Olen aika paljon eri mieltä jo ihan siitä lähtökohdasta, että tieteitä ei ylipäätään pitäisi jakaa koviin ja pehmeisiin. Matematiikan sinäkin nostat "kovana" tieteenä erityisesti esiin, mutta onko se mikään tieteenala ollenkaan. Loppuviimeksi aika pehmeetä käsienheiluttelua sekin jos nyt tälläistä ilmaisua halutaan käyttää, mikä tulee vaikka soveltajalla esiin siinä että monet hankalemmat asiat käytännössä ratkotaan jollain numeerisella approksimaatiolla millä nyt on jotain tiettyjä hyviä ominaisuuksia. Sitte näiden menetelmien välillä voidaan tasapainotella, että mikä nyt olisi paras tähän juttuun.
Lopulta saadaan jotain tuloksia ulos, mutta onko ne sitten sen arvokkaampia mitä ne tulokset mitä joku humanisti voisi saada ihan vaan päättelemällä asioita. Kuitenkin varmaan 99,9% arkielämästä on päättelyä ja se 0,01% jotain rigorous juttua. Nämä vaan pitäisi saada täydentämään toisiaan eikä luoda turhia vastakkainasetteluja. Jostain syystä vaan esimerkiksi yritysten markkinointibudjetitkin on aika isoja ja siihen panostetaan koko ajan enemmän, vaikka on "käsienheiluttelua" ja ei kovinkaan rigorous, mutta taas niillä määrällisillä menetelmillä voidaan tutkia vaikka markkinointikampanjoiden tuloksellisuutta. Ensiksi ne täytyy vaan keksiä ennen kun on mitään mitä tutkii...nyt yhtenä esimerkkinä siitä miten nuo voi täydentää toisiaan. Vähän sama myös yhteiskuntatieteissä. Aika helposti lyödään kiilaa laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välille ja aivan turhaan.
Enemmänkin lähtisin arvottamaan eri aloja sen perusteella mikä niiden yhteiskunnallinen hyöty on, ja osittain toki historiallisten seikkojen perusteella. Ensimmäinen toki selviää suht helposti sillä paljonko työmarkkina yksityiselle ja julkiselle vetää valmistuneita. Jälkimäinen vaan on yhdenlainen prestige- kysymys. Jos yliopistossa ei opeteta filosofiaa, onko sellanen sitten mikään yliopisto?