Ei. Ei sinnepäinkään.
Kaikki naiset tavoittelee lähtökohtaisesti ylemmän tason miestä. Ja aika moni saakin ainakin vällyjen väliin. Parisuhteeseen saattaa kelvata vähempikin, mutta naisilla ei yksinkertaisesti ole mitään halua eikä tarvettakaan tinkiä kriteereistä niin paljon kuin miehillä on. Harvalla naisella on tänä päivänä mitään pakottavaa tarvetta olla "jonkun" kanssa, jos ei "tarpeeksi hyvää" löydä. Erittäin hyvänä esimerkkinä täälläkin aiemmin mainittu 4-kymppinen tosi-TV -tähti Jenny. Ihan nätti nainen, mutta iäkäs jo. Ihan varmasti mies tästä maasta hänelle löytyisi tai vaikka tuhat miestä, jos vaan alentaisi kriteerejään, joista ei selvästikään ole ollut halukas tinkimään, vaikka biologinen kello on jo vuosikaudet tikittänyt kovaa vauhtia eteenpäin. Nyt sitten päätyi hankkimaan koeputkilapsen yksin. 4-kymppisenä.
On toki mahdollista, että naisessa on muitakin "vikoja" kuin se, ettei tingi kriteereistään. Sitähän me emme voi tietää.
Mielestäni turhaa ja jopa vahingollista näissä keskusteluissa on syyttää toista sukupuolta siitä että on vaikea löytää parisuhdetta. Tätä tuntuu tulevan molemmilta puolilta, mutta enemmän tai ainakin äänekkäämmin miesten puolelta, joka saattaa johtua ihan jo siitä että monilla miehillä ehkä on länsimaissa palavampi tarve löytää kumppani tai edes seksiä ja läheisyyttä, kun taas monille naisille yksineläminen on omaehtoinen valinta "jos ei löydy tarpeeksi tasokasta kumppaniehdokasta".
Tunnen sympatiaa sekä yksinäisiä miehiä kohtaan joista tuntuu ettei kukaan, edes ns. alimman tason naiset, kiinnostu heistä parisuhdemielessä. kuten myös biologisen kellonsa kanssa kärvistelevät yli kolmikymppiset naiset jotka kovasti haluaisivat perustaa perheen mutta pitkäaikainen kumppani on siirtänyt lastenhankintaa koko ajan pidemmälle. Kallion nuorten naisten valittelut "kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja" on minulle täysin yhdentekevää suunsoittamista, yhtä merkittävää kuin viisikymppinen mies valittamassa miksi on vaikea löytää kiinnostunutta kaksikymppistä naista seuraksi.
Hesarin podcastissa oli ihan kohtuu keskustelu tuosta "Kallion naisten miespula"-artikkelista, ja yksi keskustelijoista toi ihan hyvän pointin että aikoinaan kumppani tuppasi löytymään samasta kylästä ja oli erittäin todennäköistä että maailmankuva ja ajatus siitä mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä olivat jo valmiiksi suht yhteneväisiä, ja toki parisuhteelle myös oli muitakin tarpeita koska sinkkuna eläminen koko aikuisikänsä ei ollut yleensä kovin miellyttävä vaihtoehto kummallekaan sukupuolelle, tarkoitti monesti nunna- tai munkkiluostariin vetäytymistä.
Nykyisin isoissa taajamissa on iso kirjo eri puolilta tulleita ja elämästä yms. täysin eri tavalla ajattelevia henkilöitä joiden voi noissa suhteessa olla vaikea löytää yhteistä säveltä, persu ja telaketjufeministi harvoin haluaa perustaa perhettä yhdessä, kuten myöskään nepalilainen opiskelijaruokalähetti ja yliopistossa tohtoriarvon juuri väitellyt nainen, jne. Varsinkin naisille kiinteä parisuhde ja yhteenmuuttaminen miehen kanssa lienee enää houkutteleva vaihtoehto kahdessa tapauksessa:
1. Vauvakuume, haluaa perustaa perheen ja hankkia jälkikasvua.
2. Onnistuu saamaan niin hyvätasoisen miehen haaviinsa ettei usko toista kertaa sellaisessa onnistuvansa, ja haluaa varmistaa että se pysyy omana. Tällaisen alfauroksen ehkä haluaa sitoa itseensä myös jalkikasvua hankkimalla vaikka muuten ei olisi potenut suurta vauvakuumetta.
Varmasti myös some, elokuvat, pornoteollisuus yms. ovat muokanneet molempien sukupuolten ajatusta siitä millainen heidän kumppaninisa tulisi olla ja aiheuttaa monesti myös epärealistisia odotuksia kumppanin suhteen. Myönnän itsekin että 70% kadulla vastaantulevista, ainakaan yhtään itseni ikäisistä, naisista ei vaikuta sellaisilta joiden kanssa haluaisin seurustella. Sitä vasten jos olisin sinkku, saisin syyttää sinkkuudesta vain itseäni.
Minkäs sille voi, ei ketään tule pakottaa seurustelemaan ihmisten kanssa jos ei sytytä, olkoot sitten yksin. Kunhan ei sitten valita että se on jollain tapaa vastapuolen syy, "kun kaikki hyvät miehet/naiset ovat jo varattuja". Edelleen toki sympatiani henkilöille jotka oikeasti kokevat parisuhteen löytämisen mahdottomaksi suunnilleen kenenkään kanssa, mutta valitettavasti asiantilalle ei oikein voi mitään, ainakaan vaatimalla vastapuolta alentamaan kriteereitään tms., jos heillä ei ole mitään todellista tarvetta tehdä niin.