Tuosta löytyi ruotsinkielinen PDF, josta irtosi kakkossivun alareunasta merkkivalojen selitykset:
PWR on virta, FDX on full-duplex (= tieto voi liikkua kahteen suuntaan yhtä aikaa).
Sitten on kaksi paria valoja, vasemmanpuoleinen (FX) tarkoittaa kuitua, oikeanpuoleinen (TP) twisted-pair eli tavallinen verkkokaapeli.
Kummassakin parissa on linkki/aktiviteettivalo (LNK/ACT) ja käytettävää nopeutta osoittava valo (SPD).
Nopeusvalon pitäisi palaa vihreänä gigabitin nopeutta käytettäessä, punaisena jos saadaan vain 100Mbps nopeus, ja (verkkokaapelipuolella) pimeä nopeusvalo tarkoittaa että verkkokaapelin toisessa päässä olevan laitteen kanssa on saatu yhteys vain wanhalla 10Mbps ethernet-standardilla.
Valojen sanoma voisi olla että verkkokaapelin yhteys kaapelin toisessa päässä olevaan laitteeseen on tunnistettu ja ilmeisesti toimii täydellä nopeudella, mutta sitten kuitupuolen yhteys on pimeänä,
Tuo sininen valokuituliitin vasemmassa alakulmassa näyttäisi olevan jotenkin vinksallaan, onko se kunnolla paikallaan? Vai valehteleeko kuva?
Valokuituyhteys voi käyttää joko yhtä kuitua molempiin suuntiin, tai sitten kahta rinnakkaista kuitua, jolloin yhtä kuitua käytetään lähtevään ja toista saapuvaan liikenteeseen. Noita gigabitn Fiber2home-modeemeita löytyy kumpaakin tyyppiä: onko tuolle siniselle valokuituliittimelle kaksi paikkaa vai vain yksi? Jos on kaksi paikkaa, molemmissa pitää olla kuitu kiinni, ja vielä oikein päin: lähettävä portti pitää kytkeä kuituun joka johtaa toisen pään vastaanottimeen, ja toisin päin.
Vaara: älä kurkista suoraan sisään kuituliittimen "bisnes-päähän". Jos tuo purkki on pitkän matkan versio (ja yksikuituinen on ilmeisesti aina), kuidussa kulkee voimakasta infrapunaista valoa jota ei näe paljaalla silmällä, mutta joka suoraan silmään osuessaan voi tehdä vahinkoa ennen kuin huomaatkaan. Periaatteessa tuossa pitäisi olla varmistus joka kytkee täyden tehon päälle vasta kun toisesta päästä saadaan edes heikosti oikeanlainen signaali, mutta näön kanssa ei kannata leikkiä. Valo tulee liittimestä hyvin kapeana keilana, joten jos liittimen pituusakseli ei osoita suoraan silmää kohti, olet melkoisen varmasti turvassa.
Varsinainen valokuitu lähetin/vastaanotinkomponentti on aika pitkäikäinen mutta periaatteessa kuluva osa: ajan myötä sen hyötysuhde heikkenee ja jossain vaiheessa signaalitaso ei vain enää riitä. Tämä tulee näkyviin lähinnä valokuitukytkimissä joissa noita komponentteja on vieri vieressä, ja ne käyvät sen seurauksena suhteellisen lämpiminä. Kytkimissä käytetäänkin aika yleisesti vaihdettavia SBC-kuitumoduuleja, jotka tarpeen vaatiessa voidaan vaihtaa uuteen. Tuollaisessa koti-valokuitumodeemissa on vain yksi lähetin/vastaanotin ja kotelossa on reilusti ilmatilaa, joten sen pitäisi toimia viileämpänä ja olla pitkäikäisempi.
