Musiikin fyysiset tallennusmediat (CD:t, LP:t, kasetit jne.)

[petepas]

Vieläkö joku muu keräilee ja ostaa musiikkia fyysisessä muodossa? Itse ostan edelleen säännöllisesti musiikkia fyysisessä muodossa, pelkkä digitaalinen tiedosto ei minulle riitä. Vanhan koulukunnan kasvattina en luota siihen että musiikki pysyy tallessa pelkästään digitaalisessa muodossa. Fyysisten tallenteiden rinnalla käytän toki mm. Spotifyta.

Itse aloitin musiikin keräämisen aikoinaan 80-luvun alkupuolella ostamalla muutamia LP-levyjä ja kasetteja. Kipinä musiikkiin on tullut kotoa jossa 70-luvun loppupuolella soittelin vanhempien LP-levyjä. Jossain vaiheessa Elvis, Abba, The Beach Boys ja muut hurjat alkoivat tulla korvista ulos ja parempaa oli saatava. Viikkorahoja sai säästellä pitkään että levyn tai kasetin sai ostettua.

Harrastus jäi muutamaksi vuodeksi. CD-levyjen ja -soittimien ilmestyminen herätti kipinän uudelleen. Ensimmäinen CD-levy jonka ostin oli Dire Straitsin Brothers in arms vuonna 1986. Levy soi edelleen moitteettomasti. Siihen aikaan CD-levytarjonta oli kohtalaisen suppeaa CD-levyjen soittelussa oli tuohon aikaan jotain todella maagista, ei tarvinnut kelailla ja äänenlaatu oli jotain aivan muuta mihin oli totuttu. Myös levyjen pieni koko oli hämmästyttävää. Jo silloin puhuttiin CD-levyjen kestoiästä. Itselle ei ole tainnut yhtään sellaista levyä tulla vastaan joka ei suostuisi enää soimaan. Poikkeuksena itse poltettuja levyjä joita esim. autossa tulee kuunneltua.

Levyjen keräily on jatkunut noista päivistä oikeastaan taukoamatta. Palasin "CD-aikakauden" jälkeen takaisin LP-levyjen ostajaksi muutama vuosi sitten. Haikailin sitä fiilistä mitä LP-levyjen soittamisessa on. Musiikkia kuunnellaan todella siihen keskittyen, taustamusiikki tulee sitten muuta kautta. Levyjen kansitaide kiinnostaa myös. Esim. Iron Maidenin LP-levyt on hienoa katseltavaa, CD-formaatissa ne eivät oikein pääse oikeuksiin...

Levykokoelmani löytyy Discogsista. Tällä hetkellä kokoelmassani on vähän vajaa 1000 äänitettä. Näistä n. kolmasosa on LP-levyjä, loput CD:tä. Viime vuosina CD-levyjen osto on vähentynyt koko ajan. Ostan oikeastaan vain kiinnostavat uutuudet CD:nä, vanhat (ehkä vielä 90-luvun alussa imestyneet) tulee nykyään monesti ostettua LP:nä. Suuren osan LP-levyistä ostan käytettyinä Suomesta tai uutena ulkomaisista nettikaupoista.

Suurin osa CD-levyistä löyttyy myös ladattuina tietokoneelle.

Levyjä tulee ostettua muutama kymmenen vuosittain. Fyysisen median säilyttäminen muotoutuu tietenkin ongelmaksi kun levyjä kertyy paljon. Tästä käydään vaimon kanssa monesti keskustelua, loputon kiistan aihe on tämä

Mutta hyvään musiikkiin kannattaa aina panostaa

 

[Jimi]

Aika vähälle on jäänyt musiikin ostaminen ylipäänsä. Uusia julkaisuja 5-10 vuodessa ja saman verran divareista. Kaiken musiikin kuuntelen kiintolevyltä, sen verran laiskaksi olen tullut. Vinyylitkin kuuntelen kertaalleen, silloin kun rippaan ne koneelle

 

[Sukke]

Suoratoistopalveluja (pääasiassa Spotifya) tulee käytettyä kyllä suurimmaksi osaksi musiikin kuuntelussa. Aikaisemmin tuli musaa hommattua myös ihan kovolle, mutta nykyään käytännössä tarpeetonta.

CD-levyjä tulee ostettua aina sellaisilta bändeiltä, mitä oikeasti kuuntelee aktiivisemmin ja tällä tavalla omasta mielestä tuleekin parhaiten tuettua omasta mielestä hyviä yhtyeitä Levyjä tulee nykyisellään ostettua ehkä kymmenkunta vuodessa, merchandisea sitten jonkin verran siihen päälle. LP-levyjen keräily olisi mukavaa ja on jo pitemmän aikaa kiinnostanut, mutta eipä niitä ole tullut hommattua kun ei nykyisellään ole missään tiloja ihan LP-soittimen säilyttämiselle. Haluaisin käytännössä huoneen, joka on ihan vain pyhitetty musiikin kuuntelulle.

Nykyään on sellainen meininki uusienkin julkaisujen kanssa, että levy laitetaan soimaan ja kuunnellaan läpi ilman sen suurempia syventymisiä itse musiikkiin. Monesti autossa tuleekin tutustuttua uusiin julkaisuihin. Insomniumin uusin julkaisu toi tähänkin ns. paluuta vanhaan, koska konsepti levyllä oli sellainen että se oikeasti vaati keskittymistä itse musiikkiin ja tarinaan. Ennen tuli siis monesti vain kuunneltua omissa oloissaan jokin uusi levy alusta loppuun ihan rauhassa muuta tekemättä. Toivottavasti tulevaisuudessakin keskityn jatkossa enemmän siihen musiikkiin varsinkin ensimmäisillä kuuntelukerroilla, jotta siitä musasta saa kaiken irti.

 

[Radikus]

C-kasettiaikoina tuli harrastettua pelkkää kavereilta kopiointia, mutta jossain vaiheessa ysärin puolella tuli eksyttyä ostamaan jonkin verran CD-levyjäkin.

Mp3:n yleistyessä CD-levytkin saivat lentää leppään (poltteluita lukuunottamatta), mutta palasin vielä ihmeen kautta hankkimaan musiikkia vinyylinä (jonka aloitin vasta 2016 tammikuussa), vaikka Apple Music onkin päivittäisellä käytöllä sekä kännykässä että kotona Apple TV:n kautta.

Vinyylissä on vaan sitä jotain, ja levyjä löytyykin nykyään päälle 260. Harmillisesti vaan musamaku on niin laaja, että tästä aiheutuu myös tilaongelma. Lättyjä on jo tässä vaiheessa hyllyn lisäksi jossain pahvilaatikoissa.

Kokoelmassa on aivan kaikkea Frank Sinatrasta black metalliin ja 2Pacistä Topi Sorsakoskeen. Kyllä siihen varmaan joku 20000 levyä mahtuisi että alkaisin olemaan tyytyväinen, mutta tilat ei anna periksi. Vai olisinkohan silloinkaan, kun mikään ei riitä.

 

[Kvarkki]

CD-levyjä ostelen "vakiintuneilta" suosikeilta. Käyvät kerran koneessa FLAC-muotoon muuttamiseksi. Mieluiten ostaisin suoraan FLAC:na, mutta niin kauan kuin hinta on cd:nä halvempi... Musiikille käy vähän sama albumien osalta kuin mitä Steam teki peleille. Ei ole tarvetta aleihin fyysisestä varastosta eroon pääsemiseksi, joten hinta säilyy vanhallakin kamalla digitaalisena Paska juttu minulle, 90 % levyistä ostettu vähintään 50 % alennuksesta lähtöhintoihin nähden. Play.comin ollessa voimissaan vielä paljon halvemmallakin. Oliskohan noita levyjä reilut 500 kpl. Taidan olla vähän vanha pieru, kun minusta olisi hassua ostella yksittäisiä kappaleita, vähän sama kuin lukisi kirjasta vain muutaman sivun...

 

[Kvarkki]

Paljon on tietty suhteellinen käsite. Itsellä levyjä tulee enää 2-3 kpl vuodessa lisää, niin on selkeästi halvempaa kuin musiikkipalvelut. Bonuksena saa laittaa musiikin soimaan ja istua hypistelemään inserttiä. Tuppaavat vaan nekin olemaan nykyään vielä surkeampia esityksiä kuin aikoinaan. Edelleen kyllä on ilona saada se insertti irti cd:n kannesta mahdollisimman vähin vaurioin

Ajan pitkää työmatkaa, niin kaikki "uudet" biisit tulee radiosta kulutettua vähintäänkin puhki. Ei edes auta, että vaihtaa kanavaa välillä.

 

[Kautium]

Varastossa on tuhatkunta CD-levyä ja muutama sata LP-levyäkin sieltä löytyy. Uusia ei ole tullut hankittua vuosikausiin ja vanhatkin ovat tosiaan varastossa, koska en näe mitään lisäarvoa fyysisellä medialla. Tai no, on niissä se hyvä puoli että ne eivät lakkaa toimimasta kun joku palvelu x menee nurin, mutta toisaalta sitten joutuisi roikottamaan koko ajan hyllyssä laitetta jolla niitä kömpelöitä dinosaurus-medioita voi toistaa. CD-levyissä on edes hitunen järkeä, mutta LP-levyjä en ymmärrä lainkaan. Hipsterit tykkäävät hiplata niitä rahisevia ja kömpelöitä vinyylikiekkoja ja se heille suotakoon, mutta sekuntiakaan en jaksa kuunnella mutuun pohjautuvaa paasausta LP-levyjen "paremmasta soundista" jne.

 

[tuoppi´]

Tuleehan noita osteltua vaikka Spotifystä tulee eniten kuunneltua. Enemmän tuo onkin sellainen keräilyharrastus.

Itse aloitin CD puolelta kun silloin joskus 2000-luvun alkupuolella LP:t ja kasetit oli jo käytännössä mennen talven lumia. LP-soitin tuli sitten 2009 ja siihen tuli hurahdettua aika rankasti ja ostettu lähes pelkästään LP:itä. Nyttemmin olen tässä alkanut ostamaan myös CD:itä kun LP:t kuitenkin aika reilusti kalliimpia ja tietyntyyppistä musiikkia tulee lähinnä kuunneltua autossa niin sellasta tulee ostettua CD:nä. Tulihan se C-kasetti soitin tässä ostettua toissa vuonna, tekosyynä kun käyttisautossa oli orkkis-Becker 90-luvulta, niin pitihän niitä kasetteja saada ja soitin myös kotiin. Kovin montaa kasettia ei tosin vielä ole ja toi autokin meni jo vaihtoon.

Digitaalisesti en ole musiikkia vielä ostanut eikä se oikein mua innosta. Niissä tuntuu ettei oikein saa rahalleen mitään vastinetta. Spotifyssä on tietty Premium, mutta se on hieman eri juttu kuin yksittäisten kappaleiden/albumien ostaminen.

 

[Algron28]

LP levyjä on joku noin 100kpl. Itse ostan lähinnä vanhempaa musiikkia LPnä ja senkin monesti kirppiksiltä yms. Aika sekalainen kattaus mysiikillisesti rokista poppiin ja huumorihumppaan.

CD levyjä tulee vieläkin ostettua, uutena lähinnä silloin jos levyllä on useampi kuin yksi hyvä kappale. Käytettyjä levyjä sitten enemmään ja helpommin.

Mp3 ostan jonkin verran, lähinnä ne mitä ei löydy CDnä tai yksittäiset hyvät kappaleet. En harrasta suoratoistoja.

 

[Admiral General Aladeen]

Levyjä on että hyllyt notkuu. Vähän sellainen keräilyharrastus, mutta myöskin vanha musiikki on vaan niin paljon parempaa. Välillä tulee levyjä fiilisteltyä, mutta enemmänkin ne soi ämppäreinä tietokoneen kautta. Tai on soinut jo 90-luvulta alkaen, siitä kun Mp3 keksittiin.

Spotify ja muut striimauspalvelut on varmasti kivoja uuden musiikin tehokuluttajille, mutta itse en niihin kuulu. Uutta musiikkia tulee ostettua aniharvoin. Radiosta kuulee uusia tuotoksia ja jos kolahtaa niin CD kannetaan kotia.

 

[voffer]

Spotify ja muut striimauspalvelut on varmasti kivoja uuden musiikin tehokuluttajille, mutta itse en niihin kuulu. Uutta musiikkia tulee ostettua aniharvoin. Radiosta kuulee uusia tuotoksia ja jos kolahtaa niin CD kannetaan kotia.

Kyllä sieltä Spotifysta yllättävän paljon vanhaakin kamaa löytyy. Itse en kyllä käytä, kun tulee runsaudenpulaa eikä tiedä mitä kuuntelisi. Musiikkikirjasto, jonka sisältöä voi helposti selata ilman että tarvitsee ensin keksiä mitä haluaisi etsiä, on kätevämpi.

 

[Tc4pb]

Tuli yllättäen joulupukilta Metallican uusin vinyylinä, ja tuli testattua porukoiden soittimella. Yllätyin positiivisesti kuinka paljon miellyttävämpi soundi on LP:ltä - tasapainoinen ja mikään ei ole liian "kovalla". Kaikki soittimet kuuluu.

Ostaisin oman soittimen mutta halvallahan ei saa hyvää joten... ei taida pystyä kolmeasataa investoimaan mihinkään Audio-Techicaan..

 

[Kautium]

Levyjä on että hyllyt notkuu. Vähän sellainen keräilyharrastus, mutta myöskin vanha musiikki on vaan niin paljon parempaa. Välillä tulee levyjä fiilisteltyä, mutta enemmänkin ne soi ämppäreinä tietokoneen kautta. Tai on soinut jo 90-luvulta alkaen, siitä kun Mp3 keksittiin.

Spotify ja muut striimauspalvelut on varmasti kivoja uuden musiikin tehokuluttajille, mutta itse en niihin kuulu. Uutta musiikkia tulee ostettua aniharvoin. Radiosta kuulee uusia tuotoksia ja jos kolahtaa niin CD kannetaan kotia.

Huvittava kommentti. Ihan kuin se median muoto vaikuttaisi siihen mitä musiikkia on saatavilla. Itse kuuntelen Spotifystä sujuvasti sekä uutta että vanhaa.

Tuli yllättäen joulupukilta Metallican uusin vinyylinä, ja tuli testattua porukoiden soittimella. Yllätyin positiivisesti kuinka paljon miellyttävämpi soundi on LP:ltä - tasapainoinen ja mikään ei ole liian "kovalla". Kaikki soittimet kuuluu.

Ostaisin oman soittimen mutta halvallahan ei saa hyvää joten... ei taida pystyä kolmeasataa investoimaan mihinkään Audio-Techicaan..

No voi facepalm sentään taas. Kun kyseessä on LP, unohdetaan jostain syystä kaikki muu ja "parempi soundi" onkin automaattisesti sen dinosaurus-aikakauden vinyylilätkän tuottama ominaisuus. Vaan eipä siinä, onnea matkaan...

 

[Kvarkki]

CD:n masterointien tason huomioiden en yhtään ihmettelis, jos LP:stä saisivat ulos vähemmän epämiellyttävää soundia. Mulla on jostain CD:stä kirjastosta "lainattu" alkuperäinen 80-90 luvun versio ja sit myöhemmin digitoitu versio. Jälkimmäinen on täyttä paskaa, kaikki nupit "kaakossa". Kiitos Loudness War

e: LP:tä en ole kuunnellut sitten 80-luvun. Hipsteriä tai ei, LP:n masterointiin olen ymmärtänyt käytettävän enemmän paukkuja, kun hintaluokka on hyvä tuottajan kannalta.

 

[Tc4pb]

No voi facepalm sentään taas. Kun kyseessä on LP, unohdetaan jostain syystä kaikki muu ja "parempi soundi" onkin automaattisesti sen dinosaurus-aikakauden vinyylilätkän tuottama ominaisuus. Vaan eipä siinä, onnea matkaan...

Mikä helvetin kommentti tämä nyt on?

Kaiuttimet Wharfedale Diamond 10.5 -pari ja vahvistin Yamaha RX-V781 joilla testattiin sekä vinyyliä että Spotifya. Väitätkö että en voi kuulla eroa LP:n ja digin välillä samalla laitteistolla?

Googleta Loudness-wars jos et asiasta mitään ymmärrä.

 

[Kautium]

Mikä helvetin kommentti tämä nyt on?

Kaiuttimet Wharfedale Diamond 10.5 -pari ja vahvistin Yamaha RX-V781 joilla testattiin sekä vinyyliä että Spotifya. Väitätkö että en voi kuulla eroa LP:n ja digin välillä samalla laitteistolla?

Googleta Loudness-wars jos et asiasta mitään ymmärrä.

Ei loudness war tähän mitenkään liity. Vai väitätkö että joka ikisellä toistolla kuluvan muovilaatan raapiminen analogisesti timanttikärjellä on aina automaattisesti parempi äänilähde samalle masterille kuin sen digitaalinen versio? Vai voisiko sittenkin olla että vertasit kahta eri versiota jne?

Se on ihan sama mistä syystä tykkäät LP:stä, mutta nuo "parempi ääni" -väitteet kannattaa perustella muullakin kuin mutulla. 99% LP:n puolustelu liittyy tunteisiin, eikä siinä mitään, mutta ei kannata valehdella itselleen ja muille.

 

[Admiral General Aladeen]

Huvittava kommentti. Ihan kuin se median muoto vaikuttaisi siihen mitä musiikkia on saatavilla. Itse kuuntelen Spotifystä sujuvasti sekä uutta että vanhaa.

Et tainnut tajuta kirjoittamaani. Jos kuuntelen klassista rokkia, eli levyjä joita minulla on ollut hyllyt täynnä vuosikymmeniä, niin miksi maksaisin jotain spotifyin kuukausimaksua jotta saan kuunnella sieltä samat levyt jotka minulla jo ostettuina ja tietokoneella Ämpäreinä?

 

[Kvarkki]

Tuota Kautium, nimenomaanhan tässä on kyse siitä, että se CD versio on eri "master", joka on tehty päin vittua, että kuulostaa kovemmalta. Ja tätä kautta LP versio voi olla elävämpi ja miellyttävämpi, kun kaikki ei oo tasapaksua mössöä.

 

[Tc4pb]

Ei loudness war tähän mitenkään liity. Vai väitätkö että joka ikisellä toistolla kuluvan muovilaatan raapiminen analogisesti timanttikärjellä on aina automaattisesti parempi äänilähde samalle masterille kuin sen digitaalinen versio? Vai voisiko sittenkin olla että vertasit kahta eri versiota jne?

Se on ihan sama mistä syystä tykkäät LP:stä, mutta nuo "parempi ääni" -väitteet kannattaa perustella muullakin kuin mutulla. 99% LP:n puolustelu liittyy tunteisiin, eikä siinä mitään, mutta ei kannata valehdella itselleen ja muille.

Kvarkki tuossa ylempänä vastasikin jo tietämättömyyteesi.

Tässä ihan hyvä pätkä LP/CD masterien eron vertailuun. Tuo CD käytännössä särkee ja siten kuulostaa paskalta. Hyvä esimerkki pilatusta levystä on Metallican Death Magnetic joka on CD-masterina aivan pilalla - ei pysty kuuntelemaan.

 

[Kautium]

Tuota Kautium, nimenomaanhan tässä on kyse siitä, että se CD versio on eri "master", joka on tehty päin vittua, että kuulostaa kovemmalta. Ja tätä kautta LP versio voi olla elävämpi ja miellyttävämpi, kun kaikki ei oo tasapaksua mössöä.

Paitsi että ei se niin mene että CD-versio olisi automaattisesti paskempi. Jos se on paska versio, niin se on paska versio eikä sitä kannata sitten edes verrata suoraan mihinkään parempaan versioon, oli se millä medialla hyvänsä. Pointti oli ja on edelleen ettei se LP sitä paremmuutta siihen ääneen tuo.

Vai olenko missannut jotain ja se rohiseva ja kuluva analogilätkä onkin yhtäkkiä oikeasti niin kova tallennusmedia, että se lisää tallenteeseen sellaista dynaamisuutta, jota siellä ei masterointivaiheessa edes ollut?

Edit.
Loudness war tarkoittaa pelkistetysti sitä että halutaan tarkoituksellisesti miksata musiikki sellaiseksi, että jonnet tykkäävät jumputuksesta paskoilla korvanapeillaan. Edelleen kyse on tietoisesta valinnasta tuotannossa.

Loudness war, eli musiikin kompressointi on paskaa, siitä voidaan kaikki varmasti olla yhtä mieltä, mutta painotan edelleen sitä että ei kannata valehdella itselleen ja päteä muille, että LP olisi mikään pelastaja sillä saralla. Dynaamisuus ei tule siitä LP-mediasta, päinvastoin se lisää sekaan kaikenlaista rohinaa ja rahinaa ja se on muutenkin vain kömpelö muinaisjäänne.

 

[Algron28]

Tuota Kautium, nimenomaanhan tässä on kyse siitä, että se CD versio on eri "master", joka on tehty päin vittua, että kuulostaa kovemmalta. Ja tätä kautta LP versio voi olla elävämpi ja miellyttävämpi, kun kaikki ei oo tasapaksua mössöä.

Tällöihän ongelma ei ole formaatissa vaan taiteellisessa tuotannossa. Tosin kuluttajan kannaltahan se lienee sama se.

 

[Dudem]

CD:t on kivoja, säilyvät ja ovat varmuuskopiona, jos nuo omat mp3:set kosahtaisivat tai vaikka Microsoft päättäisi estää niiden kuuntelun. Sekä omistaa sen levyn oikeasti, eikä vain käyttöoikeutta kuunteluun. Muutamia digibiisejä on tullut ostettua, joista ei tekijä edes fyysistä mediaa ole tehnyt ja/tai ei halua ostaa koko levyä.

 

[Kvarkki]

Hei kaverit, jotain rajaa nyt hipsterivihauksen suhteen. Tässä on nyt tehty aika pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä yhden Metallica-albumin "kuulostaa hyvältä" perusteella En mä ainakaan tuota lukenut niin, että kyse olisi muuta kuin yhden kuuntelukerran aiheuttamasta mielipiteestä. Metallica varsinkin on kärsinyt umpipaskasta masteroinnista.

LP:tä käyttäneenä* ottaisin milloin tahansa digiversion, mutta mieluiten hyvänä masterointina. Osa suosikkiartistien levyistä on ollut järjetöntä paskaa masteroinnista johtuvista syistä. Toivottavasti tilanne on taas paranemaan päin.

* Silloin kun c-kasetti oli ainoa vaihtoehto kuluttajahinnoissa.

 

[Tc4pb]

Paitsi että ei se niin mene että CD-versio olisi automaattisesti paskempi. Jos se on paska versio, niin se on paska versio eikä sitä kannata sitten edes verrata suoraan mihinkään parempaan versioon, oli se millä medialla hyvänsä. Pointti oli ja on edelleen ettei se LP sitä paremmuutta siihen ääneen tuo.

Vai olenko missannut jotain ja se rohiseva ja kuluva analogilätkä onkin yhtäkkiä oikeasti niin kova tallennusmedia, että se lisää tallenteeseen sellaista dynaamisuutta, jota siellä ei masterointivaiheessa edes ollut?

90% tapauksista se paska master on siellä CD:llä ja diginä koska ne luodaan kuulostamaan hyvältä radiossa yms. Mitä "kovempaa" biisit soi sitä enemmän huomiota julkaisu saa kun se mediassa soi. LP puolestaan käytännössä aina masteroidaan soimaan niinkuin se on tarkoitettu.

Olen kuluttanut LP:itä digitaalimuodossa jo vuosia kuuntelemalla LP:ltä ripattuja flacceja. Nämä pesee spotifyn yms. tarjoamat äänenlaadut 100-0.

Muuten LP inhosi taisi tullakin jo kaikille selväksi.

 

[Algron28]

90% tapauksista se paska master on siellä CD:llä ja diginä koska ne luodaan kuulostamaan hyvältä radiossa yms. Mitä "kovempaa" biisit soi sitä enemmän huomiota julkaisu saa kun se mediassa soi. LP puolestaan käytännössä aina masteroidaan soimaan niinkuin se on tarkoitettu.

Olen kuluttanut LP:itä digitaalimuodossa jo vuosia kuuntelemalla LP:ltä ripattuja flacceja. Nämä pesee spotifyn yms. tarjoamat äänenlaadut 100-0.

Muuten LP inhosi taisi tullakin jo kaikille selväksi.

Toisaalta eihän masteroijan kannata tehdä sitä niin että se soisi upeasti vain niistä 15k€ hifikaiuttimista koska niitä juuri kellään ei ole vaan suurin osa kuuntelee sen musiikin jostain pöntöstä tai nappikuulokkeista tai kämyisen FM-kompressoinnin läpi.

 

[Kvarkki]

On Kautium toki oikeassa siinä, että ei CD-versio ole automaattisesti paskempi. Mutta tätä ei tietysti kyllä kukaan väittänytkään. Ilolla olen huomannut, että jotkut tuottajat ovat ottaneet asiakseen tehdä kunnon masteroinnin. Ja tämä ei ole makuasia. Jos wavet klippaa, niin ne tekee sen sekä hifikaiuttimissa ja kämyisissä muovipurkeissa. On sitten kuulijasta kiinni ymmärtääkö tarpeeksi miksi kuulostaa paskalta tai korvia rasittavalta.

e: Rahastahan tässä lopulta on kyse. Kunnon masterointi ottaa aikaa ja tuottajat haluaa maksimoida voitot. Ja radiossa voimissa aivopieru "kovempaa" = "enemmän rahaa". LP:t tehdään paremmin, kun saatu hinta on kovempi ja toisaalta ymmärtääkseni analogista lättyä on hankalampi raiskata.

 

[Kautium]

Tässä LP-keskustelussa on vähän samaa ongelmaa kuin jos yrittäisi puhua jollekin islamiterroristille. Ei se tilanne järjellä tai faktoilla siitä miksikään muutu. Puoli on valittu ja siinä pysytään sokeasti loppuun saakka.

90% tapauksista se paska master on siellä CD:llä ja diginä koska ne luodaan kuulostamaan hyvältä radiossa yms. Mitä "kovempaa" biisit soi sitä enemmän huomiota julkaisu saa kun se mediassa soi. LP puolestaan käytännössä aina masteroidaan soimaan niinkuin se on tarkoitettu.

Olen kuluttanut LP:itä digitaalimuodossa jo vuosia kuuntelemalla LP:ltä ripattuja flacceja. Nämä pesee spotifyn yms. tarjoamat äänenlaadut 100-0.

Muuten LP inhosi taisi tullakin jo kaikille selväksi.

En minä LP-levyjä inhoa muusta syystä kuin että ne ovat kömpelöitä ja niitä ylistetään aivan liikaa kaikenlaisilla keksityillä verukkeilla. Tunneasiat ovat eri juttu, ne minä ymmärrän samalla tavalla kuin joku tykkää kulkea vanhoissa vaatteissa jne.

Hyvä masteri on hyvä masteri. Se kuulostaa hyvältä millä tahansa medialla, joka ei vääristä ääntä. LP ei täytä noita ehtoja, mutta jostain syystä silti löytyy porukkaa joka jaksaa hehkuttaa LP:n paremmuutta kun nämä ovat onnistuneet löytämään kasan sellaisia tallenteita, joissa LP-version masterointi ei ole sitä ikävän usein nykyään tavattavaa kompressiopaskaa. Haluan silti edelleen korostaa että ei se LP itsessään sitä paremmuutta yhtälöön tuo, vaan pikemminkin juuri päinvastoin. Sinä olet ilmeisesti sentään tajunnut siirtää sen rahisevan jeesustallenteen LP:ltä digimuotoon, jotta se ei heikentyisi joka toistolla vähän kerrassaan enempää, mutta useimmat eivät sellaisista perusta. IMO, kovin kömpelöä niiden omien rippausten tekeminen ja tallenteiden käsittelykin on, mutta se on sitten taas asia erikseen.

En minä Spotifyä ylistä äänenlaadun suhteen minään ultimate-vaihtoehtona, mutta harvalta löytyy sellaisia laitteita (ja kuuloa), joilla saman masterin pystyy erottamaan sokkotestissä, jos yhtenä vaihtoehtona on Spotifysta käytössä premium-versio oikeilla asetuksilla. Ja jos se ei riitä, niin onhan olemassa myös Tidal.

Tai no, otetaan sen verran takaisin, että LP:n osalta rahinat ja tallennusmedian tekniset rajoitteet toki auttavat osaltaan tunnistuksessa, mutta se annettakoon vanhukselle anteeksi. Jos ei niitä rahinoita itsessään arvosta, niin en jaksa uskoa että kovinkaan moni oikeasti valitsisi samasta masterista sitä LP-versiosta äänensä suhteen.

 

[Kvarkki]

Kautium, eiköhän se ole ollut alusta asti tässä päivänselvää, että kyse ei ole LP:n ihmeitä tekevästä mediasta. Siis ainakaan tässä ketjussa. Sinulla oli vain niin kiire potkia karmit sisään, ettet ehtinyt ihan lukea mitä kirjoitettiin.

e: Ja onhan ne LP:n rahinat kovin söpöjä. Vituttaa tosin vieläkin se säätö, että sai levyn alkamaan alusta. (Tais olla vanhemmilla vaan huono ja halpa soitin, jossa ei ollut automaattista asetusta alkuun.)

 

[Tc4pb]

En tiedä miksi tuot jatkuvasti tuon argumenttisi 'LP ei automaattisesti tarkoita parempaa äänenlaatua', kun kukaan ei missään ole niin väittänytkään?

Edelleen master on LP-levyillä yleensä laadukkaampi, jo tässä aikaisemmin listatuista syistä. Kuten sanoit hyvä masteri on hyvä masteri ja useimmiten se on siellä LP:llä.

LP ja CD masterin erottamiseen ei näissä pahimmissa masterointiraiskauksissa tarvita hienoja laitteita tai kuuloa. Ero on niin räikeä LP:n hyväksi. Snare, symbaalit ja muut korkeat äänet särkee ja joissain tapauksissa tulee jopa clippingiä.

 

[petepas]

Eikä Lp-levy muuten aina rahise, vanhat ja paljon kuunnellut toki mutta laadukkaat uudet eivät välttämättä.

Formaattihan ei tosiaan laatua takaa mutta kyllä LP-levyiltäkin saa laadukasta ääntä. Itselläkin on muutama levy joissa CD:n ääni on oleellisesti paskempi.

 

[Algron28]

Ja tietenkin tosiharrastajalla on LP levyille se pesulaite. Hiilikuitulevyharjaahan ei tietenkään tarvi edes mainita.

 

[Kautium]

Kautium, eiköhän se ole ollut alusta asti tässä päivänselvää, että kyse ei ole LP:n ihmeitä tekevästä mediasta. Siis ainakaan tässä ketjussa. Sinulla oli vain niin kiire potkia karmit sisään, ettet ehtinyt ihan lukea mitä kirjoitettiin.

Joo, tämä aihe on käyty töissä ja vapaa-ajalla, tuttujen ja tuntemattomien kanssa niin moneen kertaan läpi kyllästymiseen saakka, että tulee helposti sanottua vähän liiankin suoraan. Pahoittelut siitä.

En tiedä miksi tuot jatkuvasti tuon argumenttisi 'LP ei automaattisesti tarkoita parempaa äänenlaatua', kun kukaan ei missään ole niin väittänytkään?

Edelleen master on LP-levyillä yleensä laadukkaampi, jo tässä aikaisemmin listatuista syistä. Kuten sanoit hyvä masteri on hyvä masteri ja useimmiten se on siellä LP:llä.

LP ja CD masterin erottamiseen ei näissä pahimmissa masterointiraiskauksissa tarvita hienoja laitteita tai kuuloa. Ero on niin räikeä LP:n hyväksi. Snare, symbaalit ja muut korkeat äänet särkee ja joissain tapauksissa tulee jopa clippingiä.

Onkohan missään selvästi listattu eri medioiden kohdalta (LP, CD, Spotify, jne) että mitä masterointeja niissä on käytetty? Muistan sellaisen sivuston jossakin nähneeni, mutta siitä on vuosia enkä tiedä onko tuollaista mammuttiprojektia kukaan jaksanut ylläpitää edes suosituimpien tuotantojen osalta.

Olisi kiva järjestää itsekin tuttaville testisessio eri äänilähteiden kesken jos voisi olla varma että kaikissa on sama master taustalla. Nyt tilanne menee helposti siihen että verrataan niitä eri mastereita ja todetaan että kyllä se LP on vaan parempi (jos siitä sattui olemaan tarjolla kompressoimaton versio).

 

[Kvarkki]

Ei helvetti, pitikin googletella tuota pesulaitetta

e: Tidalista varmaan löytyis digimastereita, jotka ovat tarpeeksi hyviä pyyhkimään pöytää LP-versiolla. Teknisesti kuitenkin digillä on muutama vuosikymmen etulyöntiasemaa, jos annetaan vain mahdollisuus.

Vaihtoehto b: Joku 90-luvun alun CD ja siitä LP-versio, jos löytyy. Luulis silloin masteroinnin olleen vielä aikalailla 1:1.

 

[Kautium]

Ei helvetti, pitikin googletella tuota pesulaitetta

Hihi, kaikkea sitä näkeekin.



Joku ultraäänipuhdistus ja sen jälkeen optinen lukulaite voisi olla paras tapa toistaa LP-levyjä. Tosin varmaan joku tulisi sitten sanomaan, että pinnan optinen lukeminen tekee äänestä kylmän.

 

[Tc4pb]

Digihän tosiaan olisi teknisesti ylivertainen mikäli musa vain olisi masteroitu oikein, tuossa linkkaamallani videolla yksi tuottaja juuri näin toteaakin. Asia vaan ei ole niin.

 

[petepas]

Median säilyvyys kannattaa myös huomioida, CD:t hapertuu vuosien saatossa kun LP:t futaa vielä sadan vuoden päästä

 

[Algron28]

Median säilyvyys kannattaa myös huomioida, CD:t hapertuu vuosien saatossa kun LP:t futaa vielä sadan vuoden päästä

Mikäli vain löytyy vielä toimiva laite sen toistoon.

 

[petepas]

Mikäli vain löytyy vielä toimiva laite sen toistoon.

Näin juuri, tottakai. Mulla taitaa olla vain pari CD-levyä jotka on vuosien varrella hapertunut niin ettei mikään soitin soita sitä enää virheettömästi. Aika näyttää miten formaatin hapertuminen etenee, tosin CD:tä ollut mulla vasta vuodesta -86 joten vasta reilun 30 vuoden testijakso vasta takana

 

[Kautium]

Mikäli vain löytyy vielä toimiva laite sen toistoon.

Sepä siinä. Aika vähissä ovat savikiekkosoittimet nykyään, mutta aika varmasti Emil Berliner ja tämän kollegat kuvittelivat joskus 1800/1900-lukujen taitteessa että nyt on muuten jätkät käsissä sellainen keksintö, että tämä ei kuole koskaan.

CD on siinä mielessä järkevä, että kun se on digitaalinen, niin siitä voi halutessaan ottaa varmuuskopion ja sen voi tehdä aina uudestaan ja uudestaan samanlaisena tai vaihtaa kohteeksi jonkin toisen median. Ei sillä, että haluaisin CD-levyjenkään kanssa enää huseerata yhtään enempää kuin on pakko.

 

[Algron28]

Sepä siinä. Aika vähissä ovat savikiekkosoittimet nykyään, mutta aika varmasti Emil Berliner ja tämän kollegat kuvittelivat joskus 1800/1900-lukujen taitteessa että nyt on muuten jätkät käsissä sellainen keksintö, että tämä ei kuole koskaan.

CD on siinä mielessä järkevä, että kun se on digitaalinen, niin siitä voi halutessaan ottaa varmuuskopion ja sen voi tehdä aina uudestaan ja uudestaan samanlaisena tai vaihtaa kohteeksi jonkin toisen median. Ei sillä, että haluaisin CD-levyjenkään kanssa enää huseerata yhtään enempää kuin on pakko.

Tästä syystähän varsinkin savikeikko ja vielä vinyylikin oli levyteollisuuden märkä unelma koska ennemmin tai myöhemmin ihmiset pasko levynsä tai soitti puhki piloille niin uusintapainoksille oli kysyntää. Vaikka CDkin oli omalla tavallaan herkkä niin ihmiset oli jotenkin sen ymmärtäneet ja käsitteli levyjä kohtalaisen siististi. Soittamalla niitä ei saanut rikki.

 

[Hopeapaa]

Tästä metallican uusimmasta on kompressoitu CD:lle 5-6dB sisään mahtuvia joka kappaleesta. Vinyylissä huitelee 10-11 tai jotkut on saanu jopa 14dB irti (eri versioita, normi ja painavampi deluxe).

Tuon kuulee jo helposti, kun CD ”huutaa”.

Itse en ole kyllästymiseen asti vääntänyt peistä CD vs. vinyylikiekko -aiheesta, vaan nimenomaan levyjen eri masterointien paremmuudesta. Monesti uudempi ”remastered” nostaa itsellä niskakarvat pystyyn: taas on joku levy menty pilaamaan. Painaisivat vaan originaalia mieluummin. Pentele kun koittaavat uudella versiolla myydä levyt tosifaneille useaan kertaan. Itsekin olen tuohon langennut ja kuunnellut usein harmistuneena huutavaa vääryyttä loudnessin muodossa. Alle yhden käden sormin voin laskea omasta levyhyllystä alkuperäistä paremmat remasterit.

 

[Hopeapaa]

Toisesta aiheesta: juuri tilasin ensimmäistä kertaa levyn siitä syystä, että CD-levy happani. Vuodelta 1991 ”Long Play CD” happani ulkoreunastaan ja viimeinen biisi hajoaa noin puolivälistä.

 

[Lucas]

Itse en ole kyllästymiseen asti vääntänyt peistä CD vs. vinyylikiekko -aiheesta, vaan nimenomaan levyjen eri masterointien paremmuudesta. Monesti uudempi ”remastered” nostaa itsellä niskakarvat pystyyn: taas on joku levy menty pilaamaan. Painaisivat vaan originaalia mieluummin. Pentele kun koittaavat uudella versiolla myydä levyt tosifaneille useaan kertaan. Itsekin olen tuohon langennut ja kuunnellut usein harmistuneena huutavaa vääryyttä loudnessin muodossa. Alle yhden käden sormin voin laskea omasta levyhyllystä alkuperäistä paremmat remasterit.

CD-audio-levy on "läpinäkyvä" formaatti eikä maailmassa löydy sellaisia kultakorvia jotka voisivat sokkotestissä erottaa master-"nauhaa" ja siitä tehtyä CD-levyä toisistaan vaikka kuuntelee ääninäytteitä 10 kiloeuron hintaisilla elektrostaattisilla kuulokkeilla.

(Toki CD-audio-levyssä on se kahden kanavan rajoitus)

CD-formaatissa on kuitenkin luokkaa 98 desibelin dynamiikka, samaa luokkaa häiriöetäisyys ja viivasuora taajuusvaste 2-20 kHz välillä ja näytteenottotaajuus yli kaksi kertaa sen suuruinen kuin korkein tallennettava taajuus (44,1 KHz vs. 20 KHz). Em. syystä järjestelmän äänenlaatu ylittää sen mihin ihmisen korva pystyy ja äänen käsittely aivoissa.

LP-levyissä taas on kaikenlaisia mahdollisia häiriöääniä ja muuta ongelmaa. Toki joku saattaa kokea ne rahinat ja muut vääristymät äänessä mukavina.

Jos CD-levyn ja LP-levyn tekemisiin on käytetty erilaista master-"nauhaa", niin niiden äänenlaadun vertaaminen on yhtä järkevää kuin verrata kokonaan eri yhtyeiden levyjä keskenään äänenlaadultaan.

Itsellä on CD-levyjen kuuntelu jäänyt todella vähiin viime vuosina. CD-levyt ovat olleet itsellä muovisäkeissa varastossa viimeiset seitsemän vuotta. Muistan ajan edellisestä muutosta kun siitä asti olleet siellä varastossa. LP-levyistä suurimman osan taas olen lahjoittanut pois kun ei ole ollut koko 2000-luvulla edes LP-soitinta kotona. Analogiselta ajalta kaipaan lähinnä jotain levyjä joita ei ole koskaan julkaistu digitaalisissa formaateissa tai sitten niistä on julkaistu joku paskasta masteroitu versio tai pahimmillaan levytetty kokonaan uudelleen joku paska versio kun joku artisti vaihtanut levy-yhtiötä eikä alkuperäistä äänitettä ole julkaistu uudelleen vaan tehty joku paska uusintaäänitys siitä. LP-levyistä kaipaan niitä isoja levykansia.

 

[Algron28]

CD-audio-levy on "läpinäkyvä" formaatti eikä maailmassa löydy sellaisia kultakorvia jotka voisivat sokkotestissä erottaa master-"nauhaa" ja siitä tehtyä CD-levyä toisistaan vaikka kuuntelee ääninäytteitä 10 kiloeuron hintaisilla elektrostaattisilla kuulokkeilla.

(Toki CD-audio-levyssä on se kahden kanavan rajoitus)

CD-formaatissa on kuitenkin luokkaa 98 desibelin dynamiikka, samaa luokkaa häiriöetäisyys ja viivasuora taajuusvaste 2-20 kHz välillä ja näytteenottotaajuus yli kaksi kertaa sen suuruinen kuin korkein tallennettava taajuus (44,1 KHz vs. 20 KHz). Em. syystä järjestelmän äänenlaatu ylittää sen mihin ihmisen korva pystyy ja äänen käsittely aivoissa.

LP-levyissä taas on kaikenlaisia mahdollisia häiriöääniä ja muuta ongelmaa. Toki joku saattaa kokea ne rahinat ja muut vääristymät äänessä mukavina.

Jos CD-levyn ja LP-levyn tekemisiin on käytetty erilaista master-"nauhaa", niin niiden äänenlaadun vertaaminen on yhtä järkevää kuin verrata kokonaan eri yhtyeiden levyjä keskenään äänenlaadultaan.

Itsellä on CD-levyjen kuuntelu jäänyt todella vähiin viime vuosina. CD-levyt ovat olleet itsellä muovisäkeissa varastossa viimeiset seitsemän vuotta. Muistan ajan edellisestä muutosta kun siitä asti olleet siellä varastossa. LP-levyistä suurimman osan taas olen lahjoittanut pois kun ei ole ollut koko 2000-luvulla edes LP-soitinta kotona. Analogiselta ajalta kaipaan lähinnä jotain levyjä joita ei ole koskaan julkaistu digitaalisissa formaateissa tai sitten niistä on julkaistu joku paskasta masteroitu versio tai pahimmillaan levytetty kokonaan uudelleen joku paska versio kun joku artisti vaihtanut levy-yhtiötä eikä alkuperäistä äänitettä ole julkaistu uudelleen vaan tehty joku paska uusintaäänitys siitä. LP-levyistä kaipaan niitä isoja levykansia.

Nuo isot levykannet kyllä mahdollisti upean kansitaiteen.

90-luvun taitteen jälkeiset vinyylit ja varsinkin ne pienemmät julkaisut on monesti fyysiseltä laadulta aika kuraa. Kun CD nousi niin laskevan LP myynnin takia noihin ei kovin enää taidettu panostettu. Näin ollen se laaduntarkkailukaan ei aina ollut niin tiukkaa ja onpa jokunen kirppislöytö LP paljastunut niin epäkeskoksi ettei käytännössä voi edes kuunella. Joko reikä ei ole keskellä tai sitten masterplaten kaiverruksessa on käynyt joku kämmi ja urat ei ole levyn myötäisesti.

 

[Hopeapaa]

Jos CD-levyn ja LP-levyn tekemisiin on käytetty erilaista master-"nauhaa", niin niiden äänenlaadun vertaaminen on yhtä järkevää kuin verrata kokonaan eri yhtyeiden levyjä keskenään äänenlaadultaan.

Tässä nyt on vähän vastaava ajatusvirhe, kuin siinä, että testaamisessa olisi kyse asian oikein toimimisen toteamisesta. Kun oikeasti on kyse virheiden löytämisestä.

Juuri tällöin on syytä vertailla CD ja vinyylilevyn äänenlaatua, mikäli niissä on eri masterit. Jos vaikka vinyyliä ei olisi kompressoitu pilalle ja siitä saisi irti parempaa ääntä kuin CD:stä. Juuri samasta syystä itse yleensä vertailen eri masterista tehtyjä CD-levyjä: kummassa on parempi ääni, dynamiikka tms.

 

[mailman]

Eipä tule fyysisiä levyjä nykyään osteltua, paitsi Metallican. Myös musiikki Blurayt, jos nyt hyvä sattuu eteen, vielä löytävät tiensä hyllyyni.

Tullut Metallican virallisia julkaisuja (cd albumit/promot/singlet, dvd, bd, vhs) keräiltyä enemmän ja vähemmän lähes 20 vuotta. Välillä pitkäkin tauko, ja välillä taas viikoittain tulee pakettia ympäri maailman.
Nykyään, noissa mainituissa medioissa olevia, kokoelmani käsittää ~300 erilaista Metallican lättyä. Vielä on hitusen matkaa "loppuun asti", koska epävirallisen tiedon mukaan Metallican erilaisia julkaisuja on noin 2000 (toki sitten vielä LP't päälle)
Mutta siltikin alkaa olemaan jo vähän työläämpää löytää niitä erikoisempia.

Moni kummastellut tätä "harrastusta", mutta harrastus kai se on tämäkin. Ja keräilijöitä kyllä löytyy muitakin ihan härmästäkin.

 

[Radikus]

En nää edes tarpeelliseksi tapella vinyylihommissa äänenlaadusta, niiden kuuntelu on ihan omanlaisensa rituaali ja fiilistelysessio jota ei saa irti napauttamalla Play jostain Apple Watchista, skippaillen biisejä ja vaihdellen levyjä jatkuvasti.

Tätäkin toki teen silloin kun ei ole tarpeeksi omaa aikaa tyrkyllä (perheenisällä harvoin on).

Itse kuuntelen vinyylilevyn ~aina läpi kun asettelen sen lautaselle, joskus harvoissa tapauksissa saatan lopettaa kun puolen vaihto tulee kohdalle.

Olen keräillyt leffojakin VHS:nä, DVD:nä, (HD DVD:nä), BD:nä ja UHD:nä, seuraavaa formaattia odotellessa. Vinyylissä on se kiva että se on itelle se "lopullinen" kokoelma, ei tunnu siltä että ostaa jotain vaan korvatakseen sen 10 vuoden sisään jollain paremmalla.

 

[Lucas]

Olen keräillyt leffojakin VHS:nä, DVD:nä, (HD DVD:nä), BD:nä ja UHD:nä, seuraavaa formaattia odotellessa. Vinyylissä on se kiva että se on itelle se "lopullinen" kokoelma, ei tunnu siltä että ostaa jotain vaan korvatakseen sen 10 vuoden sisään jollain paremmalla.

Leffoissa se on ajoittain todellista rahastamista. Esimerkiksi sama "Star Wars: Episode IV" leffa saatetaan myydä jollekkin harrastajalle noin kahteenkymmeneen kertaan. Eli myydään se VHS versiona, Betamax-versiona, laserdisk-levynä, DVD-levynä, Blu Ray-levynä ja vielä UHD-levynä. Sitten sama leffa myydään vielä kaikissa formaateissa ties minä "director's cut", "extended cuts" ja "special editions" versioina ja paskotuilla erikoistehosteilla ja alkuperäisillä erikoistehosteilla. Ei ole kummakaan jos George Lucasia ja muita veijareita naurattaa makeasti matkalla pankkiin.

 

[Hifiguru]

90-luvulla tuli paljon kuunneltua kasetteja vielä ja kopsattua musaa myös vhs hifi nauhurin ääniraidalle
nykyään ostan cd/lp levyjä satunnaisesti kirppareilta ym kun sopivasti vastaan tulee.

ajattelin että voisin nytkin nauhalle kopsata cd levyiltä parhaita biisejä ja fiilistellä toisinaan ihan tämmösellä.

lähinnä koristeen virkaa toimittanut mutta sen verran hieno tommosella kuunnella että kuulostaa paremmalta kun alkuperänen cd

100v päästä taitaa tosiaan vinyylilevyt olla ainoot jotka vielä toimii....nauhat lienee jo menneet kelvottomaks samoin kun cd levytkin...itsekin heitin kelanauhuriin hiljattain kelan jota lienee pyöritetty viimeks 70-luvulla ja se nauha oli niin hapertunu että se katkes koko ajan

 

[Algron28]

Niin... eikös se entisajan oikeaoppinen tapa LP levyjen kanssa ollut että kotona heti oston jälkeen se kopioitiin kelanauhalle josta sitten aina kuunneltiin ettei tarvinnut itse vinyyliä kuluttaa.