Kypärää on aikoinaan käytetty yhden kesän verran, joten kyllä minä siihen uudet pehmusteet vaihdan jos ne jostain löydän. Vakionahan tuossa on tosiaan ollut tuo pinlock. Olin siinä uskossa, että noissa olisi vähintään jokin Shoein standardi mutta ilmeisesti näin ei ole. Muiden, saman valmistajan mallien visiirit eivät ilmeisesti sovi.
Kypärässä materiaalit vanhenevat joten ei toimi enää suunnitellulla tavalla...välttämättä. Se on eri asia onko valmis ottamaan sen riskin. Itse en ottaisi (no ehkä mopolla, siis tosiaan mopolla) kun uusi maksaa 300-500€.
Tämä nyt on täysin tilannekohtaista joten hölmö yleistys. ABS-pyörälläkin (onko tosiaan niin paljon abs-jarruttomia pyöriä ja niiden intohimoisia puolustajia vielä alle eläkeiän kuin tästä ketjusta voisi kuvitella?) jarrutus on tehokkain kun paino siirtyy kunnolla etupyörälle, eli kahvaa tulee puristaa hieman hitaasti pidon menetykseen tai takapyörän nousuun asti.
Omissa sporttipyörissä ABS saa säädettyä niin että perä tosiaan saa nousta ja taka-abs pois joten kaikki oman elämänsä Rossit turhaan kuvittelevat jarrutavansa päällysteellä äkkitilanteessa niitä paremmin.
Kyllä niitä jääriä aika paljon on joiden mielestä kaikki avustimet "vievät vapauden fiiliksen". Kahvalämppärit, navi ja mellakkapleksi eivät kuitenkaan vie fiilistä.
Itsellä eka ABS pyörä ja vaikea siitä mitään huonoa on keksiä. No ei ole kaarre-ABS, mutta kun joka kevät on absittomilla tehnyt jarrutusharjoitukset niin onhan tuo mukava kun vie sen inhimillisen virheen pois. Tasan kerran olen kaatanut pyörän liiallisella etujarrulla kun sattui vielä hiekkaa asfaltille. Silloin oli 2v kokemusta ja kevari alla. Uskoisin (niin varmaan kaikki ajattelee itsestään) että aika hyvin on jarruttaminen ilmankin hallussa, mutta en näe mitään syytä miksi jättää pois.
Luistonesto/sutimisenesto/tc mikä onkaan onkin sitten eri juttu. Sateella kiva, mutta hiekkatiellä meinasi tehdä tepposet kun perää ei saanutkaan vapautettua kaasulla vaan pyörä hyytyi, siis kirjaimellisesti. Pitää huomioida, että näissäkin on eroja eri valmistajien välillä ja mihin käyttöön pyörä on, mutta opin kerrasta että aina päällystämättömälle siirtyessä TC pois.
Monilla tuntuu myös menevän vähän liian kisa-ajatteluksi näissä. Kuitenkin varmaan 80% enduroistakin on "makkarakäytössä" niin eri asia vedellä pieniä hiekkateitä kuin kisata sekunneista.
Taskusta löytyisi A kortti ja nyt vuosikymmenten kevari aikojen jälkeen alkanu mopot herättää mielenkiintoa.
Mites on nää Hussen nakut onko luotto vehkeitä? Tollane Svartpilen 693cm3 kiinnostelis mutta mietityttää mahtuuko tuohon simpsakka rouva kyytille?
Valitettavasti en osaa Svartpileniin paljon sanoa, mutta olet oikealla linjalla kun katsot itselle sopivaa/miellyttävää eikä sitä "aloittelijalle suositeltua". Tosin Svartti taitaa olla aika passeli ensipyörä. Kannattaa miettiä millaista ajoa meinaat suorittaa ja sen jälkeen valita siihen soveltuva mopo jonka speksit ja ulkonäkö miellyttävät. Jos Svartpilen on sellainen niin kokeilemaan vaan vaikka kylmätyypit.
Kaksi päällä ajaminen kuulostaa aina romanttiselta ja mukavalta ajanvietteeltä, mutta sanon suoraan että on se pskaa vs yksin ajaminen

Itse ajan about 50-50 yksin/kaksin ja mitä kevyempi pyörä, sitä paremmin sen 50-60kg tuntee. Lisäksi se on ns. "hallitsematonta massaa" niin etujarrun käyttöä joutuu opettelemaan ja harkitsemaan ihan uusiksi. Kaksi päällä on hyvä hallita kytkimen ja takajarrun yhdistelmä hitaassa ajossa. No se on siis ihan oma maailmansa vs yksi päällä.
Ei siis mahdotonta, mutta rauhallisesti kannattaa mennä ja lomareissut saattaa kuskilla olla enemmän suorittamista. Varsinkin kaupungeissa (joita nyt muutenkin kannattaa välttää).
Aloittelijakin pärjää kyllä millä tahansa pyörällä jos on järki päässä. Toki helpommin haavereita sattuu vehkeillä joilla milli liikaa kaasua ampuu laitteen kiertoradalle. Ehkä nyrkkisääntönä voisi olla, että jos ajatuksissa on mahdollisimman tehokas pyörä niin kannattaa silloin aloittaa niillä aloittajille suositelluilla.