Mustekynät, lyijykynät ja kirjoitusvälineet

[Taika-Jim]

Löysin tuossa pyhien aikaan isän vanhan Ballograf Epocan. Napsautin auki, ja sehän toimi kuin eilen ostettu. Kynällä ikää varmaan se +15 vuotta. Kliksautus on semmoinen mersunoven kolahdus, eikä heppoinen naks.

Tussikynistä arvostan taas niitä Marabu Fineliner halpiksia, hyvä jälki ja kohtuullinen säilyvyys.

Lyijykynistä ehkä parhain on se perus sininen mustapää Staetler HB.

En keräile, mutta kynän pitää olla hyvä, kun siihen Moleskineen kirjoittelee asioita muistiin.

 

[Zacksa]

Kuulakynän pitää toimia omassa käytössä myös kylmässä. Iso osa kynistä ei toimi, vaan muste lakkaa toimimasta.
Toimistolla perinteiset sininen ja punainen halpis.

 

[Charun]

Emäntä hurahtanut noihin perinteisiin mustekyniin ja ite kun tykkään näperrellä, niin oon niitä innostunut hiomaan ja kunnostamaan ja nyt on matkalla vanha Scripto ja pari 50-luvun alun Pelikan 140 ja 400 (ainakin kuvien perusteella) jotka aattelin pistää käyttökuntoon. Jotenkin noi vanhat vermeet on paljon mielenkiintosempia itelle, kuin uusi tuotanto.

 

[3dfx]

pelikan m200 on käytössä ja fisher space pen. Lyijykyninä käytän blackwing 602. Rhodian paperi on mielestäni ollut hyvää, mutta suomessa myös ihan irtoarkkeina kirjakaupoissa myytävät ruutupaperit on olleet melko hyviä. Konseptipaperi taas kovin heikkoa. Clairefontainen vihkoja oli joskus muutama, mutta en muista mikä niissä oli sitten huonompaa mitä rhodiassa, olisko saatavuus ollut heikompaa.

 

[litiumtomu]

Omassa käytössä on Pilotin Vanishing Point. Näppärä - joskin ehkä isohko - capless fountain pen ja itse olen tykännyt tuolla kirjoitella. Onhan siinä hieman erilainen fiilis marketin mustekynään verrattuna.

 

[Hyrava]

Lyijykynistä itse käytän nykyään oikeastaan vain jotain random-lytijytäytekyniä, terottimia kun ei ole aina saatavilla eikä jaksa aina puukolla veistää kynää. Meillä kun ei duunissa ole tietty täyttöpakkauksia lyijytäytekynille niin niitä on jo melkoinen kokoelma työpöydän laatikossa (ja kotona).

Kuulakärkikynissäkään en ole kovin nirso, pääsääntöisesti aiemmin tuli käytettyä messuilta kerättyjä mainoskyniä, mutta niissäkin kuitenkin olen sen verran tarkkana ollut että jos joku kynä edes hetkellisesti tökkii niin lentää välittömästi roskiin ja otetaan uusi tilalle. Osa mainoskynistä ei toimi edes uutena kunnolla ja jos jossain messuilla keräilee sen 20 kynä niin niistä ehkä puolet on sellaisia jota jaksaa käyttää. Nykyään tulee sentään käytyä firman toimistotarvikevarastolla työkäyttöön menevien kuulakärkikynien osalta ja messuyjen antimet menevät kotikäyttöön eikä niitä enää ihan niin aktiivisesti keräile ellei ole tarjolla jotain erityisen hyvän oloista yksilöä. Ennen tosiaan kun käytännössä oli koko ajan autolla liikenteessä niin varakyniä piti olla "repullinen" että jos kynä hyytyi niin on joku kynä taskussa tai vähintään autossa että sai keikan hoidetua loppuun.

Tusseissa ei tule paljon muuta käytettyä kuin firman valikoiman "Sharpie Twin Tip", joka on osoittautunut varsin hyväksi, toisessa päässä oleva terävä kärki tekee hyvää jälkeä eikä suttaa ja paksumpikin puoli toimii kiitettävästi. Pitää vaan muistaa säilyttää vaakatasossa että molemmat päät toimivat loppuun asti, pystyssä tuntuu ylhäällä oleva pää hyytyvän varsin nopeasti eikä meinaa lähteä toimimaan enää vaikka kääntää toisin päin pystyyn.

Paperina nykyään toimii melkeinpä joko Post-It -laput (joissa liiman tehoa voisi vähän kasvattaa ettai tarvitsisi erillisellä teippipalalla tarvittaessa varmistaa) tai sitten joku random ruutupaperilehtiö sekalaisille muistiinpanoille, nykypäivänä ei paljon muuhun tule piirrettyä tai kirjoitettua.

 

[Kubbih]

Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta ohutkärkisen "tussin", merkiltään Pilot. Alunperin tarkotus oli merkkailla pakkaseen meneviä kamppeita, mutta sitten totesin kynän olevan passeli kaikkeen muuhunkin. Hemmetin hyvä jälki, joka ei leviä. Kynä liukuu millä tahansa alustalla helposti. Permanent marker, eli tahtoo mennä ohuesta tavarasta läpi. Ajattelin mennä uudestaan samaan kauppaan ja ostaa myyjän suosittelemia kuulakärkikyniä.

 

[Alatuberkuloosi]

Sain joskus lahjaksi Parkerin kuulakärkikynän ja sillä on todella todella mukava kirjoittaa, tunne mitään vastusta ja silti muste ei valu yli. Nyt tämän ketjun johdosta katsoin millä hinnalla niitä myydään
Ei mikään älytön, mutta useita kymppejä

Yrityksellä oli halpoja kuulakärkikyniä, vai pitäisikö sanoa mustekärkikyniä; mustetta roiskui aika lailla mutta hyvä kirjoittaa ja jos pieni suttu ei haittaa niin hintansa väärti aivan heittämällä.

 

[Charun]

Sain tuon Pelikan 400 (vm. 1950-1954) purettua kokonaan, putsattua ja puunattua joten seuraavaksi emäntä saa testailla. Kuivunut muste oli käytännössä liimannut kaikki osat paikalleen ja alkuun mäntä ei liikkunut mihinkään, sama feedin kanssa. Onneksi oli ebonite holkki sen ympärillä, niin ei ollut moksiskaan poistosta ja paikalleenlaitosta, toisin kuin ne läpinäkyvät romut, joita noissa hieman myöhemmin käytettiin..
Männän tiiviste ei aivan vakuuttanut, mutta sen toimivuuden näkee sitten musteen kanssa huomenna ja kärkien kohdistaminen oli melkonen säätö, kun tuo 14K kulta on sen verran pehmeää tahtoen kuitenkin pitää muotonsa, mutta kyllä sekin ajan kanssa kohdilleen meni. Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen. En lähtenyt virheetöntä kiiltoa hakemaan, kun käyttöön toi kuitenkin on tulossa ja saa vähän ikäänsäkin näyttää. Ikävä kyllä lähdin sen verran innokkaasti kunnostushommiin, että "ennen" kuvat jäi ottamatta..


Edit. Toinen näyttää tällä hetkellä tältä pesun jäljiltä;

Tuossa on omistuskaiverrus joka ois tarkoitus hinkata pois ja kiillottaa, joten se ottaa hieman enemmän aikaa, mutta eiköhän se siitä.

Edit2. Jälkimmäinen siis Pelikan 140 vm. 1952-1954.

 

[3dfx]

Komee kynä.

Aattelin että josko omaa M200 virittäisi hommaamalla siihen M400 kultasen "kärjen" (nib), mutta aika ristiriitasta on ollu palstoilla jutut paraneeko se siitä vai ei. Osa sanoo että vanhalla M400 kärjellä paranee, mutta uudella ei. Osa sanoo että teräkseinen on pelikaanilla parempi. Osa taas että ehdottomasti kultanen. Ota siitä sitte selvää...

 

[Charun]

Komee kynä.

Aattelin että josko omaa M200 virittäisi hommaamalla siihen M400 kultasen "kärjen" (nib), mutta aika ristiriitasta on ollu palstoilla jutut paraneeko se siitä vai ei. Osa sanoo että vanhalla M400 kärjellä paranee, mutta uudella ei. Osa sanoo että teräkseinen on pelikaanilla parempi. Osa taas että ehdottomasti kultanen. Ota siitä sitte selvää...

Se on aika paha saada yksimielisyyttä asiaan joka on 100% makuasia.


Valmista tuli. Kaiverrus katos täysin ja pinta on parempi kuin tullessa.

 

[3dfx]

Se on aika paha saada yksimielisyyttä asiaan joka on 100% makuasia.


Valmista tuli. Kaiverrus katos täysin ja pinta on parempi kuin tullessa.

No joo, tuntuu silti että kokemuksetkin on ihan päinvastaisia toisilla. Esimerkiks kultanen on joustavampi toiseten mielestä ja toisten mielestä taas ei ole ja kolmansien mielestä teräs on joustavampi.

 

[kuoris]

Kuinka rahvaanomaista. Itse allekirjoitan aristokraattiset miljoonasopimukseni (kauppalista Lidliin) 90-luvun Montblanc Meisterstückilla jossa kärki 18k kultaa:

 

[Pepo]

Enempää kyniä testaamatta pöydällä ollut puolisen tusinaa erilaista mustekynää, joista käteen tarttuu aina Pilotin musta G-2 07.

 

[Charun]

No joo, tuntuu silti että kokemuksetkin on ihan päinvastaisia toisilla. Esimerkiks kultanen on joustavampi toiseten mielestä ja toisten mielestä taas ei ole ja kolmansien mielestä teräs on joustavampi.

Riippuu varmaan myös omista odotuksista; jos odottaa saavansa tai vertaa johonkin ultra flexiin, niin varmasti tuntuu jäykältä. Paha tietysti itse mitään varmaa sanoa, kun ei ole teräksistä Pelikania johon verrata, mutta kaikkiin emännän teräskärkisiiin kyniin verrattuna noi vanhat 14K kärjet on selvästi joustavampia ja tuolla Finellä voi mukavasti piirtää n. 1mm leveetä jälkeä ilman, että tuntuu että mitään menee rikki.

 

[3dfx]

Riippuu varmaan myös omista odotuksista; jos odottaa saavansa tai vertaa johonkin ultra flexiin, niin varmasti tuntuu jäykältä. Paha tietysti itse mitään varmaa sanoa, kun ei ole teräksistä Pelikania johon verrata, mutta kaikkiin emännän teräskärkisiiin kyniin verrattuna noi vanhat 14K kärjet on selvästi joustavampia ja tuolla Finellä voi mukavasti piirtää n. 1mm leveetä jälkeä ilman, että tuntuu että mitään menee rikki.

Pelikanin teräskärjet on mun ymmärtääkseni aika joustavia teräskärjiksi. Mulla on myös diplomat- merkkinen kynä minkä teräskärki on ihan kova.

 

[Mushishi]

Enpä nyt sanoisi yhtään minkään Pelikan-terän sitten 50-luvun olevan joustava. Oma kokemus on, että jotka terästeriä väittävät joustaviksi eivät ole oikeasti joustavaa terää kokeilleet. Kultainen M400-terä on hieno, mutta oman kokemuksen mukaan teräkoot ovat mitä sattuu verrattuna terästeriin. Modernin kultaterän hinnalla saa helposti 50-luvun 400-sarjalaisen. Panostaisin sellaiseen.

 

[Tepe]

Pentel Energel kuulakynä | Prisma verkkokauppa

Tuo on ollut erittäin hyvin ja sulavasti kirjoittava kuulakynä. Netissä on ollut jotain negatiivisia arvosteluja rungon katkeamisen takia, mutta koskee ilmeisesti jenkeissä myytävää "Made in Mexico"-mallia, tämä taas on "Made in Japan".

 

[Charun]

Seuraava potilas saapui tänään ja pääsi jo kylpyyn. Mysteeriksi jäänyt lever fill Scripto, luultavasti jostain 50-60-luvulta. Tarvitsee uuden mustepussin ja kärki pitää säätää feediin kohdilleen, mutta muuten vaikuttaa kaikki olevan ehjää.

 

[kuoris]

Onko musteilla paljonkin eroa eli löytyykö jotain arkistokelpoista versiota joilla voin tehdä historiallista kunikaallista kirjeenvaihtoa (postikortti turistikohteesta sukulaisille)?

Olen huomannut että postikorteista Montblancin musta muste näyttää herkästi vähän leviävän kortin matkan aikana vaikka olen antanut niiden hyvin kuivua ennen laatikkoon laittoa. Matkakynänä yleensä Diplomat Traveller erillisellä säiliöllä johon käy mikä vaan muste.

Värinä mielellään sininen kun Osuupankki ei ainakaan hyväksynyt mun Space Penillä (on muuten yliarvostettu kynä) tehtyä allekirjoitusta kun se oli musta. Kuuhun kelpaa - pankille ei.

 

[Tehoreca]

Onko musteilla paljonkin eroa eli löytyykö jotain arkistokelpoista versiota joilla voin tehdä historiallista kunikaallista kirjeenvaihtoa (postikortti turistikohteesta sukulaisille)?

Olen huomannut että postikorteista Montblancin musta muste näyttää herkästi vähän leviävän kortin matkan aikana vaikka olen antanut niiden hyvin kuivua ennen laatikkoon laittoa. Matkakynänä yleensä Diplomat Traveller erillisellä säiliöllä johon käy mikä vaan muste.

Värinä mielellään sininen kun Osuupankki ei ainakaan hyväksynyt mun Space Penillä (on muuten yliarvostettu kynä) tehtyä allekirjoitusta kun se oli musta. Kuuhun kelpaa - pankille ei.

Ainakin Ballografin paketissa näyttäisi lukevan, että "Arkistokäyttöön sertfioitu muste".

 

[Charun]

Onko musteilla paljonkin eroa eli löytyykö jotain arkistokelpoista versiota joilla voin tehdä historiallista kunikaallista kirjeenvaihtoa (postikortti turistikohteesta sukulaisille)?

Olen huomannut että postikorteista Montblancin musta muste näyttää herkästi vähän leviävän kortin matkan aikana vaikka olen antanut niiden hyvin kuivua ennen laatikkoon laittoa. Matkakynänä yleensä Diplomat Traveller erillisellä säiliöllä johon käy mikä vaan muste.

Värinä mielellään sininen kun Osuupankki ei ainakaan hyväksynyt mun Space Penillä (on muuten yliarvostettu kynä) tehtyä allekirjoitusta kun se oli musta. Kuuhun kelpaa - pankille ei.

On hyvinkin isoja eroja. Tässä selkein demonstraatio johon olen itse törmännyt (linkkasin suoraa testikohtaan, jos ei propellihattuilu kiinnosta);


Postikortit on aika vaihtelevia pintansa puolesta (osa melkein kiiltäväpintaisia kirjoituspuolelta ja toisessa ääripäässä taas todella karkeasta kuidusta tehtyjä) ja ovat lisäksi alttiita säälle ja hankaukselle kuljetuksen aikana. Suurin osa musteista on vesiliukoisia ja pelkkä ilmankosteus saattaa saada ne leviämään kuivumisen jälkeen, sateesta puhumattakaan.

Jos sinistä kaipaa, niin Waterman Serenity Blue tuntuu olevan monen mielestä parhaasta päästä postikorttikäyttöön. Baystate Blue taitaa taas olla parhaiten säänkestävää, mutta saattaa värjätä kynää eikä sitä suositella arvokkaisiin tai vanhoihin kyniin ja mustetta vaihtaessa vaatii perinpohjaisemman puhdistuksen kuin helpommin veteen liukenevat musteet.
Ilmeisesti "paras" toimintatapa postikorteille on wax sealing, jossa läpikotaisin kuivunut muste suojataan esim. kynttilän vahalla, hankaamalla sitä tekstin päälle. Tämä toki saattaa reissussa olla hankalaa.

 

[Charun]

Saippuavedessä liottamisen ja muutaman UÄ-pesurikierron jälkeen kaikki osat Scriptosta lähti ehjänä irti. Vaikuttaa siltä, että joku on jotain kultamaalia tuolla jossain kohtaa kynäillyt, kun feedin ja nibin välissä oli sen oloista tavaraa jämähtäneenä. Noh.. Lisää liottamista ja UÄ:tä ja katoaan mitä tulee.

 

[Charun]

Nibbi oli tuon musteen alla sen verran pahasti syöpynyt, että sillä ei mitään järkevää saanut aikaiseksi ja päässä olevat varsinaiset kirjoitusterät tippuivat jo puhdistaessa.. Emäntä kertoi haluavansa kokeilla italic-tyylistä nibbiä, niin ei muuta kuin hiomakivet esille ja hommiin. Netistä kattelin referenssikuvia miltä hionnan pitäisi näyttää ja lopputulos on tässä;

Ei tuo silmiä hivele, kun oli liian syvät kraaterit metallissa, mutta kirjottaa yllättävän hyvin ja käyttöön tuo alunperin oli ostettukin. Nyt vaan odotellaan uutta mustepussukkaa englannista ja sitten laitetaan kynä lopulliseen käyttökuntoon.

 

[Charun]

Kunnostettu Pelikan 140 lahjoituskunnossa ja menee tänään uudelle omistajalleen mustepullon kera.

 

[Trotor]

Ihan näistä peruskynistä Uniball Jetsream on ehdoton suosikkini. En tiä piirtääkö pakkasessa, mutta piirtää nätisti omassa käytössä.

edit: korjattu kirjoitusasu

 

[kuoris]

Ihan näistä peruskynistä Uniball Jestream on ehdoton suosikkini. En tiä piirtääkö pakkasessa, mutta piirtää nätisti omassa käytössä.

Perus kuulakärkikynistä oma suosikki on Parker Jotter London Architecture. Taitaa Jotter olla Parkerin kaikkien aikojen suosituin malli. Kyseisessä kynässä on mukava tekstuuri rungossa joka on metallia, itse en ole kumin ystävä vaikka se tuokin pitoa otteeseen.

Kiinnostaisi kyllä hankkia uusia kyniä kokeiluun.

 

[Trotor]

Perus kuulakärkikynistä oma suosikki on Parker Jotter London Architecture. Taitaa Jotter olla Parkerin kaikkien aikojen suosituin malli. Kyseisessä kynässä on mukava tekstuuri rungossa joka on metallia, itse en ole kumin ystävä vaikka se tuokin pitoa otteeseen.

Kiinnostaisi kyllä hankkia uusia kyniä kokeiluun.

Monessa kynässä on minun kirjoitustyyliini liian tylppä kärki - eikä kynä tahdo oikein piirtää. Tuo parker muistaakseni on yksi niistä, en tosin juuri tuota mallia ole kokeillut. Jetstream on toki kuminen, mutta kannattaa käydä kokeilemassa piirtokykyä -> Huippu.