Miten hallitset vitutusta vai pystytkö siihen?

[B170]

Paljon tulee viestejä tuohon ketjuun ” Mikä vituttaa tänään”?
Yritättekö yleensä estää vitutuksen käynnistymistä?
Itsellä tulee aika herkästi tuo v-alkuinen sana, kun jotain epämiellyttävää sattuu ja siitä voi sitten vastoinkäymisten lisääntyessä tulla vitutus päälle.
Mutta olen tietoisesti alkanut hallitsemaan omaa tunnepuolta ja se kyllä auttaa. Kun huomaa, että nyt alkaa jonkin ongelman takia se vitutus nostamaan päätä, niin kaikki stop! Sen jälkeen keskittyy hengittämisen ja syvään 3-5 kertaa, pulssi rauhoittuu. Kahvikupillinen tai muu juomatauko siihen perään.
Tuon vitutuksen ”päännousun” havaitseminen on se kriittinen hetki, se menee äkkiä ohi ja tilanne eskaloituu vitutukseen. Siihen pitää hieman opetella sen havaitseminen.
Maalasin taloa ja olin jo maalannut seinän, mutta valkoisia räystäslautoja maalatessa tönäsin maaliämpärin alas ja maalia ikkunaan, maalattuun seinään jä peräkärryyn minkä päällä mulla oli tellinki.
Hyvä tilanne vitutuksen alkamiseen ja koko loppupäivän pilalle menoon, mutta otin rauhallisesti ja hengähdin, kävin juomassa ja kun palasin niin siivosin jäljet. Oli aika mukava fiilis, kun huomasi ettei vitutus saanutkaan valtaa, loppupäivä meni mukavasti. Itselle pitää olla aika armollinen välillä.

 

[Cereal killah]

En tiedä onko minulla mitään erityisen hyviä vitutuksenhallintakeinoja, mutta tunnistan pari eri vitutustyyppiä:
1) ns. pitkäaikainen vitutus eli sitä että hokee että vittu kun vituttaa ja sitten vaikkapa valittaa tänne asiaankuuluvaan ketjuun tai jollekin livenä: tätä minulla oikeastaan on aika vähän, elämäntilanne sen verran vakaa ja kontrolloin elämääni sen verran vahvasti että osaa jotenkin luontaisesti vältellä näitä yleensä. Tietynlaista stressinhallintaa varmaan osaan mielessä tehdä. Myös tietyt yrtit auttaa, esim. damianaa olen suht hyvällä kokemuksella hyödyntänyt siihen, mutta näköjään en ole pitkään aikaan käyttänyt.
2) lyhytkestoinen vitutuksen "puuska": hyvä esimerkki muutaman päivän takaa, joku HSL:n kortinlukija ei reagoinut kuten pitäisi niin löin sitä nyrkillä ja sitten se toimi. Sen pituinen se. Vastaavia on varmaan jotkut lyhyet voimasanan hyödyntämiset ja sitten nopea paluu normitilaan

 

[B12]

Ikäkin auttaa siinä mielessä, että osaa suhtautua lunkimmin asioihin. Kaikilla se ei onnistu, vaan vitutus muuttuu ajan kanssa katkeruudeksi tai jopa masennukseksi.

 

[Varistin]

Itselläni ei erityisempiä tietoisia vitutuksenkäsittelykeinoja ole. Ikä tosiaan auttaa, tai oikeastaan se että iän myötä osaa suhtautua omiin ja muiden mokiin rennommin. Sekin auttaa kun muistuttaa aika ajoin itseään, että jäämällä vellomaan vitutukseen vahingoittaa ylivoimaisesti eniten itseään.

Vitutuksen ohittamista vaikeuttaa taas selvästi stressi ja väsymys.

 

[McMaster]

Itse ainakin onnistun nykyään omista mokista aiheutuneen vitutuksen nopeasti torppaamaan sillä, että sille virheelle ja seurauksille ei enää voi mitään, se on jo tapahtunut ja sitä on ihan turha stressata sillä mikään vitutuksen määrä ei tilannetta muuta. Keskittyy vain siihen, että miten korjaa tilanteen ja estää sen että sama virhe ei enää tulevaisuudessa tapahdu.
Sama toimii ainakin useimmiten toisten ihmisten aiheuttamaan vitutukseen sillä ajatuskuviolla, että toista ihmistä ei pysty muuttamaan vaikka kuinka paljon kiukuttelee, joten on helpompi vaan antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin. Se että joku on mulkku, ei omaa päivää kannata pilata koska sillon pelaa mulkun pussiin.

Mutta tämäkin on iän mukanaan tuoma oivallus, nuorempana tuli kyllä aina ylianalysoitua kaikkea ja vittuunnuttua vähän siitä sun tästä.

 

[Junaski]

Tänä kesänä olisi kyllä ollut aihetta olla vittuuntunut 24/7 kaikenmaailman terveysjuttujen takia, mutta ei kehtaa kiusata itseään kun tässä on muutenkin ihan tarpeeksi kestämistä. Ensin tuli elintasosairaus ja sitten murtui kaikki luut olkapäästä yhtä lukuunottamatta, molemmat ihan itse aiheutettuja, niin olisin vittuuntunut ja vihainen vain itselleni.

Tietty jos joku toinen kämmää niin että sinulle itsellesi aiheutuu siitä harmia ja haittaa, niin silloin saa ihan pikkuisen vituttaakin, mutta ei siitä tarvitse ottaa elämäntehtävää, se menee ohitse.

 

[namlepo]

Yleensä vitutus helpottaa, kun saa sen jollekkiin sanottua.

 

[MkH]

Nykyään olen pyrkinyt suhtautumaan asioihin ratkaisukeskeisesti sen sijaan, että kääntäisin niitä vitutukseksi: nyt kävi näin - miten korjaan tilanteen? Sen lisäksi vältän hakemasta vitutusta mitättömistä asioista, varsinkaan jos en niihin voi vaikuttaa.

 

[matso9]

-

 

[Themadesuja]

Riippuu vitutuksen laadusta, yleensä sellaisiin isompiin asioihin tai vahinkoihin suhtaudun melko rauhallisesti mille ei oikeastaan voi mitään, eikä vitun hokeminen muuta asiaa paremmaksi. Yleensä kun hengähtää hetken niin vitutus laantuu lähes kokonaan. Puhelin tippui ja hajosi, joo harmittaahan se vähän mutta siinä hetkessä ollutta ja mennyttä, en pilaisi sen takia loppupäivääni. Pitkä kassajono, harmillinen tosiasia mutta turha siellä kyrpä ottassa on seisoskella kun aina sieltä pois pääsee, viimeistään sulkemisajan kynnyksellä.

Kuitenkin olen luonteeltani aika herkästi stressaantuva ja stressin alaisena pienet asiat alkaa jurppimaan, jolloin päällä on sellainen "yleisvitutus". Silloin varsinkin tekniiikan kiukuttelua en siedä yhtään, varmaan isona tekijänä se että työkseni olen suunnitellut käyttöliittymiä ja toimintoja, ja joutunut vastaanottamaan vit..."palautetta" asioista, joiden korjaamiseksi olen sitten taas joutunut itse taistelemaan paskaa ohjelmakoodia tai huonoa rautaa vastaan ihan tosissaan ja stressaantumaan puolikuoliaaksi aikataulujen alla, vain koska joku päätti että nyt tehdään poijjaat halvalla.

Silloin riittää se että työpäivän jälkeen kaupan korttipääte ensin tunnistettuaan etukortin 10 kertaa ja ilmoitettuaan neljä kertaa että "Syötä kortti" kesken varmennuksen kysyykin lopuksi sirua lähimaksun sijaan. Tai alaoven NFC-avaus ei toimi vaan pitää hieroa sitä avainta siihen lukijaan puoli minuuttia tai avata mekaanisesti/koodilla. Silloin myönnän että ihan audiomuodossa voi purkautua vitutus, tai saatan motata mokomaa värkkiä. Yleensä tuossa hetkessä se vitutus laantuu, eli ei nyt ihan hallinnasta voida puhua mutta jonkunlainen resetti on mahdollinen.

Yleensä paras apu vitutuksen taltuttamiseen on se kun saa purkaa asian johonkin, ja siihen tuo "miksi tänään vituttaa" ketju on oikein hyvä.

 

[B170]

Ikä tosiaan auttaa, itselleni olen ollut aikoinaan ankara ja on omat mokat vituttanu aina tosi paljon. Jos kaveri mokaa niin ei se ole haitannut, olen aina vaan lohduttanut toista ja selittänyt, että sattuuhan näitä. Mut sitten kun itse mokaa niin älytön vitutus. No, sitten jossain vaiheessa tajusin olla itselleni armollisempi ja hyväksyä, että miksi en salli itselleni virheitä, samanlainen ihminen olen kuin muutkin? Nyt jos mokaan, niin on paljon helpompi olla, kun myöntää itselleen, että enpä osannut tuota tehdä oikein, tehdäänpä uudestaan. Ihmisen mieli on ihmeellinen.

 

[Alatuberkuloosi]

Riippuu vitutuksen laadusta, yleensä sellaisiin isompiin asioihin tai vahinkoihin suhtaudun melko rauhallisesti mille ei oikeastaan voi mitään, eikä vitun hokeminen muuta asiaa paremmaksi. Yleensä kun hengähtää hetken niin vitutus laantuu lähes kokonaan. Puhelin tippui ja hajosi, joo harmittaahan se vähän mutta siinä hetkessä ollutta ja mennyttä, en pilaisi sen takia loppupäivääni. Pitkä kassajono, harmillinen tosiasia mutta turha siellä kyrpä ottassa on seisoskella kun aina sieltä pois pääsee, viimeistään sulkemisajan kynnyksellä.

Kuitenkin olen luonteeltani aika herkästi stressaantuva ja stressin alaisena pienet asiat alkaa jurppimaan, jolloin päällä on sellainen "yleisvitutus". Silloin varsinkin tekniiikan kiukuttelua en siedä yhtään, varmaan isona tekijänä se että työkseni olen suunnitellut käyttöliittymiä ja toimintoja, ja joutunut vastaanottamaan vit..."palautetta" asioista, joiden korjaamiseksi olen sitten taas joutunut itse taistelemaan paskaa ohjelmakoodia tai huonoa rautaa vastaan ihan tosissaan ja stressaantumaan puolikuoliaaksi aikataulujen alla, vain koska joku päätti että nyt tehdään poijjaat halvalla.

Silloin riittää se että työpäivän jälkeen kaupan korttipääte ensin tunnistettuaan etukortin 10 kertaa ja ilmoitettuaan neljä kertaa että "Syötä kortti" kesken varmennuksen kysyykin lopuksi sirua lähimaksun sijaan. Tai alaoven NFC-avaus ei toimi vaan pitää hieroa sitä avainta siihen lukijaan puoli minuuttia tai avata mekaanisesti/koodilla. Silloin myönnän että ihan audiomuodossa voi purkautua vitutus, tai saatan motata mokomaa värkkiä. Yleensä tuossa hetkessä se vitutus laantuu, eli ei nyt ihan hallinnasta voida puhua mutta jonkunlainen resetti on mahdollinen.

Yleensä paras apu vitutuksen taltuttamiseen on se kun saa purkaa asian johonkin, ja siihen tuo "miksi tänään vituttaa" ketju on oikein hyvä.

Samaistun vahvasti. Minulle harmillisesti vielä tulee "akuutista vitutuksesta" migreeni, ja en ole muuta lääkettä keksinyt kuin viina tai diapamit
Ei molempia samaan aikaan tai löytää itsensä Oslon juna-asemalta. (älä kysy )

 

[Rapilysin]

Puntti. Toimii joka kerta, paitsi jos suutuspäissään teloo ittensä siellä. Ja jos on jotain isompaa tai kroonistunutta vitutusta niin apu on vain hetkellinen.

 

[finWeazel]

Akuutein hoito vitutukseen hengitysharjoitus, vähiten akuutti vitutuslähteiden pysyvä poistaminen elämästä ja sinne väliin mahtuu liikunta.

Allaolevan Peak Mind kirjan ensimmäisenä esitelty hengitysharjoitus mulle helpoin ja toimivin tapa rauhoitella akuuttia vitutusta nopeasti. Kirja on tosi jees ja täysin tiedepohjainen. Ei mitään uskopohjaista huuhaata. Bonuksena tuo sama hengitysharjoitus toimii todella hyvin, jos sattuu heräämään yöllä ja tarvii lisäkeinoja uudelleen nukahtamiseen

Peak Mind - Amishi Jha - Pokkari(9780349424941) | Adlibris kirjakauppa

pokkari, 2021. Osta kirja Peak Mind Amishi Jha (ISBN 9780349424941) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Adlibriksen valikoimissa on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi jo tänään! Aina edulliset hinnat, ilmainen toimitus yli 39,90 € tilauksiin...

www.adlibris.com

Kirjoittajan kannuksista

Dr. Amishi Jha is a professor of psychology at the University of Miami. She serves as the Director of Contemplative Neuroscience for the Mindfulness Research and Practice Initiative, which she co-founded in 2010. She received her Ph.D. from the University of California–Davis and postdoctoral training at the Brain Imaging and Analysis Center at Duke University. Dr. Jha’s work has been featured at NATO, the World Economic Forum, and The Pentagon. She has received coverage in the The New York Times, NPR, TIME, Forbes and more.

Amishi Jha — Pay attention like your life depends on it.

Learn more about Amishi and her new book, Peak Mind, which talks about mindfulness and the importance of paying attention.

amishi.com

 

[samsungaaja]

Vähennän uutisten seuraamista tai ainakin niiden lukijakommenttien.. Suljen mediavempeleet ja lähden esim. metsään. Onhan näitä

 

[Norsu]

Kyllähän tuo näin iän karttuessa vitutus näemmä ainakin jonkin verran vähentynyt omalla kohdalla, ja tilalle tullut enemmänkin sellainen apaattinen fiilis. Kuoleehan tässä joskus kuitenkin. Toki vituttaa ja stressaa myös välistä edelleen.

 

[Tommy Goldfish]

Viime vitutuksesta on niin paljon aikaa ettei sitä enää muista, eikä oikeastaan pysty edes muistamaan minkälainen tunnetila se oli.

Keskittyminen pääsääntöisesti positiivisiin juttuihin laimentaa miltei täysin negatiiviset muistikuvat. Ne muistaa tapahtumina ilman tunnereaktiota. Sitten kun tulee eteen joku stressaava tilanne niin ei tulekaan "vanhasta muistista" reagointia siihen, joka saisi jonkun pitkäaikaisen vitutuksen ylläpitämään itseään.

Tämä ei mitenkään poista sitä etteikö reagoisi ärsyttäviin asioihin ärsyttävinä sillä hetkellä kun ne on ärsyttämässä, tai etteikö niistä oppisi. Oppi vaan rakentuu neutraalimman mielikuvan kautta.

Taustana tässä että joskus nuorena on syystä vituttanut niin paljon että sen huomasi haitalliseksi. Sisäinen monologi vuosien aikana auttoi oppimaan miten oma mieli toimii ja miten sille opetetaan uusia ajatusmalleja tietoisesti.