Miten uskot eläväsi?

[Mikkos]

Ihan näin filosofiselta kannalta.

En nyt tarkoita vuosia tai ikää vaan miten olet "suunnitellut" elämäsi menevän? Oletko ajatellut missä vaiheessa oma vaelluksesi loppuu? Tai jatkuu? Miten käytät elämäsi, käytätkö elämäsi nuorena vai säästätkö sen eläkepäiviin?
Pidätkö suunnitelmaasi vakiona vai elätkö niin että mikä vaan voi muuttua koska vaan?

Miten käytät elämäsi? Rahasi? Perheesi? Vapaa-aikasi? Työsi? Kannattaako rahat käyttä heti ja nyt vai säästää myöhemmäksi jos vielä niistä voi nauttia?

 

[finWeazel]

Ensimmäinen puolikas elämää töitä/pakollista kaavaa noudattaen. Toinen puoli elämää sijoitusten varassa elämistä
keskittyen asioihin mitkä mua kiinnostavat. Tarkoitus ei ole minimoida kuluja ja muuttaa low cost maahan. Jos covid19 ei olisi sotkenut suunnitelmia aka. pakottanut pysymään kotona jumissa niin työnteko olisi loppunut viime syksyyn.

Toivoisin ikääntyväni niin, että toimintakyky säilyy. Tätä pyrkimystä tuen elintavoilla, joskin elääkin pitää eikä ihan munkiksi voi heittäytyä.

Harrastevälineet pitää olla parasta a-luokkaa. Paskoilla vehkeillä on huono harrastaa. Ostan kaiken mikä lisää onnellisuutta. Jos esim. autonvaihto ei lisää onnellisuutta niin pidetään wanhasta kiinni. Nyt alla on melkein 20v vanha kärry, joka vaihtuu uudempaan piakkoin. Kärrynvaihto sen vuoksi, että nykyautolla on huono harrastaa kalastusta ja eräilyä.

Rahaa säästöön, koska uskon, että vituttaa enemmän olla töissä 60-vuotiaana kuin se, että olisi jäänyt rahaa käyttämättä ja olisi kuollut ennen aikojaan. En usko, että kuoleman jälkeen tarvii kelailla tekemättä jääneitä asioita. Toisaalta eläkeiän kynnyksellä on aikaa työpaikalla miettiä olisiko ollut hauska päästä pakkopullasta pois aikaisemmin ja tehdä omia juttuja.

 

[bonekuukkeli]

Olen melko vasta vaihtanut alaa ja oikeastaan aloittanut kunnolla sijoittamisenkin melko vähän aikaa sitten. Tarkoitus olisi kerryttää jonkin verran säästöjä tulevaisuuteen ja myös lapsia varten.

Mitään kiirettä ei ole töitä lopettaa, kun oikeastaan nyt vasta tuntuu ensimmäistä kertaa siltä että työ on mukavaa harrastamista mistä maksetaan palkkaa. Ehkä sitten kun työt alkaa taas tuntumaan "liian työltä", niin voisi vielä jatko-opiskella jotain ennen oloneuvokseksi ryhtymistä.

Hankintoja yleensä venytän melko pitkään, mutta kun jotain ostan, niin se on laatumalleja (esim. kodinkoneissa, viihdelaitteissa jne).

Tällä hetkellä odotan eniten lasten kasvamista, jotta itselle jää enemmän aikaa tehdä mitä lystää mm. iltaisin tai yömyöhään valvoen.

En pidä liiallisesta elämän suunnittelusta/murehtimisesta, joten elelen melkolailla tässä hetkessä ja pelaan asioissa "avoimin kortein" kohti tulevaisuutta. Vuoden aikana pari leikkausoperaatiota läpikäyneenä tuntuu siltä, ettei ole mitään järkeä lähteä liiaksi pohtimaan mitä tekee 60v:nä. Mutta elelen kuitenkin siten, että aina tähtään nykyistä parempaan tasoon (työ, koulutus, palkka), mutta siitä kuitenkin isommin stressaamatta.

 

[Ylimaisteri]

En juurikaan ajattele tulevaisuutta kovin tarkasti. Liika ajattelu kaiken tuon suhteen vain stressaa ihan perkeleesti.
Eläkkeet, kaikki kallistuu, maailma menee vain paskempaan suuntaan koko ajan (politiikka ja kaikenlainen häröily nykyaikana), epävarmuus tulevasta/töistä, ajoneuvon pito ja sen kautta kustannukset tulevat nousemaan ihan saatanasti tulevaisuudessa. Elämisen kustannukset yleisesti tulevat myös nousemaan tulevaisuudessa ihan pilviin nykyaikaisen vihreän politiikan seurauksena.
Toivottavasi tuossa viiskymppisenä on sitten asunto maksettu niin voi vähän hölläillä.
Rahaa ei juurikaan jää säästöön kuukausittaisten menojen jälkeen, kun tulee ostettua jotain "turhaa" mutta sellainen filosofia on itsellä ollut että se kymppitonni pitää tilillä olla koko ajan, rahankäyttö suhteutetaan sitten tuon mukaan.

Päivä kerrallaan mennään eikä ajatella liikoja, kannattaa nauttia niistä pienistä asioista jotka tuo iloa elämään.
Ei kannata ylisuorittaa ainakaan töissä, työt on sitä varten että voi elää, ei päinvastoin. Tuosta aion ainakin itse pitää kiinni niin pitkään kun työelämässä olen, se 40 tuntia viikossa saa luvan riittää firmalle ja itselle. Niin pitkään kun hommat hoitaa kunnolla voi olla puhtaalla omatunnolla.
Silloin kun firman ovesta ulos kävelen työpäivän jälkeen, niin ihan sama vaikka koko rakennus ois tulessa.

Pitäisi varmaan olla enemmän onnellinen omasta yleisestä terveystilanteessa, mikä on tällä hetkellä ihan mainio, tuon ottaa monesti ihan itsestäänselvyytenä.
Sitä kun ei koskaan tiedä jos tulee syöpä tai joku muu joka sitten paskoo käytännössä koko elämän tuosta vaan.

Jälkikasvua ei onneksi ole(eikä tule) josta olla huolissaan tai vastuussa, on vastuussa vain omasta itsestään ja omasta elämästä.

En kuvittele eläväni liian iäkkääksi näillä elämäntavoilla, liikunnan harrastelun puuttuminen, liikaa epäterveellistä ruokaa, alkoholia ym.
Tupakkia en sentään polta jos jotain positiivista hakee.

 

[pekka666]

En juurikaan ajattele tulevaisuutta kovin tarkasti. Liika ajattelu kaiken tuon suhteen vain stressaa ihan perkeleesti.
Eläkkeet, kaikki kallistuu, maailma menee vain paskempaan suuntaan koko ajan (politiikka ja kaikenlainen häröily nykyaikana), epävarmuus tulevasta/töistä, ajoneuvon pito ja sen kautta kustannukset tulevat nousemaan ihan saatanasti tulevaisuudessa. Elämisen kustannukset yleisesti tulevat myös nousemaan tulevaisuudessa ihan pilviin nykyaikaisen vihreän politiikan seurauksena.
Toivottavasi tuossa viiskymppisenä on sitten asunto maksettu niin voi vähän hölläillä.
Rahaa ei juurikaan jää säästöön kuukausittaisten menojen jälkeen, kun tulee ostettua jotain "turhaa" mutta sellainen filosofia on itsellä ollut että se kymppitonni pitää tilillä olla koko ajan, rahankäyttö suhteutetaan sitten tuon mukaan.

Päivä kerrallaan mennään eikä ajatella liikoja, kannattaa nauttia niistä pienistä asioista jotka tuo iloa elämään.
Ei kannata ylisuorittaa ainakaan töissä, työt on sitä varten että voi elää, ei päinvastoin. Tuosta aion ainakin itse pitää kiinni niin pitkään kun työelämässä olen, se 40 tuntia viikossa saa luvan riittää firmalle ja itselle. Niin pitkään kun hommat hoitaa kunnolla voi olla puhtaalla omatunnolla.
Silloin kun firman ovesta ulos kävelen työpäivän jälkeen, niin ihan sama vaikka koko rakennus ois tulessa.

Pitäisi varmaan olla enemmän onnellinen omasta yleisestä terveystilanteessa, mikä on tällä hetkellä ihan mainio, tuon ottaa monesti ihan itsestäänselvyytenä.
Sitä kun ei koskaan tiedä jos tulee syöpä tai joku muu joka sitten paskoo käytännössä koko elämän tuosta vaan.

Jälkikasvua ei onneksi ole(eikä tule) josta olla huolissaan tai vastuussa, on vastuussa vain omasta itsestään ja omasta elämästä.

En kuvittele eläväni liian iäkkääksi näillä elämäntavoilla, liikunnan harrastelun puuttuminen, liikaa epäterveellistä ruokaa, alkoholia ym.
Tupakkia en sentään polta jos jotain positiivista hakee.

Aika samanlaisilla periaatteilla yritän mennä nyt ja varmaan jatkossakin. Yritän kyllä myös suunnitella tulevaisuutta, säästää, pitää terveydestäni huolta jne. Mutta en kuitenkaan jaksa ihan älyttömästi stressata tulevaisuudesta. Kerran täällä kuitenkin ollaan ja enhän minä tiedä vaikka jäisin huomenna rekan alle, lopulta varmaa on ainoastaan epävarmuus. Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta kun maailman tilaa katsoo, mutta voi sitä silti yrittää nauttia elämästä. Pienistä asioista nauttiminen on mielestäni yleisesti ottaen avain tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen.

 

[Centteri]

Elämä on kuin 400m juoksurata. Ensimmäiset 100m lapsuus. Toinen opiskelua. Kolmas työ ja perhe. Viimeinen 100m himmaillaan eläkkeellä kohti hautaa.
Jokaiseen 100 metriin on omat juttunsa.

 

[SheikYerbouti]

Suunnittelen lähinnä vuoden, pari eteenpäin. Tai asetan tavoitteita. Seuraavat lähiajan tavoitteet:

- omakotitalon osto
- ajokortin ajo ja auton osto
- lapsuudessa tehdyn Norjan matkan jäljittely edellä mainitulla autolla

Katsotaan sitten taas pari vuoden päästä uudelleen.

 

[Zolttu]

Edesmennyt isosiskoni opetti syövän kanssa tapellessaan että päivä kerrallaan. Tee nyt mitä haluat. Viiden vuoden suunnitelmat voi kusta. Rahaa ei ole, mutta hyvä työ (50 000/vuosi) ja nuorena eläkkeelle. Ostan kaikennäköistä elektroniikkaa kautta materiaa. Eli markkinoiden ideaali kuluttaja. Toivon vaan että lähtöni on nopea eikä mitään vuosia sairaalassa. Isällä keuhkoahtauma ja sen tulen saamaan itsekkin. Ei ole kiva katsoa hidasta kuolemaa...

 

[Tatuks]

Tarkoitus kasvattaa omasta yrityksestä sen verran menestyvä että ei tartte miettiä rahaa pätkääkään. Samalla kyllä nautin töiden tekemisestä joten varmaan aika pitkään menee töitä tehdessä. Aion kyllä tosin ottaa pidempiä vapaita aina jossain välissä ja tehdä jotain mielenkiintoista, esim. matkustella, vaeltaa tai ihan vaan lorvia himassa ja pelata tietokoneella.

 

[Jupeli29]

Päivä kerrallaan sekä harrastuksien parissa ja maatalousalan töissä. Kuolee sitten joskus aikanaan johkin. Ainiin täytyyhän sitä yrittää käydä norjassa ja ruotsissa sukulaisten/tuttavien luona vaihteeksi kun tää covidi lieventys.

 

[Hopeapaa]

Nuorempana tuli ”suunniteltua” enemmän, vanhemmuuten sitä alkaa elämään lasten kautta.

Toki omaakin aikaa pitää löytyä, omat harrastukset ja menot. Kun lapset alkaa pärjäilemään enemmän ja enemmän omillaan, niin sitä huomaa, että ”tuotakaan ei ole tullut tehtyä/käytettyä aikoihin” tms.

Jokainen kuolee kuitenkin lopulta. Vierestä seurattuna menestyneiden tuttujen ja sukulaisten viimeiset matkat saa miettimään mihin sitä aikaa kannattaa käyttää - ja mitään et saa mukaan .

 

[kjns]

Mielenkiintoinen keskustelunavaus.

Veikkaan olevani suht keskiverto tämän asian kanssa.
Lapsena leikittiin, nuorena rällättiin ja opiskeltiin, ja nyt kun neljäkymppiä lähestyy niin tehdään duunia ja kerrytetään omaisuutta ruuhkavuosifaijana.

En todellakaan suunnittele mitään firetystä tai muuta omaisuuden hilloamista eläkepäivä/muuta asetettua deadlinea silmällä pitäen, koska ikinä ei tiedä milloin mana vie mailleen kesken maallisen vaelluksen. Sen takia pyrin myös nauttimaan elämästäni ja tekemään mukavia asioita nyt "nuorempanakin", mm. matkustelu on koko perheellä lähellä sydäntä ja sitä pyritään tekemään silloin kun mahdollista.

Pientä tervettä varautumista tulevaisuuteen (ja elämään yleensä) tulee tehtyä säästöjen kerryttämisen sekä työnantajan mätsäämän lisäeläkevakuutuksen muodossa. Omaisuutta kertyy myös "orgaanisesti" kun tätä suositulla muuttovoittoalueella olevaa omakotitaloa maksaa omaksi.

Valtiovalta on optimistisesti arvioinut että mun pitäs elää noin yhdeksänkymppiseksi ja olla töissä mielellään seittämänkymppiseksi, mutta vähän on sellanen olo että ihan tuonne ei ainakaan täyttä työviikkoa tehdä ellei saa hankittua itselleen jotain senioriystävällistä suojatyöpaikkaa...

 

[Awelonian]

Yritän itse ainakin elää melkoisen onnellista elämää, jossa on sisältöä ja kapitalismin suomia nautintoja. Mitään kuuslukuisia tuloja ei ole kuukausittain, mutta ihan kivasti tässä menee. Olen päässyt sellaiseen tilanteeseen, että kun on uutta okt:ta, uutta autoa jne. niin palkasta jää paljon "muuten vaan" jotka menee sijoituksiin ja ylellisyyteen. En ainakaan itse kerrytä rahaa mitään eläkepäiviä varten, koska ikää on nelikympin tienoilla ja hittoaki sitä tietää jos jokin onnettomuus sattuu tai jotain. Jälkikasvu on aika tärkeässä roolissa elämässä ja itse pyrin tarjoamaan kaikkia kokemuksia kasvavalle tulevaisuuden toivolle niin paljon, kuin suinkin kykenen. Itselläni ei ollut moista luksusta kehitysmaavaltiossa lapsena, joten nyt tulee panostettua siihen puoleen.

Urheilu ja fyysiset aktiiviteetit ovat lähellä sydäntä noin muuten, joten toivon säännöllisen liikkumisen ja painavien tavaroiden nostamisen sekä laskemisen antavan boostia myöhemille elinvuosille terveyden muodossa. Rahaakin toki on yllättäviä menoja varten, mutta tosiaan elän hyvin siinä mielessä ettei mitään oikeastaan tarvitse. Uuden auton hommauskin oli lähinnä "noniinno, tollanen ois kiva" ja sellainen nyt on. Elämä on myös liian lyhyt tylsillä autoilla ajamiseen.

Eniten kokemuksia on tähän asti tarjonneet ulkomaanmatkat ja varsinkin muiden maiden kulttuurihistorialliset kohteet. Museot, nähtävyydet, rauniot ja sen sellaiset on saanut hyvin yhdistettyä samalla pyöräilyyn, vaelluksiin ja muihin. Tätä on eniten ikävä nyt, kun ei voi lähteä oikeastaan turvallisesti mihinkään Suomesta, mutta tämän vuoksi on toisaalta tullut backlogia kirjoissa saatua kiinni sellaisen ~200 kirjan verran tässä liki parissa vuodessa. Kokemuksia ja tarinoita löytyy niistäkin todella paljon. Kuten tuossa käyttäjä @kjns mainitsi, että valtiovallan odotukset ihmisiästä ja työkyvykkyydestä ovat ns. optimistiset, tavoitteenani on jäädä pois työelämästä myöhäisintään 62-vuotiaana. Sen jälkeen omat duunit hoitaa nuorempi väki, robotit tai niitä ei muutenkaan ole.

Hieman hassusti vaikka tykkään kuluttaa, tykkään myös ympäristösuojelusta ja sen sellaisesta. Eli pyrin arjessa tekemään mahdollisimman siististi ja viimeisen päälle asiat alkaen jostain peruskierrätyksestä päättyen uusiutuvien energioiden ja muiden käyttöön. Toki tässä vaiheessa joku sanoo, että uuden auton osto ei ole ympäristöteko, mutta sähköllä nyt sekin kulkee (kuten edellinenkin). Hieman tuota voisi miettiä myös harrastuksenakin, joka tulee ilman erillistä vaivaa. Kaksinaamaistahan se toisaalta on, mutta itselle tulee hyvä mieli.

 

[Megaforce4ever]

Elän 100 lasissa koloajan ja kulutan mahdollisimman paljon koska nautin materiasta. Pienikin eläke kyllä riittää espanjassa elämiseen sitten vanhana.

 

[Jeesbox]

Mulkin tuntuu elämä menevän vaiheittain. Eka opinnot, sit työ, sit kämppä. Nyt pitäis joku nainen löytää. Jatkoa en tiedä. Ehkä sit lapsia sen naisen kans ja niiden kasvattaminen. Jos olen vielä 50v sinkkuna, ni pistän kämpän vuokralle ja muutan johonkin halpamaahan elelemään vuokratuloilla ja kiertelen mualimaa. Tos on vaan se ongelma, et se syö eläkettä. Pitäis vähän laskeskella...

 

[Arvi-setä]

Luultavimmin kuolen saappaat jalassa ja korviani myöten veloissa 15 vuoden sisällä.
Tai ehkä kymmenen. Välillä toivoo että alle kymmenen.

 

[Raikku]

Koskaan suunnitellut mitään, tai tavoitellut. Tulee mitä tulee ja tapahtuu tai ei tapahdu. Turha stressata jollain asialla.

 

[Nomber]

Opiskelut, parisuhde, työ, oma asunto, lapsi ja nyt kolmenkympin puolivälissä. Töissä varmaan jatkan ainakin 25v vielä. Laittanut rahaa kyllä säästöön sillä ajatuksella että ei niin haittaa jos joskus jää työttömäksi eikä tarvitse miettiä että onko varaa ostaa jotain jos tarvitsee. Nytkin menee reilusti yli puolet palkasta säästöön.

En juuri tarvitse enää mitään tavaroita ja matkustelukin on koronan ja pienen lapsen takia vähän jäissä niin ei mene sillain rahaa niin saa säästettyä. Ei toki mikään elämän tarkoitus ole säästää, mutta kun lukee jotain köyhien itkuvirsiä iltalehdestä niin sen verran tosiaan kiva olla säästössä että ei nyt tarvitse mihinkään leipäjonoon mennä.

 

[alakääntö]

Kaikki mikä vähentää stressiä on hyvä juttu. Mitä paremmin tulevaisuuden tietää sitä helpompaa elämä on. Helpoin tapa vaikuttaa omaan henkiseen terveyteen on tietenkin raha ja sitä kautta työpaikka. Jos sitä ei ole niin millään muulla ei ole väliä. Terveys on toinen seikka josta kannattaa pitää huoli. Elinvuodet 50 ikävuoden jälkeen alkavat muuttua paljon vaikeimmiksi jos terveydestään ei ole pitänyt huolta. Tavallaan tämä kuulostaa joltain pitkäjänteiseltä tai tavoitteelliselta toiminnalta mutta oikeasti se on enemmän vain sellaista päivä kerrallaan elämistä. Kun asiat on pitkällä aikavälillä kunnossa, voi elää päivästä päivään todella helposti.

 

[kntkvtknt]

Kaikki mikä vähentää stressiä on hyvä juttu. Mitä paremmin tulevaisuuden tietää sitä helpompaa elämä on. Helpoin tapa vaikuttaa omaan henkiseen terveyteen on tietenkin raha ja sitä kautta työpaikka. Jos sitä ei ole niin millään muulla ei ole väliä. Terveys on toinen seikka josta kannattaa pitää huoli. Elinvuodet 50 ikävuoden jälkeen alkavat muuttua paljon vaikeimmiksi jos terveydestään ei ole pitänyt huolta. Tavallaan tämä kuulostaa joltain pitkäjänteiseltä tai tavoitteelliselta toiminnalta mutta oikeasti se on enemmän vain sellaista päivä kerrallaan elämistä. Kun asiat on pitkällä aikavälillä kunnossa, voi elää päivästä päivään todella helposti.

Minulla ei ole työpaikkaa ja voin henkisesti paremmin kuin koskaan.

Pidän juurikin terveydestä, ja nyt alkanut sijoittaa, tavoitteena vapaus työelämästä. Haen 2,5 kulutta 20h vko työtä ja tulen elämään sillä palkalla normaalia elämää.

Minusta syy hyvään terveyteeni on se, että en ole tehnyt töitä kuin satunnaisesti ja elänyt säästöillä loput.

 

[kntkvtknt]

Opiskelut, parisuhde, työ, oma asunto, lapsi ja nyt kolmenkympin puolivälissä. Töissä varmaan jatkan ainakin 25v vielä. Laittanut rahaa kyllä säästöön sillä ajatuksella että ei niin haittaa jos joskus jää työttömäksi eikä tarvitse miettiä että onko varaa ostaa jotain jos tarvitsee. Nytkin menee reilusti yli puolet palkasta säästöön.

En juuri tarvitse enää mitään tavaroita ja matkustelukin on koronan ja pienen lapsen takia vähän jäissä niin ei mene sillain rahaa niin saa säästettyä. Ei toki mikään elämän tarkoitus ole säästää, mutta kun lukee jotain köyhien itkuvirsiä iltalehdestä niin sen verran tosiaan kiva olla säästössä että ei nyt tarvitse mihinkään leipäjonoon mennä.

Sijoitatko? Säästötilit on nollakorkoisia eli inflaation takia menettävät arvoa. Kannattaa säästää muualle kuin säästötilille, muuten kuulostaa hyvältä!

 

[Nomber]

Sijoitatko? Säästötilit on nollakorkoisia eli inflaation takia menettävät arvoa. Kannattaa säästää muualle kuin säästötilille, muuten kuulostaa hyvältä!

Toki, etf:iin ja osakkeisiin menee kaikki, tililläkin on rahaa vähän liikaakin ja niitä pikkuhiljaa siirtelen etf:iin.