Hankala kysymys, koska näin pitkällä ajalla teknologia kehittyy aivan uusiin suuntiin sen sijaan, että asiat olisi kuin nyt, mutta kaikki on tehokkaampaa, nopeampaa ja sitä on enemmän. 3000-luvun merkittävimpiä saavutuksia on luultavasti mahdoton edes arvata, koska niiden perusteita ei osaa edes kuvitella. Koska scifi-hömppä on kivaa, niin listataan mielivaltainen kuvaus askelista joita saatetaan ottaa jollain aikavälillä ennen kuin tuhat vuotta on kulunut.
Ihmiskuntaa ei enää ole siinä muodossa kuin me sen nyt tunnemme. Aluksi geneettinen muokkaaminen nopeutti evoluutiota valtavasti ja ihmiskunta pirstoutui erilaisiin, usein epäyhteensopiviin ilmentymiin. Myöhemmin tietoisuuden digitalisaatio ja keinotekoiset elämänmuodot viimeistelivät muutoksen. Osa muuttui robottien ja biologisten elämänmuotojen yhdistelmiksi ja osa sulautui tietokoneisiin. Useammat eivät edes omista kehoa, kun taas jotkut harvat omistavat useamman. Digitalisaation jälkeen fyysinen keho katsottiin turhaksi resurssien tuhlaukseksi ja nyt sellaisen hankinta- ja käyttöoikeus pitää ansaita. Transmutaation ja materia-energia-materia muuntamisen arkipäiväistymisen jälkeen ymmärrettiin fyysisten resurssien arvo ja niitä haluttiin suojella. Elämä virtuaalissa on kaikille vapaata, tosin kopioiden ja muokkausten teko on luvanvaraista, mutta se sisältää varsin rajallisen määrän laskukapasiteettia. Laittomat kopiot ovat pieni ongelma, mutta ne saavat laillisen statuksen mikäli osoittautuvat yleishyödyllisiksi, muuten niille ei varata laskukapasiteettia. Kaikilla on oikeus olemassaoloon, mutta kaikilla ei ole oikeutta kuluttaa arvokasta kapasiteettia. Erilaisia virtuaalisia tietoisuuksia on niin paljon, että kaikille ei enää edes pystyttäisi jäejestämään fyysistä olomuotoa vaikka haluttaisiin, tosin suurin osa ei edes halua. Pääsy fyysiseen ja harvemmin ulottuvuuksiin tapahtuu joko kaikille vapaiden sensoreiden käytön kautta tai ohjastamalla yleishyödyllisiä laitteita, yleensä teollisuuskoneita tai tutkimusluotaimia.
Fysiikan elementtejä on opittu hallitsemaan paremmin. Aikaa pystytään manipuloimaan helposti, mutta varsinainen aikamatkustuksen ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan. Teleportaatio, tai oikeammin paikallinen materiavaihto, sen sijaan onnistuu ja se on myös ratkaissut pitkien matkojen taittamisen ja viestintäongelman. Se tosin vaatii kohtuuttomasti laskentatehoa ja voi olla myös vaarallista, joten se ei ole massojen liikennettä. Kiinteät asemat helpottavat, mutta uusia valtauksia saa tehdä vain tutkimusasemilla kaukana asutuista maailmoista. Materiavaihdin on avannut portit sekä kaukaisiin galakseihin, että toisiin ulottuvuuksiin, mutta matkaaminen näiden välillä on kertaluokkaa suurempi ongelma. Toisten ulottuvuuksien olemassaolo onkin hämärtänyt mielikuvaa siitä mikä on todellista ja mikä harhaa siinä määrin, että useimmat pitävät virtuaalia parhaana olemisen muotona.
Vieraita sivilisaatioita ei ole tavattu, mutta niitä ei myöskään pidetä uhkana. Ihmiskunta itsessään on niin fragmentoitunut, että suurin osa siitä on vieraita elämänmuotoja toisilleen ja oletus on että vieraat ovat ottaneet saman lähestymistavan kehityksessään ja siksi suhtautuvat asiaan samoin tai ovat liian kehittymättömiä kilpailemaan. Ihmiskunnan sisäiset sodat eivät ole tuntemattomia, mutta niitä tapahtuu harvakseltaan. Kapinallisiakin on. Digitaalissa on itsenäisyysliike joka vaatii vapaata omistukseen perustuvaa järjestelmää digitaalin ulkopuolella, mutta se on niin utopistinen ajatus, että se ei juurikaan saa kannatusta. Toiset eivät usko objektiiviseen todellisuuteen, mutta useimmille se ei edes merkitse mitään.
Yhteiskunta ei perustu omistamiseen vaan kaikki perusolemisen lisäksi on ansaittava. Rahaa ei enää käytetä vaan rahan sijasta ansaitaan erilaisia etuisuuksia, kuten aikamuokkausta, laskentakapasiteettia sekä fyysisen ja vieraiden ulottuvuuksien käyttöoikeuksia. Ihmiskunta on niin pitkälle erilaistunut, että asiaa on vaikea edes kuvitella. On kaikenkokoisia muotoisia fyysisiä kehoja, aina pienen kaupungin kokoisesta tuotantolaitoksesta vieraan ulottuvuuden tutkimiseen suunniteltuun luotaimeen joka ei välttämättä edes noudata tämän ulottuvuuden fysiikan lakeja. Virtuaalissa elämä on vielä monimuotoisempaa ja elämä siellä vaihtelee erakkomaisista tietoisuuksista aina valtaviin yhteisöihin jotka jakavat kaiken keskenään, myös tietoisuuden, ja tuottavat suurimman osan tutkimuksesta ja tiedosta. Näiden välimuotona on tietokonekollektiivit jotka jäsentävät maailmaan niin vieraalla tavalla, että sitä ei pysty edes kuvailemaan. Äärimmäinen tehokkuusajattelu mahdollistaa olemassaolon kaikille. Varsinaista keskushallintoa ei ole vaan kulloinkin tehokkain yhteisö hallitsee lähiympäristöään tiettyjen parametrien sisällä. Tuhoisia sotia tai tuhoisaa kilpailua muutenkaan ei juuri ole, koska sellaista katsotaan pahalla. Sen sijaan kilpailu tapahtuu ylittämällä toisten saavutukset ja tässä suhteessa kilpailu on äärimmäistä.
Tuhat vuotta on niin pitkä aika, että vain mielikuvitus on rajana kun yrittää keksiä sellaisen sivilisaation teknisiä saavutuksia. Keskiajalla ei ollut edes mahdollista kuvitella tietokoneita, internetiä, ydinvoimaa, sähköä, kvanttimekaniikkaa jne. Mitä vastaavat keksinnöt vuonna 3000 voisivat olla? Se on täysin pimennossa. Edellinenkin kuvaus perustuu jo olemassaoleviin ajatuksiin, mutta mitään täysin uutta ne eivät ole.
(Mutta ydintuhoskenaariot ei minua niin kiinnosta)
