Ei enää ikinä kitkoja, sain yhden talven aikana tarpeeksi...!

-Arvostan omaa ja muiden liikenteessä liikkuvien turvallisuutta enemmän kuin "kitkauskovaisten" vakuutteluja..
Vastapainoksi voin todeta, että minulla ei ole omien autojen alla ollut 20 vuoteen nastoja, enkä tulekaan enää ikinä ostamaan nastoja nykytyylisiin henkilöautoihin (fillareihin toki nastat/ruuvit).
Sain ihan tarpeeksi nastojen rapistelusta kymmenessä vuodessa 90- ja 00-luvuilla:
Hakkapeliitta 10 (kolmivuotiaat käytetyt, ajoin pari vuotta, aina ja kaikkialla sikaliukkaat)
Michelin Ivalo (uudet, hetken hyvät sitten meh, lopulta sikaliukkaat noin viisivuotiaana)
Hakkapeliitta 1 (nelivuotiaat käytetyt, ajoin kolme vuotta, aina liukkaat etenkin lumella, jäällekin jäi kyllä naarmua mutta pitoa ei ollut nastojen kärkien muistuttaessa enemmän kuulakärkikynää). Samaan aikaan toisella akselilla oli Hakkapeliitta 2 (yhden vuoden käytetyt alussa). Jäin ylämäkivaloristeyksiin joskus jumiin (=hakemaan pitoa reunemmasta), vaikka käytin parempia vetävällä.
Kuten huomataan, niin enimmäkseen alla oli käytettyjä nastarenkaita, joiden nastojen tylsyminen viimeisteltiin omalla vauhdikkaalla ajolla. Kyllä noissa kumikin kovettui paljon nopeammin kuin nykyisissä kitkarenkaissa, mikä vei lumipidon.
Sain kuitenkin ajaa samaan aikaan noin 100 tkm isän ja appiukon autoilla, joissa oli aina uutena ostettua Nokian nastaa. Paras yhdistelmä oli Hakkapeliitta 2 yhdistettynä johonkin etuvetoiseen Volvo S80:een (appiukolla oli niitä kolme uutena ostettua). Ei jäänyt jumiin ja hallittavuus oli priimaa. Lumipito oli uskomaton. Kun lievästi nouseva piha suli reilu 10 cm sohjoksi, niin tuo oli ainoa auto, joka pääsi ilman työntämistä kadulle asti. Kaikilla oli silloin kaksivetoisia, paitsi naapuriyhtiön Subaru.
Vaikka sain kokemusta nastoista parhaimmillaan, niin en päätynyt niihin ostaessani uusia talvirenkaita 2006/2007. Olin saanut maistiaisia naapurin 850 Volvosta Blizzakeilla ja Nokian Q:lla, joissa oli mielestäni käsittämättömän hyvä pito nastattomaksi. Olisin halunnut samaa tavaraa myös kengänpohjiini (keräämään kaiken sepelin

). Päätin ostaa kitkoiksi muistaakseni Nokian RSi:t. Pito oli alussa uskomaton, mutta 9-10 vuoden kohdalla niistä luopuessani aika lipoisa (oli ollut jo useamman vuoden).
Seuraavat kitkat (Hakkapeliitta R2) ostin uutena 2016. Ajettavuus kuivalla oli epätarkka ja uraherkkyys kasvoi suureksi, mutta pito säilyi erikoisen hyvänä 2025 asti. En siis vaihtanut pidon vaan halkeamien takia. Toisessa autossa oli uudemmat kitkat (Hakkapeliitta R3, 2020), eikä vetopidossa, jarrutuksissa tai käsijarrukäännöksien hallittavuudessa huomannut eroa vuonna 2024. Myös 10 Hz-GPS-boksi näytti kymmenyksen tarkkuudella samaa kiihdytysaikaa kolmen vedon keskiarvoksi 0-40 km/h. Toki 2016 R2 oli hieman keulapainoisemmassa Auris hybridissä vs. 2020 R3 oli täyssähkö Miissä. Molemmilla vedin samana päivänä samalla jäisellä tiellä luistonestoa vastaan ruksuttaen. Nuo R3-kitkat tulivat uutena Miin mukana. Olivat ne uutena paremmat kuin silloiset nelivuotiaat R2:t, mutta ero ei ollut suuri. Sitten kahdeksanvuotiailla R2:lla ja nelivuotiailla R3:lla ei enää ollutkaan havaittavaa eroa jääpidossa vuonna 2024.
Vuonna 2025 ostin uudet Conti Viking Contact 8:t. Lumipito oli uskomaton viime alkutalvesta, mutta lopputalvesta ei enää säväyttänyt. Erittäin hyvät kitkarenkaat.
Olen siis ostanut viimeiset 20 vuotta pelkästään uusia kitkarenkaita, ja ollut niihin tyytyväinen. Nastat menivät vaihtoon viimeistään seitsemän vuoden kohdalla vs. kitkoilla vasta 9-10 vuoden kohdalla. Nastoilla se kumi meni niin pirun kovaksi, että alkoi tuntua kesärenkailta lumella.
Älkää kuitenkaan ottako minusta mallia, vaan vaihtakaa pääsääntöisesti jo 4-6 vuoden kohdalla riippuen urasyvyydestä. Ajan nimittäin vähän (per auto), ja vaimo/lapsi ei aja. Lisäksi tuo Auris hybrid on aika kykenevä talviauto etuvetoiseksi (maavaraa saisi olla enemmän).
Olen ajanut yhteensä 30 vuotta nastoilla lyhyttä ja pidempää ajoa. Viimeisten 20 vuoden aikana on tullut ajettua isän ja appiukon autoissa Hakkapeliitta 4, 5, 7, 8, 9 ja 10. Autoina isoa/keskikokoista Volvoa/mersua, parhaana uutena ostettu 4-Matic Eemeli uusilla Nokian nastoilla. On niissä ollut parempi jääpito kuin minulla Auriksessa vanhoilla kitkoilla, muttei niin paljon, että vaihtaisin enää ikinä takaisin nastoihin. Ikäihmisten ja lasten aina tarvitsema puhtaampi hengitysilma on minulle tärkeämpää kuin nastojen hyvin harvoin tarvittava parempi jääpito. En myöskään voi sietää nastojen aiheuttamaa lievästi värisevää tunnetta ratissa ja rapinaääntä parkkipaikoilla tahi vanhemmiten nastojen jollotusta maantiellä. Kuulen nastojen äänen myös mersuissa. Ainoa täysin immuuni oli 1998 Volvo S80. Myöhemmissä kahdessa kasikymppisessä nastat taas rapisivat, vaikka oli lisävarusteena hankittu laminoidut sivuikkunat.
Minua ärsyttää myös nastojen teitä urauttava vaikutus. Olisi rennompaa voida ajaa vapaammin koko kaistan leveydellä vs. nyt joutuu ajamaan reunassa rengasmelua ja -kulumista välttääkseen. Syksyllä joutuu varomaan syvien vesiurien vesiliirtovaikutukset ohitustilanteissa. Ajonvakautus ei aina pysty estämään kolahtamista, jos huonossa paikassa nousee vesiuran pinnalle. Nastat raapivat bitumia kivien välistä kivien jäädessä koholle. Sitten renkaat rummuttavat kohollaan olevia kiviä aurinkoisena päivänä syvemmälle kuin tienpinnan normaali taso. Jos iskettyjen kivien painuessa niiden välistä tirsuu uutta bitumia, niin nastat nakertavat senkin joko hienona taivaan tuuliin tai sitten irtopölynä tien pinnalle, josta pahaa aavistamattomat kitkarenkailijatkin nostattavat bitumi- ja raskasmetallihiukkasia hengitysilmaan.
Ymmärrän kyllä, että jossain päin Suomea, joillakin autoilla jotkin kuskit voivat tarvita nastoja enemmän. Takavetoisella ei-hybridi C-mesellä (dieselautomaatissa vetävillä pyörillä painoa vaivaiset 46 % vs. etuvedoissa tavallisesti 56-60 %) ei pääsisi edes valoista liikkeelle muiden tahtiin, jos siinä olisi vanhat kitkat.
On aika paljon eroa ensivaikutelmassa:
A)
-käytetyt keskieuroopan kitkat keskinkertaiseen talviautoon
B)
-kaupasta uudet pohjoismaisen kumiseoksen testivoittajat Nokialaiset/Continentalit (ehkä nykyään myös Goodyear kolmosversion myötä) hyvän vetopidon ja hallittavuuden talviautoon
Minulla ensiostos vastasi tuota jälkimmäistä, ja olin erittäin tyytyväinen. Tosin silloisen G-Astran vetopito ei ollut hääppöinen vs. Auris hybrid, mutta riittävä kuitenkin.
@rane58, ostitko uutena nuo yhden talven kokeilemasi kitkat, vai tuliko auton mukana jotkut käytetyt?
Jos voit hieman tarkentaa seuraavia:
1. Oliko rengasmalli ja kumiseos suunniteltu pohjoismaihin vai keskieurooppaan?
2. Uudet vai käytetyt (tai liian vanha DOT)?
3. Takavetoon vai etu-/nelivetoon?
4. Oliko Nokia/Conti, vai jotkin muut ei niin hyvän jääpidon kitkat?
5. Millä vuosikymmenellä kokeilu tapahtui?
Noidenkin jälkeen jää vaikuttaviksi tekijöiksi mm. paikka, tarkempi automalli ja kuljettaja(t), mikä voi kääntää nastojen suuntaan. Tuoreen kitkakokeilijan olisi minusta hyvä saada ensikosketus siten, että alla on vähintään keskitason etuveto/neliveto, ja ostaa parhaan jääpidon pohjoismaiset kitkat uutena. Sen jälkeen voi jatkossa kokeilla halvempia rengasmerkkejä. Noin toimimalla minimoi kitkoihin pettymisen riskin. Se on ikävä juttu urien, hengitysilman, verojen ja tietyöhaittojen kannalta, jos pettymys johtuikin vain siitä, että 90-luvun kitkat olivat heikkoja, ja sen seurauksena hyljeksitään 30 vuotta uudempiakin kitkoja. Tai on saatu aivan toiselle markkina-alueelle tarkoitetut käytetyt kitkat alle, joihin tuskastuneena luistellaan nastakauppaan.