerkitys varmaan tarkoittaakin. Ongelmaksi vain tulee se, ettei se näissä keskusteluissa näytä usein merkitsevän tuota. Yllättävän monet vaan alkaa mylvimään ja soittamaan suuta, jos ei ole 100% sitä mieltä että kaikki on vain ja ainoastaan itsestä kiinni, tai jos *gasp* sanoo että osa ongelmista tosiaan voisi johtua naisistakin. Mutta on täällä ollut nyt ihan hyviäkin kirjoituksia, esim. @zaneislandd on viime aikoina vääntänyt täällä rautalankaa asioista, jotka on vissiin monille yllättävän vaikeita tajuta. :thumbsup:

Sivuhuomautuksena sen verran että vessapaperin pölliminen on lähinnä tyhmää, ei siinä säästä juuri mitään. Suomessa toimeentulotukikin on tarpeeksi hyvä, että rahan pitäisi riittää ihan hyvin tuollaisiin arjen asioihin.
Hyvin harva asia on pelkästään itsestä ikinä kiinni elämässä. Silloin kun asiaan liittyy muita ihmisiä, se ei ole ikinä vain itsestä kiinni.

Mutta asioiden todennäköisyyksiin voi vaikuttaa hyvinkin suuresti, vaikka mitään täydellistä varmuutta ei voikaan saada. Tämä toimii niin todennäköisyyden parantamista, mutta myös oman pariutumistodennäköisyyden vetämistä käytännössä nollaan.

Ja parisuhteista puhuttaessa mukana on aina vähintään kaksi ihmistä, joten pariutumishaasteet (tai parisuhteen haasteet), ovat aina yhdistelmä molemmista osapuolista. Sinällään tuo on mielenkiintoinen keskustelu tuokin ja asian ymmärtäminen on ihan terve etappi henkistä kasvua, mutta edelleenkin jos pohtii sitä, miksi miehillä on hankala löytää kumppania, niin korjausehdotukset on järkevämpi kohdistaa miehiin. Tai niihin, ketkä kokevat parisuhteen löytymisen olevan ongelma.

Tässä siis kannattaa pitää mielessä mikä on tavoite. Jos tavoitteena olisi löytää itselle parisuhdetta, ei kannata keskittyä siihen, millä tavoilla kaikkien muiden pitäisi muuttua, koska siitä ei ole tavoitteen kannalta käytännössä mitään hyötyä. Ja koska tämä lienee kuitenkin sangen miesvaltainen foorumi, niin keskittyminen asioihin joissa naisten pitäisi muuttua tms. menee hyvin äkkiä täysin hyödyttömäksi ja potentiaalisesti jopa haitalliseksi.
 
Hyvin harva asia on pelkästään itsestä ikinä kiinni elämässä. Silloin kun asiaan liittyy muita ihmisiä, se ei ole ikinä vain itsestä kiinni.

Mutta asioiden todennäköisyyksiin voi vaikuttaa hyvinkin suuresti, vaikka mitään täydellistä varmuutta ei voikaan saada. Tämä toimii niin todennäköisyyden parantamista, mutta myös oman pariutumistodennäköisyyden vetämistä käytännössä nollaan.

Ja parisuhteista puhuttaessa mukana on aina vähintään kaksi ihmistä, joten pariutumishaasteet (tai parisuhteen haasteet), ovat aina yhdistelmä molemmista osapuolista. Sinällään tuo on mielenkiintoinen keskustelu tuokin ja asian ymmärtäminen on ihan terve etappi henkistä kasvua, mutta edelleenkin jos pohtii sitä, miksi miehillä on hankala löytää kumppania, niin korjausehdotukset on järkevämpi kohdistaa miehiin. Tai niihin, ketkä kokevat parisuhteen löytymisen olevan ongelma.

Tässä siis kannattaa pitää mielessä mikä on tavoite. Jos tavoitteena olisi löytää itselle parisuhdetta, ei kannata keskittyä siihen, millä tavoilla kaikkien muiden pitäisi muuttua, koska siitä ei ole tavoitteen kannalta käytännössä mitään hyötyä. Ja koska tämä lienee kuitenkin sangen miesvaltainen foorumi, niin keskittyminen asioihin joissa naisten pitäisi muuttua tms. menee hyvin äkkiä täysin hyödyttömäksi ja potentiaalisesti jopa haitalliseksi.

Nyt oli niin tyhjentävä kommentti, että koko ketjun vois oikeestaan päättää tähän. Bravo!
 
Hyvin harva asia on pelkästään itsestä ikinä kiinni elämässä. Silloin kun asiaan liittyy muita ihmisiä, se ei ole ikinä vain itsestä kiinni.

Mutta asioiden todennäköisyyksiin voi vaikuttaa hyvinkin suuresti, vaikka mitään täydellistä varmuutta ei voikaan saada. Tämä toimii niin todennäköisyyden parantamista, mutta myös oman pariutumistodennäköisyyden vetämistä käytännössä nollaan.

Ja parisuhteista puhuttaessa mukana on aina vähintään kaksi ihmistä, joten pariutumishaasteet (tai parisuhteen haasteet), ovat aina yhdistelmä molemmista osapuolista. Sinällään tuo on mielenkiintoinen keskustelu tuokin ja asian ymmärtäminen on ihan terve etappi henkistä kasvua, mutta edelleenkin jos pohtii sitä, miksi miehillä on hankala löytää kumppania, niin korjausehdotukset on järkevämpi kohdistaa miehiin. Tai niihin, ketkä kokevat parisuhteen löytymisen olevan ongelma.

Tässä siis kannattaa pitää mielessä mikä on tavoite. Jos tavoitteena olisi löytää itselle parisuhdetta, ei kannata keskittyä siihen, millä tavoilla kaikkien muiden pitäisi muuttua, koska siitä ei ole tavoitteen kannalta käytännössä mitään hyötyä. Ja koska tämä lienee kuitenkin sangen miesvaltainen foorumi, niin keskittyminen asioihin joissa naisten pitäisi muuttua tms. menee hyvin äkkiä täysin hyödyttömäksi ja potentiaalisesti jopa haitalliseksi.

No siitä huolimatta on ihan yhtä tyhjän kanssa lässyttää esim. jostain suihkussa käymisen kaltaisista itsestäänselvyyksistä. :D Ja vaikka olisi ns. tavoitteellinen lähestymistapa asiaan, siltikin joskus on peiliin tuijottamisen sijaan hyvä ymmärtää sitä oman pään ulkopuolista todellisuutta. Jos ei muuten niin siksi ettei keskity epäoleellisuuksiin. Vai meinaatko että se lähinnä pilaa itsetunnon, ja sopiva itsepetos toimii siksi paljon paremmin? :think:
 
No siitä huolimatta on ihan yhtä tyhjän kanssa lässyttää esim. jostain suihkussa käymisen kaltaisista itsestäänselvyyksistä. :D Ja vaikka olisi ns. tavoitteellinen lähestymistapa asiaan, siltikin joskus on peiliin tuijottamisen sijaan hyvä ymmärtää sitä oman pään ulkopuolista todellisuutta. Jos ei muuten niin siksi ettei keskity epäoleellisuuksiin. Vai meinaatko että se lähinnä pilaa itsetunnon, ja sopiva itsepetos toimii siksi paljon paremmin? :think:
Minä olen koittanut tuoda sangen montaa eri tapaa esille, miten tosiaan omiin todennäköisyyksiin voi vaikuttaa ja suihkussa käymisen tyyliset asiat ovat sellaisia, joihin en edes vaivautuisi.

Oman pään ulkopuolisen todellisuuden ymmärtäminen auttaa toki hahmottamaan sitä, millä tavalla voisi omaa tilannettaan koittaa parantaa (ja tämä on edelleen sitä, mitä olen koittanut tuoda esille omilla esimerkeilläni).

Haitallisuudella tarkoitan sitä, että jos on vahvasti miesvaltainen foorumi, jossa keskustelu painottuu siihen, mitä naisissa on vialla parisuhteiden osalta, keskustelu valuu helposti incel tasolle, mikäli keskusteluun ei tuoda aktiivisesti muita näkökulmia. Ja tämä on se, mikä tekee keskustelusta haitallista, jos osallistujat eivät pohdi aktiivisesti ja monelta eri kannalta tilanteeseen vaikuttavia asioita.

Itsepetos on sinun omaa tuotostasi keskusteluun ja minä olen puhunut sitä vastaan. Itsepetos ei ole tervettä henkistä kasvua (ei oikeastaan mitään henkistä kasvua). Se henkinen kasvu on sitä, että oppii olemaan tyytyväinen ja iloinen elämästään myös ilman parisuhdetta tai itsepetosta. Itsepetosta pitäisin itse ihan haitallisena toimintatapana myös.

Enkä koita väittää, että mainitsemani keinot tilanteen muuttamiseksi olisivat välttämättä mitenkään helppoja tapoja. Ne ovat siltikin niitä, joiden avulla on mahdollista saada selkeästi parannettua tilannetta, varsinkin verrattuna naisten mollaamiseen tai ajatukseen, että "pitää hankkia miljoonaomaisuus ja nuoren Arnoldin ruumiinrakenne, jotta olisi mitään mahdollisuuksia."
 
Minä olen koittanut tuoda sangen montaa eri tapaa esille, miten tosiaan omiin todennäköisyyksiin voi vaikuttaa ja suihkussa käymisen tyyliset asiat ovat sellaisia, joihin en edes vaivautuisi.

Oman pään ulkopuolisen todellisuuden ymmärtäminen auttaa toki hahmottamaan sitä, millä tavalla voisi omaa tilannettaan koittaa parantaa (ja tämä on edelleen sitä, mitä olen koittanut tuoda esille omilla esimerkeilläni).

Haitallisuudella tarkoitan sitä, että jos on vahvasti miesvaltainen foorumi, jossa keskustelu painottuu siihen, mitä naisissa on vialla parisuhteiden osalta, keskustelu valuu helposti incel tasolle, mikäli keskusteluun ei tuoda aktiivisesti muita näkökulmia. Ja tämä on se, mikä tekee keskustelusta haitallista, jos osallistujat eivät pohdi aktiivisesti ja monelta eri kannalta tilanteeseen vaikuttavia asioita.

Itsepetos on sinun omaa tuotostasi keskusteluun ja minä olen puhunut sitä vastaan. Itsepetos ei ole tervettä henkistä kasvua (ei oikeastaan mitään henkistä kasvua). Se henkinen kasvu on sitä, että oppii olemaan tyytyväinen ja iloinen elämästään myös ilman parisuhdetta tai itsepetosta. Itsepetosta pitäisin itse ihan haitallisena toimintatapana myös.


Juuri sinä et olekaan selittänyt suihkussa käymisestä, mutta aika yleistä tuollainen aivoton nollapostaus on tässä ketjussa. Ehkä tulkitsin sun viestit väärin, mutta sullakin on sellainen "keskittykää itseenne" -viesti havaittavissa, mikä ainakin osalla vaikuttaa menevän itsepetoksen tai todellisuuden kieltämisen tasolle.

Kovin pitkälle menevä naisten mollaaminen ei toki ole hyvän maun mukaista, mutta on heidänkin sekoiluilleen tervettä nauraa jonkin verran. :)


Enkä koita väittää, että mainitsemani keinot tilanteen muuttamiseksi olisivat välttämättä mitenkään helppoja tapoja. Ne ovat siltikin niitä, joiden avulla on mahdollista saada selkeästi parannettua tilannetta, varsinkin verrattuna naisten mollaamiseen tai ajatukseen, että "pitää hankkia miljoonaomaisuus ja nuoren Arnoldin ruumiinrakenne, jotta olisi mitään mahdollisuuksia."

Juu, tämä on toki ihan täysin totta. Ei seuran saamiseen tarvita omaisuutta tai kovinkaan paljoa ulkonäköä. Supliikista, itsevarmuudesta ja aktiivisuudestahan se on kiinni.
 
sullakin on sellainen "keskittykää itseenne" -viesti havaittavissa

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan

Mitä muuta tässä voi tehdä? Ei ne naiset sillä muutu suopeiksi, että täällä päivät pääksytysten valitetaan miten ne on ihan liian nirsoja ja läskejä.
 
Mitä muuta tässä voi tehdä? Ei ne naiset sillä muutu suopeiksi, että täällä päivät pääksytysten valitetaan miten ne on ihan liian nirsoja ja läskejä.
Se, että asioista puhutaan suoraan ja tosiasiat tunnustetaan on aina hyväksi, koska yhteiskunnan tasolla on vielä paljon sitä, ettei yhtään haluta myöntää eikä tiedostaa mikä on homman nimi.

Sen sijaan jopa syytetään miehiä siitä, etteivät ole tarpeeksi korkeakoulutettuja kelvatakseen naisille ynnä muuta paskaa. Tai ovat "toksisesti maskuliinisia" ja joka tapauksessa vääränlaisia. Eli vika on aina miehessä.
 
Se, että asioista puhutaan suoraan ja tosiasiat tunnustetaan on aina hyväksi, koska yhteiskunnan tasolla on vielä paljon sitä, ettei yhtään haluta myöntää eikä tiedostaa mikä on homman nimi.

Sen sijaan jopa syytetään miehiä siitä, etteivät ole tarpeeksi korkeakoulutettuja kelvatakseen naisille ynnä muuta paskaa. Tai ovat "toksisesti maskuliinisia" ja joka tapauksessa vääränlaisia. Eli vika on aina miehessä.
Toisaalta taas, kenen kannalta tilanne on ongelma? Miesten/poikien? Naisten/tyttöjen? Yhteiskunnan?

Lähtökohtaisestihan kyseessä on yksilötason ongelma ja tällöin ongelmaa kannattaa pyrkiä korjaamaan yksilötasolla. Ja jos kovin moni nainen ei koe parisuhteen puuttumista suoranaisena ongelmana, tai ainakaan samassa mittakaavassa kuin miehet, niin muutosten pitäisikin lähteä miesten puolelta.

Jos kyseessä on yhteiskunnan ongelma, niin tämä on sitten tasoa "No näinhän se on. Harmi, mutta koittakaa pärjäillä", koska tämä ei ole mikään, mitä yhteiskunta voisi korjata. Tai aina voi toki yrittää mielipideilmastoa muuttaa siihen suuntaan, että naiset laskisivat kriteereitään, mutta se on toisaalta sen verran pitkä polku, että se ei juurikaan auttaisi ketään, joka tämän kokee tällä hetkellä ongelmana.

Tieteellisestä näkökulmasta asiaa voisi tosiaan tutkia ja hakea niitä tilannetta selittäviä asioita. Sieltä voidaan todeta, jos nuoremmissa ikäpolvissa on suurta heittoa ihmismäärissä sukupuolten välillä, mutta ei sieltäkään taas mitään apua saada itse tilanteen parantamiseen. Ei ainakaan silloin, kun naiset/tytöt toteavat elävänsä parempaa elämää yksin kuin mitä kokisivat saavansa miesten kanssa eläessään, mikäli miehissä ei tapahdu muutosta.

Sinällään naisvaltaisella keskustelualueella minulla olisi keskustelussa erilaiset painopisteet, koska pohtisin tilannetta täysin eri näkökulmasta. Siellä toisaalta olisin myös huomattavasti heikommalla pohjalla, koska en pystyisi tuomaan mitään oikeaa omakohtaista kokemusta naisten pariutumisen haasteista ja mahdollisesti tilannetta helpottavista toimenpiteistä yksilötasolla.
 
Juuri sinä et olekaan selittänyt suihkussa käymisestä, mutta aika yleistä tuollainen aivoton nollapostaus on tässä ketjussa. Ehkä tulkitsin sun viestit väärin, mutta sullakin on sellainen "keskittykää itseenne" -viesti havaittavissa, mikä ainakin osalla vaikuttaa menevän itsepetoksen tai todellisuuden kieltämisen tasolle.

Kovin pitkälle menevä naisten mollaaminen ei toki ole hyvän maun mukaista, mutta on heidänkin sekoiluilleen tervettä nauraa jonkin verran. :)

Juu, tämä on toki ihan täysin totta. Ei seuran saamiseen tarvita omaisuutta tai kovinkaan paljoa ulkonäköä. Supliikista, itsevarmuudesta ja aktiivisuudestahan se on kiinni.
Noista kolmesta viimeisestä varmaan tuo supliikkiosio menee sellaiseen, että se on oikeasti hankala kuvio enkä lähtisi hokemaan, että harjoitelkaa.

Itsevarmuus on toki sellainen, mitä tulee itsessään kun saa sitä minun peräänkuuluttamaa tervettä henkistä kasvua edistettyä. Ei taas mikään automaatio tai helppo, mutta ei myöskään mitenkään mahdotonta.

Ja kyllä, minulla on viestinä se keskittykää itseenne, koska se on oikeastaan se ainoa tapa miten yksilö voi omaa tilannettaan parantaa. Ei sitä oikein muutkaan tee (paitsi se perseilevät miehet, jotka saavat kaikki muut näyttäytymään vähän paremmassa valossa, kunhan eivät aiheuta liikaa tympääntymistä miehiin yleensä).
 
Ja kyllä, minulla on viestinä se keskittykää itseenne, koska se on oikeastaan se ainoa tapa miten yksilö voi omaa tilannettaan parantaa.
Loogisesti ajatellen sitä voisi helposti tulla tuohon lopputulokseen.

Ongelma tässä on se jos myöntää, että omia todennäköisyyksiä voisi parantaa niin ei voi samaan aikaa olla sitä mieltä, että kaikki vika on niissä typerissä naisissa. Jos kaikki vika on naisissa, niin oma pääty on niinsanotusti automaattisesti täysin puhdas. Jos menee lipsauttamaan, että omaan pariutumiseen voi vaikuttaa, eikä silti pariudu niin asioita mihin voi vaikuttaa joutuu ikävästi etsimään näppiksen ja tuolin väliltä. Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että vain tuota ehkä hieman henkisesti kivuliasta tietä pitkin se muutos tulee jos on tullakseen, mutta toisaalta eihän tässä tiedä jos vaikka vanhoilla päivillä itsekin joutuisi vielä markkinoille niin parempihan näitä vastaan on kilpailla.

Tämä ketjuhan kulminoituu täysin tuohon, että pohditaan tasaisin väliajoin, että miksi ihmeessä ne naiset ovat niin tunteen vallassa olevia lihavia höppänöitä, (kun ei tule minun kaltaista laatusonnia kotisohvalta hakemaan parisuhteeseen ja suoraan perhettä perustamaan.) Yleisesti vaikuttaa, että osalla kokemukset puuttuvat siitä ekasta viikonloppua pidemmästä 'harjoittelusuhteestakin' Samaan aikaa ei pystytä myöntämään sitä 'tosiasiaa' että jos ei pysty vaikka naisia katsomaan silmiin puhuessa ja hymyilemään, niin pelkästään tuota muuttamalla omat mahdollisuudet nousisi reilusti nollan yläpuolelle.

Kertoo myös aika paljon kyllä itsestään jos henkinen kasvu nähdään synonyyniminä itsepetokselle... Toisaalta henkinen stagnaatio ja itsepetos ovat paljon helpompia asioita kaikille, kuin henkinen kasvu. Noin niinkuin yleisesti suomenkielessä sanoisin, että henkisen kasvun hyvänä vastakohtana toimisi juurikin esimerkiksi itsepetos.
 
Jos kyseessä on yhteiskunnan ongelma, niin tämä on sitten tasoa "No näinhän se on. Harmi, mutta koittakaa pärjäillä", koska tämä ei ole mikään, mitä yhteiskunta voisi korjata. Tai aina voi toki yrittää mielipideilmastoa muuttaa siihen suuntaan, että naiset laskisivat kriteereitään, mutta se on toisaalta sen verran pitkä polku, että se ei juurikaan auttaisi ketään, joka tämän kokee tällä hetkellä ongelmana.
Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma ja on ollut jo pitkään. Nimenomaan jos yhteiskunnassa on vähemmän kohtaamisia, niin silloin myös todennäköisyys laskee sille, että sopiva kumppani osuu kohdalle. Tässä topicissa nyt korostuu ääripäät, mutta väittäsin todellisuudessa olevan paljon niitä joilla asia ei hallitse elämää, ja parisuhteesta ajatellaan että sellanen tulee jos tulee. Eli loppuviimeksi ainut suuri häviäjä on yhteiskunta mihin ei synny lapsia. Yksinäiset miehet ja naiset elää mukavan elämän ja käyttää sitten aikansa johonkin muuhun kuin lasten kasvattamiseen ym.
 
Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma ja on ollut jo pitkään. Nimenomaan jos yhteiskunnassa on vähemmän kohtaamisia, niin silloin myös todennäköisyys laskee sille, että sopiva kumppani osuu kohdalle.
Mitä sen "yhteiskunnan" pitäisi aktiivisesti tehdä että niitä kohtaamisia tulee enemmän?
 
Mitä sen "yhteiskunnan" pitäisi aktiivisesti tehdä että niitä kohtaamisia tulee enemmän?
En tiedä. sanoin vaan että tämä on yhteiskunnallinen ongelma. En oikeastaan edes tiedä, onko siihen olemassa järkevää ja poliittisesti mahdollista yhteiskunnallista ratkaisua. Monenlaiset kannustukset lasten tekemiseen ja pariutumiseen ovat mun tietääkseni olleet aika heikkoja vaikutuksiltaan, tai sitten niiten kannustinten on pitänyt olla jotain valtavaa.
 
Yksinäiset miehet ja naiset elää mukavan elämän ja käyttää sitten aikansa johonkin muuhun kuin lasten kasvattamiseen ym.
Yksinäisiä/sinkkuja miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia. Lasten teko tai tekemättömyys on muutenkin enemmän naisista kuin miehistä kiinni.

Mitä sen "yhteiskunnan" pitäisi aktiivisesti tehdä että niitä kohtaamisia tulee enemmän?
Asia on mainittu ehkä 20 kertaa ennenkin tässä säikeessä, mutta ratkaisu on naisten tuottaminen Suomeen systeemin eli valtion ulkopuolelta.

Nollasummapelissä voidaan jäädä voitolle vain, jos yhtälön toiselle puolelle saadaan lisää plussaa...
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta taas, kenen kannalta tilanne on ongelma? Miesten/poikien? Naisten/tyttöjen? Yhteiskunnan?

Lyhyellä tähtäimellä varmaan kaikkien.
Miehet eivät löydä seurustelusuhta. Naiset löytävät irtoseuraa mutta eivät seurustelusuhteita ja heidän rimansa voi olla alussa aivan liian korkealla. Yhteiskunta ei saa lisää lapsia ja syntyvyys laskee.

Pelkästään seurustelu ei sinänsä riittäisi vaan ongelmaksi nousee se että lasten saamisesta on tehty liian vaativaa, liian rankaisevaa ja kallista.

Se katkaisee varsinkin naisen urakehityksen ja yleensä sitä lasta aletaan hannkimaan vasta kun on seurusteltu tarpeeksi pitkään ja perinteisesti hankittu ne muutama asunto (ensin mihin muutetaan yhdessä ja sitten se hieman isompi missä se lapsikin mahtuisi kasvamaan) jolloin helposti ollaan tilanteessa että joko ehditään erota tai sitten nainen ei biologisesti enää olekaan se noin 20v parhaassa lapsentekoiässä oleva vaan ehkä jopa lähempänä 40v vakaasti työssään edistynyt ja avioliitossa hyvässä kohdassa oleva mutta se lapsen saaminen.. maksimissaan yksi jos sitäkään.

Toisaalta paluu entiseen tuskin houkuttelee kovin monia missä kutakuinkin ala-asteen opinnot riittäisivät ja elämä olisi lähinnä työtä ja vanhempien auttamista. Muuttoa maalle missä yhdessä maatilassa asuisi useampi sukupolvi ja lapset tekisivät töitä vanhempien rinnalla, vanhukset hoitaisivat nuoria lapsia ja aikuiset taas vanhuksia..
 
Asia on mainittu ehkä 20 kertaa ennenkin tässä säikeessä, mutta ratkaisu on naisten tuottaminen Suomeen systeemin eli valtion ulkopuolelta.
Eli jos Erkki etsii puolison ulkomailta, sen saamista Suomeen pitäisi helpottaa yhteiskunnan tuella? Lisää maahanmuuttoa? Vai että joku "Ville" pistetään scouttaamaan ulkomaille valden rahoilla maahantuotettavia morsiamia?
 
Se katkaisee varsinkin naisen urakehityksen ja yleensä sitä lasta aletaan hannkimaan vasta kun on seurusteltu tarpeeksi pitkään ja perinteisesti hankittu ne muutama asunto (ensin mihin muutetaan yhdessä ja sitten se hieman isompi missä se lapsikin mahtuisi kasvamaan) jolloin helposti ollaan tilanteessa että joko ehditään erota tai sitten nainen ei biologisesti enää olekaan se noin 20v parhaassa lapsentekoiässä oleva vaan ehkä jopa lähempänä 40v vakaasti työssään edistynyt ja avioliitossa hyvässä kohdassa oleva mutta se lapsen saaminen.. maksimissaan yksi jos sitäkään.
Me old school, but...
Tätä tutkinto- ja urakehityspainottieistä maailmaa en ymmärrä ollenkaan. Oma arvomaailma ainakin painottuu enemmän muualle ja työelämässä varsinkin näyttöihin niiden muodollisten pätevyyksien sijaan.
 
Eli jos Erkki etsii puolison ulkomailta, sen saamista Suomeen pitäisi helpottaa yhteiskunnan tuella? Lisää maahanmuuttoa? Vai että joku "Ville" pistetään scouttaamaan ulkomaille valden rahoilla maahantuotettavia morsiamia?
Konstit on monet, mutta tuollainen tuonnin tukeminen on yksi konsti ja kokonaisuudessa toimivampi konsti on se, että tarjotaan sopivien kulttuurien naisille eräänlaista "vihreää korttia" ja mahdollisuutta tulla itse Suomeen helpoin ehdoin. Lisäksi humanitäärisessä maahanmuutossa pitäisi suosia naisia niin paljon kuin mahdollista. Se on järkevää ihan jo sen humanitäärisen maahanmuutonkin kannalta... Ei nuoret miehet yleensä ole niitä suurimmassa hädässä olevia.
 
Itse sanoisin että olen ehkä 4 tai 4.5/5 noin ulkonäöllisesti. Olen mukava ja kohtuullisen älykäs. Tykkään tehdä ruokaa ja urheilen. Silti oli joskus aikoinaan jännittävää olla tinderissä, milloin se nyt julkaistikkaan. Alkuaikoina kuitenkin.

Baarista sai ihan riittäväst yhden illan seuraa kun sitä tarvitsi ja silti olin ehkä 9v yksin toisen vakavan neidin jälkeen, kunnes löytyi vaimo. Miun rakas .

Lähinnä vaan ajattelen että hirveä pakotus löytää joku. Jos ei viihdy yksin omassa itsemurhakuutiossa niin miten sitten toisen kanssa. Onko se elämä sen parempaa? Tarviiko sitä pimppaa? Omalla kädellä pärjää pitkälle, koska tiedän.

edit. Itsellä oli siis vuosien mittaan neitejä jotka olisivat helunneet seksiä. Minulle tuli olo että takertuu enkä jaksanut. Josta tuo oma käsi.
 
Viimeksi muokattu:
Lähinnä vaan ajattelen että hirveä pakotus löytää joku. Jos ei viihdy yksin omassa itsemurhakuutiossa niin miten sitten toisen kanssa. Onko se elämä sen parempaa? Tarviiko sitä pimppaa? Omalla kädellä pärjää pitkälle, koska tiedän.
Joo, näin olisin voinut sanoa joskus -95. Mutta 30 vuoden parisuhteen jälkeen sanon, että tarvii pimppaa ja elämä on parempaa oman rakkaan kanssa. Oma käsi on se viimeinen oljenkorsi.
 
Joo, näin olisin voinut sanoa joskus -95. Mutta 30 vuoden parisuhteen jälkeen sanon, että tarvii pimppaa ja elämä on parempaa oman rakkaan kanssa. Oma käsi on se viimeinen oljenkorsi.
Mikä siinä runkkaamisessa nyt niin ikävää? Pornoa löytyy joka tuutista niin että kaikille varmasti oma kategoria. Senkus vetäsee sen 5min tumppuun ja kohti uusia haasteita, vaimoa voi silti rakastella.

edit. Itseasiassa vaimo kysyi että mille runkkaan :D Noh itse pääsin helpolla koska ihan hetero porno on miun juttu. Voin kyllä kuvitella jos joku transu perseeseen pano kiinnostaa niin hetki pitäisi miettiä mitä kerron vaimolle.
 
Mikä siinä runkkaamisessa nyt niin ikävää? Pornoa löytyy joka tuutista niin että kaikille varmasti oma kategoria. Senkus vetäsee sen 5min tumppuun ja kohti uusia haasteita, vaimoa voi silti rakastella.
No, tämä on varmaan case by case. Sinkkuna ehkä "välttämätön paha". Mutta parisuhde ei mielestäni ole OK, jos tarpeita joutuu tyydyttämään kädellä.
 
Joo, näin olisin voinut sanoa joskus -95. Mutta 30 vuoden parisuhteen jälkeen sanon, että tarvii pimppaa ja elämä on parempaa oman rakkaan kanssa. Oma käsi on se viimeinen oljenkorsi.
Hyvässä parisuhteessa varmaankin noin, mutta aika moni parisuhde nykyisin on ilmeisen huono koska päätyy eroon. Jos ihminen nyt on yksin ja sattuiskin löytämään parisuhteen, mitään takeita ei siitä ole että se parisuhde olisi mitenkään automaattisesti hyvä (vaikka aika monilla tällänen harha on). Oma nykyinen sinkkutilanne on ihan jees, mutta todennäkösesti asiat olisi paremmin jos olisi hyvä parisuhde, mutta huonommin jos huono, tai eroaminen. Pahimpia taitaa olla sellaset kiikunkaakun tilanteet, ettei oikeen tiedetä pitäskö jatkaa vai ei. Moni tommosissakin tuntuu roikkuvan.
 
Sen sijaan jopa syytetään miehiä siitä, etteivät ole tarpeeksi korkeakoulutettuja kelvatakseen naisille ynnä muuta paskaa. Tai ovat "toksisesti maskuliinisia" ja joka tapauksessa vääränlaisia. Eli vika on aina miehessä.

Tai syytellään naisia siitä että ovat liian nirsoja ja lisäksi läskejä tai muuta paskaa. Vika siis on naisissa? Tällainen ajattelutapa ei tietenkään johda muuhun kuin katkeroitumiseen.

Mietin tuota "supliikkimies" asiaa. En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani ja olen jo elämän ehtoopuolellakin :D mutta itselleni ei mitkään helppoheikit oo koskaan kolahtaneet. Tottakai sellaiset saa helpommin huomiota kun uskaltavat matalalla kynnyksellä jututtaa naisia, ja silloinhan todennäköisyydet on, että sieltä joku tarttuu matkaan vs jos ei mene jututtamaan ketään. Mutta monenlaiset miehet on viehättäviä eikä pieni takeltelu tai ujous oo musta ollenkaan huono asia. Parempi niin kuin jotkut maailmanomistajan elkeet, jos valita pitäisi. :hmm:
 
Mutta tosiasiat voisi silti myöntää niiden kieltämisen sijaan. :kahvi:

Tottakai. Tilanne on vaikea kaikille ja sillon on helppo syytellä muita. Kyllä tähän minustakin olis kiva keksiä joku ratkaisu, mutta pariutuminen on asia jota ei enää nyky-yhteiskunnassa voi ylhäältäpäin pakottaa oikeen mitenkään.
 
Täällä onkin useaan otteeseen hyvin tuotu esiin, että voi olla, että yhteiskunnassa on jotain vikoja ja niitä voinee nähdä myös kumppaniehdokkaissa, mutta kumpaankaan ei yksilötasolla voi ihan hirveästi vaikuttaa ja jos ulkoistaa kaikki pariutumisen haasteet muihin, niin silloin todennäköisesti jää yksin, koska ainoa tehokas keino parantaa omaa markkina-arvoa parisuhdemarkkinoilla, on muuttaa jotain itsessä. Se on sitten lottoamista, jos vanhalla habituksellasi, joka on johtanut sinut tilanteeseen, jossa olet yksin, että sen perusteella löytäisit kumppania rinnallesi. Eli vaikka se ikävältä kuulostaisi, niin parhaat lähtökohdat muuttaa tilannetta, on muuttamalla itseäsi ja/tai käytöstäsi.

Itsepetoksesta puhuminen tässä yhteydessä kuulostaa ennemminkin siltä, että muutos tapahtuisi teeskentelemällä, eli et itsekään usko siihen muutokseen, jota olet tekemässä, vaan se on päälleliimattua ja epäaitoa. Tällainen asiaan suhtautuminen kuitenkin näkyy yleensä läpi ja tekee ihmisestä entistä epähaluttavamman. Ei ketään kiinnosta seurustella ihmisen kanssa, joka valehtelee itselleen ja muille. Se on vähän kuin alkoholisti menisi katkaisuhoitoon ja olettaisi, että ne temput siellä hoidossa itseisarvona korjaisivat alkoholiongelman, ilman että henkilö itse laittaa asiaan tikkua ristiin. Käytännössä alkoholismi jatkuu heti hoidon päätyttyä, koska henkilö ei itse ottanut muutosta tosissaan. Eli itsepetos tarkoittaa tässä kontekstissa, että henkilö ei ole aidosti valmis muuttamaan itseään ja usko muutokseen, vaan se on väline "huijata" itseään ja kenties muita, jotta nykyinen tilanne paranisi, ilman oikeaa työtä ja panostusta asiaan.

Kuten tiedämme, kaikilla miehillä ei ole vakavia ongelmia parisuhteiden muodostuksessa, mutta heistäkin harvalla syy kumppanin löytymiseen tuskin on 5/5 ulkonäkö, paksu lompakko tai jokin muu hyvin erityinen markkina-arvoa kasvattava seikka. Suurin osa lienee ihan tavanomaisia miehiä. Mutta kun parisuhdemarkkinoilla syntyy olosuhteista johtuvia vinoumia, ääripäät korostuvat. Ja ääripäillä on yleensä voimakkain ääni, joka kuuluu kauas. Jos itse kokee, että yhteiskunnassa on perustavanlaatuista vikaa, niin sitä vikaa kannattaa ehkä ryhtyä silloin etsimään itsesään ensiksi, eikä ulkoistaa ongelmaa muille. Koska kaikilla muilla ei selvästikään ole samoja haasteita, niin silloin jokin asia itsessä on sellainen, joka ehkä kaipaisi kehittämistä.

Toki yhteiskunnassakin on tänä päivänä kaikenlaisia ilmiöitä, joilla on voinut olla haitallinen vaikutus parisuhteiden muodostumiseen ja ylipäätään kohtaamisiin. Kuten taisin tänne aiemmin kirjoittaa, niin oma subjektiivinen näkemykseni asiaan on, että yhteiskunnassamme ihmisten kyky tehdä päätöksiä, ottaa vastuuta ja ottaa riskejä on supistunut entisaikoihin nähden selvästi. Kun ei uskalleta tehdä päätöksiä ja kantaa niiden seurauksia (vaikka tämäkin on tosiasiassa päätös), niin moni asia jää elämässä näkemättä ja kokematta. Esimerkiksi vinoutunut ajatus siitä, että ei osata hankkia kumppania, koska se vaatisi sitoutumista ja panostamista henkilöön, joka ei välttämättä "olekaan se oikea". Tai kyvyttömyytenä sitoutua, koska sen pelätään vievän jotain nykyisestä elämästä. Tai keksitään miljoona ja yksi "hyvää syytä", miksi lapsia ei kannata juuri nyt hankkia. Mutta tämän keskusteluketjun näkökulmasta ei kannata yrittää itse lähteä kovin voimallisesti pyrkiä muuttamaan yhteiskuntaa, vaan miettimään keinoja, jolla itse ehkä pärjäisi paremmin yhteiskunnan karikoista huolimatta.
 
Kyllä näkisin paluumuuton ainoana ratkaisuna kuin morsiamien maahantuonnin. Voitaisiin aloittaa palauttamalla mannet takaisin Intiaan. Sitten Wolt-kuskit takaisin Pakistaniin. Karvakädet takaisin Turkkiin. Jne. Tällä ratkaistaisiin jo suurin osa ongelmista.

Sitten voitaisiin alkaa tutkia tarkemmin geenien alleeleja ja päättää kenellä on oikeus lisääntyä. Ja ketkä häädetään takaisin vaikka Ruotsiin/Saksaan/etc.

Suomi olisi taas alle 1 miljoonainen omavarainen kansa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
312 860
Viestejä
5 308 743
Jäsenet
84 388
Uusin jäsen
RetKiKimppa

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom