Paras konsertti / livetaltiointi

[Vepasto]

Nuo unplugged vedot ovat olleet kautta aikain hyvin mielenkiintoisia. Niissä pääsee näkee oikeastaan biisin "sielun" ilman mitään extraa. Monesti paljon lähetyttävämpiä on orginaalit artisteista tietämättömille.


Heitetään löylyä lisää. Legendaarinen kappale ja hieno veto veto legendaarisella paikalla. Ei voisi olla esityspaikka hienompi tälle biisille ! Ylistyslaulu isolle omenalle. Voin vain kuvitella fiiliksen paikan päällä naitiivina nykkiläisenä. Sanathan tässä ovat hienot ja kuvaavat kaupungin fiilistä hienosti. Ja tietysti Alician esitys maaginen. ( tykkään silti enemmän alkuperäistestä versiota kuin tästä Jay Z:lla terästettynä )

Alicia Keys : Empire state of mind, LIVE in Times Square, NYC 2016




Ja sitten bonus esitys historiasta, Hiton hino veto tämäkin. Onhan se hienoa kuultavaa. Aivan magist amenoa varsinkin 3:15 eteenpäin ! Kyllä tämö esitys saa kylmiä väreitä aikaan ! Kaunista , kertakaikkiaan !

Nightwish : Walking in the air, 1998

 

[JormaJerkaLot]

Laitetaanpa vielä muutama video lisää.
Nää menee sitten kaikki aika eri genreihin.
Ensimmäisenä varhaista ja nälkäistä Sabbathia ennen suurta läpimurtoa. Koko bändi on ihan liekeissä, mutta eritys mainita menee Bill Wardin rumpaloinnille:

Biisiä ei vielä tuossa vaiheessa oltu julkaistu ja sehän muuttikin hieman muotoaan vrt. lopullinen LP versio.
On varmaan ranskalaisyleisö ollut ihmeissään.

Toisessa videossa ollaan myös rumputeeman ympärillä.
Nää drum cam videot ei nyt varsinaisesti osu ihan ketjun otsikkoon, mut tää on hurja suoritus.
Alussa ei mitään kovin ihmeellistä tapahdu, mutta biisin edetessä löylyä lyödään koko ajan lisää ja jossain kolmen minuutin kohdilla alkaa olla jo sellaista rumpuakrobatiaa, että neljää kättä vaatisi normi Jampalta.
VAROITUS. Video sisältää Black metallia :


Kolmannen videon aihe tuli mieleen tuosta Queenin klassikko vedosta.
Tässä toinen vastaava. Uskallan väittää ettei tätä Super Bowl väliaikashowta ylitetä koskaan.
Asialla Prince ja näytös huikeasta osaamisesta. Taivaalta tulee vettä kuin saavista kaataisi, mutta se ei paljon menoa häiritse:

Nää väliaikashowt on perinteisesti isoja artistien promopaikkoja ja kertoo herran asenteesta ja itsevarmuudesta jotain että seitti koostuu 50%:sti muiden artistien materiaalista, vaikka omaakin listahitti kamaa olisi yllin kyllin. No noi voi kai tehdä jos tietää, ettei tarvitse todistella kenellekään enää mitään.

 

[Olsberg]

Hyviä livevetoja täällä. Lähes kaikki on jo tullut katsottua/kuunneltua. Tässä pari kovaa esitystä ketjun jatkoksi.

Devin Townsend Project Royal Albert Hallissa. Hieno areena, hieno tunnelma, hieno biisi, ja Devinin äänenkäyttöä ja esiintymistä on ilo seurata. Massiivinen ja kirkas soundi.



Anathema Untouchable (part 1 & 2). Miljöö ja tunnelma kohdillaan myös tässä. Areenana antiikkisen Rooman teatteri Filippopolis ja esityksessä mukana Plovdivin filharmoninen orkesteri.

 

[Vepasto]

Townsendin kitarasoundi oli tuossa kyllä rautaa, varsinkin intro. Upea veto.
Anthema oli ihan uusi tuttavuus. Hieno miljöö ja hieno sovitus orkesterin kanssa.

Pakko nostaa tähän väliin hieman suomilippua salkoon ja laittaa pari vetoa Wackenilta 2013. Maailmanluokan menoa, ei epäilystäkään. Puiteeet upeat, porukka paikalla mukavasti (82000). Mahtipontinen musa sopii tuonne kuin nyrkki silmään. Eli Nightwish. Nämä Live vedot parempia kuin studioversiot, osittain varmasti siksi että esitys on niin upea.

Eka veto on Storytime. Tiukkaa tykitystä alusta asti ja Floor vetää laulullaan lattian jalkojen alta. Hiton tarttuva kertosäe ja huikea lopetus. Erityismaininta Hietalan bassonrämpytykselle alussa. Ja kun rumpaleista on puhetta ollut tuossa edelleä, niin kyllä aika hiton napakasti tässäkin paukutellaan menemään rummuilla ( ja tuossa jälkimmäisessäkin )




Toinen veto samaiselta keikalta on Ghost Love Score. Ilmiömäinen esitys ja musiikillista ilotulitusta eeppisellä meiningillä. Tässäkin aivan huikea aloitus ja eeppinen lopetus. Tai toisinpäin. Molemmet käy. Jotain erikoista Tuomaksen päässä liikku kun tälläisiä keksii.



Pakko lisätä knoppitieto Wackenista. Festari aloitti vuonna 1990 ja yleisöä oli 800 lippujen hinta 6 EUR. 2023 yleisöä oli 110 000 ja lippu 300 EUR. 2024 festari myytiin loppuun 4,5 tunnissa.
On pikkupaikkakunnan festarilla lähtenyt homma hieman lapasesta

 

[JormaJerkaLot]

[QUOTE="Olsberg, post: 14655519, member: 47492"

Devin Townsend Project Royal Albert Hallissa. Hieno areena, hieno tunnelma, hieno biisi, ja Devinin äänenkäyttöä ja esiintymistä on ilo seurata. Massiivinen ja kirkas soundi.


Anathema Untouchable (part 1 & 2). Miljöö ja tunnelma kohdillaan myös tässä. Areenana antiikkisen Rooman teatteri Filippopolis ja esityksessä mukana Plovdivin filharmoninen orkesteri.
[/QUOTE]

Devin on kyllä uskomattoman kova laulaja ja varsin viihdyttävä. Tuossakin Deadhead:ssa välikommentti pick a tempo pistää aina hymyilyttämään.
Kun herra sai pään ja elämäntavat kuntoon, niin on nyt laulullisesti kovemmassa vireessä kuin koskaan. Valitettavasti vaikutus sävellyskynän terävyyteen on ollut imo päinvastainen. Nyky tuotanto ei ole oikein iskenyt.

Anathema kuului omiin suosikki yhtyeisiin. Jotenkin käsittämätöntä, ettei ne oikeastaan onnistuneet tekemään yhtään huonoa levyä, vaikka musiikkityyli muuttui varsin radikaalisti matkan varrella. Toivottavasti palaavat vielä joskus.

 

[Mad_Callahan]

Artistin nimi on Amon Tobin, Brasiliasta lähtöisin oleva elektronisen musiikin säveltäjä ja tuottaja. Herran konsertit ovat audiovisuaalisia virtuaalimatkoja. Herran esiintymispaikka sijaitsee kuutio "röykkiössä", johon käytetään projection mapping tekniikkaa täysin synkassa musiikin kanssa. Projection mapping on siis yleensä videotykeillä kuvan esittämistä epätasaisille pinnoille, kuten voitte huomata. Voit googlailla itse lisää aiheesta. Youtubesta löytyy erittäin hyvin toteutettuja mapping videoita ihan ilman artistejakin. Itse näin aikuisikään päästyä olen vapautunut genre laatikosta ja lentelen vapaana kuunnellen sitä mikä omaan korvaan kuulostaa hyvältä, tullessaan ulos kaiuttimista tai kuulokkeista. Nykyään panostan äänen laatuun, mikä sen nautinnollisempaa kuin kuunnellä hyvältä soundaavaa äänimaisemaa, oli se genre mikä tahansa. Laatu ratkaisee.
Tämän keikan laatu ei ole ihan paras, mutta kelpo+ kuitenkin. Suositten tutustumaan herran tuotantoon, kuulokkeilla

 

[Noniinno]

AC/DC - T.N.T. (Live At River Plate, December 2009)



En koskaan ollut ihan niin kova AC/DC-fani vaikka rock on aina kiinnostanutkin, klassisimmat teoksensa toki tuttuja mutta tämä kun tuli joskus vastaan niin olin myyty, laakista.
Palaan tämän äärelle uudestaan ja uudestaan sillä tässä kiteytyy oman tulkintani mukaan se miksi rockia soitetaan vuosikymmenestä toiseen, mietin että miltä se tuntuu kun valtava yleisö tuntee biisit ja ovat näin mukana? Saan joka kerta kylmät väreet ja jotain erityistä latausta tästä.
Ja miten ihmeessä paikan rakenteet kestää tuon?

 

[Vepasto]

En koskaan ollut ihan niin kova AC/DC-fani vaikka rock on aina kiinnostanutkin, klassisimmat teoksensa toki tuttuja mutta tämä kun tuli joskus vastaan niin olin myyty, laakista.

Hieman sama juttu, biisit erittäin tuttuja, mutta ei koskaan ole ollut sellainen jota jaksaisi erityisesti kuunnella, vaikka hyviä biisejä on vaikka millä mitalla. Mutta tämä live veto oli hienoa katsottavaa. Yleisömassan hyppinen ja käsinen heiluttelu. oli kyllä aikaa huumaavaa katsosttavaa. Hat's off !

Artistin nimi on Amon Tobin, Brasiliasta lähtöisin oleva elektronisen musiikin säveltäjä ja tuottaja. Herran konsertit ovat audiovisuaalisia virtuaalimatkoja.

Tuli tätäkin katseltua pitkä tovi toissa päivänä. Enemmänhän tämä on audiovisuaalinen taideteos kuin musiikkia. Tuo pitäisi varmasti nähdä tuosta eturivistä paikan päällä jotta tuosta saisi kaiken irti. Mutta upean näköisiä projektioita heittävät röykkiiöön ja musiikki on aika toisesta ulottuvuudesta. No nyt tämänkin herra on koettu. Tuo esitys oli hyvin pitkä, en tiedä jaksaisinko ihan noin pitkää settiä katsoa paikan edes päällä ?

 

[KeljuK]

Eric Burdon&War livenä saksan telkkarissa 1970. 13min medley jossa vietetään aikaa mm. Paint It Black:n parissa. En äkkiseltään löytänyt muuta versiota. Harmi että Burdon/War- projektista ei taida juuri konserttilivejä olla.

 

[Hifiguru]

Queenin 1985 LiveAid -konsertin veto hakee kyllä vertaistaan. Kaikki biisit oli kovia heidän setissään, mutta Bohemian Rhapsody ekana setin biisinä on haastava kenelle vain ja Freddiellä oli juuri ollut äänensä kanssa ongelmia aiemmin.



Koko setti meni noin 20 minuuttiin ja osa puhuu sen olevan musiikkimaailman merkittävimmät 20 minuuttia 18.41 - 19.02.

QUEEN Bohemian Rhapsody [02:22] Radio Ga Ga [04:00] Audience Participation [00:40] Hammer To Fall [04:46] Crazy Little Thing Called Love [03:37] We Will Rock You [01:16] We Are The Champions [03:41]

Meinasin just tulla postaamaan saman mutta jo kahteen kertaan täällä näköjään...radio ga ga ja we will rock you parasta antia tossa keikassa
Freddien lavakarisma, se jäi mulla jo mieleen kun katsoin kyseisen keikan ihan livenä -80 luvulla pentuna telkkarista
Muistaakseni ennen tota keikkaa Queen oli jo hajoamispisteessä mutta tota katottaessa sitä ei kyllä huomaa, sen verran hyvän setin vetäävät

Hyvä keikka tämäkin, tais olla viimeisiä livekeikkoja

 

[buko]

Tätä versiota tulee kuunneltua suht säännöllisesti. Ei voi muuta kuin ihailla joka kerta sitä taitoa mikä jengillä on. Joka kerta tulee muistot mieleen Globenin keikalta pari kympin takaa, jolloin ekan kerran jengin näin livenä ja silloinkin tuli aika lopussa tämä piisi.

 

[Ad_Astra]

Heittäisin tänne X-Japan - Forever Love niiden vikalta keikalta 31.12.1997 Tokyo Domelta. Kyseessähän oli ihan tajuttoman kova bändi. Japanin mittakaavassa Dingon Suomen suosion mittasuhteissa. Tai enemmänkin.

Ei tuosta muuta voi sanoa kuin että tunteet pinnassa. Ainoastaan enemmän pinnassa vähän myöhemmin kun vetivät tuon saman biisin bändin toisen kitaristin hautajaisissa. Itse esityshän luonnollisesti huippuluokkaa kun mitä muutakaan nyt ammattireiskoilta voi odottaa.



EDIT:
Jos ketään kiinnostaa, niin tässä veto hautajaisista


Ja tässä TV matskua siitä kun kitaristi kuoli, että missä mittasuhteissa mentiin. Esim. 4:07 eteenpäin kuinka paljon väkeä kokoontunut hautajaissaattuetta seuraamaan.

 

[Eore]

Laitetaas vielä yks Nightwishiä. Coveri kylläkin Pink Floydin biisistä High hopes.

Omasta mielestä kova veto, vaikka onkin hyvin erilainen alkuperäiseen verrattuna.
EDIT: Tuo koko End of an Era on katsomisen arvoinen.

 

[Vepasto]

Laitetaas vielä yks Nightwishiä. Coveri kylläkin Pink Floydin biisistä High hopes.

Tämä on hieno veto, ei voi muuta sanoa. Tuo creepy pimputtelu ! Pink Floyd faninakin upposi hyvin. Ja kyllähän se Marko osaa laulaa. Ja kun taas puhutaan nightwishistä, niin kyllähän tämä Tampereen keikan lopetus on kanssa niin isoja juttuja jotka jäi aikakirjoihin ja myös itse teoksen lopetus (14:30 alkaen). Ja sopii hyvin myös tuolla usko/jeesus keskustelussa meneillään olevan nahisteluun evoluutiosta, että onko se totta vai ei. Hieno sovitus/tarina evoluutiosta. Taideteos. (ps kannatta katso ihan loppuun asti.)

Heittäisin tänne X-Japan - Forever Love niiden vikalta keikalta 31.12.1997 Tokyo Domelta.

Kun japania ei ymmärrä (harmi kun ei ollut eng tekstejä ), niin joutui vaan "tyhmänä" kuuntelemaan. Ilmeisen iso biisi ja ihan hieno biisi näin ensikerralla kuultuna. ( yllättävän hyvä ensikuuntelulla ) Ihan en ymmärtänyt mikä tai kuka tuon loppuunnääntynyt kaveri oli. Miksi alussa kuvattiin vain häntä ? Liittyikö biisi jotenkin häneen ? Nyt on X-Japankin kuultu ja koettu.

Tätä versiota tulee kuunneltua suht säännöllisesti. Ei voi muuta kuin ihailla joka kerta sitä taitoa mikä jengillä on. Joka kerta tulee muistot mieleen Globenin keikalta pari kympin takaa, jolloin ekan kerran jengin näin livenä ja silloinkin tuli aika lopussa tämä piisi.

Rush etäisesti tuttu, joitakin biisejä tiedän. Aika hypnoottiinen alku tässä, mutta en tunnistanut biisiä kun se alkoi. Ainakin kitarankauloja oli yhtä aika lavalla enemmän kuin laki sallii Kanadassa. Aika moista jammailua läpi biisin, ajan hengessä tietty. . Vähän liian progea menoa omaan makuun.

 

[Ad_Astra]

Kun japania ei ymmärrä (harmi kun ei ollut eng tekstejä ), niin joutui vaan "tyhmänä" kuuntelemaan. Ilmeisen iso biisi ja ihan hieno biisi näin ensikerralla kuultuna. ( yllättävän hyvä ensikuuntelulla ) Ihan en ymmärtänyt mikä tai kuka tuon loppuunnääntynyt kaveri oli. Miksi alussa kuvattiin vain häntä ? Liittyikö biisi jotenkin häneen ? Nyt on X-Japankin kuultu ja koettu

Se nääntynyt tyyppi oli bändin pomo. Soitti sekä pianoa että rumpuja bändissä. Jos vähän vikkelämpää niin biisi Kurenai on melkein thrashia ja tuosta tyypistä sanottiinkin "Angel behind piano, demon behind drums "

 

[Vepasto]

Se nääntynyt tyyppi oli bändin pomo. Soitti sekä pianoa että rumpuja bändissä. Jos vähän vikkelämpää niin biisi Kurenai on melkein thrashia ja tuosta tyypistä sanottiinkin "Angel behind piano, demon behind drums "

Ok, eli se oli vaan puolikuollut edellisen biisin rumpujen paukuttelusta. Asiaa !

 

[Mr. Smith]

Tenkulan kirjan lukemisen jälkeen tuli sitte katottua Sentencedin viimesen keikan taltiointi pitkästä aikaa. Onhan tää itelle yks niistä keikoista, joihin aikamatkustamisesta vois melko paljo antaa. En tainnu bändistä vielä 2005 tietääkkään enkä iän puolesta ois sisään päässykkää. Jumalauta tuo viimenen soolo...

 

[Zat]

Nightwish tuskin on soittanut livenä koskaan

Mutta keikoilla se Ghost Love Score toimii aina- vaikka onkin taustanauhateatteria

Koko tuo keikka on aika täydellinen veto (otteita siitä postattu muuallakin ketjussa). Soundien puolesta täydellinen taltiointi. Taustanauhalta tulee tietysti sinfoniat ja kuorot, mutta kaikki mitä bändi ja laulajat tekee, on kyllä aitoa. Joka ikinen biisi toimii paremmin kuin niiden studioversiot.

Tässä koko konsertti:

 

[Vepasto]

Tenkulan kirjan lukemisen jälkeen tuli sitte katottua Sentencedin viimesen keikan taltiointi pitkästä aikaa. Onhan tää itelle yks niistä keikoista, joihin aikamatkustamisesta vois melko paljo antaa. En tainnu bändistä vielä 2005 tietääkkään enkä iän puolesta ois sisään päässykkää. Jumalauta tuo viimenen soolo...

Sentencedin nimi on tuttu, mutta en tunne tuotantoa, ainakaan nimeltä. . Laulajalla selvästi tunteet pinnassa. Jos tuo oli tosiaan bandin viimenen veto, niin hiton hieno lopetus ! ( ja olihan se soolo hieno ja jotenkin sopi pirun hyvin tunnelmaan / tilanteeseen).

 

[Vepasto]

Joka ikinen biisi toimii paremmin kuin niiden studioversiot.

Kun tätä Nightwishiä on tullut tämän ketjun myötä hieman pengottua ja kuunneltua ( kiitos vaan @KeljuK ja @Eore ) niin näinhän se omaankin korvaan kuuluu. Live vedot parempia selvästi. Tuo Wacken keikka on kyllä kokoniasuudessa todella upeaa kuunneltava ja katsottavaa. Näköjään tohon Ghost love scoreen olin näköjään kommentoinut aikaisemmin, että vähön liian oopperaa. Ei ole enään . Aivan maaginen esitys se on ! ( you tuubissa pyörii sellainen tieto että ko. biisi on eniten regoitu biisi koko tuubissa, siis siitä on tehty niitä reaction videoita ja kyllähän niitä löytyykin sieltä...)

 

[Mr. Smith]

Sentencedin nimi on tuttu, mutta en tunne tuotantoa, ainakaan nimeltä. . Laulajalla selvästi tunteet pinnassa. Jos tuo oli tosiaan bandin viimenen veto, niin hiton hieno lopetus ! ( ja olihan se soolo hieno ja jotenkin sopi pirun hyvin tunnelmaan / tilanteeseen).

Juu oli heiän viimenen keikka. Lopettivat huipulla ennenkuin bändi ois hajonnu, koska kukaan ei tykänny/kestäny olla pitemmillä kiertueilla. Totesivat että viimenen albumi (The Funeral Album) kiitoksena faneille ja sit jonku verran keikkoja omaan tahtiin ennenku pistivät homman pakettiin Oulun Teatrialla.

 

[Eore]

Itsellle Nightwish on ollut ohi Tarjan lähdön jälkeen. Omasta mielestä tuo Once aikainen kokoonpano on se juttu ja uudempi tuotanto ei niinkään kiinnostanut. Ei uudempi materiaalikaan huonoa ole, mutta bändi muuttui aika lailla tuossa kohtaa. Kiistämättä ”metal-mozart” (Holopainen) on kova tekijä, kun saanut homman toimimaan useammalla eri kokoonpanolla. Vastaavasti Turusen soolomateriaalikaan ei ole sytyttänyt oikeestaan missään vaiheessa vaikka upea ääni onkin.

 

[Zat]

Itsellle Nightwish on ollut ohi Tarjan lähdön jälkeen. Omasta mielestä tuo Once aikainen kokoonpano on se juttu ja uudempi tuotanto ei niinkään kiinnostanut. Ei uudempi materiaalikaan huonoa ole, mutta bändi muuttui aika lailla tuossa kohtaa. Kiistämättä ”metal-mozart” (Holopainen) on kova tekijä, kun saanut homman toimimaan useammalla eri kokoonpanolla. Vastaavasti Turusen soolomateriaalikaan ei ole sytyttänyt oikeestaan missään vaiheessa vaikka upea ääni onkin.

Minä tykkäsin Nightwishistä vain vähän/satunnaisesti ennen nykyistä laulajaa, mutta Floorilla varustettuna se on ihan toisella tasolla.

Yks esimerkki vanhasta biisistä, joka ei tehnyt mulle paljon mitään Tarja-versiona mutta Floorilla (ja Markolla) varustettuna on loistava, on Devil & the Deep Dark Ocean. Tämä veto sopii muutenkin ketjun aiheeseen:

 

[Vepasto]

Itsellle Nightwish on ollut ohi Tarjan lähdön jälkeen. Omasta mielestä tuo Once aikainen kokoonpano on se juttu ja uudempi tuotanto ei niinkään kiinnostanut.

Minäkin olin enempi mieltynyt Tarjan aikaisesta tuotannosta aikanaan, ja kun Tarja poistui , mielenkiinto loppui. Mutta nyt kun tutuistui vuosien jälkeen tuohon Floorin touhuun, niin onhan se huikeaa. Tuo Wacken setti sen todisti.

 

[Eore]

Täytyy varmaan kuunnella uudempiakin biisejä vielä uudemman kerran.
Vähän erilaista nais-vokalistia tähän vielä.


Ja vielä toinenkin upea bändi. Suosittelen kuuntelemaan myös muita biisejä. Hyvin omanlainen tyyli ja kaikki lahjakkaita muusikoita.

 

[Vepasto]

Täytyy varmaan kuunnella uudempiakin biisejä vielä uudemman kerran.
Vähän erilaista nais-vokalistia tähän vielä.

Huh ! Miesörinää olen kuullut, mutta tämä oli totaalinen yllätys. Biisihän oli itse asiassa ihan melodinen ja hyvä, mutta"laulu" oli näin äkkiseltään aika kova pala nieltäväksi.. Välillähän tuo laulaja päästi vahingossa ihan hienoakin ääntä, joten heräsi heti kysymys, että jos hän olisi laulanut kunnolla, niin biiisi oli voinnut olla ihan helvetin kova. Laulaja selvästi osaa laulaa.. Onko aina örinaa vai laulaako hän myös muissa biiseissä ?

 

[Eore]

Huh ! Miesörinää olen kuullut, mutta tämä oli totaalinen yllätys. Biisihän oli itse asiassa ihan melodinen ja hyvä, mutta"laulu" oli näin äkkiseltään aika kova pala nieltäväksi.. Välillähän tuo laulaja päästi vahingossa ihan hienoakin ääntä, joten heräsi heti kysymys, että jos hän olisi laulanut kunnolla, niin biiisi oli voinnut olla ihan helvetin kova. Laulaja selvästi osaa laulaa.. Onko aina örinaa vai laulaako hän myös muissa biiseissä ?

Arch enemy ei oikeastaan ole kun "mörinälaulua" Mutta itseasiassa tuolla Wackenissa Alissa White-Gluz (Arch enemyn laulaja) esiintyi Tarja Turusen kanssa myösja laulaa myös puhtaita osuuksia.
'
Arch enemyn omaa tuotantoa puhtailla lauluosuuksilla.

Editoin aikaisempaan viestiin Jinjeriä, jolla taas on puhdastakin laulua about joka biisissä.

 

[Ad_Astra]

VIelä toinen, vaikka tässä kaksi biisiä. Koskee ensimmäistä eli The Bard's Song. Blind Guardian, Wacken 2016. Hansi Kursch vokaaleissa, jolla on kyllä hevin majesteettisin ääni.

Testi: Silmät kiinni ja kuuntele. Jos ei mene kylmiä väreitä missään vaiheessa, niin aika epeli olet.

Kommenteista kiteytys:

 

[Vepasto]

VIelä toinen, vaikka tässä kaksi biisiä. Koskee ensimmäistä eli The Bard's Song. Blind Guardian, Wacken 2016. Hansi Kursch vokaaleissa, jolla on kyllä hevin majesteettisin ääni.

Testi: Silmät kiinni ja kuuntele. Jos ei mene kylmiä väreitä missään vaiheessa, niin aika epeli olet.

Mielenkiintoinen ja kaunis ääni tällä kaverilla. Onhan tuossa yleisö mukana aika kybällä ! Onhan biisi ihan hyvä, mutta kun se on ihan uusi tuttavuus minulle, väreet jäi saamatta. Vaatisi muutamn toiston ennekuin pääsisi kunolla mukaan tunnelmaan. Täytyy palata tähän vielä joskus, antaa nyt melodian muhia takaraivossa hetken.

 

[Vepasto]

Aika raskaan puoleiseksi mennyt meno täällä. Musiikki siis. Laitetaan tälläinen harvinaisempi veto tähän väliin, jota tuskin monikaan tuntee, mutta biisi saattaa olla tuttu. Coveri kyseessä, mutta hienoa seurata Kebun vetoa ja työskentelyä. Aika velho. Taltioitu Turussa 2012. Soundit tässä kohdallaan.

 

[Riker]

Paras konsertti ,jos kopiointi linkistä onnaa:

 

[Zat]

Parhaita ja henk.koht. uudelleenkatsottavimpia live-esityksiä on Jesus Christ Superstar -musikaalin v. 2018 suorana televisioitu esitys. Sitä ei taida saada mitenkään legitiimisti Suomeen (ei ole koskaan tullut esim Blu-raylle) mutta itellä on esim tommonen versio:

Jesus.Christ.Superstar.Live.in.Concert.2018.1080p.AMZN.WEBRip.DDP5.1.x264-NTG

Tuo tulee katsottua varmaan useammin kuin kerran vuodessa. Oon nähnyt monia muitakin saman musikaalin versioita (myös tietysti sen leffan), eikä mikään niistä oo ollut lähellekään yhtä tyydyttävä teknisesti, soitannollisesti ja kaiken kaikkiaan, vaikka tämä tosiaan oli elävä esitys suorana TV:hen.

Audioversiona taas on siinä ja siinä onko parempi tämän soundtrack (spotify) vaiko vuoden 1996 levytys (spotify - joka ei ole autenttinen yhden oton ihme). Loistavia kumpikin.

 

[Partis]

Tämä dimmu borgirin konsertti jossa ne soittaa sinfonia orkesterin kanssa ja pasuunan soittaja on menossa ihan täysillä mukana kohdassa 1:11.

 

[buko]

Tätä olen katsonut nyt parin viikon ajan useita kertoja. Aiemmin en ole oikein saanut Toolin musiikista kiinni ja päätin antaa vielä yhden mahkun. No näyttää siltä, että tämä viimeisin levy on se joka iskee lujaa. Mutta helkutin hieno video!!!

 

[Vepasto]

Paras konsertti ,jos kopiointi linkistä onnaa:

Onhän tämä teatraalisuudessaan ihan huippua kamaa. Mielenkiintoinen miksaus erinlaista musiikkia ja teatteria.
Välillä ihan kaunistakin laulantaa, jota ei uskoisi Alicen suusta tulevan. Jotenkin tuli välillä Rollarit mieleen, kuullosti että Jaggeri sielä lauleskee.

Tämä dimmu borgirin konsertti jossa ne soittaa sinfonia orkesterin kanssa ja pasuunan soittaja on menossa ihan täysillä mukana kohdassa 1:11.

Olipa pelottavan näköistä porukkaa tällä kertaa lavalla ! Ja pasuunamies oli totta tosissaan aika innoissaan. Örinähevistä en oiken itse perusta / ymmärrä, mutta tuo biisi oli kuitenkin sen verran melodinen, että normaaalimmalla laululla voisi olla kovakin biisi. Olen aina hmetellyt, että mikä saa jotkut bändit örinälinjalle ?

Ite valkkasin cover version Bob Dylanin biisistä ja siitä Jimi Hendrixin version jonka esittää The Classic Rock Show bändi.

Dimmu Borgirin jälkeen tämä oli kuin enkelten laulua ! Hieno versio legendaristesta biisistä ja hienosti bandi vetää ! Varsinkin kitaristi on aika kovassa vedossa. Pitää ihan enemmän tutkia tätä bandiä, ilmeisen hienoja covereita tarjolla enemmänkin. ( kurkkasin jo heidän sivuulleen )

 

[R+L=J]

Aika sivistävä kokemus tuo oli itse asiassa, osaa arvostaa melodiota ja laulamista kummasti tuon jälkeen. Ja eipähän kukaan pääse sanomaan että en tietäis ko. bandistä mitään tai mitä black metal on tai mitä ikinä tuo rytke sitten olikaan. Mutta ihan heti en taida uudestaan katsoa . Mutta oikeasti pisti hieman miettimään ja ihmettelemään, että miten erinlainen ihmisten musiikkimaku voi olla, joku tykkää oikeasti tuollaisesta. Aika jännä juttu tämä musiikkimaku asia. Miten black metal faniksi oikein päädytään ? Iskeekö se heti vai siirrytäänkö sitä miedommista metallimusiikeista pikku hiljaa aina vaan vahvempiin ?

Kyllä juuri näin ainakin omalla kohdalla. Joskus ihan skidinä black metal oli jotain semi pelottavaa (tänä päivänä naurattaa tuon aikainen suhtautuminen) ja oma metallin kuuntelu alkoikin Iron Maidenilla josta Rage Against The Machinen kautta pikku hiljaa nu metalliin ja Göteborg melodeathiin josta sitten aina rankempaan ja rankempaan. Jossain vaiheessa örinävokaalit aiheutti tismalleen samanlaisia tuntemuksia kuin sinulle nyt. Jossain vaiheessa kuunteli metal corea missä usein laulettiin kertsit ja öristiin muut osuudet (kuten esim. Killswitch Engage) alkuun örinoitä sieti ja jossain vaiheessa niihin tottui ja lopulta niistä alkoi diggailla ja jopa useissa biiseissä vieroksua laulettuja osuuksia

Itelle aukes black metal viimein intissä kun tupakaveri luukutteli itse asiassa juuri yllä linkattua Mourning Palacea (joka tuntuu olevan monelle ei black metal diggarillekkin toimiva pläjäys jostain syystä) ja siitä aukesi pikku hiljaa koko genre ja tänä päivänä on yksi lemppareista jonka sisältä löytyy yllättävän paljon variaatioita. Omista suosikki metallibändeistä melkein kaikilla on ainakin osittain black metal osuuksia tai selkeitä lainauksia tuosta genrestä. Oma suosikkibändi Alcest esim. edustaa Black Gazea eri todella kummallinen yhdistelmä mutta jostain syystä toimii järjettömän hyvin. En edes kuvitellut ennen tuon bändin löytämistä että biisi jossa on perus blackmetal örinää voi sisältää myös niin kauniita kohtia että tulee tippa linssiin, kuten heidän pari kk sitten julkaisema uusi sinkku L'Envol (en linkitä tähän kun ei ole liveveto).


Jotta ei mene täysin aiheen ohi niin laitetaan loppuun sitten jotain ihan muuta:


ehkä oma suosikki laulusuoritus keneltäkään mitä olen kuullut muutamaan vuoteen ja tämä on siis ilman apuvälineitä kuten autotune poiketen 99.99% tämän päivän "live" youtube vedoista, sen lisäksi että on ihan mieletön tekniikka niin ääni miellyttää omaa korvaa ihan tajuttomasti ja melkein hivelee, juuri sopivasti vähän käheä oikeissa kohtaa heleä toisissa

 

[AuranValo]

Jean-Michel Jarren keikka Tanskasta, Aalborgin tuulimyllymestoilta, vuodelta 2002:

 

[Elak Nov Alamak]

Ihan ensimmäisenä kiitos mahtavasta ketjusta. Todella paljon uutta ja mielenkiintoista odottaa tutustumista.

Oma panos tulee Boris Brejchan keikan muodossa.
Kuva ja ääni on kunnossa ja se jokin tulee upean miljöön ja pimenevän illan tuoman tunnelman muutoksen muodossa

Eli Boris Brejcha at Grand Palais

 

[Boulder]

Tämän David Gilmourin konserttivideon ääreen tulee palattua aina silloin tällöin. Näin miehen livenä samaisessa Royal Albert Hallissa 2010-luvun alkupuolella, tämän syksyn keikoille en onnistunut saamaan lippuja.

Linkitän hienoon (ja pitkään) 70-luvun alun Floyd-biisiin Echoes. Gilmour lopetti sen esittämisen livenä kosketinsoittaja Richard Wrightin (soittaa tässä) kuoltua. Floydin rumpali Nick Masonin mainio Floyd-projekti esitti sen ainakin viime kiertueellaan.

Keikan lopussa lavalle ilmestyy muuan David Bowie vetäisemään pari biisiä. Tarina kertoo, että Comfortably Numbissa Wright oli normaalisti vetänyt ne Roger Watersin osuudet ja oli ollut sitä mieltä, että Bowien ei tarvisi varastaa niitä häneltä

 

[Boulder]

Kovista kitaristeista tuli mieleen tässäkin ketjussa mainittu Prince. En itsekään ollut tajunnut, miten kovan luokan pelimanni on kyseessä mutta yksi kaveri linkitti aikoinaan tämän esityksen vuodelta 2004. Hieno biisi ylipäätään ja Prince repii kyllä kitarasta melkoisen soolon.

Tästä tapauksesta luin joskus, että Harrisonin poika(?) oli vähän huolissaan katsellut harjoituksissa kun Prince oli vaan rämpytellyt mitä sattuu ja ollut aika flegmaattinen. On se varmaan ollut huikea tilanne kun huomaa livessä, että nyt alkaa tapahtumaan.

 

[Mengele Arkel]

 

[kolli]

 

[Jyg]

Slayerin still reigning oli itselle aikanaan pääsylippu slayerin fanibussiin ja lopun raining blood vetohan on jo klassikko sinänsä.

 

[Make77]

Kovista kitaristeista tuli mieleen tässäkin ketjussa mainittu Prince. En itsekään ollut tajunnut, miten kovan luokan pelimanni on kyseessä mutta yksi kaveri linkitti aikoinaan tämän esityksen vuodelta 2004. Hieno biisi ylipäätään ja Prince repii kyllä kitarasta melkoisen soolon.

Tästä tapauksesta luin joskus, että Harrisonin poika(?) oli vähän huolissaan katsellut harjoituksissa kun Prince oli vaan rämpytellyt mitä sattuu ja ollut aika flegmaattinen. On se varmaan ollut huikea tilanne kun huomaa livessä, että nyt alkaa tapahtumaan.

Paul Gilbert: Hold my beer!