Oletko mokannut liikenteessä pahastikin?

[Rakentajamies]

Oletko muuten ihan varma että ajoit punaisiin? Itsellä tullut pari kertaa jälkikäteen mietittyä että ei helvetti ajoinko oikeasti punaisiin kun on sopivasti kiinnittynyt huomio muuhun liikenteeseen tms ja nähnyt ääreisnäössä jotain punaista liikennevalon suunnalla kun on mennyt ohi. Molemmilla kerroilla jäi häiritsemään niin paljon että oli pakko katsoa dashcamiltä etten ollut perseillyt. Toisella kertaa kävi vielä niin hienosti että tiesin ajaneeni keltaisiin ja näin jonkun välähdyksen kun ajoin punaisia ajavia valvovan kameran ohi ja jäi kyllä miettimään kotiin ajaessa että oliko muka oikeasti ehtinyt punaisiksi.

Muistikuvat siitä ovat että olisi jo 50-100m ennen risteykseen tuloa vaihtunut punaisiksi. Muistaakseni silloinen tyttöystävä oli myös kyydissä, ja hän olisi kysynyt vasta jälkikäteen että miksi ajoit punaisia päin. Kertoi että hän ei kyseenalaistanut asiaa hetkessä koska liikennevaloissa ei näkynyt muita autoja tai kevyenliikenteen käyttäjiä. En osannut antaa mitään syytä tai selitystä. Voihan se olla että koko tapahtuma olisi mielikuvitusta, mutta muistuu mieleen joka kerta kun nykyään ajan kyseisestä kohdasta.

 

[daeqolax]

Kerran melkein nukahdin rattiin, mutta onnen kaupalla säpsähdin hereille. Auto oli valunut puoliksi ulos kaistalta kohti tien reunaa, mutta oli edelleen asvaltilla. Muuten tullut lähinnä parkkimokia. Töissä peruutin pakua ulos asiakkaan pihasta ja auton etukulma osui pyykkitelineeseen, kun katsoin juuri vastakkaiseen suuntaan sillä hetkellä. Kerran peruuttanu seinään amk:n parkkiksella. Lähti helvetinmoinen ääni, muttei tullu vaurioita, kun vetokoukku otti iskun vastaan. Nolotti sen verran, että jäin autoon istumaan kymmeneksi minuuttia.

 

[kuubalainen]

Kerran melkein nukahdin rattiin, mutta onnen kaupalla säpsähdin hereille. Auto oli valunut puoliksi ulos kaistalta kohti tien reunaa, mutta oli edelleen asvaltilla. Muuten tullut lähinnä parkkimokia. Töissä peruutin pakua ulos asiakkaan pihasta ja auton etukulma osui pyykkitelineeseen, kun katsoin juuri vastakkaiseen suuntaan sillä hetkellä. Kerran peruuttanu seinään amk:n parkkiksella. Lähti helvetinmoinen ääni, muttei tullu vaurioita, kun vetokoukku otti iskun vastaan. Nolotti sen verran, että jäin autoon istumaan kymmeneksi minuuttia.

Tuo lähes nukahtaminen on kyllä paha, ja onneksi ei mitään käynyt. Aiemmin tänä vuonna lähdin aamukuudelta ajamaan seitsemän tunnin sivua, ja olin vielä ottanut ekstrayön lähtöpaikassa että olisin varmasti virkeä. No en ollut, eikä yksi kohtuullinen yö sitten riittänyt (tietenkään) paikkaamaan useamman yön univajetta. Alkoi oikein pelottaa kun huomasin että tässä meinaa pää simahtaa, joten pistin puhalluksen jääkylmälle, läiskin pari kertaa itseäni poskille, ja odotin että löytyy paikka johon voin vetää tien sivuun. Siinä t-paidalla nollassa lämpöasteessa auton ympäri pyörien ja hengitellen heräsi mukavasti, ja matka jatkui ilman suurempia ongelmia. Pidin sitten enemmän pysähdyksiä kuin normaalisti että pääsi vähän haukkaamaan happea ja nostamaan vireystilaa.

 

[Ryzkis40]

Useimmiten tuntuu siltä, ettei autoreissua ilman että jotain aina pikkuisen tunaroisi ja siitä tupeksimisesta sitten hakkaa päätään henkisesti seinään seuraavan viikon ja tekisi auto mieli laittaa paalaamolle.

 

[Pyrres]

Useimmiten tuntuu siltä, ettei autoreissua ilman että jotain aina pikkuisen tunaroisi ja siitä tupeksimisesta sitten hakkaa päätään henkisesti seinään seuraavan viikon ja tekisi auto mieli laittaa paalaamolle.

Eipä tuokaan paljoa auta. Yrität vain oikeasti keskittyä ajamiseen, ottaa oppia virheistä etkä hakkaa itseäsi maanrakoon. Löydä se itsevarmuus joka on kykyjesi kannalta realistinen ja siitä vaan suunta eteen ja ylöspäin. Eli et ammu yli tai ali tai käy joko "innokas amisjunnu ojanpohjalla" tai "vanha mummo Micran ratissa" efekti. Vaikea parantaa asioita jos et tiedä missä realistisesti/oikeasti olet. Jos et muuten niin nappaat osaavan kaverin joka osaa katsoa tilannetta neutraalisti ja bongata ongelmat niin voit keskittyä niihin (ei väliä miten kaveri itse ajaa kunhan opettaa ajamaan järkevästi sääntöjä noudattaen mutta tarvittaessa hiukan taivuttaen esim mittarivirhe, liikenteen mukana rullailu tai pienet jutut liikenteen sujuvuuden kannalta).

Jokainen meistä mogaa joskus ja se vähän naurattaakin tämän ketjun osalta, ei ole paljoa viestejä vs mikä ärsyttää autoilijoissa ketjussa.

 

[Fact0ry]

Tuo lähes nukahtaminen on kyllä paha, ja onneksi ei mitään käynyt. Aiemmin tänä vuonna lähdin aamukuudelta ajamaan seitsemän tunnin sivua, ja olin vielä ottanut ekstrayön lähtöpaikassa että olisin varmasti virkeä. No en ollut, eikä yksi kohtuullinen yö sitten riittänyt (tietenkään) paikkaamaan useamman yön univajetta. Alkoi oikein pelottaa kun huomasin että tässä meinaa pää simahtaa, joten pistin puhalluksen jääkylmälle, läiskin pari kertaa itseäni poskille, ja odotin että löytyy paikka johon voin vetää tien sivuun. Siinä t-paidalla nollassa lämpöasteessa auton ympäri pyörien ja hengitellen heräsi mukavasti, ja matka jatkui ilman suurempia ongelmia. Pidin sitten enemmän pysähdyksiä kuin normaalisti että pääsi vähän haukkaamaan happea ja nostamaan vireystilaa.

Pienet 15 minuutin tirsat voivat myös piristää kummasti ja oman kokemuksen mukaan jopa paremmin kuin happihyppely. Kerran olin ajamassa pitkää siivua fyysisesti raskaan päivän jälkeen kun iski voimakas väsymys. Pysähdyin levähdyspaikalle, laitoin herätyskellon vartin päähän ja otin nokoset. Eipä väsyttänyt enää loppumatkasta, jota oli noin tunti jäljellä.

 

[Jims]

Pienet 15 minuutin tirsat voivat myös piristää kummasti ja oman kokemuksen mukaan jopa paremmin kuin happihyppely. Kerran olin ajamassa pitkää siivua fyysisesti raskaan päivän jälkeen kun iski voimakas väsymys. Pysähdyin levähdyspaikalle, laitoin herätyskellon vartin päähän ja otin nokoset. Eipä väsyttänyt enää loppumatkasta, jota oli noin tunti jäljellä.

Joskus otin Hiacen hytissä reilun tunnin tirsat Vaajakosken ABC:n pihassa, kun olin sunnuntai iltana ajelemassa Äänekoskelle työmaalle ja rupesi oikeasti ramaisemaan, eikä kahvi ja jaloittelu auttanut.
Ihan mukava siinä kirkonpenkillä ovea vasten nojaten oli torkkua, kun webasto piti hytin lämpimänä, mutta alaselän juilinta herätti kyllä tunnin jälkeen.

Loppumatkan olin kyllä skarppina ja juilintakin loppui, kun vääntäytyi parempaan asentoon.

 

[Fact0ry]

Joskus otin Hiacen hytissä reilun tunnin tirsat Vaajakosken ABC:n pihassa, kun olin sunnuntai iltana ajelemassa Äänekoskelle työmaalle ja rupesi oikeasti ramaisemaan, eikä kahvi ja jaloittelu auttanut.
Ihan mukava siinä kirkonpenkillä ovea vasten nojaten oli torkkua, kun webasto piti hytin lämpimänä, mutta alaselän juilinta herätti kyllä tunnin jälkeen.

Loppumatkan olin kyllä skarppina ja juilintakin loppui, kun vääntäytyi parempaan asentoon.

Piti ihan googlettaa, ja tätä on tietysti tutkittukin: Rekkakuskien kikka toimii, jos meinaat nuupahtaa kesken päivän – virkistää nopeasti
Tehokkain piristyskeino on lyhyet tirsat, jota ennen on juuri nautittu kofeeiinipitoista juomaa. Pelkkä tauko ei edesauta virkeyttä - tutkimuksesta: " Taking just a break proved ineffective."

 

[Jims]

Piti ihan googlettaa, ja tätä on tietysti tutkittukin: Rekkakuskien kikka toimii, jos meinaat nuupahtaa kesken päivän – virkistää nopeasti
Tehokkain piristyskeino on lyhyet tirsat, jota ennen on juuri nautittu kofeeiinipitoista juomaa. Pelkkä tauko ei edesauta virkeyttä - tutkimuksesta: " Taking just a break proved ineffective."

Jep, 15-20 min tirsat on todettu tehokkaimmiksi.
Esimerkiksi vanha avainnippu kikka on hyvä, avainnippu käteen kun käy tirsoille ja kun olet sopivasti rentoutunut ( 15-20 min ) kätesi avautuu ja heräät avainnipun putoamiseen.

 

[Krieg]

Tehokkain piristyskeino on lyhyet tirsat, jota ennen on juuri nautittu kofeeiinipitoista juomaa. Pelkkä tauko ei edesauta virkeyttä - tutkimuksesta: " Taking just a break proved ineffective."

Vaikka en rekkakuski olekaan, mulla toimii todella hyvin tuo vartin tehotirsa. Mutta kahvin juominen juuri ennen tirsoja ei vain onnistu millään. Tiedän sen olevan pelkkää plasebo-efektiä, mutta musta tuntuu vaikealta levätä/nukahtaa jos olen just juonut kahvia. Vaikka se kofeiini ei tosiaan heti vaikuta. Mut tirsojen jälkeen kahvit naamariin -> hell yes.

 

[Thombson]

Kerran melkein nukahdin rattiin, mutta onnen kaupalla säpsähdin hereille. Auto oli valunut puoliksi ulos kaistalta kohti tien reunaa, mutta oli edelleen asvaltilla. Muuten tullut lähinnä parkkimokia. Töissä peruutin pakua ulos asiakkaan pihasta ja auton etukulma osui pyykkitelineeseen, kun katsoin juuri vastakkaiseen suuntaan sillä hetkellä. Kerran peruuttanu seinään amk:n parkkiksella. Lähti helvetinmoinen ääni, muttei tullu vaurioita, kun vetokoukku otti iskun vastaan. Nolotti sen verran, että jäin autoon istumaan kymmeneksi minuuttia.

Omalla kohdalla motarin herätysraidat pelastivat. Siinä vaiheessa heräsi kuski ja matkustaja ja todettiin että pidetäänpä breikki Renkomäellä. Ekalla autolla tuli paskoilla talvirenkailla mentyä kylkimyyryä melkein rekan keulaan oikealle kaartuvassa ylämäessä, takavetoinen ja huonorenkainen ensiauto opettaa. Muuten ei ole tullut pahemmin hölmöiltyä tai mokailtua.

 

[ympyr]

Tuo väsyneenä ajaminen on ehkä se suurin töppäys mitä on tullut tehtyä liikenteessä. Ajoin ennen rekkaa ammatikseni ja se unta vastaan tappelu oli lähes viikottaista, jos piti ajaa yötä. Nuo mainitut tehotirsat auttaa, mutta ei loputtomiin. Etenkin aamuyön tunnit 03-06 ottivat aina koville. Jos pystyi juttelemaan jonkun kanssa puhelimessa, se auttoi parhaiten.

Mitä juttuja silloin kuuntelin, niin en mä ainoa ollut joka päästeli kymmeniä kilometrejä ilman muistikuvia. Jälkikäteen olen ihmetellyt ettei sattunut vahinkoja tuon takia. Nykyään olen muissa töissä ihan päiväsaikaan.

Toinen mitä ihmettelin silloin ja ihmettelen edelleen on nämä sokeaan paikkaan lähtevät ohitukset. Lähes joka päivä näki jonkin ohituksen mikä meni liian läheltä ollakseen turvallinen. Itse en uskalla ohittaa, ellen näe koko tarvittavaa tieosuutta.

 

[Randomizer]

Pakettiauton kylkeen peruuttanut parkkihallissa.

 

[Artsi_]

Rekan kylkeen kolmion takaa. Voin sanoa että 12v autoilua ilman mitään joku 35tkm vuoteen ihmettelen suuresti.

 

[Captain J]

Onhan noita kämmejä kerennyt sattumaan. Pahin yksittäinen kämmi oli kevarin puikoissa. Alitehoisella nelitahtikevarilla lähdin ohittamaan alamäkeen henkilöauton imussa rekkaa, joka ohitusta aloittaessa ajoi n. 60km/h edeltäneen ylämäen takia. Näkyvyys heikko metsän ja mutkittelevan tien takia. No, henkilöauto meni menojaan, rekka nosti nopeuden takaisin sinne 80km/h ja minä kevarin puikoissa olin melkein rekan hytin kohdalla, kun huomasin että muuten auto tulee vastaan enkä kerkeä millään rekasta ohi —> hätäjarrutus ja just kun vastaantulija on rekan keulan kohdalla ja laittaa liinat kiinni minä hortoilen keskiviivan päällä ja just kerkeän palata oman kaistan puolelle.

Samalla en tajunnut katsoa peiliin, ja lievästi yllätyin kun takaa tuleva pakettiauto ohittaa minut oikealta puolelta, pientareen puolelta koukaten.

Muistan elävästi miten kauhistuneen näköinen se vastaantulleen auton naiskuljettaja oli, varmasti osaltaan siksi että hän näki takaani tulevan pakun ja ajatteli meidän kolaroivan tilanteessa. Ei se etäällä ollut, mutta tarpeeksi etäällä kuitenkin.

Piti sen jälkeen kyllä mennä levikille ja puhallella jonkun aikaa jotta enin shokki meni ohi ja pääsi jatkamaan matkaa. Kädet tärisi kyllä pitkään vielä tapahtuneen jälkeen, ja kiittelin kaiken maailman suojelusenkeleitä että ilman vahinkoa selvisin tilanteesta. Sen jälkeen ei tullut ko. pyörällä ohiteltua muita kuin mopoja ja traktoreita, autojen kanssa jäin kiltisti taakse päristelemään.

 

[Gespard]

Pahin varmaan kun olin vieraalla paikkakunnalla ja iski influenssa. Ajelin sitten keuhkokuumeessa kotiin yli 100km. Lämpöä joku yli 39 vaikka särkylääkkeet otettu. Ei vaan hotsittanut jäädä sinne maleksimaan ties kuinka moneksi viikoksi pois kotoa. En silloin siinä hetkessä tajunnut että olin vähän heikommassakin hapessa.

 

[mölyä]

Sain kortin v. 1998 Tampereella, ja silloin liikennevalojen ohjaus oli vielä niin alkeellisella tasolla, että niissä oli kaikissa sellainen rytmi jonka oppi todella nopeasti ulkoa. Tätähän tuli sitten väärinkäytettyä oikein urakalla, ja monesti tasailin vauhtiani siten, että olin aivan risteyksen kynnyksellä juuri sillä hetkellä kun valot vaihtuu puna-keltaisesta vihreäksi. Onneksi ei koskaan kolahtanut kenenkään punaisia päin ajaneen kanssa, mutta kerran oli prätkän kanssa ihan läheltä piti-tilanne, vertahan tuolla tuli nenästään kerjättyä.

Onneksi nykyään valot on sumean logiikan kautta ohjelmoituja, eikä niitä voi samalla tavalla arvata ja hyväksikäyttää. Jenkeissähän ei tuota puna-keltaista edes käytetä, vaan valot vaihtuvat suoraan punaisesta vihreäksi. Voi olla että myös se suoja-aika kun kaikille näytetään keltaista tai punaista, on muuttunut noista ajoista.

Hyvin huomaa näistä keskusteluista, että ne maanteiden ohitustilanteet ja A- ja B-pilarit tuottaa muillekin sydämentykytyksiä. Ensimmäiseen ei aina oikein auta kuin varovaisuus ja ohituspaikkojen ulkoa oppiminen, jälkimmäiseen puolestaan pään kääntely ja liikuttelu. Tosin aina ei sekään auta, ison tila-auton paksun A-pilarin taakse on muutaman kerran meinannut jäädä joku pyöräilijä tai jalankulkija, joka on liikkunut pilarin takana samaa vauhtia pään liikuttelun kanssa.

 

[Kaktus]

Melko vähillä on päässyt, tuoreella kortilla peruutin parkkipaikalla jonkun keulaan, jotenkin vaan ajatuksissani lähdin peruuttamaan ajattelematta, että taaksehan oli tullut auto. Omistajatiedot sitten rekkarista ja korvat punnottaen soittamaan omistajalle että sattu pikku vahinko. Onneksi oli ymmärtäväinen omistaja ja olikin lähinnä iloinen, että ilmoitin asiasta.

Toinen tilanne olikin sitten n. 10v myöhemmin, jossa ei sattunut mitään, mutta sai vähän sydämmentykytyksiä. Olin ostamassa harrasteautoa ja koeajolle. Tie oli erittäin kapea, taajaman ulkopuolisen asuinalueen pätkä, joka oli aivan helkkarin jäinen. Vauhtia se 40, vastaan tulee auto ja painan jarrua jotta sovitaan paremmin ohi. Jarrut olivatkin ihan himpun äkäisemmät mitä olin odottanut ja auto sivuluisuun. Siinä oli hetken hytti melko täynnä käsiä, kun yhdistetään vanhan jenkin tunnoton ohjaus ja kapea tie. Saattoi siinä vastaantulijakin vähän säikähtää kun 6m autoa tulee poikittain vastaan ja takapuskuri viistää kylkeä.. Sovin kuitenkin ohi ja sain vielä luisunkin oikaistua ennen penkkaa. Ihan pikkuisen hävetti, mutta sain kuitenkin auton ostettua tingityllä hinnalla. Jos olisi kopsahtanut niin eipä siinä olisi auttanut kuin maksaa kiltisti pyydetty hinta. Paluumatka menikin sitten vakaammin, kun kontissa oli varamoottorista lähtien tavaraa.